27.3.2017   Kana poikasineen Israelissa

Sinä päivänä – Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. – Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”    (Luuk. 13: 31–35)

Mitäköhän kaikkea Jeesus mahtoi miettiä ja tuntea kulkiessaan kohti Jerusalemia? Hän tiesi mitä hänelle siellä tulisi tapahtumaan. Mutta hän jatkoi sen tekemistä, mitä hän oli jo useamman vuoden tehnyt: hän osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan, paransi ja vapautti heitä heidän sairauksistaan ja vaivoistaan.
Jeesus tiesi, että jerusalemilaiset tulisivat vaatimaan hänen surmaamistaan. Kuitenkin hän antoi heille armolupauksen: sitten kun he tervehtisivät häntä Kuninkaana, he saisivat nähdä Taivaallisen suunnitelman toteutuvan.

Niin kuin kanemo – Jumalan huolehtiva, toisten kohtalosta välittävä sydän tulee esiin useissa Jeesuksen paimenvertauksissa. Mutta erityisesti minua koskettaa tuo kuinka Jeesus vertaa suojelunhaluaan kanaemoon, joka kokoaa  poikasensa siipiensä suojaan.
Jeesus oli niin sinut oman identiteettinsä kanssa, ettei hänen tarvinnut machoilla, yrittää esittää toisenlaista kuin oli eikä peitellä tunteitaan. Patriarkaalisen kulttuurin keskellä oli myös varmaan iso juttu ilmaista, että Jumalalla on myös äidillisiä (tai sellaisiksi määriteltyjä) hoivaavia ja helliä tunteita lapsiaan kohtaan.
(Samanlaatuisia Jumalan ominaisuuksien kuvauksia löytyy tosin myös Vanhan Testamentin puolelta, teksteistä joita Jeesuksen aikana luettiin.)
Nykyään on ihan tavallista, että isä jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee kotitöitä siinä missä perheen äitikin, mutta hymyillen ajattelen: olisikohan monellakaan isällä kanttia sanoa, että haluaisi varjella lapsiaan kuin kanaemo..?
Jeesuksella oli kanttia.

Ugandassa – Pieni kananpoikanen taisi Jeesuksen aikana olla kaikista suojattomin silloisista kotieläimistä. – Mutta kyllä vielä nykyäänkin…
Vuosia sitten yritimme keksiä eräälle ugandalaiselle, Kampalan esikaupunkialueella toimivalle orpolasten koululle toimeentulokeinoja. Koulun johtokunta esitti ajatuksen kanalan perustamisesta. Eräs heistä, naapurissa asuva rouva, lupasi  tontistaan alueen kanalan rakentamista varten. Idea tuntui hyvältä.
Ajoimme ystävieni, koulun johtajan ja toimikunnan pj:n kanssa maaseudulle tutustumaan hyvin hoidettuun ja menestyvään kanalaan. Otin kuvia, piirsin ja tein muistiinpanoja esitelläksemme ne orpokoulun johtokunnalle. Kaikki olivat innoissaan: tämähän oli helposti toteutettavissa! Rakenteet puurimoista, kanaverkkoa ja maasta irti oleva sisätila laudoista. Harvat lattialaudat tekivät puhtaanapidon helpoksi. Näin juuri he rakentaisivat kanalan!
Vuoden kuluttua, ollessani jälleen Ugandassa, vastuutiimi esitteli aika nolona tyhjää kanalaa: kaikki kanat olivat sairastuneet ja kuolleet. Eikä ihme. Joku oli halunnut varmistaa, etteivät kananpojat joutuisi vääriin käsiin. Niinpä hyvän kanalan mallit oli hylätty. Päätettiin hyödyntää tonttia ympäröivää betoniaidan kulmausta muuraamalla sen jatkoksi tiilistä kaksi seinää. Kanalan kattokin oli umpinainen. Kostea, pimeä, ummehtunut tila oli surullinen näky. Kanat olivat kyllä olleet turvassa varkailta, mutta kadottaneet elinvoimansa.

