Aihearkisto: Yleinen

Lähimmäinen

11.9.2022. Siinä se makaa maassa meidän kylän syrjäisen tien varressa. On ollut siinä varmaan jo 2 viikkoa. Ohjaustangossa lukee BLUE sinisellä pohjalla. Kukakohan sen aikanaan poimii siitä ylös, tuon lintu sinisen, ja vie pois? (Joku lataussysteemi näillä vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla kai on. Ja ilmeisesti ne sitten jätetään siihen missä lataus loppuu.)

Joskus markettien ostoskärryjä on jätetty kaduille. Niistä ainakin tietää mitä ohikulkija voi  tehdä. Jos on kauppakeskuksen lähitienoilla, vien kärrin niiden keräyspaikalle. Mutta jos on jossain kauempana, pakko myöntää että siinä menee oman mukavuusalueeni rajat: jätän kärrin jonkun muun paikoilleen vietäväksi!  

Potkulaudat ja kärrit ovat vain esineitä. Ne eivät juurikaan kärsi siitä, jos joutuvat lojumaan tien varressa. Vaan toisin on meidän eläväisten laita. 
En (onneksi) ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin nähnyt jonkun makaavan tiellä tai kadulla. Olen kyllä lukenut, miten tuollaisessa tilanteessa tulee toimia, ja että hätäkeskuksesta saa opastusta ensiapuun. mikäli sellaista tarvittaisiin. Vaikka epäilenkin, ettei meikäläisestä tuollaisessa tilanteessa olisi paljonkaan apua, olennaista taitaa kuitenkin olla, ettei kulje ohitse. Jollei muuta niin jäisi toisen luo, kunnes osaavampia tulee paikalle.  

Tämänpäiväisen evankeliumin aiheessa ja siinä olevassa Jeesuksen vertauksessa on kuitenkin kyse muustakin kuin tien varressa makaavasta miehestä. Kyse on siitä, miten ylipäätään reagoimme toisten ihmisten vaikeuksiin ja/tai kärsimyksiin. Suhtaudummeko välinpitämättömästi, vai herääkö sisimmässämme myötätunto ja auttamisenhalu.   

Lähimmäinen – käsite, joka ei koskaan lakkaa olemasta ajankohtainen.
Mitkä asiat vaikuttavat siihen, ketkä me koemme lähimmäisimmiksemme? Vaikuttavatko siihen lapsuudenkodissa saadut vaikutteet ja kasvatus? Entä syntyperän, kulttuurin, yhteiskunnallisen aseman tai maailmankatsomuksen tuttuus, ihonväri, maantieteellinen etäisyys tai jotkin muut asiat?

Se, miten paljon maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten etäisiksi tai läheiseksi tunnemme toiset ihmiset ja kokonaiset kansat, ilmeni aika konkreettisesti viime helmikuussa.
Kyllähän meillä aina on reagoitu katastrofitilanteisiin, olivatpa ne miten kaukana tahansa omasta maastamme. Myötätunto ja auttamisenhalu on herännyt.  
Mutta ainakin itselleni oli havahduttavaa todeta, kuinka Venäjän Krimin valtaus tuntui jotenkin etäiseltä ja kuinka vasta tämän vuoden alussa alkanut hyökkäyssota sai reagoimaan toden teolla hyökkäyksen kohteena olevien tilanteeseen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenterin teksti aiheeseen: ’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Oikeuden mukaan
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.   Ps. 112:5–9

Rakkautta ja hyvyyttä
– Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:6–8

Jumala on Rakkaus
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.  1. Joh. 4:7–12

Kuka on lähimmäiseni?
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
    Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi:  Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
    Jeesus vastasi hänelle näin:
    ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
    Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
    Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”  Luuk. 10:25–37

Tätä evankeliumitekstiä ja Jeesuksen vertauksen muodossa antamaa vastausta on tullut pohdittua monet kerrat. Mutta kylläpä yllätyin, kun pari päivää sitten tuli tuon tekstin äärellä yllättäen mieleen (mistä lie) ihan toisenlainen lähestymistapa.
Mielessäni asettauduinkin tuon maassa viruvan asemaan. Mitä jos itse  olisin tuon maassa makaavan tilanteessa? Elämänkokemusten tai -tilanteiden pahasti satuttamana ja murjomana, voimattomana, haavoitettuna; elämänvoiman ja -ilon kadottamana?
Ja mitä, jos tuollaisessa tilanteessa se, joka tulisi paikalle ja hoitaisi haavat, sitoisi ne, ja pitäisi kaikin puolin huolta, olisikin itse Vapahtaja?

Ajatus tuntui suloiselta ja lämpimältä. Eikä mielestäni ihan tuulesta temmatulta. Sillä sitähän Hän tekee, myös meidän päivinämme. Kuinka paljon onkaan niitä, jotka meidänkin päivinämme ovat kohdanneet Vapahtajan (ehkä unessa, ehkä valvetilassa), kokeneet Hänen parantavan voimansa ja kosketuksensa (ja jotka ovat rohkaistuneet kertomaan muille siitä, kuinka ovat saaneet Häneltä avun tilanteeseensa).
Eräässä psalmissa todetaan:
’Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.’ ’(Ps.147:3)   

Jeesus kutsuu meitä huomaamaan lähimmäisemme avuntarve ja tarjoamaan auttava kätemme tarvitsevalle. – Joskus voi olla helpompi olla auttajana kuin autettavana. Tuli mieleen, että jos kokee vaikeaksi ottaa vastaan tarjottua apua, mitä jos silloin ajattelisikin, että avun tarjoaja  toimii Vapahtajan apurina, Hänen lähettämänään.  Voi olla että apua voisi silloin olla helpompi ottaa vastaan. Kukapa nyt ’taivaallisesta hätäkeskuksesta’ ohjatusta avunannosta haluaisi kieltäytyä?    

Kristus, ohjaa ja johdata meitä olemaan tukena ja apuna lähimmäisillemme, ja auta meitä myös olemaan valmiit ottamaan tarjottua apua, kun itse olemme tarvitsevassa asemassa.
Kiitos että olet kanssamme, elämämme kaikissa tilanteissa.  🙂

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

(Olen joskus aiemminkin tainnut laittaa tämän laulun blogiin, mutta sinä tuttuna levyversiona. Tässä laulu tallenteena konsertista Carnagie Hall’issa v.1969) 

Kyynel vierii, putoaataas tunnet pienuuden, et suojaa saapuolellas oon, taas kun aikaa onkun ystävää et nää
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
kun oot rauhaton, pelko vallan saakun yön sä mietit taas, mikä odottaaniin luokses käyn, taas kun aika onkun tuskaa vain on tie
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
taivas valkenee, uudestaannyt katseen loistaa suo, varjot pois on yltä maankäy rinnallain, jos sä uskot vain mä että auttaa voin
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan

(sanat suom. Pertti Reponen)

Jeesus, parantajamme

4.9.2022. Nuorempana tuli pidettyä terveyttä ja energistä oloa lähes itsestään selvänä asiana. Ei sitä paljon edes ajatellut. Vaan kuin ollakaan, mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä kiitollisempi meikäläinen on jokaisesta terveestä päivästä.  

Tänä vuonna meidän perheen kevät ja kesä oli erilainen kuin ennen: kaikki poikani ja miniäni sekä yksi lapsenlapsi sairastivat koronan. (On sekin kummallista, kuinka samaan talouteen kuuluvat eivät sairastu samaan aikaan, vaan ihan omia aikojaan. Tuntuu ihan sattumanvaraiselta koko homma.) – Monet suunnitellut tapaamiset ja reissut jouduttiin perumaan tai siirtämään tuonnemmaksi.
Mutta miten pieniltä asioilta nuo nyt tuntuvat, kun ajattelee sitä, kuinka paljon ikävämmin asiat voisivat olla.  

Nettiuutisista näin tänään otteita eilisestä Mothers for Peace -järjestön rauhantapahtumasta Ukrainan ja ukrainalaisten tuen osoittamiseksi. Maaliskuussa osallistuin vastaavaan rauhanmarssiin. Silloin ei vielä ollut tiedossa, miten kauan sota jatkuisi. Eikä ole vieläkään.
Tällä kertaa teemana oli: We Must Not Forget. – Emme saa unohtaa.

Ensin harmitti: olisin halunnut osallistua tuohon tapahtumaan ja rauhankulkueeseen, mutta vasta tänään sain siitä tiedon. Luettuani Senaatintorilla pidettyjen puheiden siteerauksia olin kuitenkin huojentunut siitä etten ollut paikan päällä. Kun jo niiden lukeminen meni niin syvästi tunteisiin, millaiselta olisikaan ollut torilla, jossa oli tällä kertaa koolla myös Ukrainasta paenneita äitejä ja lapsia….

Mika Aaltola, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, totesi: ”Ukrainalaiset eivät tiedä aamiaispöydässä, tapaavatko he läheisensä enää illalla.” 
Juuri Ukrainasta palannut toimittaja Antti Kuronen puolestaan kertoi, kuinka siellä on nyt kriittinen humanitaarisen avun tarve.

Kannetaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, niin sodan keskellä olevia kuin sitä paossa olevia,  rukouksissamme ja sydämissämme. Ja autetaan heitä siinä missä voimme. 🙏💛💙

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kiitoslaulu
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.  Ps. 30:3–6, 12–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  Ps. 146:5–10

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Olen kanssasi
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.”
Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”  2. Moos. 4:10–12

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uusi liitto
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.  2. Kor. 3:4–6

Effata
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”  Mark. 7:31–37

Galilean seudun kaikissa kylissä ja kaupungeissa oli varmaan kuultu puhuttavan Jeesuksesta ja siitä, kuinka hän paransi sairaita. Ei siis ollut mikään ihme, että myös mies (joka oli kuuro eikä siis ilmeisesti olisi itse huomannut hakeutua Jeesuksen pakeille) tuotiin Jeesuksen luo.
Evankeliumi ei kerro, toivatko sukulaiset tai ystävät kuuroa miestä parannettavaksi. Joka tapauksessa joku (tai jotkut) välittivät miehestä niin paljon, että lähtivät Jeesusta vastaan ja toivat kuuron miehen Jeesuksen eteen.

