29.10.2018. Tassut pysähtyvät ulko-ovelle, pikku kuono painautuu rappuseen, nuolaisu: mitä tämä on? Sitten riemullista hyppelyä: vaikken ymmärrä mitä tämä ylhäältä leijuva oikein on, joka tapauksessa tämä on kivaa, jännää, tutustumisenarvoista. – Hauvelin ensimmäinen lumikokemus.
On tuossa aina vain jotain niin sykähdyttävää, ajattelen katsellessani ikkunasta lumihiutaleiden tanssia ja jo valkeaksi värjäytynyttä maata. – Hauvan emännän ensilumikokemus.
Nyt vain nautin tämän päivän valkeudesta (ennen kuin haravoimattomat lehdet, pihalla makaavat, klapeiksi muuntumista odottavat koivupöllit, Sortti-asemalle vientiä kaipaava valtaisa risukasa ym. valtaavat ajatukseni). Ja päivitän blogin syksynlehdin. 🙂

Matteus församling ja Kulttuurikeskus Sofia järjestivät yhdessä niin antoisan viikonloppuseminaarin, että haluan jakaa siitä jotain tässä. Puhujana oli Peter Halldorf.
Kulttuurikeskus Sofian luentojen otsikot olivat: Profetian henki ja Jumalan paatos/vetoaminen historiassa ja nykyaikana, profetaalinen sana ja aidosti kuuntelevan yhteisön muotoutuminen ja toivon valitseminen elämäntapana kun maailmassa palaa. (Om ändå hela Herrens folk vore profeter” – Profetians ande och Guds patos i historia och nutid, ”Gång på gång har jag sänt mina tjänare profeterna – Det profetiska ordet och formandet av en genuint lyssnande gemenskap” ja  ”Jag skall ge er en framtid och ett hopp” – Att välja hoppet som livshållning när världen brinner.)
Matteus församlingenin luennon aihe oli: Profeetta, nykyaika ja tulevaisuus – profetaalinen runous ja Jumalan sanan vaikutus… tai miten tuon  sanan patos nyt tässä yhteydessä kääntäisikään…? Paatos-sanalla kun on suomenkielessä negatiivinen sointi. (Profeten, samtiden och framtiden – Den profetiska poesin och Guds patos).
Lisäksi Peter saarnasi Matteus-kirkossa aamumessussa Jumalan valona olemisesta sekä iltamessussa otsikolla Säteilevä (Lysande).

Hippusia. Laitan tähän joitakin hajanaisia pikkuhippusia rikkaan viikonlopun anneista, vaikkeivät ne teekään oikeutta luentojen hengelle. Kaikki ranskal. viivoilla alkavat kappaleet ovat muistiinpanoistani Peter Halldorfin luennoilta ja saarnoista (ilman omia lisäyksiäni tai tulkintojani).

Matteus församlingenissa pitämässään luennossa Peter Halldorf käsitteli myös hengessään köyhiä ja puhdassydämisiä, taivasten valtakuntaa, pyhien yhteyttä ja pyhyyttä yleensä, joten liittyy sillä tavoin alla olevaan Pyhäinpäivän evankeliumitekstiinkin. (En kyllä edes yritä siteerata luennon loppupuolta, jossa Peter puhui jumalanpalveluksesta ja Eukaristiasta, sillä se oli jotain sellaista, mikä täytyy itse kuulla, livenä).

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
      Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
      Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
      Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
      Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
      heidän on taivasten valtakunta.
    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”  (Matt. 5: 1–12)

– Maailman lauluja? Profeetat ovat runoilijoita, jotka saavat kansan laulamaan. Mistä tietää, lauletaanko maailman lauluja vai profetaalisia? Maailman laulut eivät anna toivoa.

– Profetia ja Jumalan ylistäminen kuuluvat aina yhteen. Jollei ylistystä ole, ihmiset menettävät sen vapauden, joka saatiin kun Mooses johdatti kansan orjuudesta vapauteen. Usein ei ymmärretä, kuinka paljon tähän vapauteen johdattamiseen itse asiassa liittyi ja liittyy.

– Varhaisessa vaiheessa saatu Jumalan voitelu ei ole tae: Kuninkaat Saul ja Daavid lankesivat kumpikin omalla tavallaan.
– Salomo oli viisas diplomaatti, mutta häntä ympäröinyttä valtavaa rikkautta ja loisteliaisuutta voi verrata nykyajan kulutusyhteiskuntaan: se ei koske(nut) kaikkia. Yhteisöllisyys, jollainen oli aiemmin yhdistänyt ihmiset toisiinsa silloin, kun varallisuutta oli vain vähän, menetettiin.

– Profetia magian sijaan – Profetia otti Israelissa varhaisten profeettojen aikoina harjoitetun magian paikan. Profetiassa ei käytetä mitään ulkoisia välineitä tai keinoja, kuten magiassa käytetään.
– Profeetalta vaaditaan täydellistä hereisyyttä ja läsnäoloa. Jollei profeetta pidä kaikkia aistejaan täysin valppaina, profetointiin sekoittuu ainesta hänen omasta alitajunnastaan.

– Profeetat osoittavat, mihin suuntaan tulevaisuus on kallellaan. Olennaista on miten se, mitä Jumala sanoo, liittyy siihen aikaan, mitä eletään.  Profetiat eivät ole irrallisia näkyjä.
– Aito profetia sisältää yhteiskunnallisten epäkohtien (korruptio, valtaapitävien vehkeilyt, omaisuudella keinottelu, ekonominen ja muu epäoikeudenmukaisuus, omahyväinen kansallismielisyys jne.) kritiikin.

