19.5.2020. Uurteet rantakalliossa – kuin kallio olisi vetänyt otsansa huoliryppyyn. Paikalle osunut geologian opiskelija totesi, että tämä on hieno paikka tutkia jääkauden aiheuttamia muodostelmia.
Niinpä, näemme asiat usein siitä vinkkelistä, joka on lähellä omaa tilannetta, kokemusta tai mielenkiintoa. – Olinhan tullut sinne nauttiakseni maisemasta, meri-ilmasta, auringosta, levosta. Kannoinko sisässäni sittenkin huoliryppyjä?
Elävän veden virtoja – Vesi on aikojen kuluessa silitellyt tuonkin rantakallion ja sen uurteet silkinsileiksi.
Suuri Lohduttaja, huuhtoisitko huolten uurtamat otsamme ja sydämemme sileiksi Elävän Veden virroilla, sellaisilla, joista Jeesus puhuu alla olevassa evankeliumissa?
Ensi pyhän teksteistä kaikki tuntuvat tavalla tai toisella puhuvan tähän pandemia-aikaan. Siihen, kuinka jossain kohtaa elämässä tulee vastaan tilanne, jossa huomaa, ettei tästä yksin selviä, ja katse kääntyy jonkin meitä suuremman, viisaamman ja vahvemman puoleen. Hänen, joka sanoo: ”Etsikää minun kasvojani”.
Valoni ja apuni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! (Ps. 27:1-3, 7-9 )
Daavid, nuori paimenpoika, luotti täysin Jumalan apuun, tilanteessa kuin tilanteessa. Tarjoutuessaan taistelemaan Goljatia vastaan, hän sanoi kuningas Saulille: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.”
Daavid oli aiemmin pelastanut isänsä lampaat karhun sekä leijonan suusta surmaten nämä. Samoin hän voitti Goljatin.
Näissä Daavid käytti harjaantunutta taitoaan käyttää linkoa. Mutta kaikessa hän näki, että Jumala oli auttanut häntä.
Daavid puhui – tai lauloi – jatkuvasti Herralle, Jumalalleen, kertoi pelkonsa, huolensa, murheensa. Mutta myös ylisti ja kiitti Häntä, Auttajaansa.
Pelko väistyy – Kun tämä virukselta suojautumisen tarve alkaa tuntuu, että tuollaisen luottamuksellisen suhteen taivaalliseen Isäänsä voi löytää, kun alkaa kertoa Hänelle mieltä painavista ajatuksistaan ja tunteistaan, ja tilanteestaan.
Vähitellen voi alkaa huomata, kuinka Hän on siinä, läsnä. Vastaus voi tulla vaikkapa levollisuuden tunteena, joka laskeutuu mieleen ja sydämeen. Pelko väistyy, huolet saavat siivet. Kiitollisuus ja ilo kumpuavat sisimmästä.
Luolan suulla – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.”
Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1.Kun.19: 8-13)
Enkeli toi ruokaa – Elia oli pakomatkalla, hän pelkäsi henkensä puolesta. Hän oli jo valmis heittämään sandaalit piikkipensaaseen eli luovuttamaan, ja pyysi Herraa ottamaan hänen henkensä.
Uupuneena hän nukahti puun alle. Enkeli herätti hänet ja sanoi: ”Nouse ja syö!”.
Elia huomasi päänsä vierellä paistetun leivän ja vesiruukun. Enkeli kehotti häntä syömään ja juomaan kaiken. Sen voimalla hän jaksoi jatkaa matkaansa 40 päivää. (1.Kun.19)
Elia piiloutui pyhällä vuorella luolaan. Herra kutsui hänet luolan suulle. Myrsky raivosi ja maa vavahteli, tuli roihusi. – Ei varmaan rauhoittanut mitenkään Elian mieltä…
Mutta sitten kuului hiljaista huminaa, ja Elia meni luolan suulle, ja Jumala puhui hänelle, neuvoi, miten tästä eteenpäin.
Seuraanko täysillä maailman myrskyjä, tulia ja tuulia? Vai antaisinko olemukseni hiljentyä kuuntelemaan Jumalan hiljaista puhetta, neuvoa, johdatusta?
Miten Hän haluaa auttaa, ravita ja rohkaista meitä juuri tällä hetkellä, tänään, siinä tilanteessa, jossa olemme?
Lakkaamaton rukous – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1:12-14)
Opetuslapset rukoilivat lakkaamatta. He pitivät yhtä. He odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut heille: Pyhää Henkeä. Varmaan he miettivät sitä, mitä Jeesus oli heille sanonut:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:15-21)
Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”
Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh.7:37-39)
Miten ihana lupaus – kun tulemme Sinun luoksesi, käännämme huomiomme Sinuun, Sinä sammutat janomme, kaipuumme. Luojamme, Sinun Henkesi saa elävän veden virrat kumpuamaan sisällämme.
Se, mikä meissä on jähmettynyt paikoilleen, pohtimaan ja huolehtimaan jotain tiettyä tai monia asioita, saa kyytiä!
Uutta, raikasta ja toivoa tuovaa virtaa sisällemme, mieleemme, sydämeemme. – Kyllä, sitä tarvitsemme, erityisesti näinä aikoina.
Sinussa on Elämä ja Voima, Kristus. Kiitos, että aina saamme tulla luoksesi, kääntyä puoleesi ja tulla osalliseksi siitä, mitä olet. Sinä annat ilon ja toivon. Kiitos että olet meitä varten. 🙂
You Raise Me Up – BYU Vocal Point (a cappella -lauluyhtye)
”Kun mieli on maassa ja sieluni raskas
kun tulee ongelmia ja sydämeni kantaa taakkaa
silloin olen ääneti, odotan täällä hiljaisuudessa
kunnes Sinä tulet ja istut jonkin aikaa kanssani
Sinä nostat minut ylös, seisomaan kallioilla
autat minua kulkemaan läpi myrskyisten merien
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä nostat minut
olemaan enemmän kuin mitä itse voin”