Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2024

Ylösnousseen kohtaaminen

28.3. 2024. Miten iso muutos voikaan tapahtua muutaman päivän aikana: viime viikolla vielä piti tasapainoilla jäisillä kaduilla, ja nyt voi jo pyöräillä – ihanaa!🌞
Pääsiäisviikolla pääsi – ikään kuin pääsiäisen kunniaksi – vihdoinkin, ties kuinka monta kuukautta tauotta käytössä olleista nastajalkineista!

Pääsiäinen on yllätysten juhla, joka haluaa johdattaa meidät murehtimisesta ilon ja riemun kokemiseen; haluaa nostaa katseemme vaikeuksista kohti Valoa!
Pääsiäinen rohkaisee luottamaan ja uskomaan, että vaikka nyt näyttäisi miltä, jotain hyvää on odotettavissa. Ollaan matkalla kohti jotain, mikä on parempaa kuin osaisimme odottaakaan! 🌞

Tänään, kiirastorstaina, muistetaan Jeesuksen pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa ja Ehtoollisen asettamista.
Pitkänperjantaina ristin juurella olleet naiset lähtivät sapatin jälkeen Jeesuksen haudalle hyvältä tuoksuvien öljyjen kanssa, mutta löysivätkin suureksi hämmästyksekseen tyhjän haudan.
Enkeli sanoi heille: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!” 💛

Ylösnousseen seurassa – Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan. Seurakunta elää Ylösnousseen seurassa.’

💛💛💛💛💛💛💛

Elämän tie
Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Ps. 16:8–11

Lähellä Jumalaa

Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps. 73:23–28

💛💛💛💛💛💛💛

Hänen kauttaan
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.
Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.
1. Piet. 1:18–23

Ylösnousseen kohtaaminen
Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”
Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti. Matt. 28:8–15

Ensin ajattelin, että otanpa tällä kertaa blogiin 2. pääsiäispäivän tekstit. Mutta kun ylläolevaa evankeliumitekstiä lueskelin, alkoi tuo, mitä ylipapit käskivät vartioita tekemään, maistua niin ikävästi itänaapurimaantyyliseltä vehkeilyltä, että laitan tähän alle lisäksi sitä edeltävän, valoisamman 1. pääsiäispäivän evankeliumitekstin, jossa kerrotaan, mitä naiset näkivät ja kokivat tullessaan tyhjän haudan luo.

Hän on noussut kuolleista
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Matt. 28:1–8

Maan vavahdellessa laskeutui salamankirkkaana hohtava enkeli haudalle. Haudan suulla ollut pyöreä kivi vieri pois, ja vartijat kaatuivat pelästyksestä maahan.
Naisetkin pelästyivät, mutta eivät sentään niin paljon että olisivat kaatuneet maahan. Nämä rohkeat naiset eivät pelänneet Jeesuksen ja tämän seuraajien vainoojia, vaan olivat jääneet Jeesuksen ristin juurelle yhdessä Marian, Jeesuksen äidin, kanssa. (Muista opetuslapsista oli paikalle jäänyt vain Johannes.)

Nuo naiset, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria sekä Salome olivat ostaneet hyvältä tuoksuvaa öljyä, mirhaa, voidellakseen Jeesuksen. Eivät he olisi ikinä osanneet arvata, että rohkeutensa ja urheutensa ansiosta he saisivatkin sen sijaan olla ensimmäisiä Pääsiäisen ihmeen todistajia.

Enkeli ilmoitti heille tuon yhtä aikaa ihmeellisen ja iloisen uutisen: hauta oli tyhjä, sillä Jeesus oli noussut kuolleista.
Ja jottei asia jäisi kuulopuheen varaan, enkeli kehotti heitä toteamaan asian omin silmin: ”Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”

Naisten suru muuttui helpotukseksi ja riemuksi. Jalkansa eivät varmaan paljoakaan koskettaneet maata heidän juostessaan kertomaan ihanaa uutista muille opetuslapsille:
Hän on noussut kuolleista! Hän elää!

Surrexit Christus – Kristus on ylösnoussut. Taizé -laulu

Kristus on noussut kuolleista, Hän elää ja on kanssamme, tänäkin päivänä!

Riemullista Pääsiäistä! 💛🌞

Kunnian kuninkaan alennustie

22.3.2024.Katsoin eilen pariluistelun MM-kisoja. Voittajaksi selviytyi kanadalaispari Deanne Stellato-Dudek ja Maxime Deschamps. Deannesta, 40v, tuli vanhin taitoluistelun maailmanmestaruuden voittanut nainen.