– Uskalla toivoa. Profeetat ilmoittavat, että Jumala ei koskaan hylkää/luovuta (ger aldrig upp). Trump ja Putin eivät ole maailman kohtalon määrittelijöitä, sillä se on Jumalan käsissä. Uskalla toivoa, että Jumala välittää maailmastaan.

– Pyhän kätkeytyminen. Jumalaa ei voi sijoittaa/rajata yhteen paikkaan (på en plats). Jumala voi sekä kätkeytyä että ilmentää itsensä. Se, että Jumala kätkeytyy, suojaa pyhyyden trivialisoinnilta.
– Jumala ei ole jotain, jonka kautta tai avulla saadaan t. saavutetaan jotain (Gud är inte tillgång) vaan Jumalalle kuulutaan.
– Jeesuskaan ei suostunut siihen, että yritettiin asettaa Jumala paikoilleen.

– Jumalan silmin: ”Jollemme näe maailmaa Jumalan silmin, emme tiedä mitään Jumalasta”, sanoi eräs juutal. nykyajan profeetta. Missä ovat ne profeetat, jotka näkevät maailman Jumalan silmin?

– Profeetta nojaa Jumala sydäntä vasten. Profeetan ominaisuuksiin kuuluu herkkyys/rakastavuus, oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys/vanhurskaus (ömhet, rättvisa och rättfärdighet).

–Jumala ei sulje mitään ovea avaamatta jotain ikkunaa.

– Armollisuus ja osattomat: Jeremia osoitti, että kun armollisuus hylätään, siitä kärsivät ne, joilla on vähiten.

– Hengessään köyhät: Rekabilaiset noudattivat kaikessa esi-isänsä opetuksia (elivät nomadeina teltoissa, eivät juoneet alkoholia, eivät viljelleet jne), eivät moraalisyistä, vaan silkasta uskollisuudesta esi-isäänsä Jonadabia kohtaan. He olivat ’hengessään köyhiä’. Jumala siunasi heitä heidän kuuliaisen, tottelevan ja kuulolla olevan elämänasenteensa vuoksi. (Jer.35)

– Raamattu on Joku, ei jotakin, mitä tahansa (Bibeln är någon, inte något). Kun eläytyy Raamatun kertomuksiin, kun sukeltaa sisälle niiden draamaan, tapahtumiin – ei älyllisesti vaan ihmetellen – voi kuulla Herran puhuvan.

– Radikaali ihmettely (radikal förundran) tuo Jumalan läsnäoloon. Se on tärkeintä mitä voi olla, sillä silloin Pyhä Henki on elämässä mukana.

– Raamattu ja taivas. Juutal. tradition mukaan Raamattu on tullut taivaasta ja taivas tulee Raamatusta. (Bibeln är från himmelen, och himlen är från Bibeln.)

– Kristuksen läsnäolo: Vanhassa Testamentissa Kristus on alituisesti (oavbrytet) läsnä. ”Jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” (Joh.8:58)
– Kristuksen Henki puhuu Raamatussa. Kun tätä kuuntelee raamatunkertomuksissa, niistä tulee eläviä.

– Puhdas sydän: Kuinka tietää, onko jollain puhdas sydän? – Iisak Niniveläinen sanoi: ”Kun ei näe ketään ihmistä epäpuhtaana, silloin itsellä on puhdas sydän.” Iisak Niniveläinen oli radikaali ekumeenikko, joka tarjoaa myös haasteita. Peter Halldorf: ”Siitä huolimatta, heikkonakin, haluan valita tämän tien.”

– Kirjaimesta tai Hengestä: Jos lähtee liikkeelle kirjaimista, siinä vahvistuvat vain omat käsitykset. Kun lähdetään Hengestä, yhdessä, voi löytää ykseyttä myös opillisissa asioissa.

– Valitsenko: Kun tuntuu ettei ole mitään aihetta toivoon – valitsetko toivon?
Albert Camus: ”En usko, mutta valitsen sen, että uskon.”
Profeetta sanoo, että voi valita uskovansa Jumalan lupauksiin.

– Profetiat nykyajasta: Jeremia ja Hoosea profetoivat ajasta, jota nyt elämme; kun linnut vaikenevat ja kalat kuolevat vesistöissä. Melkein puolet maailman miljoonista pakolaisista on joutunut lähtemään kotiseudultaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten takia. Meret ovat muuttuneet muovijätemeriksi (jne).

– Henki ja aine eivät ole erotettavissa toisistaan. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jumala itse tuli aineeksi, syntyi ihmiseksi.

– Kristillisen uskon päämäärä on tehdä maailma sellaiseksi, jossa vallitsee oikeamielisyys (rättfärdighet); tehdä maailma paikaksi, jossa on hyvä asua.

– Mistä tunnistaa oikean profeetan?  Puheesta, joka
1. saa ajattelemaan tulevaisuutta kadottamatta toivoa
2. auttaa tunnistamaan syyllisyyden moralisoimatta
3. johtaa luottamaan Jumalan uskollisuuteen ja sen tuomaan lohtuun.

– Rakkaudenliekit. Me voimme sammuttaa rakkaudenliekkejä, mutta Jumalan Rakkaus ei koskaan sammu.

