20.1.2015. Kiinanruusuni tekevät harvakseltaan kukkia ja ehkä siksi joka kukan puhkeaminen on minulle aina ilon ja ihastuksen aihe. Illalla vielä nupussa, aamulla täydessä kukassa. – Miten tämäkin, vuoden esikoinen, saattoi tietää milloin on aamu ja aika herätä, kun ulkona oli vielä ihan pimeää…
Varhain aamulla… – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.(Mark. 1: 29–39)
Anopin kotona – Simon Pietari vaikuttui varmaankin siitä, kuinka Jeesus paransi hänen anoppinsa. Pietari asui anoppinsa talossa, joten tämä oli hänelle läheinen.
En koskaan tavannut omaa anoppiani, sillä hän kuoli tulevan mieheni, lasteni isän, ollessa teini-ikäinen. Minulla ei siis ole henk.koht. kokemusta anopista, anoppina olemisesta kylläkin. Anoppi -sanalla on jotenkin ikävä kaiku. Miniäni kertoi kerran sen vuoksi miettineensä, voisiko keksiä minulle jonkun toisen nimikkeen. Ei olla vielä keksitty. Minulla on kaksi miniää ja yksi tuleva (joka ystävilleen puhuu minusta anoppinaan). Ihania ovat kaikki, ja rakkaita.
Joulun aikaan järjestämme aina vähintään yhden päivän niin että olemme kaikki yhtä aikaa koolla (poikani, miniäni ja lapsenlapseni). Syömme jouluruokia, seurustelemme, laulamme joululauluja, leikimme kuusen äärellä jne. On iloinen, kiva tunnelma, on hyvä olla yhdessä. Eräässä tilanteessa jouluajan jälkeen heräsin tiedostamaan, kuinka suuri kiitoksen aihe itse asiassa onkaan se, että tuntuu aina niin hyvältä kun tullaan yhteen perheen kanssa, isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla. Rauha maassa ja hyvä tahto kun ei ole mikään itsestäänselvyys.
Haluan vaalia suhteitani miniöihini, vaalia luottamusta, keskinäistä kunnioitusta ja toisten toiveiden huomioimista. Haluan olla anoppi, jonka kanssa tulee toimeen ja jonka kanssa on helppo olla tekemisissä. – Kiitollinen olen tuosta herätyksestä muistamaan suhteiden ja niiden vaalimisen tärkeyttä.
Voimaa aamurukouksesta – Kaikki halusivat jotain Jeesukselta. Parantumista, vapautumista, selitystä opetuksiinsa ja toimintaansa. Mistä Jeesus ammensi jaksamista nonstop – palvelutyöhönsä? Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus edellisen päivän pitkän työrupeaman jälkeen lähti heti herättyään aamuvarhaisella paikkaan, jotta saisi rauhassa rukoilla. Vaan pian opetuslapset jo kiirehtivät perään kertoen kuinka häntä etsitään ja kaivataan. – Siitä sitten lähdettiin toisille seuduille, joissa hän taas olisi ihmisjoukkojen ympäröimänä. Jeesukselle merkittävin suhde oli Taivaalliseen Isäänsä. Sitä hän vaali varmasti jatkuvasti, mutta hän myös vietti aivan erityistä laatuaikaa Taivaallisen Isänsä kanssa. Usein nuo rukoushetket jäivät lyhyiksi, mutta olivat todennäköisesti sitäkin intensiivisempäi. Voin hyvin kuvitella, että noissa rukoushetkissä Jumala aivan erityisesti vuodatti Rakkauttaan Poikaansa, ja kaikkea muuta mitä tämä tarvitsi. Käyttökelpoinen malli, johon Jeesus ei hakenut yksinoikeutta: heti aamusella herätessä viettää laatuaikaa Jumalan kanssa; antaa Rakkauden virrata, antaa Hänen vuodattaa meihin sitä, mitä me kulloisenakin päivänä tarvitsemme. – Kokeilemisen arvoista.
Awakening – Chris Tomlin
https://www.youtube.com/watch?v=0_J9BI6AFO0
”Herääminen sydämissämme, Herra, tässä kansassa
Pyhä Henki, toivomme herätystä
Sillä ainoastaan Sinä herätät sieluni
herätä sieluni laulamaan maailmalle jota Sinä rakastat
tapahtukoon Sinun tahtosi, anna tahtosi tapahtua minussa
Herääminen läsnäoloosi, voimaasi, tähän hetkeen, tähän aikaan Kuin nousevan auringon loiste tulee valo pimeästä
kuulen äänesi, ja tämä on heräämiseni
vain Sinä voit nostaa elämään
herää sieluni, herää sieluni laulamaan”
Ensi pyhän tekstit yllä olevan evankeliumitekstin lisäksi:
Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39, 2. Kor. 1: 3–7
12.1.2015. Hän, josta Jesaja oli profetoinut, seisoi heidän edessään. Paikalla olleet tunsivat ihmeellisen voiman Hänen puheessaan ja olemuksessaan. Se oli hämmentävää. Miten siihen tuli suhtautua? Hän luki profetian kirjakääröstä ja ja sanoi: tänään, tässä, juuri nyt, tämä käy toteen.
Uskaltaisimmeko me antaa Hänen puhua ja vaikuttaa elämäämme, juuri nyt, tänään? Joka päivä?
Hyvän sanoman – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4: 16–21)
Burundissavuosikausia jatkunut sisällissota oli päättynyt muutama kuukausi aiemmin (n. 10 v. sitten). Ilmapiiri oli raskas ja painostava. Se sai melkein voimaan pahoin. En ollut koskaan kokenut sellaista missään paikassa. Kuljin tulkkini, erään burundilaisopettajan kanssa Bujumburan hiljaisilla teillä. Erään korkean rautaportin edessä seisoi vankkarakenteinen armeijapukuinen vartija konekivääri olalla. Tulkkini, hentoinen pienikokoinen nainen, ehdotti että menisimme keskustelemaan tuon isokokoisen vartijan kanssa. Ei taida olla ihan hyvä idea, koetin vastustella, mutta tulkkini into ja luottamus voittivat epäröintini ja menimme miehen luo. Hänen teräksenkovassa ilmeessään ja olemuksessaan ei näkynyt pienintäkään liikettä puhuessamme hänelle ystävällisesti. – Kunnes yhtäkkiä Pyhä Henki näytti valtavan suuren kyyneleen hänen rintakehänsä kohdalla. Kun tulkkini oli kääntänyt tämän miehelle burundinkielellä, tämä mitään sanomatta avasi äkkiä meille portin, ja astelimme kaikki ison rakennuksen sisäpihalle. Istuuduimme hiljaisina nurmikolle. Tunsin että tämä nuorimies oli aikoinaan pakotettu tekemään erittäin julmia asioita, ja että hänen sisässään oli valtavasti vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä. Kysyin, saisimmeko rukoilla hänen puolestaan. Sitä hän varmasti odottikin. Kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen rukoillessamme. Hän sanoi tuntevansa, kuinka vuosikausia piinannut tuska alkoi sulaa pois. Jonkun ajan kuluttua hän sanoi haluavansa antaa anteeksi pahantekijöilleen. Lopuksi hän totesi, että nyt hän tunsi itsensä vapaaksi. – Kiitimme yhdessä Jeesusta. Vain Hän, voimallinen Vapauttaja, voi saada tällaista aikaan. Jatkaessamme matkaamme ihmettelin, mikäköhän oli saanut miehen yhtäkkiä avaamaan meille portin. Tulkkini vastasi, että nuorukainen (joka oli kertonut meille kasteessa saamansa ranskankielisen etunimensä) oli lähtiessämme kertonut hänelle burundilaisen nimensä: Kyynel.