Siipien suojassa – Jeesus nimitti Herodesta ketuksi. Monensorttisia kettuja on nykyaikanakin. Mutta ulkopuolelta tulevaksi koettujen hyökkäysten lisäksi voi ’ketutuksina’ nähdä myös omat tuhoisat tunne- ja ajatusmallimme. Millaiset asiat estävät meitä elämästä niin mielen ja tunteiden tasolla kuin fyysisestikin vapaata, rauhaisaa, turvallista ja harmonista elämää?
Onneksi on olemassa ne taivaalliset Siivet. Niiden tarjoama suoja ei ole tukahduttavaa, vaan valoa, lämpöä ja rakkautta. Jumalan Siipien kätkössä, Hänen luonaan/läsnäolossaan voi etsiä ja löytää sisimpäänsä rauhaa, selkeyttä ja voimaa jokapäiväiseen elämään. Kuten myös niihin haasteisiin ja vaikeuksiin, joita kohtaamme. 

Rakas Jumala, ota Siipiesi suojaan elämässään fyysistä tai henkistä turvattomuutta kokevat, lähellä ja kaukana. Sinä näet kaikki kärsivät, auta heitä kääntymään puoleesi, pyytämään Sinulta apua. Lohduta lohduttomia, suojele suojattomia, varjele vaarojen keskellä eläviä.
Kiitos rakastavasta Huolenpidostasi. Sinä näet, kuulet ja välität. Kiitos siitä.  🙂

In The Shelter of Your Wings – Julee Kwat

”Kuule huutoni, Jumala, kuuntele rukoustani!
Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.
Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan.
Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.”
(Daavidin psalmista 61)

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, Jes. 65: 1–3 ja Ef. 2: 12–16.

21.3.2017  

Maria eräässä Ranskan luostarissa

Lupaus on täyttyvä – Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”    (Luuk. 1:39-45)

Mikä merkittävä kohtaaminen – niin äideille kuin heidän kohduissaan oleville lapsille! Johannes hypähti riemusta, ja äitinsä täyttyi Pyhällä Hengellä, jonka seurauksena hänkin tunnisti Vapahtajan ja Hänen synnyttäjänsä tulleen luokseen. Voisi sanoa, että Johannes julisti Jeesuksesta jo ennen kummankin syntymää. Maria sai Elisabetin kautta vahvistuksen enkeli Gabrielin lupaukselle ja puhkesi kiitollisena ylistämään Jumalaa (Luuk.1:46-55).

Nykyään on tieteellisesti todennettu, kuinka pieni lapsi tunnistaa sikiövaiheessa kuulemiaan puheääniä, tiettyjä lauluja, jopa satuja. Vaikkeivät kaikki neurologit ole vielä valmiita yhtymään käsitykseen siitä, että lapsen tietoisuus kehittyy jo äitinsä kohdussa, luulen että on vain ajan kysymys, milloin tiede kehittää keinon näyttää kiistattomasti todeksi, että aistimustensa lisäksi lapsi on jo sikiövaiheessa ei vaan kokeva, vaan myös tiedostava pieni ihminen.    

Täyttyi Pyhällä Hengellä – Tavallisesti on niin, että odottavan äidin tunnereaktiot heijastuvat hänen kohdussaan olevaan pienokaiseen. Lääkäri Luukas kuvaa kuitenkin Elisabetin ja Marian kohtaamisessa tapahtuneen reaktion toisin: lapsen riemullinen hypähdys kohdussa herkisti Elisabetin vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutuksen.