Jeesus katsoi taivaalle ja huokaisi. Sitten hän sanoi: ”Aukene”. Ja miehen korvat aukenivat ja hän pystyi puhumaan selkeästi.
Ajattelen, että Jeesus tuossa kääntyi Isän puoleen varmistaen, että tämä oli Hänen tahtonsa.
Hänhän sanoi toimivansa aina Isänsä tahdon mukaisesti.

Parantaako Ylösnoussut Vapahtajamme vielä tänäkin päivänä niitä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa tai jotka tuodaan Hänen eteensä esirukouksin?
Uskon vakaasti siihen, että rukouksemme kuullaan taivaassa. Olen nähnyt ja kuullut, kuinka ihmisiä on parantunut, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Mutta olen myös monien muiden lailla todennut, että se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Ikuiseksi mysteeriksi jäänee, miksi jotkut kokevat parantumisen, toiset eivät. Me näemme asiat vain inhimillisestä, rajallisesta näkökulmasta. Taivaallinen suunnitelma elämällemme on näkökykyämme ja ymmärrystämme niin valtavan paljon laajempi. Siihen on tyytyminen, vaikkei se ole aina niin helppoa.

Usein meiltä jää myös näkemättä se, mitä tapahtuu näkymättömissä: ihmisessä sisäisesti. Jos on rukoiltu fyysisen paranemisen puolesta, eikä sitä ole tapahtunut, voi kuitenkin olla, että jotain merkittävä, ehkä olennainenkin, sisäinen muutosprosessi on lähtenyt liikkeelle. Sen vaikutukset saattavat näkyä vasta jonkun ajan kuluttua. Saattaa olla, että Taivaallinen Isä on nähnyt sen silloin tärkeämmäksi kuin kyseisen henkilön fyysisen parantumisen. 

Jeesus, Parantajamme, avaisitko silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja mielemme ja sydämemme ymmärtämään tilanteita ja tapahtumia taivaallisesta perspektiivistä käsin. Ehkä se on paljon pyydetty. Mutta me saamme pyytää, ja Sinulle kaikki on mahdollista. 🙂

Taivaallinen isämme, auta meitä luottamaan lujasti Sinun hyvään tahtoosi ja suunnitelmaasi elämäämme varten. Ja siihen, että olet kanssamme silloinkin, kun meillä on vaikeaa ja tuntuu ettemme jaksa. Auta. suojele ja varjele kaikkia, jotka ovat hädässä ja puutteessa. 

Pyhä Henki, lohduta kaikkia surevia ja peloissaan olevia. vahvista uskoa ja toivoa. Johdata meitä, näytä miten toimia kussakin tilanteessa. Täytä meidät Jumalan rakkaudella ja voimalla. Siinä, taivaallisessa ilmapiirissä, kaikki näyttäytyy ja tuntuu valoisammalta.  😉

Alla Ukrainan kansallislaulu 

Itsensä tutkiminen

27.8.2022. No tänään se vihdoin tuli tänne meidän kylään – sade!!! Ihan yllättäen. Oltiin perheen kanssa pihalla, kun miltei kirkkaalta taivaalta, auringon yhä paistaessa, jyrähti ja vaaleat pilvet alkoivat viskoa sadetta kaatamalla, Salamat jyrinöineen kiertelivät pitkään ihan lähituntumassa. 

Muutoksia – Mietin miten äkkiä ulkoiset asiat voivat muuttua elämässä. Mutta miten on itsemme laita? Jos on jokin asia, jota  haluaisimme muuttaa itsessämme, esim. jokin asenne tai taipumus, voisiko se tapahtua nopeasti, vai onko aina edessä pitkä prosessi?
Uskon, ja olen todennutkin, että muutosta voi joskus tapahtua yllättävänkin nopeasti. Jo yksi vahva oivallus voi saada aikaan huomattavan muutoksen – jos vain on avoin ja nöyrä.
(Jälkimmäinen sana ei kyllä meidän päivinämme kalskahda oikein mukavalta, mutta jos ajattelee sitä yksinkertaisesti ylpeyden vastakohtana, se soi myönteisemmin korvaan.) 

Kirkkokäsikirja kuvaa ensi pyhän aihetta ’Itsensä tutkiminen’ näin:
’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Tahdot sisimpääni totuuden
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata. 
Ps. 51:6–14

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rikkomustensa tunnustaminen
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.  
Sananl. 28:13–14

Vapaaksi lunastettuja
Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
    Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.  Room. 3:21–28

Kaksi miehestä temppelissä
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
    ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
    Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”  Luuk. 18:9–14

Muutosta asenteeseen – Yllä olevasta tapahtuman kuvauksesta ei käy ilmi, keille Jeesus suuntasi vertauksensa. Olivatko he Jeesuksen seuraajia vai vainoajia? Veikkaisin jälkimmäisiä, sillä Jeesuksen seuraajat taisivat olla enemmänkin kysyvällä ja ihmettelevällä mielellä kuin varmoja omasta erinomaisuudestaan. 
Joka tapauksessa paikalla oli henkilöitä, jotka pitivät itseään toisia parempina ja väheksyivät muita. Tuollaiseen asenteeseen Jeesus toivoi – ja toivoo varmasti vielä tänäkin päivänä – muutosta.

Läheiseni kertoi tämänpäiväisen kokemuksensa. Espoon kaupungin saaristovene ei päässyt rantautumaan laituripaikkaansa, koska siinä oli suuri huvijahti. Jahdin kippari ei suostunut siirtämään alustaan, vaikka saaristoveneen henkilökunta teki selväksi, että laituripaikka oli yksinomaan saaristoveneelle, ja muilta kielletty.
Jahdin kippari ei tehnyt elettäkään siirtääkseen venettään, vaan jatkoi kannella juomansa siemailua kaikessa rauhassa. Matkustajia täynnä oleva saaristovene joutui kiertelemään laiturin edessä pitkään voimatta rantautua mihinkään. Matkustajat huutelivat mielipiteitään jahdin ylimieliselle kipparille, joka vasta saaristoveneen henkilöstön ilmoitettua soittaneensa rannikkopoliisille siirsi jahtinsa sivummalle. 

Tuo huvijahdin kippari ei varmaankaan kuvitellut olevansa mitenkään hurskas (kuten fariseus temppelissä), mutta oletettavasti piti itseään muita parempana. Hänellä oli jahti, ja nuo tuossa matkasivat  kaupungin kyytiveneellä. Heitä ei siis kannattanut kuunnella. – Tai sitten hänen kookas menopelinsä oli osana huonon itsetunnon pönkittämisprojektia. Sellaisessa projektissa voi olla vaikeaa taipua ja antaa periksi, vaikka tietäisi olevansa väärässä tai toimivansa väärin.


(Yllä oleva pieni kirkko ja sen kylkeen kohonnut tornitalokompleksi Kölnissä olivat minusta niin puhutteleva näky, että se piti kuvata.)

Jeesuksen vertauksen fariseus oli vakuuttunut omasta paremmuudestaan. Ja vaikka toiset olisivat yrittäneet osoittaa, kuinka vinksahtanut hänen asenteensa oli, ei hän olisi pystynyt nielemään palautetta. 
Toisten väheksyminen ja itsensä muita parempana pitäminen oli Jeesuksen silmissä surullista nähtävää ja kuultavaa. Niin se on yhä tänäänkin. Muta miten helposti sellaiseen sorrummekaan. Ei vain jotkut jahtiensa kannella, vaan yhtälailla me vuorovenematkaajat.   

Vertauksen publikaani (veronkantaja/tullimies) edusti ammattia, jota juutalaiset halveksivat, koska se merkitsi työskentelyä roomalaisille.  Tällä publikaanilla ei ollut turhia kuvitelmia itsestään. Mutta ei hän myöskään vertaillut itseään toisiin.
Rukoillessaan hän ei kiinnittänyt huomiotaan muihin. Hänen fokuksensa oli Jumala. Hän olisi halunnut katsoa ylös taivaisiin,  Jumalan kasvoihin, muttei tohtinut.  
Hän ei miettinyt sitä, minkä arvoinen hän oli toisten silmissä. Hänelle merkitsi se, mitä Jumala hänestä ajatteli. – Ja Jumalan kriteerit ovat aivan erilaiset kriteerit kuin tämän maailman.

Hurskastelija kuvittelee olevansa moitteeton; hurskaampi ymmärtää omaan vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa.  – Ehkä monella meistä on ollut sekä sellaisia hetkiä tai aikoja, jolloin olemme ajatelleet suhteemme Jumalaan olevan ihan ok, että myös sellaisia,  hetkiä tai aikoja, jolloin olemme kokeneet, ettemme ole kerta kaikkiaan Hänen rakkautensa arvoisia. Itselläni ainakin on ollut kummankin kaltaisia kuvitelmia.

Merkittävä osa ilouutista (jonka enkeli ilmoitti paimenille kedolla 2000 v. sitten) on, että Jumalan Rakkaus meitä kohtaan ei määrity sen mukaan, millaisia olemme tai kuvittelemme olevamme. Hän toivoo meidän kasvavan ja muuntuvan kohti Poikansa kaltaisuutta, mutta Hänen Rakkautensa ei riipu siitä, miten me edistymme tuossa iäisyysprojektissamme.
Hänen Rakkautensa meiltä kohtaan on mittaamattoman suuri. Niin suuri, ettei pieni ihmismieli voi sitä käsittää.  

Viimeistään siinä vaiheessa, kun olemme oppineet rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja toisia niin kuin itseämme, emme enää tunne tarvetta vertailla itseämme toisiin. Silloin ei enää koe tarvetta ylentää – eikä myöskään alentaa – itseään. Silloin Jumalan Pojan Rakkaus virtaa meissä ja meistä. Tunnemme Jumalan Rakkauden meitä kohtaan.
Silloin taivaan valtakunnan ilmapiiri väreilee keskellämme ja yhdistää meidät toisiimme. Kokemus siitä, että olemme kaikki Jumalan lapsia, kirkastuu meissä; ei vain tietona, vaan kokemuksena. Alamme elää sitä todeksi.