Deanne voitti teini-ikäisenä junioreiden henkilökohtaisen MM-hopeaa, mutta vaikean lonkkavaivan vuoksi hän lopetti luistelemisen 17-vuotiaana. 16 vuotta myöhemmin tuo sinnikäs perheenäiti päätti palata jäälle.
Deanne toteaa: ”Pidän todella päivittäisestä puurtamisesta. Nousemisesta aamuisin ja sen selvittämisestä, mihin pystyn, kun lihaksia vähän kolottaa. Kuinka hyvä olen, kun en ole parhaimmillani? Tajusin, että tuota rakastin niin paljon nuorena, ja sitä rakastan edelleen”

Tavoitteena ovat v:n 2026 olympialaiset, mutta Deanne näkee luistelussaan olevan myös isomman merkityksen: ”Toivon, että minun yritykseni katsominen antaa ihmisille urheilumaailman ulkopuolella uskoa ja lohtua sen kautta, että he näkevät jonkun ottaneen huiman loikan ja tehneen valtavan muutoksen elämässään epätavalliseen aikaan.”

HS:n uutisjutussa mainittiin myös Olympialaisten taitoluisteluissa kaikkien aikojen vanhimmat voittajat: suomalaiset Ludowika Jakobsson, 35 ja miehensä Walter Jakobsson,38 saavuttivat olympiakultaa vuoden 1920 kisoissa Chamonixissa Ranskassa.

Walter oli isänisäni Evert Jakobssonin serkku. Evert-isoisä harrasti myös urheilua, heitti mm. keihästä Lontoon olympialaisissa v.1908. Hän kuoli ollessani 10-vuotias, joten muistoni hänestä ovat lapsen muistoja. Mielikuvissani näen hänet ryhdikkäänä miehenä, joka halusi pitää kaikki asiat hyvässä järjestyksessä. Olin aina välillä hänen ja famun luona yökylässä, ja kesäisin heidän kesäpaikassaan. Joistakin hänen muistamistani toteamuksista päättelen, että terveellisistä elämäntavoista kiinni pitäminen oli hänelle tärkeää.

Edellä olevista tuli mieleen, että meillä kaikilla on esivanhempia, jotka ovat olleet sinnikkäitä ja periksiantamattomia. He ovat uurastaneet vaikeinakin aikoina tärkeinä pitämiensä asioiden eteen, Jo perheen hengenpitimiksi täytyi sinnitellä, väsymyksestä ja kolotuksista huolimatta.

On voimaannuttavaa ajatella, että meissä virtaa haasteiden ja vaikeuksien kanssa kamppailleiden ja niitä yksi toisensa jälkeen voittaneiden esi-isiemme veri; meissä vaikuttavat heidän selviytymisgeeninsä!

Elämän haasteista ja vaikeuksista selvinneitä esi-isiämmekin vahvempi esikuva meillä on kuitenkin Hänessä, joka pari tuhatta vuotta sitten otettiin vastaan riemuiten voittokulkueessa palmunlehviä heilutellen: hoosianna, kuninkaamme saapuu!

Jeesus tiesi, mitä oli edessä, mutta hän näki myös, että kaikella oli suurempi tarkoitus ja merkitys.
Hän tiesi, että jättäisi meille, hengellisille jälkeläisilleen, verenperintönä osallisuuden taivaan valtakunnan aarteisiin. Että Hänen seuraajissaan vaikuttaisivat taivaalliset geenit.
Taivaallisen Isän lapsina olemme osallisina siitä, minkä Jeesus voitti meille tuona merkittävänä Pääsiäisenä Jerusalemissa

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, todetaan Kirkkovuosikalenterissa. ’Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’

**********************

Hän antoi valonsa – Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps. 118:26–29

Jumala lähetti Valonsa maailmaan. Poikansa pelastamaan meidät. Auttamaan meitä, kun meille on niin vaikeaa pysyä tolkun ihmisinä.
Kristus kertoi seuraajilleen olevansa maailman Valo. Hänen toiveensa on, että myös me olisimme valona toisille, toisimme iloa, rohkaisua, lohtua ja toivoa lähimmäisillemme.

Entä jos/kun itse olemme väsyneitä tai surullisia, ja meidän on vaikea nähdä pimeän läpi valoisaan tulevaisuuteen? – Tuollaisina hetkinä on ihana muistaa, että voimme silloin(kin) kääntyä Hänen puoleensa, jolta kaikki hyvyys tulee.

