Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2023

Marian ilmestyspäivä

27.3.2023. Eilisen pyhäpäivän aihe on neitsyt Maria, jolle enkeli Gabriel ilmestyi ja kertoi Jeesuksen syntymisestä. – Jumalan ilmoituksen kuultuaan Maria lähti vierailemaan sukulaisensa Elisabetin luo, joka myös odotti lasta.

Kirkkovuosikalenteri toteaa:
Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle. Ps. 113:1–8

Tuossa psalmitekstissä on samoja elementtejä kuin Marian kiitosvirressä (Luuk1:46-55).
Siinä Maria puhkeaa ylistämään Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa….
Hänen nimensä on pyhä…
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja…
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin…

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

1. Moos. 3:8–15:
Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Viime viikon blogissa totesin palaavani The Chosen -sarjaan sitten kun löytyy yhtymäkohtia tulevan pyhän teksteistä. Niitä löytyikin yllättävän nopeasti!
The Chosen- sarjan luoma kuvitteellinen hahmo Shmuel hermostuu Johannes Kastajan puheista. Shmuel oli kuullut, miten Johannes vastasi ihmisille, jotka kysyivät, onko hän odotettu Messias tai Elia.

Sarjan kapernaumilainen fariseus Shmuel, Nikodemoksen kiihkeä ja kunnianhimoinen entinen oppilas, syyttää Johannes Kastajaa harhaopista, tämä kun oli hänen mielestään käyttänyt väärin Jesajan sanoja (’Ääni huutaa: — Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!’) ’ottamalla hengellisen kuvauksen taivaassa olevasta Jumalasta ja soveltanut sitä omaan fyysiseen seuraajaansa, Jeesukseen.

Jumalallako sandaalit? – Johannes Kastaja oli sanonut väkijoukolle, että hänen jälkeensä tulee häntä väkevämpi, eikä hän kelpaa edes avaamaan tämän sandaalien nauhoja. Shmuel kommentoi tätä Nikodemokselle sanoen: ”Ei Jumalalla ole ruumista. Ei Hän voi käyttää sandaaleja. Ei Jumala voi ottaa ihmismuotoa.” Johon Nikodemos; ”Missä sanotaan, ettei Jumala voi ottaa ihmishahmoa?”
Shmuel perustelee näkemystään muutamalla kohdalla Mooseksen kirjoista, joissa Jumalaa ei voitu nähdä.

Yllä oleva VT:n teksti kuvaa Jumalan kävelleen Edenin puutarhassa. Häntä ei tosin nähty fyysisessä muodossa, mutta paratiisin mies ja nainen kuulivat Hänen askeleensa, kun Hän käveli puutarhassa. (Piti tarkistaa, käyttävätkö myös muiden kielten käännökset sanaa ’käveli’. Ainakin ruotsi, saksa, englanti ja ranska käyttävät.)
Jumalan etsiessä miestä tämä vastasi Hänelle: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa.”

Tässä olisi ollut Nikodemokselle vasta-argumentti Shmuelille, jos hän olisi sellaista halunnut käyttää. Sarjan käsikirjoittajat eivät kuitenkaan esittäneet Nikodemosta väittelijänä, vaan vilpittömänä etsijänä ja kyselijänä. Se on minusta hyvä asenne, kun yrittää ymmärtää jotain Jumalasta ja Hänen toiminnastaan,

Oletko koskaan kuvitellut Jumalaa jonkinlaisessa näkyvässä muodossa jonkin raamatuntekstin kohdalla?
Lukuisat keskiajan maalarit kuvasivat Jumalan istuvan valtaistuimellaan pilvien päällä. Michelangelo kuvasi Sikstuksen kappelin kattofreskossa Jumalan ojentavan sormensa kohti luomansa Adamin (hepreaksi = ihminen) sormea.

Tuo kohta, jossa ihminen kuulee Jumalan askeleet, on myöskin aika fyysiseksi kuvattu havainto.
Kun Jumala kuitenkin on Henki, voin hyvin ymmärtää israelilaisten hämmennyksen, kun Johannes Kastaja profeetta Jesajaa siteeratessaan ilmaisi, että hän raivaa tietä itse Jumalalle.

Gal. 4:3–7
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

Tämä galatalaiskirjeen kohta on minusta kaunis: Jumala antaa Poikansa syntyä maan päälle, ihmiseksi, jotta me kaikki voisimme saada Hänen Poikansa Hengen, ja tuntea Jumalan hyvin intiimillä tavalla: omana vanhempanamme.

