Jeesuksen lähettiläät

22.10.2023. Kun Jeesus lähetti 72 opetuslasta edellään eri kaupunkeihin, hän kehotti heitä  ensimmäiseksi taloihin astuessaan toivottamaan sen asukkaille: ”Rauha tälle kodille.”
Ja kun hän ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi opetuslapsille, hänen ensimmäiset sanansa olivat ”Rauha teille.”

Sitä tämä maailmamme ehkä eniten nyt kaipaa: rauhaa. Maiden välistä rauhaa, rauhaa joka kotiin, mielenrauhaa, rauhaa sydämiin…
Tarvitsemme rauhanlähettiläitä. Ihmisiä, jotka asenteillaan, puheillaan ja omalla olemuksellaan välittävät ja rakentavat hyvää tahtoa. 

Kun maailmantapahtumista kertovat uutiset tuntuvat kasautuvan ikään kuin painavaksi möykyksi sydämen seutuville, mikä on se keino, joka auttaa sinua säilyttämään mielenrauhan, ilon ja tasapainon?
Itselleni luonnossa liikkuminen, ruskan kauniit värit sekä touhukas hauvelini tuovat päivittäin hyvää oloa. Myös musiikki voi olla monin tavoin hoitavaa. Samoin hiljaisuus. Unohtamatta tietenkään itse Rauhanruhtinasta, joka lupasi jättää meille oman rauhansa (Joh.14:27). 

Jokaisen, joka ei ole vielä sitä tehnyt, kannattaisi mielestäni etsiä jokin tai mielellään useampi asia, joka tuo rauhan  mieleen ja sydämeen. Jotteivat maailmantapahtumat pääse sitä meiltä viemään.   

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kirkkovuosikalenterista:
Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Hyvä kaikille
Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.  Ps. 145:8–13

***********************

Älkää pelätkö
Mooses sanoi israelilaisille:
    ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
    Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”  5. Moos. 31:6–8

Mooses ei itse saanut johdattaa israelilaisia luvattuun maahan. Hänen tehtävänsä jatkaminen siirtyi Joosualle.
Kreikankielessä Joosua on sama nimi kuin Jeesus, ja myös hepreankielessä nimet muistuttavat toisiaan. Nimi merkitsee pelastajaa. Joosua johdatti kansan Jordan-virran yli, Eräällä tavalla Joosuan voi nähdä ikään kuin ennakkokuvana Jeesuksesta, joka tuli maailmaan johdattamaan ei vain yhden kansan, vaan meidät kaikki kohti vapautta ja rauhaa. Sillä erotuksella, että Jeesus tuli johdattamaan meitä sellaiseen rauhaan, jota ei saavuteta sotimalla ja maita valloittamalla.

Kun Mooses näki palavan pensaan ja ihmetteli, miksei se pala poroksi. Kun hän meni lähemmäs pensasta, hän kuuli enkelin sanovan hänelle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Kun Joosua lähestyi Jerikoa, arkkienkeli Mikael ilmestyi hänelle ja sanoi nuo samat sanat Joosualle. 

Laulun ”Pyhän kosketus” sanat viestivät jotain siitä rauhasta, jota saattaa tuntea, kun hiljentyy  Jumalan läsnäolossa. Rauhasta, joka nyt on niin tavattoman kaukana Lähi-Idän hurjasta tilanteesta. Rauhantahdosta, jota  sinne kaivattaisiin nyt ’tulenpalavasti’ . Samoin kuin Ukrainaan. 

”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran. Pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran. Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa. Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin Pyhä koskettaa.
Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa. Joskus puhuu Hän sanoja vaillaSilloin Pyhä koskettaa, 
Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa, tarttuu käteen ja tuntee haavatSilloin Pyhä koskettaa…  ”

Kristus, ilmesty meille, anna Rauhasi ja Rakkautesi laskeutua keskuuteemme. Auta meitä ymmärtämään ja muistamaan, mitä Sinä tulit meille antamaan:
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille.” (Joh.14:27) 

Tekemällä kaikkea hyvää
Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.  Kol. 1:9–11

Mistä me saamme voimaa tehdä kaikkea hyvää, kuten Kolossalaiskirje meitä kehottaa? Entä mistä voisimme ammentaa kestävyyttä ja kärsivällisyyttä? Kirje vastaa siihen: Jumalan kirkkauden voimasta.
Miten me voisimme löytää Hänen kirkkautensa voiman? Siihen löytyy mielestäni vastaus esim. ylläolevan Pyhän kosketus -laulun sanoista. Että vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan, annamme Hänen tehdä meissä työtään; annamme Hänen koskettaa sydämiämme. 

