4.9.2025. Miten suloisenlämpöisenä syksy onkaan alkanut. Jotkut kasvit ovat kanssani samaa mieltä siitä, että tämähän tuntuu vielä ihan kesältä. Avomaan kurkut ja chilit tekevät kukkia, aikovat ilmeisesti tuottaa vielä satoa.
Sisällä kiinanruusuissani on kummassakin 8 nuppua. Saa nähdä jaksavatko kukkaan saakka. Joka tapauksessa ne ikään kuin kuvastavat sisimpäni hiljaista huokausta: vaikka illat ovatkin jo alkaneet pimetä, niin kunpa tämä kesänlämpöinen sää saisi vielä jatkua…
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa, että ’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14
Daavid oli jo nuorena paimenpoikana läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa. Se oli hänelle kaikkein tärkein asia. Hän kertoi Jumalalle ajatuksensa ja tunteensa, pelkonsa ja riemunsa. , Hän kiitti Jumalaa varjeluksesta ja avusta ja osoitti Hänelle kiintymystään, kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan myös lyyraansa soittaen.
Ollessaan kuninkaana Daavid vietteli sotimassa olleen soturi Urian vaimon Batseban. Jottei aviorikos paljastuisi Daavid järjestytti asiat niin, että Uria sai surmansa taistelutantereella.
Daavid otti Batseban vaimokseen. Raamattu ei kerro, vaivasiko huono omatunto Daavidia, vai ajatteliko hän, että nyt kaikki on hyvin, kun hänen rikoksensa pysyivät salassa.
Maallinen rakkaus oli vienyt Daavidin kauemmaksi Jumalan yhteydestä. Vasta tekonsa paljastuttua hän havahtui huomaamaan, kuinka oli poikennut Jumalan tahdon seuraamisesta. Vai oliko hän vain kieltäytynyt ajattelemasta tekojaan?
Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo puhumaan tälle suorat sanat, Daavid järkyttyi syvästi. (2. Sam. 11). Hän alkoi katua rikkomuksiaan ja pyysi anteeksi Jumalalta.
Eniten Daavid pelkäsi sitä, että Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Hengen. Hän pelkäsi että menettäisi yhteyden Jumalaan; ei voisi kokea Hänen läsnäoloaan ja kuulla Häntä.
Puhdas sydän ja vahva henki – Katuvan Daavidin sanat hänen anoessaan Jumalalta armahdusta ovat koskettavia. ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”
Tuo on pyyntö, jonka itsekin voi osoittaa Jumalalle, olipa omalla tunnolla pienempiä tai isompia rikkomuksia Hänen tahtoansa vastaan.
Hän haluaa antaa meille anteeksi, Hän haluaa ettei mikään erottaisi meitä Hänen yhteydestään. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh. 1:9)
**********************
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
Sananl. 28:13–14
”Kuulkaa, israelilaiset! Te olette nyt lähdössä Jordanin yli kukistamaan kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia ja joiden suurten kaupunkien muurit hipovat taivasta. Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: ’Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!’ Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut. Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden. Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.”
5. Moos. 9:1–6
**********************
Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
Room.3:21-28
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Luuk. 18:9–14
Tuo on mielestäni todella koskettava evankeliumiteksti. Ja miten tehokkaasti se johdattaa itsetutkiskeluun. Kuvittelenko olevani jollain lailla parempi tai pyhempi kuin joku muu? Ja jos, niin millä tavoin? – Tällaista kannattaa miettiä, ihan rehellisesti ja rohkeasti, kaunistelematta ja hurskastelematta.
Se mitä itsessäni usein harmittelen on, miten helposti mieleeni tupsahtaa negatiivisia muistoja toisista ihmisistä. Se on kiusallista myöntää, mutta kun tässä nyt on tarkoitus katsella rehellisesti sisimpäänsä. 🙂 Kyse on yleensä vanhoista jutuista, sellaisista, joissa joku on tehnyt jonkun vääryyden minua kohtaan. Henkilö tulee mieleeni, ja muistan mitä hän teki.
Ennen olin ihan mahdottoman itsekriittinen, varsinainen itsesyytösten mestari. Vähitellen (Jumalan avulla, näin uskon) olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan.
Niinpä nykyään, kun huomaan ajattelevani negatiivisesti jostain henkilöstä, hymyilen itselleni hyvätahtoisesti: no niin, siinäpä taas muistelet negatiivisia. Sitten annan mielessäni anteeksi kyseiselle henkilölle ja suuntaan ajatukseni johonkin mukavaan asiaan.
(Mitä useammin tuon tekee, sitä helpommin se sujuu.)
Tuli mieleen, kuinka silloin, kun on hyvä olo, ei negatiivisia ajatuksia tulekaan. Ne eivät vain mahdu tulemaan.
Tänään (3.9.) erityisen hyvän olon toi minulle pehmeänlämmin sää. Mutta oli sää mikä tahansa, se mikä useimmiten tuo minulle hyvän olon, on kiitollinen mieli. Minulla onkin tapana aloittaa aamu kiittämällä Jumalaa, ja illalla lopuksi kiittää Häntä. Ja pitkin päivää, aina kun muistan, kiittelen Häntä kaikenlaisista pienistä asioista. – Se on mielestäni ihana tapa ylläpitää ja vahvistaa hyvää oloa, Ja yhteyttä Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde.
Alla oleva lauluvideo tuli eteen. Laulu kertoo rauhasta, joka löytyy Jumalan läsnäolossa viipymisestä, lepäämisestä ja olemisesta.
Lepopaikka – Alttari & Heidi Lárraga