Joillekin, joilla on ollut erityisen vaikea isäsuhde, voi olla vaikeaa kuvitella edes taivaallisen Isän edustavan mitään hyvää ja rakastavaa. Jotkut kokevat helpommaksi lähestyä Jumalan Pojan äidin, Marian kautta. Sekin on minusta aivan ymmärrettävää.
Ortodokseille ja katolisille tämä on ihan luonnollinen asia. Protestantit ja jotkut meidän aikanamme syntyneet suuntaukset ovat tässä suhteessa aika jyrkän torjuvia, jopa tuomitsevia.

Niiden uskovaisten, jotka näkevät tämän Marian palvontana, suhtautumisessa voi kuulla vihamielisyyttä ja vahvaa torjuntaa asiaa kohtaan, jota eivät ihan ymmärrä.
Se on minusta vahinko. Ajattelen, että Jumalalle on tärkeintä, että jokainen voisi lähestyä Häntä sillä tavoin, kuin kokee sen turvalliseksi. Niin että voisimme oppia tuntemaan Hänen Rakkautensa a luottamaan Hänen hyvään tahtoonsa meitä kohtaan.

Luuk. 1:39–45:
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Herran palvelijatar – Tämä kahden odottavan äidin kohtaaminen on niin kaunis. Sen lisäksi että he ovat sukulaisia, kumpainenkin heistä oli ennalta saaneet kuulla, että tulisivat synnyttämään lapsen, jolla tulisi olemaan aivan erityisen tärkeä, Jumalalta saatu tehtävä suoritettavanaan.

Voin hyvin kuvitella, että Marian astuessa Sakariaan ja Elisabetin taloon, koko huone täyttyi Pyhän Hengen läsnäololla. – Raamattu ei kerro, josko Elisabet oli etukäteen saanut tiedon siitä, että Maria tulisi häntä tervehtimään, ja että lapsi, jota Maria odotti, on Messias.
Joka tapauksessa sillä hetkellä, kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja hän tervehti Mariaa siunaavalla huudahduksella.
Myös Elisabetin odottama lapsi tunsi tuon kohtaamisen merkityksellisyyden ja ilmaisi sen hypähtämällä riemusta äitinsä kohdussa.

Maria sai olla toteuttamassa sitä, mitä fariseukset ja monet muut juutalaiset pitivät mahdottomana: hän tulisi synnyttämään pojan, joka vartuttuaan kertoi tulleensa meitä kaikkia varten. Kuten enkeli Gabriel oli sanonut Joosefille: ”Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel — se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” (Matt.1:22-23)

Jeesuksen sandaalit – Ensimmäiset askeleensa Jeesus varmaankin otti paljain jaloin. Mutta jossain vaiheessa Maria puki lapsensa jalkaan sandaalit.
Jumala fyysisessä muodossa alkoi kulkea ihmisten parissa, Siinä oli sen ajan kansalaisilla ihmettelemistä. – Ja kyllä siinä riittää ihmettelemistä meillekin, aina vaan ja yhä uudestaan. 🙂

Alla oleva laulu tuli ensimmäisenä vastaan, kun googlasin laulua Marian ja Elisabetin kohtaamisesta. Vaikka se onkin nimetty jouluajan lauluksi, arvelen että se tähän on tarkoitus laittaa, sen kuvatekstissä kun lukee, mistä juuri olin kirjoittanut; ’…Jumala tulee ja on kanssamme… – Herramme, Immanuel’.

This is the Time – Wanda Viola

Elisabet:
Olemme toivoneet, unelmoineet ja rukoilleet nyt vuosia
että Jumala lähettäisi meille Messiaan, että Hänen tulonsa olisi lähellä.
Kun Jumalan enkeli lausui viestinsä ja ilmoitti Hänen lupauksensa
että poikamme tulisi olemaan Hänen profeettansa,
tunsimme iloa, jota ei voi verrata mihinkään.
Tämä on se aika, josta kirjoitukset kertovat, jolloin Jumala tulee ja on kanssamme,
ilmaisten rakkautensa, antaen meille Poikansa – Herramme, Immanuelin.

Maria:
Kun enkeli seisoi edessäni, huolestuin tästä ilmestyksestä.
Hän sanoi että synnyttäisin lapsen, joka olisi Korkeimman, Jumalan, Poika.
Meidän tuli antaa lapselle nimeksi Jeesus.
Hän on se, jonka Isä lähettää. Hän tulee olemaan Herran Voideltu
ja Hänen kuninkuutensa tulee olemaan ikuinen.