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, omaksumaan Sinun arvosi ja elämään niiden mukaisesti. Nosta meidät ylös, kun kompuroimme ja kompastumme, toppuuttele kun alamme kuvitella itsestämme turhia.
Anna Pyhän Henkesi valaista meille niitä asioita, joita meidän on hyvä oivaltaa itsestämme, niin että olisimme pehmeämpiä siihen muutostyöhön, jota haluat meissä tehdä, ja olemaan halukkaita yhteistyöhön kanssasi siinä prosessissa. Sinä voit saada ihmeitä aikaan – myös meissä. 🙂
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

(Vaihtoehtoisena VT:n tekstinä 5. Moos. 9:1–6)

Etsikkoaikoja

20.8.2022. Kylmä pikasuihku on kyllä aika ihana juttu näillä helteillä. Kiitollinen mieli on siitä, että meillä tulee vettä hanasta.
Usein muistelen tilannetta, kun Pohjois-Ruandassa oli vesi kortilla. Pitkän bussimatkan jälkeen Kigalista Byumbaan ja oliko nyt toisen vai kolmannen päivän jälkeen ilo ja helpotus oli suuri, kun kuuli että illalla tulisi vettä peseytymiseen. Ilo oli ehkä vähän ennenaikaista, sillä eteen tuotiin kuhmurainen peltivati, jonka pohjalla oli arviolta litra vettä. Mutta olihan sekin jotain. – Tiedä miten kaukaa oli vesi jouduttu hakemaan.
Tuo kokemus Byumbassa vuosia sitten saa minut ajattelemaan suurella myötätunnolla kaikkia niitä, jotka kärsivät veden puutteesta sekä kuivuuden moninaisista vaikutuksista.

Sateita odotetaan ja tarvitaan niin monessa paikassa. Eikä vain vesisateita, vaan myös – siunausten sateita.
Rakas Jumala, Huolenpitoasi, Rakkauttasi. Rauhaasi tarvitaan ja kaivataan joka puolella. Auta, armahda, anna Siunaustesi sateita kaikkialle sinne, missä niitä tarvitaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Kalliosta hunajaa…
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Yksi tärkeimmistä asioista, joita Jumala halusi opettaa kansalle, jonka keskuuteen Messiaan oli määrä syntyä, oli se, että he lakkaisivat kumartamasta vieraille jumalille. Se olikin vaikea läksy opittavaksi, sillä yhä uudestaan he sortuivat rakentamaan alttareita muille jumalille kuin sille Jumalalle, joka oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta, ruokkinut heitä erämaassa ja auttanut heitä niin monin eri tavoin.   

Olisikohan tuo tänäkin päivänä yksi niistä tärkeimmistä asioista, joita Jumala haluaisi meidän noudattavan? Ettemme pitäisi kaikenlaisia muita juttuja Jumalaa tärkeämpinä. Että pyrkisimme kuuntelemaan Luojaamme, Hänen johdatustaan. Sitä, mitä ja miten Hän haluaisi meidän kulloinkin toimivan.

Riipaiseva psalmijae tuo Taivaan Isän huokaus: ”Kunpa kansani vihdoin kuulisi Minua.”
Miten saada kovapäiset ja uppiniskaiset lapset edes jollain tavoin kuuntelemaan Minun ääntäni, sen sijaan että he kuuntelisivat kaiken maailman mekastusta?
Ihmeen kärsivällinen Luojamme on. Monta tuhatta vuotta on kulunut, ja yhä me kuuntelemme kaikenlaisia yhdentekeviä ja jopa harhaanjohtavia juttuja. 

Savenvalajan kädessä
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
    Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
    Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
    ”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”  Jer. 18:1–10

Profeetta Jeremialle ja hänen kauttansa Jumala osoitti monesti tahtonsa hyvin konkreettisilla esimerkeillä. Tuo on minusta mainio esimerkki. Jeremia näki omin silmin, kuinka savenvalaja otti pieleen menneen astian ja muovaili siitä paremman version, senkaltaisen, joka hänelle oli mieleen.
Meidänkin elämässämme asiat menevät aina joskus pieleen. Erehdymme, teemme virheitä. Lohdullista on tietää, että Jumala voi käyttää mokiammekin, muovata niistä jotain hyvää – mikäli  emme koveta itseämme, vaan annamme Hänen muovata meidät ja asiamme uuteen malliin.  

Tuossa Jeremian tekstissä toistuu sama teema kuin edellisessä psalmissa ja alla olevassa Ilmestyskirjan tekstissä: Jumala kertoo, että voimme valita hyvän ja pahan välillä. Valinta on meidän.
Jos valitsee huonosti, eivät seuraukset ole mitenkään mukavat. Palkinto tulee siitä, kun valitsee hyvän. Silloin on odotettavissa sitä hyvää, mitä Hän on alun perin meille suunnitellut ja ja jota Hän haluaisi niin kovasti meille antaa.

Valkeat vaatteet
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
    Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
    Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
    Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”  Ilm. 3:1–6

Rukouksen huone
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:
”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
    Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
    Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.  Luuk. 19:41–48

Jeesus näki ennalta, miten Jerusalemin ja sen asukkaiden tulisi käymään. Kuinka viholliset hyökkäisivät ja tekisivät tuhojaan.
Tuo profetia toteutui 40 v. myöhemmin roomalaisten vallattua kaupungin. Temppeli, josta Jeesus oli ajanut pois kauppiaat, poltettiin maan tasalle. Ainoastaan yksi muuri, Itkumuuriksi kutsuttu, jäi jäljelle, Se toimiin vieläkin juutalaisten rukouspaikkana edustaen sitä pyhää paikkaa, jonne heidän esi-isänsä kokoontuivat rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalan. 

Kuten kaikille juutalaisille, myös Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikkein pyhin  paikka. Jeesuksella oli lisäksi omakohtainen suhde siihen. Jo 12-vuotiaana hän sanoi häntä etsimään tulleille maallisille vanhemmilleen Marialle ja Joosefille:
”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?” (Luuk2:49)

Jeesuksella oli suora ja vahva yhteys taivaalliseen Isäänsä. Hän kuunteli aina, mitä Isä halusi hänen tekevän.
”En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa.” (Joh.12:41)
Useamman kerran Jeesus sanoi tekevänsä niin kuin hänen Isänsä on häntä käskenyt  tekemään.  

Oi, olisipa meillä tuollainen samanlainen suhde taivaalliseen Isäämme. Että joka tilanteissa osaisimme kuunnella ja kuulla Hänen johdatustaan ja tahtoaan!
Joskus Isä – katseltuaan tarpeeksi lastensa temmeltämistä – päättää ottaa (joskus lempeästi, joskus tiukemmalla otteella) ikään kuin niskasta kiinni, pysäyttää miettimään, kuulostelemaan, huomaamaan, mikä suunta nyt oikeista kannattaakaan ottaa.

Omakohtaista kokemusta löytyy meikäläisellä niin lempeämmistä kuin vahvemmista niskaotteista. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihan nololta ajatella, kuina Itsepäinen ja kovapäinen olenkaan ollut. Että Hänen on tarvinnut tiputtaa eteeni iso STOP-merkki, ennen kuin olen tajunnut.
Voimakkain näistä oli 2000-luvun alussa Egyptissä, Suuressa pyramidissa, jossa halusin kokea jotain erityistä. Kristus tuli väliin ja esti aikeeni sellaisella kirkkauden määrällä, ettei se jättänyt tilaa miettimiselle eikä mutinoille. (Olen kertonut tuosta oman etsikkoaikani vahvimmasta kokemuksesta joskus blogissani.)

Ihmeellistä ja ihanaa minusta on ajatella, kuinka paljon taivaallinen isämme meistä välittää ja kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Hän haluaa parastamme, ja haluaa antaa meille sitä, mikä meille on hyväksi. Oi kunpa oppisimme kuuntelemaan Häntä herkemmällä korvalla.

Pyhä Henki, tule avuksemme, avaa korvamme kuulemaan, silmämme näkemään ja mielemme ymmärtämään, niin että oppisimme elämään ja toimimaan siten, kuin taivaallinen isämme toivoo meidän elävän ja toimivan.  

Hei odota – Outi ja Lee

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

14.8.2022. Suurella ihmetyksellä ja ihailulla olen seurannut Ukrainan kansalaisten toimintaa niin omassa maassaan kuin pakolaisina. He eivät ole antaneet sodan ja sen kauhujen lannistaa tai lamauttaa itseään. Kotinsa ja työpaikkansa menettäneet ovat keksineet tapoja toimia tilanteen  eteen, toisten ja yhteiseksi hyväksi. Auttamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta on tullut  itsestään selvä asia. Ollaan ryhdytty tekemään sellaisia vapaaehtoistöitä, joilla ei ole mitään tekemistä ammatin, koulutuksen tai aiemman osaamisen kanssa. On löydetty itsestä sellaisia kykyjä, joita ei ollut tiennyt itsessään olevankaan.
Monet rankkoja asioita ja tapahtumia kokeneet ovat myös kertoneet, että auttamalla toisia he ovat itsekin jaksaneet eteenpäin elämässä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkokäsikirjan mukaan ’tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’

Tee kulkuni vakaaksi 
Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viisautta ja taitoa
Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: ”Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle.”
    Salomo vastasi Jumalalle: ”Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi isälleni Daavidille, ja sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. Herra Jumala, pidä voimassa lupauksesi, jonka annoit isälleni Daavidille! Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa! Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?”
    Jumala sanoi hänelle: ”Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa, ja lisäksi annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa enemmän kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua tai tulee olemaan sinun jälkeesi.”  2. Aik. 1:7–12

Jumala ilahtui, kun Salomo ei pyytänyt Häneltä rikkauksia eikä kunniaa, vaan viisautta ja taitoa toimia oikein. Salomolla oli vastuullinen tehtävä, ja hän halusi johtaa kansaansa oikeudenmukaisesti ja rauhanomaisesti. Siinä hän onnistuikin siinä määrin, että hänen viisauttaan tultiin ihmettelemään oman maan rajojen ulkopuoleltakin.

Jospa Salomonin ominaisuudet olisivatkin maiden johtajien valintaperusteina. Jumalalta saatu viisaus, oikeudenmukaisuus ja tahto ja kyky säilyttää rauha niin oman kansan keskuudessa kuin muiden maiden kanssa. Kyllä näyttäisi tämänhetkinen(kin) maailmanmeno toisenlaiselta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne
Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.  1. Piet. 4:7–11

Taloudenhoitajan toiminta
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
    Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
    ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”    Luuk. 16:1–9

Ymmällä olen, taas kerran, tämän tekstin edessä. Mutta halu on kuitenkin jollain tavoin koettaa ymmärtää. Joten ei kuin lukemaan sitä moneen kertaan ja miettimään, mitä siitä tällä kertaa voisi aueta.

