26.2.2018 – Upea talvisää saatiin Etelä-Suomeenkin – koko koululaisten hiihtolomaviikon ajaksi, pelkkää auringonpaistetta! 🙂

Ensin ihanaa, voimia antavaa valohoitoa sinitaivaalta, sitten ensi pyhän aiheen pariin…
’Jeesus, pahan vallan voittaja’. – Evankeliumikirjan mukaan aihe ’panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on’.

Hyvä ja paha – asetelma, joka yleensä ei jätä välinpitämättömäksi. Se herättää tunteita ja halun asettautua toisen puolelle toista vastaan. Ja iloitaan tai ollaan helpottuneita, kun se, jonka kannalla on ollut, voittaa. Oli sitten kyse fiktiosta tai tosielämästä.
Kun asetelma on selkeä, on helppo valita. Mutta aina se ei välttämättä ole niin selkeä.
Alla oleva Johanneksen kirjeen kohta alkaa hätkähdyttävällä toteamuksella.   

Elämme Todellisessa – Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5: 18-20)

Merkillinen väite tuo 1. virke. Ellei ’yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä’… keitä noilla Jumalasta syntyneillä oikein tarkoitetaan?
Kreikan-/engl.kiel.raamatusta ja siihen liittyvästä konkordanssikirjasta selvisi mm., että tuo sana ’syntynyt’ voi tarkoittaa sekä fyysistä että hengellistä syntymää. Muttei sekään auttanut tämän asian ymmärtämistä. Sillä ajattelinpa kumpaa vaihtoehtoa tahansa, en vaan saanut väitettä stemmaamaan ’tosielämän’ kanssa…

Laajemmin ilmaistuna – Amplified Bible’ni suluissa olevat kohdat auttoivat:
’Me tiedämme (varmasti) että jokainen, joka on syntynyt Jumalasta, ei (tarkoituksella, ehdoin tahdoin, harkitusti) harjoita syntiä, mutta Hän, joka syntyi Jumalasta, kaitsee ja suojelee häntä (Kristuksen taivaallinen läsnäolo hänen sisällään varjelee hänet pahalta), eikä paha saa hänestä otetta tai voi koskea häneen. Me tiedämme, että olemme Jumalasta ja että koko maailma on Pahan voiman vallassa. Ja me (olemme nähneet ja) tiedämme, että  Jumalan Poika on (todella) tullut tähän maailmaan ja antanut meille ymmärryksen ja käsityksen, jotta (progressiivisesti/asteittain etenevästi) voimme hahmottaa/huomata/tajuta (oivaltaa/tunnistaa/tuntea/tiedostaa) ja tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen; ja me olemme Hänessä, joka on Todellinen- Hänen Pojassaan (Messias) Jeesus Kristuksessa  me olemme. Tämä (mies) on tosi Jumala ja iankaikkinen Elämä.’

(Laitoin sanoille perceive ja recognize vinoviivoilla monta vaihtoehtoa, kun en osannut valita vain yhtä. Kun Todellisen ymmärtämiseen ei  ihmismieli riitä ylipäätään, miten ymmärtämisen yrittämisen verbiä voisi ilmaista yhdellä ainoalla sanalla…?)

Matkalla – progressiivisesti, asteittain etenevästi kohti Jumalan, Todellisen, selkeämpää tuntemista… – Jes, tämä resonoi koko olemuksessani! Tätä on helpompi mutustella kuin yksikantaista väittämää.
Ja… tällä matkalla Todellisen tuntemiseen voimme oppia selkeämmin erottamaan ja tiedostamaan, mikä on hyvästä, mikä pahasta; varsinkin jos/kun jossain asiassa tuntuu olevan kumpaakin.
Todellinen on kuitenkin pelkästään hyvä. Matka kohti Hänen tuntemistaan merkitsee siis matkaa kohti suurinta Hyvää. 

Hän joka on syntynyt Jumalasta, varjelee… – Mietin, tarkoittaako tuo ’hän’ Jumalan Poikaa vai Hengestä uudesti syntynyttä ihmistä (josta Jeesus puhui Nikodemokselle, Joh. 3:3-7). Eri käännöksistä löytyy nim. kumpaakin tulkintaa.
Edellisessä luotetaan Jumalan Pojan varjelukseen, jälkimmäisessä vastuu on myös ihmisellä itsellään varjella itseään (ja toisia) pahalta.
Ajattelen, että nuo kummatkin – sekä varjelus että vastuu – on annettu meille, toinen lahjaksi ja toinen tehtäväksi. Kyse on siitä, huomioimmeko nämä elämässämme.
Luotanko siihen, että Jumala haluaa varjella, käännynkö Hänen puoleensa huolineni? Pyydänkö Hänen apuaan tunnistamaan, mikä on hyvästä ja hyväksi itselleni ja muille? Ja apua vastustamaan sitä, mikä ei ole hyväksi?
Ja kannanko myös omalta osaltani vastuuta valinnoistani ja tekemisistäni? Valitsenko sen mikä on hyvää? Pyrinkö välttämään sitä, minkä tiedän olevan pahasta? Tällaisia voi pohtia oman elämänsä kohdalla.

