Täytä ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
(Ps. 86: 1, 3-7)

Kaikille riitti – Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”   Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”  Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
(1. Kun. 17: 1, 8-16)

Viimeiset jauhot ja öljytilkka – Leskivaimo leipoi viimeisistä jauhoistaan ja öljytilkasta leivän Elialle. – Mistä hän sai  vahvan luottamuksensa Eliaan lupaukseen? Katseeni osui kohtaan ’Jumala oli ennalta pyytänyt vaimoa pitämään Eliasta huolta’. – Jumala oli siis jo kertonut naiselle Eliaan tulosta. (Miten en ole aiemmin tekstiä lukiessani huomannut tuota? Olin vain tuuminut, että oli vahva luottamus naisella.)
Nainen oli varmaan niin toivoton omasta ja poikansa tilanteesta, ettei jaksanut miettiä, millä ihmeellä Jumala ajatteli hänen pitävän huolta profeetasta, kun ei ollut enää kuin jauhon ja öljyn rippeet jäljellä. Niistä viimeinen ateria, sitten kuollaan pois.
Mutta jokin sai hänet luottamaan Eliaan sanoihin; siihen, että tilanne voi ihmeen tavoin muuttua. Kuka tietää, ehkäpä Jumala oli vielä tarkentanut leskivaimolle, että siitä tunnistat lähettämäni profeetan, että hän sanoo sinulle: ”Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle”.
Vaimo teki kuten Jumala pyysi, huolehti Jumalan profeetasta, ja kaikille riitti.

Always Enough – Kari Jobe

”Kohotan käteni kaikkein Korkeimmalle, tullessani lähemmäs
annan elämäni Sinun lupauksellesi, Jumala, ei ole ketään toista
löydän elämäni Sinussa, Sinussa on aina tarpeeksi
anna Rakkautesi täyteyden olla kaikki mitä tarvitsen
käytä minua, tule tulen lailla, Jumala, hallitse minussa
ei ole toista, jos minulla on Sinut, minulla on kaikki mutta ilman Sinua minulla ei ole mitään”

”Always enough” (aina on riittävästi) on myös Heidi ja Rolland Bakerin kirjoittaman kirjan nimi.
Kalifornialaisen varakkaan perheen tytär Heidi tuli uskoon teini-ikäisenä, kuullessaan navajo- intiaanin puhuvan eräässä intiaanireservaatissa. Tämä muutti hemmotellun tytön elämän täysin: Jumalan palvelemisesta tuli hänen elämänsä päämäärä. Aikuisena hän tapasi Rollandin. Naimisiin mentyään pari lähti ensin Aasiaan tekemään työtä köyhien parissa. V. 1995 he lähtivät Mosambikiin, tyhjin käsin, auttaakseen köyhiä ja kodittomia lapsia siellä. Muutamassa kuukaudessa heillä oli orpokoti, jossa oli 80 lasta. Heidi vieraili (ja yhä vierailee) kaatopaikoilla, joissa orpolapset asustelevat. Heitä kerääntyi koko ajan lisää Heidin ja Rollandin huollettavaksi. He rakastavat heitä, antavat heille hellyyttä ja huolenpitoa. Vähitellen  kovia kokeneet, hylätyt ja kaltoin kohdellut lapset paranevat syvistä haavoistaan.
Kerran, kun ruoka oli lopussa eikä heillä ollut varaa hankkia aineksia, eräs tuttu rouva toi Heidille, Rollandille ja heidän 2 lapselleen pienen kattilallisen ruokaa. Heidi sanoi, että he eivät söisi, jollei heidän koko perheelleen (siinä vaiheessa orpolapsia asui heidän perustamassaan kodissa 320) ole syötävää.
Mutta silloin Heidi muisti sanat, jotka Jeesus kerran oli sanonut hänelle: ”Aina tulee olemaan riittävästi.” – Heidi pyysi kaikki lapset paikalle lautasensa kanssa. Hän ja rouva rukoilivat, ja alkoivat sitten annostella jokaiselle lapsille runsaan annoksen. – Pieni kattila ei tyhjentynyt ennen kuin kaikki olivat saaneet syötävää. – Tällaisia lisääntymisihmeitä on tapahtunut Heidin ja Rollandin kodissa useampia vuosien varrella.