Jeesus kertoo vertauksen taloudenhoitajasta, joka oli tuhlaillut isäntänsä omaisuutta. Tyytymätön isäntä teki selväksi, ettei mies voi enää jatkaa tehtävässään. Mies alkaa miettiä, miten selviäisi tästä eteenpäin. Hän alkaa vehkeillä isännälle velkaa olevien kanssa saavuttaakseen suosiollisen aseman heidän keskuudessaan.  .

Vertauksen alkuosa on melko selvä: isäntä kuvaa Jumalaa, joka on tyytymätön siihen, miten Hänen palvelijansa, jolle Hän on antanut vastuullisen tehtävän, on käyttänyt väärin Häneltä
saamiaan varoja: tuhlannut niitä turhuuksiin.
Ja voisi ajatella, että nuo henkilöt, jotka olivat isännälle velkaa kuka öljyä, kuka vehnää, kuvaavat ketä tahansa meistä, jotka emme ole osanneet tai välittäneet hoitaa Luojaltamme saatuja lahjoja ja tehtäviä kuten Hän olisi toivonut. 

Mutta vertauksen Jatko onkin sitten vaikeammin aukeava. Taloudenhoitaja alkaa omaa etua tavoitellen toimia vilpillisesti: hän ojentaa velallisille heidän velkakirjansa ja pyytää heitä kirjaamaan niihin todellista velkaa pienemmän määrän.
Eikä siinä kaikki: Jeesus kehuu hänen toimintaansa viisaaksi – siinä tulee tenkkapoon paikka. Miten ihmeessä tämä pitäisi ymmärtää?

En enää muista, mitä edellisellä kerralla tuota pohtiessani tuli mieleen, siitä on sen verran pitkä aika. Mutta tällä kertaa päädyin miettimään, voisiko tuossa vertauksessa olla kyse siitä, että edellisessä tehtävässään mokannut Herran palvelija päätti ryhtyä tekemään jotain hyvää toisten eteen (vaikkakin vaikuttimenaan olikin itsekkäästi oma pelastuminen)?
Hän sai joka tapauksessa toisten Jumalan töissä olevien velkataakan kevenemään, helpottaen siten heidän tilannettaan.  

Suomenkielinen käännös Jeesuksen sanoista ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” ei auennut sitten millään.
Sen sijaan englanninkielinen “I’m telling you, make friends for yourselves by means of unrighteous riches so that when they’re gone you’ll be welcomed into eternal homes”  oli astetta helpompi. Sillä eiväthän nuo ystävät ota ketään iäisiin asuntoihin. Voivat toki olla toivottamassa tervetulleiksi, mutta eiköhän se ole Taivaallinen Isämme, joka armossaan ottaa .meidät taivaallisiin asuintoihinsa.

Sanat ovat joskus hankalia, varsinkin jos juuttuu johonkin kummalliselta tuntuvaan kohtaan, kuten minulla silloin tällöin on tapana (kuten tämän evankeliumitekstin kohdalla).
Olennaista lienee kuitenkin se, miten Jumala haluaa meitä koskettaa juuri tällä hetkellä.
Mikä kohta evankeliumissa tai pyhän muissa teksteissä puhuttelee itseä juuri nyt. – Se voi olla juuri se tärkein juttu: mitä pitäisi huomata omassa elämässään, tavassaan toimia omien asioittensa suhteen, tai siinä miten kohtaa tai kohtelee toisia.

Taikka pyhän aiheen mukaan: miten käytän niitä lahjoja, joita Luoja on juuri minulle antanut? Olenko jättänyt niitä käyttämättä, tai tuhlannut niitä sellaiseen tai sillä tavalla, mikä ei ollut Jumalan tarkoitus ja suunnitelma omaa elämääni varten?

Aina voi tulla – joskus yllättäenkin – oivalluksia: hei, tätähän minä osaan/voin tehdä, tällä voisin ilahduttaa tai auttaa muita. Jumala voi johdattaa meitä muistamaan jonkin ehkä jo unohtamamme tai taakse jättämämme kyvyn tai aktivoimaan sellaisen, jota emme vielä ole käyttänyt. 
Hän on antanut meille niin paljon hyviä ominaisuuksia, jotka vain odottavat, että saisivat tulla esiin, Hänen käyttöönsä. – Sillä eihän Hän ole antanut meille lahjoja ja kykyjä itseämme varten, vaan toisten iloksi ja yhteiseksi hyödyksi.

Kristus, johdata meitä, auta meitä huomaamaan, millä tavoin voisimme toimia niin, että voisimme olla kantamassa omat pienet tai suuremmat kortemme yhteiseen kekoon. Olla auttamassa siellä missä apua tarvitaan, tukemassa siellä missä tukea tarvitaan. Miten voisimme käyttää Luojaltamme saamia lahjoja niin, että siitä olisi iloa muille.
Ole meille tässäkin Suunnannäyttäjämme ja Inspiroijamme. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Totuus ja harha

7.8.2022.  Kun viime kesänä katselin, kuinka pojanpoikani meloi sup-laudalla rauhallisesti peilityynellä järvellä, se näytti niin helpolta ja yksinkertaiselta. Onnistuisikohan minultakin tuo?
Rantaan tultuaan hän opasti mummiaan: toinen jalka tuohon, ja toinen tuohon sivuttain., mela käteen ja menoksi.
Kyllä jännitin pysynkö pystyssä vai pulahdanko saman tien veteen. Ihme kyllä onnistuin joten kuten pysymään laudalla, mutta rantautuessa se kippasi minut veteen. Tai eihän se lauta ollut – oma tasapainonihan siinä petti. 🙂
Kun viikkoa myöhemmin pääsin uudelleen kokeilemaan suppailua, poikani nosti hauvani kyytiin. Nyt jännitin vielä enemmän kuin pari viikkoa aikaisemmin: nyt kyse ei ollut vain minusta, vaan minulla oli kyydissä toinen, jonka vuoksi piti olla tarkkana, ettemme pulahtaisi veteen. 

Tämän pyhän aiheessa on jotain samaa. Kun katselee sanoja ’Totuus ja harha’ , ne tuntuvat niin helpoilta ja yksinkertaisilta. Tottahan minä erotan, mikä on totta ja mikä ei!
Mutta jossain vaiheessa elämää huomaakin olevansa tilanteessa, jossa joutuu toteamaan, että tilanteen arviointi ja hallinta onkin pettänyt. Se mitä olit kuvitellut todeksi, osoittautuikin joksikin muuksi. Asian tekee vielä ikävämmäksi, jos sinulla oli tai on joku tai joitakin muitakin mukana kyydissä.   

Kirkkokäsikirja toteaa: ’Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! 
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  Ps. 92:5–10, 13–16

Väärät profeetat koetuksena
Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
    Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.” 5. Moos. 13:1–5

Totuuden henki ja eksytyksen henki
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
    Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6

Susia lampaiden vaatteissa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”  Matt. 7:15–23

Jeesus vertaa vääriä profeettoja raateleviin susiin lampaiden vaatteissa. – Katselin tällä viikolla Heavens above! elokuvan v:lta 1963. Tuossa mainiossa brittihuumorilla höystetyssä satiirissa kuvataan maallisia ja hengellisiä johtajia susina lampaiden vaatteissa. Kaikkea toimintaa ohjaa itsekäs oman edun tavoittelu.
Peter Sellers tekee hienon roolityön John Smallwoodina, lempeänä, hyvätahtoisena pappina, joka haluaa noudattaa Jeesuksen opetuksia kaikissa tilanteissa. Hän auttaa vähäosaisia järjestämällä ilmaisen ruokajakelun ja majoittaa pappilaansa asunnottoman, syrjäytyneen suurperheen. Tarvittaessa hän osaa olla myös tiukka heikossa asemassa olevia puolustaessaan.
Filmissä kuvataan johtavassa asemassa olevien ja myös tavallisten ihmisten itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä. Papin hyvätahtoisuutta käytetään hyväksi. Hän näkee ihmisten läpi, mutta uskoo sinnikkäästi hyvän esimerkin voimaan.

Pastori John Smallwood aloittaa 1. saarnansa sanomalla, ettei hän ole hyvä kristitty, mutta  haluaa olla, joten hän yrittää. (Tätä hän korostaa joka käänteessä. Hän ei yritä antaa itsestään kuvaa, että olisi hyvä paimen, vaan ainoastaan yrittävänsä tehdä sen minkä pystyy.) 
”Jos haluamme liittyä Jeesuksen kerhoon, meidän on tehtävä kuten hän käski ja ja elää hänen antamansa esimerkin mukaan”, hän toteaa saarnassaan. .

Kun seurakuntaneuvosto käsittelee sitä, miten varat olisi käytettävä, John Smallwood sanoo: ”Kuunnellessani teitä voisi luulla että Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat rakennusyritys. Rakennukset eivät ole niin tärkeitä. meidät tässä pitää pelastaa. Ihmiset ovat tärkeimpiä Jumalalle, jopa kirkkoja tärkeämpiä.”

Jumalan palveluksessa – Kun John S. sanoo, että ”Kyse on huolehtimisesta, siitä Jumala on kiinnostunut”, arkkidiakoni toteaa:
”En usko, että kannattaa sotkea Jumalaa jatkuvasti tähän.”  Johon Smallwood hymyillen: ”Häntä on vaikea pitää poissa, varsinkin kun on Hänen palveluksessaan, kuten me.”
”Hyvä tahto tuottaa aina hyvää tahtoa”, sanoo John S., mutta joutuu toteamaan, ettei asia käytännössä valitettavasti olekaan aina näin.

Onnellinen palvelija – Kun arkkidiakonilta kysytään, mikä sai tämän epäilemään, että tämä pappi on hieman hassahtanut, tämä vastaa: ”Hänen täysin aiheeton (unjustified) onnellisuutensa.”
(Tällaiseen ajattelua olen joskus itsekin kohdannut: että jos hyvä ja iloinen mieli ja olo näkyy ulospäin, sitä pidetään kummallisena.)
Kirkkovaltuuston jäsenten syytellessä ja valitellessa ainoa, joka halusi etsiä totuutta, selvittää miten asiat todellisuudessa olivat, oli eräs piispa (olikohan peräti Canterburyn arkkipiispa, en muista). Hän koetti rauhoitella Smallwoodin toiminnasta tuohtuneita virkaveljiään ja löytää kaikkien kannalta hyvän ratkaisun tilanteeseen.