Kristus (=Voideltu) haluaa vapauttaa meidät sellaisista kokemuksista ja asioista, jotka jollakin tavoin sitovat ajatuksiamme, tunteitamme, olemustamme. Hän haluaa avata sydämemme portteja. Sinne missä on vihaa, surua, pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, epätoivoa Hän haluaa tuoda Ilon, Toivon ja Rauhan.
Letthe Flame burn brighter
”Kuljemme tällä maalla sydän palaen, joka askel on rukous
toivo nousee, uusi päivä koittaa, laulu täyttää ilman
2000 vuotta ja vielä liekki palaa kirkkaana ympäri maata
sydämet odottavat, kaipaavat heräämistä, jälleen kerran
palakoon liekki kirkkaammin pimeän sydämessä muuttaen yön upeaksi päiväksi
voimistukoon laulu rakkautemme vahvistuessa. – Anna loistaa, anna palaa
kuljemme totuuden puolesta, puhumme rakkauden puolesta Jeesuksen nimessä olemme vahvojanostaaksemme pudonneita, pelastaaksemme lapsia täyttääksemme kansakunnan Sinun laulullasi.”
Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, Jes. 62: 1–3, Tit. 1: 1–3 ja Mark. 1: 14–15
7.1.2015 Kasteita – Vanhoja laatikoita läpikäydessäni tuli pari päivää sitten eteeni paperi, jossa oli sekä kaste- että konfirmaatiopäiväni. Silloin yli 30 v. sitten, kun olin ne tiettyä tarkoitusta varten selvittänyt, ne olivat minulle pelkkiä päivämääriä. Nyt katselin niitä kiinnostuneena. Tuli mieleen jopa laskea, minkä ikäisenä minut kastettiin. 37 pv:n ikäisenä – kappas, samat numerot kuin syntymäpäivässäni. – Millainen tilaisuus se mahtoi olla? Olikohan perheen, kummien ja papin lisäksi muitakin mukana?
Pikkuveljeni kastetilaisuudesta muistan kuinka pelkäsin että päänahkaa polttaa, kun hiuksiani käherrettiin kiharoille piippausraudoilla. Ja kuinka itse tilaisuudessa sain pitää tuota suloista, valkoiseen kastemekkoon puettua nyyttiä sylissäni. Taisi olla aika merkittävä hetki.
Tuollaisia tuli mieleen noista kastetilaisuuksista. – Vasta omien lasten ja lastenlasten kastetilaisuuksista nousi hengellinen ulottuvuus etusijalle.
Jeesuksen kaste kuuluu kuitenkin ihan omaan kategoriaansa. Jordan – joella ei ollut juhlavalmisteluja, pappia eikä Jeesuksen perhettä ympärillä. – Vai oliko sittenkin?
Johannes Kastaja kehotti ihmisiä parannuksen tekoon ja kastoi heitä, jotta he olisivat valmiit vastaanottamaan hänet, joka oli tulossa. Ja kun Jeesus tuli, Johannes kastoi hänet, joka on ylipappimme (kuten Heprealaiskirje painottaa).
Entä perhe? Jeesus sanoi: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”(Mark.3:35)
Pyhällä Hengellä ja… –Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3: 15–18, 21–22)
Tulella…? – Johannes Kastaja julisti ihmisille, että tämä, jonka sandaalien nauhoja hän ei ollut arvollinen avaamaan, kastaisi Pyhällä Hengellä, ja myös tulella. Eikö kuulosta aika hurjalta – tulikaste?
Mutta kyllähän Helluntain tapahtumat olivatkin aika huimat. Kun Pyhä Henki laskeutui opetuslapsiin, nämä näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat jokaisen ylle, ja he alkoivat puhua sitä, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi. Pyhä Henki täytti heidät niin voimallisesti, että itse kunkin egojutut – vääristyneet käsitykset ja ajatukset, epävarmuus ja epäusko – saivat kyytiä. He toimivat puhtaina Jumalan kanavina. Totuus puhui heidän kauttaan.
Useista eri maista Jerusalemiin saapuneet ihmiset olivat ihmeissään: he kuulivat opetuslasten todistavan Jeesuksesta omalla äidinkielellään. N. 3000 ihmistä otti evankeliumin vastaan. Heidät kastettiin, ja yhdessä päivässä uskovien joukko kasvoi aikamoisesti.
Kristus, Ylipappimme, kasta tulikasteellasi. Puhdista mielemme ja korvamme kuulemaan, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa meille ja kauttamme.
Holy Spirit come with your Fire
https://www.youtube.com/watch?v=DOIj242UxpM
”Tule Pyhä Henki, anna tulesi laskeutua, puhdista sydämeni, sytytä elämäni tuleen.”
Muita ensi pyhän tekstejä: Ps. 89: 19–22, 27–30; 1. Moos. 9: 12–16 t. Joos. 3: 5–11, 17 ja Gal. 3: 23–29.
3.1.2015. Loppiaisen tekstit kertovat kuinka Jeesuksessa Valo tuli maailmaan. – William Holman Hunt kuvaa maalauksessaan ’The Light of the World’ Kristusta, joka tahtoo tuoda Valonsa sille, joka kutsuu Hänet sisälle. – St. Paul’in katedraalin maalauksen kehyksen yläreunassa on sanat:MAAILMAN VALO. Alareunassa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm.3:20). – En itse ole nähnyt teosta, mutta ystävä, joka toi Lontoossa käydessään minulle tuliaisiksi siitä tehdyn julisteen, kertoi että maalaus oli tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen.
Kristus ei toimi kuten kuninkaanpoika kansansadussa: ryntää orjantappurapensaiden läpi linnaan herättämään nukkuvaa prinsessaa. Yleensä Hän odottaa, että kutsumme Hänet sisään. Hän ei välitä siitä, kuinka kauan ovi on ollut kiinni. Kristus katsoo sielumme kaipuuseen: haluammeko Hänen tulevan? Tahdommeko Hänen olevan elämämme Valaisijan ja Valtiaan? Hän haluaa valaista koko olemuksemme, kaikki sisäiset ’huoneemme’. Nekin, joista emme vielä edes ole tietoisia.
Minä Olen Valo – Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 12: 44-47)
4 jaetta ennen tuota evankeliumikohtaa Johannes siteeraa Jesajaa ja toteaa myös, että Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, ja että hän siksi saattoi profetoida Jeesuksesta (jo 700 v. ennen tämän syntymää).
Yllä olevassa tekstissä Jeesus puhuu uskosta ja näkemisestä. Hän sanoo kahdesti: ”Joka uskoo minuun”. Ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoo epäilevälle Tuomaalle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Usko on siis tärkeämpää kuin näkeminen.
