2.10.2024. Tänä vuonna arkkienkeli Mikaelin päivä, 29.9. sattui sopivasti sunnuntaille. Olin ystävän luona koko päivän, ja huomasin tuon vasta jälkeenpäin. (Eipä siis tullut laitettua pojallenikaan nimpparionnittelua.)
Kirkkokäsikirja kirjoittaa enkelten päivästä näin:
‘400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Mikkelinpäivää vietetään 29.9. tai, jos se on arkipäivä, seuraavana sunnuntaina.’
Enkelten ja sielun ylistys -Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ps. 103:19–22
Messussa Pyhään Ehtoolliseen valmistauduttaessa on kohta, jossa liturgi joko laulaen tai sanat lausuen toteaa, että seurakunta ylistää Jumalaa yhdessä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa. Ja sitten lauletaan Pyhä-hymni.
Minusta on koskettavaa ajatella, ettei vain maanpäällinen seurakunta ole siinä ylistämässä pyhää Kaikkivaltiasta, vaan ylistyslauluun yhtyy näkymätön taivaallinen ylistyskuoro.
Psalmin enkelit eivät ole sellaisia suloisia pieniä enkelipalleroita, jollaisiksi keskiajan maalarit heitä usein kuvasivat, vaan voimallisia sankareita. Palvelijoita, jotka uskollisina täyttävät Jumalan tahdon.
Arkkienkeli Mikael kuvataan usein miekka ja/tai vaaka kädessä. Hän taistelee pahaa vastaan ja punnitsee tekojemme painon.
Hattulan Pyhän Ristin kirkon kattomaalauksessa on kuvattuna enkeli, joka painaa kädellään vaakakuppia, niin että hyvän paino voittaisi.
**********************
Riisu kengät, sillä paikka on pyhä – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.
Joos. 5:13–15
Arkkienkeli Mikael, Jumalan sotajoukkojen päällikkö, ilmestyi Joosuan eteen ja näyttäytyi hänelle niin todentuntuisena, että Joosua luuli häntä fyysiseksi soturiksi.
Enkeli Mikael oli luopunut tuon kohtaamisen ajaksi taivaallisesta kirkkaudestaan ja ilmestyi ihmishahmossa.
Sellaista tapahtuu joskus nykyaikanakin. Monilla on kokemuksia siitä, kuinka taivaallinen sanansaattaja on ilmestynyt fyysisen ihmisen muodossa, kertonut sanottavansa (kehotuksen, neuvon, varoituksen tms.) ja sitten yhtäkkiä kadonnut näkyvistä toisen silmien edestä.
Joosuasta tuli Jumalan tahdosta kansan johtaja Mooseksen kuoltua. Hän sai tehtäväkseen johdattaa israelilaiset erämaavaellukselta luvattuun maahan.
Vihdoin he ylittivät Jordan-joen.
‘Sen päivän jälkeen, jona he olivat syöneet maan tuotteita, ei mannaa enää tullut. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.’ (Joos.5:12)
Ylienkeli Mikael kehotti Joosuaa kunnioittamaan Jumalan pyhyyttä. Tuosta kohtaamisesta ovat Markku Perttilä ja Pekka Simojoki tehneet laulun Pyhän kosketus, josta yksi versio alla olevalla videolla.
Enkelin kehotus – Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Ap. t. 12:5–11
Tuo teksti herätti voimakkaasti muiston. Voi olla että joskus aiemminkin olen kertonut siitä tässä blogissani, mutta koska tänä vuonna tapahtumasarjasta on kulunut tasan 20 vuotta, en malta olla palaamatta siihen uudelleen, ihmettelemään Jumalan suunnitelmia, ja sitä, kuinka paljon Hän näkee vaivaa johdattaakseen omilla poluillaan vaeltelevia lapsiaan omalle polulleen.
Kesällä 2004 eräs silloinen mikkeliläinen ystäväni Mari (nyk. piispa) kutsui minut luokseen, jotta menisimme yhdessä Mikkelissä järjestettävään viikon pituiseen seminaariin. – Pian ilmeni, että mitä ilmeisemmin hän ja minä olimme ainoat osallistujat, jotka emme kuuluneet joukkoon (= karismaattisiin kristittyihin).