Uusi kirkkoväärti – Koko pikkukaupungista John S. löytää yhden kristityn, joka elää uskoaan todeksi: ystävällisen ja hyvätahtoisen tummaihoisen roska-auton kuljettajan Mathew’in. Smallwood ottaa hänet  kirkkoisännäksi, joka auttaa häntä kaikissa kirkon toimintaan liittyvissä asioissa ja alkaa pitää raamattutunteja pappilaan majoitetulle suurperheelle. (Tämä herättää tietty närää kirkkovaltuustossa.) 

Usko ihmisiin – Kun John Smallwoodia arvostellaan siitä, että hän majoitti pappilaan kyseenalaisen moraalin omaavan perheen, hän vastaa arvosteluun:  ”Kukaan ihminen ei ole arvoton. Teidän pitäisi tietää se. Eivät he ole pyhimyksiä, enkä odotakaan heidän olevan. Ei heille kasva siipiä hetkessä. Kyse on uskosta. Uskosta ihmisiin. Yritämme vain opettaa esimerkillä.”

Toisen puolesta – Vaikka John S. epäonnistuu tehtävässään ensin vankilapappina, sitten tuon pikkukaupungin srk-pastorina, hän ei luovu uskollisuudestaan Jeesuksen esimerkin seuraamisessa.
Kun hänet lopulta lähetetään syrjäisen avaruusaseman papiksi, hän ei suostu siunaamaan avaruusrakettia ja sen laitteistoa, vaan menee sen sijaan puhumaan nuoren peloissaan olevan astronautin kanssa. Kaksi edellistä rakettilähetystä Marsiin epäonnistui, ja tämänkertaisenkaan onnistuminenkaan ei ollut kovin todennäköinen. John S. pukeutuu astronautin asuun ja astronautin sijasta rakettiin.
Raketin lähettämisen jälkeen avaruusasema ei saa yhteyttä siihen, mutta taivaalta kuuluu John Smallwoodin virsilaulu. 

Oliin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tähän siitä, miten suuri vastuu kaikilla johtajilla, niin maallisilla kuin hengellisillä, onkaan. Ollaanko Jumalan asialla, vai jonkin muun?. Mutta tuosta leffaselostuksesta tuli sen verran pitkä, että jääköön tähän. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auta meitä elämään opettamallasi tavalla, välittämättä siitä, että välillä joudumme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Auta meitä kaikissa tilanteissa pitämään kiinni Sinusta, Sinun avustasi ja seuraamaan Sinun opastustasi. 
Johdata meitä elämään ja toimimaan siten, kuin Sinä toivot meidän elävän ja toimivan.
Vapahtajamme, auta meitä nostamaan katseemme Sinuun, aina ja yhä uudestaan. Siitä saamme voimaa ja inspiraatiota jatkaa osoittamaasi tietä.
Ole meille turvakallio, jonka varaan voimme antaa itsemme ja koko elämämme. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkastettu Kristus

31.7.2022. Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.  Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

Tämän psalmin kirjoittaja kuvaa Taivaan ja Maan Kuningasta tavalla, joka saa ajattelemaan, mahtoiko hänellä olla omakohtaista kokemusta Jumalan voimallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta. ”Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä.” Kun Hän ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, fysiikan lait tuntuvat järkkyvän.    

Taivaan ja maan Hallitsija voi ilmentää itseään ja läsnäoloaan niin monin eri tavoin: hiljaisena kuiskauksena, lempeänä läsnäolona, syvänä rauhana taikka valtavana voimana, jollaisena yllä oleva psalmi kuvaa Jumalan kirkkautta. 

Siunausten sateita – Let it Rain on Michael W Smithin laulu, jossa pyydetään taivaan porttien aukeavan, niin että siunausten sateet laskeutuisivat yllemme. Tuo oli yksi niistä ylistyslauluista joita kuulin 2000-luvun alussa. Ensireaktioni ylistyslauluihin oli kummeksuva. Mutta toisella kerralla päätin antaa laulujen sanojen ja melodian temmata mukaansa. Huomasin, kuinka ne saivat minussa aikaan tietynlaisen muutoksen. Ne johdattivat pyhään ilmapiiriin.  

Yllä olevaa psalmikohtaa Michael W Smith siteeraa Let it Rain-laulun keskellä  eläytyen tekstiin tavalla, jollaiseksi voisi kuvitella psalmin kirjoittajan kokeneen Jumalan voimavaikutuksen. ’Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.’

Michael W Smith – Let it Rain

;,: Avaa taivaan tulvaportit, anna sateiden tulla ;,;
Herra hallitsee, maa iloitkoon
riemuitkoon kaukaiset rannat
pilvet ja pimeys ympäröivät Hänet
vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ovat Hänen valtaistuimensa perustus
tuli kulkee Hänen edellään ja kuluttaa viholliset Hänen ympäriltään 
Hänen salamansa valaisevat maailman
maa näkee sen ja vavahtaa
vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä
koko maailman Herran edessä
Taivaat julistavat Hänen vanhurskauttaan
ja kaikki kansat tulevat näkemään Hänen kunniansa
Tahdomme nähdä Sinun kirkkautesi, Jumala

Millä tavoin tahtoisin Jumalan ilmaantuvan elämäni tilanteisiin? Annanko Kaikkitietävälle tilan ja mahdollisuuden yllättää minut juuri sillä tavoin kuin Hän kulloinkin parhaaksi näkee? Uskallanko olla avoin, vai toimivatko omat rajoittavat ajatukseni, odotukseni, toiveeni tai mieltymykseni portinsulkijoina? Osaanko olla herkästi kuulolla, annanko Hänelle tilan ja mahdollisuuden yllättää, silloin kun vähiten osaan odottaa?

Maailman hallitsija, tule hiljaisuudessa, tule vetten pauhussa, tule sateessa, tuulen huminassa,,, tule sillä tavoin kuin haluat. Sinä näet meidät, Sinä tiedät mitä me tarvitsemme.
Anna epäluulon, ennakkoluulon, vastustuksen ja pelon vuorten sulaa kuin vaha edessäsi.
Niin että voimme kohdata Sinut, avoimin ja puhtain sydämin.

Mooses kohtasi Kaikkivaltiaan tulessa, palavassa pensaassa paimentaessa lampaita. Oli sinä Mooseksella ihmettelemistä. Mutta Herran pyhyys oli niin vahvasti läsnä, ettei  se jättänyt Moosekselle tilaa epäilylle.  

Jumalan suunnitelma Mooseksen elämälle oli alun pitäen ihmeellinen.
Koska Mooseksen äiti pelkäsi faaraon käskyä surmata heprealaisten kansaan kuuluvat poikalapset, hän laski pienen vauvansa kaislakorissa Niiliin, toivoen tämän pelastuvan tällä tavoin. Faraon tytär löysi Mooses-vauvan kaislikosta, vei pienokaisen faaraon hoviin ja kasvatti hänet siellä.  

Aikuisena Mooses surmasi kiivastuksissaan maamiehensä kiusaajan. Asian tultua ilmi Mooses pakeni peloissaan erämaahan. Mutta Jumala ei antanut tämän estää suunnitelmaa ja tehtävää, jonka Hän oli laatinut tämän elämälle. Siellä, erämaassa. Jumala ilmestyi Moosekselle palavan pensaan muodossa ja kutsui tämän johtamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta.

Pyhän vuoren juurella – Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
    Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.  2. Moos. 3:1–6

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” – Mooses ihmetteli, miksi pensas ei  pala poroksi ja meni lähemmäs katsomaan. Mutta Herra halusi muuttaa hänen uteliaan asenteensa Hänen pyhyyttään ja kunnioittavaksi. Kun Moosekselle selvisi, kenen edessä hän oli, hän pelästyi ja peitti kasvonsa. (Ehkä myös siksi, että Herran läsnäolon kirkkaus oli niin häikäisevä, etteivät hänen silmänsä kestäneet sitä katsella.)

Myöhemmin, kun Mooses oli tuonut israelilaiset Egyptistä erämaahan ja kiivennyt pyhälle vuorelle puhumaan Herran kanssa, hänen kasvonsa loistivat niin että hän peitti kasvonsa liinalla palatessaan takaisin alas vuorelta israelilaisten luo. 

Kirkkaudella kutsutut – Pietari kirjoittaa 2. kirjeessään, että hänet ja kumppaninsa oli kutsuttu Herran kirkkaudella ja voimalla: ’Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.’ (2.Piet.1:3)
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla mukana, kun Jeesus nousi pyhälle vuorelle. He saivat omin silmin nähdä, kuinka Jumalan Poika muuttui hohtavan kirkkaaksi vaatteitaan myöten, ja omin korvin kuulla, kuinka Isä puhui voimalliset sanansa.

Ylhäisimmän kirkkauden ääni –  Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.    2. Piet. 1:16–18

Ääni loistavasta pilvestä –
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
    Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
    Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  Matt. 17:1–8

Korkealle vuorelle – Jeesus tunsi tai tiesi, että hänen tuli nousta vuorelle, pois ihmisten ilmoilta. Ehkä hän kaipasi yksinäisyyttä voidakseen olla rauhassa Isänsä kanssa, viettää aikaa Hänen kanssaan, rukoilla, kuunnella Häntä. Tai ehkä Isä oli pyytänyt häntä nousemaan vuorelle, sillä jotain erityistä oli määrä tapahtua siellä.
Jeesuksen 3 läheisintä opetuslasta saivat tulla mukaan. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä siellä tapahtuisi. 

Kasvot kuin aurinko ja vaatteet kuin valo – Tuo muutos, joka Jeesuksessa tapahtui, oli jo sinänsä häikäisevä ja ihmeellinen. Mutta kun paikalle ilmaantuivat israelilaisten suuresti kunnioittamat profeetat Mooses ja Elia, Pietari häkeltyi siinä määrin, että koki tarpeelliseksi tehdä jotain. Tämä oli jotain niin erityistä ja ainutlaatuista ja pyhää, että tämä piti saada jollain lailla ankkuroitua.

Mooses ja Elia – Se että Pietari ehdotti majojen rakentamista Moosekselle ja Elialle, viittaa siihen, etteivät nämä ilmestyneet heille jonkinlaisina utuisina, leijuvina henkiolentoina, vaan tunnistettavissa olevina ihmishahmoina. Elian vaatetus saattoi olla samanlainen kuin miksi VT sen kuvaa. Mutta miten Pietari tunnisti Mooseksen? Pyhä Henki varmaan ilmaisi sen hänelle.  

