14. 7.2020. Villikukat ovat minusta yhtä kauniita kuin viljellyt. Kaikki saavat kukkia rinnakkain sulassa sovussa paikoin hulvattomasti rönsyilevällä pihallani.
Villikukat pärjäävät säällä kuin säällä, viljellyt ovat ronkelimpia. Metsäpioni sekä pihan varjoisalla puolella horsmien välistä esiin kurkottava villiniittypioni olivat kiitollisia alkukesän ylenpalttisesta auringosta ja lämmöstä.
Miten helppoa kaikenlaisia kukkia onkaan rakastaa: tuottavat iloa pelkällä olemassaolollaan. Olisipa samoin meidän ihmisten suhteen… 🙂
Rakkauden laki – Evankeliumikirja toteaa ensi pyhän aiheesta:
‘Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’
Luopumaan omista oikeuksistaan… osoittamaan rakkautta vihamiehilleen… – moniko meistä pystyy tuon perusteella sanomaan olevansa ihan hyvä kristitty…?
Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön hieno, pienimuotoinen mutta sisällöllisesti sitäkin rikkaampi elokuva. Vuoden 2009 Suomen Oscar-ehdokas sai paljon huomiota ja kiitosta myös maailmalla.
Elokuvan Jaakob, sokea, hauras ja vähän vanhuudenhöpsäkkä pappi saa jatkuvasti kirjeitä, joissa on esirukouspyyntöjä. Niitä lukemaan ja vastauskirjeitä lähettämään palkataan armahdettu elinkautisvanki, kovakuorinen, karkeakäytöksinen ja -puheinen Leila.
Kumpikin elää, puhuu ja toimii omista maailmoistaan käsin, kunnes tapahtuu muutos.
Postia pappi Jaakobille -elokuva kertoo koskettavalla tavalla auttamisesta, autettuna olemisesta, erilaisuuden kestämisestä, armosta ja anteeksiannosta.
Postia piispa Jaakobilta – Apostoli Jaakob ei kirjeessään jätä tulkinnanvaraa. Hän ohjeistaa tiukkasanaisesti, miten meidän tulisi elää ja käyttäytyä toisiamme kohtaan.
‘Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin‘ (Jaak.2:12). – Niin, ei pelkästään teot, vaan se, mitä ja miten me puhumme toisillemme…
Apostoli Jaakob kirjoittaa toisessa kohtaa, kuinka ihminen pystyy kesyttämään eläimet, mutta ‘kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä’. (Jaak.3:7-8)
Kuningaskäsky – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. (Jaak. 2: 8-13)
Erottelematta – Millainen tämä maailma olisikaan, jos me todella pystyisimme suhtautumaan kaikkiin lähimmäisiimme samanlaisella rakkaudella, erottelematta heitä mielessämme enemmän tai vähemmän rakkauden arvoiseksi…?
Hermaan Paimen – kirjassa kehotetaan lempeämmin samoihin asioihin:
‘Älä puhu pahaa kenestäkään. Jos kuuntelet niitä, jotka puhuvat pahaa, joudut osalliseksi heidän synnistään, ja alat uskoa heidän puheitaan.
Ja: ‘Älä kunnioita muiden tekemiä arvojärjestyksiä, vaan kohtele kaikkia samanarvoisina.’
Jossain elämänvaiheessa tein päätöksen, etten mene mukaan, jos joku koettaa saada minua mukaan jonkun yhteisen ystävän parjaamiseen. Pysyttelisin puolueettomana. Arvelin kyllä, ettei tulisi olemaan helppoa, jos ja kun toinen loukkaantuu neutraaliudestani, mutta yrittäisin joka tapauksessa. (Toisen loukkaantuminen oli minulle asia, jota koetin kaikin tavoin välttää.)
Ei kulunut kuin pari päivää, niin jouduin (tai pääsin) testaamaan asiaa. Eräs tuttu halusi tavata minut, vain – kuten ilmeni – arvostellakseen yhteistä ystäväämme. Itsepäisesti hän yritti saada yhtymään mielipiteeseensä. Epäonnistuttuaan hän kiukustui minulle, ja arvelin etten enää kuule hänestä.
Pari viikkoa myöhemmin hän kuitenkin soitti minulle ja kertoi, kuinka hän oli suuttunut minulle, kun en ollut yhtynyt hänen näkemyksiinsä. Mutta kun harmitus oli laantunut, hän oli alkanut pohtia asiaa ja oivaltanut, kuinka hänellä itsellään oli eräässä läheisessä ihmissuhteessaan täysin samoja piirteitä kuin ne, jotka häntä ärsyttivät ystävässämme.
Hän totesi olevansa kiitollinen siitä, etten ollut yhtynyt arvosteluun, sillä se oli auttanut häntä näkemään hänen läheisen ihmissuhteensa uudesta näkökulmasta.
Itse sain puolestani vahvistuksen sille, että ennemmin kuin mennä mukaan toisen parjaamiseen kannattaa yrittää ymmärtää, mistä kenkä itse asiassa puristaa.
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10: 17-27)
“Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä” – noista Jeesuksen sanoista voisi tulla aika toivoton olo, oli sitten rikas tai köyhä tai jotain siltä väliltä. Jollei muistaisi hänen toisenlaisia sanojaan, esim vääryydellä omaisuutensa hankkineelle Sakkeukselle:
Sakkeuksen sanottua Herralle kaikkien kuullen: “Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”
Sen kuultuaan Jeesus sanoi Sakkeukseen viitaten: “Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi” (Luuk.19:8-9).
