14.1.2014 –   Facebookista & nettinäkyvyydestä – Facebookia käytän sen verran, että lasteni tekemisiin ja harrastuksiin käyn joskus napsauttamassa ‘tykkää’ – peukkua. Olen vältellyt facebookia, samoin kuin viimeiset 6 vuotta parhaani mukaan kaikenlaista nettinäkyvyyttä, reposteluilta välttyäkseni. Joillekin jutuille ei kuitenkaan mahda mitään. Siksi blogin aloittaminen oli minulle iso kynnys.
Ehkäpä tuon kynnyksen yli astuminen sai kuitenkin aikaan jonkinlaisen muutoksen sisälläni, sillä kun eräs ystävä kertoi, että hän lisää blogini suosikkeihinsa facebookissa, yllätyin reaktiostani: ilahduin! Ja tajusin, että kyllähän se inspiraatio blogikirjoittamiseen tuli juuri siksi, että halusin kertoa muille etsijöille siitä, mitä hyvää olen löytänyt. – Kyse ei ole minusta ja siitä, repostellaanko vai ei, vaan Hänestä, joka tuli ja antoi elämälleni uuden suunnan.

Ensi pyhän aiheena on  Jeesuksen jumalallinen voima.
Jumalan Pojalle on annettu kaikki valta ja voima. Mutta miten Hän käytti sitä? Parantaessaan vapauttaessaan ihmisiä heidän sidoksistaan Jeesus katsoi heidän sisimpäänsä: mitä ihminen itse toivoi, odotti ja janosi.
Jeesus olisi voinut vaikuttaa ihmisten mieliin ja päätöksiin jumalallisella voimallaan, jos olisi halunnut. Mutta sitä hän ei tehnyt. Jeesus oli yhtä Isänsä kanssa. Hän kuunteli Isän tahtoa ja toimi sen mukaisesti. Jumala ei pakota. Hän valaisee meille tien ja katsoo, astummeko sille. Ja kun alamme sitä kulkea, Hän kulkee mukana, auttaa ja tukee ihmeellisellä, rakkaudellisella huolenpidollaan.

Etsikää Hänen nimeään – Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa! Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan. Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa. Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä. He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille. (Ps. 105: 2–5, 39–42)

Jumala opasti israelilaisia erämaan halki luvattuun maahan auttaen heitä monin tavoin. Päivisin Hän opasti heitä auringolta suojaavalla pilvipatsaalla, öisin valaisevalla tulipatsaalla. Kun kansa oli nälkään nääntymäisillään, lensi viiriäisiä leiriin niin paljon, että ilma oli sakeana. Mutta nälissään ihmiset söivät niitä niin että sairastuivat, jotkut menehtyivätkin. Seuraavasta aamusta lähtien he löysivät maan pinnalta mannaa, taivaallista leipää, jonka avulla he jaksoivat kulkea erämaanvaelluksensa.

Voiko tällaisiin ihmetöihin uskoa? Vai löytyisikö niille jokin ihan järkeenkäypä selitys? Raamattu kertoo, että Jumala nostatti mereltä tuulen, jonka kuljettamana viiriäiset lensivät leiriin. Mutta itselleni ei tuota vaikeuksia uskoa sellaisiin Luojan aikaansaamiin ihmeisiin, joille emme tunne selitystä. Paljon auttaa jo se, kun ei yritäkään ahdata Kaikkivaltiasta inhimillisen ymmärryksen ja tietämyksen raameihin. Ja omalla kohdallani varmaan myös se, kun olen saanut  omin silmin nähdä Pyhän Hengen tekevän ihmeitä, erityisesti Afrikassa seuduilla, joissa ihmisillä ei ole sairaaloita eikä ole varaa lähteä pitkälle matkalle lääkäriin. Jumala kuulee avunpyynnöt ja vastaa ihmeellisin tavoin. Sellainen, mitä esim. lääketiede pitää mahdottomana, ei ole lainkaan mahdotonta Pyhälle Hengelle.

Jumala haastaa meidät kuitenkin uskomaan itseensä ja ihmeitä aikaansaavaan voimaansa siitäkin huolimatta, vaikkemme ymmärtäisi ja näkisi.

His Strenght is Perfect (Hänen voimansa on täydellinen) – CeCe Winans

“Kristuksen avulla, joka antaa minulle voiman, voin tehdä kaiken
mutta joskus mietin, mitä Hän voisi tehdä minun kauttani
minulla ei ole mitään suurta menestystä näytettävänäni, eikä mitään omaa kunniaa
kuitenkin heikkoudessani Hän on kanssani, antaen minun tietää:
Hänen vahvuutensa on täydellinen, kun olemme menettäneet omat voimamme
Hän kantaa kun emme jaksa jatkaa, Hänen voimansa kohottamina heikoista tulee vahvoja
Hänen voimansa on täydellinen”

