8.4.2019.  Joka kevät ihmettelen, kuinka kylmän, kovan, kuolleen tuntuisesta maasta, lumipeitteenkin läpi, työntyy uutta elämää: kainoja mutta päättäväisiä lumikelloja.
Krookukset sen sijaan eivät turhia kainostele: levittävät terälehtensä iloisesti todeten: hei, tässä ollaan!
Kummatkin puhuttelevat minua yhtä paljon, omalla tavallaan.
Mutta ehkä eniten se elämänvoima, joka saa aikaan noiden pienien kasvien ylösnousemuksen, yhä uudestaan, joka kevät.

”Näettekö?” – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
      – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
      – Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
    Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.
Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”   (Joh. 12: 12-24)

Eihän se oikeastaan ole mikään ihme, että fariseukset näkivät Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen suuren harmituksen aiheena. Pääsiäisjuhlan vietto oli käsillä. Tärkeä juhla-aika, jolloin muistettiin kansan vapautumista orjuudesta. Juhla, johon valmistauduttiin huolella, ja jota vietettäisiin tarkasti juuri sillä tavoin, kun oli ollut tapana.
Ja tässä kaikki nyt menee sekaisin tuon yhden miehen takia. Emmekä me voi mitään asialle.

’Koko maailma’ – ”Mikään ei auta; koko maailma juoksee hänen perässään”, tuskailivat fariseukset. Mikä todellakaan olisi voinut auttaa heitä? Tässä oli Jumalan Poika, matkalla kohti jotain sellaista, mitä kukaan muu ei olisi voinut ottaa harteilleen (eikä olisi varmasti halunutkaan, vaikka olisi voinutkin).
Jos Jumala on jotain suunnitellut, on ihminen aika pieni sitä muuttamaan tai estämään.

Eilisiltana bongasin pihalla sinivuokkoja; olivat jo painuneet unten maille, suppuun.

Tuo tunne, että asia karkaa käsistä… että menettää tilanteen hallinnan… mitä muuta se voi aiheuttaa kuin epävarmuutta, epätietoisuutta, voimattomuuden tunnetta? Erityisesti silloin, jos on luottanut siihen, että asiat menevät juuri niin kuin on kuvitellut tai suunnitellut, tai sillä tavoin kuin ne ovat aina tähänkin asti menneet.

Kaikki, ei kukaan, ei mikään… – Kun harmitus omassa ajatus- ja kokemusmaailmassa muuttuu tarpeeksi vahvaksi, asia voi kasvaa juuri tuolla tavoin, ’koko maailman’ suuruiseksi.
Kukaan ei ymmärrä minua/mielipidettäni (tai jotain asiaa). Kaikki ovat minua vastaan ja/tai tuon toisen puolella. Mikään ei mene niin kuin minä tahtoisin, jne.
Miten usein olenkaan nuorempana kokenut juuti tuolla tavoin! Kerran, ollessani teini-ikäinen, isäni sanoi minulle, että näen asiat niin mustavalkoisina. Itse olin tietenkin täysin eri mieltä, ja taas kerran koin, että ’kukaan’ ei ymmärrä minua.  
Ja sitten jälkeenpäin, ehkä monia, monia vuosia myöhemmin, ne asiat ja tilanteet onkin nähnyt ihan toisella tavoin. Ne ovat saaneet toisenlaisen merkityksen.

Kirjoitusten mukaisesti – Miltä opetuslapsista onkaan mahtanut tuntua, kun he jälkeenpäin, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, muistivat, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin, ja kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaisesti?

Elämänsuunnitelman mukaan? – Voinko/voitko ajatella, että Jumala on kirjoittanut elämäni/elämäsi suunnitelman etukäteen, ja että kaikki – myös vaikeudet – kuuluvat tähän suunnitelmaan? Ja että lopulta kaikki kääntyy hyväksi. Tapahtuu kirkastuminen, ylösnousemus. Tilanteesta kuin tilanteesta.

Filippus, taaskin törmään sinuun! Nuo kreikkalaiset haluavat tavata Jeesuksen. Heitä ovat kiinnostuneita: kuka tuo teidän rabbinne oikein on miehiään?
Tällä kertaa en oikein osaa samastua epäröintiisi ja siihen, että ensin halusit neuvotella asiasta Andreaksen kanssa. Itse olisin innostunut niin että olisin suoraa päätä, sen enempää harkitsematta tai muilta kysymättä kiiruhtanut suoraan Jeesuksen luo kertomaan asiasta.

Ihmisen Poika kirkastetaan – Jeesuksen vastauksesta ei selviä, suuntasiko hän sen Filippukselle ja Andreakselle vai noille kreikkalaisille. Tai pääsivätkö nuo kreikkalaiset ylipäätään keskustelemaan Jeesuksen kanssa.
Mutta tuo vastaus olikin suunnattu laajemalle kuulijakunnalle. Niin laajalle, että sitä yhä meidän päivinämme luetaan ympäri maailmaa…
”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”

Palmusunnuntaille on evankeliumitekstin lisäksi tarjolla monta tekstiä, joita voi mietiskellä:
Ps. 22: 2-6 / Ps. 118: 26-29, Jes. 50: 4-10 / Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

Adoramus Te Domine – Taize

Hyvää Palmusunnuntaita!   🙂 

1.4..2019.  Ah mikä ihana aurinkoinen päivä! Linnut ja hauveli tuntuvat olevan yhtä innoissaan: tätä on odotettu, keväistä säätä! Joutsenpari lensi pihan yli ja hauva oli hämillään: mistä tuo kummallinen ääni kuuluu…? Hauveli ja pihallamme ympärivuotisesti asustava mustarastaspariskunta etsiskelevät yhteistä säveltä elämiseen ja olemiseen pesäntekopuuhien alettua. Huomasivat kaikki jo 1. yrityksestä pensaan alle, että paras laittaa ylemmäs pesä, uteliaan kuonon ulottumattomiin.  

Mitä meidän pitäisi tehdä? – Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
    Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.  (Joh. 11: 47–53)

Suuri pelon aihe ylipapeilla ja fariseuksilla: mitä jos menetämme tämän pyhän paikkamme, ja sen myötä asemamme, ja kansan suosion? Kaiken, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja identiteettimme.
Oliko Kaifaksen ennustus siemen, joka kasvoi nopeasti kansan johtajien kollektiivimielessä ajatukseen, että oli vain yksi tapa selvitä tilanteesta? – Sanoilla on voimakas vaikutus ihmismieleen. Ne alkavat helposti elää siellä omaa elämäänsä, niin hyvässä kuin pahassa.

”Häneen uskovat kohta kaikki”, totesivat fariseukset ja ylipapit epätoivoisina. – Mutta mitä jos tuo(kin) oli ennustus siitä, mitä vielä on tulossa…? Että sellainen aika koittaisi, jolloin kaikki tulisivat tuntemaan Kristuksen ja uskomaan häneen? – Siilloin tällä Telluksellamme olisi kyllä ihan toisenlainen meininki. Toisista välittämisen meininki.
Jeesus näytti, kuinka uskon tulee johtaa myös tekoihin. Millaista olisikaan, jos meidän uskomme olisi sellaista, että se johtaisi ei vain oman hyvän etsimiseen, vaan siihen, että myös toisilla olisi hyvä?

Pyhä paikka – Fariseuksille ja ylipapeille Jerusalemin temppeli on se pyhä paikka, jossa he toimivat ja jonka hallinnan he pelkäsivät menettävänsä.
Monille koti merkitsee paikkaa, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Jotkut löytävät rauhan ja levon kirkosta tai kappelista. Useille (varsinkin suomalaisille) luonto on pyhä; mitä puhtaampi ja koskemattomampi, sitä parempi. 
Jotkut ajattelevat laajemmin: tämä koko maapallomme on meille pyhä paikka, annettu asuinpaikaksemme, jotta pitäisimme siitä hyvää huolta, vaalisimme ja suojelisimme sitä sellaisilta asioilta, jotka ovat sille haitaksi.   

Mikä on minulle pyhä paikka? Pelkäänkö sen menettämistä vai vaaalinko ja suojelenko sitä? Suhtaudutko siihen kiitollisena ja iloiten? Katsonko varjoihin vai näenkö niiden taakse, valoon ja toivoon?

Häviöstä voittoon – Kun USA:n silloinen varapresidentti Al Gore pyrki v:n 2000 vaaleissa presidentiksi, toivoin kovasti, että hänet olisi valittu, sillä ympäristökysymykset olivat hänelle tärkeitä. Kun Bush voitti vaalit, Gore suuntasi koko tarmonsa ilmaston lämpenemisestä luennoimiseen. Ajattelin että näinhän sen pitikin mennä: maailma tarvitsi juuri tällaisen uskottavan ja arvovaltaisen ilmaston puolesta puhujan.  
Katsoin Al Goren dokomettifilmin An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus, 2006). Siinä hän havainnollisti graafisten käyrien avulla, mitä kohti maapallon tila on menossa. Tilasin dokkarin itselleni, jotta voisin lainata sitä läheisilleni ja ystävilleni (kun en itse olisi kuitenkaan osannut asiasta heille kertoa). DVD jäi kuitenkin hyllylle kirjojen ja lehtien sekaan, ja puheeni ilmaston lämpenemisestä jäivät jollekin jäätiköiden sulamisen asteelle…
Gore sen sijaan sai seuraavana vuonna Nobelin rauhanpalkinnon.

Maailmaa voidaan yrittää pelastaa monin tavoin. Nuorten polttava kysymys on tällä hetkellä: voimmeko vielä ihan oikeasti kääntää maapallomme kehityksen kohti parempaa, vai onko jo liian myöhäistä?
Hymyilyttää se. kuinka vielä yli 10 v. sitten kuvittelin, että tarvitaan joku arvostettu ja korkeassa asemassa oleva puhumaan asiasta, jota päättäjät kuuntelisivat tosissaan. – Ei todellakaan!

Actionia – Tänään poliitikot kuuntelevat 16-vuotiasta Greta Thunbergia, joka päätti pitää koululakkoa joka perjantai, kunnes ilmastonmuutoksen torjumisessa ryhdyttäisiin puheista tekoihin.
Nyt Greta saa kutsuja tärkeisiiin ilmastokonferensseihin, ja maiden johtohenkilöt ja päättäjät kuuntelevat häntä. Tuhannet nuoret seuraavat innoissaan tuon määrätietoisen tytön esimerkkiä, joka puhuu heille kaikille tärkeän asian puolesta. He haluavat, että tämä planeetta olisi elinkelpoinen myös jälkipolville. – Ei todellakaan mikään kohtuuton vaatimus!
Iloitsen Greta Thunbergista. Toivota(a)n hänelle kaikkea hyvää isossa ja tärkeässä tehtävässään.

