7.3.2016.           Enkeli Gabriel

Älä pelkää – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.  (Luuk. 1: 26-38)

Miten tämä kaikki on mahdollista, kysyi Maria enkeliltä. Ei osannut Maria aavistaa, että vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin monet kyselevät samaa. Marialle riitti kuitenkin enkelin vastaus: ”Pyhä Henki tulee yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan”.
Maria, Herran palvelijatar, oli valmis antamaan elämänsä ihan kokonaan Jumalan käyttöön, ja niin hän sai olla tärkeänä välikappaleena Jumalan suunnitelmassa.
Tuon kirjoitettuani tuli mieleeni pieni sinikantinen kirja, jonka olin ostanut monta vuotta sitten: Wilfrid Stinissenin ’Maria Raamatussa ja meidän elämässämme’.
Millä lailla Maria, Jeesuksen äiti, on ollut ja on nyt minun elämässäni? Päätin lukaista kirjan uudelleen nähdäkseni, millaisia asioita se tällä kertaa nostaa pintaan.
Teini-ikäisestä lähtien minulle olivat rakkaita Rafaellon ja muiden mestareiden maalaukset Mariasta Jeesus -lapsi sylissään. Matkoilla ostin niistä postereita ja kortteja, ja aina oli joku niistä seinälläni. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, miten olin koettanut niiden avulla täyttää sitä tyhjiötä, jonka äidinrakkauden kaipuuni oli sisälleni jättänyt.
Pari vuotta sitten, äitipuoleni sairastuttua vakavasti, aloin alitajuisesti työstää niin suhdettani häneen kuin myös 50v. aiemmin kuolleeseen äitiini. Se oli tosi rankkaa aikaa. Näin jälkeenpäin tuntuu kuitenkin, että se, mitä minussa tuona ’mankelin läpi’ -aikana tapahtui, oli pelkästään hyväksi.

Nyt luin Stinissenin tekstiä jollain lailla neutraalimmalta tasolta, vapaampana. Sellaisten teologisten näkemysten ja tulkintojen, jotka eivät tuntuneet itselleni läheisiltä, annoin olla. En myöskään etsinyt kirjasta sitä, mitä tiedostamattani olin ennen etsinyt Mariaa ja Jeesus -lasta esittävistä kuvista tai ikoneista. – Tässä Stinissenin ajatuksia, jotka tuossa kirjasessa tällä kertaa tuntuivat minusta kiinnostavilta:

Vastaus – Jumala oli edeltä määrännyt Marian kerran sanomaan ”kyllä” koko ihmiskunnan vastauksena Jumalan kutsuun. Jumalahan kunnioittaa ihmisen vapautta. Näemme, että kerran toisensa jälkeen hän on tehnyt liiton ihmisen kanssa ja kohdellut tätä täysiarvoisena liittokumppanina. Ihmiseksi tulemisen hetkenä Jumalan tahtoi lausua lopullisen ”kyllä”-sanansa ihmiselle ja antaa tälle mahdollisuuden vastata hänen aloitteeseensa yhtä lopullisesti ja ehdottomasti ”kyllä”.

3 persoonaa – Se, joka kuuntelee tarkoin, mitä enkeli sanoi, oppii jotakin Jumalan sisäisestä elämästä. Jumaluuden kaikki 3 persoonaa esiintyvät peräkkäin vuoropuhelun 3.ssa jaksossa. 1. kerran Jumalan puhuu tällä tavalla; 1. kerran hän selvästi ilmoittaa olevansa kolmiyhteinen.
Isä – ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Herra on Isä. Kaikki on saanut alkunsa hänestä. Jumala teki aloitteen. Enkelin kautta hän aloitti vuoropuhelun. Hän ilmestyy odottamatta. Melkein aina Jumala puuttuu asioiden kulkuun odottamattomalla hetkellä.
Poika – ”Älä pelkää, Maria”. Nyt Jumala puhutteli Mariaa nimeltä. Jumala ei rakasta meitä ihmisjoukkona, vaan hän rakastaa jokaista erikseen. Jokainen meistä on korvaamaton. Jumala puhuu ihmiselle mielellään yksikössä: sinä.
”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” Tässä esiintyy Kolminaisuuden 2. persoona. Poika, joka Kolminaisuuden piirissä jo oli antanut Isälle suostumuksensa, oli valmis tulemaan ihmiseksi.  On käsittämätöntä, että Jumala tahtoi tulla ihmiseksi tämän juutalaistytön kohdusta. Ihmisen ei tarvitse kamppailla taivasta itselleen, vaan taivas itse tulee hänen luokseen maan päälle. Aina kun Jumala puhuttelee ihmistä, on pohjimmiltaan kysymys siitä, että hän tahtoo tulla asumaan ihmiseen.
Maria vastasi (1933/38 käännöksen mukaan): ”Kuinka tämä voi tapahtua?”, Sakarias (Johannes Kastajan isä) vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin?”
Marian sanojen ja ajatusten kohteena oli tämä, Sakariaan taas minä. Sakarias ajatteli itseään; hän tahtoi olla varma ja saada merkin. Keskustelu katkesi hänen itsekeskeiseen kysymystapaansa, ja hän tuli mykäksi. Maria sen sijaan suostui suunnitelmaan. Hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä.
Henki – Enkeli vastaa: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” Se mitä tapahtuisi, ei ollut ihmisen työtä, vaan Hengen vaikutusta. Lupaus voi toteutua vain siten, että Jumala antaa voimansa. Hän tahtoo antaa sen, ja hän on antava sen, ”sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Hänen tapanaan on antaa sellaisia tehtäviä, joista ihminen ei selviä yksinään. Näin hän huomaa, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa täydellisesti Jumalaan.

Rukouksen tarkoitus – Herran syntymän ilmoittamisen hetkenä Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Täten hän osoitti olevansa kokonaan Jumalan käytettävissä.
Rukouksen, sekä meditaation että kontemplaation, varsinainen tarkoitus on, että rukoilija kasvaa avoimuuteen, antaa ruumiinsa muuttua avoimiksi astioiksi, joissa on tilaa Jumalan elämälle. Rukoilijan täytyy kasvaa pois itsestään, itsekeskeisyydestään ja itsepäisyydestä, ei etsiä hengellisiä ”elämyksiä” eikä yrittää rukouksen avulla ”toteuttaa itseään”.  Hän ei tahdo muuta kuin tulla tyhjäksi kaikesta omastaan ja antaa tilaa Jumalalle. Rukoilija näkee, missä asiassa hän ei ole ”Herran palvelija”, vaan palvelee yhä itseään.

Kyllä -asenne – Jos ihmisessä on tämä perustavalaatuinen kyllä -asenne, hän elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä ei estä häntä edelleenkin tekemästä monia ”erehdyksiä”. Ihmisten mielestä tapahtuu erehdyksiä, mutta Jumala on ikuisista ajoista asti ottanut ne huomioon suunnitelmissaan ja antaa kaiken yhdessä vaikuttaa ”parhaaksi” (Room.8:28).

************

Tulisitko Pyhä Henki meidänkin yllemme? Loisitko, laittaisitko meissä alulle jotain uutta, sellaista, missä Korkeimman voima ja kirkkaus voi ilmetä, kasvaa ja vaikuttaa, meissä ja kauttamme?

Veni Creator Spiritus – Taizé .  ”Tule Luoja, tule Pyhä Henki…”

Muita tekstejä: Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.
Ja myös blogipäivityksissä 16.3.2015: Marian ilmestyspäivä ja 17.3.2014: Lempeästi.