Opetuslasten lähettäminen 
Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
    Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
    Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
    Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”  Luuk. 10:1–12

Jeesus lupasi, että ne, jotka ottaisivat vastaan opetuslasten toivotuksen ’Rauha tälle kodille’, myös saisivat sen kokea.  Ajatella, jos voisimme noin yksinkertaisesti viedä eteenpäin rauhaa. Aina kohdatessamme toisia ihmisiä tai vieraillessamme heidän kodeissaan lausuisimme tuon saman toivotuksen, ja rauha laskeutuisi heidän sydämiinsä ja koteihinsa.

Jos se olisi noin helppoa, niin kyllä meistä varmaan moni ryhtyisi innolla rauhanlähettiläiksi. Vaan kun se oma into ei riitä, tarvitaan myös toisen osapuolen vastaanottavuus. Ja siihen tarvitaan Pyhän kosketusta. Pyhä Henki vaikuttaa ja vakuuttaa sydämen tasolla meitä siitä, mitä me emme fyysisin silmin näe, mutta mikä kuitenkin on todellista.

Tule, Pyhä Henki, kosketa meitä hiljaa. Anna meidän kokea sitä rauhaa, jota sielumme ja koko maailmamme niin kovasti kaipaa. Vahvista meitä, niin että voisimme olla taivaan valtakunnan lähettiläitä, välittää Kristuksen Rauhaa ja Valoa sinne, missä olemme, liikumme ja toimimme.   

 Pyhän kosketus – Pekka Simojoen ja kumppaneiden Ylistys -levyltä

Usko ja epäusko

19.10.2023. Mitä ja mihin me uskomme, mihin taas emme? Maailma on täynnä asioita, jotka haastavat meidän erottelukykyämme. Joskus on tosi vaikeaa päätellä tai päättää mihin uskoa. 
Uskon voisi ajatella oikeastaan olevan niin mielen, tunteen kuin tahdonkin asia. Ajatuksen tasolla pohdimme, mihin meidän kannattaa uskoa käytössämme olevien tietojen perusteella. Tunne voi tulla mukaan prosessiin: miltä tämä asia tuntuu minusta? Ja sitten voi olla vielä kyse omista valinnoista: että päättää uskoa johonkin, vaikkei olisikaan vedenpitävää todistetta asiasta.  Joskus nuo kaikki vahvistavat toisiaan. (Tämä nyt oli siis vain omaa pohdiskeluani.)

Usein sanotaan, että usko Jumalalta ja Hänen Poikaansa tulee Häneltä itseltään. Mutta jos Jumala antaa meille uskon lahjana, miksei Hän ole avokätisempi uskonlahjaansa jakaessaan? Tätä olen ihmetellyt usein.
Haluaako Hän, että me itse olisimme mahdollisimman aktiivisia etsinnässämme? Mutta on ihmisiä, jotka todella kovasti haluaisivat uskoa, mutta jostain syystä se ei vain heiltä luonnistu. On ihmisiä, jotka kaipaavat tavattomasti yhteyttä Jumalaan, ja on niitä, jotka kamppailevat jatkuvasti tai ajoittain oman epäuskonsa kanssa. – Miksi uskominen on joillekin helppoa ja  luonnollista, kun se useimmille on niin vaikeaa?  