Tehtävänä koko maailman pelastaminen – Kaifas ei tiennyt, että hänen lausumansa ennustus ”jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon” ei koskenut vain yhtä kansaa, vaan että mies, jonka hän ja muut hallitusmiehet halusivat tuhota, olikin tullut toteuttamaan Jumalan suunnitelman: pelastamaan koko maailman.

Viime tiistaina kysyessäni rukoushetkessäni, olisiko joku tietty raamatunkohta, joka minun tulisi lukea, sain vastaukseksi Johannes 14, jakeet 8 ja 9. Etsittyäni ja luettuani tuon paikan hätkähdin ja ilahduin samanaikaisesti.
Filippus sanoi hänelle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? (Joh.14:8-9)

Hätkähdys tuli siitä, kun koin tuon moitteena itselleni: ”Niin kauan olen ollut kanssasi, etkä sinä tunne minua, Filippus!” – Olinhan juuri edellisinä päivinä (miettiessäni ed. vkon evankeliumitekstiä) samastunut Filippukseen, jolla ei ollut sellaista luottamusta, jota Jeesus olisi kaivannut.

Ilo tuli kuitenkin heti perään ja kiitollisuus: Jumala näkee ja kuulee ne asiat, joiden kanssa kulloinkin kompuroin ja kamppailen, ja haluaa osoittaa ja vahvistaa sen sanansa kautta. En ole koskaan kokenut hänen moittivan tai arvostelevan; varottavan ainoastaan joskus, kun olen ollut aikeissa tehdä jotain typerää. Siitäkin on kiitollinen olo.
Miettiessäni tuota kohtaa tuli mieleen, kuinka selkeästi Jeesus ilmaisee siinä jumalallisen olemuksensa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”.

He katsoivat taivaallista Isäänsä – Tuo muutti ensi pyhän evankeliumikohdan vielä jotenkin  järkymmäksi: ylipapit ja fariseukset katsoivat Jeesuksessa taivaallista Isäänsä, mutta eivät nähneet. He halusivat päästä hänestä eroon. Pelko ja viha esti heitä näkemästä.
He tosin eivät olleet kulkeneet kolmea vuotta hänen kanssaan (kuten Filippus ja muut opetuslapset). Heidän käsityksensä Jeesuksesta taisi perustua enemmänkin siihen, mitä olivat hänestä kuulleet. Mutta kuitenkin… tuhat kertaa mielummin olisin halunnut olla Filippuksen asemassa kuin jonkun fariseuksen tai ylipapin…

Mitä me emme näe, kun pelko tai viha estää meitä näkemästä? Kun koemme jotkut  lähimmäisemme jollain tavoin haasteena tai uhkana itsellemme, mielipiteillemme, hyvinvnoinnillemme, olemassaolollemme?
Tällainen tulee mieleen vilkaistessa otsikoita meneillään olevista eduskuntavaalikampanjoista.
Tulee myös mieleen Jeesuksen vertaus, jossa hän sanoo:
”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Filippus, kuinka tunnistankaan itseni toiveessasi ja pyynnössäsi ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”. – En tosin tiedä, kuinka konkreettisena tarkoitit pyyntösi. Taivaan Isähän on Henki, eikä Henkeä voi nähdä. Mutta olisiko Jeesus voinut sen selkeämmin ilmaista…
Jumala on laittanut sisimpäämme kaipuun etsiä Häntä. Jeesus tuli ja näytti: tässä, tällainen Minä Olen. Minä tulin, jotta voisitte oppia tuntemaan minut. Jotta näkisitte, kuinka paljon teistä välitän; kuinka tärkeitä ja rakkaita te olette minulle. Ja kuinka paljon minulle merkitsee se, että tulisitte jälleen yhteyteeni.

Maailman Pelastaja, kiitos, että tulit kootaksesi meidät kaikki yhteen, vaikka tiesit, kuinka vaikea tehtäväsi olisi.
Näytä, mitä meidän tulisi tehdä, juuri nyt, tänään ja tulevina päivinä, jotta tästä maapallostamme tulisi hyvä paikka meille kaikille.
Kokoa meidät yhdessä toimimaan sen puolesta, että Valtakuntasi voisi tulisi todeksi täällä. Se on jotain ihan toisenlaista, kuin mitä me nyt näemme, kuulemme ja koemme ympärillämme. Tarvitsemme Sinua, viisauttasi ja johdatustasi.

Kiitos, että tulit näyttämään meille, kuka ja millainen taivaallinen Isämme on. Kiitos Rakkaudestasi ja siitä, että osoitat meille tien, jota kulkea, suunnan, jota kohti edetä.

Tulevaisuutta ja toivoa – Kiitos rakas Jumalamme, että koko luomakuntasi on Sinulle tärkeä. Kiitos niistä hyvistä suunnitelmistasi, joita Sinulla on meitä ja tulevia sukupolvia varten.
Auta meitä kaikkia – ja erityisesti niitä, joiden on nyt vaikea nähdä tulevaisuutta valoisana –  tarttumaan lupaukseesi, jonka aikoinaan välitit Jeremian kautta:
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Ubi Caritas – Audrey Assad – (laulun sanoitus on yli 1000 v. vanha)

”Missä on laupeutta ja rakkautta, siellä on Jumala
Kristuksen rakkaus on koonnut meidät yhteen
iloitkaamme ja olkaamme kiintyneet Häneen
kunnioittakaamme ja rakastakaamme elävää Jumalaa
ja rakastakaamme toisiamme vilpittömin sydämin
tullessamme yhteen, ykseyteen
olkaamme tarkkana, etteivät mielemme erota meitä
loppukoot pahat impulssit ja kiistely
ja olkoon Kristus, Jumalamme, keskellämme
suo meidän nähdä Sinun kasvosi kirkkaudessa
Kristus, Jumalamme, ilo, joka on valtava ja hyvä
halki aikojen, ikuisesti”

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, 1. Moos. 22: 1–13 ja Hepr. 9: 11–15.

25.3.2019. Luotanko? – Miten helpottavaa onkaan, kun erilaiset haasteet, ongelmat, mieltä painaneet asiat alkavat äkkiä, vähitellen tai lopulta selvitä!  Havahduin tähän toissa viikolla, kun oli monta samanaikaista harmia (viemäritukos, koiran korvavaiva, puhelimen hukkaaminen). Kirjoitin tuolloin blogiin: ”yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle…”.
Kun yritin, yllätyin. Koin Jumalan haluavan nähdä, luotanko Häneen, näissäkin tilanteissa. Luotanko, että Hän järjestää asiat. Öh… niin… kai minä sitten… ainakin yritän…

Asiat ratkesivat – No, tarvittiinhan siinä omaa toimintaanikin. Infottuani putkitukoksesta sain ihanasti apua monelta taholta ja tukos aukesi. Vein koiran eläinlääkärille (jossa olimme käyneet marraskuusta lähtien 2-4 k/kk:ssa), ja lopultakin lääkäri totesi, että nyt korvat ovat siinä kunnossa, ettei tarvitse enää käydä niitä hoidattamassa. Puhelin, jonka olin hukannut toisella paikkakunnalla, löytyi hangesta. Erään ystäväni työpaikka oli samalla paikkakunnalla, ihan lähellä, ja hän toi minulle puhelimen. 

Miten ratkaista ongelma – Alla olevassa evankeliumitekstissä Filippukselle ei tule mieleen, että hänen vierellään oli eräs, joka oli tehnyt ihmeellisiä tekoja, mm. parantanut sairaita. Kuitenkin hän joutui yllätetyksi siitä, että ratkaisu ongelmaan (kansan ruokkimiseen) oli lähempänä kuin hän pystyi kuvittelemaan.

Luottamusharjoitus – Filippus, ymmärrän sinua niin hyvin. Toivoton olo oli: mikä neuvoksi? Sinä kuitenkin tarvitsit vain yhden ongelman, minä 3. Ennen kuin huomasin pysähtyä, hiljentyä niin, että saatoin kuulla Häntä, joka voi auttaa. Ja harjoitella luottamista. Se oli haasteellista, samoin se, että sai huomata, kuinka vaikeaa luottaminen on sellaisissa tilanteissa, joissa ei itse näe ratkaisua.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
    Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.    (Joh. 6: 1-15)

Jeesusta seurattiin, koska oli nähty, kuinka hän paransi sairauksia. Ja niitähän riitti, niin kuin meidänkin päivinämme.
Vaikka Kristus yhä parantaa sairaita, se ei kuitenkaan taida olla nykyään kovinkaan yleinen syy seurata Häntä. Mieleen nousikin kysymys: mikä saa seuraamaan Kristusta, ylösnoussutta, fyysisin silmin näkymätöntä? Jos sitä lähtisi kyselemään ihmisiltä, vastauksia olisi varmasti niin paljon, että niistä syntyisi kirja.
Piti pysähtyä miettimään tuota omalla kohdallani. Joskus itsestäänselvyyksiksi muodostuneet asiat ’vaan ovat’, eivätkä välttämättä ole niin helposti perusteltavissa. Sitten tuli mieleen: kutsu tuli Häneltä.

Kestävä side – Katsoin äskettäin videon, jolla eräs egyptil. mies, entinen muslimi, nykyisin kristitty, kertoi, mitä joutui kokemaan, kun häntä koetettiin saada luopumaan kääntymisestään. Menemättä yksityiskohtiin, viimeisenä iltana hän sanoi, että nyt en jaksa enää, Herra, auta minua tai murrun. Seuraavana päivänä hän pelastui tavalla, josta voi todeta, että Herra puuttui asiaan. – Nykyään hänen palvelutyönsä on auttaa toisia kristinuskoon kääntyneitä, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia.
Mietin, miten vahva on ollut kutsu, kun sen vastaanottaja ei peräänny eikä luovu(ta) edes valtavan pelon edessä. On kuin kutsujan ja vastaanottajan välille olisi muodostunut niin kestävä side, etteivät mitkään ulkopuoliset voimat voi sitä katkaista.