– Profeettojen äänet vaikuttavat enemmän kuin vain mieleemme: ne vaikuttavat käsiimme, toimintaamme. Profetia antaa rohkeutta ja toimintakykyä. Hyvä käsi on toivomme; se valmistaa maata, jossa oikeudenmukaisuus asuu.
– Profeetta itkee Israelin kanssa, mutta samalla suhtautuu kriittisesti sen poliittisiin ym. päätöksiin, niin nyt kuin Jeremiaan aikana.

– Usko on aina suhde. Toiset puhuvat hengellisyydestä, veljet ja sisaret puhuvat uskosta. Usko on aina suhde. Se lähtee itsestä kohti sitä, jonka kohtaa.  (Tron går ut från sig själv mot den man möter.)

– Hengellisyydessä (andlighet) korostuvat omat mielihalut, kokemusten kaipuu, oma hyvä. Luullaan, että ne tuovat lohdun. Hengellisyys etsii elämyksiä; ne voivat olla harhaanjohtavia. Hengellisyys vetäytyy käsitteisiin.

– Usko on absoluutti, ehdoton (absolut), ilman omia preferenssejä.

– Jumalan läsnäolo Sanassa on paljon tärkeämpää kuin opinkappaleet.

– Maailman Valo meissä – kristitty lukee Raamattua Pääsiäisen valossa: Kristus on aina läsnä.  Kristus tulee meissä maailman valoksi. Tähän heittäytyminen vaatii uskallusta.

Pyhä paikka – Su ip:n luento Matteus församlingenissa, jossa Peter puhui mm. pyhästä paikasta ja jumalanpalveluksen ja Ehtoollisen syvemmästä merkityksestä, oli niin vaikuttava ja Pyhä niin vahvasti läsnä, että muistiinpanoraaputuksista jotain siitä tähän laittaminen ei vaan tunnu minusta oikealta.
Kun Pyhä Henki on vahvasti läsnä, sanat jotka kuulee, vaikuttavat syvästi. Tuon luennon aikana  tuntui kuin taivasten valtakunta olisi laskeutunut keskuuteemme.

Hieno juttu olisi, jos myös suomenkiel. ev.lut. kirkko (tai Hgin yliopisto tai jokin muu taho) kutsuisi Peter Halldorfin pitämään kaikille avoimen seminaarin jumalanpalveluksesta ja Pyhästä Ehtoollisesta. Simultaanitulkkaus (korvakuulokkein) olisi loistojuttu.
Kulttuurikeskus Sofiassa ort. pappi, rovasti Mikael Sundkvist tulkkasi kokoavasti ja tosi tiivistetysti Peter Halldorfin luennot. Vaativa tehtävä koota lyhyeen niin runsaat ja pitkät luento-osuudet, mutta kauniilla ja hienolla tavalla hän sen hoiti.
Matteus församlingissa ei ollut tulkkausta. Varmaan sillä, ettei tullut keskeytyksiä, oli oma vaikutuksensa siihen, että Henki pääsisi vapaasti virtaamaan, suoraan kuuntelijoiden sydämiin.

Toivossa – Peter Halldorfin seminaari jumalanpalveluksesta ja Ehtoollisesta voisi tuoda lisää syvyyttä ja Pyhän läsnäoloa kirkkomme messuihin ja niihin osallistuville (niin messuntoimittajille kuin seurakuntalaisille). Voisikohan sellaisen toteuttaa? – Toivossa on hyvä elää. Valitsen toivon. 🙂

Counting Every Blessing – Rend Collective

”Olin sokea, nyt näen värit
olin kuollut, nyt elän ikuisesti
olin epäonnistunut, mutta Sinä olit lunastajani
olen tullut siunatuksi ilman määrää
olin eksyksissä, nyt olen Isän löytämä
olen muuttunut raunioista aarteeksi
minulle on annettu toivo ja tulevaisuus
lasken jokaisen siunauksen
päästän irti ja luotan kun en vielä näe
olet hyvä minulle kaikkina aikoina
olit varjojen laaksossa, olit surujeni syvyyksissä
olet voimani, huomisen toivoni
minua on siunattu vailla määrää
hyvyytesi etsii minua, sydämesi sykkii minulle
kaikkina päivinäni muistan armosi
myrskyissä ja puhureissa
ylistän iäti Sinun hyvyyttäsi
pimeässäkin, kun minuun sattuu
Sinä olet hyvä minulle, aina”

22.10.2018 – Irti päästäminen jostain vanhasta, totutusta, tutusta jutusta voi joskus tuntua haasteelliselta, oli sitten kyse jostain konkreettisesta (kuten rakkaaksi tulleesta paikasta, esineestä tms) tai vaikkapa jostain käsityksestä, asenteesta tai tunteesta, jonka on omaksunut niin vahvasti, että siitä on tullut ikään kuin osa itseä. (En nyt ajattele tässä ihmissuhteita.)
Mutta irtipäästäminen voi olla myös mielenkiintoinen ja rikas asia. Se voi myös olla prosessi, jossa voi tehdä havaintoja ja oivalluksia itsestään ja elämästään.

Hyvästi Heponiemi – Toissa viikonloppuna hyvästelin Heponiemen kurssikeskuksen. Laskeskelin äsken niitä kertoja, joita tuli siellä käytyä viimeisten 12 v:n aikana. Hiljaisuudenretriitin ohjaajakoulutus, joitakin vuosia myöhemmin ignatiaanisen retriitin ohjaajakoulutus, eräänä kesänä avustajana toimiminen ekumeenisessa karmeliittaluostarissa sen toimiessa eräässä Heponiemen rakennuksessa. Myöhemmin henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä osallistujana, ja nyt viimeksi hiljaisuudenretriitissä ohjaajana.