Kun on saanut kuulla todella merkittävän, elämää mullistavan asian, ei ole yhdentekevää, kenelle siitä haluaa kertoa, kenen kanssa ensimmäiseksi jakaa sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Näin koin ensimmäisen raskauteni loppupuolella.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa vatsani oli kapea mutta valtaisa ’kanisteri’. Liikeitä tuntui joka puolella, mielestäni enemmän kuin yhdet käsi- ja jalkaparit ehtivät saada aikaan. Koko raskauden aikana kuului kuitenkin aina vain yhdet sydänäänet.
Kun pyysin lääkäriltäni ultraäänikuvausta, tämä totesi että eikö ole mukava yllätys jos tuleekin kaksoset. Sanoin että on siinä kyllä eroa, hankitaanko vauvanvaatteet, -vaunut, -sängyt ym. yhdelle vai kahdelle. Ja että mieluummin käyn ostoksilla ennen lapsen/lasten syntymää kuin sen jälkeen. (70-luvulla ultrakuvaukset odottaville äideille eivät tainneet vielä olla itsestäänselvyys, tai sitten lääkärilläni oli vain omat näkemyksensä asian tarpeellisuudesta.) 

Selkeästi muistan miltä tuntui, kun kuulin ultraäänitutkimuksessa lääkärini sanovan hoitajalle sikiö a:n ja sikiö b:n mitat. – Siis todella: kaksoset!! – Siinä vaiheessa lapsivesi loiski kuin porealtaassa; pienokaiset taisivat kokea äidin riemun ja iloita siitä!
Kotimatkalla törmäsin bussissa tuttuun kouluajoilta, luokkatoverini isoveljeen, joka alkoi kysellä kuulumisia. Olin juuri kuullut elämäni ihmeellisimmän asian enkä ollut pysyä nahoissani onnesta, mutta eihän siitä voinut ensimmäisenä kertoa bussissa puolitutulle koulukaverille! Joten juttelin hänen kanssaan ihan tavallisia asioita, koettaen olla kuin olisi ihan tavallinen päivä elämässäni… – toivoen sisimmässäni vain että olisin jo kotona, lankapuhelimen äärellä (kännyköitä kun ei tuolloin ollut).
Kaksosten isä suhtautui uutiseen melko rauhallisesti, olimmehan epäilleet tätä jo pitkään. Yllä oleva evankeliumikohta toi kuitenkin mieleeni paitsi tuon päivän, jolloin sain varmistuksen sille, että sisälläni todella on kaksi eläväistä pienokaista, myös sen, kuinka naisten tapa reagoida isoihin asioihin on usein erilainen kuin miesten (vaikkei tässäkään asiassa voi yleistää, tiedän  🙂 ).

Ihmetystä ja kiitollisuutta – Minun on kuitenkin helppo samaistua sekä Elisabetin että Marian reaktioon yllättävään raskauteensa. Elisabet ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt” ja Maria ilmaisi kiitollisuutensa sanoen, että hänen sielunsa ylistää Herran suuruutta, henkensä riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastaan.
Minä en ollut uskonut voivani saada lasta lainkaan, ja nyt olin saamassa kaksi yhdellä kertaa! Tunnelmat olivat vähän samanlaiset kuin noilla kahdella sukulaisnaisella. Iloni oli mittaamaton. Koin että Jumalan enkelit olivat vieneet salaisen toiveeni Hänen korviinsa, ja Hän oli kuullut. – Kaksosten synnyttyä etsin kiitollisuudesta ymmyrkäisenä heille mummuni Raamatusta tätä kuvaavat nimet.

Viestintää – Marian ja Elisabetin aikaan ei ollut puhelimia. Mutta oli olemassa hienovireisempi ja -varaisempi viestintämuoto: Jumalan enkeli ja Pyhä Henki toimivat tiedonvälittäjinä heidän elämänsä taitekohdissa.
Nykyään elämän merkityksellisiä ja vähemmän merkityksellisiä asioita jaetaan helposti ja vaivattomasti kännykän/Facebookin/WhatsAppin/Skypen välityksellä ystäville ja tutuille.
Mietin, miten jatkuva kommunikointivirta mahtaa vaikuttaa herkkyyteemme havaita sitä hienovaraisempaa viestintää, joka on tarjolla ja toimii tänään samoin kuin Marian ja Elisabetin aikana – taivaallisella taajuudella. Sen kuulemiseen tarvitaan pysähtymistä, hiljentymistä, virittäytymistä.