Puhumattakaan Jeesuksen sanoista vierelleen ristiinnaulitulle ryövärille, joka pyysi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”
Hänelle Jeesus vastasi: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk23:42-43)
Jeesusta kosketti luokseen juosseen miehen vilpittömyys ja se, että tämä kaipasi sitä, mikä on kaikkein arvokkainta. Hän oli viettänyt kaikin puolin moitteetonta elämää. Hänelle ei varmaankaan tullut mieleen mitään, mihin hän olisi syyllistynyt, mitä olisi voinut katua (tekoja, puhumisia tai ajatuksia) ja pyytää niitä anteeksi. Hän oli viettänyt nuhteetonta elämää ja noudattanut Jumalan käskyjä.
Jeesus osoitti miehelle, ettei tämä ollutkaan niin hurskas kuin kuvitteli: oma hyvä oli hänelle sittenkin tärkeämpi kuin toisten, ja maanpäällinen rikkaus tärkeämpi kuin taivaallinen.
Aarre taivaassa – “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.”
– Kalastajat jättivät verkkonsa ja veneensä ja lähtivät Jeesuksen mukaan. Helppohan heidän, ei heillä paljoa muuta ollutkaan, voisi ajatella. Mutta oli heillä, koti ja perhe.
– Franciscus Assisilainen heitti ikkunasta kangaskauppias-isänsä kalliit kankaat köyhille, jätti elämän mukavuudet ja lähti seuraamaan Jeesusta. Hän alkoi ystäviensä kanssa rakentaa paljain käsin raunioitunutta kappelia ja hoitamaan kaikkien hyljeksimiä spitaalisia.
Mitä Kristuksen seuraaminen voisi tarkoittaa tänä päivänä minulle? Tai sinulle?
Viime viikolla pohdin sitä, kuinka Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa kalliolle, ja tuo kallio oli Pietari. Mietin, kuinka Pietari ei kuitenkaan ollut luja eikä kova. Hän horjui, kielsikin Mestarinsa kovan paikan tullen. Mutta hän rakasti Mestariaan yli kaiken ja hänellä oli vahva tahtoi seurata tätä.
Kalliota vai savea? – Mekin olemme osa Kristuksen kirkkoa. Pieniä osasia, mutta kuitenkin. Niinpä voisi ajatella, että Kristus rakentaa myös meidän, seuraajiensa, varaan sitä työtä, mitä Hän täällä maan päällä yhä tekee.
Mielessäni ajattelen, että jos Hän haluaa tehdä jotakin minun kauttani, Hänen tulee olla Kallioni. Hän on se, joka on pysyvä ja luja. Itse tahtoisin olla pikemminkin savea kuin kovaa ainesta. Jotta Hän saa muokata minua käyttöönsä.
Viinipuu ja oksat – Jeesus sanoi: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh.15:5).
Jäseniä – Paavali puolestaan kirjoitti roomalaisille: ‘Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.’ (1.Kor.12:27).
Oksat ja jäsenet taitavatkin olla parempia mielikuvia kuin että olisimme jotain, jonka varaan Kristus rakentaa sitä, mitä Hän haluaa tehdä täällä maan päällä…
Olennaisinta on että pysyisimme Hänessä. Siinä mitä Hän on meille opettanut. Missä olemmekin, mitä teemmekin. – Oi, kunpa se olisi helpompaa…!
Ketkä ovat niitä, jotka tänä päivänä seuraavat Kristusta? Ajatukset palaavat väkisinkin eri kristillisiin kirkko- ja seurakuntiin. Usein ajattelen mielessäni, että ehkä taivaallinen Isämme hymyilee meille ajatellen, että voi lapsukaiseni, miksi te olette tehneet Poikani seuraamisesta niin monimutkaisen asian?
Ja ehkä Poika pudistelee päätään todeten, että en minä sitä tuollaiseksi tarkoittanut… – että kullakin on omasta mielestään oikea oppi ja oikeat tavat seurata minua ja että kuvitellaan toisten olevan harhateillä.
Eikö sana ‘kristitty’ tarkoita Kristuksen seuraajaa? Miten toisen kirkkokunnan kristitty voi olla enemmän Kristuksen seuraaja kuin toisen? Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Ja millä tavoin eri kirkko- ja seurakuntien keskinäisessä vähättelyssä, arvostelussa ja muunlaisessa negatiivisessa suhtautumisessa toisiinsa kuvastuu Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään? – Onneksi on olemassa toisenkinlaista suhtautumista, ja tuntuu kuin se olisi vahvistumaan päin.
Entä miten tämä sama kuvastuu meissä yksilötasolla? – Mikä loppujen lopuksi tekee meistä Jeesuksen seuraajia?
Millä tavoin minä seuraan Jeesusta? Entä sinä?
Ps. Yle Areenassa on katsottavissa (vielä 13 pv) toinen Klaus Härön filmi: Miekkailija (v:lta 2015). – Näin sen aikoinaan leffateatterissa, mutta nyt – vaikka vain läppärin ruudulta katsottuna – se oli vähintäänkin yhtä vahva elämys.
Äärettömän esteettisiä kuvakulmia Haapsalun hämyisiltä kaduilta, utuisilta rinteiltä ja rannoilta. Päähenkilö tulee ‘suuresta maailmasta’ opettajaksi vihollisen miehittämään syrjäiseen kaupunkiin, jossa on puutetta kaikesta. – Vähitellen elokuvan kristillinen symboliikka alkaa aueta, Klaus Härölle ominaisella hienolla ja taidokkaalla tavalla.
Ensi pyhän muut teksti ovat Ps. 28: 1-2, 6-9, 1 ja Sam. 15: 22-26.