Miten kestävä on oma siteeni/siteesi? Miltkä asiat saavat sen löystymään? Mikä vahvistaa sitä?
Omalla kohdallani vastaus on melko selvä: se on suorassa suhteessa siihen, miten vietän aikaani Jumalan kanssa. Havahduin tähän toissa viikolla, alussa mainitsemieni harmien kohdalla.
Mietittyäni oliko siinä jokin vihje minulle jostain asiasta, asia selvisi. Jumalan kanssa kahden viettämäni aika oli jo pidemmän aikaa ollut lähinnä raamatunlukemista ja minun puhettani ja rukoustani Hänelle. Se, että olisin kuunnellut, mitä Hänellä on minulle sanottavaa, oli jäänyt vähemmälle. Huomasin sen, kun päätin vain istua pitkän aikaa hiljaa, päästäen irti omista ajatus- ja tunnemylläköistäni ja kiinnittäen koko huomioni vain ja ainoastaan Jumalan läsnäoloon… Jumalan kanssa olemiseen…
Tätähän olin kaivannutkin, totesin, juuri tätä! Jumala oli tiennyt sen koko ajan, ja ehkä Hänkin oli kaivannut sitä, että huomaisin, muistaisin.
Miten olin saattanutkaan unohtaa… miten hyvältä ja ihanalta tuntuikaan olla sillä tavoin Hänen läsnäolossaan… vain olla ja kuunnella…

Tuossa hiljaisuudessa Jumalan kanssa muistin myös päiväkirjan, johon olen kirjoittanut rukoushetkistäni, joskus vain pari riviä tai muutaman lauseen tai raamatunkohdan, joka on tullut mieleen, joskus 1/2 sivun verran tai enemmän. Aina välillä kirjoittaminen sitten jää, joskus pitkäksikin aikaa.
Nyt otin päiväkirjan taas esiin. Huomasin – taas kerran – sitä selatessani, kuinka nopeasti unohdan niitä asioita, joita nousee esiin Jumalan kanssa vietetyn ajan aikana. Juuri siksi siihen kirjoittaminen on minulle tärkeää, ja myös tärkeä säie Jumalan ja minun välisessä siteessä.
Nyt päätin jättää kirjan esille Raamatun viereen, niin että se osuu silmiin heti aamulla. Sanonta ’poissa silmistä, poissa mielestä’ toisinpäin käännettynä: kun silmissä, myös mielessä.

Onneksi me emme ole kuitenkaan koskaan poissa Jumalan silmistä. Ja Hän pitää meistä kiinni silloinkin, kun me unohdamme. 🙂 

”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes.41:10)

Jeesus siunasi leivät – Hän otti ne 5 leipää, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi jaettavaksi, ja kaikille riitti, koko valtavalle väkijoukolle. Minusta tuo on niin kaunista: ei mitään mahtavaa esitystä, että tässä nyt on tapahtumassa suuri ihme. Jeesus yksikertaisesti vain kiitti Jumalaa siitä, mitä tämä tulisi tekemään. Ja kaikki saivat leipää ja kalaa niin paljon, ettei kukaan valtavasta väkijoukosta jäänyt nälkäiseksi. Jäi vielä ylikin.
Tämänkaltaisia lisääntymisihmeitä Kristus tekee vielä meidänkin päivinämme; ennen kaikkea maissa, joissa ravinnosta on puute, mutta joissa uskoa löytyy senkin edestä.

Leipä – yksi yleisimmistä ravinnon lähteistä ympäri maailmaa. Sitä se oli Jeesuksen aikana ja on vielä tänäänkin. Lähi-Idässä ja Aasiassa leipä kuuluu itsestään selvänä ateriaan. Ja onhan leipä  meille suomalaisillekin aina ollut ja on edelleen tärkeä. 3 vuotta sitten ruisleipä valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansallisruoaksi.
Ruis on peräisin Syyrian ja Turkin seuduilta. Välimeren maissa sitä pidettiin rikkakasvina, meillä sitä arvostetaan ravintorikkaana ja maukkaana. Jeesuksen jakamat leivät olivat ohraa. Meillä ohra on viljalajeista vanhin, mutta väheksytyin.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus ei väheksynyt pojan eväitä, todennäköisesti omalle perheväelle tarkoitetuja. Ne tulivatkin suurempaan käyttöön. Jeesus siunasi pojan lahjan ja moninkertaisti sen tuhatkertaiseksi.
Jumala, Sinä olet antanut meille kaikille lahjoja, hyviä eväitä tälle elämänmatkallemme. Olet antanut ne, jotta me voisimme niiden kautta tuoda jotain hyvää toisten elämään.
Siunaa lahjamme, ota käyttöösi, meidät ja se, mitä olemme Sinulta saaneet.

Nälkä – Ajattelen, että meillä kaikilla on sisimmässämme nälkä, joka ei lähde ruisleivällä tai -puurolla, ei pullalla eikä suklaallakaan. Se on nälkä, joka on, ja aina välillä muistuttaa olemassaolostaan.
Mitä minä kaipaan sielun ja hengen nälkään? Millä ravitsen sitä? Entä sinä?

Elämän leipä – Johanneksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus sanoo useamman kerran olevansa elämän leipä.
”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh.6:35)

Siunaukseksi – Jeesus jakoi 5 leipää… – yhtäkkiä tuli mieleen, että Elämän leipä murrettiin viidestä kohtaa ristillä. Jumala muutti ne siunaukseksi, meille kaikille.
Elämän Leipä – meidän puolestamme murrettu…

Kristus, auta ettemme odota siihen saakka, kunnes me murrumme, kunnes jokin kohta elämässämme järkkyy tai joutuu pois tasapainosta. Kutsu meitä tulemaan luoksesi silloinkin, kun kaikki on hyvin. Kiitos, että Sinä voit muuttaa siunaukseksi myös ne asiat, jotka ovat haavoittaneet ja murtaneet meitä. Sinä keräät murtuneet palat, mikään ei mene hukkaan.

Kiitos rakas Jumala että opetat meitä luottamaan Sinuun. Kiitos, että vedät meitä lähellesi, yhteyteesi. Kiitos että side välillämme on kestävä. Älä anna sen koskaan katketa.

Kiitos, Elämän Leipä, että ravitset meitä, kuten ravitsit niitä, jotka seurasivat Sinua vuorelle.  Ravitset sisintämme tavalla, mihin mikään tai kukaan muu ei pysty.
Täytä meidät Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi. Kiitos Sinulle, kaikesta. 🙂

Hunger – David & Nicole Binion

Muut tekstit:  Ps. 84: 6-10, 13, 5. Moos. 8: 2-3 ja 1. Kor. 10: 1-6.

”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut
Herra on kanssasi
siunattu olkoon kohtusi hedelmä Jeesus
Ole tervehditty, Maria, Jumalan äiti
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä
Ole tervehditty, Maria”

Tässä konserttivideo herkempänä, pelkästään harpun säestyksellä: 

Muut Marian ilmestyspäivän tekstit ovat Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.

11.3.2019. Taizé -kalenterin maaliskuun rukous:

Pyhä Henki, lohdutuksen Henki,
ota vastaan yksinkertainen rukouksemme,
haluamme uskoa  kaiken Sinun haltuusi,
ja iloita kaikesta siitä mitä
saat aikaan sieluissamme. – Veli Roger

Osoita tiesi – Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.  (Ps. 25: 1-10)

Millaisille poluille? – Opeta kulkemaan polkujasi, ohjaa totuuteesi, opeta minua – nuo sanat nousivat tekstistä esiin mietiskellessäni tuota psalmikohtaa.
Mitkä ovat ne Sinun polkusi, joilla haluat minun kulkevan, Jumala? Olen kulkenut niin paljon omia polkujani. Mille poluille Sinä haluat minut johdattaa, nyt? Ovatko ne sellaisia, joita en vielä tunne?
Mitä haluat opettaa minulle tässä elämäni vaiheessa? Mikä on se totuus, minkä haluat minun ymmärtävän, juuri nyt? Onko se jotain Sinusta, jostain läheisestäni, maailmanmenosta, itsestäni tai jostain muusta…?
Auta minua pysähtymään ja hiljentymään, niin että voin etsiä Sinua, kuunnella Sinua. Ja toivon mukaan myös oppia Sinusta. 🙂

Tekemistä luopumisen sijaan – Tuhkakeskiviikkona tuli sähköposti, jossa eräs mies kertoi, kuinka hän oli katolisena omaksunut tavan, että pääsiäispaaston aikana tulee tehdä jokin uhraus, luopua jostain. Luopumisen sijasta hän on kuitenkin pyrkinyt tekemään jotain enemmän tai tuottoisammin tullakseen paremmaksi ihmiseksi.
Viime vuonna hän päätti tehdä sellaisia asioita, jotka olisivat epämukavia hänelle, mutta josta hän tiesi, että ne olisivat hänelle hyväksi.
Nyt hän päätti, että tekee jonkinlaisia pieniä muutoksia elämässään, koskivatpa ne sitten terveyttä, ihmissuhteita tai sitä, mitä hän tekee toisten tai yhteiseksi hyväksi (contributions) jne.

Paremmaksi ihmiseksi – Tämän vuoden paasto on hänelle pyrkimystä tulla sellaiseksi ihmiseksi, aviomieheksi, isäksi, lääkäriksi ja johtajaksi, joka hän haluaa olla. Tähän päätökseen liittyi luopuminen.
Kun stessitila aivoissa, terveydessä, perheessä ja työssä kasvaa, on taipuvainen näkemään vain asioiden negatiiviset puolet (vaikkei sitä tiedostaisikaan). Näin myös itseni kohdalla, hän kirjoittaa, ja toteaa valittavansa aiiiiiiiiivan liian paljon.

Asia, jota tämä henkilö aikoo jatkaa vielä 40 pv:n paaston jälkeenkin on: lopettaa valittaminen, tällä etenemisstrategialla:
1. Tiedostan mistä ajattelen negatiivisesti tai valitan (Identify).
2. Keskeytän kyseisen ajatuksen tai teon (Interrupt).
3. Kytken myönteisen ajatusvirran päälle (’flow switch’).
– Tämä on yksi keino, jonka avulla minusta voi tulla se persoona, joka haluan olla, hän toteaa.

