8.1.2014. Evankeliumiteksti kertoo, kuinka Johannes Kastaja todisti Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Jumala oli ilmoittanut Johannes Kastajalle ennalta, että se, jonka ylle hän näkisi Pyhän Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin, tulisi kastamaan Pyhällä Hengellä.
Sinä olet Isäni – Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.’
Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.
Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä
niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.” (Ps. 89: 19–22, 27–30)
Ilmestysmajan edessä – Psalmi 89 on merkitty eshrahilaisen Etanin nimiin. Kuka oli Etan? Kiinnostuin, joten googlasin vähän. (Ihana kun on nettihakumahdollisuudet! Jos pitäisi Raamatusta lähteä selailemaan ja yrittää löytää joku tuntemattomampi henkilö, niin olisipa aika urakka! Sivuilta raamattu.uskonkirjat.net löytyi hetkessä. )
Etanin arvellaan olevan se Jedutun, jonka Daavid nimitti palvelemaan pyhäkköteltan edessä Gibeonissa. (Etanin nimi muutettiin Jedutuniksi tuon nimityksen jälkeen).
Voi vain kuvitella, millaisessa pyhyyden ilmapiirissä Etan sai palvella. Pyhäkkötelttahan rakennettiin paikaksi, jossa säilytettiin Liiton arkkia /Liitonarkkua ja jossa Jumala ilmestyi kansalle. Kun Mooses oli rakennuttanut teltan Jumalan antamien ohjeiden mukaan, Jumala täytti sen niin voimakkaalla kirkkaudella, ettei Mooses pystynyt menemään sinne sisälle. Tämän samaisen ilmestysmajan eteen Daavid määräsi laulajia ylistämään Jumalaa, kuten voi lukea alla olevista jakeista:
– Heman, Jedutun ja muut valitut laulajat, jotka oli mainittu nimeltä, olivat siellä heidän kanssaan ylistämässä Herraa: “Iäti kestää hänen armonsa!” (1.Aik.16:41)
– Jedutunin kuusi poikaa: Gedalja, Jisri, Jesaja, Simei, Hasabja ja Mattitja. Heitä johti heidän isänsä Jedutun, joka lyyraa soittaen lauloi kiitosta ja ylistystä Herralle. (1.Aik.25:3)
– Kaikki leeviläislaulajat, Asaf, Heman ja Jedutun ja heidän poikansa ja veljensä, olivat pukeutuneet hienoimpaan pellavaan, ja he seisoivat alttarin itäpuolella symbaalit, harput ja lyyrat käsissään. Heidän vierellään oli satakaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin. (2. Aik.5:12)
– Laulajat, Asafin jälkeläiset, seisoivat paikoillaan niin kuin Daavid ja hänen hoviinsa kuuluvat näkijät Asaf, Heman ja Jedutun olivat määränneet, ja portinvartijat vartioivat kaikkia portteja. Kenenkään ei tarvinnut poistua palvelupaikaltaan, sillä leeviläiset valmistivat heille kaikille aterian. (2.Aik.35:15)
Laudate Dominum – Taizé (Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa kaikki kansat)
Millainen pyhyys teltassa ja sen ympärillä onkaan mahtanut vallita! Jumalan ylistystä ja palvontaa laulaen ja soittaen 24/7. Sellainen saa pimeyden väistymään ja muodostuu vahva pyhyyden ilmapiiri, jossa Jumalan läsnäolon voi kokea. Sellaisessa ilmapiirissä Jumalan palvelijat varmaankin saivat näyssä vahvistuksen sille, että Daavid todella oli Jumalan valitsema ja voitelema kuningas. Daavid rakasti Jumalaa kaikesta sydämestään ja hän tunnisti taivaallisen Isänsä rakkauden häntä kohtaan. Hän eli tästä rakkaudesta käsin. Jo nuorena paimenpoikana Hän puhui Isälleen, lauloi Hänelle kiitosta ja ylistystä. Daavid etsi jatkuvasti yhteyttä taivaalliseen Isäänsä, turvautui Häneen ja luotti Hänen apuunsa.