Armo, Jumalan lahja – Mitenköhän lukemattoman paljon itselläni onkaan ollut tilanteita, joissa olisi kannattanut turvata ja luottaa Jumalan johdatukseen ja pyytää varjelusta! – Ei vain tullut mieleen… 
Ja mitenkä lukemattomat kerrat olenkaan valinnut väärin…!
Onneksi saamme luottaa Jumalan Armeliaisuuteen ja Rakkauteen meitä kohtaan. Kuten Efesolaiskirjeessä todetaan:
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:8-9).

Valo Valosta – Ennen kuin tartuin kreikankiel. ja Amplified -Raamattuun, tuo Johanneksen kirjeen kohta ’Jumalasta syntynyt’ toi mieleeni Nikean ekumeenisen 300-luvulta peräisin olevan uskontunnustuksen. (Siinä on sen laatuisia hienoja kohtia, että jos se olisi syntynyt 100-luvulla, kuvittelisin että apostoli Johannes olisi ollut sitä laatimassa.)
Piti katsoa, mitä siinä sanotaankaan Jeesuksen Kristuksen syntymästä.
”… joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta…”
Nuo sanat kantavat sellaista kirkkautta, että voisi hyvin kuvitella että jo niiden lausuminen voisi selkeyttää kykyä tunnistaa, mitkä asiat vievät kohti Valoa ja lisäävät Valon vaikutusta omassa (ja toisten) elämässä.   
(Nikean uskontunnustus kokonaisuudessaan alimmaisena.)

Ihmiselämän ydintarkoitus – Tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen… eikö tässä ole ihmiselämän ydintarkoitus? Siihen liittyy kaikki. Siihen liittyy hänen Rakkautensa ja Hänen rakastamisensa, lähimmäisten rakastamisen oppiminen – ja kaikki se, mikä näistä (Jeesuksen mukaan 2 tärkeimmästä käskystä) seuraa…

Rakas Jumalamme, kiitos, että saamme luottaa taivaalliseen varjelukseesi! Kiitos että Sinun Voimasi on vastavoimia vahvempi.
Kiitos Jeesus, että Sinä olet voittanut Pahan vallan, meidänkin edestämme.
Auta meitä katsomaan Sinun Kirkkauteesi aina kun olemme jonkin vaikean tilanteen tai valinnan edessä. Kiitos että  rohkaiset ja näytät tien.
Kiitos Valostasi, Viisaudestasi, Voimastasi, Rakkaudestasi ja Rauhastasi.
Kiitos että omalla elämälläsi näytit ja yhä näytät meille Todellisen, johdatat meitä – progressiivisesti, asteittain – yhä lähemmäs… yhteyteen… Todellisen tuntemiseen. 🙂

When I Look Into Your Holiness – Monita Tahalea, indonesial. pop-, folk- ja jazzlaulaja, joka laulaa mm. jazzjameissa hengellisiä lauluja.

”Kun katson Sinun pyhyyteesi
kun katson ihanuuttasi
kun kaikki ympärilläni
muuttuu varjoksi Sinun Valossasi
kun löysin ilon tavoittaessani Sydämesi
kun tahtoni lumoutuu Rakkaudessasi
kun kaikki ympäröivä
muuttuu varjoiksi Sinun Valossasi
ylistän Sinua, palvon Sinua
syy sille että elän on palvoa Sinua”

(Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59)

Nikean uskontunnustus:
– Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
– Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei  ole loppua.
– Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan  kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
– Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

19.2.2018 – Kirpakka pakkanen, mutta aurinko lämmittää. Kivaa lähteä lastenlasten kanssa hiihtelemään. Kiitos Taivaan Isä lumesta, kimaltelevista hangista, ihanasta talvilomasäästä. 🙂 

Tuoksuöljy – Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”   (Luuk. 7: 36-50)

Radikaali Jeesus – Evankeliumit kertovat Jeesuksen useammankin kerran asettautuneen  puolustamaan miesten syyttelyn, arvostelun tai halveksunnan kohteeksi joutunutta naista. Naisen puolelle asettutuminen oli varmasti aika radikaalia tuohon maailmanaikaan!
Jeesus laittoi miehet miettimään omaa itseään, asenteitaan ja omaa toimintaansa. Eikä siinä kaikki – Jeesus antoi syntejäkin anteeksi! Kyllä  oli fariseuksilla sulattelemista…