Mutta kyllä näkeminen silti olisi ihana juttu, saatat huokaista. Ja yhdyn siihen. – Sanoohan Jeesus, että nähdessään hänet, näkee Jumalan, Kaikkeuden Luojan ja Hänen kirkkautensa!
Paimenet ja itämaan tietäjät saivat nähdä tämän kirkkauden pienessä vastasyntyneessä.
Vanha Simeon näki tämän kirkkauden Marian ja Joosefin tuodessa Jeesus -lapsen temppeliin kastettavaksi. Simeon otti pienokaisen syliinsä ja huudahti: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk.2:29-32) – Pyhä Henki paljasti Simeonille, että tämä pienokainen oli kauan odotettu Messias.
Jumalan ilmestyminen – Ennen Jeesuksen syntymää Jumala ilmestyi ihmisille savupatsaana tai pilvenä. Moosekselle Hän puhui palavasta pensaasta. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala voi tulla luoksemme niin että tunnistamme tulijan.
Lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa kertovat kohdanneensa Jeesuksen näyssä tai unessa, usein jossain elämänsä kriisitilanteessa. Jeesus on auttanut, lohduttanut, rohkaissut, parantanut tai mitä henkilö siinä tilanteessa sitten tarvitsikaan. – Monet muslimit ovat kokeneet elämänsä täysin mullistaneen yllätyksen, kun he ovat epätoivon hetkellä rukouksessa pyytäneet Jumalaa tulemaan avukseen – ja kun he ovat tunnistaneet huoneeseen tulleen kirkkaan, valoisan ilmestyksen Jeesukseksi. Usein niin, että he Saulin tapaan ovat kysyneet: ”Kuka sinä olet?” Ja saaneet vastauksen: ”Minä olen Jeesus Kristus”.
Mutta varsinkin silloin kun oma usko on koetuksella ja on kaivannut näkevänsä jotain, mikä vahvistaisi omaa uskoa ja on pettynyt odotuksessaan, kannattaa muistaa Jeesuksen sanat: näkemistä paljon suurempi ja tärkeämpi asia on se että uskoo vaikkei näkisikään.
Ja jollei ole löytänyt vielä uskoa elämäänsä ja kaipaa sitä, voi päättää, että minäpä uskon! Ja sitten pitää kiinni päätöksestään. Ja vaikka sanoa samoin kuin se mies, jolle Jeesus sanoi: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mies vastasi Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Se on sitä oven avaamista, uudelle vaiheelle elämässä, jossa kaikki on mahdollista.
The Light of the World – Chris Tomlin
”Jeesus, Jumalan Poika, täynnä armoa ja totuutta, Isän pelastava Sana, niin ihmeellinen olet.
Enkelit halusivat nähdä ja profeetat etsivät Loistetta, jonka me olemme nähneet tulevan ilmi.
Loistit maailmaan, mutta kuka ymmärtää? Tulit omiesi luo, mutta kuka tunnistaa?
Syntymäsi profetoitiin, sillä sinä olit Messias, joka tuli ja kulki Maan päällä.
Sinun kirkkautesi olemme nähneet, ainoan ja todellisen Kuninkaan. Ja nyt asut sydämissämme. Maailman Valo, loistat yllemme. Sinun kauttasi kaikki luotiin, mitään luotu ilman Sinua. Taivaassa ja Maan päällä kaikki on Sinussa ja kuitenkin tulit, elämään kuten yksi meistä, ristin varjon alle. Veresi kautta olet luonut rauhan, rauhan maailmaan, jota Jumala niin rakastaa.
Maailman Valo, loistat yllemme.”
Lapsenlapseni eskarin joulujuhlaa vietettiin kappelissa, jossa hänet myös vauvana kastettiin. Valoisan kappelin pastellinsävyisessä alttarivaatteessa lukee keltaisin kirjaimin:MINÄ OLEN MAAILMAN VALO. – Tuntuu aina yhtä hyvältä tuon kappelin kaunis alttarivaate – Johanneksen evankeliumin ydin neljässä sanassa!
(Loppiaistekstejä ovat myös Ps. 72: 1-3, 8-12 : Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16.)
29.12. 2014. Vuoden verran on tullut harjoiteltua blogin tekoa. Nyt uuden vuoden alkaessa haluan harjoitella sitä, mikä on ollut oppiläksyni pienestä pitäen: asioiden esittämistä tiivistetysti.
Tokalla luokalla ope koetti hienovaraisesti vihjaista, että kuule, kyllä aineet saavat olla lyhyempiäkin. Mutta kun olin niin innoissani oppimastani kaunokirjoituksesta ja juttuakin tuntui riittävän, niin eipä tainnut opeparka saada montaakaan lyhyempää ainetta luettavakseen.
Nyt päätin vihdoin ottaa rakkaan openi neuvosta vaarin: lyhempiä blogeja, joissa 1-2 raamatuntekstiä ja niihin laulu ja/tai jotain, mitä teksteistä tulee mieleen; aloittaen alla olevasta Uudenvuodenpäivän evankeliumitekstistä.
(Muut Uudenvuodenpäivän tekstit: Ps. 8: 2-10, Jes. 42: 5-8 t. 1. Moos. 8: 13-22, Ap.t. 4: 24-30.)
Suuri Valo – Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus. (Matt. 4: 12-16)
Kapernaumin rantaa & Galilean merta
Kasteensa ja erämaa-aikansa jälkeen Jeesus palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin, mutta ihmiset, jotka olivat tunteneet hänet pienestä pitäen, eivät pystyneet sijoittamaan häntä Messiaan sandaaleihin. Galileassa sen sijaan kuunneltiin Jeesuksen opetuksia avoimin mielin ja sydämin ja nähtiin hänen tekevän paljon ihmetekoja. Galiean meren /Genesaretin järven rannalta Jeesus myös kutsui ensimmäiset opetuslapsensa seuraansa.
Kapernaum. – Arkeologit ovat kaivaneet esiin Jeesuksen ajan Kapernaumin kaupungin rauniot. Rakennusten kivenmurikoista muuratut seinät ovat säilynyt ihmeen hyvin. Synagogan päälle on rakennettu uutta, mutta suurista seinäkivistä voi värin perusteella nähdä, mitkä kerrokset ovat Jeesuksen ajalta.
Simon Pietari asui Kapernaumissa anoppinsa talossa. Tämän rakennuksen raunioita suojaamaan on pystytetty kappeli, jonka sivuilta ja sisältä niitä voi katsella läpinäkyvän levyn lävitse. Siinä katsellessa on huikeaa ajatella että tuolla, noiden seinien sisällä, Jeesus vieraili. Siellä hän paransi Pietarin anopin ja varmaan monia muitakin. Mitäköhän kaikkea noiden seinien sisällä saatiinkaan nähdä ja kuulla?
Suojalevyjen heijastuksen vuoksi ei tuosta kodista ainakaan minun simppelillä kamerallani saanut otettua kuvaa. Mutta eipä tuolla väliä. Mietin sen sijaan sitä, kuinka Vapahtaja tänä päivänä haluaa tulla meidän koteihimme, luoksemme.