Hän on Voimallinen, kuten Maria totesi viime viikon ylistyslaulussa. Eikö Hän siis pystyisi vahvistamaan meitä, kun sitä Häneltä pyydämme? Näyttämään sellaisia näkymiä, joita emme itse huomaa.
Näkymiä, jotka kuvaavat niitä asioita, joita Voimallinen haluaa elämällemme antaa. Sellaisia, jotka auttavat voittamaan pelot ja vaikeudet ja rohkaisevat luottamaan siihen, että parempaa on odotettavissa.

Voimme pyytää Häntä täyttämään meidät Valollaan ja Rakkaudellaan. Silloin sisimpämme, ajatuksemme ja olomme muuttuu. Enemmän Hänen kaltaisekseen, joka tuli Valona keskuuteemme.

Rauhaa – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen Eufratista maan ääriin asti. Sak. 9:9–10

Kuinka tarvitsemmekaan juuri tätä. Tarvitsemme Häntä tuhoamaan sotavaunut ja hajottamaan sotajoukot!
Lukemattomat korvat kaipaavat Hänen julistavan rauhaa, ’merestä mereen’. Koskien niin Välimerta, Mustamerta, Asovanmerta kuin valtameriä – kaikkia maailman meriä ja mantereita.
Rauhanjulistusta, joka ravistelisi valtaapitäviä- Ravistelisi heistä sotaisat ajatukset ja toimet.

Tule Kristus, tuo meille Rauhasi maailmaamme ja sydämiimme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaita korkeammalle – Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.
Hepr. 7:24–27

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Matt. 21:12–17

Jerusalemin temppeli oli rakennettu Jumalan palvontapaikaksi. Sen oli tarkoitus olla ’rukouksen huone’, kuten Jeesus vanhoja kirjoituksia siteerasi. Paikaksi, jossa rukoiltaisiin Jumalaa, ja jossa Hän ilmestyisi.
Se oli kuitenkin muuttunut joksikin aivan muuksi. ’Rosvojen luolaksi’, jossa rahanvaihtajat ja kauppiaan tekivät bisnestä. Tästä

Hän paransi kaikki – se oli kova pala ylipapeille ja lainoppineille. Eikä siinä vielä kaikki: lapsetkin huusivat temppelissä Jeesukselle: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”
Lapset eivät analysoi, he ihmettelevät ja pitävät totena mitä näkevät.
Siinä oli nieltävää enemmän kuin kylliksi Jeesuksen vastustajille. Jeesus jätti heidät nieleskelemään ja lähti Jerusalemin lähellä’ olevaan Betaniaan, ystäviensä Martan, Marian ja Lasaruksen luo.

Oikein hyvää Palmusunnuntaita kaikille! 💛💛💛

Herran palvelijatar

14.3.2024. Tulevana pyhänä vietetään Marian ilmestyspäivää. Sitä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle ilmoittaen Marialle, että tämä tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan, jolle tuli antaa nimeksi Jeesus, ja jota tultaisiin kutsumaan Korkeimman Pojaksi.

Kirkkovuosikalenterista: Monien VT:n henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Monenlaisia kysymyksiä nousee mieleen tätä Jumalan palvelijana olemista pohtiessa…
– Millaisiin tehtäviin Jumala kutsuu sinua/minua juuri tässä elämänvaiheessa? Millaisiin asioihin Hän haluaa kiinnittää huomiomme?
– Millaisia suunnitelmia Hänellä on ollut ja on omalle elämällemme? Mitkä asiat antaisivat siitä vihjeitä?
. Millaisia eväitä (ominaisuuksia, kykyjä, lahjoja) Hän on antanut meille?
– Miten Hän on johdattanut elämäämme tähän asti? Millaisia asioita Hän on laittanut sydämellemme; millaista kaipuuta sielumme tuntee?
– Millä tavoin haluaisin olla Jumalan palvelijana tässä elämäni vaiheessa?

Maria luotti siihen, että Jumala on hänen kanssaan. Luotti siihen, että kun Hän antaa tehtävän, Hän on siinä mukana, johdattaen, vahvistaen, auttaen auttaa vaikeina aikoina, rohkaisten ja lohduttaen. Tuo usko ja luottamus auttoivat Mariaa suostumaan siihen, minkä Jumala oli suunnitellut hänen elämäntehtäväkseen.

Löytyykö meistä samankaltainen avoin sydän vastaanottaa Jumalan (yleinen tai yksittäinen) suunnitelma elämällemme kuin oli Marialla? Sydän, joka ei tiedä mitä kaikkea se tuo tullessaan, mutta siitä huolimatta sanoo: ”Sinä tiedät, luotan Sinuun, ja siksi uskallan suostua.”