Tämä kaikki oli niin käsittämätöntä jo tuolloin (saati sitten meidän tieteellisenä aikakautenamme),että Pietari katsoi aiheelliseksi korostaa kirjeessään, että he olivat ’omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.’

Kirkkaasta pilvestä kuuluivat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”  Tuo ääni oli niin voimakas, että opetuslapset heittäytyivät kasvoiilleen pelosta.
Ei jäänyt tilaa epäilykselle tai asian kyseenalaistamiselle. Tuo kokemus muutti opetuslasten elämän pysyvästi. Se sai heidät vakuuttumaan siitä, että heidän Opettajansa todella oli J

Taivaallinen Isämme haluaa sanoa nuo sanat myös meistä, lapsistaan: ”Sinä olet minun poikani / tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”
Hän ei kuitenkaan kuuluta sitä kovalla äänellä kirkkaana hohtavan pilven keskeltä sellaisella voimalla, että kaatuisimme maahan. Hän kuiskaa sen sydämeemme. Ehkä sellaisella hetkellä, jolloin juuri eniten sitä kaipaamme.

Hän on kanssamme, elämässämme, koko ajan (eikä vain silloin kun kiipeämme korkealle vuorelle ollaksemme Hänen lähellään, viettääksemme aikaa Hänen kanssaan). Kummallista on oikeastaan, kuinka helposti unohdamme sen. Miten elämämme olisikaan erilaista, jos muistaisimme sen useimmin. – Miten erilainen tämä maailma silloin olisikaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakkauden laki

24.7.2022. Poika, miniäkandi ja alle vuoden ikäinen hauvelinsa (samaa rotua mutta erilaisen luonteen omaava kuin omani) olivat tänään kylässä. Pihalla hauvoilla oli iloiset, vauhdikkaat leikit. Koska sateli välillä, olimme kuitenkin enimmäkseen sisällä. Siinä saivat hauvatoverukset taas harjoitella lelujen, namien ja huomion jakamista ja oman edun tavoittelusta luopumista.
Joka tapaamiskerralla sujuu paremmin – oppivat huomioimaan toista, ilman että tuntuisi heti siltä, että jäisi itse jostain paitsi. – Hauvojen rakkauden lakeja harjoittelevat. 🙂

Tämän pyhän aiheena on Rakkauden laki. Voisi kuvitella että nyt on odotettavissa jotain tosi kaunista, miellyttävää, ylevää ja lempeää; sellaista päätä silittelevää aiheen käsittelyä. Sellaista, josta tulee hyvä mieli.
Mutta tekstit haastavatkin miettimään omaa lähimmäisenrakkaudenkykyä ja sen määrää (tai puutetta). – Onneksi meidän ei tarvitse teeskennellä olevamme yhtään sen pyhempiä tai parempia kuin olemme, sillä Jumalalle olemme yhtä rakkaita huolimatta siitä, miten hyvin tai paljon kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme.
Hänen toiveensa on kuitenkin, että pyrkisimme kohti sellaista rakkautta, jota Jeesus tuli opettamaan ja osoittamaan niille, joita Hän kohtasi Galileassa, Juudeassa, missä liikkuikin.
Hyvää tekevää, hoitavaa ja parantavaa rakkautta.

Kirkkovuosikalenteri toteaa aiheesta, että Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Ja että sen vuoksi myös meidän kristittyjen tulee noudattaa rakkauden lakia. Tähän pyrkiessään meidän tulee olla valmiita luopumaan jopa omista oikeuksistamme  lähimmäisiemme hyväksi sekä osoittamaan rakkautta myös vihamiehiämme kohtaan.

Siinäpä haastetta. Varsinkin tuossa viimeisessä kohdassa, joka kehottaa osoittamaan rakkautta pahantekijälleen. Ensimmäisenä tulee itselleni mieleen: miten ihmeessä ukrainalaiset pystyisivät osoittamaan rakkautta maahansa häikäilemättömästi hyökänneitä ja julmasti ja raa’asti toimineita veljeskansalaisiaan kohtaan? 

Tuli mieleen rikas nuorimies, joka kysyi Jeesukselta, miten voi saavuttaa ikuisen elämän. Jeesuksen vastaus oli, että tämän tuli luopua omaisuudestaan ja jakaa se köyhille, ja seurata sitten häntä. Kun nuorukainen huomasi, ettei pystyisi siihen, hän lähti surullisena pois.
Kun Jeesus totesi opetuslapsille, että Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä, he pohtivat keskenään, kuka sitten voi pelastua. Silloin Jeesus sanoi:
”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark.10:17.27)

Ehkäpä tässä lähimmäisen, jopa vihollisen rakastamisen haasteellisuudessakin on kyse siitä, että annamme Jumalan vaikuttaa meissä. Annamme Hänen Rakkautensa muuttaa meitä. Se mihin me emme pysty, siinä Hän voi auttaa meitä. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Voimani ja kilpeni 
Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
 Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakasta lähimmästäsi niin kuin itseäsi
– Herra sanoi Moosekselle:
    ”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
    Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
    Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
    Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
    Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
    Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”  3. Moos. 19:1–4, 11–18

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauhassa kaikkien kanssa 
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.    Room. 12:16–21

Voita paha hyvällä – siinäpä jatkuva haaste meille jokaiselle. Onneksi saamme harjoitella sitä jatkuvasti, erilaisissa elämäntilanteissa ja kohtaamisissa.
”…pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Miten kauniita kehotuksia, ei vain roomalaisille osoitettuina, vaan meille kaikille. Miten tämä maailmamme olisikaan toisenlainen, jos pystyisimme niitä noudattamaan, niin omassa henkilökohtaisessa elämässämme kuin globaalilla tasolla.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tarjoa sovintoa –
Jeesus sanoi:
    ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
    Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
    Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
    Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”    Matt. 5:20–30

Aikamoisen vahvoja sanoja Jeesukselta, Varsinkin viimeiset lauseet. Varsinkin jos ne ottaa kirjaimellisesti. Ja helpostihan sitä ensin ajattelee noita viettelevää silmää ja kättä koskevia neuvoja. Ensimmäistä kertaa huomioni kiinnittyi kuitenkin siihen, miten Jeesus puhui ruumiista, ei sielusta. Miten huonosti ruumiin käy, jollei tee tietoisesti selvää pesäeroa houkutukseen, vaan antaa sille myöden. Ihmiselämään kuuluu se, että opettelemme saamaan halumme ja himomme hallintaan, niin etteivät ne pääse hallitsemaan meitä. 

Eräs konkreettinen osoitus itselleni tästä oli, kun joitakin vuosia sitten päätin tehdä täydellisen sokerilakon: ei enää makeaa suklaata eikä jäätelöä (joihin olin ollut ajoittain enemmän ja vähemmän addiktoitunut).
Miten kävikään? Parin viikon kuluttua kehoni ei enää kaivannut lainkaan makeaa!
Ei siis ollut mieleni tai sieluni joka halusi suklaata, vaan keho sitä kaipasi. Mitä enemmän olin ruokkinut ruumistani makealla, sitä enemmän se sitä kaipasi. Leikattuani suklaan ja jäätelön pois silmistäni ja käteni ulottuvilta, makeanhimo katosi. Olin aika yllättynyt, miten nopeasti haitallisista mieliteoista voi päästä eroon.
(Nykyään herkuttelen 80 % tummalla suklaalla, joka ei maistu lainkaan makealta, ja ’jäätelöni’ teen turkkilaisesta jogurtista, johon laitan marjoja, pähkinöitä tai sokeritonta kaakaojauhetta. Keksiä ja jäätelöä voin ostaa vieraille, tai syödä vieraisilla, ja palata taas sitten ’ruotuun’) 

Vaikka sokerinhimo ei olekaan himoista tuhoisimpia, voi sekin johtaa melkoisen epätoivottuihin tuloksiin verensokerin kohotessa liian korkealle. Minulla ei sellaista tilannetta vielä ole ollut, mutta yllätyksekseni paha kolesteroli (LDL) arvo oli kohonnut liikaa. Sain 3 kk armonaikaa leikata ruoka-aineista pois tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa. Ihana, huolehtiva lääkärini ’uhkasi’ lääkityksellä, jolleivat arvot ole laskeneet syksyyn mennessä. Sanoi, että kokeillaan nyt ensin 3 kk ruokavalion muutoksella.
Nyt teen viilin ja jogurtin rasvattomasta maidosta ja syön rasvatonta raejuustoa (haperoluideni vahvistamiseksi). Ja koska kuulemma painoa voisi olla enemmänkin, koetan syödä vähän enemmän hyviä hiilareita. 

Eri elämänvaiheissa ja tilanteissa tulee eteen enemmän tai vähemmän harmillisia seurauksia tuottavia juttuja, joita vaan kannattaa ’leikata irti’ mielestä tai kehosta. Mikä se juttu milloinkin onkaan (mieliteko, halu, himo, riippuvuus, tai jokin muu juttu, joka johtaa johonkin ikävään lopputulokseen), kannattaa siitä pyrkiä eroon. Ja kun sen on onnistunut ns. leikkaamaan pois elämästään, voi hyvinkin todeta myönteisiä seurauksia niin kehon kuin mielen tasolla.  

Jeesus puhuu yllä olevassa evankeliumikohdassa myös sanomisiemme merkityksestä. Sillä vaan on merkitystä, miten me puhumme toisillemme. Ilkeät sanat, toisen nimittely ja haukkuminen ovat yhtä huono ja epätoivottu juttu kuin vihanpito ja anteeksiantamattomuus.
Ilkeät puheet taitavat kuitenkin olla helpommin kitkettävissä kuin anteeksiantamattomuus.

Mitä tehdä, jos ei vaan millään pysty antamaan anteeksi, ja jos sovinnonteko tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta? Onneksi meillä on Auttaja. Voimme pyytää avuksi Häntä, joka sitä ehdottaa ja toivoo.

Vapahtajamme voi auttaa meitä anteeksiantamisessa silloin kun se tuntuu itselle vaikealta.  Hän voi vapauttaa meidät kaunasta, vihasta ja katkeruudesta. ”Tarjoa sovintoa”, Hän kehottaa.
Kristus voi myös auttaa meitä antamaan itsellemme anteeksi, jos ja kun liian herkästi tai  tarpeettomasti syyllistämme itseämme.