Yhdessäoloa – Elisabetille ja Marialle oli suuresta ikäerostaan huolimatta tärkeää viettää aikaa yhdessä, jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Myös Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille enemmän kuin vain tietoa itsestään, tekemisistään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Hän toivoo meidän viettävän yhteistä aikaa kanssaan, läsnäolossaan. Hän haluaa kokea kanssamme sydämen tasolla asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja merkityksellisiä, ilojamme ja surujamme.
Minusta on ihmeellinen asia, että meille on tarjolla tällainen yhteys. Että meillä on Taivaallinen, Viisas, Rakkautta täynnä oleva Ystävä, joka kuuntelee meitä, ymmärtää tuntemuksiamme ja kokemisiamme ja vilpittömästi ja pyyteettömästi haluaa meille kaikkein parasta. Ja koska Hän lisäksi on Kaikkivaltias Luoja, Hän myös pystyy vaikuttamaan tilanteisiimme myönteisellä, yllättävälläkin tavalla. – Tätä yhteyttä kannattaa vaalia. Hän ei sitä tyrkytä, tarjoaa vain. Meistä on kiinni, jos pidämme sitä yllä, kommunikoimme Hänen kanssaan, vietämme aikaa Hänen kanssaan.  

Only Hope – Mandy Moore

”Sielussani on laulu, olen yrittänyt kirjoittaa sitä uudelleen ja uudelleen
tiedostan äärettömän kylmyyden, mutta Sinä laulat minulle uudelleen ja uudelleen
joten painan pääni ja kohotan käteni ja rukoilen että olisin Sinun omasi
ainoastaan Sinun;  tiedän että olet ainut toivoni
laula minulle tähtien laulu, galaksiesi tanssi ja nauru
kun tuntuu että unelmani ovat niin kaukana
laula minulle suunnitelmista, joita Sinulla on minulle
annan kohtaloni Sinulle, annan itseni Sinulle kokonaan
haluan kuulla Sinun sinfoniasi, laulaa kaikella, mitä minussa on
koko sydämestäni haluan laulaa, antaa kaiken takaisin”

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Moos. 3: 8-15 ja Gal. 4: 3-7.

13.3.2017                     

Jesaja oli nähnyt – Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.   (Joh. 12: 37-43)

Jumalan suunnitelma – Jumala esti fariseuksia näkemästä/tunnistamasta Messiastaan; se oli osa Hänen suunnitelmaansa, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Roomalaiskirjeestä (jota luin vähän aikaa sitten) olin jotenkin ymmärtäväni, että näin piti tapahtua, jotta Jeesus Kristus tulisi tunnetuksi koko maailmassa. Ja että sitten lopulta, kun toisuskoiset olisivat löytäneet Hänet  Pelastajana, juutalaisetkin tulisivat ymmärtämään, että tuo Nasaretissa varttunut,  Galilean seudulla vahvasti vaikuttanut ja toiminut maanmiehensä olikin ja on se Messias, jota he yhä odottavat.  

Miten olisi käynyt, jos juutalaiset olisivat hyväksyneet Jeesuksen Messiaakseen jo 2000 v. sitten? – Juutalaisilla on yleisesti vahva heimotietoisuus; varmaankin seurausta kokemistaan pakkosiirtolaisuuksista ja niistä vainoista, joita he ovat kautta aikojen joutuneet kokemaan valtaa pitävien kansojen taholta. Nykyajan ortodoksijuutalaisista heijastuu selkeästi kuinka vahvasti he kokevat oman uskonnollisen identiteettinsä. Evankeliumien kuvauksista saattaa päätellä, että samantapaista sanoisiko korostunutta itsetietoisuutta oli Jeesuksen ajan uskonnollisissa johtajissa.
Toisinuskoviin pidettiin joko etäisyyttä tai reagoitiin vahvasti, jos uskaltautuivat esittämään eriäviä mielipiteitään. Uskonnolliseen yhteisöön/synagogaan kuuluminen oli tärkeä asia. Siitä  erottaminen olisi ollut katastrofi varsinkin huomattavassa asemassa olevalle juutalaiselle. Siksi  evankeliumissa kuvattu hallitusmiesten pelko on ihan ymmärrettävää. Parempi olla hiljaa kuin menettää asemansa… 