Luojamme tietää ja tuntee meidät, ominaisuutemme, taipumuksemme, vahvat ja heikot kohtamme. Niiden perusteella Hän nähdäkseni tuo eteemme asioita. Meistä itsestämme riippuu, tartummeko niihin. Hän ei pakota, vaan kutsuu. Hän tietää rajalliset voimavaramme, ja haluaa olla voimamme Lähde.

**********************

Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Ps. 113:1–8

Hanna rukoili sanoen:
– Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen.
Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty. – 1. Sam. 2:1–2, 6–9

Hanna, Elkanan puoliso, oli jo iäkäs, mutta ei ollut hartaasta toiveestaan huolimatta tullut raskaaksi. Monet vuodet hän oli rukoillut lasta.
Kerran pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä ja näki kuinka Hanna rukoili hiljaa itsekseen. Kun Eeli selvitti asiaa ja kuuli Hannan rukousaiheen, hän sanoi Hannalle: ”Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit.”

Kun Hanna oli palannut miehensä Elkanan kanssa kotiinsa Ramaan, Jumala vastasi Hannan rukoukseen. Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Samuel. sanoen: ”Herralta minä häntä pyysin.”

Kirkkovuodessa on vain muutaman kerran nainen ’pääosassa’. Siksi laittaisin tähän mielelläni jonkun kertomuksen tämän ajan rohkeasta naisesta, joka kuunteli Jumalaa.
Mutta kun sain ystävältä linkin erään uskovan naisen blogikirjoitukseen, päätin laittaa sen tähän. Se ei kerro naisesta, vaan eräästä miehestä, joka löysi elävän uskon ja ammensi siitä voimaa jaksaa loppuun saakka valoisana ja toivorikkaana.

Mailis Janatuinen (englanninopettaja ja teologian maisteri, joka mm. toimi 20 v. lähetystyössä Japanissa) kertoo, kuinka yksi rohkeimmista miehistä, joihin hän on koskaan törmännyt, oli Aleksei Navalnyi. Mailis oli ottanut Navalnyin rukouksiinsa. Hän rukoili usein: ”Anna hänelle toivoa, Herra! Anna hänelle elävä usko sinuun! Lähetä vaikka enkelisi siihen siperialaiseen yksityisselliin häntä lohduttamaan”,

V. 2021 oikeudenkäynnin lopussa Navalnyi sanoi olevansa kristitty, jolla on vähemmän ongelmia, ”koska on olemassa kirja, johon on selvästi kirjoitettu, mitä tehdä missäkin tilanteessa. Sen kirjan ohjeita ei ole aina helppo noudattaa, mutta minä yritän. Kuten sanottu, tämä tekee politiikassa toimimisen minulle helpommaksi kuin monelle muulle.” (käännös Mailis Janatuinen)

Mailis oli saanut venäläiseltä ystävältään Navalnyin vankilakirjeitä. Pääsiäisen 2021 jälkeisessä kirjeessä Navalnyi kirjoitti: ”Hurraa! Kristus nousi kuolleista. Elämä ja rakkaus ovat voittaneet. Perinteiseen tapaan toivotan parhainta juhlaa kaikille: uskovaisille (jollainen nyt olen), epäuskoisille (jollainen olen ollut) ja taisteleville ateisteille (jollainen olen myös ollut). Syleilen ja rakastan kaikkia.”

Raamatun merkitys – ’Viimeisen taistelunsa vankilalaitoksen kanssa Navalnyi kävi oikeudesta saada pitää Raamattua sellissään. Varmaan kristillinen usko oli se salainen ase, joka sai hänet pysymään rohkeana ja jopa huumorintajuisena loppuun asti, Se sai hänet myös kilvoittelemaan, että voisi antaa anteeksi vainoajilleen’, Mailis jatkaa blogikirjoituksessaan.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/salaa-aanitetty-navalnyn-oikeussalin-puheenvuoro-todistaa-rohkean-miehen-uskosta/

Myös toinen henkilö, Janne Saarikivi, kielitieteilijä ja vapaa kirjoittaja, mainitsee teräväsanaisessa mielipidekirjoituksessaan, että Navalnyi oli uskovainen kristitty.
’Journalistit onnistuvat sivuuttamaan ilmeisen, vaikka Navalnyi höysti viestinsä vankilasta vuorisaarnasitaatein’. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010261510.html