Paasto, joka vaikuttaa myös lähellä oleviin – ihana ajatus! Paastoon voi suhtautua siten, että se on vain oma henkilökohtainen juttu, tai sitten itsen ja Jumalan välinen juttu. Mutta tuo, että laajentaa sen koskemaan välitöntä ympäristöään: perhettä, ystäviä, työtovereita ja lähimmäisiä ajattelemalla, suhtautumalla ja toimimalla myönteisesti ja rakentavalla tavalla… – silloin valon määrä kasvaa siten ei vain omassa sisimmässä, vaan säteilee myös niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä; kotona, töissä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Täydellinen ajoitus – Tuo sähköpostiviesti tuli minulle päivänä. jolloin talon viemäriputket menivät tukkoon, hauveli piti viedä lääkäriin, hukkasin puhelimeni enkä voinut osallistua sovittuun tapaamiseen. Tuollaisena päivänä tuonkaltainen meili antaa sopivasti uutta potkua. Totesin että niinpä, tässä taisi alkaa oma paastoharjoitukseni… tai juhlallisemmin sanottuna kilvoitteluni. Enpä olisi itse osannut yhtä tehokasta kehittää. Enkä olisi halunnutkaan. 🙂

Sillä mitkä mahtavat ainekset tässä olikaan valitusmoodiin vaipumiseen! Mutta nyt sen sijaan tulisi siis löytää jotain hyvää tästä kaikesta… hmmm…
Yrittävätkö nämä samaan päivään osuneet asiat saadan minut huomaamaan tai oppimaan jotakin…? – Aika keinotekoiselta tuntui koettaa nähdä jotain hengellistä näissä tuhkakeskiviikkohaasteissa: viemäritukos, koiran korvaongelma, puhelimen kadottaminen (ja jos vielä lisään tuohon katsastusmiehen toteamuksen parin viikon takaa, että läpiruostuneen autovanhukseni ajamiset on nyt ajettu). Mutta jotain ne kyllä kuitenkin varmaan koettavat viestittää minulle…
Ovatko ne pysähdysmerkkejä, jotka haluavat kysyä minulta: huomaatko, että nyt on aika hiljentyä? – Tuo tuntuu kyllä jotenkin liian haetulta, ainakin tässä vaiheessa. Ehkä siksi, että nuo kaikki – vaikkakin koskettavat välittömästi minua ja elämääni – ovat kuitenkin itseni ulkopuolella olevia asioita.

Mahtava treenipaketti joka tapauksessa iskettiin eteen: etsipä nyt näistä kaikista jotain hyvää… – ja yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle… 🙂
Keep smiling, sanoi isäni minulle usein, kun teini-ikäisenä näin asioissa enemmän synkkiä puolia kuin mahdollisuuksia…

Kuvassa on (vaikkei näy) kevään 1. sitruunaperhoseni (2 vkoa sitten Saksassa) 🙂

’Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi’, toteaa Daavid psalmissaan.

Jumala, rohkaise luottamaan apuusi, kaikissa tilanteissa, pienten ja isompien haasteiden edessä. Sinä näet, kuulet, kuljet kanssamme. Kiitos siitä. Ja siitä, että olet uskollinen ja hyvä. 

Ps. Yllä olevat kirjoitin viime torstaina. Pe:na ja la:na aloin nähdä nuo edellä kuvaamani jutut aivan eri valossa. Liian pitkäksi venyisi kuitenkin blogi, jos niistä kertoisin, joten toisella kertaa. Mutta lyhyesti: taas kerran sain todeta, kuinka kaikella on tarkoituksensa. 🙂 

O Lord hear my prayer – Taizé

”Herra, kuule rukoukseni
tarvitsen viisauttasi ja sitä että kuulen äänesi
kuulen äänesi kun kohtaan haasteita
kuule rukoukseni Herra
tarvitsen Sinua elämääni
huudan puoleesi, johdata minut valoon
näytä minulle tie
Jeesus tarvitsen Sinua jälleen kerran
tiedän että Sinä johdatat minua
päivästä päivään, vastaus löytyy Sinusta
ja kun vaikeudet ympäröivät
Herra, Sinä olet aina siinä…”

Muut tekstit: 2. Aik. 20: 1-9,, 1. Tess. 4: 1-8 ja Matt. 15: 21-28.

4.3.2019 – Olin eilen ystävän ja hauvelin kanssa kävelyllä paikassa, jossa hauva oli käynyt viimeksi viime kesänä. Oli ilmeisesti niin mielenkiintoisia tuoksuja, että kuono maassa kulkien se ei välillä huomannut edes vastaan tulevia koiria.
Mitenköhän usein itse kuljen elämän läpi samalla tavoin, huomio kiinnitettynä niin vahvasti siihen, mistä kulloinkin olen kiinnostunut, että hyviä tai tärkeitä juttuja menee ohi? Sellaisia joita voisin – vain vähän katsetta kohottamalla – ei vain nähdä, vaan oppia ymmärtämäänkin uudella tavalla?  

Kulkenut läpi taivaiden – Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.   (Hepr. 4: 14-16)

Ylipappi -nimitys ei ainakaan minun mielestäni äkkiseltään tunnu mitenkään sympaattiselta. Varmaan johtuu siitä, että evankeliumit kuvaavat ylipappeja tylyiksi ja kaunaisiksi tyypeiksi, joiden sanat ja teot uhkuivat vihaa ja aggressiivisuutta. Heitä ärsytti ja suututti se, että Jeesus toi esiin toisenlaisia näkemyksiä Jumalan armosta ja rakkaudesta, kuin mitä he olivat sisäistäneet omassa oppijärjestelmässään.
Taisi heidän suhtautumisensa olla samankaltaista myös muihin sellaisiin, jotka he näkivät uhkana omalle (arvo)vallalleen ja asemalleen.

Mietin, paljonko meidän aikanamme on samankaltaista suhtautumista, sellaisilla, joilla jokin  asema määrittelee, miten heidän pitää tai kannattaa mihinkin asiaan suhtautua. Tai sellaisilla, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että heillä on juuri ne oikeat opit ja toimintatavat.

Ihan toisenlaisen ulottuvuuden, merkityksen ja sävyn tuolle ylipappi-nimitykselle antaa Heprealaiskirje: Jumalan Poika – taivaiden läpi kulkenut suuri ylipappi!
Tämä taivaallinen ylipappi kulki myös läpi inhimmillisen kärsimyksen koko kirjon. Kivun, tuskan, halveksunnan, ylenkatseen, yksinäisyyden, pilkan, vihan, pelon, surun, menetyksen…  

Testi – Ennen palvelutyönsä alkua Jeesus joutui viettämään aikaa erämaassa. Paastottuaan 40 pv. tuli kiusaaja, joka koetti houkutella Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa. Vastustaja koetti  myös saada Jeesuksen polvistumaan eteensä (paljonpa kuvitteli itsestään).
On oikeastaan aika koskettavaa minusta, että Jumalan Pojan piti käydä tuon erämaavaiheen läpi. Hänen tuli olla käyttämättä taivaallisia ominaisuuksiaan ja olla yhtä inhimmillinen, haavoittuvainen ja heikko kuin kuka tahansa meistä. Näin ainakin asian ymmärrän. Sillä jos hänellä ei olisi ollut käytettävissään sitä taivaallista Viisauttaan ja Voimaansa, joka hänellä oli kulkiessaan läpi taivaiden, testi olisi ollut turha. Se, että hän pidättäytyi käyttämästä niitä omien etujensa tyydyttämiseksi osoitti, että hän oli kyllin vahva suorittamaan maanpäällisen, koko ihmiskuntaa koskevan tehtävänsä ihmiskehossa, ihmisenä; meidän ihmisten hyväksi.

Miten selvitä kiusauksista? – On se vaan minusta jotenkin niin koskettavaa, että Jumalan Poikakin joutui – samoin kuin jokainen meistä ihmisistä joutuu – koeteltavaksi. Hän selvisi kiusauksista vedoten Jumalan sanaan.
Miten me kohtaamme kiusaukset? Annanko (tai pikemminkin: missä määrin ja missä asioissa ja tilanteissa annan) periksi houkutuksille tyydyttääkseni mielitekojani ja hyvänolon tunteen kaipuutani – silloinkin kun tiedän, ettei se ole minulle hyväksi?
Miten herkästi annamme maineen ja kunnian saavuttamisen kaipuun tai vallanhalun – tai mitkä sitten kullakin ovatkaan ne omat heikot kohdat – ohjata toimintaamme?
Ei varmastikaan ole sellaista ihmistä, joka ei olisi jossain elämäntilanteessa, jollei useammassakin, joutunut testattavaksi. Meidän tavallisten ihmisten kohdalla voisi ehkä sanoa, että elämämme on täynnä testejä, joista selviää vaihtelevasti, milloin paremmin, milloin heikommin.

Selviytymisstrategia – Mikä on selvitymisstrategiani? Mihin tartun, turvaudun, kun tahdon voittaa kiusauksen? Entä sinä?
Jeesus käytti Jumalan sanaa kilpenä. Voisiko se toimia meillekin? Varmasti kokeilemisen ja harjoittelemisen arvoinen asia.
Psalmien kirjoittajat tarjoavat tähän paljon ainesta, psalmeista kun löytyy vaikka kuinka paljon  jakeita, jotka kuvaavat Jumalan antamaan apuun: 

– Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. (Ps.3:3)
– Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. (Ps. 18:2)
– Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.  (Ps.28:7)
– Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. (Ps. 119:114)

Kiusausten voittaja – Kun Jeesukselle tuli 40 pv:n paaston jälkeen nälkä, niin samantien ilmestyi vastustaja (jota myös sielunviholliseksi kutsutaan) paikalle. Siinä koeteltiin, kestäisikö hänen mielensä, sielunsa ja tahtonsa kaikki eteen tulevat kiusaukset.
Jeesus voitti vastustajan esittämät kiusaukset inhimillisellä viisaudellaan ja tahdonvoimallaan. Hän oli opiskellut pyhiä kirjoituksia, eikä hän ollut opetellut niitä vain ulkoa, vaan pienestä pitäen oli myös halukas ymmärtämään ja oppimaan lisää.
Tästä ja hänen viisaudestaan kertoo se, kuinka opettajat olivat hämmästyksissään, kun hän 12-vuotiaana keskusteli heidän kanssaan Jerusalemin temppelissä.
Se, miten tärkeää hänelle oli olla taivaallisen Isänsä yhteydessä, ilmenee hänen vastauksestaan  häntä huolissaan etsineille Marialle ja Joosefille: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk2:49).