Jokainen Heponiemessä vietetty aika on ollut erilainen. On suuri ero siinä, onko opiskelemassa, avustamassa, ohjaamassa retriittiä tai onko vain saanut olla, heittäytyä Jumalan syliin, levätä Hänen läsnäolossaan siihen pyhitetyssä ympäristössä.
Mutta lisäksi on vaikuttanut myös se, missä kohtaa omalla hengellisellä polullani kulloinkin olen ollut.

Heponiemen toiminta hiljaisuuden keskuksena päättyy ensi viikolla.
Niin hieno ja toimiva retriittipaikka kuin Heponiemi onkin ollut, havaitsin tämän ’hyvästijättöretriitin’ aikana yllätyksekseni, ettei se paikkana olekaan minulle tunnetasolla niin erityisen tärkeä. Merkittäviä sen sijaan ovat olleet ne asiat, joita minussa on siellä ollessani sisäisesti tapahtunut.

Ehkä sen vuoksi tuntuikin helpolta hyvästellä Heponiemi. Kuinka vapauttavaa se olikaan: saatoin keveästi ja lempeästi päästää irti näistä poluista, rannoista, maisemista ja huoneista, joissa olin viettänyt aikaa Jumalan kanssa.
Sillä niinhän on – kuten Peter Halldorf totesi viime lauantain seminaarissaan siteeraten erästä kirkkoisää – että Jumala on kaikkialla. 🙂

Kiitollisin mielin ajattelen kaikkea sitä, mitä Heponiemessä olen saanut oppia ja kokea. Toivottavasti Heponiemi saa jatkossakin olla siunaukseksi monille sellaisille, jotka kaipaavat lepoa, sisäistä rauhaa ja yhteyttä Luojaansa.

Anteeksiannosta Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”  (Matt. 6: 14-15)

Kohdatessamme toisia tai eläessämme saman katon alla heidän kanssaan olemme jatkuvasti alttiina sille, että voimme tulla loukatuksi tai (tietämättämme tai tahtomattammekin) loukata toista. Se on riski, jonka kanssa on vaan elettävä.
Kun loukkaus on ollut tahatonta, on yleensä helppo antaa anteeksi. Mutta entä jos on tuotettu kipua ihan tieten tahtoen? Kun se on tuntunut ihan luissa ja ytimissä, joko henkisesti tai fyysisesti? Mistä kyky ja voima anteeksiantoon?

Psalmisti toteaa: Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan (Ps.121:1-2).
Herra kyllä auttaa, sivelee Valonsa ja Rakkautensa balsamia vielä aristaviin haavakohtiin tai pehmittää kovettuneita kohtia. Hän antaa Voimastaan meille voimaa.
Mutta ajattelen, että se on myös yhteistyötä Hänen kanssaan.  Vähintäänkin siinä määrin, että kertoo Hänelle: tarvitsen apuasi. Vielä parempi jos osallistuu aktiivisesti prosessiin eikä vain odota, että Hän hoitaa koko homman.

Irti päästämisestä anteeksiannossakin on kyse. Että lakkaa pyörittelemästä mielessään niitä sanoja ja tekoja, jotka ovat loukanneet. Päättää olla hautomatta sisällään niiden aiheuttamaa kirjavaa tunnekirjoa. Päättää luopua uhrimentaliteetista, jollaiseen on ehkä jumiutunut. Hellittää sisintä kalvavasta katkeruudesta. Päästää irti vihanpidosta ja kostonajatuksista, olivatpa ne minkä muotoisia tahansa. Luopuu uhriroolista, joka on ties kuinka kauan määritellyt sitä, miten suhtautuu muihin, tai ainakin värittänyt suhdetta johonkin toiseen tai useampaan ihmiseen.

Lyhyt ja ytimekäs on tämänkertainen evankeliumiteksti: yksi myönteinen lause, ja sitten tuo toinen…
Ensilukemalta nuo Jeesuksen sanat saattavat vaikuttaa tiukoilta, ehdottomilta, negatiivisiltakin. Ehdollistaako Jumala anteeksiantoaan? Eikö tuo ole jollakin lailla ristiriidassa sille ainutlaatuiselle, suurelle ja ehdottomalle  anteeksiannolle, joka tapahtui ristillä?

Saat mitä itse annat – Mutta kun tuota alkaa enemmän pohtia, voi huomata, ettei se ole mitään ’ok, jollet sinä niin en minäkään’ -kiristystä, vaan siinähän on ihan vahva logiikka. Sellainen elämän lainmukaisuus, jollaisen varmaan jokainen meistä on jossain muodossa saanut kokea.

Jos pidän itsepäisesti kiinni jostain omasta loukatuksi tulemisestani, yrittämättä edes päästä sen yli, enkö silloin ole punonut ympärilleni sellaista näkymätöntä suojamuuria, joka vaikeuttaa minua tunnistamasta niitä hyviä asioita, jotka haluaisivat tulla lävitse?
Eikö se estä minua tunnistamasta Jumalan rakastavaa anteeksiantoa omassa elämässäni siinä määrin, kuin Hän haluaisi? Ajattelen että estää.