Arjen sankareita – Mieleen tulee myös, miten valtava määrä on maailmassa niitä uskonsankareita, jotka eivät koskaan päädy uutisiin eivätkä otsikoihin.
Esim. heitä, jotka huolehtivat ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevista läheisistään, ilman kunnon levähdystaukoja, yöunia tai lomapäiviä. Jotkut heistä ovat jo iäkkäitä, eivätkä itsekään välttämättä enää niin hyvässä kunnossa.
Rukoillaan heille jaksamista, ja hyvän Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa. Ja että he huomaisivat itsekin kääntyä taivaallisen Voiman Antajan ja Auttajan puoleen.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Vapauttajamme – Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. – Room. 8:1–4

Maria äitinsä Annan kanssa

Maria sanoi:
      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut. – Luuk. 1:46–55

Marian ylistyslaulu tuli minulle tutuksi, ja jollain tavoin rakkaaksikin, 18 v, sitten. Toimin silloin erään ekumeenisen luostarin avustajana ja sain tehtäväkseni vetää luostariviikkojen hetkipalvelukset.
Rukoushetkissä laulettiin (muistaakseni) joka ilta yllä oleva Marian ylistyslaulu. Katsoessani tuota nyt, vuosia myöhemmin, en pysty lukemaan sitä tekstinä, vaan se soi päässäni lauluna, psalmilaulusävelmänä.

Hetkipalvelusten psalmilaulut ovat osa kirkon ikivanhaa traditiota, ja ehkä siitä johtuu niiden tenho. Ne ikään kuin soljahtavat sisimpään, kun niitä on laulanut säännöllisesti pitempään.
Itselleni ne olivat kuitenkin tuolloin uusi ja tuntematon asia. Onneksi minulla oli apuna pieni kirjanen, Rukoileva kirkko, jossa oli kaikki hetkipalvelukset ja psalmilaulujen nuotistot.
Luostari toimi tuolloin Vivamossa, Särkyneen sydämen kappelin naapurissa, ja kävin kappelissa tapailemassa rukoushetkien sävelmiä flyygelillä.
Alkuun psalmilaulut tuntuivat oudoilta, mutta noiden luostarikuukausien aikana aloin pitää niistä.

Myöhemmin ystävystyin Pia Skipdahlin, laulajan, meditatiivisen laulun opettajan ja äänivalmentajan kanssa. Eräässä vaiheessa Pia opetti minulle ja ystävilleni psalmilaulua.
Pian kanssa kävin 1. kerran Bjärka-Säbyn Ekumeniska Kommuniteten’issä (josta kirjoitin viime viikolla). Olimme kuulleet, että sen yläkerrassa sijaitsevassa kappelissa, Ylähuoneessa, pidettiin pienimuotoisia messuja, joissa yhdistyi vanha koptilainen traditio ja karismaattisuus.
Piaa kiinnosti koptilainen traditio ja minua karismaattisuus ja kumpaakin se, millainen olisi tuollaisen yhdistelmän messu, joten lähdimme paikan päälle ottamaan siitä selvää.
Pettymykseksemme Peter Halldorf ei silloin ollut Bjärka-Säbyssä. (Sitä, millä tavoin hänen läsnäolonsa olisi vaikuttanut pienen Ylähuoneen messuun, emme saaneet tuolloin tietää. Myöhemmin, Peterin vetämään retriittiin osallistuessani, saatoin aavistaa, että ehkä paljonkin.)

Alla olevalla lauluvideolla Pia laulaa saksalaisen abbedissan, kirjailijan, mystikon ja kirkkomusiikin säveltäjän Hildegard Bingeniläisen (1098-1179) laulun Assumpta est Maria.

Assumpta est Maria – Pia Skipdahl

Tässä vielä pieni kiteytys tulevan pyhän aiheeseen, Päivän Sana 15-3.24:
’Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.’ 2.Tim.2:15

Elämän leipä

6.3.2024.. Miten ihana päivä tänään olikaan! Kirkas sininen taivas ja auringonpaiste! Kevätaurinko lämmitti niin suloisesti, että kannoin tuolin hangelle ja söin lounassalaattini pihalla. Ruoka vaan maistuu mielestäni niin paljon paremmalta ulkosalla.
Keväteväsretkiä odottelen jo innolla. 🙂

************

Eräässä uutisjutussa todettiin, miten helposti presidenttimme pääsisi julkisilla väliaikaiselta virka-asunnoltaan Munkkiniemestä työpaikalleen pressanlinnaan: ratikkapysäkki kun on vain 200 m:n päässä. – Tuo juttu Munkan ja Hgin keskustan välisestä matkasta nosti mieleen ei-niin-kivan lapsuudenmuiston…