Hän jos kukaan ymmärtää – Hän selvisi erämaan koetuksesta ja torjui kiusaukset yhden toisensa jälkeen vedoten pyhiin kirjoituksiin. Tämän menetelmän monet Jumalaa etsivät, hengelliset opettajat ja julistajat ovat omaksuneet ja todenneet toimivaksi, vahvaksi ja tehokkaaksi. Kohdatessaan kiusaajan erämaassa Jeesus osoittaa, kuinka Jumalan sana on kuin taistelu- tai puolustusase. Jeesus ei rupea manailemaan vastustajaa, vaan torjuu houkutukset pitämällä fokuksen Jumalan sanassa. Ja lopulta kiusaaja jättää hänet rauhaan.

Olisipa tuo noin helppoa meille tavallisille ihmisillekin! Vaan ei. Eipä taida olla ainuttakaan  ihmistä, joka ei olisi joutunut kohtaamaan kiusauksia, eikä taida olla yhtäkään, joka ei olisi ainakin johonkin niistä langennut. Tämä tekee meistä tarvitsevia. Tarvitsemme apua sellaiselta, joka on kokenut sen mitä koemme ja selvinnyt siitä. Tarvitsemme Häntä, jolla on – kiusaukset voitettuaan – taas käytössään taivaalliset kykynsä ja ominaisuutensa. Häntä, joka on täynnä taivaallista Viisautta, Voimaa, Rakkautta ja Armoa.

Omin voiminko? – Ennen ajattelin, että omin voimin tässä elämässä on koetettava pärjätä ja selvitä. Minulla on aika ikäviäkin kokemuksia siitä, kuinka olen järkeilemällä ja oman tahdon voimalla koettanut selvitä erilaisista tilanteista. Kyllähän sellainen tiettyyn rajaan asti onnistuu. Eteen tulee kuitenkin myös tilanteita ja asioita, joiden edessä ei auta että laittaa kädet puuskaan tai koettaa muuten vain uskotella (itselleen ja muille) että kyllä tässä on kaikki hallinnassa.
Mutta silti aina välillä tuo ajatus pyrkii valtaamaan aivoni: että täytyy yrittää selvittää tämä tilanne omin voimin. Kunpa muistaisikin tuollaisina hetkinä Jeesuksen opetuksen Jumalan sanaan vetoamisesta.
Sopivien raamatunkohtien muistaminen juuri silloin kuin niitä tarvitsisi olisi kyllä rautaa. Mutta koska en ole hyvä sellaisessa, olen monta kertaa turvautunut yksinkertaiseen avunhuutoon: ”Jeesus, auta!”

Jumala on muuttanut käsitykseni siitä, että pitäisi itse pärjätä vaikeuksiensa ja heikkouksiensa kanssa, mistä olen todella kiitollinen. Hän on osoittanut sen niin monella tavalla, varoittanut eri tavoin etukäteen asioista, joita tulisin kohtaamaan, ja halunnut varustaa ja vahvistaa minua, jotta pystyisin olemaan lujana tilanteen tullessa eteen. Jälkeenpäin on tietenkin harmittanut, nolottanut ja kaduttanut, jos ja kun en olekaan toiminut niin kuin Hän olisi toivonut!
Mutta tuollaisten kokemusten jälkeen olen saanut kokea myös Hänen anteeksiantonsa voimaa ja vaikutusta. Ja saanut kokea, kuinka paljon Hän välittää meistä ja haluaa parastamme.
Me, jokikinen, olemme Hänelle niin valtavan tärkeitä ja rakkaita. Hänen tahtoisi, että me kaikki selviäisimme koetuksistamme parhaalla mahdollisella tavalla.

’Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.’ (1.Piet.5:10)

Survival Kit – Kirstus, taivaallinen Ylipappimme, kiitos ettet katsele meitä vain jostain ylhäältä valtaistuimeltasi, vaan olet lähellämme, olet kanssamme. Haluat jakaa meille ja meidän kanssamme sitä, mitä Sinä olet. Haluat vahvistaa meitä. Tahdot, että selviydymme  kiusauksistamme ja erämaa-ajoistamme. Tahdot antaa meille siihen eväitä.
Sinulla on meille selviytymis- ja suojavarustus, täydellinen Survival Kit. – Auttaisitko meitä muistamaan se ja pitämään sitä aina mukanamme.

Kiitos Kristus, että varustat meitä. Tai siis…  Sinähän olet itse sitä meille – täydellinen varustuksemme, kuten psalmistit toteavat: voimamme, turvamme, kilpemme ja suojamme. Kiitos Sinulle siitä!  🙂  

Hold me together – Royal Tailor (vähän rämisevää, mutta nuoret vetosivat vilpittömyydellään)

”Hei, Armo, olen etsinyt Sinua viime aikoina
olen haavoittunut ja olen kuullut että Sinulla on lääke
kuulin että Sinä olisit minua varten
joten nyt minun täytyy saada tietää
voiko Rakkautesi pelastaa minut
pysytkö kanssani silloinkin kun ei ole ketään muuta
jos tämä on todellista, kerro se minulle
voitko pitää minut koossa
voiko Rakkautesi ulottua näin kauas
sillä jollet pidä sydämestäni kiinni, hajoan
olen ollut niin kauan eksyksissä
en ole tiennyt mitä rukoilla
tämä ei ole helppoa, mutta tiedän että Sinä näet minut
kun kuljen harhaan, ajelehtien tietämättä
onko elämällä vielä jotain minua varten
en halua vajota negatiivisuuden aaltojen alle
pelkään että voisin hukkua
Jos tämä on totta, tarvitsen Sinua nyt
kun olet vierelläni tunnen itseni vahvemmaksi
ja tajuan että Sinä olet toivoni
pidä minut koossa, Herra, ilman Sinua hajoan”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Matt. 4: 1-11.

Päivitys 5.3. Tänään oli uutisissa linkki ulkoministeri Timo Soinin blogiin, jossa hän kertoo päätöksestään olla asettumatta ehdolle eduskuntavaaleissa. Uutisen otsikko ”Minulla alkaa uusi matka” kiinnosti ja halusin lukea tästä enemmän. En Timo Soinista poliitikkona, vaan siksi, että tiesin hänen olevan uskon mies.
Tässä otteita T.S:n blogista:
”Jokainen elämäni päivä, kuukausi ja vuosi on ollut minulle hyväksi. Päivät olen tarvinnut saavuttaakseni tämän elämänkokemuksen.
Olen ollut oma itseni kaikkialla missä olen liikkunut. Tämä on pitänyt minut pystyssä kosmisen kylmän ja ahdistuksen hetkinä.
Uskon, että elämäni paras päivä on vielä edessä. En osaa ajatella, että se olisi jo mennyt. Monet kilvoitukset olen läpi käynyt. Uskoni säilyttänyt.
Kiitos Jumalalle, että evästä riittää niin pitkälle kuin on matkaakin.”

Blogin etusivulla oli myös otsikko ’Yksi päivä elämästä’, joka kiinnosti, joten luin senkin. Ja yllätyin. Tässä teksti:
”Elämä on suurenmoinen lahja ja seikkailu. Ilojen ja surujen summa.
Jotkut päivät jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Yksikään ei jää välistä.
Minulla oli eilen ikimuistoinen päivä. Tapasin ja tervehdin Paavi Franciscusta lyhyesti Vatikaanissa. Sain sanottua sen mitä halusin sanoa. Kuulin vastauksen. Mieluisen.
Yksi päivä elämästä voi auttaa kestämään kaikki muut päivät. Siitä kristinuskossa on kysymys. Pelastuksen päivästä.”

En tiennyt, että joku poliitikko kirjoittaa blogissaan uskostaan noin avoimesti. Ottamatta kantaa T.S:n polittiseen linjaan tai kirkkokuntaan tuli mieleen tuota tekstiä lukiessa, että olisipa meillä enemmän Jumalaan uskovia poliitikkoja, ja johtajia ja päättäjiä ylipäätään, kaikilla aloilla. Sellaisia, jotka uskaltaisivat olla avoimia ja rehellisiä. Sellaisia, jotka osaisivat kuunnella sekä Jumalaa että ihmisiä, vilpittömästi, sydämellään.

25.2.2019 – Kevään tulosta kertovista kukista ilahdun aina yhtä paljon. Yllä olevat olivat poikani kotikadulla. Hän kutsui tyttöystävänsä kanssa jo viime vuonna minut Kölniin, missä hän  työskentelee, mutta nyt vasta löytyi kaikille sopiva ajankohta. Olipa mukavat, virkistävät, aurinkoiset päivät! Innostuin myös ottamaan kuvia aitoturistin lailla. Tässä ja seuraavissa bloggauksissa näpsyttelyjä reissulta.

Laskiainen – Pääsiäispaastoa edeltävää Laskiaista vietetään Saksassa ja Sveitsissä paljon perusteellisemmin kuin meillä. Sveitsin värikästä ja minun makuuni turhankin meluisaa juhlintaa näin 70- ja 90-luvuilla. Siellä ihmiset tulivat mielikuvituksellisissa asuissaan kaduille kuitenkin vasta laskiaispäivänä, karnevaalikulkueeseen.
Kölnissä otetaan laskiaisesta kaikki irti. Jo viikkoa ennen ihmiset kävelivät karnevaaliasuissaan   kaduilla ja Reinin rannoilla pienissä ja isommissa ryhmissä. Torien suihkulähteitä ja muita kohteita oli jo suojattu paksuilla vaneriseinillä, joten saattoi vain kuvitella, mihin suuntaan juhlinta tulee menemään…
Dũsseldorfissa karnevaaliriehat alkavat ilmeisesti ylihuomenna, sillä keskustan kaduilla oli pysähtymiskieltomerkit 27.2-5.3 ja tiesulkuaidat risteyksissä odottamassa.
Meidän leveyspiireillämme sopivat kyllä paremmin pulkalla lasku, hernekeitto ja laskiaispullat.   Karnevaalimeininkiä saavat halukkaat harrastaa sitten Vappuna.