Heidin ja Rollandin palvelutyö köyhien parissa on kasvanut kansainväliseksi Iris Global – järjestöksi, käsittäen kaivoprojekteja, terveysklinikoita joissa hoito on varattomille ilmaista, ruokintaohjelmia, juustoteollisuutta, ala- ja yläasteen kouluja ja seurakuntia yli 20 maassa. Heidi ja Rolland asuvat edelleen Mosambikin Pembassa, jossa heidän perustamassaan koulussa on nykyisin 3211 oppilasta. – He kiertävät myös eri puolilla maailmaa kertomassa Jumalan Rakkaudesta ja siitä, miltä se näyttää käytännössä.

Iris Globalin kotisivut: www.irisglobal.org

Tottunut kaikkeen – Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. (Fil. 4: 10-14)

Asenne – Paavalin asenne on minusta tosi käyttökelpoinen: että osaa elää niin puutteessa kuin runsaudessakin, antamatta kummankaan ottaa itsestä hallintavaltaa. Että oppii luottamaan ja kulkemaan haastavienkin tilanteiden lävitse Hänen kanssaan, joka auttaa. tukee ja vahvistaa.  

Hyvä osa – Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”    (Luuk. 10: 38-42)

Marttana vai Mariana? – Aina silloin tällöin kuulee jonkun huokaisevan sanattomasti (tai joskus sanallisestikin): kuinka paljon minun tulee venyä Martaksi (tai Martiksi)? Kuinka paljon saisin vain olla ja levätä Pyhän läsnäolossa, Mariana (t. Mattina)? Itselleni tuo oli polttava kysymys jo ennen perheen perustamista. Itse asiassa ajattelin, etten rupea perheelliseksi, sillä silloin Maria – osa jää kohdallani minimaaliseksi. Nyt kun lapseni ovat aikuisia ja voin paljolti itse määritellä, mihin päiväni ja aikani käytän, kysymys on: kuinka paljon Martta-minä yhä touhottaa kaiken maailman asioita, ja kuinka paljon suon itselleni Maria-aikaa – ihan hyvällä omallatunnolla?

Herran jalkojen juureen – Evankeliumitekstissä huomioni kiinnittyy erityisesti lauseeseen: Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. – Touhottaessani ja huolehtiessani kuulen omat ajatusvirtani. Kuullakseni Häntä tiedän, että minun on tulee antaa omille ajatuksilleni ja tunteilleni – koko olemukselleni – lupa  rauhoittua, virittäytyä kuulolle… hiljentyä Hänen läsnäoloonsa, oltava siinä… tai oikeammin: tässä. Juuri tässä hetkessä, jossa Hän haluaa viettää aikaa kanssani, puhua sydämeeni.   

Adoramus te, o Christe  (Palvon Sinua, Kristus) – Taizé

http://www.youtube.com/watch?v=pm6Zr3EqIhE

Iäti kestää Hänen armonsa! = psalminlaulajan huudahdus psalminsa jokaisen 26 säkeen jälkeen  (joista osa alla). Aika helppo päätellä, että hän oli aikamoisen kiitollinen:

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Kiittäkää jumalien Jumalaa! Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja. Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Hän on levittänyt maan vetten päälle. Hän on tehnyt suuret valot.
Hän teki auringon hallitsemaan päivää. Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille. Kiittäkää taivaan Jumalaa!  (Ps. 136: 1-9, 25-26)

Gospel – laulusta ’He’s got the whole world in His hand’ löytyi netistä niin monia erilaisia tulkintoja, sovituksia ja sanoituksia, että se sai miettimään, kuinka monella tavoin ja monesta asiasta Jumalalle voi laulaa. (Minua ilahduttaa mm. se, kuinka Agricolan Tuomasmessuissa usein raskassoutuisemmatkin virretkin saadaan kuulostamaan valoisilta, kohottavilta ja mukaansa tempaavilta, kun musiikinjohtaja, laulajat ja orkesteri ovat sen suuntaisesti virittäytyneet.)
Mutta lauluhan on vain yksi tapa kiittää Jumalaa. Kiitos voi olla (hiljaista tai ääneen) rukoilemista; se voi olla rauhallista ja mietiskelevää, iloista, riemullistakin. Kiitollisuutta voi ilmaista soittaen, tanssien, maalaten… – Missä liikkuukin tai onkin, voi kiittää kaiken Luojaa, yksin tai yhdessä, kotona, työssä, yhteisössä, päivän askareissa, luonnossa…  Uskon vakaasti, että kiitollinen mieli pitää meidät läheisessä yhteydessä Jumalaamme. Tässä New Swing Quartet’in irrottelua:

”Hänellä on koko maailma käsisään… sinut ja minut, pikkuinen lapsikin… Hänellä on kaikki käsissään…”

He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the earth and sky in his hands (maa ja taivas)
He’s got the night and day in his hands (yö ja päivä),
He’s got the sun and moon in his hands (aurinko ja kuu)
He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the land and sea in his hands (maat ja meret)
He’s got the wind and rain in his hands (tuuli ja sade)
He’s got the spring and fall in his hands (kevät ja syksy)
He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the young and old in his hands (nuoret ja vanhat)
He’s got the rich and poor in his hands (rikkaat ja köyhät)
Yes, he’s got ev’ry one in his hands (joka ikinen), He´s got the whole world in His hands.

Moninkertaistamista – Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: – Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!    (Jes. 24: 14-16)

Projekti – Minulla on menossa aikaa viepä projekti: käyn fiiliksen mukaan läpi välillä ikivanhoja muistiinpanojani, välillä lehdistä repäistyjä  ’luen sitten joskus kun ennätän’ – juttuja. Henk.kohtaiset turhat jutut vien energiajätepisteeseen, muut paperikeräykseen. Ehkä juuri homman hitauden vuoksi tuntuu että aina olisi jotain muuta, tärkeämpää tekemistä… mutta lohduttaa sanonta: hiljaa hyvää tulee. muuta, tärkeämpää tekemistä… mutta lohduttaa sanonta: hiljaa hyvää tulee.
Eteen osui paperi, johon olin kirjannut asiat, joita halusin opettaa (tuolloin 2-vuotiaille) lapsilleni: toisten huomioimista; tunteiden ilmaisemista (posit. tunteiden tietty, m. myös miten kanavoida negat. tunteita); itseluottamusta (turvan ja hellyyden kautta). Neljäntenä listalla oli kunnioitus ja kiitollisuus. Ja viidentenä – kuten silloin asian ilmaisin – luottamus korkeimpiin voimiin.
Jos nyt olisin nuori äiti, listan järjestys olisi päinvastainen. Viimeinen olisi ensimmäisenä, ja myös ilmaistuna toisin. Nyt kertoisin lapsilleni taivaallisesta Isästä, joka rakastaa meitä, pitää meistä huolen, ja jolle voi kertoa kaikesta, iloisista ja surullisista asioista.
Tuolloin, 70-luvulla, Jumala oli minulle Rakkaus, mutta sittenkin kaukainen, taivaasta käsin vaikuttava. Jotenkin en vain osannut mielessäni yhdistää kaikkialla vaikuttavaa, suvereenia Universumien Luojaa sellaiseen Jumalaan, joka kuulisi minun huoleni, olisi kanssani.. Nyt tiedän, että Hän on kumpaakin. Hän ei ole enää ainoastaan etäinen Kaikkivaltias. Hän on kanssani, arjessa ja juhlassa, kamppailuissa ja onnistumisissa.
Hän on kanssani kun olen heikko ja apua tarvitseva. Itsestäni on kiinni, tähyänkö jonnekin muualle ajatellen ja toivoen saavani sieltä pelastuksen tilanteeseeni. Vai havahdunko Hänen läsnäoloonsa: Hän onkin tässä hetkessä, kanssani, haluten rohkaista minua ja sanoa: Minä nostan sinut, kun olosuhteesi, tilanteesi tahtoo lamaannuttaa sinut. Minä annan sinulle voimaa jatkaa matkaa. Ja Hän on onnellinen puolestani kun taas löydän ilon ja rauhan sisimpääni.
Missä olisinkaan ilman Jumalan apua ja vaikutusta?! Meillä on ihana, ihmeellinen, rakastava Jumala! Sen ajatteleminen jos mikä täyttää sydämeni kiitollisuudella.
Ja kun huomaan, miten ”Hänellä on annettavana runsaasti kaikkia lahjoja”, minun ei tarvitse pitää huolissani pussin nyöreistä kiinni ja keskittyä siihen, miten itse pärjään. Voin luottaa siihen, että Hän pitää minusta huolen. Kun jaan siitä mitä olen Häneltä saanut, Hän täyttää syntyneen tilan sillä, mitä Hän katsoo tarvitsevani.

