Totuus ja harha

7.8.2022.  Kun viime kesänä katselin, kuinka pojanpoikani meloi sup-laudalla rauhallisesti peilityynellä järvellä, se näytti niin helpolta ja yksinkertaiselta. Onnistuisikohan minultakin tuo?
Rantaan tultuaan hän opasti mummiaan: toinen jalka tuohon, ja toinen tuohon sivuttain., mela käteen ja menoksi.
Kyllä jännitin pysynkö pystyssä vai pulahdanko saman tien veteen. Ihme kyllä onnistuin joten kuten pysymään laudalla, mutta rantautuessa se kippasi minut veteen. Tai eihän se lauta ollut – oma tasapainonihan siinä petti. 🙂
Kun viikkoa myöhemmin pääsin uudelleen kokeilemaan suppailua, poikani nosti hauvani kyytiin. Nyt jännitin vielä enemmän kuin pari viikkoa aikaisemmin: nyt kyse ei ollut vain minusta, vaan minulla oli kyydissä toinen, jonka vuoksi piti olla tarkkana, ettemme pulahtaisi veteen. 

Tämän pyhän aiheessa on jotain samaa. Kun katselee sanoja ‘Totuus ja harha’ , ne tuntuvat niin helpoilta ja yksinkertaisilta. Tottahan minä erotan, mikä on totta ja mikä ei!
Mutta jossain vaiheessa elämää huomaakin olevansa tilanteessa, jossa joutuu toteamaan, että tilanteen arviointi ja hallinta onkin pettänyt. Se mitä olit kuvitellut todeksi, osoittautuikin joksikin muuksi. Asian tekee vielä ikävämmäksi, jos sinulla oli tai on joku tai joitakin muitakin mukana kyydissä.   

Kirkkokäsikirja toteaa: ‘Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! 
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  Ps. 92:5–10, 13–16

Väärät profeetat koetuksena
Mooses sanoi:

”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
    Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.” 5. Moos. 13:1–5

Totuuden henki ja eksytyksen henki
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
    Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6

Susia lampaiden vaatteissa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”  Matt. 7:15–23

Jeesus vertaa vääriä profeettoja raateleviin susiin lampaiden vaatteissa. – Katselin tällä viikolla Heavens above! elokuvan v:lta 1963. Tuossa mainiossa brittihuumorilla höystetyssä satiirissa kuvataan maallisia ja hengellisiä johtajia susina lampaiden vaatteissa. Kaikkea toimintaa ohjaa itsekäs oman edun tavoittelu.
Peter Sellers tekee hienon roolityön John Smallwoodina, lempeänä, hyvätahtoisena pappina, joka haluaa noudattaa Jeesuksen opetuksia kaikissa tilanteissa. Hän auttaa vähäosaisia järjestämällä ilmaisen ruokajakelun ja majoittaa pappilaansa asunnottoman, syrjäytyneen suurperheen. Tarvittaessa hän osaa olla myös tiukka heikossa asemassa olevia puolustaessaan.
Filmissä kuvataan johtavassa asemassa olevien ja myös tavallisten ihmisten itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä. Papin hyvätahtoisuutta käytetään hyväksi. Hän näkee ihmisten läpi, mutta uskoo sinnikkäästi hyvän esimerkin voimaan.

Pastori John Smallwood aloittaa 1. saarnansa sanomalla, ettei hän ole hyvä kristitty, mutta  haluaa olla, joten hän yrittää. (Tätä hän korostaa joka käänteessä. Hän ei yritä antaa itsestään kuvaa, että olisi hyvä paimen, vaan ainoastaan yrittävänsä tehdä sen minkä pystyy.) 
“Jos haluamme liittyä Jeesuksen kerhoon, meidän on tehtävä kuten hän käski ja ja elää hänen antamansa esimerkin mukaan”, hän toteaa saarnassaan. .

Kun seurakuntaneuvosto käsittelee sitä, miten varat olisi käytettävä, John Smallwood sanoo: “Kuunnellessani teitä voisi luulla että Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat rakennusyritys. Rakennukset eivät ole niin tärkeitä. meidät tässä pitää pelastaa. Ihmiset ovat tärkeimpiä Jumalalle, jopa kirkkoja tärkeämpiä.”