Suojarakenteita? – Onko asumustemme/olemuksemme ympärillä suojarakenteita, jotka jättävät Kristuksen katselemaan ulkopuolelta? – Ja jos on, voisiko nyt alkavan vuoden aikana antaa Hänen lempeästi purkaa niitä suojalevyjä? Antaa Hänen hoitaa ja parantaa; vapauttaa niistä käsityksistä ja kokemuksista, joiden vuoksi niitä on rakenneltu? Jotta voisi olla avoimesti sitä mitä on… pinnistelemättä… ilman suoja-, puolustus- ja hyökkäysvarustuksia… jotta Hän voisi tulla ja täyttää meidät Rakkaudellaan ja Valollaan. Jotta me kaikki voisimme olla täydesti sitä, mitä Jumala on tarkoittanut meidän olevan.
Galilealaiset ottivat Valon vastaan innostuneina ja kiitollisina. He tunnistivat tämän Valon vaikutuksen elämässään. – Entä me?
You kindle a Fire – Taize
”Pimeimmässä yössä(mme) Sinä sytytät Tulen, joka ei koskaan sammu”
(Videon loppupuolella vilahtavassa kuvassa soisin paavi Fraciscuksen pitelevän joulukynttilää, edeltäjänsä sijasta, mutta kun ei kaikki elämässä muutenkaan mene juuri niin kuin itse haluaisi, päätin hyväksyä tuonkin.)
Kristuksen Valoa, Rakkautta ja Rauhaa Vuodelle 2015!
15.12.2014. Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Nuori nasaretilaistyttö synnyttäisi Jumalan Pojan. Ihmislapsen, josta tulisi maailman Vapahtaja. – Tämä oli takuulla sekä Marialle että Josefille aivan yli ymmärryksen menevä asia. Onhan tuo nykyäänkin monelle vaikea käsittää: että Jumala tuli ihmiseksi.
Tiesitkö Maria – laulun alkuper. sanoissa kuvataan tätä äiti Marian kannalta mm säkeissä: ’Kun suutelet pientä Lastasi, suutelet Jumalan kasvoja’ ja ’Lapsi, joka nukkuu sylissäsi on Suuri Minä Olen’.
Koko sielusta –Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustanija panen toivoni sinun sanaasi.Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.Israel, pane toivosi Herraan!Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa.Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. (Ps. 130: 5-8)
Breath of Heaven (Marian laulu) – Amy Grant
”Olen vaeltanut monta kuutonta yötä kylmänä, uupuneena, Vauva sisälläni
ja mietin mitä minä olen tehnyt. Pyhä Isä, Sinä tulit ja valitsit minut kantamaan Poikaasi.
Odotan hiljaa rukoillen. Olen peloissani. Millaista taakkaa kannan tähän kivenkovaan, kylmään maailmaan.
Täytyykö minun kulkea tämä polku yksin? Ole kanssani nyt.
Taivaan Henki, kannattele minua, ole ikuisesti kanssani. Taivaan Henki, valaise pimeyteni,
vuodata pyhyytesi ylleni, sillä Sinä olet pyhä. Mietitkö katsoessani kasvojani olisiko jonkun viisaamman pitänyt saada osani? Mutta asetan itseni täysin Sinun suunnitelmasi armoon. Auta minua olemaan vahva, auta minua olemaan, auta minua”
Silmänsä näkevät – Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät.Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä. (Jes. 29: 17-19)
Pyhän Hengen voimasta – Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: – Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi. Ja edelleen: – Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa. Ja vielä: – Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Jesaja taas sanoo: – Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa. Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. (Room. 15: 8-13)
Enkelin ilmoitus – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (Matt. 1: 18-24)
Mary did you know– Kathy Mattea
”Maria, tiesitkö että Poikavauvasi tulisi kerran kulkemaan vetten päällä
ja tulisi pelastamaan poikamme ja tyttäremme ja on tullut tehdäkseen sinusta uuden?
Ja että Lapsi jonka synnytit tulee pian vapauttamaan sinut (deliver = synnyttää, vapauttaa)
Maria, tiesitkö että Poikavauvasi antaa näön sokealle, tyynnyttää myrskyn kädellään
ja että Hän on kulkenut siellä missä enkelit kulkevat?
Kun suutelet pientä Lastasi, suutelet Jumalan kasvoja
Sokea näkee, kuuro kuulee, kuollut virkoaa eloon,
rampa hyppelee, mykkä puhuu, Karitsaa ylistäen
Maria, tiesitkö että Poikavauvasi on koko luomakunnan Herra ja että Hän tulee eräänä päivänä hallitsemaan kaikkia kansakuntia että Hän on taivaan täydellinen Karitsa?Lapsi, joka nukkuu sylissäsi on Suuri Minä Olen.”
S.J. Järvisen kaunis suomennos:
”Tiesitkö,Maria, että poikasi kerran vetten päällä kulkee Tiesitkö, Maria, että lapsemme hän pelastukseen sulkee Syntyi tänne maailmaan Hän tuomaan sanomaa Tämä pienokainen rakkain myös sinut lunastaa
Tiesitkö, Maria, että sokean Hän valoon uuteen johtaa Kuinka kädellään hän tyynnyttää, kun myrskytuuli kohtaa Enkeleitten maan Hän meidän vuoksi jättää saa Kun sä lastas pientä hoivaat, niin hoivaat Jumalaa
Ja nähdä saat kun kuuro kuulee, kuollut virkoaa Ja rampa hyppii, mykkä laulaa kiitoslauluaan!
Tiesitkö, Maria, että poikasi on luomakunnan Luoja Tiesitkö myös sen, että lapsesi on ainut rauhan tuoja Hän ken uinuu vierelläs on Taivaan Kuningas, syytön uhrilammas ja Messias!”
Hän haluaa tulla meidän jokaisen luo, huolimatta tilastamme. Hän tulee pimeään, kylmään, kovaan, luolan kätköön, kuiville oljille… – Hän haluaa tulla kaikkialle sinne, missä Hänet otetaan vastaan. Hän haluaa valaista, lämmittää ja pehmittää sydämemme omalla olemuksellaan: Valollaan ja Rakkaudellaan.
Joulun Iloa, Valoa ja Rauhaa meille ja kaikille maailman kansoille!
8.12.2014. Taas juhlavan tuntuinen tuo lat. nimi tulevalle pyhälle: ’Adventus spiritualis et sanctificationis. – En koskaan muista, tarkoittiko adventti nyt odottamista vai tulemista. Wikipedian mukaan tulemista, mutta samasta asiastahan on kyse. On saapuva ja odottava(t). Spiritualiksesta ja sanctificationiksesta taas voisi päätellä että jonkin hengellisen ja pyhittävän saapumista odotetaan.
Hän tulee – 1. Adventtisunnuntain Agricolan Tuomasmessun alussa oli hauska tapahtuma: laulettiin hoosiannaa, ja pikkupoika (n.2v) juoksi innoissaan kirkkosalin läpi alttarille. Kun äitinsä haki hänet sieltä, emerituspiispa Eero Huovinen hymyili ja totesi sympaattiseen, leppoisaan tapaansa: ”Mehän olisimme voineet saarnata yhdessä.”
Eero Huovinen puhui odottamisesta, kertoen Samuel Beckettin näytelmästä ”Godot – huomenna hän tulee”. Siinä kaverukset odottavat jotakin, tietämättä oikein mitä. Eero Huovinen totesi, että tutkijat ovat miettineet, kuvaako näytelmässä Godot’n odottaminen Jumalan odottamista. (Beckett ei itse suostunut määrittelemään Godot’a.)
