15.1.2018   

Vähän maistiaisia talvesta ollaan saatu jo tännekin päin Suomea pikku pakkasen muodossa. Jos lunta vielä saataisiin hiihtolatuihin ja pulkkamäkiin ja jos tiet ja kadut pysyisivät kuitenkin näin kuivina ja kulkemishelppoina kuin nyt niin kyllä olisi aika ideaalia… 🙂 

Sitä varten – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. 15.1.2018
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1: 29–39)

Jeesus paransi vuoteessa viruvan anopin sekä muut tautien vaivaamat sekä karkotti pahoja henkiä . – Se toi mieleen erään tapauksen, josta vieläkin mietin, että ihanko oikeasti… – että tällaistakin voi olla…

Ruandassa tulkkinani toimi usein eräs nuori pastori, josta kerroin joskus aiemmin. Kerran hän pyysi että tulisin hänen kanssaan hänen kotikyläänsä rukoilemaan.
Eräs nuori nainen oli jo pitemmän aikaa ollut vuoteenomana. Olin ennalta kuullut, että häntä pidettiin kylän seurakunnan profeettana, koska hän ’näki’ asioita, joita toiset eivät nähneet mutta joiden oli huomattu pitävän paikkansa ja hänen profetioidensa oli todettu toteutuvan. 

Äiti ja kana – Tullessamme hänen luokseen hän oli yksin kotona. Tuo hentoinen olento kertoi hiljaisella äänellä, kuinka hänen äitinsä oli varastanut kanan ja hän oli pyytänyt äitiä palauttamaan kanan omistajalleen. Paljastumisestaan suivaantuneena äiti oli mennyt noitatohtorin juttusille. Vähän tämän jälkeen tytär oli sairastunut.
Kysyessäni mikä häntä vaivasi hän kertoi, että hänellä on jatkuvat kovat vatsakivut. Hän sanoi että noitatohtori oli ’saanut aikaan’ (en oikein tiedä mikä suomenkiel. verbiä tuossa pitäisi käyttää) hänelle ison kasvaimen vatsaan. Kovien kipujen takia hän ei ollut useampaan viikkoon pystynyt nousemaan vuoteesta.

”Se lähti” – Hän toivoi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jonkin aikaa rukoiltuamme hätkähdimme, kun hän yhtäkkiä nousi istualleen vuoteessaan ja huudahti:  ”Se lähti!” Hän sanoi nähneensä ensin kirkkaan valon ja sitten hän oli nähnyt kuinka kasvain poistui. Samantien kipu oli lakannut.
”Kiitos Jeesus”, hän toisteli onnellisena (nuo kaksi sanaa tunnistin ruandankielestä). – Hänen tavastaan kiittää näki kuinka luottavainen, lämmin ja läheinen hänen suhteensa Luojaansa oli.

Jotain tuossa kyllä tapahtui, mietin itsekseni. Koin, että minä ja tulkkini olimme siinä ikään kuin sivusta seuraajia, jotka olivat vähän ulalla koko tapahtumasta. Täytyy myöntää, että itse suhtauduin vähän varauksellisesti, ehkä epäileväisestikin koko tilanteeseen. Tuntui vain liian oudolta ajatus, että joku voisi materialisoida ison kasvaimen toisen vatsaan ja että se voisi noin vain hetkessä dematerialisoitua. Koko juttu oli  vaan niin kummallinen, etten tiennyt miten siihen suhtautua.
Vasta kun myöhemmin kuulin, että seuraavana sunnuntaina tytär oli taas mukana kylän kirkossa yhtä säteilevänä, terveenä ja iloisena kuin ennenkin, oli helpompi uskoa.

Vaikka ihmettelin tapahtunutta, vielä enemmän kummeksuin äidin ja  noitatohtorin tekemisiä! Tiesin kyllä että Ruanda kuuluu niihin maihin, joissa haetaan yhä vieläkin noitatohtoreilta apua monenlaisiin asioihin. Mutta kun tapaa henkilön, joka kertoo joutuneensa tuollaisen uhriksi – vieläpä oman äitinsä toimesta – tuntuu se aika hurjalta.
Toivon mukaan äiti jätti jatkossa tyttärensä  – sekä muiden omaisuuden – rauhaan, eikä enää tuon jälkeen kääntynyt noitatohtorin puoleen.
Vaikka rehellisesti sanottuna olinkin helpottunut, ettei minun tarvinnut kohdata sen enempää äitiä kuin noitatohtoriakaan, toivoin kuitenkin että he tulisivat ymmärtämään, että tytär palveli kaikkia muita voimia voimallisempaa Vapahtajaa & Parantajaa; sellaista, jonka varaan kannattaa laittaa uskonsa.

Kristus, kiitos että olet Auttajamme, Voiman ja Ilon Lähde.
Kaikkivaltias, Sinulle kaikki on mahdollista. Vahvista uskoamme ja luottamustamme, niin että tiedämme ja muistamme että aina voimme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa.

Bridge Over Troubled Water –  Simon and Garfunkel

”Kun tunnet itsesi heikoksi ja pieneksi
kun silmäsi ovat kyynelissä, Minä pyyhin ne
olen vierelläsi kun sinulla on vaikeaa
eikä luonasi ole ystäviä
asetun kuin sillaksi levottoman veden ylle
kun olet masentunut, ulkona kadulla
illan laskeutuessa kylmänä ja kovana
Minä lohdutan sinua
pimeän tullessa ja kun kipu tuntuu kaikkialla
Minä otan sinun osasi
asettaudun sillan tavoin yli levottoman veden
purjehdi hopeinen tyttö, liidä
aikasi on tullut säteillä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät kirkkaasti
Oi jos tarvitset ystävää
Minä purjehdin aivan perässäsi
kuin silta levottoman veden yllä
rauhoitan mielesi”

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39 ja 2. Kor. 1: 3–7.