Joku aika sitten kuuntelin erästä ulkomaalaista naista, joka kertoi, että Kristus oli kutsunut hänet auttamaan punaisten lyhtyjen alla työskenteleviä naisia. Kun hän oli hämillään kysynyt minkä vuoksi,  Kristus oli vastannut, että he olivat hänelle rakkaita, Hän halusi vapauttaa heidät.
Niinpä tuo nainen perusti järjestön, joka auttaa noita naisia irti ammatista, jossa tuon naisen mukaan yksikään, jonka kanssa hän on keskustellut, ei haluaisi olla. Järjestö tukee ja auttaa heitä aloittamaan uuden elämän, opiskelemaan sellaiseen ammattiin, johon he haluavat päästä. 
Auttamistyössään sekä tuon järjestön työntekijät että autettavat ovat saaneet kokea, kuinka Kristus hoitaa ja eheyttää näitä niin monin tavoin rikkinäisiä ja haavoitettuja naisia ehdottomalla Rakkaudellaan. – Taas kerran kertomus siitä, kuinka Ylösnoussut Vapahtaja tekee yhä samaa vapauttavaa työtään kuin 2000 v. sitten.

Heikkojen puolustaja – Jeesus oli ja on heikkojen puolella. Mutta ei vain myötätuntoisena tai säälien. Hän haluaa saada aikaan muutoksen ihmisten elämässä. Tätä muutostyötään Vapahtajamme tekee Rakkautensa kautta – jokaisessa ihmisessä, joka vain antaa Hänelle siihen mahdollisuuden. Kristus antaa voimia, kestävyyttä ja rohkeutta niille, jotka uskaltavat myöntää itselleen ja Hänelle oman heikkoutensa ja avuntarpeensa. 

Jeesuksen antama vahvuus – Yllä olevaa raamatunkohtaa mietiskellessäni nousi yllättäen mieleen Jeesusta seuranneiden naisten vahvuus evankeliumikertomuksissa. Sellainen tietty sisäinen vahvuus, kestävyys tai rohkeus, joka ilmenee erityisesti silloin kun on kaikkein vaikeinta.
Ehkä asiaan vaikutti se, että olin juuri lukenut Markuksen evankeliumista kuinka Jeesus pääsiäisaterian jälkeen lähti 11 opetuslapsensa kanssa Öljymäelle (yhden, kavaltajan, mentyä ylipappien puheille). Kun Jeesusta sitten tultiin vangitsemaan, tapahtui kuten Jeesus oli ennalta sanonut: ’Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat.’ (Mark.14:50)

Markus kertoo, että kun Jeesus ristiinnaulittiin, paikalla oli roomal. sotilaita, ylipappeja, lainopettajia ja ohikulkijoita, jotka kaikki pilkkasivat häntä. Ja sadanpäällikkö, joka huomasi Jeesuksen kuolinhetkellä, että tämä  todella oli Jumalan Poika. Ei sanaakaan niistä, joiden jalat Jeesus oli pessyt pääsiäisaterialla. 
Ketkä Jeesuksen opetuslapsista olivat uskaltautuneet seuraamaan Mestariaan Golgatalle? Markuksen mukaan ’paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.’  (Mark.15:40-41)

Johannes mainitsee lisäksi Jeesuksen rakkaimman opetuslapsen, jonka huolenpitoon Jeesus jätti äitinsä: ’Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi! Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.’ (Joh.19:25-27)

Matteus kirjoittaa: ’Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.’ (Matt.27:55-56)

Luukkaan mukaan ’Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.’ (Luuk.23:49)

Kaikki evankeliumit kertovat naisten – vaikkakin pelokkaina – tulleen ensimmäisinä Jeesuksen haudalle. – Johannes mainitsee ainoastaan Magdalan Marian (jonka arvellaan olleen tuo nainen, joka itki Jeesuksen jalat märiksi, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli tuoksuöljyllä).

Jeesus totesi Simonille, että tuo nainen rakasti paljon. Ihan varmasti muutkin opetuslapset rakastivat paljon Jeesusta. Mutta oliko näissä Jeesuksen naisopetuslapsissa sellaista rakkautta, joka kovan paikan tullen voitti pelonkin? 
Tässä on jotain… mystistä. Mystiseksi sitä voi nimittää siksi, ettei sitä voi ymmärtää. Mutta oikeastaan kyse ei ole mistään salaisesta, vaan sellaisesta, jota Jumala haluaa kaikkien voivan tuntea – ja jota kuitenkin tunnemme niin vähän; sellaisesta, mitä Hän niin kovasti haluaisi meille  antaa, mutta jota niin rajallisesti osaamme vastaanottaa. Sellaisesta, jota ainakin itse kaipaan sydämeeni enemmän, ja jota uskon monien meistä kaipaavan… – Jumalan transformoivaa, kaikenvoittavaa Rakkautta.

