29.11. 2025. Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Adventinaika alkaa, ihanaa!
Ei haittaa vaikka ulkona sataa vettä: kynttilät ja jouluvalot virittävät suloisella tavalla Joulun odotukseen. Omalla kohdalla joka vuosi rauhallisempaan. Turhat touhuamiset ovat karsiutuneet, ja niiden mukana stressaamiset menneet menojaan. Tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ’vain’ hiljentyä olennaisen äärelle.
************
Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10
Rauhanjulistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10
Kuningas Kristusta me Häneen uskovat odotamme, Tuomaan rauhan tähän levottomaan ja riitaisaan ja sotaisaan maailmaan.
Tänäkin Jouluna enkeli julistaa meille, kuten aikoinaan paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”
Kristuksen, Vapahtajan, syntymästä riemuitsivat myös tuon julistajaenkelin (olikohan arkkienkeli Mikael) mukana tullut suuri taivaallinen sotajoukko. He ylistivät Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luukkaan evankeliumin 2. luvusta)
Jumalan tahto meille ihmisille on hyvä. Enkelit julistivat rauhaa ihmisten kesken. Mutta miten vaikeaa meidän onkaan elää tuota julistusta todeksi…
Kuitenkin ajattelen, että näytti maailmalla miltä hyvänsä, me voimme aina vaalia rauhaa omassa sydämessämme, ja antaa sen säteillä ympäristöömme.
Vaikkaolemmekin aivan pikkuriikkisen pieni osa tätä ihmiskuntaa, niin uskon, että sillä on merkitystä, millaisia ajatuksia ja tunteita kannamme mukanamme.
Jos vaalimme sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme rauhaa, ja toimimme siitä käsin, olemme mukana levittämässä Jumalan hyvää tahtoa tähän maailmaan. 💛💛💛
************
Kirkastunut ilo – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12
Tuota kohtaa Pietarin kirjeestä minun piti lukea monta kertaa ja ajatuksella ennen kuin sisältö aukesi; siinä kun on niin pitkiä virkkeitä. Mutta se sai myös miettimään monia asioita.
Kuten sitä, kuinka Jumala ilmoitti asioita ennalta profeetoilleen. Ja sitä, kuinka apostolit lähtivät Hengen johdattamina viemään evankeliumia eri maihin..
Entä keille Pietari kirjoitti tämän kirjeensä? Eri puolilla Vähän-Aasian (nyk Turkin) alueilla muukalaisina asuville kristityille, jotka uskoivat Kristukseen ja rakastivat Häntä, vaikkeivat olleet Häntä nähneet.
Ehkä Pietari oli tavannutkin osan heistä lähetysmatkoillaan. Ehkä hän itsekin ihmetteli, kuinka he uskoivat vaikka eivät olleet nähneet. Ajattelen, että Pietarista säteili niin vahvasti Jeesuksen läheinen tunteminen, että se ei voinut olla vaikuttamatta niihin, jotka kuuntelivat avoimin sydämin ja mielin.
Mietin, kuinka lukemattoman paljon on tänäkin päivänä ympäri maailmaa niitä, jotka uskovat Häneen ja rakastavat Häntä, vaikkeivat ole Häntä nähneet. Ja vaikka he uskonsa tähden joutuvat vainotuiksi ja kuolemankin uhalla. – Luulisi siinä jo olevan aika paljon ihmeteltävää niille, jotka eivät usko Kristukseen.
Kristuksen Henki antoi profeetoille ilmestystä siitä, että oli sielujen pelastus oli tulossa. Pelastajan tuli kärsiä, mutta sitä seuraisi kirkkaus, Kirkkaus, josta kaikki Häneen uskovat tulisivat osallisiksi.
Kun Pyhä Henki laskeutui Helluntaina Jeesuksen opetuslapsiin, he alkoivat julistaa tätä evankeliumin ilosanomaa. Eivät omin avuin, vaan Hengen voiman ohjauksessa. Pyhä Henki vaikutti heissä ja heidän puheissaan, samoin kuin kuulijoissa, niin että nämä uskoivat.
Näin Kristuksen Henki toimii yhä tänäkin päivänä. On Jumalan aikaansaamaa ihmettä, että voimme uskoa ja rakastaa Kristusta, vaikkemme voi havaita Häntä fyysisillä aisteillamme.
************
En löytänyt kuvaa aasinvarsasta, joten laitoin tämän 🙂
Siunattu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10
Tässä Markuksen evankeliumin tekstissä huomioni kiinnittyi tuohon, millä sanoilla Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkevat huusivat: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!”
Ihan kuin en olisi tuota koskaan ennen lukenut. Että Jeesusta tervehdittiin siunattuna valtakuntana, joka siinä oli tulossa.
Jeesus sanoi opettaessaan: ”Kääntykää (vanhassa käännöksessä: tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (engl. käännös: for the kingdom of heaven is at hand). (Matt.4:217)
Se, miten valtakunta on nyt, meidän aikanamme, tulossa, on mietityttänyt itseäni viime aikoina paljon. Siitä ehkä enemmän joku toinen kerta, kun venähtivät tämänkertaiset mietteet jo ihan liian pitkiksi!
************
Kirkas aamutähti – Ilmestyskirjan lopussa Kristus puhuessaan tulemisestaan sanoo: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)
Alla virsirunoilija Angelus Silesiuksen (1624-1677) sanoittama laulu, Pimeän yön aamutähti:
Morgenstern der finstern Nacht
Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht.
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, Dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit.
Du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war.
Voller Pracht wird die Nacht, weil Dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall.
Schönster Stern, weit und fern, ehrt man Dich als Gott den Herrn.
Ei nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.
Pimeän yön aamutähti, joka tuo maailman täyteen iloa
Jeesukseni, tule sisään, loistamaan sydämeni pyhäkköön
katso, Sinun taivaasi on minussa, kaipaan Sinua, pyhittäjäni
Valoni, älä kulje ohi, tule ennen päivänkoittoa
Sinun loisteesi ihanuus on suurempi kuin auringon
yksin Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen
Sinä loistat kaikille yhtälailla, kaikille nyt oleville, menneille ja tuleville
yö alkaa loistaa Sinun Valosi hymyillessä sille
Sinun ilontäyteinen säteilysi leviää kaikkialle
kaunein tähti kaukainen, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana
tule nyt, kultainen sielun Valo, tule, älä viivy
tule Jeesukseni, loista sydämeni pyhäkössä
Saksassa tätä Silesiuksen runoilua lauletaan joulunajan virtenä.
(Eräässä 10 pv:n retriitissä Saksassa laulettiin päivittäisen messun alussa Taize- ym. lauluja,
Jostain syystä tuon retriitin laulunjohtaja halusi retriitin loputtua antaa minulle tämän virren sanat. Laitoin tuohon koko virren sanat, vaikka videolla ei lauleta niitä loppuun saakka. Hankalat kääntää, mutta tuossa eräänlainen yritys.)