Yhteyttä – Uskon, että taivaallinen Isämme kaipaa ja etsii tällaista rakastavaa yhteyttä ja suhdetta meidän kaikkien kanssa. Vakuuttaakseen meidät rakkaudestaan meitä kohtaan Hän lähetti Poikansa maailmaan. Kun Poika sai kasteen, Isä sanoi hänelle: “Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Mark.1:11)
Poika opetti ja opettaa meille Isän rakkautta, jotta myös me voisimme kuulla sydämessämme sanat: “Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, sinuun minä olen mieltynyt.” Kun olemme oppineet luottamaan Häneen ja Hänen rakkauteensa, pystymme vastaanottamaan sitä ja antaa sen virrata eteenpäin lähimmäisillemme. Tai pikemminkin harjoitella tätä, joka päivä, kaikissa kohtaamisissamme…
Hyvää sanomaa – “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” (Jes. 61: 1–3)
Tämän kirjakäärön kohdan Jeesus luki kotikylänsä Nasaretin synagogassa. Luettuaan sen hän sanoi synagogassa olijoille: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4:21)
Ensin kaikki olivat syvästi vaikuttuneita. He tunsivat sydämessään, että Jeesuksen puheessa oli jotain aivan erityistä. He kiittelivät ja ihmettelivät Jeesuksen sanoja. Mutta sitten jotain tapahtui, ja he alkoivat epäillä arvostelukykyään: ei, hetkinen, kyllähän me tämä tunnetaan, oman kylän poika, Joosefin ja Marian lapsi. – Eivätkä he enää pystyneet tunnistamaan Pyhän läsnäoloa, vaan ajoivat Jeesuksen vihaisena ulos synagogasta.
Miten omalla kohdallani? Osaanko tunnistaa, mikä tekee hänestä, kuoleman voittaneesta, ylösnousseesta, aivan erityisen? Onko sisälläni (ajattelussani, tunteissani) jotain sellaista, mikä työntää häntä etäämmälle?
“Kenestä profeetta puhuu?” – Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.”
Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: ‘Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.’
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”
Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan. (Ap. t. 8: 26–40)
Täydellinen ajoitus oli Herran enkelin ohjeistuksella: Filippos saapuu tielle juuri kun hoviherra ajaa ohitse vaunuissaan. Ja kuten tarkoitus mitä ilmeisemmin oli, Filippos sai selittää hoviherralle Jesajan profetian, joka vähän aiemmin oli toteutunut. (Jes.53:1-12). Kastaminen, ja sitten seuraavaan tehtävään. Filippos ehti varmasti saada paljon aikaan, sillä Pyhän Hengen kyydissä matkaaminen oli varmastikin huomattavasti nopeampaa kuin tuon ajan tavanomaisilla kulkuvälineillä liikkuminen…
Henki laskeutui taivaasta – Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh. 1: 29–34)
Nyt Jeesus oli astumassa tehtäväänsä. Kasteessa Jumala vahvisti tämän sekä sanoin että Pyhän Hengen laskeutumisella. Johanneksen sisällä varmasti myllersi. Hänen elämäntehtävänsähän oli valmistaa Messiaan tuloa kehottamalla ihmisiä tekemään parannus ja kastamalla heitä. Ja nyt hän saattoi sanoa: Hän, jonka tulosta olen puhunut, on nyt tässä, edessänne! Jumalan Poika. Hän, jota olemme niin kauan, kaikki nämä sukupolvet, odottaneet! Kristus, joka tulee vapauttamaan meidät.
Christe Lux Mundi – Kristus, Maailman Valo – Taizé
– Christe, lux mundi, qui sequitur te, habebit lumen vitae, lumen vitae
– Kristus, Maailman Valo, se joka seuraa Sinua, hänellä on Elämän Valo
Kasteesta – Raamatusta on löydetty niin monenlaisia perusteita erilaisille näkemyksille kasteesta ja sen merkityksestä. Ja jokainen kirkko- tai tunnustuskunta on vakuuttunut siitä, että omaa juuri sen oikean uskon ja toimintatavan. Kun luen siitä, millaisin perustein on päädytty erilaisiin käsityksiin kasteen merkityksestä ja siitä, miten ja milloin se tulisi toimittaa, mitä edellytetään ja mikä on ja mikä ei ole suotavaa, voin ymmärtää miltei kaikkia näkökulmia.
Kaste on yksi niistä asioista, jotka jakavat eri tavoin uskovat vahvasti eri leireihin. Johannes kastoi ihmisiä vedessä, kun nämä olivat ensin tunnustaneet syntinsä. Tämä saattoi perustua hänen oppimaansa traditioon. Mutta sitten tuli eräs, joka ei ollut tehnyt syntiä, ja pyysi Johannekselta kastetta. Tuo kaste oli käänteentekevä monessa merkityksessä.
Jeesuksen kehotus – Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän kehotti opetuslapsia: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Raamattuun ei ole kirjattu, että Hän olisi nimenomaan kehottanut menemään veden äärelle ja kastamaan siinä. Näin toimi Filippos hoviherran pyynnöstä. Sitä, millä tavoin muut opetuslapset kastoivat, ei Raamatussa tietääkseni kuvailla tarkemmin.
