14.12.2015 
Ulkona taivaalta laskeutuu hitaasti isoja lumihiutaleita. Maa värjäytyy valkoiseksi – ainakin vähäksi aikaa. Ensilumi, heiveröinenkin, tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä. Vai onko tämä jo toinen? Jonkun ennusteen mukaan saataisiin valkea Joulu myös maamme eteläosiin. Pari päivää sitten mitattiinkin vielä samoja lukemia kuin Juhannuksena…
Alla olevassa Joulupäivän evankeliumitekstissä ovat mukana niin Juhannuksen kuin Joulun syntymäpäiväsankari. Johannes Kastajan syntymää juhlitaan vuoden valoisimpana aikana. Mutta miten vahvana voikaan kokea sen, kun todellisen Valon tuojan syntymäjuhlaa vietetään vuoden pimeimpänä ajankohtana. Siitähän Kristuksen syntymässä on kyse: Valon saapumisesta keskuuteemme, pimeyteemme. ’Valo loistaa pimeydessä…’
(4. adventtisunnuntain evankeliumiteksti löytyy blogini päivityksestä 15.12.14, otsikolla Lapsella Jumalan kasvot.)
Valo loistaa pimeydessä – Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä. mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1: 1-14)
Taivaallinen raportti – Kun tuota luen, tulee olo että evankelista Johannekselle taivaan portit olivat avoinna, ja että hän sen vuoksi toimi eräänlaisena taivaallisena reportterina. Mutta jotta tuosta raportista aukeaisi jotain itsellenikin, täytyy hidastaa tahtia, pysähtyä miltei joka lauseen kohdalla kuulostelemaan ja maistelemaan: millaista on kun taivaat ovat avoinna?
Tällainen teksti ei ainakaan itsessäni herätä pienintäkään halua analysointiin tai selittelyyn. Pikemminkin halun ihmetellä, sillä tavoin kuin jonkin pyhän ja suuren asian edessä ihmettelee. Sana ’ihmettely’ kuvaa minusta hyvin tätä, koska se juontuu ihmeestä. Jostain sellaisesta, mikä on ihmismielen tavoittamattomissa.
Lapsena pyydystettiin hiutaleita suuhun. Siihen ne sulivat, kielelle. Tuosta taivasraportista (kuten koko Johanneksen evankeliumista) on minusta ihana pyydystellä hiutaleita maisteltavaksi. Antaa niiden sulaa, laskeutua ja vaikuttaa omalla tavallaan sisimmässä.
Kaipaus ja kiitollisuus – Johannes kirjoittaa imperfektissä. Hänen kuten muidenkin opetuslasten sydämessä oli varmaan kaipaus: Kristus, jonka Rakkauden, Viisauden, Voiman ja Rauhan he olivat saaneet nähdä ja kokea, oli noussut taivaisiin. Mutta kaipaukseen liittyi varmasti myös kiitollisuus: he olivat saaneet olla osallisina jostain aivan ihmeellisestä, merkittävästä, ainutlaatuisesta: Jumalan ilmentymästä maan päällä. He saivat nähdä Taivaallisen Valon ihmismuodossa, – Joulun ilosanoma, ”Hän tuli…, asui…, oli…”
Mutta se, että me 2000 v. myöhemmin voimme käyttää preesensiä: Hän on täynnä armoa ja totuutta, Hän asuu keskellämme ja meissä, Hän on – se jos mikä on ihmeellistä!
Kristus sydämissämme – Efesolaiskirje toteaa: ”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.”
’Todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen…’ – Kirjoittelen tätä Lucian päivänä. Lucia -tradition voi mielestäni nähdä myös kuvana siitä, kuinka meitä kaikkia (ikään ja sukupuoleen katsomatta) kutsutaan tuomaan valoa pimeään.
Jumalamme, täytä meidät Valollasi, valaise mielemme, sydämemme, tahtomme, koko olemuksemme. Niin että voimme olla valotuikkuinasi täällä Maan päällä.
Kiitos että tulit keskuuteemme, kiitos että olet kanssamme, kiitos että olet Valomme!
Immanuel, God is with us – Michael Card
”Merkki annetaan, neitsyt synnyttää ihmislapsen, jossa jumaluus on täytenä
Loiste kansoille, valo kaikkien nähdä, toivo kaikille, jotka ottavat vastaan
Hänen lämpimän todellisuutensa. Immanuel – Jumalamme on kanssamme
Ja jos Jumalamme on kanssamme, Kuka voisi olla meitä vastaan.
Jumalamme on kanssamme, Immanuel.
Kaikille jotka elävät kuoleman varjossa loistava Valo on sarastanut.
Kaikille, jotka kompuroitte pimeässä: katsokaa, Valonne on tullut.
Mikä on vastauksesi? Oi, kuuletko Hänen kutsunsa,
joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet kaikille?
Maan päällä ei ole sellaista voimaa, syvyyttä tai korkeutta
joka koskaan voisi erottaa meidät Jumalan Rakkaudesta Kristuksessa.
Jumala kanssamme, Immanuel.”
Muita tekstejä: Ps. 100, Jes. 52: 7-10 ja 1. Joh. 4: 9-16