Rakkaus, joka muuttaa – Meidän aikanamme lukemattomat ihmiset – niin miehet kuin naiset – kertovat, miten he koettuaan Jeesuksen Rakkauden heitä kohtaan olivat muuttuneet täysin. He olivat vapautuneet elämässään vaikuttaneista sidoksista. 
Vahvimpana tämä näkyy esim. kiinalaisissa ja muslimeissa, jotka julistavat uskoaan Jeesukseen ylösnousseena Jumalan Poikana, vaikka tietävät näin toimiessaan asettavansa henkensä alttiiksi. Heissä on selittämätöntä voimaa ja rohkeutta. Heidän rakkaudessaan Vapahtajaansa kohtaan on pelon karkoittava voima.

Jeesus kertoi Simonille vertauksen anteeksiantamisesta ja kysyi sitten: ”Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?”
Kaikki me – niin naiset kuin miehet – olemme tehneet syntiä (ajatuksin, sanoin tai teoin jotain Jumalan tahdon vastaista), kaikki me tarvitsemme Hänen anteeksiantoaan. Kuten Roomalaiskirje toteaa: ’Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.’ (Room.3:22-24)
Itsensä syyllistämiseen taipuvaiselle tuo Jeesuksen vertaus enemmän anteeksi saaneesta ja enemmän rakastavasta on lohdullinen ja rohkaiseva.

Alabasteripullon kanssa Jeesuksen luo tullut nainen tiedettiin syntiseksi. Hän katui ja halusi muuttua. – Mikä oli Simonin synti? Ylpeys, ylimielisyys, ylenkatse? Tekopyhyys? Piittaamattomuus?
Lyhyellä vertauksellaan Jeesus osoitti Simonille asian ytimen. Sellainen, joka on myöntänyt itsessään olevan syntisyyden (= ajatukset, sanat ja teot, jotka eivät ole olleet eivätkä ole Jumalalle mieleen), voi myös kokea Kristuksen valtavan, vapauttavan anteeksiannon voiman.  

Pyhän Hengen voima – Ne 11, joiden jalat Jeesus oli pessyt pääsiäisaterialla ja jotka Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen odottivat tuossa samassa huoneessa Henkeä, jonka Jeesus oli luvannut heille lähettää, saivat kokea täydellisen sisäisen muutoksen, kun Pyhä Henki Helluntaina laskeutui heihin. He saivat rohkeutta toimia täysillä Kristuksen lähetteinä koko loppuelämän, kuolinhetkeensä asti. – He olivat täyttyneet Rakkaudella, joka voittaa pelon.    

Kristus, kiitos että olet näyttänyt meille Rakkautesi voiman. Anna meidän kasvaa Rakkautesi tuntemisessa. Ja suo tämän tuntemisen heijastua ja virrata myös suhteissamme lähimmäisiimme.
Anna Henkesi tehdä meissä kaikissa ihmeellistä muutostyötäsi. Niin että me ja tämä maapallomme voisi muuntua sen kaltaiseksi kuin Sinä toivot. Planeetaksi, jossa Sinun Rakkautesi vallitsee.
Kiitos että olet Opettajamme ja että kuljet kanssamme. 🙂

At Your feet – Casting crowns

”Tähän, jalkojesi juurelle lasken menneisyyteni
vaelteluni, erehdykseni ja olen vapaa
tähän jalkojesi juureen annan tämän päivän
en omassa vaan Sinun voimassasi
olen löytänyt kaiken tarvitsemani
Sinä olet kaikki mitä tarvitsen
Jeesus, jalkojesi juuressa
haluaisin viipyä enkä koskaan lähteä
ei ole minulle muuta paikkaa
tähän jalkojesi juureen lasken tulevaisuuteni
annan Sinulle kaikki unelmani
ja löydän rauhan
tähän jalkojesi juurelle
lasken elämäni Sinulle Kuninkaani
olet kaikki mitä nyt kaipaan
ja sieluni laulaa sillä olen vapaa”

Muut tekstit: Ps. 25: 1-10, 1. Moos. 32: 23-32 ja Jaak. 1: 2-6.

12.2.2018 

Twiittimestari – Vaikken twiittejä ole lukenut muuta kuin joitakin uutisissa olleita, ajattelen että jos niiden ideana on esittää asia mahdollisimman lyhyesti, Markusta voisi alla olevan evankeliumikohdan perusteella pitää aikansa twiittimestarina. – Miten paljon kolmeen virkkeeseen voikaan sisältyä!  

