Muukalaisia? – ’Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.’   (Hepr. 11: 13–16)

Sana isänmaa on tänä syksynä saanut uudenlaisen merkityksen. Sellaisen, jota en ennen ole tuntenut.
Viime viikolla tulin Mississipistä, jossa 60-luvulla valkohuppuiset järjestön jäsenet harjoittivat väkivaltaa mustaihoisia kohtaan ja jossa orjuus virallisesti kiellettiin lailla vasta 20 v. sitten.
Samana vuonna, 1995, Leijonat voittivat jääkiekon MM:n. Nuorimmaiseni kaverin isä soitti ihan kiihdyksissään pyytäen meillä leikkimässä ollutta poikaansa kotiin, ilmeisesti juhlimaan. ”Me voitettiin!!” Ai mitä voitettiin? – Muistan vieläkin isän tyrmistyneen äänen: miten voi olla mahdollista ettei meillä oltu istuttu TV:n ääressä jännäämässä ja etten edes tiennyt koko ottelusta!! (Mieheni oli töissä ja isommat pojat koulussa, eikä urheilu kiinnostanut minua.)  – Kuopus halusi ja sai kuitenkin leijonapaidan (vieläkin tallella). Ja tietenkin iloittiin koko perhe hienosta voitosta.

Leijonapaidat – Tänä syksynä eivät leijonapaidat ole olleet ilon symboli. Niitä on näkynyt mielenosoituksissa.  Joukossa joku valkohuppuinenkin.  Ei vieraita ja muukalaisia tänne. Menkööt takaisin, tai jonnekin muualle.
Hohto katosi pienestä leijonapaidasta. Taitaa (poikani suostumuksella)  joutaa siivousrätiksi.
Muistan kuinka teini-ikäisenä oli jotain hohdokasta siinä, kun isoäitini kertoi että kaukaista esi-isäämme Willem Boy’ta pidettiin Suomen vaakunan alkuperäisenä suunnittelijana. – Ei enää mitään hohtoa. Nyt melkeinpä hävettää leijonan puolesta.
Kansallinen itsetunto ja siihen liittyvät symbolit olivat jossain vaiheessa maallemme varmaan merkittäviä asioita. Nyt kun isänmaallisuuteen on alettu liittää kiihkeitä, jopa kansallissosialistissuuntaisia mielipiteitä ja tekoja – ei vain meidän maassamme, vaan vähän joka puolella – herää kysymys, mihin tuon kaltaiset asenteet jatkuessaan & kasvaessaan saattaisivat johtaa.

Leijona – Vaikka Suomen leijona symbolina ei merkitykseltään enää olisikaan sama kuin ennen, on Eräs, jota kuvataan myös Leijonana, ja jonka merkitys ei ole muuttunut. Hän opetti maan päällä eläessään, millaista on lähimmäisenrakkaus. Hän opetti kuinka hädässä olevia tulee auttaa. Hän osoitti omalla elämällään, mitä on itsekkyyden vastakohta.
Kristus, olisitko Leijona meidänkin kansalle? Näyttäisitkö, mikä Sinun silmissäsi on oikein?

Esimakua taivaallisesta – Mississipissä tapasin ihmisiä, jotka olivat olleet kertakaikkisen uupuneita vaikeuksiensa kanssa kamppailemiseen. Ajattelivat, että nyt eivät jaksa enää päivääkään. Synkimmällä hetkellä olivat huokaisseet tai huutaneet että Jumala, oletko ihan oikeasti olemassa, ja jos olet, osoita se! – Ja Hän oli tullut.  Ja lähettänyt palvelijoitaan ojentamaan heille kätensä, apunsa. He olivat huomanneet että Jumala rakastaa, välittää. Pelko, viha, suru ja häpeä muuttui iloksi.
He ovat saaneet kokea esimakua taivaallisen Isän maasta. Sitä Kristus haluaa: ettemme vaikeuksiemmekaan keskellä antaisi synkkien tunteiden tai ajatusten vallata meitä; ettemme rakentelisi rajoja tai haikailisi pois. Vaan yrittäisimme elää ja toimia niin että mahdollisimman monet saisivat kokea välittämistä, huolenpitoa, ystävällisyyttä, Rakkautta.

12.10.2015                                          

MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN  –  Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 16-20)

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen, he tiesivät: ennustus oli käynyt toteen. Alkoi uusi vaihe heidän elämässään. He lähtivät nyt Mestarinsa lähettäminä uusina, muuttuneina. Pyhä Henki, heidän Mestarinsa Henki, vaikutti heissä, ohjasi heitä, antoi puhuttavaksi sen, mitä heidän oli tarkoitus puhua.

Jeesus tiesi jo ennalta, että yksi opetuslapsista kääntyisi häntä vastaan. Muut hän lähetti matkaan, viemään hyvää sanomaa maailmaan. Näin on vielä tänäkin päivänä. Kristus, joka ilmaisi jumalallisen luontonsa sanomalla MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, haluaa vaikuttaa kaikissa niissä, jotka ovat halukkaita palvelemaan Häntä. Hän haluaa johdattaa, suojella ja varjella. Hän, Ylösnoussut, haluaa lähettää tehtäviinsä. – Ei kun menoks!