Uskonnolliset johtajat olivat lisäksi vahvasti jakautuneet eri käsitysten kannattajiksi: fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, saddukeukset eivät. Jerusalemin temppelissä kokoontuvaan Korkeimpaan neuvostoon, juutalaisten ylimpään tuomioistuimeen, kuului kumpiakin. Jo tämä olisi aiheuttanut vahvan kahtia jakaantumisen: miten saddukeukset olisivat kyenneet uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen, kun ajattelivat ettei ylösnousemusta kuoleman jälkeen ylipäätään tapahdu?  
Ja jos yhteisymmärrys Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta olisikin saavutettu, olisiko tieto Messiaasta levinnyt ’kaikkeen maailmaan’ pelkästään juutalaisten aktiviteetin ansiosta?
Juutalaiset eivät käsittääkseni ole koskaan olleet innokkaita käännyttämään toisia uskoonsa, vaan ovat pikemminkin pyrkineet vahvistumaan oman uskontonsa ja kulttuurinsa vaalimisessa. – Olisimmeko me kaukana Lähi-idästä asuvat jääneet tietämättömiksi siitä juutalaisesta, joka syntyi oman kansansa keskuuteen mutta kaikkia kansoja varten, jos hyvän sanoman levittäminen olisi jäänyt pelkästään hänen maanmiestensä vastuulle?

Tuollaisia ajatuksia evankeliumi laittoi minut pohtimaan. Mutta sisimmässäni heräsi myös kysymys: säätelevätkö minunkin ajatuksiani ja toimintaani tiedostamattani jonkinsorttiset  ”fariseukset”, asiat, joiden pelosta en uskalla olla avoimesti ja rehellisesti täysin sitä mitä olen, ilmaisemaan ajatuksiani juuri sillä tavoin kuin haluaisin? – Jääkö jotain Jumalan suunnitelmasta omalla kohdallani toteutumatta, jos ajattelen liiaksi sitä, mitä muut ajattelevat sanomisistani tai tekemisistäni? – Tällaiseen itsetutkiskeluun teksti minut myös laittoi, ja koin sen ihan hyvänä asiana.
Mutta rehellisyyden nimessä täytyy kyllä sanoa, että aina välillä toivon ettei tarvitsisi pyöritellä omia hapuilevia ajatuskuvioitaan mututuntumalla. Että Kristus valaisisi ajatukseni Kirkkaudellaan! 🙂
(Antoihan Paavalikin ymmärtää, että se on mahdollista, kirjoittaessaan: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”)

Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa Johannes, ja hänelle oli avautunut ikkuna Jumalan Taivaalliseen Suunnitelmaan. – Näitä minunkin henkeni kaipaa: nähdä Hänen kirkkauttaan, ja ymmärtää Hänen Suunnitelmaansa.
Pyhä Henki, avaa silmäni näkemään, sydämeni ymmärtämään, on huokaukseni tänään ja huomenna. Avaa meidän kaikkien sitä kaipaavien silmät ja sydämet, jotta voisimme oppia tuntemaan Sinua paremmin. 