Elisabet:
Sitten enkeli kertoi miehelleni, että poikamme nimeksi tulisi Johannes.
Että Jumalan Henki olisi hänessä kun hänen elämänsä minussa olisi alullaan.
Että hän kääntäisi isien sydämet rakastamaan jälleen rakkaitaan;
Yhdessä Poikansa kanssa Hän eheyttää rakkaiden lapsiensa suhteet isiinsä.

Maria:
Nyt tämä lapsi annetaan; hän tulee istumaan Daavidin valtaistuimella.
Hän kantaa kaikki meidän murheemme ja jokaisen syntimme Hän sovittaa.
Millaisessa ihmeessä saammekaan olla osallisina, sillä kaikki on mahdollista Jumalalle.
Hän on korottanut nöyrät. Minua kunnioitetaan, ja tunnen syvää kunnioitusta.

Maria ja Elisabet:
Anna läsnäolosi laskeutua, anna sanasi toteutua. odotamme Herra Sinua, .
Anna Henkesi kutsua meitä, puhu meille uudestaan, kuinka kaipaammekaan Sinua

Elämän leipä

19.3.2023. Kirkkovuosikalenteri kuvaa tätä sunnuntaita eräänlaisena levähdyspaikkana, virvoittavana keitaana paastonajan erämaavaelluksella.
Tätä pyhää nimitetään myös leipäsunnuntaiksi, koska sen tekstit kertovat, kuinka Jeesus ruokki valtavan joukon muutamalla leivällä ja kalalla. Ja siitä, kuinka me tarvitsemme myös hengellistä ravintoa.
’Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Ps. 84:6–10, 13

Tuon pyhiinvaeltajan laulun jakeita lukiessa tulee mieleeni elävästi lukuisat erämaaretket hauvelini kanssa. Vaeltelemme usein tuntikausia tuntematta lainkaan väsymystä. Päin vastoin, tuntuu kuin voimamme vain kasvaisivat, Sielu ja koko olemus virkistyy ja tulee ravituksi. (Toki mukana on eväätkin, evästauko kuuluu aina retkiimme.)
Parasta kummankin mielestä on aina ne hetket, kun saavumme veden äärelle. Meri, järvi, lampi tai joki, kaikki käy. Vettä nähdessään hauveli suuntaa välittömästi tassunsa rantaan. Suoraan luonnosta saatu vesi maistuu sen mielestä niin paljon paremmalta kuin hanasta tullut,
Sitten istahdamme ja nautimme olostamme.
Helteellä pulahdus raikkaaseen veteen kirkastaa olon ja ajatukset.

Luonnon hiljaisuudessa ja rauhassa mieli ja koko olemus virittyy kiitollisuuden tunteeseen. Luonnon monivivahteinen kauneus saa haltioitumaan yhä uudestaan, aina vaan. Kerron siitä Jumalalle. Ikään kuin Hän ei sitä tietäisi! Mutta tuntuu kuitenkin hyvältä sanoa se Hänelle, yhä uudestaan. Ja kiittää siitä, että saamme nauttia ihanasta, puhtaasta luonnosta.
Ja sitten, kun annan oman mieleni hiljentyä, Hän saattaa antaa minulle jonkun ajatuksen, joka tuntuu tärkeältä ja jonka haluan tallentaa mieleeni.
Hiljaisella erämaavaelluksella sielu lepää ja tulee ravituksi.

Dietrich Bonhoeffer kirjoitti: “Es liegt im Stille sein eine wunderbare Macht der Klärung, der Reinigung, der Sammlung auf das Wesentliche.”
– eli jotakuinkin näin: ”Hiljentymiseen (hiljaa olemiseen) kätkeytyy ihmeellinen kirkastava (selventävä) ja puhdistava voima, keskittyminen siihen, mikä on olennaista.”

Aam. 8:11–12:
Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.

Jospa nyt koittaisi sellainen aika? Että alkaisimme kaivata ja kuunnella Jumalan puhetta meille, tähän aikaan, tähän maailmantilanteeseen. Luemme päivittäin uutisista oman maamme ja muiden maiden tapahtumista. Mutta millaisina ne näyttäytyvät taivaallisesta perspektiivistä?