Kun olin 6v, perheemme muutti 1. omaan asuntoon isovanhempieni luota Mikonkadulta Munkkaan Laajalahdentielle. 3 vuotta myöhemmin muutimme Tammitielle (1 ratikkapysäkin verran lähemmäs keskustaa), 6 min:n kävelymatkan päähän ratikkapysäkiltä.
Pian meille lapsille kerrottiin, että isä muuttaa keskustaan, famun luo Kalevankadulle, koska hänellä on sieltä ’lyhyempi työmatka’. Ehkä sitä vähän ihmettelin, sillä kuljin nelosen ratikalla joka viikko isän työpaikalle (jonka ullakolla toimi balettikoulu), eikä se tuntunut ollenkaan pitkältä matkalta. ja äitinikin kulki nelosella töihin keskustaan, 3 pysäkkiä isää pitemmälle.
Vasta pitkän ajan kuluttua minulle selvisi todellinen syy, joka tietenkin oli vanhempiemme ero. Tuli melkoinen särö lapsen luottamukseen aikuisten puheisiin.

Vasta paljon myöhemmin opin, että on Eräs, johon ja jonka sanaan voi täysin luottaa. Hän tietää ja tuntee menneet, nykyiset ja tulevat, ja on kanssamme kaikissa tilanteissamme, vaikkemme itse sitä huomaisi. Häneltä saamme voimaa jatkaa eteenpäin vaikeinakin aikoina.

Hän ravitsee hengellistä kaipuutamme ja nälkäämme, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden: käännymme Hänen puoleensa ja pidämme sydämemme ja mielemme avoimina sille, mitä Hän haluaa meille sanoa ja opettaa, mitä Hän haluaa meissä tehdä, mitä Hän meille lupaa ja mitä Hän meiltä odottaa.
Kirkkovuosikalenteri kutsuu Häntä elämän leiväksi, joka jakaa meille lahjojaan ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.

Hengellinen kaipuu – Juuri kun olin kirjoittanut hengellisestä kaipuusta (eilen), tuli Peter Halldorfin perustaman Ekumeniska Kommuniteten’in jäsenkirje. Siinä oli linkki yhteisön talkoovoimin vanhaan rakennukseen remontoiman/rakentaman uuden kappelin esittelyn youtube-videoon.
Treenighetens kapell (Kolminaisuuden kappeli) on ollut käyttövalmiina vuoden alusta, nyt piispa Esbjörn Hagberg vihki sen virallisesti käyttöön.

Bjärka-Säbyn Ekumeenisen yhteisön Kolminaisuuden kappelin sisätila muistuttaa muodoltaan ja ehkä tunnelmaltaankin hieman Espoon Perkkaan kappelia, joka tuhoutui palossa 2 v. sitten.
Bjärka-Säbyn uusi kappeln sisätila resonoi oman hengelliseen kaipuuseeni (samoin kuin edeltäjänsä, Bjärka-Säbyn Nya Slottet’in vieressä sijainnut nk. Ylähuone-kappeli).
Tällainen tila herättää sielussani kaipuun: Jumalalle pyhitetty, täysin levollinen hiljainen tila, jossa voi kaikessa rauhassa keskittyä Hänen läsnäoloonsa.

Peter Halldorf saarnasi 1. paastonajan sunnuntain messussa Göteborgin Betlehemskyrkan’issa (josta nauhoitettu youtube-video osui sopivasti silmiini).
Peter puhui Jeesuksen kohtaamista kiusauksista erämaassa:
”Jeesukselta vaadittiin todistusta, että hän on Jumalan Poika. Tämän vaatimuksen Jeesus kohtasi yhä uudestaan elämänsä aikana. Samaa vaaditaan myös kirkolta. ’Jos Jumala kerran on olemassa, Hänen on todistettava olemassaolonsa (bevisa sig);; Hänen on ruokittava nälkäiset. Jos kirkko haluaa olla uskottava, sen on annettava leipää maailmalle. Muut jutut voivat tulla sitten sen jälkeen.”
”Tällaista vastaväitettä ei ole yksinkertaista ottaa vastaan”, Peter toteaa. ”Nälkää näkevien huuto tunkeutuu sisäämme, ja niin sen täytyykin.”

Peter jatkaa, että tänään Jeesuksen vastaus ’Ihmisen ei tule elää vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’ ymmärretään laajemmassa yhteydessä.