Laskiaista osaamme siis juhlia– tavalla tai toisella. Laskeutuminen pääsiäispaastoon onkin sitten jo ihan eri juttu. MItä se merkitsee meille nykyihmisille – vai merkitseekö mitään…?

Laskiaissunnuntain evankeliumiteksti tuntui niin tutulta, että piti tarkistaa, olinko kirjoittanut siitä 3 v. sitten (sama teksti kun tulee eteen aina joka 3. vuosi). Juu, olin (1.2.18), joten otin tällä kertaa Jesajan tekstin.

Tuollaistako paastoa? – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
    Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.
Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa,
sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
    Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”   (Jes. 58: 1-9)

Paastoamisesta – Vähän päälle parikymppisenä luin Alfred Vogelin paastokirjasen ja pidin 1 vkon vesipaaston sen ohjeiden mukaan. Aistit kertoivat, että kuonaa poistui kehosta, mutta huomasin myös, kuinka paasto vaikutti myönteisesti elämäni henkiseen/hengelliseen puoleen.
Sen jälkeen on tullut kokeiltua erilaisia lyhyempiä ja pitempiä paastoja, joista pisin 21 vrk:n vesi/mehupaasto. Sittemmin kroppani on haurastunut siinä määrin, että on pitänyt yhä enemmän kuunnella sen kulloistakin tilaa. (Joskus vesipaasto on tyssännyt jo toiseen päivään, kun on tullut heikko olo.) Mutta aina kun paastoaminen on sujunut, on se ollut palkitsevaa.

Joku aika sitten netissä pyöri David Jockersin nettiseminaari paastosta. Myönteistä minusta oli, että siinä tuotiin esiin paaston ei vain terveydellinen, vaan myös hengellinen aspekti.
Tuossa seminaarissa törmäsin termiin Intermittent fasting (ajoittainen/jaksoittainen paastoaminen). Huomasin, että hei, tämähän on minulle tuttua! Sen jälkeen kun ei enää ollut kotona perheenjäseniä, joiden vuoksi pidettiin yllä säännöllisiä ruoka-aikoja, saatoin usein paneutua tutkimaan jotain asiaa niin innolla, että huomasin vasta joskus iltapäivällä, etten ole vielä syönyt aamiaista. Ennen ajattelin, että tein hallaa kropalleni syödessäni vasta ip:llä; nyt oli kiva kuulla, että sitä käytetään yhtenä paastomuotona, jolla on todettu olevan hyviä terveysvaikutuksia. Edellyttäen että verensokeri pysyy balanssissa.
Ideana jaksottaisessa/ajoittaisessa paastoamisessa on, ettei päivällisen (= miel. viim. klo 18) jälkeen syödä enää mitään, ja seuraavana päivänä ei syödä heti aamulla, vaan vasta tiettynä aikana. Tällainen kevytpaasto antaa elimistölle mahdollisuuden levätä paastoajan oman valinnan mukaan 12-16 tuntia. Tuollaisen pikkupaastovuorokauden voi pitää kerran, pari tai useammin viikossa.
Itse halusin löytää paastoamistavan, jolla säilyttäisin nykyisen painoni (tuppaa tippumaan turhan alas paastotessani). Tämän olen kokenut itselleni sopivaksi.

Paastoamisessa kannattaa aina huomioida oma tilanne ja vointi. Syömisestä pidättäytyminen tietyksi ajaksi ei sovi raskaana oleville, diabetes-potilaille eikä syömishäiriöistä tai psyykkisestä epätasapainosta kärsiville. Jos on sokeritasapaino-ongelmia tai jokin sairaus, kannattaa kysyä lääkäriltä, ennen kuin kokeilee paastoa.

Toisenlaista paastoa – Joskus tulee mieleen, kuinka suunnattoman epäoikeudenmukaista on, että on maita, joissa menehdytään ruoan ja juoman puutteeseen, kun taas meillä, joilla ruokakauppojen hyllyt notkuvat runsauttaan, pidetään – erilaisista syistä – ruokapaastoja.
Hengellinen paasto voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin ravinnosta pidättäytymistä. Se voi olla sitä, että luopuu jostain, jotta voisi omistaa huomiotaan enemmän Jumalalle, tulla Hänen yhteyteensä, kuunnella Häntä.
Paastoaminen voi olla myös kilvoittelua, omista mielihaluista ja -teoista pidättäytymistä.
David Jockers sanoi, että hän rakastaa ruokaa ja syömistä. Paastotessaan, kun vaimo on valmistanut hyvältä tuoksuvan aterian, hän kokee voimaannuttavana sen, kun ei anna periksi houkutukselle syödä, vaan keskittyy ruokapöydässä auttamaan kaksosiaan ruokailussa. Näin Davidin paastosta hyötyy koko perhe.

Itsekästä? – Jesaja kirjoittaa paastopäivien itsekkyydestä. Jotkut halusivat saada toisten ja Jumalankin huomion paastollaan: näytettiin ulkonaisesti, että tässä sitä nyt ollaan niin hurskaita. Hoitakaa te muut vaan hommat, meikä paastoaa. Ei ihme, että sellainen synnytti vain ärtymystä niin lähimmäisissä kuin Jumalassakin.

Action -paastoa – Hengelliseen paastoamiseen kuuluu Jumalan kanssa vietetty aika. Mutta tuleeko sitä harjoittaa vain hiljaa omassa rukouskammiossaan?
Jesajan mukaan Jumalan mieleinen paasto on actionia: syyttömien ja sorrettujen vapauttamista, nälkäisten ja kodittomien ruokkimista ja vaatettamista, sitä että ojentaa auttavan kätensä tarvitsevalle.

Rakas Jumala, auta ettemme ajattelisi vain omaa hyvinvointiamme, vaan huomaisimme ja huomioisimme lähimmäistemme tarpeita siinä missä omiammekin.
Opeta meille action-paastoa. Ei vain pääsiäispaaston ajan, vaan niin että siitä tulisi meille luonnollinen elämäntapa. Se ei ole helppoa, tarvitsemme siihen koutsaustasi. Vaikka mitäpä sitä Sinulle sanomaan, Sinä tiedät, näet. – Siis please, olisitko meidän koutsaajamme, tässäkin asiassa?

Action-paastosta kertoo alla oleva Dein Licht -video (enemmän kuin laulun sanat), siksi otin sen tähän.
Vasta katsottuani Maximin puheen videon lopussa huomasin, että hei, hänhän seisoo siinä samassa paikassa, Dũsseldorfissa, mihin eilen pysähdyimme, kun paluulentooni oli vielä aikaa,  ja mistä otin kuvia!
Tuo yhteensattuma sai minut tutkimaan asiaa ylistyslaulukansiostani, johon olen tallentanut videoita, joita voi sopivan tilaisuuden tullen käyttää. Olin löytänyt ja tallentanut Dein Licht -videon Youtubesta viime kesänä, 7.7, 2 pv sen jälkeen kun poikani oli lähtenyt Saksaan. En tuolloin ajatellut pojan lähtöä, vaan etsin Valosta kertovia videoita, ja tämä tuli silloin eteen (ja siis myös nyt sieltä kansiostani).
Yhteensattumat saavat minut usein kuulostelemaan, onko tässä jotain, mitä Jumala haluaa tässä minun huomaavan.

Kristus, Valoni, mitä haluat minun (meidän) kuulevan, näkevän ja tekevän nyt ja paastoajan alkaessa? Millaista paastoa haluat meidän harjoittavan, nyt ja ylipäätään?

(Tämän videon sanoituksen alla linkki toiseen Maxin videoon, Es beginnt in Dir. Liittyy aiheeseen, on kuin jatkoa alla olevalle – tai oikeastaan alkua. Kertoo siitä, miten Jumala voi puuttua tilanteiden kulkuun niin, että pienestä hyvästä teosta kehkeytyy paljon siunauksia. 🙂

Dein Licht – Sinun Valosi – Maxim Noise

Tiedätkö miltä tuntuu kun kukaan ei sano
että tällä päivällä on merkitystä
kun olet valmis luovuttamaan
kun velvollisuudet ärsyttävät sinua
olet väsynyt valheisiin ja suljet vain silmäsi
tässä pimeydessä ei ole helppoa
uskoa johonkin
mutta silloin – sivu kääntyy
eikä pelkosi enää harhauta sinua
sillä löydät uutta rohkeutta
ja suuttumuksesi jättää sinut rauhaan

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Tiedätkö millaista on
kun tuntuu että on epäonnistunut
kun on luopunut toivosta ja on yksinäinen
kun asiat eivät vaan etene
kun olet surullinen ja kukaan ei tarvitse sinua
itket vain pari kyyneltä
ajatukset laittavat rajoja
ja koettavat lamaannuttaa sinut

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Minä tahdon olla sinun pimeydessäsi
enemmän kuin kipinä
tahdon olla Valosi, Aurinkosi ja Kaverisi
olen vahva Käsi, joka ei koskaan sinua lyö
olen Käsivarsi, joka ottaa sinut
ja kantaa kauas yli pilvien

Ei se ole helppoa, usko Minuun kuitenkin
se kannattaa
sillä pilkkopimeässä yössä olen Kuunvalosi
vaikkei kukaan huomioisi sinua
älä kuitenkaan anna periksi
sillä vaikket sitä uskoisi
Valo syttyy sinulle

Minä olen Taskulamppusi, valaisen tiesi
tulen Valonheittäjäksi
kun ihmiset katsovat sinua sormiensa läpi
Olen Majakkasi merellä ja tunnelin päässä
se mikä tänään tuntuu ongelmalta
on ehkä huomenna hävinnyt.

Tulee valoisaa – aurinko nousee
toiveet ja unelmat tulevat esiin
ja lämpöiset auringonsäteet
hyväilevät kasvojasi
kun joku kysyy, kuka se on
voit sanoa, että se olen Minä

Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut
Minä Olen Valosi – anna sen loistaa
Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää
Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi

Videon lopussa Maxim sanoo laulun kertovan siitä, että aina kun on mahdollisuus jakaa omasta onnestaan, tulee se myös tehdä. Hän pyytää laittamaan kommenttia, mikä on kuuntelijan valo tai kenelle tai mille kuuntelijat itse voisivat olla valona.