Mikä on henkilökohtaisessa elämässämme todella tärkeää, juuri nyt? Minkä voisi jättää vähemmälle? Mikä syö voimia? Mikä ravitsee meitä?
Mihin meidän olisi hyvä keskittää huomiomme? Mikä on olennaista, juuri nyt, tai tämän paaston aikana?

2. Moos. 16:11–19, 31, 35
Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.

Makean ystävänä ajatus siitä, että Jumala ruokki erämaassa vaeltavaa kansaansa hunajaleivältä maistuvalla mannalla, tuntuu armolliselta. – Mutta jos pitäisi vuosikymmenet syödä pelkkää makeaa, niin kyllähän siinä tulisi suolaista ikävä.
Ymmärrän hyvin sen, että kansa aina välillä napisi Jumalalle tyytymättömyyttään ravinnon yksipuolisuuteen, niin hyvältä maistuvaa ja ravitsevaa kuin se olikin.

Nyt, ruokien hintojen kohotessa, moni kertoo syövänsä yksinkertaisemmin kuin ennen. Itsekin olen joutunut miettimään tarkemmin ruokaostoksiani. Ei ole ihan mukavaa, kun täytyy tinkiä periaatteistaan. Mutta nämäkin asiat asettuvat toisiin mittasuhteisiin, kun mietin niitä, joilla ei ole, mistä valita. Niitä, jotka näkevät nälkää sen vuoksi, että viljelykset eivät tuota satoa pitkän kuivuuskauden ja vedenpuutteen vuoksi. Tai niitä jotka elävät pakolaisleireillä tai sodan keskellä.

Rakas Jumala, katso kaikkien nälkää näkevien puoleen. Tuo apusi niin ruumiilliseen kuin hengelliseen nälkäämme. Auta meitä olemaan kiitollisia siitä kaikesta, mikä kuitenkin on hyvin.
Kiitos, että näet, mitä kipeimmin tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos kaikesta avustasi, ja kaikista, joita käytät tuomaan apua sitä eniten tarvitseville.

1. Piet. 2:1–3:
Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”.

Voiko tuon suoremmin sanoa? Miten paljon kauniimpi ja parempi maailmamme olisikaan, jos ei olisi niin paljon pahuutta, epärehellisyyttä ja kateutta. Jos osattaisiin olla teeskentelemättä, ja tuoda itsestämme esiin parhaita puoliamme. Eikä puhuttaisi pahaa, vaan hyvää toisistamme.

Ystävän vinkistä katsoin Jeesuksen elämän vaiheista kertovan The Chosen – sarjan 8 jaksoa. Hienosti kuvattu, hyvät näyttelijäsuoritukset. Oli melkein kuin olisi sukeltanut 2000 v. ajassa taaksepäin noiden ihmisten – Kapernaumin asukkaiden, opetuslasten ja roomalaisten sotilaitten elämään ja kokemusmaailmaan.

Sarja on rakennettu Raamatun kertomusten pohjalta ja se siteeraa sitä monin paikoin. Lisäksi on paljon kuvitteellisia keskusteluja, kohtaamisia ja tapahtumia, Niitä kuvataan mm. Marian, Pietarin ja tämän läheisten, Matteuksen ja Nikodemoksen kokemusten kautta.

Etsiessäni netistä, voisiko sarjaa katsella ilmaiseksi (se kun on katsottavissa parhaillaan maksullisessa Netflixissä), löysin linkin: https://www.angel.com/watch/the-chosen
Samalla selvisi, että The Chosen -sarja käsittää monta kautta.
Parhaillaan esitettävän 3. kauden 1. osan alussa Jeesus puhuu koolla olevalle kuulijakunnalle (otteita vuorisaarnasta) kysyen mm: ”Ettekö tiedä, että henki on arvokkaampi kuin ruoka, jota syötte?”).
Samalla vuorenrinteellä Jeesus ruokki valtavan määrän kuulijoitaan muutamalla leivällä ja kalalla. (Katsoin tuosta jaksosta tänään vain alun, joten en tiedä näytetäänkö siinä itse ruokkimisihmettä.)