**********************

Virvoittavalle lähteelle – Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen! Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Ps. 84:6–10, 13

**********************

Veden äärelle – Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.
Jes. 55:1–3

Elämän veden lähde – Valtaistuimella istuva lausui: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.”
Ilm. 21:6–7

**********************

Elämän leipä – Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Joh. 6:48–58

Tämä evankeliumikohta on tuntunut minusta vaan aina niin rankalta. Niinpä Ekumeniska Kommunitetenin jäsenkirje tuli kuin tilauksesta juuri kun olin kirjoittamassa tätä blogipäivitystä! Sillä sen kautta osui eteeni tuo paastonajan messu ja Peter Halldorfin saarna, josta tässä siteeraan muutamaa kohtaa. (Ja jätän helpottuneena tuon evankeliumitekstin mietiskelyn toiseen kertaan!)

Elämän leivän vastaanottaminen – Göteborgin Betlehemskyrkan’in pastori Robert Eriksson jatkoi Peter Halldorfin saarnan jälkeen: ”Tänään saamme vastaanottaa elämän leivän. Me kutsumme sitä Ehtoolliseksi.”

Peter Halldorf mainitsee saarnassaan evankeliumin kaksi leipäihmettä: ensimmäisessä Jeesus ruokkii tuhatpäinen kansan, joka oli jättänyt kaiken muun syrjään tullakseen kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia, ja oli niiden jälkeen valmis ottamaan leivän oikealla tavalla (asenteella) vastaan.

Toinen leipäihme tapahtui Jeesuksen viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa, josta sitten tuli kirkon Ehtoollinen.
Jeesuksen jatkuvasti tapahtuva leipäihme: Hän antaa itsensä meille leipänä. Leipänä, joka antaa meille todellisen elämän.

Eat This Bread – Taizé

Syö tämä leipä, juo tämä malja
tule luokseni, niin et koskaan ole nälkäinen
Syö tämä leipä, juo tämä malja
luota Minuun, niin et koskaan ole janoinen
Minä olen elämän leipä
todellinen leipä, lähetetty Isän luota
esi-isäsi söivät mannaa erämaassa
mutta tämä leipä tulee taivaasta
syö Hänen lihansa ja juo Hänen verensä
ja Kristus herättää sinut kuolleista viimeisenä päivänä
jos me uskomme ja syömme tämän leivän
meillä on ikuinen elämä

Jeesus, Pahan vallan voittaja

1.3.2024. Kirkkovuosikalenteri toteaa ensi pyhän aiheesta:
’Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.’

Kaksi Aleksia – Tänä päivänä vietettiin samanaikaisesti kahta hyvin erilaista tilaisuutta.
Kun meillä vietettiin Alexander Stubb ’in presidentin virkaanastujaisia, itänaapurissa vietettiin Aleksei Navalnyi’n hautajaisia. (Seurasin kumpaakin livelähetystä rinnakkain läppäriltäni.)

Suomen presidenttikilvan voittanut kävi lounastamassa päähaastajansa kanssa. Meidän vaaliemme toisella kierroksella ei ollut kyse siitä, että kansa olisi vastustanut toista ehdokasta. Piti vain valita itselle mieluisampi.
Venäjän johtaja toimitti päähaastajansa pois päiviltä ennen omia presidentinvaalejaan. Siitäkin huolimatta että on järjestänyt asiat siten, etteivät hänen vastustajansa mahda mitään hänen uudelleenvalinnalleen.

Helsingissä presidentinlinnan edustalla kansa tervehti parvekkeelle tulleita väistyvää ja virkaan astuvaa presidenttiparia vilkutuksin, taputuksin ja huudellen ”Kiitos Sauli ja Jenni!” ja ”Onnea Alex!”
Moskovassa Jumalanäidin Surussa lohduttajan ikonin kirkon eteen oli kokoontunut tuhansia ihmisiä osoittamaan kunnioitustaan Aleksei Navalnyi’lle. He saattoivat hänet viimeiselle matkalleen kukkavihkoja heilutellen, taputuksin ja huudahdellen ”Navalnyi!” ja ”Spasiba!” (Kiitos!)

Kansan valta vai yksinvalta? Mikä tai kuka määrittelee suunnan? Aina ei ole mahdollisuutta valita sitä hyvää.
Vaikka täällä maan päällä, maallisesta näkökulmasta käsin, näyttääkin usein siltä, että paha saa ja pitää valtaa, meitä kutsutaan kuitenkin luottamaan Kristukseen, Pahan vallan Voittajaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Suojele ja pelasta
Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.
Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni. Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
Ps. 25:11–20

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Enemmän kuin isänne
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
”Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin! Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle. Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti. Sittenkään te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielä enemmän kuin isänne.”
Jer. 7:23–26

**********************

Todellinen
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
1. Joh. 5:18–20

Kristus, varjele meitä Pahan vallalta. Avaa silmämme näkemään Pahan toiminta ja pysymään siitä erossa. Vedä meidät lähellesi, vedä meidät itseesi, elämään Sinussa, Sinun kanssasi, joka päivä. Auta meitä elämään Sinun todellisuudestasi käsin, tule todeksi meille jokaiselle. Me, ja koko maailmamme, tarvitsemme Sinua, aina ja ikuisesti Todellinen.