Dein Licht– videon lopussa oli myös ruutulinkki viime marraskuussa julkaistuun videoon, jossa Maxim kertoo, kuinka hän pienenä poikana – nähtyään kaduilla ihmisten tylyä kohtelua toisiaan kohtaan – piirsi piirroksen, joka lopulta johti siihen, että Neuss’in kaupungin pormestari julisti kampanjan ’Es beginnt in Dir’ (Kaikki alkaa sinusta). – Vau, ihana juttu!  🙂

Es beginnt in Dir – Maxim Noise

”Aina kun joku nauraa…itkee…vihaa…rakastaa
– se alkaa sinusta
astut askeleen ulos ovestasi
ja näet niin paljon jätettä
huolimatta siitä kiinnostaako se sinua
olet kuitenkin osallisena
yrität olla huomioimatta sitä
mutta jokainen katse saa sinut hermon partaalle
kunnes pala sinusta kuolee
se jättää arpia sieluun
kun värit haihtuvat, aistisi sumentuvat
kaikenlaiset kahjot piinaavat sinua
kertovat valheitaan
ottavat pala palalta pois inhimillisyyttä
ja profetoivat jatkuvasti kaiken loppua
kunnes alat pelätä
mutta sisäinen lapsesi ei ole sokea
se ottaa kaiken sisäänsä
mitä he sitten sanovatkaan tai kysyvät
lopulta alat kysyä sitä samaa itsekin sisälläsi
he ruokkivat pahaa pitämällä meteliä
kunnes et enää kuule mitään
he tarjoavat ratkaisua mutta haluavat tylsyttää
kunnes rikkoudut sinua noiden
sinua ympäröivien olentojen vuoksi
jotka kulkevat elämää päin ja seisovat sateessa
heidän vuokseen emme näe tietä vaan tuhoa
sitä kuinka he tekevät pahaa aamusta iltaan
kunnes kova kuori ympäröi
heidän pehmeän sisimpänsä

Silloin on pienelläkin idealla
suuri merkitys
kun joku nousee ja asettuu pahaa vastaan
silloin syvimmästä laaksosta
tulee korkein vuori
hyvää seuraa hyvä ja sinä olet lähde
elämä virrassa, sillä herätät aallon
et pimeää vastaan, sillä pidät valoa parempana
kaikki on sinun kädessäsi, kukaan ei astu tilallesi
se mitä voit tehdä on, että
tuot ihmiset jälleen yhteen
sillä pelkäsit kauan
mutta nyt on kyseessä rohkeus
olet vain yksinkertaisesti ystävällinen
ja siitä syntyy ketjureaktio
monet pienet auttajat pelastavat kansakunnan
yksi hymy saa aikaan kauniimman sävyn
kiire alkaa jo tuntua sydämessäsi
mutta nyt tiedät minne sen lähetät
kaikki ympärilläsi muuttuu
vakaumus ei tunne esteitä
ideasi koskettavat heidän sisintään
he alkavat ymmärtää
että ajatukset jotka varjelevat
ovat kuin siementen kylvämistä
ja yhtäkkiä ongelma on kadonnut
nähdään totuus ja tilanne kääntyy
sillä haluat
elämän värien voittavan mielettömyyden
ja laskea aseet todellisella rakkaudella
kaikki hyvät tekosi aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen
murtavat kovan kuoret pehmeän ytimen ympäriltä
elä elämäsi tietoisesti
sillä rakkaus tulee rakkaudesta
ja turhautumisen seurauksena on turhautuminen
jokainen voi saada jotain suurta aikaan
kaikki alkaa sinusta, sisältäsi”

Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 1. Kor. 13 Luuk. 18: 31-43 

18.2.2019      

’Niin kuin sade  ja lumi tulevat taivaasta..’ – Kyllä sitä onkin tullut, lunta nimittäin.
Eräänä päivänä otin kuvan reippaasti yli 2m korkean tuija-aidasta, joka päälle oli kertynyt lunta n. 0,5 m:n verran. Mietin, että kyllä on vahva pensasaita, kun jaksaa kantaa tuollaista taakkaa.
Pari päivää myöhemmin kohtasin samalla kadulla pari koiranulkoiluttajaa, joiden kanssa pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia. Yhtäkkiä kuului mahtava tömähdys: tuija-aita tiputti taakkansa sellaisellä rytinällä, että hauvat hypähtivät ilmaan säikähdyksestä. Mutta pensasaita ei näyttänyt olevan milläänsäkään: seisoi yhtä rauhallisen ryhdikkäänä kuin raskasta taakkaa kantaessaankin…
Hei tuijat, opettaisitko meikäläisellekin tuon taidon…  – vai oliko se opetus jo tuossa: katso, näin se tehdään: humps!

Lämpö ja sade ovat jo sulattaneet hankia. Luojamme, antaisitko lämpösi ja siunaustesi sateiden sulattaa niitä taakkoja, joita emme itse osaa yltämme karistaa?
Ja antaisitko lumen ja talvisäiden vielä olla, koululaisten talviloma-ajan ainakin…? 

                   Kaikkia rakastava Jumala,
                   haluaisimme kuulla Sinua
                   kun kutsusi kaikuu sisimmässämme:
                   ”Kulje eteenpäin:
                   anna sielusi elää!”     – Veli Roger

Hän armahtaa – Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.  (Jes. 55: 6–11)

’Etsikää kun hänet vielä voi löytää…’ – Vaikkei minulle koskaan ole koetettu tyrkyttää uskonasioita, niin jostain kummasta syystä jotkut yksittäiset raamatunsanat voivat herättää minussa vahvan reaktion. Kuten tuossa kohtaa nyt tuo ’vielä’ -sana.
Kehotushan on sinänsä hyvä ja tärkeä: Jumalaa kannattaa etsiä. Ja mielummin aiemmin kuin suurimman hädän keskellä. Mutta on se vain kummallista, kuinka yksi harmiton ’vielä’ -sana voi saada lauseen tuntumaan eräänlaiselta uhkailulta (minun mielessäni nimittäin, en tiedä kuinka muiden), tyyliin: parasta etsiä ennemmin kuin katua…

Etsikää silloin… – Hepreal. raamatunkäännöskirjastani en löytänyt tuohon apua (siinä ei ollut ’vielä’ -sanaa). Engl. käännökset käyttävät sanaa ’while’ (silloin kun/sillä aikaa kun). Saman viittaa vanhempi suom. käännös: Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Ruots. käännös: Sök Herren medan han låter sig finnas.

…kun Hän on lähellä – Israelilaiset joutuivat kokemaan aikoja, jolloin Jumala ei puhunut. Oliko Hän silloin kaukana? – Kyllä siltä voi tuntua sellaiselta, joka on kauan odottanut apua ja johdatusta.
Varmaan jokainen Jumalaa etsivä on ainakin jossain kohtaa elämässään joutunut kokemaan, ettei saa vastausta tai selitystä tapahtuneelle, tai lohdutusta silloin, kun sitä on eniten kaivannut. 
Mietin, missä määrin parhaillaan päällä oleva tilanne vaikuttaa johdatusta ja apua kaipaavaan… estää juuri silloin tiedostamasta tai muistamasta, että Hän On, siinäkin hetkessä. Vahvat tunteet – tuska, pelko, suru, ahdistus jne. voivat haitata näkemästä/kuulemasta Häntä, havaitsemasta Hänen läsnäoloaan.
Ehkä juuri siksi Jesajan kehotus on paikallaan myös meille nykyisille Telluksen tallaajille: kannattaa mielummin alkaa Jumalan etsiminen silloin kun vielä on tyyntä, kuin että odottaa kunnes myrsky puhkeaa…

Olen kanssanne… – Ylösnoussut Kristus siunasi opetuslapsiaan lupauksella: 
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”    (Matt.28:20)
Hänen opetuslapsinaan saamme omia tuon lupauksen myös itsellemme.

’Niin korkealla kuin taivas... ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella’. – Ajattelen usein, että Jumala taitaa hymyillä hyvätahtoisesti meidän ihmisten yrityksille ymmärtää Häntä, ja sille, kuinka uskomme ymmärtävämme ja tietävämme, mitä Hän mistäkin asiasta todella ajattelee…

Täyttää tehtävänsä – ”niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään (hepreal. sanan mukaan: toteutumaan, saattamaan loppuun) kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Aika ihana juttu: Jumala lähettää sanan tekemään jonkin asian, ja se tulee tehdyksi! 🙂

Rakas Jumala, lähettäisitkö sanasi meidänkin elämäämme, tekemään niitä asioita, joita haluat meissä ja joita elämässämme tehdä? Auta meitä myös huomaamaan, kun teet niin, jottemme jää vain passiivisesti seuraamaan, vaan voisimme tehdä omalta osaltamme sen, mihin kykenemme. – Kiitos että voimme osallistua Sinun töihisi.
Kiitos että olet kanssamme, olet lähellä… lähempänä meitä kuin itse huomaammekaan… 🙂

The More I Seek You – Kari Jobe

11.2.2019. Löysin eräästä paperipinoistani Taizé’sta ostamani kalenterin (v.2006), jossa on joka kuukaudelle Veli Rogerin rukous. – Tammikuu meni jo, mutta laitan tämän tähän kuitenkin:

Myötätunnon Kristus,
Sinä otat meidät vastaan
lahjoinemme ja heikkouksinemme.
Pyhän Henkesi kautta
vapautat, annat anteeksi,
johdatat meidät  
antamaan elämämme rakkaudelle.

Jokin aika sitten kävin tutulla paikalla. Nykyään eräs ystäväni asuu siellä. Itse asustin tuota lahtea kiertävän tien päässä teinivuoteni. Katselin tietä: koulumatkani tuo osuus, 10 min:n kävely bussipysäkille, tuntui usein raskaalta. Olisihan siinä voinut kävellessä karistella mielestä uusperheessämme esiin tulleita vaikeuksia, mutta enpä tainnut sitä silloin tajuta. Kannoinkohan vieläkin joitan rippeitä niistä mukanani, jossain syvällä sisimmässäni?  

Vanha tuttu maisema – Katselin lahtea. Se ei ollut muuttunut juuri laisinkaan kuluneina vuosikymmeninä. ’Raaden hammasta’ ei näkynyt, eikä muita korkeita nykyisen Keilaniemen toimistotaloja. Länsiväylän (silloisen Jorvaksentien) silta tosin oli tuolloin paljon pienempi,  mutta muuten näkymät olivat samanlaiset kuin 60-luvulla.      