Ajattelin, että tämä sarjahan pitäisi saada tekstitettyä suomeksi (puhekieli on siinä englanti). Mutta jes, se olikin jo tehty: löytyi linkki, jossa kerrotaan, miten siihen saa suomenkielisen tekstityksen: https://www.youtube.com/watch?v=TCkZNB8dpBg
Kun filmi on käynnissä, se pysäytetään ja klikataan yhtä näytön alareunassa olevaa merkkiä, ja valitaan, minkä kielinen teksti halutaan ( = tekniikan ihmelapsen – ironisesti sanottuna – selvitystä…!) 🙂

Huom. Vaikka 1. kauden sarjan tapahtumat eivät etene pääsiäistapahtumiin, niissä on joitakin rajumpia kohtauksia, jotka voivat tuntua varsinkin lapsista, mutta ehkä myös herkemmistä aikuisista, ahdistavilta ja pelottavilta,

Koskettavinta olivat mielestäni ehkä ne 3. jakson kohtaukset, joissa lapset löytävät Jeesuksen järven rannalta, ja Jeesus alkaa puhua lapsille. Alun ennakkoluulojen ja pelon haihduttua lapset esittivät Jeesukselle innoissaan kysymyksiä. Lapsilla oli vilpitön nälkä kuulla kaikkea sitä, mitä Jeesuksella oli heille sanottavanaan,
Kun yksi lapsista kysyy Jeesukselta, mikä on se syy. minkä takia hän on täällä, jeesus vastaa: ”Usein aikuiset tarvitsevat lasten uskoa-”

Noiden lasten kaltaista innostusta ja vilpittömyyttä Pietari varmaan tarkoitti yllä olevassa kirjeessään.
Kunpa me pystyisimme samaan. Voittamaan epäluulon ja pelon, ja hiljentyä kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa tänä päivänä puhua sydämiimme.

Joh. 6:24–35:
Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
    He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
    He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
    He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Todellista taivasleipää – Mitä me odotamme Jumalalta? Odotammeko Hänen tekevän jotain erityistä hyväksemme? Tällainen nousee puheenaiheeksi useammassa kohdassa The Chosen – 1. kauden jaksoissa. On pettymystä: miksi Jumala ei vastaa, miksi Hän ei auta. On myös löytämistä: sisäisen rauhan, luottamuksen ja uskon löytämistä kaikenlaisten haasteiden keskellä ja niistä huolimatta.

Elämän Leipä – Kuultuaan Jeesus puhuvan Jumalan leivän tulevan taivaasta ja antavan maailmalle elämän, ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Anna meille aina sitä leipää.”

Elävää Vettä – Samoin kuin kaivolla Jeesuksen kohdannut nainen, jolle Jeesus sanoi; ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”, vastasi Jeesukselle: ”Herra, anna minulle sitä vettä.” (Joh.4: 14)

Ylösnoussut Kristus, puhuisitko kaikille etsijöille, nälkäisille, janoisille, sanoja jotka vetävät vastustamattomalla tavalla Lähteelle, Virvoittumaan ja uudistumaan Elävästä Vedestä ja Elämän Leivästä. Kiitos että ravitset niin monin tavoin kaikkia jotka etsivät Sinun läheisyyttäsi ja läsnäoloasi, Kiitos että olet kanssamme kaikissa elämäntilanteissamme. Tänäänkin.

Ps. The Chosen – sarjassa Nikodemos pohtii sitä, miten vähän me oikeastaan tiedämme Jumalasta. Näihin mietteisiin haluan palata joskus myöhemmin,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan kunnia vai ihmisen?

13.3.2023. VT:n teksti Jeremian kirjasta kertoo, kuinka vaikea ihmisten oli uskoa profeetta Jeremian sanomaan. Evankeliumitekstissä Johannes puolestaan kirjoittaa, että vaikka ihmiset olivat nähneet Jeesuksen ihmeteot, heidän oli vaikea uskoa häneen. Ja ne jotka uskoivat, eivät uskaltaneet sitä ilmaista kunniansa ja asemansa menettämisen pelosta. ’Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.’

Paljonko meihin vaikuttaa huoli tai pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat? Arvelisin että enemmän kuin olisi tarpeen, Ja miten ne omat huolet ja pelot saavatkaan aivan toisenlaiset mittasuhteet, jos ne asettaa suurten maailmantapahtumien rinnalle.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.
Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni.
Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
Ps. 25:11–20