Muistan kuinka hurjan harmistunut olin kerran, kun en jaksanut ylläpitää vihan tunteita tarpeeksi kauan yllä. Seurustelin tuolloin tulevan mieheni kanssa, ja olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut (en kyllä muista enää mistä). Joka tapauksessa olin vakaasti päättänyt, etten koskaan enää halua tavata häntä, ja sanoin sen myös hänelle.
Kuluikohan pari viikkoa (joiden aikana olin aktiivisesti ruokkinut vihantunteitani, jotta ne eivät pääsisi laimenemaan ja jotta pysyisin päätöksessäni), ja hän tuli vastoin toiveitani keskustelemaan kanssani. En pystynyt pitämään kiinni kaunastani, voi että harmitti!! Olinhan vakaasti päättänyt, että suhteemme oli lopullisesti ohi!

Näin jälkeenpäin on helppo hymyillä itselle ja nuoruuden ehdottomuudelleen. Ja sitä, miten pienestä loppujen lopuksi voi olla kiinni se, miten elämä jatkuu. Jos olisin onnistunut pitämään kiinni anteeksiantamattomuudestani, emme olisi saaneet lapsiamme ja lapsenlapsiamme.

Aina ei ole kyse siitä, että näkisi toisen tai toiset syyllisinä. Syyttäminen voi kohdistua myös itseen.
Minä olen ollut varsinainen itsesyyllistämismestari. Anteeksiantaminen toisille on ollut monin verroin helpompaa kuin itselleni. Miten usein olenkaan moittinut itseäni armottomasti milloin mistäkin, oikein jumittunut itseni syyllistämiseen. – Onneksi tuo voimia kuluttava taipumus on iän myötä laimennut huomattavasti nuoruudenajoista.

Anteeksiannon voima – Syyttäminen (hiljainen, vain mielessäkin tapahtuva) myrkyttää olemusta, sen olen joutunut kokemaan omakohtaisesti. Anteeksiantaminen (jo ajatuksen tasollakin tapahtuva) sen sijaan on parantavaa ja vapauttavaa. Kummallekin osapuolelle.

Kumman puolella? – Vastapuolta nimitetään Syyttäjäksi, toista puolta armahtavaksi ja anteeksiantavaksi Vapahtajaksi. – Tahdon valita jälkimmäisen puolella olemisen. Ja tarpeen tullen muistuttaa itselleni raamatunkohtaa ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:31)

Luojamme, kiitos että olet anteeksiantava Jumala. Opeta ja auta myös meitä antamaan anteeksi toisillemme, ja itsellemme. Sinä näet kuinka vaikeaa se meille välillä on.
Tee hyvää, parantavaa työtäsi sisimmässämme, sydämissämme. Anna meille anteeksiantava sydän. Kiitos Rakkaudestasi ja Anteeksiantosi voimasta. 🙂

En ole varma, olenko jo aiemmin laittanut alla olevan laulun blogiin, mutta laitan tämän nyt joka tapauksessa, hyvän sanoituksen vuoksi. (En siis tarkoita suomennosta. 🙂 ) 

Forgiveness – Matthew West

”Sitä on vaikeinta antaa
ja se on viimeiseksi mielessäsi tänään
sen saavat aina sellaiset, jotka eivät sitä ansaitse
se on täysin päinvastaista kuin se mitä tunnet
kun kipu joita he aiheuttivat on vain liian todellinen
vaaditaan todella kaikki jotta pystyt sanomaan sen sanan
anteeksianto
se lentää kaiken ylpeytesi pinnalle
se poistaa sisälläsi olevan suuttumuksen
se on aina vihan pahin vihollinen
jopa valamiehet ja tuomari
sanovat että sinulla on oikeus valittaa
se on kuiskaus korvaasi: päästä irti
anna anteeksi
näytä minulle kuinka rakastaa niitä joita on vaikea rakastaa
osoita minulle kuinka tavoittaa tavoittamattomia
auta nyt minua tekemään mahdoton
anteeksianto
se puhdistaa katkeruuden
se voi vapauttaa jopa vangitun
sen voima on loputon
joten päästä irti ja hämmästy
siitä mitä tulet näkemään armon silmien kautta
vanki jonka se todella vapauttaa oletkin sinä itse”

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168, Jes. 64: 3-8 ja Fil. 1: 6-11.

15.10.2018   Maan suola – Jeesus sanoo:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt. 5: 13-16)

Loistoaine – Vaikka pyrkisikin kokatessa pitämään suolankäytön vähissä mm. maustamalla yrteillä, niin kyllähän on usein tullut todettua, kuinka vasta suola on tuonut ruoalle toivotun maun.
Suola on hyvä aine muutenkin. Iät ajat sitä on käytetty säilömiseen, puhdistamiseen ja erilaisten vaivojen (mm.  palohaavojen ja hyönteisten puremien) hoitoon, kipeytyneelle kurkulle kurlausveteen lisättynä ja noidannuoleen suolakääreenä. – Täysin aito luonnontuote, ilman kemikaaleja tai lisäaineita.

Suolahoitoa l. haloterapiaa on harjoitettu eri muodoissa vuosisatoja. Iho- ja hengitystieongelmista kärsivät ovat saaneet niistä helpotusta. Puolassa hoidettiin ihmisiä mineraalikylvyillä jo 1100-luvulla.
Pienimuotoisempi, helposti toteutettu kotiversio on Jalkakylpy: meri- tai vuorisuolaa kuumaan veteen ja jalat vatiin. Ah miten rentouttava ja lämmittävä viileän sään hoito!
Ennen vanhaan astmaatikot viettivät aikaa suolaluolissa. Nykyajan kaupunkiversioita ovat suolahuoneet. Yksinkertainen hoitomuoto: istut huoneessa ja hengittelet ilmassa leijailevia suolahiukkasia.