(Eräs ystäväni on useammankin kerran vihjannut, että voisin kirjoittaa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Kunpa vain osaisin, olen huokaissut. – Tämä taisi mennä vähän siihen suuntaan. 🙂 )

Let Your servant now go in peace

”Suo palvelijasi lähteä rauhassa, Sanasi mukaan”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.

Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä ja juutalaiset olivat ihmeissään: miten tuo galilealainen puuseppä tunsi kirjoitukset?
”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt”, vastasi Jeesus heille. Kirjanoppineet tiesivät kirjoitusten perusteella odottaa Messiasta, joka olisi Betlehemissä syntynyt Daavidin sukulainen  – Missä kohdissa nuo em. kohdat nyt profetoitiinkaan? Meikäläinen kiittää taas kerran nettiraamattua:
– Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. (Miika 5:2)
– Kun se aika koittaa, Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Jer. 33:15)

Juudean kirjanoppineet ilmeisestikin olettivat Jeesuksen syntyneen Galilean seudulla, koska hän oli siellä varttunut ja toiminut. 
Koulu- ja jouluajoilta meillä useimmilla kristityissä maissa kasvaneilla löytyy  selkäytimestä jouluevankeliumi: kuinka Jeesus syntyi Betlehemissä ja että Joosef oli Daavidin sukua. Ja että Jeesus on Vapahtaja, Kristus (= Messias). (Matt.1:20, Luuk.1:27, Luuk.1:32 ja Luuk.2:11).
Jeesus ilmaisi myös maanmiehilleen olevansa enemmän kuin Joosefin kasvattipoika: olevansa ennen kaikkea Lähettäjänsä Poika.

Suuren neuvoston jäsenet ajattelivat, ettei yksikään fariseus uskonut Jeesukseen. Nikodemos ja Joosef Arimatialainen kun toivat esiin uskonsa vasta silloin, kun pyysivät lupaa saada ottaa Jeesuksen ruumis ristiltä hautausta varten. Ei mitenkään mahdotonta minusta ajatella, että neuvostossa olisi ollut muitakin Jeesuksen seuraajia, jotka eivät uskaltaneet tuoda ilmi uskoaan. – Nikodemos meni salaa yöllä tapaamaan Jeesusta saadakseen vahvistuksen sille, minkä hän tunnisti sydämessään. Raamattu ei kerro Nikodemoksen vastanneen mitään neuvoston jäsenille, kun nämä ivallisesti kysyivät, oliko hänkin Galileasta. – Saiko toisten arvostelu hänet vaikenemaan?

Aristelua? – Itse taidan kyllä olla melko lailla ’galileasta’: tunnen kirjoituksia vain  jossain määrin, ja tuttujakin kohtia pitää usein tarkistaa että miten ne nyt menivätkään. Mutta kuten Nikodemos, minäkin tunnistan että Jeesus Kristus on Messias. – Mitenköhän monia onkaan ollut tilanteita ja kohtaamisia, joissa olen vaiennut itselleni kaikkein tärkeimmästä asiasta?! Ollaan puhuttu sellaisista asioista, joista toiset ovat olleet kiinnostuneita, menty heidän ehdoillaan. Miksi olen vaiennut? Olenko arastellut/varonut/pelännyt toisten reaktioita, sitä mitä he ajattelisivat? Olenko antanut ihmisten mielipiteiden sanella, miten uskallan tuoda esiin kaikkein tärkeimmäksi kokemani? Enkö ole luottanut Parantajaan; siihen, että Pyhä Henki  hoitaa pistohaavat, kun sellaisia tulee?

Kristus, anna meille Sinuun uskoville rohkeutta puhua uskostamme. Jotta kaikki voisivat löytää Sinun ihmeellisen Rakkautesi. Ja oivaltaa, kuinka Sinuun uskovina olemme liitetyt Taivaalliseen Sukupuuhun. Kuinka Sinun seuraajissasi virtaa taivaallinen veri suonissaan. Ja mitä se merkitsee nyt ja ikuisuudessa. 

Baruch Hashem Adonai – Siunattu olkoon Herran nimi

”Siunattu on Herran nimi, kuka minä olen kuuluakseni omiisi
niihin joita kutsutaan Sinun nimesi mukaan
olenko valittu omaksesi, olisiko minulla sama verenperintö?
kuinka voi muukalainen, kansojen jäänne, kuulua tähän Kuninkaalliseen sukuun?
Sinä osoitit laupeutta kun oksat jalostettiin ja minut liitettiin viinipuuhun
kuinka Sinä saatoin osoittaa minulle niin anteliasta armoa Karitsan antaessa henkensä
Rakkautesi on suurempi kuin osaan kuvitella, kaikki mitä minussa on siunaa Sinua
ylistys Sinulle Jeesus, väliverho on poistettu ja mikä joskus oli salaista on nyt tullut ilmi
nyt voin huutaa Sinulle: Abba, Isäni, ja palvoa Sinua, Sinun omanasi”