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1: 12-13)

Kiusausten voittaja – Jollei tuo ole kirkkovuoden lyhin evankeliumiteksti, niin ehkä ainakin latautunein. Ja ilman ainuttakaan adjektiivia!
Evankeliumit kertovat Jeesuksen kolmesta kiusauksesta. Emme tiedä, joutuiko ihmiseksi tullut Jumalan Poika useammankin kerran kiusausten kohteeksi erämaa-aikanaan. Olennaista ei ehkä olekaan  moneenko kertaan, vaan että Hän voitti ne.

Meidän ei tarvitse lähteä erämaahan kohdataksemme kiusauksia; joudumme niille alttiiksi ihan jokapäiväisessä elämässämme. Ne voivat olla selkeitä tai hienovaraisempia, ajatusten tai aistimusten tasolle jääviä taikka tekoihin johtavia. Ympäristömme tai viestimet altistavat meitä monenlaisille houkutuksille.  Erityisesti ne heikot kohtamme joutuvat koetukselle.
Tulee kiusauksia sanoa/kuunnella/katsella/tehdä mitä ei pitäisi, ja kiusauksia jättää sanomatta/kuuntelematta/näkemättä/tekemättä mitä pitäisi.
Tai kuten Paavali kirjoitti: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7: 19)
(Kreikankiel. sanakirjassani tuo sana ’pahaa’ kääntyy myös:  arvotonta, väärää, vahingollista, harmillista, loukkaavaa jne.)

Erämaaisät ja -äidit – Mutta ei vain se, mitä ympärillämme näemme, kuulemme tai koemme, johda meitä kiusauksiin. Monet varhaiskirkon hengelliset etsijät kokivat tämän lähtiessään autiomaan hiljaisuuteen ja rauhaan voidakseen keskittyä pelkästään Jumalan läsnäoloon.
Kun ympäröivä maailma ei enää vedä huomiota itseensä, alkaa sisältäpäin, alitajunnasta, nousta asioita työstettäviksi.
Voi hyvin kuvitella, että näillä erakoilla oli myöskin erämaan yksinäisyydessä Jumalan enkeleitä apunaan. Sillä Jumala toivoo, että yhteytemme Häneen olisi vailla häiriötekijöitä (kuten sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintaa, jotka tuntuvat hallitsevan meitä vasten tahtoamme).
Aikansa erämaassa omien varjopuoliensa kanssa painiskelleista ja kilvoitelleista miehistä ja naisista tuli (usein tahtomattaan) hengellisiä opastajia sellaisille, jotka kamppailivat erilaisten vaikeuksien kanssa ja/tai etsivät lähempää suhdetta Jumalaan.

Mikä vie liikaa huomiotani? – Ajattelen, että on oikeastaan aika tärkeää, että välillä pysähtyy miettimään ja kuulostelemaan omaa oloaan, ajatuksiaan, tunteitaan ja tekemisiään. Onko minulla sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintamalleja, jotka vaikuttavat tavalla, joka ei ole hyväksi itselleni tai muille?
Viikko sitten pysähdyin kuulostelemaan tätä. Huomasin, että niin koti- kuin ulkomaantapahtumat alkoivat tuntua turhan ’painavilta’. Totesin että on (taas vaihteeksi) aika laskeutua uutispaussiin. – Se auttoi, olo keveni.
(Joulukuussa, itsenäisyyspäivän aikoihin yllätyin siitä, kuinka innostuin merkkivuotta juhlivasta Suomen itsenäisyydestä. Sehän oli pelkkää nostetta kaikki. Kun tammikuussa sitten alkoivat uutisjutut itsenäistymistämme seuranneista järkyttävistä tapahtumista, luin niitä ensin siksi, että tuntui tärkeältä tietää näistä tuskallisista, vaietuista asioista. Kunnes havahduin siihen, että oli taas tullut aika laittaa paussi uutisille, jotka ylipäätäänkin ovat voittopuolisesti negatiivissisältöisiä)
Nyt kuulostelen milloin uutislukeminen tuntuu taas omalla kohdalla tarpeelliselta. – Joka tapauksessa läppärin (tai yleensäkin ruudun, sillä en omista toimivaa TV:tä) edessä vietetty aika lyheni ilahduttavan paljon. 🙂

Mikä koukuttaa? – Viime vuonna tein (taas kerran) sokerilakon. Suklaa on aina ollut heikkouteni. Viime vuosituhannella elämäni yhdessä kriisivaiheessa Fazerin sininen toimi energian- ja lohduntuojana.
(Onneksi nykyään on tarjolla terveellisempiä ja vähemmän koukuttavia vaihtoehtoja. Ja on jopa todettu kaakaon sekä yli 70% kaakaota sisältävän tumman (raaka)suklaan sisältävän terveydelle edullisia vaikutuksia. )

Viime viikonloppuna olin koulutuksessa, jonka syvälle tunteisiin luotaavat harjoitteet johtivat vanhaan tuttuun ’nyttarttissaadafazerinsinistä’ -oloon.  Kuin ollakaan eräs ystävällinen sielu oli ilmeisesti ennakoinnut tilanteen ja tuonut meille kaikille Fazerin suklaakonvehteja. – Siihen loppui se sokeri/suklaalakkoni…
Mutta ei kun uusi suklaa- ja sokeripaasto alulle… ainakin pääsiäispäivään saakka (sillä eteeni ei ainakaan vielä ole tullut reseptiä, jolla voisi valmistaa pashaa ilman sokeria)…

Kiusauksista ja houkutuksista tulee ongelmia, kun ne alkavat ohjata ja hallinnoida ajatuksiamme, tunteitamme tai toimintaamme. Silloin (varsinkin jos/kun kyseessä on huolestuttavampi tilanne) on lohdullista tietää, että voimme aina kääntyä Vapahtajamme, kiusausten Voittajan puoleen ja pyytää Hänen apuaan.

Tahdonponnistusta – Suklaa ei ollut minulle siinä määrin ongelma, että olisin ollut siitä riippuvainen (lukuunottamatta tuota yhtä kriisivaihetta, jolloin joka kerran ruokakaupassa käydessä tuli ostettua suklaata tai jätskiä.) Mutta haluni olla vapaa kaikesta itseäni koukuttavasta laittoi minut pitämään suklaalakkoja.
Mutta tarpeesta saada suklaata voi olla kyse myös siitä, että alitajuisesti tietää saavansa suklaasta nopeasti energiaa.

Energianantaja? – Eräänä vuonna kun töissä oli erityisen haasteellista ja olin suklaalakossa, tilalle tuli iltapäiväkahvi. Kuvittelin etten jaksaisi iltaan ellen joisi kupillista kahvia. (Muulloin en kahvia juonut.) Kunnes havahduin siihen, että hei, minustahan oli tullut kahviriippuvainen! Kahvikupillinen vaihtui yrttiteehen. Ja pysyin energisenä iltaan saakka ihan yhtä hyvin kuin ’kahvikupin voimalla’…!
Taas sain huomata, miten vahva vaikutus on sillä, että kuvittelee tarvitsevansa jotakin.
Suklaa on kuitenkin sinnikkäämmin yrittänyt saada minusta addiktia. Siksi on tullut pidettyä aina välillä suklaalakkoja. Yleensä vuoden tai parin jälkeen suklaalakko on päättynyt siihen että sorrun esim. jollain synttärijuhlilla syömään makeaa. Makeannälkähän siitä vain intaantuu, ja jossain vaiheessa on edessä taas uusi tahdonponnistus: uuden sokerilakon alkaminen.

Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Olin tutustuin viikon verran erilaisiin sokerin haittavaikutuksiin, jonka seurauksena päätin luopua kokonaan sokerinkäytöstä. Mutta kun olin ollut viikon syömättä sokerituotteita, yllätyin: kehoni ei enää lainkaan kaivannut makeaa! Joulupyhinäkin herkuttelin perheen kanssa sokerittomasti.
Vaikka kaikenlaisia terveysjuttuja olenkin harrastanut, tällaista en ollut ennen kokenut, edes vesi- ja mehupaastojen jälkeen. Ennen  nimittäin minun alkoi tehdä mieli makeaa taas jonkun ajan kuluttua paaston jälkeen. Makeanhimo ei palannut viime viikonlopun fazerinsinisistäkään…
– Olisikohan suklaakiusaus irrottanut minusta otteensa suorastaan pysyvästi…? Nähtäväksi jää… 🙂 )

Mieli ja keho – Mietin miten vahva vaikutus sillä onkaan, millä me ravitsemme niin sieluamme kuin kehoamme.
Konkreettisella tasolla olen kokenut tätä esim. juuri tuosta että kun annan kropalleni makeaa, se tykästyy siihen ja haluaa ja kaipaa sitä enemmän. Mutta jos mieleni ja kehoni tiedostaa & sisäistää sokerin (tai jonkun muun asian) haitallisuuden tarpeeksi vahvasti, ne heittäytyvät mukaan tekemääni päätökseen eivätkä enää kaipaa tuota haitallista asiaa.
Ihmeellisesti suunniteltu kehomme ’kuuntelee’, mitä ajattelemme ja puhumme itsellemme (ja muille) ja reagoi ajatustemme ja sanojemme suuntaisesti.
Vaikka tällaisista asioista on tiennyt ’iät ajat’, mietin että on se kumma, että nyt vasta tämä näyttäytyi todeksi tässä makea/suklaa-asiassa.

Millä ruokin sieluani? – Tuo samahan pätee sielun- ja hengenravintoon. Sitä, millä sielua ruokkii, sitä se alkaa kaivata enemmän. Sielu ikään kuin ’pääsee makuun’ ja haluaa lisää sitä, mitä on saanut.
Tämän olen havainnut selkeästi omassa elämässäni esim. Raamatun kohdalla. Sen lukeminen oli minulle aluksi täyttä tervaa ja koin kiusausta jättää lukemisen sikseen. Nykyisin se vetää puoleensa, sen lukeminen ja luettujen kohtien mietiskeleminen. – Ja aina avautuu jotain uutta, sellaista mitä en ollut ennen huomannut, tai jotain, minkä olin aiemmin ymmärtänyt ihan toisella tavalla.

Olisikohan niin, että Vapahtajamme, joka voitti kiusaukset erämaassa – meidänkin vuoksemme – tulisi mukaan päätöksiimme luopua jostain sellaisesta, mikä ei ole meille hyväksi, ja päätöksiimme jatkaa sinnikkäästi jotain sellaista, mikä on hyväksi?
Sillä tuntuu kuin eläisimme sellaista aikaa, jolloin Vapahtajamme erityisellä intensiteetillä haluaisi auttaa meitä (jos vain itse haluamme) vapautumaan kaikenlaisista ajatusten, tunteiden, tahdon ja fyysisen tason negatiivisista sidoksista. Jotta olisimme mahdollisimman vapaita palvelemaan Häntä. Vapaita tuomaan Jumalan Valtakuntaa todeksi Maan päälle. – Sillä Hänen Valtakunnassaan vallitsee todellinen vapaus.

Kristus, kiusausten Voittaja – kiitos että olet Vapahtajamme. Vaikeimpienkin kiusausten kohdalla voimme pyytää Sinun apuasi ja tukeasi. Sinä näet, tiedät ja ymmärrät täydellisesti, millaisten asioiden kanssa kulloinkin kamppaillemme.
Kuten Heprealaiskirjeessä todetaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr.2:18)
Kiitos, ettei meidän täydy yrittää omin voimin yrittää selviytyä kaikenlaisista koettelemuksista: Kiitos että Sinä olet apunamme. 🙂 
Tarvitsemme Voimaasi, Läsnäoloasi ja Rakkauttasi elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme. Tänäänkin.

Adagio for Strings – Samuel Barber

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, Jes. 1:16-20, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19)  ja Hepr. 2: 9, 17-18.

5.2.2018  Tätä kirjoittaessa (1.2.) lunta on tuiskuttanut koko päivän. Ulos lähtiessäni piti työntää täysillä ulko-ovea, kun sen eteen oli kasautunut niin paksu kinos. Liikenne on kuulemma ihan jumissa sekä Espoossa että Tampereella… ehkä siis koko Etelä-Suomessa. Ja huomenna vuorostaan joukkoliikenne seisahtuu suureksi osaksi lakon vuoksi.
Millaista oli talviliikkuminen aikana ennen lumiauroja, junia ja busseja…? Hevoselle kauraa, valjaat & reki ja menoksi (jos nimittäin sattui omistamaan hevosen ja reen). Erämaassa matka taittui kamelin selässä keinuen (jos nim. omisti kamelin).
Kyllä liikkuminen nykyään on vaan niin paljon vaivattomampaa, vaikka joinain päivinä vähän meno hidastuisi…

Teidän tähtenne – Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. (Joh. 12: 25-33)

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ihmisiä virtasi joka puolelta Jerusalemiin. Jeesus oli ihmisten ympäröimä, pyyntöjä ja kysymyksiä sateli joka puolelta.
Mutta muuten aina niin läsnäolevan Jeesuksen ajatukset olivat siirtyneet tuleviin päiviin ja niiden tapahtumiin. Miten hän kestäisi – miten hän voisi ottaa kantaakseen koko maailman synnin?! Nyt kun hetki läheni, pelkkä ajatuskin alkoi jo tuntua miltei käsittämättömän raskaalta.

Taivaasta tullut vahvistus, kirkastuksen lupaus, kuulosti joidenkin mielestä ukkosenjyrinältä, jotkut tulkitsivat äänen enkelin puheeksi. – Miten eri tavoin voimmekaan kokea ja tulkita asioita…

Puolestamme – Jeesus otti suurimman, vaikeimman ja tuskallisimman tehtävän suorittaakseen. Hän laittoi itsensä ja elämänsä alttiiksi kaikkien puolesta. Hän aurasi meille tien, jota kulkea.
Yllä olevassa evankeliuminkohdassa hän ei kutsu seuraamaan itseään, toteaa vain yksinkertaisesti, että jos haluaa palvella häntä, se merkitsee hänen seuraamistaan.

Yhteinen matka – Kristusta seuratessa ei tarvitse tarpoa yksin auki raivattua tietä. Se on yhteistä matkaa Hänen kanssaan. Tuon ”Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani” voi lukea myös käänteisenä: Hän, Ylösnoussut, on ja kulkee palvelijansa mukana ja on mukana tämän hommissa. 

Palvelijana – Kristuksen seuraaminen ja Hänen palvelijanaan toimiminen merkitsee joissain maissa  henkensä alttiiksi laittamista vielä tänäkin päivänä. Me sen sijaan olemme vapaita – uskomaan, seuraamaan ja palvelemaan. Esteinä vain omat rajoittavat ajatukset, suhtautumiset ja käsitykset.

Urbino – Olimme 80-luvulla perheen kanssa Italiassa lomamatkalla. Yhdistetty ranta- ja kulttuuriloma (lapsille merestä ja uimisesta nauttimista ja minä janosin nähdä uudelleen renessanssin taideteoksia,  joita olin nuorena opiskelijana nähnyt ja joita niin paljon rakastin). Nuorena mentiin junalla. Nyt, perheen kanssa, vuokra-auto oli toimiva ratkaisu. Itärannikolla bongasin yllättäen kyltistä Urbinon. Rafaelin synnyinkaupunki, eikä niin kaukana, ajetaan sinne!
Katsoessani ylhäältä kaupungista vehmaisia, metsäisiä rinteitä totesin miehelleni, että voi ymmärtää kuinka tällaisissa maisemissa varttuu sellainen taiteilija kuin Rafael oli. Kyllä tekee hyvää katsella tätä maisemaa! – Mieheni ehdotti, että mitä jos tultaisiin tänne asumaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Jostain sisimmästäni pulpahti vastaus: ”Minä en koskaan jää eläkkeelle.”
Ihmettelin vastaustani. Enhän ollut mikään työmyyrä tai työnarkomaani. Miten niin en jäisi eläkkeelle?! Mistä tuo vastaus oikein tuli? En voinut käsittää. – Nyt (eläkkeellä olevana mutta erilaisia pieniä hommia edelleen tekevänä) ymmärrän tuon niin, että Kristuksella on meille aina tehtäviä odottamassa, silloinkin kun emme vielä itse ole niistä tietoisia. ’Jokin sisällämme’ taitaa kuitenkin tietää…

Vapaaehtoistöitä on tarjolla monin kerroin enemmän kuin tekijöitä. Voi olla esim. ystävänä ja tukena yksinäiselle, vanhukselle, yksinhuoltajan perheelle, liikuntarajoitteiselle jne.
Erään koulun läheisellä metsätiellä näen usein tällaisia vapaaehtoisia. He ulkoilevat sellaisten lasten tai nuorten kanssa, jotka jonkin vaikeuden vuoksi tarvitsevat kanssakulkijaa rinnalleen.
Siunaan mielessäni näitä vastaantulijoitani. Joskus hymyyni vastataan, joskus saatetaan vaihtaa joku sana. Usein nämä lapset ja nuoret kulkevat ihan omissa maailmoissaan; joku hakee kontaktia omalla tavallaan.
Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka heitä halutaan auttaa. Sydämessä läikähtää  aina kun näen ihmisen, joka välittää ja haluaa toiselle hyvää.
(Ja uskon, että juuri sellaisesta myös Kristus iloitsee!)

Kristus, kiitos että pidät meille tien auki. Kiitos että kelpuutat jokaisen halukkaan hommiisi. Sinä et pakota, et kehittänyt mitään aktiivimallia tai porkkanaa saadaksesi meidät liikkeelle, toimimaan työntekijöinäsi. Sinä vedit – ja vedät edelleen – meitä Rakkaudellasi, palvelemaan Sinua ja toisiamme. Rakkaudellasi. Se on ihmeellistä.

The Servant Song – Bukas Palad Ministries

”Saanko olla palvelijasi?
Suo minun olla kuin Kristus sinulle
rukoile että saisin sen armon
että myöskin sinä olisit palvelijana minulle
olemme pyhiinvaeltajia, tiellä kulkevia matkaajia
olemme täällä auttaaksemme toisiamme
kulkemaan virstan matkan ja kantamaan kuorman
näytän sinulle Kristuksen valon pelkosi yössä
ojennan käteni sinulle
puhun siitä rauhasta, josta kaipaat kuulla
pitelen sinua itkiessäsi, nauran kanssasi
jaan ilosi ja surusi
kunnes olemme kulkeneet tämän matkan
Annatko minun olla palvelijasi, olla kuin Kristuksena sinulle
ja rukoilisitko että saisin sen armon
että saisin olla sinun palveltavanasi?”

ps. Huomasin että laitoin tähän 2. vuosikerran evankeliumitekstin. 3. vk:n teksti on Mark. 10: 32-45. Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32, 1. Kor. 13 ja Gal. 2: 19-21.