14.5.2021 Miten ihanista kesäisitä päivistä ollaankaan saatu nauttia. Kroppa ja koko olemus on imenyt innolla itseensä auringon lämpöä ja kiittää: oi kuinka tätä on kaivattu!
Ja tämä kasvien esiin työntymisen käsittämätön runsaus ja voima. Eilen näin 1. voikukat. Pian pääsen keräämään niitä pihamaalta salaatteihin. Ja nokkosenversot ovat mehevimmillään. – Ihania luonnon antimia. 🙂
Eilen oli Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Olin kirjoittanut tähän ajatuksiani aiheesta, mutta pyyhin ne pois ja käännän nyt katseeni eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin: siihen, mitä Jeesus sanoi ja rukoili ennen lähtöään Isän luo.
Ennen poislähtöään Jeesus puhui opetuslapsilleen pitkään siitä, mitä heillä oli odotettavissa. Ennen kaikkea: hän lähettäisi heille Pyhän Hengen, joka auttaisi heitä monin tavoin.
Jeesus halusi myös ennen lähtöään rukoilla opetuslastensa puolesta. Ajattelen, että kyllähän tuo rukous koskee myös meitä nykypäivän seuraajiaan.
On aika koskettavaa lukea Jeesuksen jäähyväisrukousta myös siltä kantilta: että Jeesus on rukoillut kaikkien meidän puolesta. Ja yhä rukoilee, kuten Paavali totesi roomalaisille:
‘hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.’ (Room.8:34)
Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh. 17:18–23)
Yllä olevat Jeesuksen sanat – kuten kyllä koko hänen nk. jäähyväisrukouksensa – on minusta evankeliumien koskettavimpia kohtia. Siinä tulee niin selvästi ilmi Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan. Hän välittää jokaisesta. Hän haluaa auttaa meitä ja haluaa meidän jaksavan silloinkin kun on vaikeaa.
Hän haluaa että puhaltaisimme yhteen hiileen, osoittaisimme välittämistä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Pitäisimme toisistamme huolta.
“Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13:35)
Että olisimme yhtä – Ja sitten on tuo ihmeellinen virke: “Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”
Kirkkauden voima – Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa, Jumala ilmestyi heille suorastaan pelottavan voimakkaassa kirkkaudessa. Se sai kansan uskomaan Häneen ja seuraamaan Hänen neuvojaan (kunnes taas kapinahenki nosti päätään).
Kirkastusvuorella puolestaan Jeesuksen mukana vuorella olleet opetuslapset näkivät, kuinka Jeesus täyttyi häikäisevällä kirkkaudella: Hänen kasvonsa säteilivät kuin aurinko ja vaatteensa hohtivat valoa. Opetuslapset heittäytyivät peloissaan maahan.
Taivaallinen Isä antoi Kristukselle kirkkautensa. Ja Kristus halusi antaa kirkkautensa opetuslapsilleen. Ja – näin kuvittelen – Hän haluaa antaa tuon kirkkauden myös meille, nykypäivän seuraajilleen.
Mitä se ihan oikeasti voisi merkitä, jos meissä vaikuttaisi Hänen kirkkautensa? Millä tavoin se vaikuttaisi ajatuksiimme, asenteisiimme, sanoihimme, tekoihimme?
Jumalan kirkkaudessa on jotain sellaista, mikä ylittää täysin kaikki inhimilliset ominaisuudet, kyvyt ja taipumukset. Siinä kirkkaudessa heikkoutemme kalpenevat, unohtuvat, ehkä häipyvätkin.
Siinä kirkkaudessa ei olla erillisiä, itsekkäitä, omaa etua tavoittelevia, ehdottoman totuuden omaavia jne. Siinä kirkkaudessa nähdään asioita laajemmasta näkökulmasta, puhtaammasta, pyhemmästä, voisi kai sanoa: Kristuksen näkökulmasta ja toimitaan siitä käsin.
Miten noihin Jeesuksen sanoihin ykseydestä istuvat eri kirkkokuntien ja suuntausten keskinäiset, toisiaan erottavat oppiriidat? Mitä Kristus mahtaakaan niistä ajatella?
Ja siitä, ettei niiden vuoksi voida viettää yhteistä Ehtoollista. – Sitä olen ihmetellyt niin kauan kuin näitä uskonasioita olen ylipäätään miettinyt.
Täydellisesti yhtä – Entä tuo Jeesuksen toinen ihmeellinen ykseyttä kuvaava virke rukouksessaan: “Kun minä olen heissä ja Sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä,”
Että me kaikki uskovat olisimme täydellisesti yhtä… – miten pitkä matka siihen vielä onkaan…
Kristus, Sinä näet, kuinka me tarvitsemme rukoustasi vähintäänkin yhtä paljon kuin 2000 v. sitten! Kuinka kovasti tarvitsemmekaan Sinun Henkesi vaikutusta sisimpäämme ja välillemme.
Anna kirkkautesi vaikuttaa meissä ja keskuudessamme. Avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, mielemme ymmärtämään sitä, mitä niin hartaasti rukoilit. Ja rukoilet.
Kiitos että näet meidät, kiitos että autat ja johdatat meitä. 🙂
Muut tekstit: Ps. 27:1–3, 7–9, Sak. 14:7–9 ja Ef. 1:16–23.