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa tämän viikon aiheesta näin:
’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

Menneisyyden arvoituksia
Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat  meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  Ps. 78:1–8

Ennen suvun, kyläyhteisön, kaupungin tai kansan menneitä tapahtumia siirrettiin sukupolvesta toiseen kertomalla. Istuttiin tulen äärellä, ja kuunneltiin muisteluja menneiltä ajoilta. Joissakin kulttuureissa alettiin kirjata kansan historiaa savitauluihin tai nahkakääreisiin. 
Kirjapainotaito mahdollisti historian tallentamisen kansien väliin. Nykyään yhä useammat kirjat ilmestyvät sähköisessä muodossa. Ovatkohan tulevaisuuden koulujen oppimateriaalitkin  luettavissa vain sähköisten laitteiden avulla?

Entä millaisia asioita tuleville polville välitetään? Yllä olevassa psalmitekstissä sanotaan, että Herra antoi käskyn opettaa lapsille Hänen säädöksensä. – Missä muodossa ja miten meidän aikamme lapset ja nuoret voisivat kuulla Luojastamme? Siitä, mitä Hän meiltä odottaa. Ja siitä, että Luojamme, joka on tehnyt ihmeitä, tekee niitä vielä meidänkin päivinämme? 

Älkää vavisko
Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää. Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään. Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.  Jes. 8:11–15

Tuota tekstiä en muista ennen lukeneeni. (Mutta myönnettäköön, että muistiini ei aina ole luottamista.) Erityisesti sana ’salaliitto’ hyppäsi silmiin. Ei siis ole mikään keskiajalta peräisin oleva sana, vaan on ollut käytössä jo Raamatun kirjoittamisen aikoihin… 

Millaisia asioita salaliittoteoreetikot nykyään kehittelevätkään ja levittävät niitä tehokkaasti  internetin välityksellä. Niitä käytetään häikäilemättömällä poliittisten ja muiden päämäärien saavuttamiseksi. Mielenkiintoista on, miten helposti niihin uskotaan, kun niitä esittävä taho on itselle jollain lailla luotettavan tuntuinen tai omaan maailmankatsomukseen tai uskomusjärjestelmään sopiva. On helppo uskoa sellaista lähdettä tai henkilöä, jonka tietää omaavan samanlaiset arvot tai tavoitteet kuin itsellä.

Kristus, Sinä näet, miten helppoa meitä on johdattaa harhaan. Johdata Sinä meitä, Auta meitä erottamaan, mikä on totta, mikä vääräksi väänneltyä. Avaa silmämme näkemään Sinun totuutesi. Oli sitten kyse pienemmistä tai suuremmista asioista, anna Sinun totuutesi ohjata elämäämme.    

Usko Voideltuun
Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22

Ihana lupaus tuossa Paavalilta: Jumala itse vahvistaa meitä uskossamme Voideltuun, Kristukseen. Jos oma uskomme horjuu, voimme kääntyä Hänen puoleensa ja vedota tuohon Paavalin lupaukseen: Jumala, kiitos että vahvistat uskoani, tänään, huomenna, ja aina kun tarvitsen siihen vahvistusta.

Meidän ei tarvitse, eikä meidän oletetakaan olevan aina vahvoja. Juuri silloin, kun olemme heikkoja ja epävarmoja, Luojamme haluaa tulla aivan lähelle ja sanoa/kuiskata meille: Kyllä, Minä olen. Olen todella kanssasi, olen tukenasi, olen voimasi Lähde, luota Minuun. 

Ihmisen Poika
Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.    Joh. 9:24–38

Joka kerran kun luen tuon kohtauksen, minua hymyilyttää. Kuvittelen mielessäni nuo  fariseukset, jotka ensin pilkkaavat tuota näkönsä saanutta miestä, ja jotka sitten kiihtyvät, kun tuo kerjäläismies osoittautuukin fiksuksi.

Fariseukset pitivät itseään hurskaina, mutta nyt tuo mies sanoo, että Jumala kuulee sellaista, joka kunnioittaa Häntä ja elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sen, joka oli hänet parantanut, täytyi siis olla nämä kriteerit täyttävä, koska Jumala oli kuullut häntä ja antanut parantumisen tapahtua hänen kauttaan.   
(Aiemmin fariseukset olivat todenneet Jeesuksesta: ”Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä.” (Jeesus oli parantanut sokean sapattina, ja kaikenlainen työnteko oli sapattikäskyn mukaan kiellettyä.) Toiset heistä sanoivat: ”Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?”)
Fariseukset hermostuivat näkönsä saaneen miehen sanoista, ja kun eivät ärtymykseltään muuta keksineet, alkoivat syyttää tätä syntymästään saakka syntiseksi ja ajoivat hänet pois. 