Kristus voi muuttaa meitä, niin ettemme enää haluakaan puhua ilkeästi ja halventavasti toisille tai toisista.  Kun annamme Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, jotain meissä muuttuu. Kun annamme Hänen Valonsa valaista sielumme ja Hänen Rakkautensa täyttää sydämemme, me muutumme. Muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Omat huonot taipumuksemme heikkenevät, Hänen ominaisuutensa vahvistuvat meissä. Se on minusta kyllä tavoittelemisen arvoinen asia. 🙂

Rakkauden Kuningas, auta meitä olemaan rakastavaisempia toisiamme kohtaan. Tarvitsemme Sinun apuasi, Sinun Rakkauttasi, jotta voimme kasvaa kohti kaltaisuuttasi. Jotta oppisimme rakastamaan ja antamaan anteeksi kuten Sinä. Herra, armahda meitä. Auta Kristus meitä avaamaan sydämemme Sinun parantavalle voimallesi. Puhdista mielemme ja sydämemme, anna Rakkautesi virrata meihin, sydämeemme ja koko olemukseemme.
Niin että saisimme elää taivaan valtakunnan ilmapiirissä jo täällä maan päällä. Rakkauden ilmapiirissä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla kiovalaisen kamarikuoron esittämänä kaunis, keskiajalta peräisin oleva ukrainalainen koraalilaulu Kyrie Eleison (Herra armahda).

Kyrie Eleison – Kiovan kamarikuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herran palveluksessa

16.7.2022.  Sateet tulivat: luonto, pensaat ja muut kasvit saavat juodakseen, ilma raikastui.
Tuli uutta puhtia miettiä, mihin ryhtyä seuraavaksi. Tekemättömiä hommiahan aina riittää, mutta mikä kutsuu nyt vahvimmin?

Tämän pyhän aiheena ovat apostolit, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta ja hänen viitoittamaa tietään. Kalastajat ja toiset opetuslapset, jotka Jeesus pyysi mukaansa, ja Paavali, jonka ylösnoussut Kristus  kutsui levittämään hyvää sanomaa – kaikille heille Kristuksesta ja Hänen tiestään tuli heidän elämänsä johtotähti, jota he vastoinkäymisistä huolimatta seurasivat elämänsä loppuun saakka. 

’Never stop dreaming’ (Älä koskaan lakkaa unelmoimasta) -niminen dokumentti kertoo juutalaisesta poliitikosta Shimon Peresistä (1923-2016). Myös hän seurasi omaa johtotähteään lannistumatta ja pettymyksistä välittämättä, elämänsä loppuun asti.
(Poliitikot eivät koskaan ole kiinnostaneet minua, mutta dokumentin nimi sai minut katsomaan sen: unelmoiva poliitikko.
Eräs toinen tunnettu henkilö, Martin Luther King, toisti kuulussa puheessaan yhä uudelleen:
”I have a dream.”  Martin Luther King unelmoi mustan ja valkoisen väestön tasa-arvosta ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. – Mistä Shimon Peres mahtoi unelmoida?   

Yhteinen unelma – Shimon syntyi pienessä kylässä, joka silloin kuului Puolalle (nykyisin Valko-Venäjälle). Hänen  isoisänsä oli rabbi, joka alkoi opettaa Shimonille pyhiä kirjoituksia tämän ollessa 4- vuotias. Shimon omaksui yhteisönsä yhteisen unelman päästä joskus Siioniin, esi-isiensä maahan. Tämä toteutuikin, kun Shimonin perhe muutti juutalaisvainojen alettua Palestiinaan v. 1934.

Unelmien toteuttaja – Shimon ei ollut pelkästään unelmoija, vaan hän pyrki myös toteuttamaan unelmansa. Hänen innostava toimintansa nuorisojärjestön johtajana tuli Israelin 1. pääministerin David Ben Gurionin tietoon. Pian tämä nimitti Shimonin laivaston komentajaksi. ja myöhemmin puolustusministeriön johtavaksi kenraaliksi. Shimon kieltäytyi kuitenkin kunniasta, eikä suostunut pukeutumaan armeijan pukuun.
Hän koki jatkuvasti pettymyksiä, mutta ei tinkinyt periaatteestaan toimia reilusti ja sanansa pitäen silloinkin, kun se ei ollut hänen oman henkilökohtaisen etunsa mukaista. Hän etsi  ratkaisuja, jotka palvelisivat hänen maansa ja kansansa etuja.
Hän kehitti keinoja, jotka toimisivat pelotteina vihollisten hyökkäyksiä vastaan, ja etsi rauhaa tukevia ratkaisuja ongelmiin.  

Shimon Peres kävi rauhanneuvotteluja niin Jordanian kuningas Husseinin kuin palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa (josta jälkimmäisestä hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla ja josta häntä myös kritisoitiin ankarasti).
Eräs haastateltava kertoi palestiinalaisten itkeneen onnesta sopimuksen solmimisen jälkeen. . He totesivat ettei heillä ole koskaan ollut mitään, ja nyt heille annettiin Gaza omaksi. (Arafat rikkoi kuitenkin rauhansopimuksen, toimitti aseita Gazaan, ja terrorijärjestö Hamas alkoi toimintansa.)

Rauhantilan etsimistä – Shimon etsi erilaisia keinoja, joilla maallisella tasolla toteuttaa se, mitä hänen maanmiehensä 2000 v. aiemmin oli luvannut.
Tosin Jeesus ei tullut tuomaan maallista rauhaa, vaan sydämenrauhaa (ei vain oman kansansa ihmisille, vaan kaikille kansoille, olipa tilanne ulkoisesti millainen tahansa):
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa.” (Joh.14:27)

Johtotähtenä rauha – Shimon Peres kiersi vielä 90-vuotiaana maailmaa puhuen unelmastaan: rauhasta. Hänen unelmansa oli rauhanomainen rinnakkaiselo Lähi-Idässä, ja maailmassa yleensä.
Muut haastateltavat totesivat, että Shimon ei tavoitellut itselleen valtaa. vaan pyrki aina toimimaan maansa hyväksi. Ja että iästään huolimatta hän innoitti nuoria, koska hänellä oli vankka luottamus hyvään ja parempaan tulevaisuuteen.
Shimon totesi, että ainut asia jota hän elämässään katuu on, ettei hän unelmoinut enemmän. Hän sanoi toivovansa, etteivät nuoret (eivätkä vanhemmatkaan) ihmiset koskaan lakkaisi unelmoimasta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Mitä jos alkaisimmekin unelmoida – yhdessä Jumalan kanssa?
Kun viettää aikaa Hänen kanssaan, voi alkaa kuulla, mitä Hänellä on sydämellään, mitä suunnitelmia elämäämme varten.
Kun hiljennymme kuuntelemaan Häntä, meille voi selvitä, mihin Hän haluaa meitä kutsua.

Millaisia ihania asioita hiljaisuuden hetkistä voikaan syntyä.
Äiti Teresa kuvaa alla olevin sanoin, miten hiljaisuus voi johtaa palvelemiseen ja rauhaan: 

Hiljaisuuden hedelmä on rukous
rukouksen hedelmä on usko
uskon hedelmä on rakkaus
rakkauden hedelmä on palveleminen
palvelemisen hedelmä on rauha.  (Äiti Teresa)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. 
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.  Ps. 145:3–7

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
    Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.  1. Moos. 12:1–4

Miten ihmeellinen luottamus oli Kaldean Urissa syntyneellä Abramilla. Kun Herra pyysi häntä lähtemään isänsä kodista Kaanaan maahan, ei hän epäröinyt. Hän lähti vaimonsa, veljensä Lootin ja palvelijoidensa kanssa matkaan.
Vaellus ei suinkaan ollut vaivaton. Kaanaan halki kuljettuaan ja asetuttuaan Beteliin maahan tuli nälänhätä, jonka vuoksi Abram lähti perheineen Egyptiin, jossa he elivät muukalaisina.

Monien vaiheiden jälkeen he saapuivat Kuninkaanlaaksoon, jonne tuli myös Salemin kuningas Melkisedek, Korkeimman Jumalan pappi, kuten Raamattu häntä nimittää.
Melkisedek siunasi Abramin sanoen: ”Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.”  (1. Moos.14:19)

Liiton solmiminen  – Herra ilmestyy Abramille näyssä ja ilmoittaa lapsettoman Abramin saavan perillisen, ja että hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. Hän myös lupaa tälle Kanaanin maan. .
Abramin ollessa 99-vuotias, Herra teki uuden liiton hänen kanssaan sanoen. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Abraham.” ( (Nimi merkitsee = monien isää/johtajaa.)

Uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa ansiosta Abrahamista tuli juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kunnioitettu ja arvostettu kantaisä.   

Otteet Paavalin kirjeestä roomalaisille ja Timoteukselle ovat kovin erilaiset, mutta sisältävät vaikuttavaa tekstiä kumpikin. En osannut päättää, kumman niistä tähän ottaisin, joten laitan kummatkin. 

Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
    Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.  Room. 1:1–7

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.  1. Tim. 1:12–17

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
    Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11

Syvään veteen – Opetettuaan rannalla olevaa kansaa veneestä Jeesus kehotti Pietaria soutamaan syvemmälle. Pietari koettaa vähän pistää vastaan: koko yönä ei ole tullut kalaa. Mutta hän tekee kuitenkin niin kuin Jeesus pyytää. – Kalasaalis on niin suuri, että verkot ovat revetä. 

Pietari, kokenut kalastaja, ymmärsi, että oli tapahtunut jotain sellaista, mikä ei ollut mahdollista ilman taivaallista väliintuloa. Hän, joka aina koki kaiken vahvasti, tunsi säikähtäen oman syntisyytensä Jumalan Pojan edessä.
Mutta Jeesus rauhoitteli häntä. Pietarin ei tarvinnut pelätä. Tätä hän tulisi tekemään ihmisten kanssa: suuret joukot kerääntyvät kuulemaan häntä, Ja jos he uskovat kuulemaansa, se tulee muuttamaan heidän elämänsä. He nousevat, syvistä vesistäkin, valoon. He saavat kuulla, mistä löytyy todellinen rauha. Heistä tulee taivaankansalaisia. 

