28.8.2024. Tänään koiran kanssa aamulenkillä tuli kylätiellä vastaan auto, joka pysähtyi kohdallamme. Autoa kuljettanut mies avasi oven. Auton radiosta kuului miesääni, joka sanoi: “Se oli Jumalan johdatusta, niin siinä kävi.” Sitten kuljettaja sulki autonoven ja jatkoi matkaansa.
Eilen oli vapaaehtoisten virkistyspäivä, jonka aiheena oli luopuminen ja kiitollisuus. Tilaisuuden järjestänyt pappi oli pyytänyt joitakin meistä kertomaan aiheeseen liittyvistä kokemuksista. – Kerroin ensin vähän siitä, millä tavoin Jumala oli johdattanut minut sille tielle, jolla Hän halusi minun kulkevan, ja sitten siitä, miten v. 2008 Loyolassa järjestetyssä 30 pv:n ignatiaanisessa retriitissä jouduin miettimään, mistä olisin valmis luopumaan Hänen tähtensä.
Aikamoisen prosessin käynnisti se, kun mietin, miten reagoisin, jos Hän pyytäisi minua luopumaan rakkaistani ja läheisistäni, muuttamaan johonkin kaukaiseen maahan tekemään työtä Hänelle, tai jos Hän pyytäisi minua luopumaan kaikesta mitä minulla on ja jakamaan se köyhille.
Nuo asiat nousivat tuolloin mieleeni mietiskellessäni saamaani raamatuntekstiä. Halusin käsitellä niitä niin rehellisesti ja vilpittömästi kuin vain ikinä mahdollista; ei mitään hurskastelua tai tekopyhää asennetta; siihen pyysin Kristuksen apua.
Hattulan kirkon sisäänkäynti
Hiljaisessa rukouksessa tarpeeksi kauan viipyessäni Jumala teki työtään sisimmässäni, ja tuosta vaikeasta, syvästä ajatus- ja tunnetason prosessista seurasi vahva tuntemus siitä, mikä sittenkin on minulle kaikkein merkityksellisintä, ja kenen toiveita ja kehotuksia haluan olla valmis noudattamaan. Kiitollinen olo tuli siitä, mitä tuon prosessin myötä olin oivaltanut.
Oli kuin Jumala olisi tänä aamuna halunnut vahvistaa eilen kertomani asiat tuon autoradiosta kuulemani lauseen myötä. Olen niin kiitollinen kaikista sellaisista asioista, joissa koen, että Hän on niissä mukana, johdattaen ja vahvistaen.
**********************
Kirkkovuosikalenterista: Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Sakastin oven yläpuolella näkyvät Kristoforoksen jalat
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9
💛💛💛💛💛💛💛
Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
Ruut 1:8–11, 14–18
sakastin oviaukko
Rakkaus toteuttaa koko lain – Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. Room. 13:8–10
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on tärkein käsky, hän vastasi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.”
Jeesus ei kuitenkaan jättänyt vastaustaan tähän, vaan jatkoi: “Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kumpi noista käskyistä on vaikeampi? Riippuu varmaan siitä, keneltä kysytään.
Joku joka on kohdannut elämässään todella rankkoja asioita ja kokenut, ettei Jumala ole auttanut, voi olla sitä mieltä, ettei pysty vilpittömästi rakastamaan Jumalaa.
Joku toinen, joka on katkeroittanut mielensä, kun on toisen ihmisen tai useamman taholta kokenut epäoikeudenmukaisuutta tai jopa julmuutta, saattaa tuntea mahdottomalta ajatukselta, että lähimmäistään pitäisi rakastaa.
Luojamme haluaa kuitenkin tehdä meissä hyvää työtään. Hän ei käskyttämällä käske, vaan rakastamalla. Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on sisintämme hoitavaa, parantavaa ja puhdistavaa. Hän toivoo ja odottaa, että antaisimme Hänelle mahdollisuuden osoittaa Rakkauttaan ja Huolenpitoaan meitä kohtaan.
Hän haluaa sulattaa suojaksi rakennetut mielemme muurit ja kovetetut sydämemme. Hän haluaa vetää meidät Rakkautensa piiriin, jotta me voisimme oppia rakastamaan sekä Häntä että lähimmäisiämme.
Vaikeaahan se meille on, mutta taivaallinen Isämme on – onneksemme – ihmeellisen kärsivällinen lapsiaan kohtaan. 💛💛💛
Sakastin ikkuna
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
Mark. 12:41–44
Ennen tuota Jeesus sanoi kuulijoilleen: “Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla. he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi.”
Kuin tilauksesta paikalle tuli tuo köyhä leskivaimo, joka antoi kaiken mitä hänellä oli.
Mietin tuota köyhää leskivaimoa. Hän toteutti käytännössä sen, mitä sain retriitissä pohtia ajatusten ja tunteiden tasolla.
Naisen toiminta koskettaa syvästi. Hänellä oli varmaan niin vahva luottamus Jumalaan, että hän tiesi, että tämä pitäisi hänestä huolen. Hän rakasti Jumalaa ja tiesi, että Jumala rakasti häntä.
Aika harvinaista on varmaan nykyään, että Jumala pyytää luopumaan kaikesta omastaan, jakamaan sen köyhille ja ryhtymään Hänen töitään tekemään luottaen pelkästään Hänen huolenpitoonsa.
Franciscus Assisilainen toimi näin. Hän luopui perinnöstään, jopa vaatteistaan ja lähti paljain jaloin palvelemaan ja auttamaan lähimmäisiään. Hän hoiti joukkoonsa liittyneiden veljien kanssa spitaalisia, joita kaikki muut karttoivat. Franciscuksen sydänystävä Clara seurasi hänen esimerkkiään, hoiti ja auttoi köyhiä ja sairaita, yhdessä häntä luostarin erittäin karuihin ja askeettisiin oloihin seuranneiden sisarten kanssa.
Jeesus totesi, että kun me autamme vaikeassa tilanteessa olevaa lähimmäistämme, me itse asiassa teemmekin sen hänelle. Hän haastaa meitä osoittamaan rakkauden tekoja niillekin, jotka omasta mielestämme eivät tunnu niin rakastettavilta.
’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ (Matt.25)
Eikä sen käsittääkseni tarvitse olla aina jotain isoa. Jo se, että on ystävällinen ja huomaavainen toista kohtaan, voi olla jollekin yksinäiseksi, masentuneeksi, surulliseksi tai hauraaksi itsensä tuntevalle merkittävä asia; ehkä jopa sen päivän paras juttu.
Kristus, Sinä näet kuinka haasteellista meidän on rakastaa lähimmäisiämme. Auttaisitko meitä tässä vaikeassa asiassa? Anna Sinun kaiken voittavan Rakkautesi täyttää mielemme ja sydämemme, ja virrata edelleen lähimmäisillemme, esteettä, valikoimatta. Auta meitä kohtaamaan lähimmäisemme siten, kuin Sinä haluat meidän heidät kohtaavan. Auta meitä toimimaan Sinun käsinäsi ja jalkoinasi päivittäin, jokapäiväisessä elämässämme, kaikissa kohtaamisissamme. Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi, jolla opetat ja ohjaat meitä.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