Suolana? – Jos onkin suolan käyttö helppoa, niin miten Jeesus tuo kun sanot että haluat meidän olevan maan suolana…? 
Miten, kenelle, milloin, missä itse voisin olla suolana…? Siinä tarvitsen Sinun vinkkejäsi ja apuasi. Muistuttaisitko minua siitä aina kun maku alkaa käydä vähiin. 🙂
Usein voi olla kyse ihan pienestä asiasta, joka kuitenkin jollekin toiselle voi olla merkittävä juuri sillä hetkellä. Auta minua huomaamaan.

Kun olin (viime viikolla) tuohon saakka kirjoittanut, aurinkoinen päivä kutsui retkeilemään hauvan kanssa. Mietin matkalla tuota suolana olemista. Tuli mieleen, kuinka monesti olen saanut tehdä näitä metsäretkiä vain omaksi ja kesästä lähtien myös koiranpentuni iloksi.
Nyt pyysin, että tällä retkellä voisin olla iloksi jollekulle toiselle. (En kylläkään tiennyt miten se voisi olla mahdollista, enhän ollut juuri ketään aiemmilla retkilläni tavannut.)
Voi kuulostaa ihan kummalliselta, mutta jotenkin tuntui kuin Joku olisi ilahtunut tuosta pyynnöstä. Matka Nuuksioon tuntui sujuvan keveästi kuin siivillä.

Metsässä laskeutui toiselta polulta nainen sienikorinsa kanssa huudahtaen: ”Olen eksynyt! Olen kierrellyt pitkään enkä löydä parkkipaikalle!” Voi miten ilahduin kun pystyin neuvomaan hänelle reitin. Kerroin parin viikon takaisesta eksymisestäni ja kuinka sen jälkeen olen ottanut kartan ja kompassin mukaan metsään. Hän sanoi innostuneena hankkivansa myös kartan itselleen.  
Hän ilahtui myös koiranpennusta ja kaivoi taskusta koiranamin. Niitä kulkee kuulemma aina mukana koiraystäviä varten.
Kysyin millaisia sieniä hän oli löytänyt. Oli pieni tatti, muutamia karvalaukkuja sekä kangasrouskuja, jotka kuulemma ovat käyttökelpoisia sieniä nekin. Nainen kertoi, miten ne erottaa ei-syötävistä.
Juttelimme jonkin aikaa ja erotessamme nainen totesi että olipa ihana tapaaminen. Kyllä, sanoin.

Sen jälkeen tuli vastaan niin valtava määrä kangasrouskuja, että poimin niitä koko kassin täyteen (muita sieniä en nähnytkään).
Nauratti moinen sienisaalis, 3 kg (piti ihan punnita). En ole koskaan ollut sieni-ihminen. Kanttarelleja ja karvalaukkuja kyllä olen poiminut, kun muutamia sellaisia on eteen sattunut (= sienet jotka olen tunnistanut varmuudella).  Viime vuonna opin tunnistamaan lisäksi suppilovahveron ja mustatorvisienen. Tatit ovat saaneet jäädä metsään, mikäli mukana ei ole ollut sienituntijaa.

Kotona mietin, mitä tehdä näille kaikille kangasrouskuille. Soitin parille sieniystävälle kysyen haluaisivatko sieniä, mutta eivät kelvanneet. Kitkeränmakuisia, sanoi toinen, toinen sanoi että ovat sieniasteikossa ala-arvoisia, ehdotti että säilöisin ne suolaamalla.
En kuitenkaan innostunut suolaamisesta. Ajattelin että maistetaan. Keitin 10 min. ja sekoitin kasvissosekeittoon. Ihan kivan makuisia. Loput kuivatin, yhteen lasipurkkiin mahtuivat.
Googlaus selvitti että ovat yleisimpiä sieniä, ja että sisältävät paljon proteiinia. – Luomuproteiinia siis, ilmaiseksi ja suoraan luonnosta, jes!

Taisi käydä niin, että Joku halusi näyttää, kuinka Hän tahtoo myös meidän tulevan iloisiksi ja siunatuiksi, kun haluamme olla toisille iloksi/siunaukseksi. Ja että jo oma halukkuuskin riittää ja Hän hoitaa loput. – Muulla tavalla en osaa selittää tuon metsäkohtaamisen ajoitusta (1. kerta ikinä kun kohtasin jonkun metsään eksyneen).

 

Valona? – Hän, joka on Maailman Valo, sanoi opetuslapsilleen, että nämä olivat myöskin maailman valoja. Eikö se tarkoita, että Hänen opetuslapsinaan mekin olemme? Aikamoista – maailman valoja!
Mutta ihan automaattisestiko? Voi, olisikin niin yksinkertaista ja helppoa!
Vaikka Valo onkin meissä, tarvitaan Yhteys. Yhteys Valonlähteeseen. Lamppu valaisee vasta kun johto on pistorasiassa ja kun katkaisijasta laitetaan valo päälle…

Liiketunnistin – Nykyään on kyllä liiketunnistimia, jotka sytyttävät valon, kun joku tulee huoneeseen ja sammuttavat sen kun tilasta on poistuttu. Aika kätevä keksintö.
Sisäinen lamppumme ei kuitenkaan toimi sillä tavoin. Ja olisikin aika ikävää, jos niin olisi. Että kun joku tulee luoksemme, valo syttyisi päälle, ja kun hän lähtee pois, valo sammuisi. Siihen jäisimme sitten pimeään ihmettelemään ja odottelemaan, että joku taas tulee sytyttämään valomme.