Viikon aikana seminaarilaiset jaettiin pieniin ryhmiin, joissa meidän oli määrä rukoilla toistemme puolesta. Eräs henkilö profetoi minulle. Rukoussession jälkeen hän kertoi kuuluvansa tiimiin, joka on toteuttamassa 24/7 Prayer Room‘ia Hgin jäähallissa järjestettävään Näky-konferenssiin, ja hän kysyi, haluaisinko tulla mukaan tiimiin. Hän kertoi, että 24/7- rukoushuoneen ideana oli, että vuorossa olevat tiimiläiset omalla hiljaisella rukouksellaan ylläpitävät ilmapiiriä, joka kutsuisi tulijoita Jumalan läsnäoloon.
Näky-konferenssissa kaikki oli minulle uutta – paitsi hiljentyminen. Se on teini-ikäisestä lähtien ollut itselleni luontevin tapa keskittyä Pyhän läsnäoloon.
Rukoushuoneesta vastaavien vuoronvaihdossa en voinut olla kuulematta ylistysmusiikkia. ja vähän otteita julistajien puheistakin.
Konferenssin päätyttyä, kun konferenssia jo oltiin purkamassa, koin Jeesuksen sanovan, että minun tulisi ostaa itselleni oma Raamattu. (Tuolloin minulla oli mummuni vanha Raamattu.) Menin myyntipöydän luo ja kerroin tulkkaavani evankelistaa englannista suomeksi. Myyjä otti pöydältä Raamatun ja ehdotti että ostaisin sen.
Kotimatkalla painoin toisella kädelläni tuota Raamattua rintaani vasten ja toisella ohjasin rattia. Toistin vain yhä uudelleen itsekseni, että tämä on minun kallein aarteeni! Ajatustasolla olin tästä aivan ällistynyt, sillä enhän edes pitänyt Raamatusta; siinä kun on niin paljon julmia kohtia!
Kotiin päästyäni kysyin Jeesukselta, mitä hän halusi minun lukevan tästä uudesta Raamatustani. Vastauksena tuli Korkea Veisu ja tietyt jakeet. En ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta Veisusta, mutta kyllä sellainen löytyi tästä Raamattua kansalle- Raamatustani.
Luettuani jakeet ihmettelin, että Raamatusta löytyy jotain noin kaunista, hellää ja rakastavaa!
Sen luettuani kysyin, onko joku muu kohta, jonka Jeesus halusi minun lukevan. Sain tuon yllä olevan raamatunkohdan: Ap. t. 12:5–11. Luin sen hämmästyen vielä enemmän! Olin näet juuri ennen Näky-konferenssia käynyt Tampere Areenalla kuuntelemassa kiinalaista Veli Yun‘ia (jota kutsutaan myös taivaalliseksi mieheksi).
Veli Yun kertoi, kuinka hänet oli teljetty vankilaan, koska hän oli julistanut evankeliumia, ja kuinka enkeli ilmestyi eristysselliin ja johdatti hänet pois vankilasta, Sellin ja vankilanportin ovet olivat avoinna Ja Veli Yun pääsi pakenemaan aivan samoin kuin Pietari, sillä erolla, että vankilan portin ulkopuolella Veli Yun’ia odotti auto, joka kyyditsi hänet turvaan.
Ymmärrän nuo eteeni tulleet asiat (seminaarin, konferenssin, Raamatun oston ja tekstit) niin, että Kristus halusi niiden kautta kutsua minut new age- poluilta Hänen tielleen, että Hän halusi minun kiinnostuvan Raamatusta ja ymmärtävän, kuinka Hän yhä meidän aikanamme tekee samanlaisia asioita kuin Raamatun aikoina.
Ja niinhän siinä sitten kävi. Sille tielle lähdin, kiinnostuin Raamatusta ja olen saanut monin tavoin nähdä, kuinka Hän yhä tekee työtään meissä ja keskuudessamme- 🙂
Lasten enkelit katselevat taivaallisen Isän kasvoja
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10
Pyhän kosketus – Pekka Simojoki & co