Saarnan aikana tuli mieleen, kuinka vahvasti nuorena näkemäni näytelmän lohduton, surrealistinen tunnelma aikoinaan vaikutti minuun. Mutta kun kotona googlasin sen esittämisvuotta selvisi, että erityisesti mieleen painunut Tarmo Mannin roolisuoritus olikin toisesta Beckettin näytelmästä (Leikin loppu). Yhtä ankeaan tunnelmaan nämä näytelmät 60-luvulla kuitenkin silloin turhankin vahvasti niihin eläytyneen nuoren katsojan jättivät.
Odottamattomia kohtaamisia- Aina välillä tulee eteen ilahduttavia, odottamattomia yllätyksiä. Tuomasmessua seuraavana päivänä yksi pojistani, joka asuu toisessa kaupungissa, soitti sanoen että hänellä oli sovittuja tapaamisia täälläpäin seuraavaksi aamuksi, voiko tulla yökylään. Juu, ihanaa kun tulet!
Poikani lähdettyä aloin kirjoittaa tätä blogia ja sen myötä sain kivan ’pikkujoululahjan’. Tuli nim. mieleen selvittää näytelmän esittämisvuosi. Eteen tulikin Elävän arkiston 60v:n takainen lyhytfilmi, joka kuvaa ’Huomenna hän tulee’ – näytelmän ohjaamista ja jossa isäni esittää itseään (surkeasti, oli veljeni kommentti). Mutta siitä huolimatta, ja vaikka äänensäkin oli vanhassa taltioinnissa aivan erilainen kuin oikeasti, tuntui mukavalta katsella – nyt äitinä ja isoäitinä – isääni sellaisena kuin hän oli ollessani pieni. Kun katsoin taltioinnin toistamiseen, alkoivat myös näytelmän repliikit hymyilyttää. Poikani, joka juuri oli käynyt luonani, on nyt 38 v. – samanikäinen kuin isäni oli ohjatessaan 1. kerran tuon näytelmän. Hämmästyin samanlaisuuksia, joita tuon filmin kautta näin isässäni ja pojassani. (En ollut niitä huomannut isäni vielä eläessä.)
Olin mennyt Tuomasmessuun osallistumaan yhdessä muiden kanssa taivaallisen Isämme kohtaamiseen. Enpä olisi osannut arvata, että Hänen suunnitelmiinsa kuului myös se, että – tuon lyhytfilmin välityksellä – saisin kohdata myös maallisen isäni sellaisena kuin hän oli ollessani pikkutyttö. Iloinen ja kiitollinen olo tuli tuosta yllätyslahjasta.
Hän on jo täällä –Eero Huovinen totesi saarnassaan, että Adventissa ja Jouluun valmistautumisessa ei ole kyse siitä, osaammeko odottaa tai valmistautua oikealla tavalla, vaan kyse on Kristuksesta. Hän tulee joka tapauksessa, sillä Hän on jo tullut. Hän on ovella.
Hän antaa kaiken hyvän –Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen– älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle. (Ps. 85: 9-14)
Profeetta puhuu kaiken –Mooses sanoi: ”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’” (5. Moos. 18: 15-19)
Paljastettu salaisuus – Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. (Room. 16: 25-27)
Keskellänne on…– Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.” Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” (Joh. 1: 19-27)
Vaikkei Johannes Kastaja tiennyt kuka tämä tulija olisi, hän ymmärsi saapujan ainutlaatuisuuden, pyhyyden ja jumaluuden. Johannekselle oli annettu merkki: hän tunnistaisi tulijan siitä, että hän näkisi Hengen laskeutuvan ja jäävän tämän tulijan ylle. Seuraavana päivänä Jeesus saapui Jordanille ja pyysi Johannesta kastamaan itsensä. Kastettuaan Jeesuksen Johannes kertoi nähneensä Hengen laskeutuvan, ja hän sanoi muille: ”… tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh.1:32-34)
A Hallelujah Christmas –Cloverton
https://www.youtube.com/watch?v=Gi7Fr0xgSRA
Leonard Cohenin Hallelujah taipuu moneksi. Tässä Clovertonin jouluversio:
”Kuulin poikalapsesta, joka tuli tuomaan ilon maailmaan
ja haluan vain laulaa tämän laulun teille.
Joka sävelellä, joka henkäisyllä laulan Halleluja.
Paimenet jättivät laumansa yöllänähdäkseen lapsen, Valoon kietoutuneen. Enkelijoukko toi heidät Sinun luoksesi. Aivan kuten enkelit olivat sanoneet:löydätte Hänet seimestä. Immanuelin, Vapahtajan. Halleluja…
Kirkkaan tähden johdattaminatulivat Idästä kolme tietäjää. He matkasivat monta mailia,pitkän matkan, Sinun vuoksesi. Ja paikalle, jossa olit,he toivat frankinsensia, kultaa ja mirhaa. He antoivat ne Sinulle ja huudahtivat Halleluja…”
Tiedän että Sinä tulit pelastamaan minut.
Tästä poikavauvasta kasvaisi mies joka eräänä päivänä kuolisi puolestamme.
Syntini löisi naulat Sinuun, karkea risti oli minunkin ristini.
Silti Sinun jokainen hengenvetosi oli Halleluja… ”
Mitä odotan tänä Adventtina? Hieno juttu on, jos ja kun kaiken joulutohinan keskellä saan raivattua mielessäni ja sydämessäni tilaa Hänelle, jonka tulemissta Jouluna juhlitaan… tilaa Hänelle tulla uudella tavalla.
1.12.2014 En osaa latinaa, mutta jotkut sanat vaan tuntuvat hohdokkailta. Kuten ensi pyhän nimessä Adventus glorificationis. Siinä vaan on enemmän saapuvan Messiaan loistetta, glooriaa, kuin suomal. versiossa: ’Kuninkaasi tulee kunniassa’. Evankeliumitekstissä Jeesus kertoo Jumalan valtakunnan tulemisen kirkkaudesta.
Anna meidän nähdä kasvojesi Valo – Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. (Ps. 80: 15-20)
Alfa & Omega – Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: – Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan! Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille?Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne! (Jes. 44: 6-8)
Alpha and Omega – Gaither Vocal Band
”Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija (ilmestysmaja) ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan (within them: heissä), ja heistä tulee hänen kansansa ja Kaikkivaltias Jumala itse on heidän kanssaan.
Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä itkua eikä kipua, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat, sillä ne ovat vakaat ja todet”.
Ja se on tehty.
Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Jumalan Poika, kuninkaitten Kuningas, herrojen Herra, Messias, Jehova, Rauhanruhtinas, Ihmisen Poika, Abrahamin siemen, Kolminaisuuden toinen persoona. Hän on suuri Minä Olen, Kaikkeuden Herra.”
Kärsivällisyyttä – Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. (Jaak. 5: 7-11)
Valtakunta on keskellänne – Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Opetuslapsilleen hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” (Luuk. 17: 20-24)
”Niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen…” – Monet ovat kertoneet nähneensä Ihmisen Pojan kirkkauden, kun Hän on ilmestynyt heille, usein tuoden lohdutusta ja rohkaisua toivottomalla hetkellä. – Entä kun Hän ei tule vain yksittäisen ihmisen luo, vaan niin että Hänen kirkkautensa valaisee koko taivaan… ?
