21.3.2016    Kivi haudan suulta.

Naiset menivät haudalle. Se olikin tyhjä. Enkelit sanoivat: “Ei hän ole täällä.”
– Mistä sinä etsit Jumalaa? – Itse olen hakemalla hakenut, monesta filosofiasta ja opinsuunnasta; monenlaisessa on tullut oltua mukana. Hän ei kuitenkaan lähettänyt enkeleitään sanomaan, etten löytäisi Häntä sieltä, mistä etsin. Hän näki kaipaavan mieleni ja sydämeni ja odotti sopivaa hetkeä. Sellaista, jossa lakkaisin itse yrittämästä (ymmärtää ja hallita polkuni askeleita). Hän odotti, että tulee tila(nne), johon Hän voi tulla.

Eräs ystävä kertoi miehestä, joka vieraili luostarissa. Hänellä oli eväänä kanaa. Kun mies avasi eväskäärönsä, muut tuijottivat hiljaa miestä. Mies kysyi syytä tähän. Munkki sanoi hänelle, että heidän jumalansa kielsi heiltä lihan syönnin.
“Missä teidän jumalanne on?” mies kysyi. “Tule niin näytän.” Munkki vei hänet kivestä veistetyn patsaan luo.
Mies sanoi: “Koeta kättäni. Tunnetko kuinka se on lämmin.” Sitten mies kehotti munkkia koettamaan patsaan kättä. Se oli kylmä. Mies jatkoi: “Minä palvelen elävää Jumalaa.”  Myöhemmin tuo luostarissa vieraillut mies kuuli, että munkki oli oivaltanut palvelleensa kuollutta jumalaa. Ja oli löytänyt elävän Jumalan.

Silloin he muistivat – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.   (Luuk. 24: 1-12)

Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Naisten ensi reaktio oli hämmennys. Mitä tästä pitäisi ajatella? Sitten muistettiin: ai niin, olihan Jeesus kertonut jo ennalta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, useammankin kerran.
Miehillä sama reaktio: ei voi olla totta! Kunnes oli omin silmin nähty tyhjä hauta.

Mikä on oma reaktioni, kun kuulen asiasta, joka tuntuu mahdottomalta uskoa? Torjunko, selitänkö pois? Lähdenkö ottamaan selvää asiasta, vai jätänkö koko jutun omaan arvoonsa?
Annanko sille, mitä en voi täysin ymmärtää, mahdollisuuden? Ajan/tilan, jossa jotain voi tapahtua sisälläni. Jossa saatan kuulla äänen, joka sanoo: “Muistatko?”
Annanko aikaa/tilaa sille, että jokin sisimmässäni alkaa liikahtaa ja tunnistaa: tässä on jotain, jonka kanssa sydämeni resonoi. Pystynkö hyväksymään, etten voi hallita kaikkea tiedon ja oikeaksi todistamisen kautta? Uskallanko uskoa?

Ylösnoussut Kristus, Valomme, valaise sydämiämme. Anna hämmennyksen ja epäilyn muuntua iloksi ja kiitokseksi. Anna Pääsiäisen ihmeen tapahtua meissä.

In resurrectione Tua – Taize

– Ylösnousemuksessasi Kristus taivas ja maa riemuitsevat.

Muut Pääsiäissunnuntain tekstit: Ps. 118:15-23 (24,  Hoos. 6: 1-3  ja 1. Kor. 15: 1-8 (9-10) 11

Rauhaisaa pääsiäisviikkoa ja iloista Ylösnousemuksen juhlaa meille kaikille 🙂