Jumalan palveluksessa – Kun John S. sanoo, että “Kyse on huolehtimisesta, siitä Jumala on kiinnostunut”, arkkidiakoni toteaa:
En usko, että kannattaa sotkea Jumalaa jatkuvasti tähän.”  Johon Smallwood hymyillen: “Häntä on vaikea pitää poissa, varsinkin kun on Hänen palveluksessaan, kuten me.”
“Hyvä tahto tuottaa aina hyvää tahtoa”, sanoo John S., mutta joutuu toteamaan, ettei asia käytännössä valitettavasti olekaan aina näin.

Onnellinen palvelija – Kun arkkidiakonilta kysytään, mikä sai tämän epäilemään, että tämä pappi on hieman hassahtanut, tämä vastaa: “Hänen täysin aiheeton (unjustified) onnellisuutensa.”
(Tällaiseen ajattelua olen joskus itsekin kohdannut: että jos hyvä ja iloinen mieli ja olo näkyy ulospäin, sitä pidetään kummallisena.)
Kirkkovaltuuston jäsenten syytellessä ja valitellessa ainoa, joka halusi etsiä totuutta, selvittää miten asiat todellisuudessa olivat, oli eräs piispa (olikohan peräti Canterburyn arkkipiispa, en muista). Hän koetti rauhoitella Smallwoodin toiminnasta tuohtuneita virkaveljiään ja löytää kaikkien kannalta hyvän ratkaisun tilanteeseen.

Uusi kirkkoväärti – Koko pikkukaupungista John S. löytää yhden kristityn, joka elää uskoaan todeksi: ystävällisen ja hyvätahtoisen tummaihoisen roska-auton kuljettajan Mathew’in. Smallwood ottaa hänet  kirkkoisännäksi, joka auttaa häntä kaikissa kirkon toimintaan liittyvissä asioissa ja alkaa pitää raamattutunteja pappilaan majoitetulle suurperheelle. (Tämä herättää tietty närää kirkkovaltuustossa.) 

Usko ihmisiin – Kun John Smallwoodia arvostellaan siitä, että hän majoitti pappilaan kyseenalaisen moraalin omaavan perheen, hän vastaa arvosteluun:  “Kukaan ihminen ei ole arvoton. Teidän pitäisi tietää se. Eivät he ole pyhimyksiä, enkä odotakaan heidän olevan. Ei heille kasva siipiä hetkessä. Kyse on uskosta. Uskosta ihmisiin. Yritämme vain opettaa esimerkillä.”

Toisen puolesta – Vaikka John S. epäonnistuu tehtävässään ensin vankilapappina, sitten tuon pikkukaupungin srk-pastorina, hän ei luovu uskollisuudestaan Jeesuksen esimerkin seuraamisessa.
Kun hänet lopulta lähetetään syrjäisen avaruusaseman papiksi, hän ei suostu siunaamaan avaruusrakettia ja sen laitteistoa, vaan menee sen sijaan puhumaan nuoren peloissaan olevan astronautin kanssa. Kaksi edellistä rakettilähetystä Marsiin epäonnistui, ja tämänkertaisenkaan onnistuminenkaan ei ollut kovin todennäköinen. John S. pukeutuu astronautin asuun ja astronautin sijasta rakettiin.
Raketin lähettämisen jälkeen avaruusasema ei saa yhteyttä siihen, mutta taivaalta kuuluu John Smallwoodin virsilaulu. 

Oliin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tähän siitä, miten suuri vastuu kaikilla johtajilla, niin maallisilla kuin hengellisillä, onkaan. Ollaanko Jumalan asialla, vai jonkin muun?. Mutta tuosta leffaselostuksesta tuli sen verran pitkä, että jääköön tähän. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auta meitä elämään opettamallasi tavalla, välittämättä siitä, että välillä joudumme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Auta meitä kaikissa tilanteissa pitämään kiinni Sinusta, Sinun avustasi ja seuraamaan Sinun opastustasi. 
Johdata meitä elämään ja toimimaan siten, kuin Sinä toivot meidän elävän ja toimivan.
Vapahtajamme, auta meitä nostamaan katseemme Sinuun, aina ja yhä uudestaan. Siitä saamme voimaa ja inspiraatiota jatkaa osoittamaasi tietä.
Ole meille turvakallio, jonka varaan voimme antaa itsemme ja koko elämämme. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