Enkeliä odottava altaan luona  – Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.   (Joh. 5: 1-15)

Betesdan altailla – Kun viimeksi olimme ystävieni kanssa Betesdan altaiden luona, alkoivat sireenit soida. Gazasta lähetetty raketti oli 1. kerran kantanut Jerusalemin kaupungin alueelle asti. Linnut alkoivat lentää   yläpuolellamme parvessa ympäri, ympäri, ikään kuin neuvottomina: minne mennä…? – Tuolloin, marraskuussa 2012, rauhanomainen tila palautui suht. nopeasti. Tänä kesänä tilanne kasvoi surullisiin mittoihin.
Koko Lähi-Idän alue on vähän kuin tuo sairas mies altaalla, avuton ja neuvoton: kuka auttaisi, kuka johdattaisi rauhaan, parantumiseen? Eikö ole ketään…?
On kyllä. Hän, joka haluaa tuoda Rauhansa niin siihen maahan, jossa liikkui ja toimi 2000 v. sitten, kuin sitä ympäröiviin maihin. Hän sanoo kaikille, kansoille ja yksilöille, minulle ja kenties sinullekin: nouse, älä juutu sellaisiin asioihin, mitkä pyrkivät lamaannutamaan toimintakykysi, toivosi, uskosi parempaan. Nouse uuteen päivään toivorikkaana. Minä voin auttaa sinua kulkemaan Rauha sydämessäsi. Haavasi, ne piilossakin olevat,  paranevat, kun annat Rakkauteni vaikuttaa.

Thank You – Hillsong United

”Kiitos ystävällisyydestäsi, armostasi, rististä, hinnasta jonka maksoit.
Kiitos pelastuksesta, kiitos loputtomasta armostasi.
Kiitos toivosta ja tästä elämästä jonka annat. Ei ole ketään kaltaistasi, Jumala.
Kaikki toivoni on Sinussa, Jeesus. Kiitos lupauksestasi, tuestasi.
Kiitos elämästäsi ja kaikesta mitä olet tehnyt puolestani.
Annamme kaiken kunnian ja ylistyksen Sinun nimellesi, ikuinen Jumala.
Anna kasvojesi  kirkkauden loistaa meille.”

 Hyvin – Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin. (Ps. 112: 5-9)

Hyvän tahtomista – Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”   (1. Sam. 24: 9-12, 17-21)

Se kunnioitus, rakkaus ja uskollisuus, jota Daavid tunsi Jumalaa kohtaan, heijastuu myös siihen, miten hän suhtautuu Jumalan voitelemaan kuninkaaseen. Vaikka Saul halusi surmata Daavidin, Daavid säilytti lojaalisuutensa tätä kohtaan.
Jumala oli valinnut Daavidin, hyväsydämisen, vilpittömän ja rohkean nuorukaisen, Israelin kuninkaaksi jo hänen ollessaan paimenpoikana. Tämä ei itse koettanut tavoitella valtaa eikä käyttänyt tilaisuutta hyväksi kiirehtiäkseen kruunaamistaan. Hän palveli Jumalaa ja kuningasta niin kuin parhaiten osasi.
Niin  Jumalan valitsemia kuninkaita kuin olivatkin, Saul ja Daavid, kummallakin oli heikkoutensa. Saul sortui vainoharhaisuuteensa, Daavidin sai lankeamaan intohimoinen rakastuminen.

Myöhemmin, kun todellinen Kuningas oli tullut maan päälle, ilmentänyt jumalallisen kirkkautensa ja opettanut Taivaan valtakunnasta, eräs toinen Saul alkoi vainota Hänen seuraajiaan. Ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle kysyen: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”  – Saul ei vain katunut, vaan hänestä tuli yksi uskollisimmista ja rohkeimmista Kristuksen apostoleista ja todistajista.
Tämä Saul, myöhemmin Paavali, puhuu kirjeissään  epätäydellisyydestään ja heikkoudestaan. Myös Jeesuksen opetuslasten luonteenpiirteet on kuvattu ihan kaunistelematta evankeliumiteksteissä ja Apostolien teoissa. – On kuin meille näytettäisiin näiden henkilöiden kautta että me kaikki, heikkouksinemme ja virheinemme, kaikki jotka vain haluamme, saamme palvella Jumalaa. Hän kutsuu meitä, epätäydellisiä ihmisiä palvelemaan Häntä, joka on täydellinen.
Toiveenaan on tietty, että teemme hyviä ratkaisuja ja valintoja elämässämme, ja että kohtelemme lähimmäisemme hyvin ja oikein, parhaan taitomme mukaan. Eikä meidän tarvitse toimia omin voimin; meille on annettu arvokas Auttaja, Pyhä Henki.