Valot päälle – Ei vakan alle piiloon, vaan lampunjalkaan, näkyvälle tulee lamppu laittaa, neuvoo Jeesus. Niin että valosta olisi iloa monille, ei vain itselle. Ihan looginen juttu, kun ajattelee vertausta ihan konkreettisesti.
Mutta millä tavalla voimme säteillä Maailman Valon meihin antamaa valoa ympärillemme? Sitä joutuu jo miettimään. Miten se voisi toteutua omalla kohdallani, minun elämässäni?
Mikä olisi se lampunjalka, johon voisimme valomme laittaa? Onko se jo minulla olemassa? Tai onko jokin vuori, jolle olisi kavuttava? Onko sen rinteellä joitain esteitä, joita olisi siirrettävä ensin syrjään? 

Valon käytössä – Tätä on minusta mielenkiintoista miettiä. Sitä, kuinka on jotain, joka jo on meissä, vaikka olisimme aivan paikoillamme ja hiljaa. Ja kuinka siinä samalla on jotain, joka odottaa jonkinlaista liikettä, jotta valo syttyisi valaisemaan ympäristöään.

Valona ja suolana – Viime viikolla uutisissa oli juttu pojasta, 16v, joka halusi auttaa muita ikäisiään ja perusti vertaistukinettipalvelun, Apua nuorille -toiminnan. Tuhannet nuoret ovat saaneet apua sen kautta. Samu ja tiiminsä ovat todella tärkeänä valona ja suolana vaikeuksien kanssa kamppaileville nuorille. Upea juttu!
https://yle.fi/uutiset/3-10441380

On Valo, jonka läsnäolon voi aistia näkemättäkin. – Vasta Andrea ja Mattheo Boccellin, isän ja pojan, videon löydettyäni (jonka iltalial. sanoista en ymmärtänyt juuri muuta kuin että valosta nekin kertovat) minulle selvisi, että kuulu tenori Andrea Boccelli on sokea. (Olin aina aiemmin ihmetellyt, miksi hän aina – jonkun toisenkin kanssa laulaessa – pitää katseensa alas luotuna.)
Sokeus ei kuitenkaan ole estänyt häntä säteilemästä valoaan maailmaan sen lahjan kautta, jonka Luoja hänelle on antanut. 

Fall on me – Andrea & Matteo Bocelli

”Luulin että ennemmin tai myöhemmin
ylläni olevat valot
laskeutuvat spiraalina alas
ja ohjaavat minut rakkauteen
mutta en tiedä mikä on minulle oikeinta
en pysty näkemään selkeästi
olen ollut täällä liian kauan
enkä halua odottaa sitä
lennä kuin kanuunanpallo suoraan sieluuni
hajota minut palasiksi ja
anna minun tuntea itseni kokonaiseksi
olen valmis taistelemaan sen eteen
ja kantaa tätä painoa
mutta joka askeleella kysyn mikä on totta
lankea ylleni kädet avoinna
lankea ylleni kaikessa Valossasi

Presto una luce ti illuminerà
Seguila sempre, guidarti saprà
Tu non arrenderti, attento a non perderti
E il tuo passato avrà senso per te
Vorrei che credessi in te stesso, ma sì
In ogni passo che muoverai qui
È un viaggio infinito
Sorriderò se
Nel tempo che fugge mi porti con te

suljen silmäni
ja näen Sinut kaikkialla
astun ulos ja on kuin hengittäisin Sinua
voin tuntea että Sinä olet siellä”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

8.10.2018. Eilisellä iltalenkillä valo loimusi haileana taivaalla, juuri ja juuri tunnistin revontuliksi. Mutta miten upeita revontulia olikaan bongattu ja kuvattu ympäri Suomea!
https://yle.fi/uutiset/3-10444825

Valon linna – Nya SlottetBjärka Säbyssä on Kuninkaan linna. Ei sen maallisen monarkin, vaan taivaallisen.
Linnan entinen omistaja Oskar Ekman (k.1907) oli liikemies, kunnallinen vaikuttaja ja hyväntekijä, joka teki huomattavia lahjoituksia hyväksi näkemiinsä kohteisiin. Hän oli myös rukouksen mies. Joka aamu hän piti perheelleen ja palvelusväelleen yhteiseen hartaushetkeen.
V. 1980 Oskar Ekmaninin jälkeläiset lahjoittivat linnan Linköpingin Siion-seurakunnalle. Siitä lähtien linna on toiminut Ekumeniska kommunitetenin, kristillisen yhteisön, kotina ja toimipaikkana.

Vaikkei sitä siellä ääneen sanota, on selvää, että linnan nykyinen isäntä on Kristus itse, kuninkaiden Kuningas. Linnan väki on Hänen palveluksessaan. Sen aistii monella tapaa. Eikä vähiten ateraille kokoonnuttaessa.   

Kun tämän tiedätte… – Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 16-20)

Pöydän äärellä – Jeesus istui opetuslapsineen aterialla Markuksen talon ylähuoneessa. Sillä aterialla, jolla hän asetti ehtoollisen muistoateriakseen. 
Jeesus oli juuri pessyt opetuslasten jalat ja puhui heille siitä, mitä hän heiltä toivoi ja odotti, kun he jatkaisivat sitä työtä, mitä he olivat nähneet hänen tekevän 3 v:n ajan.
Voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa opetuslapset istuivat pöydän äärellä. Mutta huolimatta hämmennyksestä, epätietoisuudesta, haikeudesta ja ties millaisista mielen- ja tunteiden vellonnasta, oli Mestari, heidän kiintopisteensä, voiman ja toivon lähteensä, heidän keskellään, heidän kanssaan; säteillen Valoaan huoneen hämärtyessä illan tullen, valaen heihin uskoa ja rohkeutta.