Hetken seisoin siinä ja koetin palauttaa jonkin valoisan muiston tuossa kodissa asumisesta. Eipä tullut mieleen. Vieläkö siis kannoin katkeruutta sisälläni niistä asioista, jotka olin kokenut epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena kohteluna? Olinhan tehnyt niin monia juttuja sen eteen, että niistä vapautuisin: anteeksiantamista, erilaisten terapioiden opiskelua, monenlaisia harjoitteita. Kuvittelin olevani jo vapaa noista kokemuksista.

Samassa huomasin suuren, monihaaraisen oksan, joka oli pudonnut maahan ja makasi puoleksi lumen peitossa. – Voisinko minäkin jo antaa sellaisten asioiden pudota, jotka eivät tuota mitään hyvää itselleni eivätkä kenellekään muullekaan?
Hengitin syvään ja huokaisin mielessäni: nyt, tässä hetkessä ja paikassa, tahdon päästää irti kaikista alitajuntani pohjalle jääneistä katkeruuden ja marttyyriuden jämistä! Vaikken huomaakaan niiden vaikutusta jokapäiväisessä elämässäni, en halua enää kantaa niitä mukanani. – Vapahtajani, auttaisitko minua vapautumaan niistä?

Pari viikkoa myöhemmin istuuduin tämän evankeliumitekstin ääreen: 

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”  (Matt. 20: 1-16)

Reilua vai epäreilua? – Ensin minua kosketti tuossa vertauksessa viinitarhan omistajan toiminta. Eihän ollut viimeksi tulleiden syytä, että he eivät olleet aikaisemmin tulleet töihin. Heille ei ollut tarjottu siihen tilaisuutta. Viinitarhan omistaja osoitti, kuinka hän välitti näistä työttömistä: otti heidät siltä seisomalta hommiinsa, maksoipa heille vielä saman palkan kuin pitempää päivää tehneille.

Mietin myös niiden osaa, jotka kokivat tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ymmärsin heidän reaktiotaan. Ajattelin, että jos työelämässä olisin kokenut jotain vastaavaa, samastuisin varmasti vahvasti heihin. Mutta nyt mietin, kuinka he näkivät tilanteen vain omalta kannaltaan. Mahtoikohan joillain heistä olla myös alttiutta marttyyriasenteeseen ja katkeroitumiseen…?

Kunnes, kuinka ollakaan, tekstiä edelleen mietiskellessäni alkoi yllättäen omaa vanhaa mömmöä nousta sisältäni… – juuri noita viimeksi mainittuja itsesäälisävytteisiä minä-parka-katkeruuskokemisia…!
Ensin harmitti: eivätkö nämä pudonneetkaan sinne lahden rannalle? No ilmeisesti eivät, kun alitajunnasta pukkaa vieläkin keljuja muistoja noilta menneiltä ajoilta.
Sitten huomasin asian myönteisen puolen: hei, Vapahtajani, Sinähän teet minussa taas työtäsi. Ei välttämättä tunnu niin kivalta, mutta kun nyt ilmeisesti tarkoituksella nostit noita asioita pintaan, varmaan tarkoituksesi on myös vapauttaa minut niistä? Että matka jatkuisi keveämpänä. – Luotan Sinuun, ja kiitän. 🙂

Auta Kristus, ettemme katsoisi Sinua karsaasti, vaikkei se työ, mitä meissä teet, aina tunnu niin mieluisalta. Auta meitä muistamaan, että siitä kuitenkin loppujen lopuksi voi koitua jotain hyvää. Niin kuin kaikesta kokemastamme.
Kiitos, että saamme tuoda Sinulle kipumme ja haavamme. Kiitos että hoidat ja parannat.
Vapauta meidät elämään täysillä sitä, mihin olet meidät tarkoittanut. Täytä meidät Valollasi.
Kiitos, että olet reilu, oikeudenmukainen ja hyvä. Opeta meitäkin olemaan. Kaikkia kohtaan. 🙂 

All Things – David & Nicole Binion 

 ”Tämä raskas kuorma ei ollut
tarkoitettu minun kannettavakseni
joten heitän huoleni Sinulle Herra
tämä raskas tie, jota olen kulkenut niin kauan
tarttuisitko käteeni ja johdattaisit minua?
Sinä teet kaiken parhaakseni
vaikken sitä näe, Jumala, uskon kuitenkin
kun tulee ongelmia ja yöt ovat täynnä kyyneliä
kiinnitän katseeni Häneen
jonka täydellinen rakkaus
on voittanut jokaisen pelon
pidä minua ikuisilla käsivarsillasi
näen kuinka horisontissa
yön pimeys väistyy aamun sarastuksen tieltä
tulee päivä ja toivo herää
Sinun ilosi on vahvuuteni, ilosi on lauluni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Jer. 9: 22-23 ja 1. Kor. 9: 24-27.

4.2.2019.  Eilen herätessäni totesin että flunssa tuli (varmaan lapsenlapselta, jota hoidin viime viikolla). Karhea kurkku, vuotava nenä ja viiltävä päänsärky. Banaani, jonka söin heikkoon olooni, ei pysynyt sisällä. Enpä muistanutkaan, kuinka kurjaa voi flunssan sairastaminen olla!
Surkuteltuani aikani vaivaista oloani nousi jostain muistilokerosta ajatus, että voin itse vaikuttaa olotilaani.
Kerron mikä auttoi minua, siltä varalta, että joku kivun tai taudin kanssa kamppaileva haluaisi kokeilla jotain vasrtaavaa.

”Ikiaikaiset käsivarret” – Jostain syystä rukous ei tullut nyt ensimmäisenä mieleeni, vaikka se yleensä on se 1. asia, johon tartun (ja jota edelleen pidän ykkösasiana). Nyt tuli kuitenkin mieleen mielikuva merenrannasta. ’Sukelsin’ mielikuvaan: seisoin paljasjaloin lämpöisellä hiekalla. Kuvittelin, kuinka suuret mainingit huuhtovat mennessään päänsärkyäni ja pahaa oloani ja kuinka jokaisen mainingin myötä oloni paranee. 
Pian mieleeni tulivat sanat: ”sinua kannattelevat ikiaikaiset käsivarret”. Ne tuntuivat tutuilta; varmaan jostain psalmista, ajattelin. Koska tuntuivat hyviltä, aloin toistaa niitä ’minua’ -muodossa, vahvistaen samalla ajatusta, että olen Kaikkivaltiaan hyvissä käsissä, Hän pitää minusta huolen.
Vihdoin tuli mieleen Kristus, Parantajamme. Kiitin Häntä siitä, että Hän on myös minun Parantajani.
Vähän ajan kuluttua päänsärky alkoi hellittää. Tuntui että pitää yrittää syödä jotain, jotta jaksaisi ulkoiluttaa hauvelin. Yrttiteehen hunajaa ja Carmolis-tippoja, ja siemennäkkäriä poskeen. Pysyi sisällä. Nenäkään ei pahemmin enää vuotanut.

Valkosipulia ja yrttejä – Eräs ystäväni neuvoi aikoinaan hyvän vinkin flunssan selättämiseksi:
Murskattu valkosipulin kynsi sekoitettuna teelusikalliseen hunajaa; nautitaan yrttiteen kanssa. Voi kuulostaa hurjalta, mutta itse olen tykästynyt yhdistelmään.
Toinen ystäväni toi kerran kuivattuja ja yrttejä ohjeen kera:
Peltokortetta keitetään 10 min, lisätään kiehuvaan veteen siankärsämöä; annetaan kiehua 5 min. ja lopuksi laitetaan joukkoon nokkosjauhetta, haudutetaan 5 min.
Lämmintä teetä juodaan termarista pitkin päivää.

Helpotus – Tänään olen vain vähän yskiskellyt, aivastellut ja niistellyt. Luulenpa, että taudin rankin vaihe olisi pitänyt kauemmin otteessaan, jos olisin juuttunut antamaan sille kaiken huomioni. – Nyt muistan taas olla kiitollinen hyvästä olosta, Parantajastani, ja ystävistäni, jotka viesteissään toivottivat paranemista.
Eilinen kokemus syvensi myös myötätuntoa kivuista ja sairauksista. kärsiviä kohtaan. Eli jotain hyvää voi flunssastakin koitua…

(Päivitys 7.2. Pojallani oli tapaaminen pääkaupunkiseudulla ja hän yöpyi luonani. Aikoessani tänä aamuna lähteä tapani mukaan saattamaan häntä hauvan kanssa juna-asemalle, hän kysyi, onko se nyt viisasta. Vaikka tuntisikin olonsa hyväksi, juuri toipumisvaiheessa on altis keuhkokuumeelle ja muille jälkitaudeille. Koska hän on terveysasioiden asiantuntija, uskoin häntä. Koetan siis malttaa mieleni ja ulkoilla hauvan kanssa vain vähäsen, rauhalliseen tahtiin… huokaus.
Mietin, mahtaako työssä käyvillä nykyään olla mahdollisuus ja malttia levätä ja toipua kunnolla, ennen kuin palaavat töihin… – toivottavasti on.)

Ensi pyhän psalmin ja Kolossalaiskirjeen teksteissä annetaan niin selkokielisiä elämänohjeita, että mitäpä niihin enää lisäämään… muuta kuin että aamen, näin olkoon, minun ja meidän kaikkien elämässä. 🙂

Malta mielesi – Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! 
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!
Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.   (Ps. 37: 1–9)

Tänään oli uutisissa juttu aggressioista ja niiden kanavoimisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10628073

Kaiken kruunuksi tulkoon Rakkaus – Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. (Kol. 3: 12–17)

Kristuksen Rakkaus – Arvelen Paavalin tarkoittaneen tuossa nimenomaan Kristuksen Rakkautta, koska Hänen Rakkautensa on täydellistä. Mutta jo mielikuvana tuo hänen kehotuksensa on minusta kaunis: ”…kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus…”

Kristus, auta, että muistaisin/muistaisimme kiittää silloinkin, kun kaikki on hyvin.
Anna meille oikeanlaista nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Anna meille (myös itseämme kohtaan) armahtavainen  sydän.
Tarvitsemme rakkauttasi ja rauhaasi, Ja hoitavaa ja parantavaa voimaasi ja läsnäoloasi elämäämme. – Kiitos että saamme kääntyä puoleesi kaikissa tilanteissamme! 🙂

Have It All – Brian Johnson