Teoin, totuudessa – Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita. Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?  Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.  (1. Joh. 3: 11-18)

Alla olevassa evankeliumissa Jeesus korottaa rimaa: älkää rakastako vain niitä, joita teidän on helppo rakastaa; rakastakaa myös niitä, joita pidätte vihollisinanne.

Love your enemies – Rakastakaa vihollisianne (Luuk. 6.)

”Mutta rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa. Älkää saattako ketään epätoivoon, ja palkkionne on oleva suuri: te tulette olemaan Jumalan lapsia, sillä Hänkin on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Siksi olkaa armollisia, kuten Isänne on armollinen, osoittakaa hyvyyttä kuten Isänne osoittaa hyvyyttä.
Siitä ihminen puhuu, mitä hänen sydämensä on täynnä. ”

Siis täydellisiä…  – Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”   (Matt. 5: 43-48)

Aurinko loistaa kaikille – Voi Jeesus, et sitten vähempää pyydä… että oltaisiin täydellisiä kuin taivaallinen Isämme… – no turha yrittääkään, voin huokaista ja tuumia että koko juttu nyt vaan on liian haastava minulle!
Tai sitten voin valita lukevani tuon valoisasti: Taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa loistaa meille kaikille, huolimatta siitä millaisia olemme. – Voisinkohan minäkin harjoitella sitä, että se Valo, jonka Hän on sisääni antanut, voisi säteillä ihan jokaiselle ympärilläni, läheisilleni,  ystävilleni, tutuille… ja kaikille niille joita kohtaan, joko säännöllisesti tai satunnaisesti? – Huolimatta siitä, millaisia ajatuksia tai tunteita he minussa herättävät?

Voisinko olla virvoittavana sateena sille, joka on nääntymässä elämäntilanteensa painolastien  alle? Voisinko olla sen Rakkauden välittäjä, jota Jeesus opettaa ja jolla Hän haluaa meidät täyttää, jotta se auttaisi meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen… ja toimimaan siten kuin meidän taivaallinen Isämme toivoo meidän toimivan?
– Kyllä, sillä minun ei tarvitse riippua omassa epätäydellisyydessäni, vaan voin katsoa Häneen, joka on täydellinen. Kiinnittää itseni – kaikkine heikkouksineni ja riittämättömyyksineni – Häneen, joka on vahva ja  oikeamielinen. Ja muistaa, että Hänen Henkensä vaikuttaa minussa! Hänen Valonsa ja Rakkautensa auttavat minua voittamaan kokemani pahat asiat. Ne ovat kuin puhdistusainetta katkeroitumista, itsesääliä, toivottomuutta, epävarmuutta, pelkoa, kostonhalua, vihaa tai muita sellaisia tunteita vastaan, joita väärinkohtelu voi herättää.

Kristuksen Rakkauden voima on vahvempi kuin omat kokemuksemme. Ja Hänen Valonsa ja Rakkautensa saa minussa tilaa sitä enemmän, mitä enemmän käännän huomioni omista tunteistani ja kokemuksistani siihen, mitä Hän on ja voi.
Mitä enemmän virittäydymme Jeesuksen tavoin kuuntelemaan ja seuraamaan Isän tahtoa elämässämme ja toiminnassamme, sitä enemmän Hänen Rakkautensa voi virrata kauttamme lähimmäisillemme. Voimme olla Kristuksen Rakkauden lähettejä, Hänen Valonsa välittäjiä – Voiko olla mitään kauniimpaa?

Jesus le Christ –  Taizé

”Jeesus Kristus, joka olet sisäinen Valo, älä anna pimeyteni puhua minulle,
Jeesus Kristus, sisäinen Valoni, anna minulle hyväksyvä Rakkautesi.”

Suomenkiel. versio:
”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä, pimeyden syyttävä ääni häädä pois.
Oi loista Kristus niin kirkkaana meissä, Sinulle sydän että aueta voi.”