Minä Olen sinua vastassa – Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: ”Anna meille vettä juotavaksi.” Mooses kysyi heiltä: ”Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?” Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!” Herra sanoi: ”Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.
(2. Moos. 17: 1–6)

Ei ollut helppoa Mooseksella! Moniko olisi halunnut olla hänen asemassaan, kestää 40 vuotta kansan jupinaa ja syytöksiä? Mutta Mooses ei vähästä lannistunut. Yhä uudestaan hän kääntyi Jumalan puoleen pyytäen tältä apua.  Jumala kehotti Moosesta lyömään sauvalla kallioon, niin että siitä alkoi pulputa vettä janoiselle kansalle.
          Voi kun oppisi olemaan yhtä sinnikäs kuin Mooses. Kun kokee tai näkee ympärillään lohduttomuutta, kun olosuhteet tuntuvat toivottomilta, kun on heikko, uupunut ja turhautunut… – että muistaisi kääntyä Hänen  puoleensa, joka on voiman lähde.  

The Lord is my Rock (Herra on kallioni) – John Kano

“Herra on kallioni, vuorilinnani, vapauttajani, Jumalani, Voima johon luotan 
ainoa kilpeni ja pelastukseni sarvi ja piilopaikkani/tornini
kutsun Herraa, ylistyksen arvoista, näin pelastun vihollisiltani
kun kuoleman surut/varjot ympäröivät minut ja jumalattomien vastustus pelottaa
Herra on kallioni, vuorilinnani, vapauttajani
sillä kuka on Jumala, pelastuksen kallio? Herra on kallioni…”

Elämän vettä lahjaksi – ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”
Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.  (Ilm. 22: 16–17)

Minä se Olen – Matkallaan Jeesus tuli Sykar -nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  (Joh. 4: 5–26)

Nainen tunsi kirjoitusten lupauksen Messiaan tulosta. Kun hän huomasi edessään olevan miehen profeetaksi, hän ymmärsi, että nytpä tuli ainutlaatuinen mahdollisuus kysyä asiasta, joka oli häntä mietityttänyt. Jeesus oli paljastanut naiselle näkevänsä sen, miten hän eli, mutta Jeesus näki myös naisen hengellisen janon ja vastasi tälle sen mukaisesti.
            Nainen ei ollut kuullut kenenkään puhuvan niin kuin Jeesus puhui. On kuin hän jo miettisi mielessään, voisiko tässä olla luvattu Messias. Ja Jeesus vahvistaa hänen aavistuksensa, ja lisäksi antaa naiselle maistiaisen siitä vedestä, jota tämä sisimmässään janoaa.
Siinä Raamatussa, jota eniten käytän (käännösversio, joka pyrkii noudattamaan mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä tekstiä), tuo lause on kirjoitettu: “Minä Olen se, minä, joka puhun kanssasi.” Heprealaisessa Raamatussa on:“Minä olen, se joka puhuu kanssasi.” Jeesus ilmaisee naiselle jumalallisen olemuksensa käyttämällä itsestään Jumalan nimeä “Minä Olen”.
Nainen jättää vesiruukkunsa ja rientää kaupunkiin kertomaan muille, mitä tuo kaivolla oleva mies oli hänelle puhunut. Nämä tulevat Jeesuksen luo ja mitä ilmeisimmin vaikuttuvat hänestä, koskapa pyytävät häntä jäämään kaupunkiinsa. Jeesus jääkin pariksi päiväksi. Sen jälkeen samarialaiset sanovat naiselle: “Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Siitä vedestä… – “Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Olen useasti miettinyt noita Jeesuksen sanoja. Ne ovat itsessään kuin lähde, josta jatkuvasti tuntuu virtaavan jotain uutta. Ne ovat mielestäni parhaimmillaan, kun niitä ei pyri määrittelemään. Kun antaa niiden vain vaikuttaa sisimmässä, tehdä siellä omaan työtään…

Lähde  –   rukous St. Davidsgårdenista

Taivaallinen Isä,  ei kukaan ole minua niin lähellä kuin sinä.
Sinä ikävöit ja rakastat minua,  kokonaan, varauksetta.
Sinä ymmärrät minua olemukseni syvyyksiin saakka,
jonne en itse yllä luotaamaan ajatuksiani ja tunteitani.
Sinussa on elämän alku, sillä sinä olet Elämän lähde.
Sen elävässä vesivirrassa saan uudistua koko ajan:
kaikki minun lähteeni ovat sinussa.
Sinussa olen vapaa ihminen, jonka ei ole tarpeen kysyä
muuta kuin mitä sinä minusta tahdot.
Sinun edessäsi saan kysellä kutsumustani päivästä päivään.
Kaiken epäonnistumiseni saan jättää sinun rakkautesi varaan
ja vaeltaa eteenpäin tietäen että sinä tiedät,
mitä tehtävää vielä minulle annat.
Kiitos, että saan olla luonasi – sinussa – aina.

(suom. Anna- Maija Raittila)