Kuinkakohan usein olemme huomanneet, kuinka vaikeaa on sellaisen asian kuuleminen, joka ei ole itselle mieleen, joka ei sovi omaan ajatteluumme, ei ole oman arvomaailmamme mukainen, tai jonka kuvittelemme kyseenalaistavan omaa asemaamme tai arvostustamme toisten silmissä? Eikö reaktio olekin sellaisen asian torjuminen, kieltäminen tai puolustautuminen joko hyökkäämällä (kuten nuo fariseukset) tai vetäytymällä omaan turvalliseen kuplaan, joko yksin tai toisten samoin ajattelevien kanssa?

Näkönsä saanut mies kohtasi Jeesuksen uudelleen. jolloin Jeesus esittää hänelle yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” Mies pyysi Jeesusta sanomaan, kuka Jumalan Poika on, jotta hän voisi uskoa. ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
– Muuta ei tarvittu. Mies uskoi, ja lankesi Jeesuksen jalkojen juureen.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, avaisitko meidänkin sokeat silmämme näkemään? Näkemään, tunnistamaan ja ymmärtämään, kuka Sinä olet. Kohtaisitko meidät sillä tavoin, että uskomme heräisi? Niin että uskomme voisi olla niin vilpitöntä ja välitöntä kuin tuon näkönsä saaneen miehen. Että voisimme kumartua, polvistua tai tuon miehen lailla langeta maahan edessäsi, Jumalan Pojan edessä.
Kosketa Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi sydämiämme. Sulata meissä olevat esteet, jotta voisimme avata sydämemme Sinulle ja sille kaikelle, mitä Sinä haluat meille antaa. Niin että voisimme palvella Sinua, olla Rakkautesi ja Rauhasi välittäjiä täällä maan päällä.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Rakkauden kaksoiskäsky

10.10.2.23. Millaisella vimmalla tuuli ravistelikaan puita viikonloppuna. En muista ennen nähneeni vastaavaa määrää vihreitä (tuoreita) vaahteran- ja tammenlehtiä maassa kuin tuon 2-päiväisen  myrskyn aikana. Maanantaina oli sitten taas aivan tyyntä ja aurinkoista. 

Kunpa viikonloppuna Israelissa puhjenneet kauheat väkivaltaisuudet voisivat tyyntyä kuin tuo raivoisa myrsky!
Jokunen aika sitten luin haastattelun, jossa israelilaiset kertoivat, kuinka he muistavat ajan, jolloin heidän kaupungissaan juutalaiset ja arabit elivät naapureina sulassa sovussa keskenään, vierailivat toistensa luona ja auttoivat toisiaan. Tuollaiseen ei taida oikein olla paluuta. Jollei sitten tapahdu jotain ihmeellistä… 

Kunpa taistelut Israelissa loppuisivat pian. Ja Ukrainassa. Kunpa tässä maailmassa voitaisiin päästä tilanteeseen, jolloin ei enää sodittaisi!
Viime viikolla elokuvateattereihin tullut Jesus Revolution -filmi on tositapahtumiin perustuva kertomus siitä, kuinka muutama kalifornialainen hippi käynnisti 1960-luvun lopulla  maailmanlaajuisen liikkeen. – En ole elokuvaa vielä nähnyt, mutta tuon ajan hipeistä tulee mieleen slogan: ”Make love, not war!” – Tai ehkä kuitenkin sitä vähän muunnellen: ”Make peace, not war!”