Jeesuksen toista tulemista ja Jumalan Valtakunnan ilmentymistä maan päälle on odotettu kauan, ja koetettu arvailla aikoja. Vaan onko tarpeen yrittääkään ymmärtää, miten ja milloin? Olennaista taitaakin olla että tutustuu todelliseen Kuninkaaseen, niin ettei erehdy kumartelemaan vääriä kuninkaita. – Miten opettelen tuntemaan Häntä? Missä määrin annan tilaa Hänelle, Hänen läsnäololleen elämässäni ja tekemisissäni?
Yllä olevan Luuk.17, 21. jae on vanhemmissa raamatunkäännöksissä (niin suomen-, ruotsin-, saksan- ja englanninkielen versioissa, ja sen verran kun latinal. käännöksestä arvailen, myös siinä): Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Kreikankiel. Raamattuni käyttää prepositiota, jonka käännösselityksen mukaan tarkoittaa nimenomaisesti ei ulko- vaan sisäpuolella olevaa (engl.’within’).
Itselleni tämä on ollut yksi keskeisimmistä aiheista. Ihmeellinen mysteeri, jota Hän haluaa paljastaa meille, kun annamme Hänelle aikaamme, kun hiljennymme kuuntelemaan.
Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14, 18-20)
Ja myös keskellämme, kyllä vaan! Ja erityisen vahvana silloin, kun kokoonnutaan Hänen nimessään; lupauksensa mukaan: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
Millä tavoin Kristus haluaa ilmestyä meille, ilmentää itseään keskuudessamme, meissä, sinussa ja minussa ja kauttamme, juuri tänään?
Christ, be our Light
”Odotamme pimeässä, valoa kaivaten, totuutta kaivaten käännymme puoleesi.
Tee meidät omiksesi, pyhäksi kansaksesi, valoksi, jotta maailma näkisi.
Kristus, ole Valomme! Loista sydämissämme, loista läpi pimeyden, loista kirkossasi.
Rauhaa kaipaamme levottomaan maailmaamme, toivoa kaipaamme epätoivoisille.
Vain Sinun Sanassasi on pelastava voima; tee meidät eläväksi ääneksesi.
Ravintoa kaipaavat monet nälkäiset, vettä kaipaavat monet janoiset.
Tee meidät leiväksi, joka murretaan toisille ja jaetaan kunnes kaikki ovat ravitut.
Suojaa kaipaavat monet kodittomat, ja lämpöä monet palelevat.
Tee meidät rakennukseksesi, joka tarjoaa toisille suojan,
elävistä kivistä tehdyksi muuriksi. Monet ovat lahjat, monet ovat ihmiset, yhteyttä kaipaavat sydämet. Suo meidän olla palvelijoita toisillemme, niin että Valtakuntasi saapuu.”
Ja Anna-Mari Kaskisen kaunis suomennos lauluun:
Valoasi pimeyteemme, totuuttasi odotamme. Meistäkin tee kansaasi, Herra, valoa kaipaamaan.
Kristus, nyt jää sydämiimme, pimeyteemme. Loistamaan jää seurakuntaan odottavaan.
Viisautta kysymyksiimme, johdatusta odotamme.
Meistäkin tee kansaasi, Herra. Viisautta kaipaamme.
Armahtajaa ahdistukseemme, apuasi odotamme.
Meistäkin tee kansaasi Herra, armoa kaipaamme.
Henkeäsi heikkouteemme, lohduttajaa odotamme.
Meistäkin tee kansaasi Herra, Henkeä kaipaamme.
24.11.2014 Kirkkauden kuningas– Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (Ps. 24: 7-10)
Psalmi 24 – Sons of Korah
Rauhan tuoja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9: 9-10)
Sakarja antoi tuleville polville merkin, josta tunnistaa tuleva Kuningas: Hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin. Todellinen Kuningas saapuu nöyränä, ei ulkoisesti uhoillen, armeijajoukkojen kanssa miekkoja kalistellen, vaan sisäistä kuninkuutta ja rauhaa säteillen. Hän opetuksensa tulee olemaan: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Rauhanruhtinas opastaa löytämään ja säilyttämään sellaisen Rauhan, joka ei järky haasteellisissakaan olosuhteissa. Hänen voittonsa on ikuisuusvoitto.
Kristuksen seuraajia –Toissapäiväisessä, arkkipiispa Paavalin (1914-88) elämää käsitelleessä seminaarissa nunna Kristoduli kuvasi hengellistä opettajaansa lämmöllä ja kunnioituksella, samoin FT Paula Tuomikoski. Kumpikin oli ollut saanut Paavalilta tehtäviä hoidettavakseen ja saivat samalla mahdollisuuden tutustua häneen myös henkilökohtaisella tasolla. Nunna Kristoduli totesi, että tavallisesti kun pääsee tutustumaan ihailemaansa henkilöön arkielämässä, ihanteet karisevat. Hänen tapauksessaan kävi kuitenkin päinvastoin. Nähdessään, kuinka Paavali eli jokapäiväistä elämäänsä aivan kuten opetti, hän arvosti tätä entistä enemmän. Kristoduli toimi pitkään Paavalin henkilökohtaisena avustajana tämän saatua sydänkohtauksen. Paavalin nöyrä, toisia ihmisiä kunnioittava asenne heijastui hänen jokapäiväisessä elämässään aamusta iltaan, kaikissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Kansainvälisessä konferenssissa, jossa kiistat johtivat vahvaan ristiriitatilanteeseen, Paavali oli rauhallisella väliintulollaan muuttanut koko kokouksen ilmapiirin. Paavali ei Kristodulin mukaan koskaan puhunut negatiivisesti toisista. Kun toiset arvostelivat tai puhuivat negatiivisesti, Paavali vaikeni. Ainoastaan poskipäät alkoivat vähän punoittaa. Ihmiset aistivat Paavalin syvän hengellisyyden. Kun Venäjällä kuultiin, että Paavali oli tulossa yöjunalla, ihmiset kokoontuivat radan varteen siinä toivossa, että jos vaikka Paavali katsoisi ikkunasta ja siunaisi heitä. Englannissa eräässä luostarissa, jossa oli kaikkien arkkipiispojen valokuvat, Paavalin kuva oli tarkoituksella asetettu ylimmäksi. Paavali ei kaivannut itselleen kunniaa. Kristoduli kertoi hänen pitäneen yksinkertaisesta elämästä. Sydänkohtauksensa jälkeenkin hän esim. halusi itse käydä torilla ostamassa vihanneksia. Hän piti torikauppiaista ja keskusteli mielellään heidän kanssaan. Seminaarin kahvitauolla eräs mies kertoi nuoruutensa muistikuvia Paavalista, joka oli usein kyläillyt heidän kodissaan (vaikkei perhe kuulunut samaan kirkkokuntaan kuin se, jota hän johti): Paavalin tapa kohdata nuoret ja lapset oli mutkaton, lämmin ja huomaavainen. Paula Tuomikoski totesi oman esityksensä lopuksi, että arkkipiispa Paavali näki taivaallisen valon ja säteili taivaallista valoa.