Jeesus sanoi:
”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.
Joh. 8:46–59

Mistä tuo keskustelu oli saanut alkunsa? Tai väittelyksi kai sitä voisi kutsua. Sillä mitä tahansa Jeesus sanoi, se yritettiin tyrmätä jollain vastaväitteellä. Välillä Jeesusta kyllästytti koko keskustelu:
Aiemmin Jeesus oli sanonut kansalle: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Tuota seurasi pitkä keskustelu, jonka tuloksena monet uskoivat Jeesukseen.

Fariseukset sen sijaan kokivat Jeesuksen puheet pelkästään provokatiivisina. Ja eihän Jeesus säästellyt sanojaan. Hän sanoi heille: ”Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt — ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.” (Joh.8:38).

Jeesus näki, että fariseukset halusivat tappaa hänet, ja sanoikin sen heille: ”Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut.” ((Joh.8:40)

”Sinä olet samarialainen”, juutalaiset sanoivat Jeesukselle. Samarialaiset olivat toisuskoisia ja juutalaiset halveksivat heitä. Jeesus oli kuitenkin eri linjoilla. Hän keskusteli samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Jeesuksen vertauksessa nimenomaan samarialainen oli se laupias, joka auttoi tien poskessa viruvaa.
Kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista, vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantuneensa. Tämä mies oli samarialainen. Hän ylisti Jumalaa ja lankesi kiitollisena Jeesuksen jalkojen juureen. Jeesus sanoi miehelle: ” ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

Kirkkovuosikalenterin mukaan ensi sunnuntain aihepiiri laittaa ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. – Viimeistäänkin viimeaikaset järkyttävät tapahtumat Gazassa ovat laittaneet sellaisiakin ihmisiä tällaisen valinnan eteen, joille Israel on rakas maa.

Mitä Jeesus sinä sanoisit humanitaarisesta katastrofista, jota palestiinalaiset kokevat Gazassa? Lapsia on jo kuollut nälkään. Eikä syynä ole ilmastonmuutos. – Mitä Jeesus sanoisit maanmiehillesi. israelilaisille sotilaille ja maan johtajalle?

Kerran, 17 v. sitten, veimme ruokaa Pietarin kaatopaikalla, peltilevyistä ja muovista kyhätyissä majoissa, asuville romaneille. En varmaan koskaan unohda sitä rynnistystä, joka suuntautui joka puolelta autoon, jossa ruokatavaroita oli.
Eräs äiti kantoi vauvaa nyytissä selässään. Äiti koetti työntyä auton sisään varmistaakseen, että saisi ruokaa perheelleen. Takana olevat tungeksivat ja työnsivät painaen auton ovea kiinni. En ymmärrä miten sain pideltyä ovea niin, ettei vauva jäänyt puristuksiin. Ketään ei onneksi loukkaantunut. Tapahtuma sai minut kuitenkin ymmärtämään, miten epätoivoisiksi nälkä tekee ihmiset.

Eilinen tilanne ruoka-apukuljetusten ympärillä Gazassa oli käsittämättömän sydäntä särkevä. Yli 100 ihmistä menetti henkensä ja yli 700 ihmistä loukkaantui. Eikä tulitaukoa vain saada aikaiseksi.

Vapahtaja, miten Sinä haluaisit meidän suhtautuvan kaikkeen siihen pahaan, mitä maailmassa tapahtuu? Sanoisitko, kuten aikanaan maanmiehillesi: ”Te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.”
Kertoisitko vertauksen laupiaasta samarialaisesta, joka auttoi pahoinpideltyä, vei tämän majataloon ja huolehti siitä, että hän sai ruokaa ja että hänen haavojaan hoidettiin?

Kristus, pahan vallan Voittaja, armahda meitä, johdata meitä Viisaudellasi ja Rakkaudellasi, kaikissa valinnoissamme, päätöksissämme ja teoissamme.
Auta meitä näkemään ja ymmärtämään asioita Sinun näkökulmastasi. Kiitos että olet kanssamme. Niin kuin näet, yksin emme täällä selviä.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