Alleluia – Taizé Kiev

https://www.youtube.com/watch?v=zKz_VtPAhfw

Tämän Kiovan Taizé-yhteisön videon alla olevassa tekstissä on rukous erityisesti Ukrainan kansan puolesta:

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Rakkauden Jumala, Sinä tuot meidät yhteen. Ja me uskomme Sinun käsiisi ne, jotka elävät ahdingossa, erityisesti Ukrainan kansan. Innoita heitä löytämään rauhan ja oikeudenmukaisuuden tien.” (Veli Alois, 19.2.2014)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armahtakaa!

9.7.2022.  Voin kuvitella, miten helpottuneena luonto ottaa vastaan taivaalta laskeutuvan pehmeän kesäsateen pitkän kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Kuinka puut, pensaat ja kasvit huokaisevat kiitollisina, ja kuinka viljelijät kokevat taivaan vihdoinkin armahtavan heidän viljelyksiään.  
Ihan kunnon sadetta odottavat tyhjät sadevesitynnyritkin. Muutama sadepisara tuli tänään täällä meidän nurkilla. Mutta jostain syystä ne hartaasti odotetut sadekuurot tuntuvat kiertävän meidän kylän. Jospa ensi viikolla? 🙂  

Armollista tämäkin – Korjaamolla oli todettu, että ruostevauriot ovat niin pahat, että huomioiden autoni iän ei voi muuta kuin todeta, että auto on kulkenut tiensä päähän. (Kyllähän se onkin uskollisesti palvellut, vähän vajaa 300 000 km mittarissa.)
Pari päivää sitten oli viimeinen katsastuspäivä. Pyysin Taivaan Isältä, että katsastusmies olisi kiltti eikä laittaisi autoa ajokieltoon, vaan saisin sille kuukauden armonaikaa. (Poikani oli sanonut, että aina kannattaa pyytää.)

Lähdimme lapsenlapseni kanssa katsastusasemalle. Tarkistettuaan auton ihanan sympaattinen katsastaja totesi, että ruostevauriot pitäisi korjata, laitetaan sille 2 kk lisäaikaa, jotta voin kysellä tarjouksia vielä muutamalta korjaamolta.
Armollinen päätös tuntui helpottavalta: auto sai lisäaikaa – tuplasti enemmänkin kuin olin pyytänyt! Vaikkei auto olekaan mikään välttämättömyys, iloinen ja kiitollinen olo tuli siitä, että pääsemme autovanhuksellani vielä tämän kesän retkeilemään sellaisiinkin paikkoihin, joihin julkiset kulkuvälineet eivät kulje.

Ensi pyhän aihe on kuitenkin paljon tähdellisempi kuin se, millä tavoin pääsee paikasta toiseen. Jo sen otsikko ’Armahtakaa’  viestii, että kyse ei ole mistään ihan köykäisestä asiasta.
Vaan kuin ollakaan: kun armahtamista lähti miettimään, ensimmäisenä ei suinkaan tullut mieleen oma armottomuus tai taipumus tuomitsemiseen, vaan katse suuntautui ensin jonnekin muualle: ylöspäin (”Herra, armahda hädässä olevia lapsiasi!”) sekä itään ja etelään (”Putin, armahda Ukrainaa! Vedä joukkosi takaisin, lopeta mieletön pommitus ja sota!”)

Oikeuden ja hyvyyden toteutumista – Ensi pyhän aihe kutsuu kuitenkin meitä tutkimaan omia ajatuksiamme, puheitamme ja tekemisiämme. Heijastavatko ne armahtavaisuutta, vai jotain ihan muuta?  
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa aiheesta:
’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista.’ 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.  Ps. 13:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Nämä teidän tulee pitää: 
Puhukaa totta toisillenne!
Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,
niin että rauha vallitsee keskuudessanne.
Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra. 
Sak. 8:16–17

Valo valtameren yllä – Alkuviikosta eräs ystäväni kertoi katsoneensa TV-elokuvan, jossa oli tärkeitä eettisiä näkökulmia liittyen ihmisen valintoihin elämässä. Löysin elokuvan netistä.
Valo valtameren yllä (The Light Between Oceans) kertoo majakanvartijasta, joka ensin vastusteltuaan lopulta taipuu vaimonsa tahtoon: he tekevät valinnan, joka johtaa salailuun ja valehteluun. Syyllisyys alkaa lopulta vaivata miestä siinä määrin, että hän johdattaa asioiden kulkua niin että heidän tekonsa lopulta paljastuu.   

Majakanvartija ottaa syyn niskoilleen, ja häntä odottaa kuolemantuomio. Vääryyttä kärsinyt nainen pystyy kuitenkin näkemään tilanteen kaikkien osapuolten kannalta, ja armahtaa miehen (jota luulee syylliseksi aviomiehensä kuolemaan).
Miehelleen katkera ja kostonhimoinen majakanvartijan vaimo käy myös oman sisäisen taistelunsa. Lopulta hän myöntää oman syyllisyytensä juuri ennen kuin hänen miestään ollaan kuljettamassa tuomittavaksi. 

Pohdittavaa – Vaikka noin tiiviistetysti kuvattuna elokuva kuulostaa hyvin melodramaattiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Esikoisromaanin pohjalta tehty filmi etenee hitaasti ja rauhallisesti, viipyen maisemissa ja kasvojen ilmeissä. On kuin se haluaisi antaa tilaa latsojan omalle pohdinnalle:
Millaisia valintoja ja päätöksiä olen itse tehnyt omassa elämässäni?
Mihin ne ovat johtaneet?
Entä jos olisinkin toiminut toisin?
Olenko koettuani vääryyttä pystynyt osoittamaan armollisuutta tekijää kohtaan?
Jollen, voisiko asialle vielä tehdä jotain?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
      – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli  on ylistävä Jumalaa.
    Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.  Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”    Luuk. 6:36–42

Saat mitä annat – niin voisi tiivistää tuon jeesuksen opetuksen. Jeesus käytti paljon mielikuvia opetuksissaan ja vertauksissaan. Hän tiesi, miten tehokkaita ne ovat. Hyvä mielikuva voi saada ihmisen havahtumaan, pohtimaan ja oivaltamaan asioita itsestään.
Monissa sananlaskuissa toistuu jeesuksen sanoma: Esim. ’Sitä niität, mitä kylvät’. Tai ’Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.’

Miten helposti sitä tuleekaan tuomittua tai syytettyä toisia erilaisten, pienempien tai isompien asioiden vuoksi; vaikka vain hiljaa mielessään. Jeesus laittaa meidät itse kunkin miettimään omia ajatuksiamme ja puheitamme.
”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.” 

Mutta mitä tehdä, jos niitä negatiivisa, tuomitsevia tai syyllistäviä ajatuksia vaan tulee?
Mitä jos kokeilisi vaikka sellaista, että joka kerran havahtuessaan tuonkaltaiseen ajatukseen antaakin sille saman tien kyytiä ja valitsee tilalle rakentavamman?
Kun arvostelevan ja tuomitsevan ajatuksen poislähettämisestä ja korvaamisesta myönteisemmällä tekee tavan, se alkaa vähitellen toimia automaattisesti. 
Porkkanaksi tai ukaasiksi voi ottaa nuo Jeesuksen sanat: ”…niin ei teitäkään…”   

Anteeksianto ei aina ole ihan helppoa. Kuitenkin se jos mikä on vapauttavaa. Niin kauan kuin kantaa sydämessään anteeksiantamattomuutta ja siihen liittyviä tunteita, on niiden vanki, halusipa sitä tai ei.
Anteeksi antaessaan vapauttaa niin sen, jolle antaa anteeksi, kuin itsensä. – ”Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Vapauttamisen Mestari – Ja jos katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden tunteista ei vain pysty päästämään irti, ja anteeksiantaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, voi pyytää apua Vapahtajaltamme. Hän on vapauttamisen Mestari. Se oli hänen spesiaalialaansa 2000 v. sitten, kun Hän toimi Galileassa ja Juudeassa, ja on sitä edelleen. 

Piikki silmässä – Jeesuksen vertaus hirrestä, joka pitää poistaa omasta silmästä ennen kuin alkaa kaivella roskaa toisen silmästä on aina hymyilyttänyt minua. Se että ei mikään pieni tikku tai risu, vaan hirsi! 
Pari päivää sitten katkoessani kuivunutta, paksua ja piikikästä ruusupensaan oksaa siitä singahti piikki silmääni. Ensimmäinen ajatus oli: koettaako tuo viestittää että onko jäänyt hirsi huomaamatta? (Olin juuri miettinyt tuota hirsi silmässä-vertausta.)
Hieraisin varovasti silmää, kipu hellitti ja menin huuhtomaan silmää, mutta piikkiä ei näkynyt. 

Aamulla kasvoja pestessäni käteen tuli 3 mm:n kova piikki, kivuttomasti, ihan itsestään. Ah mikä helpotus. Ja kiitollisuus. Ja armahdetuksi tulemisen tunne: Piikki lähti, vaikkei tullut mieleen mitään hirttä. 🙂 – Ja ehkei asioilla sittenkään ollut mitään yhteyttä.
Jään kuitenkin vielä ihmettelemään Jeesuksen sanavalintaa. Eikö piikki olisi ollut hirttä osuvampi? No mistä minä tiedän. Ehkä hirren alkuperäinen, arameankielinen sana oli mitä osuvin tuon maan ja ajan kulttuuriin. Tiedä vaikka liittyisi johonkin silloiseen sanontaan tai sananlaskuun.   

Jeesuksen sanat ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” ovat samalla tavalla sekä varoittavia että kannustavia lupauksia kuin em. sananlaskut. Näkeepä niissä sitten varoituksen tai lupauksen, kumpikin tähtää samaan: että oppisimme olemaan armollisempia toisiamme kohtaan. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmentyä, tulla keskuuteemme, tulla  todellisuudeksemme. Että vihanpito voisi muuttua sovinnoksi ja taistelut rauhaksi –  myös henkilökohtaisessa elämässämme.

Kristus, Sinä tiedät heikkoutemme ja avuttomuutemme. Tarvitsemme Sinua, Sinun apuasi. Kiitos että saamme aina kääntyä puoleesi. Kiitos että olet kanssamme. Vapahtajamme ja Auttajamme,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevalla videolla Slovenian Filharmoninen kuoro esittää Samuel Barberin teoksen Agnus Dei (Jumalan Karitsa).
Video on omistettu ’ Urheille ukrainalaisille veljillemme ja sisarillemme’.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Agnus Dei – Slovenian Filharmoninen kuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