Minun pöydässäni – Vaikka Jeesus varmasti tiesi alusta alkaen, miten tulisi käymään, varmaankin tuntui pahalta, kun tuli se hetki, jolloin ystävä, joka söi Jeesuksen pöydässä, kääntyi häntä vastaan. Mutta niin tuli tapahtua, sillä Jumalan suunnitelman mukaan ”Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen” –

Mutta entä me? – Milloin minä olen kääntynyt Sinua vastaan, Kristus? En ehkä tietoisesti vastaan, mutta poispäin kumminkin. Voi miten monesti. Toiminut väärin, tehnyt valintoja, joita et olisi toivonut minun tekevän. – Ja kuitenkin Sinä rakastat. Käsittämätöntä Rakkautta, ihmeellistä Armoa.

Yhteinen pöytä – Sinä kutsut minut – meidät kaikki – yhteiseen pöytään, Sinun pöytääsi, aterioimaan kanssasi. Olennaista ei ole millainen pöytä on, minkä kokoinen tai muotoinen tai missä se on. Niin kuin ei sekään, minkälaisin sanoin tai menoin ateria siunataan ja tarjotaan. Vaan sillä, mitä Sinä meille tarjoat. Se on jotain sellaista, mitä emme mistään muualta voi saada. Elämän ravintoa – enemmän kuin voi ymmärtää. Mysteeri, jota saa mietiskellä koko elämänsä ajan (ja ehkä vielä taivaassakin).

Elämän Lähde – Etsiessäni psalmeista sopivia tekstejä retriittin, tulivat nämä kauniit jakeet eteen:
’Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon’ (Ps. 36:7-9).

Jonka minä lähetän – Eilen Suomessa vieraili eräs Jeesuksen lähettämä: Reinhard Bonkke, 78v. Hän on kiertänyt Afrikkaa ja muuta maailmaa 50v:n ajan levittäen hyvää sanomaa.
Muistan reaktioni joskus 14 v. sitten, kun tulin huoneeseen, jossa pyöri video, jolla R.B. saarnasi Afrikassa miljoonayleisölle. Uh millaista mesoamista, totesin, ja lähdin samantien pois huoneesta.
On se vaan kummaa kuinka asenteissa voi tapahtua muutosta. Kun tänään katselin ja kuuntelin paria videota, joilla Bonkke puhui persoonallisella saksanaksentillaan, näin ja kuulin lämminsydämisen (vaikkakin välillä äänensä korottavan), huumorintajuisen, lempeänvahvan miehen, joka havainnollisti kerrontaansa elein, tarinoin ja vertauksin. (Jostain syystä hänestä tuli mieleen – kaikella kunnioituksella – iso, ystävällinen nallekarhu.)

Hiljaisuuden ystävänä minua viehätti ehkä eniten se, että hän puhuu välillä ihan hiljaa. Luontainen vaatimattomuus yhdistettynä Kristuksen Rakkauden säteilyyn – tätä näin hänessä. (Dubain paikallissrk:n tilaisuuden osat 2 ja 3 nauhoitukset katselin.)
Reinhard Bonkke haluaa mahdollisimman monen kuulevan elävästä Jumalan Pojasta ja siitä, miten Hän on kanssamme ja toimii keskuudessamme.

Minä Olen se joka Olen. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen olemuksensa. Ne olivat sanat, joilla Jumala lähetti Mooseksen kansan luo, kun tämä kysyi, mitä hän sanoisi, kun kansa kysyy Hänen nimeään.
Minä Olen – siinä on minusta jotain aivan erityistä. Ikään kuin Jumala ilmoittaisi tuossa että Hän on jotain sellaista, mitä me emme kuitenkaan koskaan tule täysin käsittämään, vaikka kuinka haluaisimme, ja siihen on meidän tyytyminen.

Rakas Jumala, kiitos että Sinä Olet se joka Olet. Kiitos että olet meille juuri sitä, mitä me tarvitsemme.
Ja jos lähetät jonkun luo, annathan oikeat sanat. Ja jollemme kuule sanojasi, kiitos että riittää, että Sinä Olet siinä, kanssamme.

What a Beautiful Name – Travis & Lily Cottrell 

”Alussa Sinä olit, Sana,
yhtä Jumalan, kaikkein Korkeimman kanssa
Sinun kätketty kirkkautesi luomakunnassa
tullut ilmi Sinussa Kristuksemme
miten kaunis nimi
Kuninkaani nimi, Jeesus Kristus
mikään ei vedä sille vertoja
et halunnut taivasta ilman meitä
joten Jeesus toit taivaan alas
syntini oli suuri, Rakkautesi suurempi
mikä voisikaan erottaa meidät nyt?
kuolema ei voinut pitää Sinua
verho repesi edessäsi
hiljensit synnin ja haudan uhon
taivaissa raikuu kirkkautesi ylistys
sillä Sinut nostettiin takaisin elämään
Sinulla ei ole kilpailijaa, ei vertaistasi
Jumala, Sinä hallitset nyt ja ikuisesti
Sinun on Valtakunta, Sinun on kunnia
Sinun nimesi on ylitse kaikkien muiden
miten voimakas nimi se onkaan
Jeesuksen Kristuksen, Kuninkaani nimi
Pyhä Sinä Olet, Herra Kaikkivaltias”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.