Myötätuntoa ja auttamisen tahtoa – sitä löytyy meidän kansasta. Se on niin arvokas asia. Ja se on näkynyt monin tavoin myös tämän runsaan vuoden ajan, jona Ukraina on joutunut puolustamaan maansa itsenäisyyttä hyökkääjää vastaan.
Eräs konkreettinen osoitus tästä oli lauantainen Apua Ukrainan tukikonsertti 2:n keräykseen osallistumiset. Maaliskuussa 2023 vastaavan konsertin tuloksena saatiin kerättyä 7,5 miljoonaa euroa; lauantain konsertin tuotto ei yltänyt samaan, mutta huomattava summa saatiin silläkin kerättyä. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jer. 26:12–16:
Jeremia sanoi Juudan johtomiehille ja väkijoukolle: ”Herra itse on lähettänyt minut julistamaan kaiken sen, mitä olette kuulleet, tätä temppeliä ja kaupunkia vastaan. Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa. Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette. Muistakaa kuitenkin: jos tapatte minut, tapatte viattoman, ja silloin te syyllistytte murhaan, samoin koko kaupunki. Sillä Herra on todella lähettänyt minut julistamaan teille kaikki nämä sanat.”
Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä.”

Jumalan lähettämä – Jeremia sai pappien, profeettojen ja kansan kiihdyksiin julistamalla parannuksen teon tarpeellisuutta. Meidän temppelillemmekö ja meidän kaupungille voisi käydä huonosti? – Suutuspäissään he tahtoivat surmata jeremiaan.
Jokin (olikohan Pyhän Hengen voimavaikutusta) sai johtomiehet ja kansan kuitenkin tunnistamaan, että Jeremian sanat tulivat Jumalalta. Jeremia sai pitää henkensä, ja välittää kansalle Jumalan varoituksia, ohjeita ja opastusta vielä pitkään, kansan monenlaisissa vaiheissa ja vaikeuksissa.

Ilm. 3:14–19:
”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
    Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
    Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”

Seurakuntaenkelit – Kun ylösnoussut Kristus ilmestyi apostoli Johannekselle tämän ollessa Patmoksen saarella vankina, Hän antoi Johannekselle tehtävän kirjoittaa kirjeet 7 seurakunnan enkelille.
Jäin miettimään tuota: Kristus ei pyytänyt Johannesta kirjoittamaan seurakuntien johtajille, vaan niiden enkeleille. Olen joitakin kertoja kuullut tai lukenut jostain, että jokaisella seurakunnalla olisi oma enkelinsä. Vähän samaan tapaan kai kuin meillä ihmisillä on omat suojelusenkelimme. Aika ihana ajatus minusta. Mutta – kuten suojelusenkelimmekään – seurakuntaenkeleiden vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.

Millainen vaikutus mahtoi kirjeiden vaikutus olla noiden 7 seurakunnan elämään ja toimintaan, joille Johannes lähetti kirjeet? Tapahtuiko muutosta toivottuun suuntaan?
Entä mitä jos Kristus haluaisi kirjoituttaa kehotuksia tämän ajan seurakuntien enkeleille?
Olisi siinä tehtävää kerrakseen, niin kirjoituttajalla kuin kirjoittajillakin, Kristukseen uskovia seurakuntia kun on miljoonia ympäri maailmaa.

Mutta kyllä olisi oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, mitä Kristus haluaisi eri seurakunnilleen tänä päivänä sanoa. Samoin kuin 2000 v. sitten, on nykyäänkin joka seurakunnalla omat haasteensa, heikkoutensa ja vahvuutensa.
Ajatella, mikä vaikutus sillä olisi, jos jokaisessa seurakunnassa toimittaisiin jatkuvasti ja pelkästään taivaallisen tahdon johdatuksessa, Kristuksen Hengen ohjaamana… – vau, olisi se aika hieno juttu!

Joh. 12:37–43:
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Kristuksen kirkkaus – Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa apostoli Johannes. Ajattelen, että Johannes oli itsekin saanut nähdä Kristuksen kirkkauden, jo ennen Patmos-saarella saatuja ilmestyksiä. Koko Johanneksen evankeliumi, alusta lähtien, on mielestäni osoitus siitä.

Ne hallitusmiehet, jotka uskoivat Jeesukseen, eivät välttämättä olleet nähneet tuota kirkkautta, mutta jokin muukin kuin ihmeteot saivat heidät uskomaan. He tunnistivat Jumalan läsnäolon ja vaikutuksen myös Jeesuksen puheessa, hänen opetuksissaan ja – kuten ajattelen – koko hänen olemuksessaan.
Mutta mahtoi olla vaikea ja ristiriitainen tilanne heille, kun eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan. Kyllä se varmaan heitä jollain tavoin kaiveli. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta päätettiin.