Sydämensäteilyä – Jotain tällaisista sisäisesti vahvoista ja nöyristä hengenjohtajista välittyy sisimpään, vaikkei heitä koskaan henkilökohtaisesti tapaisikaan. Muistan kuinka lapsena sisimmässäni heräsi lämpö, kun kuulin jonkun uutisen arkkipiispa Paavalista. Ja tuota kirjoittaessa muistin, että samanlainen tunne tuli kun kuulin jotain paavi Johannes XXIII:sta (paavina 1958-63). Vaikkei perheellämme ollut minkäänlaista suhdetta ortodoksisuuteen tai katolisuuteen, lapsensydän vain vaistosi, että nämä kummatkin kirkkojensa johtomiehet olivat hyviä, rakkaudellisia ja syvästi aitoja ihmisiä. Kun äsken googlasin tietoa Johannes XXII:sta, ymmärsin, miksi hän teki vaikutuksen, vaikken lapsena hänestä tiennyt enempää kuin joittenkin uutisten kautta: samanlainen oli kuin nykyinen, rakentavalla tavalla radikaali paavi Franciscus.
Kun Johannes XXIII oli valittu paaviksi, hän totesi itsestään: »Monet haluavat paavin olevan valtiomies, diplomaatti, uusimpaan tieteeseen perehtynyt oppinut. Uusi paavi on kuin Jaakobin poika, joka kohdatessaan veljensä purskahti itkuun ja sanoi: ’Minä olen Joosef, teidän veljenne.’»
Paavi Johannes XXIII – nykyisen virkaveljensä tavoin – vieraili useissa Rooman kaupungin vankiloissa ja sairaaloissa, sekä kulki Rooman kaduilla tavallisen kansan parissa.
Enkelitkin haluavat nähdätämän – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen. (1. Piet. 1: 7-12)
Odotettu saapuu –Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.” Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! (Mark. 11: 1-10)
Hosanna in the Highest – Hillsong
”Näen kirkkauden kuninkaan tulevan tulipilvessä, koko maa järisee
Näen hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
ihmiset laulavat hosianna, hosianna korkeuksissa
Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
Näen herätyksen liikehdinnän rukoillessamme, etsiessämme
Paranna sydämeni ja puhdista se, avaa silmäni näkemään näkymätöntä
Näytä kuinka rakastaa siten kuin Sinä olet rakastanut minua
Anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
Kaikki minussa Sinun Valtakuntasi tarkoitukseen, kulkiessani maailmasta ikuisuuteen”
Kirjoitusten toteuttaja – Luulenpa, että jollei Sakarja olisi kirjoittanut profetiaansa, Jeesus olisi yksinkertaisesti kävellyt Jerusalemiin, kuten hänellä muutenkin oli tapana. Mutta auttaakseen kirjoituksia tuntevia havahtumaan, hän ratsasti aasilla. Mutta kirjanoppineet olivat liian kiinni omissa käsityksissään ja odotuksissaan tunnistaakseen yhteyden profetiaan – tunnistaakseen Messiaan. Kansa sen sijaan iloitsi ja riemuitsi. Jeesuksen seuraajat ja kannattajat olivat nähneet parantumis-, vapautumis- ja ruokkimisihmeitä ja kuulleet Jeesuksen opetusta, joka oli niin erilaista kuin muiden rabbien: se oli radikaalia, vaikka perustui vankasti pyhiin kirjoituksiin. Mutta uskon, että useat myös tunnistivat Jeesuksen koko olemuksessa jotain aivan erityistä, vaikkeivät ehkä pystyneet oikein määrittelemään, mitä se oli. Hän kohtasi jokaisen luokseen tulevan läheisellä, henkilökohtaisella, ainutlaatuisella tavalla. Vaikka hän oli yksi heistä, hänessä oli jotain ratkaisevan erilaista. Vaikka joskus kuulee sanottavan, että ihmiset toivoivat Jeesuksesta sellaista kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisen vallan alta, uskon kuitenkin, että ihmeiden lisäksi juuri Jeesuksen jumalallisen säteilyn vuoksi hänen seuraajansa tunnistivat ja tiedostivat sydämessään: tässä on kyse jostain aivan muusta kuin tämän maailman kuninkuudesta! Ja myöhemmin ymmärrettiin: kun hiljentyy rukoilemaan ja mietiskelemään, nöyrällä sydämellä, tämä Sydämenhallitsija johdattaa löytämään taivasten Valtakunnan ja sen Rauhan sisimmästämme. Kunnes lopulta alamme nähdä (yllä kuvatun Kristuksen seuraajan tavoin) taivaalliseen Valoon ja säteillä sitä ympärillemme, tuoden näin taivasten Valtakuntaa maan päälle.
21.11.2014 ”Älä kätke kasvojasi” Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. (Ps. 143: 1-10)
Kun energia on vähissä – Varmaan useat meistä ovat ainakin jossain elämänvaiheessa tunteneet kuten tuon psalmin kirjoittaja, että nyt on voimat niin lopussa, että sydänkin lyö säästöliekillä. Jokin huolen/surun/pelon aihe valtaa niin paljon alaa, että energia ja elämänilo hiipuu minimiin; jotenkuten sinnitellään askel ja päivä kerrallaan.
Mutta vau mikä vaikutus voikaan olla sillä, kun löytää toisenlaisen lähestymis- tai käsittelytavan tilanteeseen. Noin vuosi sitten koin tämän melkeinpä konkreettisella tavalla läheiseni sairastuttua vakavasti.
Joskus tarvitaan, että joku sanoo, muistuttaa. Kun toisten ihmisten tilanteet painoivat sydäntäni kuin valtava graniittijärkäle, eräs Kristuksen palvelija sanoi minulle: ”Voisitko antaa tämän kaiken Hänelle?” – Ai niin, todellakin! Parin päivän kuluttua aamulla herätessäni huomasin, että graniittijärkäle oli poissa. Tilanteet eivät olleet muuttuneet, mutta ne eivät enää painaneet sydäntäni sykkyrälle. Sen vuoksi että olin antanut ne Suurempiin Käsiin.
Hypitte riemusta – Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. (Mal. 3: 19-20)
Hyvä Jumala, polta ajatuksistamme ja suhtautumistavoistamme pois kaikki sellainen, mikä ei ole silmissäsi hyvää ja hedelmällistä. Auta meitä löytämään se alkuperäismalli, jollaisiksi olet meidät tarkoittanut ja luonut. Pelastuksen Aurinko, avaa salvat, johdata mielemme ja sydämemme ahtaista sopukoistaan siihen iloon ja vapauteen, jossa haluat meidän elävän. Oh what a time – Kahden country gospel -yhtyeen, Gaither Vocal Bandin ja Ernie Haase + Signature Soundin, vähän tuollaista vasikat laitumella – menoa:
Kuninkuus – Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä ”Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken”. Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea. (1. Kor. 15: 22-28)
Christos Pantokrator – Kristus Kaikkivaltias – Istanbulin Hagia Sofia – kirkon seinässä oleva mosaiikkityö Kristuksesta on nykyisin suojattu pleksilevyllä, siksi siitä oli vaikea saada selkeää kuvaa, mutta kuvaa klikkaamalla se näkyy isompana. Kristuksen katse on puhutteleva. Siitä huokuu sekä voimaa että rauhaa. Kristus Kaikkivaltiaan oikea silmä katsoo suoraan kohti, vasemmassa on lempeys ja myötätunto. Myös siinä tavassa, jolla Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja muille ympärillään oleville, on nuo kaksi puolta: hänen puheessaan on niin paljon rohkaisua, kannustusta ja myötätuntoista rakkautta, mutta joskus, kun näkee sen tarpeelliseksi, hän ilmaisee asiat suoraan kuten ne ovat, Jumalalta saamallaan arvovallalla. Kuten ylipapin kuulustellessa häntä ja kysyessä onko hän Messias, Jumalan Poika. ”Itsepä sen sanoit”, hän vastasi. Myös nykyään Hän ilmentää itseään tilanteen mukaan Ystävänä tai Taivaallisena Majesteettina. Mutta aina Viisautta ja Rakkautta säteilevänä.