Viikonlopun aikana havaittu vuoto Suomen ja Viron välisessä kaasuputkessa sekä vika tietoliikennekaapelissa, joiden syytä vielä tutkitaan, mutta joita epäillään vahvasti tahallaan aiheutetuiksi, tuntuvat tosi pieniltä asioilta Israelin ja Ukrainan tilanteisiin verrattuna, mutta kyllähän nekin kertovat siitä, miten jännitteisiä aikoja elämme. Siitä, miten kauas olemme ajautuneet siitä, mihin Luojamme haluaa meitä kutsua: Hän haluaisi meidän löytävän Hänen Rauhansa ja Rakkautensa.  

Rauhanruhtinaamme, kuinka kaipaammekaan Sinun rauhaasi! Kiitos, Kristus, että olet kanssamme, joka päivä. Tuo rauhasi sydämiimme, keskuuteemme ja tähän levottomaan maailmaamme. 

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kirkkovuosikalenterista: Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Oikeamieliset päätöksesi
Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!
Ps. 119:1–8

Koko sydämestä ja sielusta
Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 
5. Moos. 10:12–13

Mooses saa tuon kuulostamaan niin helpolta ja yksinkertaiselta: ei Jumala vaadi teiltä muuta kuin että… ja sitten seuraa lista, jonka toteuttaminen ei tainnut olla sen helpompaa erämaassa vaeltaville israelilaisille kuin meille nykyajan ihmisille.  

Voisi ajatella, että tuohon aikaan ihmisten olisi ollut helpompaa seurata Jumalan ohjeistuksia. Olihan elämä tuolloin niin paljon yksinkertaisempaa. (Ei ollut sellaisia huomiota muualle vieviä tekijöitä kuin internetiä, kännyköitä, TV:tä, uutis- ja mainostulvaa eikä somea…)
Pitkittyneet erämaanvaellusvuodet kertovat kuitenkin, ettei näin ei ollut asianlaita; Jumalan ohjeistukset unohdettiin vähän väliä. 

Erämaavaelluksellaan israelilaiset huokailivat ravintonsa yksipuolisuutta: ’pelkkää’ mannaa taivaasta päivästä toiseen. Meillä taas kaupanhyllyt notkuvat ylenpalttisuuttaan, ja monet arkipäivän asiatkin hoituvat vaivattomasti, useat pelkällä napinpainalluksella.
Mietin, miten iso tai pieni vaikutus ulkonaisilla olosuhteilla on siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa on pysytellä olennaisimmassa, Jumalan teillä ja Hänen rakkaudessaan.   

Mitkä ovat asioita ja tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että huomioni/huomiosi ajautuu pois Jumalasta, Hänen tiellänsä vaeltamisesta ja Hänen rakastamisestaan? Millaiset asiat taas helpottavat ja vahvistavat sitä?- Ajattelen, että sitä kannattaisi pysähtyä aina välillä miettimään, jotta omille teilleen harhautunut sydän, mieli tai tahto voisi palata takaisin, etsimään Hänen läheisyyttään ja tahtoaan,  

Mitä kaikkea maailmassa onkin
Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.  1. Joh. 2:15–17

Lueskelen parhaillaan päiväkirjaa, jota kirjoitin ollessani 30 päivän ignatiaanisessa retriitissä Espanjan Loyolassa 15 vuotta sitten. Nuo päivät olivat hiljaisessa rukouksessa ja mietiskelyssä olemista, Jumalan kanssa vaeltamista, Mikään muu ei tuntunut minusta tärkeämmältä. Oli ihmeellistä ja ihanaa saada keskittyä vain ja ainoastaan Jumalan läheisyyteen ja läsnäoloon. Olla Hänen ohjauksessaan. 

Samaa olen kokenut (vaikken ehkä yhtä intensiivisesti) myös lyhyemmissä retriiteissä tai ihan yksikseni yksinäisyyteen vetäytyessäni. Sitä kuinka Jumala on läsnä, mukana kaikessa, ja kuinka Hän haluaa olla yhteydessä; haluaa että käännän huomioni Häneen. Ja aina kun sen teen, koen että tämä on se minulle kaikkein tärkein ja rakkain asia.

Sitten on tämä toinen puoli minussa: se joka rakastaa kaikkea sitä ihanaa, mikä on tässä maailmassa. