Elämä Todellisessa

26.2.2018 – Upea talvisää saatiin Etelä-Suomeenkin – koko koululaisten hiihtolomaviikon ajaksi, pelkkää auringonpaistetta! 🙂


Ensin ihanaa, voimia antavaa valohoitoa sinitaivaalta, sitten ensi pyhän aiheen pariin…
‘Jeesus, pahan vallan voittaja’. – Evankeliumikirjan mukaan aihe ‘
panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on’.

Hyvä ja paha – asetelma, joka yleensä ei jätä välinpitämättömäksi. Se herättää tunteita ja halun asettautua toisen puolelle toista vastaan. Ja iloitaan tai ollaan helpottuneita, kun se, jonka kannalla on ollut, voittaa. Oli sitten kyse fiktiosta tai tosielämästä.
Kun asetelma on selkeä, on helppo valita. Mutta aina se ei välttämättä ole niin selkeä.
Alla oleva Johanneksen kirjeen kohta alkaa hätkähdyttävällä toteamuksella.   

Elämme Todellisessa Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5: 18-20)

Merkillinen väite tuo 1. virke. Ellei ‘yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä’… keitä noilla Jumalasta syntyneillä oikein tarkoitetaan?
Kreikan-/engl.kiel.raamatusta ja siihen liittyvästä konkordanssikirjasta selvisi mm., että tuo sana ‘syntynyt’ voi tarkoittaa sekä fyysistä että hengellistä syntymää. Muttei sekään auttanut tämän asian ymmärtämistä. Sillä ajattelinpa kumpaa vaihtoehtoa tahansa, en vaan saanut väitettä stemmaamaan ‘tosielämän’ kanssa…

Laajemmin ilmaistuna Amplified Bible’ni suluissa olevat kohdat auttoivat:
‘Me tiedämme (varmasti) että jokainen, joka on syntynyt Jumalasta, ei (tarkoituksella, ehdoin tahdoin, harkitusti) harjoita syntiä, mutta Hän, joka syntyi Jumalasta, kaitsee ja suojelee häntä (Kristuksen taivaallinen läsnäolo hänen sisällään varjelee hänet pahalta), eikä paha saa hänestä otetta tai voi koskea häneen. Me tiedämme, että olemme Jumalasta ja että koko maailma on Pahan voiman vallassa. Ja me (olemme nähneet ja) tiedämme, että  Jumalan Poika on (todella) tullut tähän maailmaan ja antanut meille ymmärryksen ja käsityksen
, jotta (progressiivisesti/asteittain etenevästi) voimme hahmottaa/huomata/tajuta (oivaltaa/tunnistaa/tuntea/tiedostaa) ja tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen; ja me olemme Hänessä, joka on Todellinen- Hänen Pojassaan (Messias) Jeesus Kristuksessa  me olemme. Tämä (mies) on t
osi Jumala ja iankaikkinen Elämä.’

(Laitoin sanoille perceive ja recognize vinoviivoilla monta vaihtoehtoa, kun en osannut valita vain yhtä. Kun Todellisen ymmärtämiseen ei  ihmismieli riitä ylipäätään, miten ymmärtämisen yrittämisen verbiä voisi ilmaista yhdellä ainoalla sanalla…?)

Matkalla progressiivisesti, asteittain etenevästi kohti Jumalan, Todellisen, selkeämpää tuntemista… Jes, tämä resonoi koko olemuksessani! Tätä on helpompi mutustella kuin yksikantaista väittämää.
Ja… tällä matkalla Todellisen tuntemiseen voimme oppia selkeämmin erottamaan ja tiedostamaan, mikä on hyvästä, mikä pahasta; varsinkin jos/kun jossain asiassa tuntuu olevan kumpaakin.
Todellinen on kuitenkin pelkästään hyvä. Matka kohti Hänen tuntemistaan merkitsee siis matkaa kohti suurinta Hyvää. 

Hän joka on syntynyt Jumalasta, varjelee… Mietin, tarkoittaako tuo ‘hän’ Jumalan Poikaa vai Hengestä uudesti syntynyttä ihmistä (josta Jeesus puhui Nikodemokselle, Joh. 3:3-7). Eri käännöksistä löytyy nim. kumpaakin tulkintaa.
Edellisessä luotetaan Jumalan Pojan varjelukseen, jälkimmäisessä vastuu on myös ihmisellä itsellään varjella itseään (ja toisia) pahalta.
Ajattelen, että nuo kummatkin – sekä varjelus että vastuu – on annettu meille, toinen lahjaksi ja toinen tehtäväksi. Kyse on siitä, huomioimmeko nämä elämässämme.
Luotanko siihen, että Jumala haluaa varjella, käännynkö Hänen puoleensa huolineni? Pyydänkö Hänen apuaan tunnistamaan, mikä on hyvästä ja hyväksi itselleni ja muille? Ja apua vastustamaan sitä, mikä ei ole hyväksi?
Ja kannanko myös omalta osaltani vastuuta valinnoistani ja tekemisistäni? Valitsenko sen mikä on hyvää? Pyrinkö välttämään sitä, minkä tiedän olevan pahasta? Tällaisia voi pohtia oman elämänsä kohdalla.

Armo, Jumalan lahja – Mitenköhän lukemattoman paljon itselläni onkaan ollut tilanteita, joissa olisi kannattanut turvata ja luottaa Jumalan johdatukseen ja pyytää varjelusta! – Ei vain tullut mieleen… 
Ja mitenkä lukemattomat kerrat olenkaan valinnut väärin…!
Onneksi saamme luottaa Jumalan Armeliaisuuteen ja Rakkauteen meitä kohtaan. Kuten Efesolaiskirjeessä todetaan:
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:8-9).

Valo Valosta – Ennen kuin tartuin kreikankiel. ja Amplified -Raamattuun, tuo Johanneksen kirjeen kohta ‘Jumalasta syntynyt‘ toi mieleeni Nikean ekumeenisen 300-luvulta peräisin olevan uskontunnustuksen. (Siinä on sen laatuisia hienoja kohtia, että jos se olisi syntynyt 100-luvulla, kuvittelisin että apostoli Johannes olisi ollut sitä laatimassa.)
Piti katsoa, mitä siinä sanotaankaan Jeesuksen Kristuksen syntymästä.
… joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta…”
Nuo sanat kantavat sellaista kirkkautta, että voisi hyvin kuvitella että jo niiden lausuminen voisi selkeyttää kykyä tunnistaa, mitkä asiat vievät kohti Valoa ja lisäävät Valon vaikutusta omassa (ja toisten) elämässä.   
(Nikean uskontunnustus kokonaisuudessaan alimmaisena.)

Ihmiselämän ydintarkoitus – Tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen… eikö tässä ole ihmiselämän ydintarkoitus? Siihen liittyy kaikki. Siihen liittyy hänen Rakkautensa ja Hänen rakastamisensa, lähimmäisten rakastamisen oppiminen – ja kaikki se, mikä näistä (Jeesuksen mukaan 2 tärkeimmästä käskystä) seuraa…

Rakas Jumalamme, kiitos, että saamme luottaa taivaalliseen varjelukseesi! Kiitos että Sinun Voimasi on vastavoimia vahvempi.
Kiitos Jeesus, että Sinä olet voittanut Pahan vallan, meidänkin edestämme.
Auta meitä katsomaan Sinun Kirkkauteesi aina kun olemme jonkin vaikean tilanteen tai valinnan edessä. Kiitos että  rohkaiset ja näytät tien.
Kiitos Valostasi, Viisaudestasi, Voimastasi, Rakkaudestasi ja Rauhastasi.
Kiitos että omalla elämälläsi näytit ja yhä näytät meille Todellisen, johdatat meitä – progressiivisesti, asteittain – yhä lähemmäs… yhteyteen… Todellisen tuntemiseen. 🙂

When I Look Into Your Holiness – Monita Tahalea, indonesial. pop-, folk- ja jazzlaulaja, joka laulaa mm. jazzjameissa hengellisiä lauluja.

“Kun katson Sinun pyhyyteesi
kun katson ihanuuttasi
kun kaikki ympärilläni
muuttuu varjoksi Sinun Valossasi
kun löysin ilon tavoittaessani Sydämesi
kun tahtoni lumoutuu Rakkaudessasi
kun kaikki ympäröivä
muuttuu varjoiksi Sinun Valossasi
ylistän Sinua, palvon Sinua
syy sille että elän on palvoa Sinua”

(Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59)

Nikean uskontunnustus:
– Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
– Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei  ole loppua.
– Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan  kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
– Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.