Hagia Sofian korkealla kattorakenteissa olevat Kristusta ja Neitsyt Mariaa esittävät mosaiikkityöt ovat ehjät ja vahingoittumattomat, mutta tämä Christos Pantokrator – mosaiikkityö, joka sijaitsee suuren, nykyisin museona toimivan kirkon kävelykorkeudella, on pahasti vaurioitunut. Valtaistuin, jolla Kristus Kaikkivaltias istuu, ei ole enää nähtävissä. Todennäköisemmin tihutyön tulosta. Mutta kaikkea ei sentään ole rohjettu hakata pois: Kristuksen kasvot, Hänen siunaava kätensä ja osa Pyhästä kirjasta Hänen sylissään on jätetty. Maassa vallitsevan uskon mukaanhan Jeesusta arvostetaan opettajana ja profeettana, muttei Kaikkivaltiaana Jumalan Poikana.
Teemmeköhän me vähän samaa omassa maassamme? Poistammeko mielessämme Jeesuksesta Kristuksesta sellaiset asiat, jotka eivät sovi omiin näkemyksiimme, ja jätämme jäljelle itsellemme sopivan kuvan/käsityksen Hänestä? Rajoittunut käsityskykymme ei vähennä Hänen valtiuttaan. Mutta jos/kun emme pysty näkemään ja tunnistamaan Hänen suuruuttaan ja voimaansa, se vähentää sitä, mitä kaikkea Hän voisi olla meille. Ja kuitenkaan Hän ei pakota itseään meille. Hän katsoo suoraan sydämiimme, syvällä myötätunnolla ja ehkä surullisenakin; sillä Hän rakastaa meitä niin valtavasti, ja haluaisi olla meille kaikkea sitä, mitä on… antaa meille kaikkea sitä, mitä Hänellä Taivaan valtakunnan Valtiaana on meille annettavana.
Milloin näimme sinut? – Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 31-46)
Leo Tolstoin kertomus suutari Adjevitsista, joka asuu kellarikerrosverstaassaan ja korjaa kenkiä, on aina koskettanut minua. Tässä tiivistettynä, sen mukaan kuin sen tarinan muistan:
Hyytävänä pakkaspäivänä Adjevits näkee kellari-ikkunastaan talonmiehen luomassa lunta katukäytävältä. Adjevits pyytää hänet sisälle lämmittelemään. Talonmies saa kupin teetä ja puolet Adjevitsin leipäpalasta. Sitten kumpikin palaa työnsä ääreen.
Adjevits näkee myös ohi kulkevan äidin ja lapsen. Kummatkin palelevat, ja lapsella on risat kengät. Adjevits antaa naiselle edesmenneen vaimonsa huivin. Lapselle hän antaa kengät, jotka hän oli tehnyt omalle lapselleen, joka kuoli ennen kuin ehti niitä käyttää. Lämmiteltyään teekupin ääressä äiti ja lapsi jatkavat matkaansa.
Vähän ajan kuluttua kadulta kuuluu ääniä. Poika oli siepannut omenan torikauppiaalta, joka ajaa tätä takaa. Adjevits pyytää kummatkin sisälle. Poika kertoo varastaneensa omenan nälkäänsä. Torikauppias sanoo, että olisi antanut tälle tuon omenan, jos olisi tiennyt asian laidan. Sovinto löytyy ja mies ja poika lähtevät.
Illan hämärtyessä Adjevits lopettaa työskentelynsä, huokaisten: ”Kunpa joskus saisin nähdä Sinut Herra, niin kaikki olisi paljon helpompaa.” Samassa kellarihuone täyttyi valolla, ja kuului ääni: ”Adjevits, Minä olen ollut tänään luonasi.”
Adjevits pomppasi ylös tuoliltaan ja huudahti: ”Herra, milloin olet ollut luonani?”
”Olin kanssasi, kun kutsuit talonmiehen lämmittelemään, kun annoit huivin ja kengät äidille ja lapselle, kun autoit poikaa ja torikauppiasta sovinnonteossa. Sen, minkä teit näille, teit Minulle.”
Voisimmeko olla Adjevitsin kaltaisia ’suutareita’, jotka jakavat omastaan, auttavat, tekevät toisten askeleet keveämmiksi ja lämpöisemmiksi astella? Jeesuksen pointti, niin aikalaisilleen kuin meillekin on kyllä ihan aiheellinen: miten Taivasten Valtakunnan periaatteet, oikeudenmukaisuus ja rauha, voivat toteutua jos vain oma hyvinvointi ja omat intressit ovat meille tärkeitä? Miten suhtaudumme kärsiviin, nälkäisiin, sairaisiin, kodittomiin, vangittuihin?
Saksassa toissa päivänä eräs henkilö kertoi käyvänsä vankiloissa opettamassa rukousmeditaatiota vangeille, hyvin tuloksin.
Ja eilen junamatkalla eräs saksal. pappi kertoi minulle kirkossaan järjestettävistä tilaisuuksista. Kerran viikossa kirkkosaliin kannetaan pöydät: vähävaraisille ja maahanmuuttajille tarjotaan ateria ja samalla mahdollisuus tutustua toisiinsa.
Kerran kuussa lauantaina kirkkosali muutetaan ravintolaksi: kaunis kattaus, valkoiset liinat, kukat ja kynttilät ja pöytiin tarjoilu. Jokainen tulija maksaa euron ateriastaan, mutta maksaa voi enemmänkin, kukin kukkaronsa mukaan. Vähäosaiset ja paremmin toimeentulevat (yhteensä n. 160 henkeä) aterioivat yhdessä. Lapset tarjoilevat ravintola-asiakkaille vesi- ja limupulloja.
Eri kirkkokunnat toteuttavat nämä tilaisuudet yhdessä, ekumeenisessa hengessä; isot firmat ja hyväntekeväisyysjärjestöt sponsoroivat. Vau, upea juttu minusta!
Eikö meidänkin maassamme voisi toteuttaa tällaista?
Mitä voisimme tehdä muuttaaksemme tätä maailmaa rakkaudellisemmaksi?
Voisimmeko Adjevitsin lailla antaa myötätunnon ja välittämisen virrata toisille ihan konkreettisella tavalla, omien mahdollisuuksiemme ja voimavarojemme mukaan? – Siihen Kristus meitä kutsuu.
