Tyhjä hauta

26.3.2018   – Kotipihan mustarastaan ensiviserrys viiden aikaan aamulla… – tietää pimeässäkin että valo on tulossa… ja kevät! 🙂

Puutarhahauta (Garden Tomb), Jerusalem

Älkää te pelätkö – Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (
Matt. 28: 1-8)

Enkeli, kirkas ja hohtava kuin salamanleimahdus, maan vavahtelu ja järinä… – ja vartijat kaatuivat hervottomina maahan. Sitä ei kerrota, kaatuivatko Mariatkin, mutta peloissaan olivat hekin. Eikä mikään ihme, tulihan enkeli melkoisen rytinän saattamana!
Ihmeellisempää olisi ehkä ollut, jos naiset olisivat vain ihan tyynesti hymyilleet ja sanoneet enkelille, että oi kiitos kun tulit vierittämään kiven pois, niin että pääsemme voitelemaan Herramme ruumiin tuoksuöljyillä.

Tyhjä hauta – Enkeli kehotti naisia tulemaan lähemmäs, katsomaan sisälle hautaluolaan, jotta näkisivät omin silmin: siellä olivat ainoastaan Jeesuksen käärinliinat (kuten Luukas ja Johannes kertovat evankeliumeissaan).
Mitä on tapahtunut… missä hän on?!  Enkeli ei alkanut selittää itse tapahtumaa, sanoi vain: “Hän
on noussut kuolleista.”
Niin, olihan Jeesus sanonut, että näin tapahtuisi. Mutta nyt kun se sitten ihan oikeasti oli tapahtunut,  tuntui se ehkä vielä käsittämättömämmältä, kuin silloin kun Jeesus siitä etukäteen puhui!

Toisen puhetta voi helposti kuunnella vaikka vain puolella korvalla, tai antaa sen mennä ohi korvien  – varsinkin jos se on jotain sellaista, mitä ei halua kuulla. Mutta sellaista, minkä saa omin silmin todeta, ei voi noin vain ohittaa taikka unohtaa. 

Vaiettuja kokemuksia – Kuinkakohan moni kantaakaan sisällään yhtä tai useampaa sellaista selittämätöntä nk. yliluonnollista kokemusta, josta ei halua kertoa muille?
Olkoonpa sitten valoisa, pelottava tai hämmentävä kokemus – voi olla että kokisi tarvetta puhua siitä jonkun kanssa, mutta kertominen tuntuu kuitenkin arveluttavalta tai vaikealta. Mitäköhän tuo ajattelee minusta jos kerron? Ja päädytään turvallisemmalta tuntuvaan vaikenemiseen.
Mutta jo se, että saa kertoa kokemastaan luotettavalle henkilölle, voi tuoda huojentavan olon. Luotettavuudella tarkoitan tässä sellaista henkilöä, josta tiedät, ettei tämä pelästy tai muulla tavalla ylireagoi kokemukseesi, ei ala diagnostisoida, puhua hallusinaatioista tms. Hän tietää että ihmiset kokevat asioita, jotka eivät ole ihmismielin tai tieteellisin menetelmin selitettävissä. – Sellainen, jolla on omakohtaista kokemusta selittämättömästä,  ryhtyy epätodennäköisemmin kyseenalaistamaan kokemaasi kuin sellainen, jolle jo ajatuskin jostain yliluonnollisesta on vieras.

Oma kokemus voi tuntua niin pyhältä ja kallisarvoiselta, ettei halua kenenkään kommentin tai mielipiteen sitä himmentävän tai tuovan siihen säröä. Tai sitten voi olla, että vain tietää, kenelle ja milloin kertoa.
Mutta jos kokemus on aiheuttanut pelkoa tai ahdistusta, kertominen luottamalleen henkilölle voi tuoda helpotusta, ja sitä kautta voi löytää jopa toisenlaisen suhtautumisen kokemaansa. 

Kristuksen ylösnousemus voi tuntua yhdeltä käsittämättömimmistä Jumalan ihmeistä. Mutta jos uskoo Jeesuksen sanat: “Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark.10:27), voisiko olla  mahdollista uskoa myös että Hän pystyy saamaan aikaan ylösnousemuksen?
Mihin saakka minun uskoni ‘kaikki mahdollista‘ venyy? Missä kohtaa mieleni alkaa kutistaa Jumalan mahdollisuuksia itselleni sopiviin mittoihin?
Ylösnousemus taitaa monilla kuulua ‘nyt meni yli horisontin’ kategoriaan.
Sen voi torjua, pitää sitä mahdottomana, sivuuttaa sen (=minun ei tarvitse tietää), voi jäädä avoimin mielin odottamaan (josko tämä jossain vaiheessa avautuisi minulle)… tai voi vaikka vain yksinkertaisesti päättää uskoa, mitä enkeli sanoi naisille tyhjän haudan luona.
Uskoa, vaikkei ymmärräkään. Ja katsoa, miten Jumala vie siitä eteenpäin…

Kristuksen ilmestys – Ajattelen, että juuri sen vuoksi, että monien toiseen uskontoon kuuluvien on niin vaikea uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, Ylösnoussut ilmestyy heille näyissä ja unissa, niin todellisena, ettei epäilykselle jää sijaa. He tajuavat, että Kristus on todellinen ja elävä.
Useimmille kokemus on ollut käänteentekevä ei vain uskon, vaan koko elämän kannalta. Radikaaleista kristittyjen vihaajista on Jeesuksen ilmestyttyä tullut Kristuksen seuraajia ja Hänen rauhan- ja rakkaudensanomansa julistajia.
Taikka on niitä, jotka epätoivoisessa tilanteessaan ovat olleet aikeissa riistää itseltään hengen. Jeesuksen ilmestyessä heille he ovat vapautuneet synkistä ajatuksistaan ja aikeistaan. Ahdistuksen sijaan heihin laskeutui nyt taivaallinen rauha, ja heidän elämänsä sai uuden, valoisan suunnan.  

Naiset näkivät tyhjän haudan. He eivät ymmärtäneet sitä mitä oli tapahtunut, mutta lähtivät  riemuissaan kertomaan muille opetuslapsille Pääsiäisen ilosanoman: Hän on ylösnoussut! Hän elää!

Christos Anesti – Kristus on ylösnoussut

“Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Muut Pääsiäispäivän tekstit: Ps. 118:15-23 (24, Hoos. 6: 1-3 ja  Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

Iloista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!