Kunpa osaisimmekin aina toimia niin, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua sanomisiaan ja tekemisiään tai sanomatta tai tekemättä jättämisiään.
Kunpa voisimmekin elää ja toimia jatkuvasti taivaallisessa johdatuksessa. Silloin olisi tämä maailma aivan toisenlainen. Silloin olisi Taivaan todellisuus olisi läsnä, havaittavissa, melkeinpä kosketeltavissa.

Kristus, auta meitä kuulemaan Sinun johdatustasi, ohjaa meitä taivaallisella kädelläsi, hellästi ja rakastavasti, mutta määrätietoisesti – niin että ’niin maan päällä kuin taivaassa’ voisi toteutua täällä, keskuudessamme, jokapäiväisessä elämässämme.
Kiitos että olet kanssamme. Auta, rohkaise, opeta ja johdata meitä, niin yksilöinä, yhteisöinä kuin kansakuntina. Anna meille Sinun Rauhasi, sydämiimme ja tähän maailmaamme.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rukous ja usko

7.3.2023. Vanhoja muistiinpanovihkoja ym. läpikäydessäni löysin muutamia Kriittisen Korkeakoulun julkaisemia Katsaus -lehtiä. Olin aikoinaan hyllyttänyt ne lukeakseni ne ’sitten joskus luppoajalla’. No, nyt oli luppoaikaa.
Eräässä numerossa (v:lta 1983) oli filosofi Kari E. Turusen 4-sivuinen artikkeli otsikolla Uskomus, usko, uskonto ja myytti. Alaotsikot jakavat artikkelin aiheet ihmisen tietoisuuden kehitykseen, uskomisen motiiveihin, yhteyden kaipuuseen ja myytin ymmärtämiseen.

Artikkelissa käsitellään ihmiskunnan tietoisuuden kehitystä muinaisesta kuvallisesta tavasta hahmottaa asioita ja kokonaisvaltaisesta yhteydestä kohti käsitteellistä ja samalla yksilöllisempää tietoisuutta ja ajattelua. Yhtenä tämän kehityksen seurauksena Turunen mainitsee yhteyden katkeamisen. Hän kirjoittaa:
’Yhteys (kommuunio, käsittääkseni uskonnon alkuperäinen ajatus) oli kadotettu.’
Ja jatkaa: ’Lopulta tuli etsivälle ja kaipaavalle mielelle todella tuskalliseksi kysymykseksi yhteyden palautuminen, mutta näytti siltä, ettei ollut enää muuta tietä kuin uskominen. Uskon ja tiedon suhde tuli ongelmaksi ja lopulta ne erkanivat kokonaan.’

Yhteydestä kirjoittaessaan Turunen ei artikkelissaan ei käsittele yhteyttä Jumalaan. Sen sijaan hän kuvaa ihmisen yhteyttä luonnon ja kaiken olevaisen kanssa. – Olisinkohan jäänyt miettimään, puuttuuko jutusta jotain olennaista, jos olisin lukenut tuon artikkelin silloin kun se kirjoitettiin? (Tuohon aikaan elämänfilosofiani, ajatteluni ja uskomukseni rakentuivat antroposofiselle perustalle. Antroposofisen hengentieteen teokset käsittelevät ennemminkin yhteyttä henkisiin ulottuvuuksiin ja korkeampiin hengen maailmoihin, eivät niinkään Jumalaan.)

Uskonto kutistui uskoksi, kirjoittaa Turunen artikkelissaan. Väitettään hän perustelee sillä, mitä oli nähnyt eri herätysliikkeiden kokoontumisissa: voimakasta (psykologista) vaikuttamista sekä vallankäyttöä. Oudolta tuntui minusta artikkelia lukiessa, että hän perusti käsityksensä noissa kokoontumisissa näkemäänsä. Ikään kuin ne olisivat ainoa paikka, jossa uskoa esiintyy.
Usko voi olla myös hiljaista, hyvin henkilökohtaista, sellaista, mitä toinen ei välttämättä havaitse.
Ajattelen, että uskonto (oppi ja sen harjoittaminen) parhaimmillaan voi olla tie, joka johtaa yhteyteen Luojamme kanssa. Ja että parhaimmillaan se johdattaa uskoon ja/tai synnyttää sen. Sama koskee rukousta.