Jumala halusi ja haluaa, että kaikki tulisivat tuntemaan Hänen Poikansa ja tulisivat osallisiksi Hänen Valostaan.
Jeesus sanoi: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” 

Rakas Jumala, avaa silmämme näkemään Sinun Totuutesi. Auta meitä olemaan rohkeina siinä uskossamme, jonka Sinä saat meissä aikaan ja siinä kaikessa, mitä Sinä haluat kauttamme tehdä. Pehmitä sydäntemme suojakuoret, sulata ne Rakkautesi vaikutukselle, liuota ja huuhdo Rakkaudellasi pois sisäiset pelkomme. Anna meidän nähdä, mitä kaikkea Sinä Olet meille. Kiitos että Olet.  🙂 

Because of Who You Are – Vicki Yohe (laulussa Jumalan hepreankielisiä nimiä)

”Annan Sinulle kaiken kunnian ja ylistyksen siksi että Olet se joka Olet
Koska Olet se joka Olet, kohotan ääneni ja sanon:
Herra palvon Sinua siksi että Olet se joka Olet
Jehovah Jireh – Sinä annat minulle mitä tarvitsen
Jehovah Nissi – Herra, hallitset Voittajana
Jehovah Shalom – olet Rauhan Ruhtinaani
ylistän Sinua siksi että Olet se joka Olet”

Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 26: 12-16 ja Ilm. 3: 14-19.

6.3.2017                                 

Jos voit – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
  Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”  (Mark. 9: 17-29)

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. – Tuo Jeesuksen lause ja pojan isän huudahdus laittoivat opetuslapset miettimään oman uskonsa määrää. Mutta määrästä ei ollutkaan kyse, sillä Jeesus sanoi heille, että sinapinsiemenenkin verran uskoa riittää.
Opetuslapset eivät olleet onnistuneet vapauttamaan poikaa tämän vaivasta. Jeesus sanoi  että siihen tarvittiin rukousta. (Luukaan evankeliumin mukaan Jeesus totesi että rukouksen lisäksi siihen tarvittiin myös paastoamista.)
Ymmärrän tuon rukouksen tarpeellisuuden tässä niin, että opetuslapset olivat omilla voimillaan yrittäneet tehdä samaa kuin Jeesus. Hehän näkivät koko ajan kuinka itsestäänselvästi ja vaivattomasti kaikki Jeesukselta onnistui. He eivät kenties nähneet sitä, miten Jeesus jatkuvasti kääntyi Isänsä puoleen. Hän sanoi tekevänsä vain sen, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

Missä määrin etsin sitä, mitä taivaallinen Isäni tahtoo, ja missä määrin seuraan omaa tahtoani? Tämän miettiminen saa minut huokaamaan, kuinka usein se oma tahto tuppaakin  etusijalle.
Ideaaliahan olisi jos pystyisi aina ja vain toimimaan sen mukaan miten Taivaallisen Isämme tahtoisi meidän toimivan! – Jos tähän pystyisimme, olisi tämä maailmamme kyllä ihan toisenlainen paikka, meille kaikille.

Entä oma tahtomme? Onko sillä sitten mitään virkaa? Onhan toki. Luojamme on sen meille antanut jotta oppisimme valitsemaan Hänen tahtonsa mukaisesti. – Sitä tässä saakin sitten harjoitella, aina vaan, koko elämän ajan varmaankin… – ainakin meikäläinen. 🙂

”Man kan vad man vill”, sanoi rakas mummuni usein. Kääntäisin sen jotenkin niin että ihminen kykenee siihen mihin hänen tahtonsa riittää. Tuo sanonta ja erityisesti juuri tuo tahdon merkitys auttoi minua monesti teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun jokin asia tuntui liian haasteelliselta, vaikealta tai rankalta.
Joissakin asioissa rukouksen ja uskon lisäksi tarvitaan kyllä myös sitä omaa tahtoa, jotta asiat voisivat todentua.
Yllä olevassa evankeliumissa isä tahtoi poikansa puolesta, kun poika ei itse siihen kyennyt. Tämä tuo mieleeni esirukouksen merkityksen ja tärkeyden: että voimme pyytää Jumalalta apua sellaisille lähimmäisillemme jotka eivät sitä itse jostain syystä pysty pyytämään.
Ja myöskin rukoilla yhdessä niiden kanssa, jotka sitä haluavat. Yhdessä rukoilemisessa on Voima läsnä. Sillä lupasihan Jeesus: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän  keskellään.”