Valelu, uppeluksiin vai ihan kuivasti vaan? – Vedellä valelu tai uppokaste, vauva- vai aikuiskaste… näistä eri kirkkokunnilla on erilaisia oppeja, joita ne noudattavat. Mutta minua surettaa se, että kastaminen ylipäätään ei ole enää niin itsestään selvää kuin ennen.
On kehitelty ristiäiset korvaava käytäntö, nimiäiset, jossa lapsi ei saa kastetta, vaan pelkästään etunimen/-nimet. Hän jää vaille sitä lahjaa, jonka Jumala on meille tarkoittanut: kasteen lahjaa, jossa meidät liitetään Kristuksen yhteyteen.
Tosin tämä (kuten muut uskostavieraantumisilmiöt) saattaa olla aika nopeastikin ohimenevä trendi. Näen täysin mahdollisena, että ennemmin tai myöhemmin huomataan, että jotain olennaista puuttuu. Kun on koetettu täyttää elämän tyhjiötä mitä moninaisimmin keinoin ja todettu yhä uudestaan, kuinka yritysten tuoma vaikutus on vain hetkellinen tai väliaikainen, niin jossain vaiheessa todennäköisesti tulee hetki, jolloin aletaan miettiä, olisiko tarjolla jotain sellaista, mikä voisi täyttää tuon tyhjiön pysyvästi.
Taizé – henkinen messu su 12.1. 2014 – Hgin Agricolan kirkon Tuomasmessua su 12.1. vietetään Taizé -hengessä . Saarnan pitää veli Stephen Taizé- yhteisöstä Ranskasta. Messussa lauletaan mm. paljon tuttuja taizé-lauluja.
Vuonna 1940 perustetussa Taizén yhteisössä toteutetaan sen perustajan Veli Rogerin näkyä. Hän aloitti toimintansa toisen maailmansodan aikana majoittaen ja auttaen sotapakolaisia. Olosuhteet olivat hyvin vaatimattomat ja puutteelliset. Suojapaikka tarjottiin jokaiselle sisään pyrkivälle, vakaumukseen tai uskoon katsomatta. Toisten elämänkatsomuksen kunnioittaminen oli Veli Rogerille tärkeää. Saman katon alta hakivat turvaa niin juutalaiset kuin agnostikot. Jottei loukkaisi heitä, veli Roger meni metsään rukoilemaan.
Nykyään Taizé – yhteisö on ekumeeninen yhteisö, jossa asuu ja toimii yli 100 veljeä, roomalaiskatolisista ja eri protestanttisista kirkkokunnista tulevia. Taizé’ssä käy vuosittain tuhansia nuoria, jotka etsivät suuntaa elämälleen. Voi hyvin ymmärtää, että paikka vetää puoleensa ja että nuorten on helppo tulla sinne viikoksi tai pariksi. Siellä ollaan aidosti kiinnostuneita nuorista, ja he pääsevät vaihtamaan ajatuksiaan mitä kansainvälisimmässä seurassa. Esim. raamatunteksteistä pitämissään alustuksissa veljet antavat eväitä pohdinnoille, löydöille ja oivalluksille. Keskustelupiireissä saa yhdessä miettiä, kysellä, epäillä, ihmetellä. Mutta mikä tärkeintä: Taizé’ssa autetaan nuoria löytämään heitä rakastava Jumala.
Mutta kyllä Taizéssä käy vanhempiakin ihmisiä. 2000 – luvun alkupuolella aloin itse tuntea mielenkiintoa paikkaa kohtaan. Ensimmäisen kerran kävin siellä poikani kanssa, toisen kerran ystävän kanssa. Rukoushetket tempasivat ensi hetkestä mukaansa. Luetut psalminkohdat ja lyhyet evankeliumitekstit laulujen väleissä kertoivat armoa ja rakkautta säteilevästä Jumalasta – Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Meditatiiviset laulut liikkuivat sielussani kuin olisivat aina siellä soineet.- Vaikka käynneistäni on jo aikaa, muistan elävästi, kuinka ihmeen hyvältä ja luontevalta yhteisiin rukoushetkiin osallistuminen tuntui. (Jotain samaa koin myös v. 2012 kansainvälisen Taizé – tapaamisen rukoushetkissä Helsingin Tuomiokirkossa.) – Voin hyvin ymmärtää, minkä vuoksi Taizén vierailijoiden virta on runsas ja loputon.