Jeesus sanoo:
    ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:5–13)

6.5.2021.  – Jeesus kuvaa vertauksessaan todellista ystävää. Vaikkei auttaisi pelkkää ystävyyttään, tämä antaa kuitenkin mitä toinen pyytää, Antaa niin paljon kuin hän tarvitsee. Antaa, vaikkei ensin olisi halukas antamaan ja vaikka joutuisi venymään yli oman mukavuusrajansa. 

Millainen on mielestäsi todellinen ystävä? Millaisia ominaisuuksia odotat häneltä, tai arvostat hänessä?
Aloin pohtia, millainen omasta mielestäni on todellinen ystävä. Listasta tuli niin pitkä, että aloin sen sijaan miettiä todellisia ystäviäni lapsuuden, nuoruuden ja nykyiseltä ajalta. Voisiko heillä olla  jokin yhteinen nimittäjä? – Lenkkipolulla yhä miettiessäni asiaa huomasin, että kyllä on: luotettavuus. Todellinen ystävä on luotettava. – Sitä arvostan myös läheisissäni. 

Todellinen ystävä on aarre, ilon ja kiitollisuuden aihe. – Ja taas alkoi syntyä listaa hyvän ystävän ominaisuuksista… – päättäväisesti pyyhin ne pois, sillä eihän sellaista ystävää olekaan, joka täyttäisi ne kaikki.
Mieleen tuli kuitenkin toistuvasti rakkaan mummuni usein lausuma sanonta ”Lika barn leka best” (samankaltaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään). Tämä pätee usein myös aikuisiin.
Kyllähän auttaa hurjan paljon yhteisymmärrystä, jos ystävysten ajatus-, tunne- ja kokemusmaailma ovat sävyiltään samantapaisia.    

Huomaan tämän selkeästi lapsenlapsissani. Heidän hyvät ystävänsä ovat samanlaatuisia kuin he itse ovat, ja he välttävät kaveriporukoita, jossa on mukana joku kovista esittävä.
Kerran eräs tyttö totesi minulle, ettei ollut saanut kutsua pojantyttäreni synttäreille. Selkeästikin hän olisi kovasti sinne halunnut. Kun kysyin lapsenlapseltani, eikö hän haluaisi kutsua tuota tyttöä, tämä vastasi lyhyesti (ei arvostellen, vaan pelkkänä faktana): ”Se ei oo mun tyyppiäni.”
Hämmästyin, miten ehdottomana hän (tuolloin 8v) ilmaisi syyn.
Toisaalta: olisihan minun pitänyt ymmärtää kysymättäkin: toinen oli herkkis, toinen ei.    

Best Friend – merkkisiä jätöspusseja, Best Friend koirahuivi. joka on käsitelty punkkeja torjuvaksi, sekä Best Friend – T-paita samoin ominaisuuksin – löytyvät meidän huushollista. (Viimemainittujen toimivuus ei tietenkään ole täydellistä, mutta ovat kuitenkin lääkkeitä lempeämpiä vaihtoehtoja.)

Human’s Best Friend . Sanonnan mukaan koira on ihmisen paras ystävä. Eikä mikään ihme. Se on uskollinen, täysin lojaali omistajalleen, jota se haluaa kaikin tavoin miellyttää. Se yrittää parhaansa mukaan ymmärtää tämän mielialoja, ilmeitä, eleitä ja puhetta, ja toimia niiden mukaisesti.

Lisäksi koira (tai ainakin oma hauvelini) on lempeä, myötäelävä, leikkisä, huumorintajuinen ja hyväntuulinen (paitsi kun lähden kauppaan, mutta ilo onkin sitten kaksinkertainen palatessani). – Ystävyysasiassa se painii siis ihan omassa luokassaan. 🙂

Toissapäiväisessä nettiuutisessa kerrottiin geenien vaikutuksista koiran aggressiivisuuteen. 
Koirien geeniperimätutkijan mukaan ’eniten aggressiivisuutta esiintyi pitkäkarvaisella colliella, toy-, kääpiö- ja keskikokoisella villakoiralla sekä kääpiösnautserilla ’
Koirien geeniperimää tutkiva Hgin yliopiston proffa totesi, että ”aiempien tutkimusten mukaan pitkäkarvaisessa colliessa esiintyy pelokkuutta, ja villakoiralla ja kääpiösnautserilla on havaittu vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä.”  

Kummastelimme tätä muutaman koiraystävän kanssa, Villakoiran ihmiseen kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä en ole vielä koskaan nähnyt omassa kuin missään muussakaan tuntemassani tai tapaamassani villiksessä. Mutta ehkä sellaisiakin löytyy, (Ehkä juuri niiden omistajat ovat osallistuneet tutkimuksiin toivoen selitystä sille, mistä oireet johtuvat.)

Vaikka me kumpikin toisinaan harmittelemme toistemme itsepäisyyttä, ja silloin tällöin toivoisimme toisen toimivan toisin, uskon voivani todeta sekä hauvelini (3v) että omasta puolestani, että me kaikesta huolimatta olemme toistemme parhaat kaverit.
Hauvani tuo jokaiseen päivääni niin paljon iloa. En osaa kuvitella itselleni ihanampaa koiraa. 🙂

On kuitenkin eräs, jota ei voi verrata ihmisystäviin, saatikka sitten koirakavereihin…

Paras Ystävä – Huolimatta siitä, millainen geeniperimämme, käyttäytymisemme ja luonteemme, ajatus-, tunne- ja kokemusmaailmamme on. Hän rakastaa meitä. Hän on Todellinen Ystävä, ’yksi ylitse muiden’, kuten eräässä laulussa sanotaan.
Hän kulkee kanssamme satoi tai paistoi. Hän rohkaisee ja lohduttaa meitä, nostaa ylös kompastuessamme.
Hän haluaa vetää meitä lähelleen, yhteyteensä, ja johdattaa meidät hyvälle tielle. 

Hän kutsui opetuslapsiaan ystävikseen:
”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.”  (Joh.15:14-15)

Näkeekö Hän meidätkin ystävinään, sinut ja minut? Uskon niin, jos me vain itse sitä haluamme. Mutta on Hän meille paljon muutakin kuin Paras Ystävä. 🙂

Ylösnoussut Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt.28:
Ja sitten Hän lähetti heidät tekemään samaa, mitä oli itse tehnyt Galilean seuduilla ja Juudeassa.   

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan,” Jeesus kehotti. 

Kun Hän, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kehottaa ja toivoo meidän pyytävän, etsivän ja kolkuttavan, niin eikö siinä ole jotain sellaista, mikä kannattaa ottaa tosissaan…?
Itse ajattelen Jeesuksen tarkoittaneen lähinnä yhteyttä taivaan todellisuuteen ja yhteyttä taivaalliseen Isäämme, Että sitä kannattaa pyytää ja etsiä, kolkutella Jumalan salaisuuksien porttia. Ja lupauksen mukaan, se avataan. Avautuu pääsy ja yhteys taivaisiin. Voiko sen parempaa toivoa?

Muut tekstit: Ps. 40:2–6, 2. Moos. 17:8–13 ja Jaak. 5:13–16.