Nimitettäköön sitten uskonnoksi taikka uskoksi, käsitykseni mukaan ihmisen kaikkein syvin kaipaus (vaikkei sitä tiedostaisikaan)ja päämäärä on yhteys Jumalaan.
Yksi suorimmista ja ehkä yksinkertaisimmista teistä Jumalan yhteyteen on rukous.
Siinä, kuten uskossakaan, ei ole kyse kutistumisesta, vaan laajenemisesta. 🙂

*********************************

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Ps. 25:1–10

’Osoita minulle tiesi’, pyytää tämän psalmin kirjoittaja, ’opeta kulkemaan polkujasi.’
Ajattelen, että henkisesti ja hengellisesti tuo on yksi tärkeimpiä pyyntöjä, joita Jumalalle voi esittää.
Kunpa joka päivä osaisinkin, ja vielä muistaisinkin, kulkea Hänen polkujaan, niin ajatusteni, tunteideni kuin toimintani tasolla. Kunpa me kaikki osaisimme ja muistaisimme. Alkaisi maailmanmeno näyttää aivan toisenlaiselta. Alkaisi näkyä Hänen opettamansa rakkaus, toisten huomioiminen, välittäminen, tukeminen, rohkaisu ja innostaminen hyvään.
Alkaisi Hänen valtakuntansa manifestoitua täällä maan päällä.

2. Kun. 20:1–7:
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”
    Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.
    Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
    Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.

Viikunakakku – Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi tuossa 2. Kuninkaiden kirjan tekstissä siihen, että Jesaja pyysi hakemaan viikunakakun. Oliko Herra kehottanut tekemään näin? Tarvitsiko Hiskia uskonsa vahvistamiseen jotain konkreettista, jota laitettiin sairaan kohdan päälle?
Ajateltiinko viikunakakussa olevan jotain erityisen parantavia ominaisuuksia?

Ihmiskunta on kautta aikojen käyttänyt hyväkseen kasvien, hedelmien ja yrttien parantavia ominaisuuksia. Monissa maissa ja kulttuureissa niillä on edelleen tärkeä osa terveydenhoidossa. Naapurimaassamme Virossakin apteekeista löytyy yrttejä vähän joka vaivaan. Siellä on säilynyt vanha kansanperinne ja -viisaus.

Viikuna on yksi vanhimmista tunnetuista hedelmistä, kotoisin Aasiasta. Viikunoiden sanotaan kasvaneen Edenin puutarhassa. Kuten hedelmät yleensäkin, ne sisältävät vitamiineja ja hivenaineita. Niissä on kalsiumia, magnesiumia. antioksidantteja ja kehoa puhdistavia happoyhdistelmiä.

Jos viikunakakku laitettiinkin Hiskian sairaan kohdan päälle, se ei kuitenkaan yksinään olisi voinut hetkessä häntä parantaa. Kuvittelen, että vahvin tekijä Hiskian parantumisessa oli se, kun hän kuuli Jumalan lupauksen: ”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.”
Tai ehkä sittenkin kummatkin: Jumalan sana ja viikunakakku. Hiskia varmaan ajatteli, että juuri tuon kakun kautta Jumala hänet parantaa.

Jumala ilmoitti kuulleensa Hiskian epätoivoisen rukouksen. Hiskia ei ollut huutanut vetoomustaan tyhjille seinille. (Nyt vasta huomasin tuon, että Hiskia kääntyi seinää päin rukoilemaan.) Olikohan juutalaisilla yleensäkin tapana rukoilla seinää vasten? Olen ajatellut, että niin tehdään vain Itkumuurilla, Jerusalemin temppelin raunioilla. Vai tuliko tuosta Hiskian rukouksesta esikuva Itkumuurin äärellä rukoilemiselle? Tiedä häntä.

1. Kor. 10:12–13:
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Jumalaan voi luottaa, rohkaisi Paavali korinttilaisia, ja rohkaisisi varmaan meitäkin, jos eläisi meidän aikanamme. Kiusauksia ja koetuksia tulee elämässä eteen vähän väliä, eri muodoissa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa huomaa, että kyseessä on kiusaus, sitä vahvemmin sitä pystyy vastustamaan. Joskus kiusaus kun voi naamioitua niin, ettei ensin huomaa, mihin se voi johtaa.
Rohkaisevia ovat myös nuo Paavalin sanat, että kun koettelemukseen joudumme, Jumala valmistaa meille pääsyn siitä ja vahvistaa meitä, niin että selviämme.

Mark. 9:17–29:
Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
    Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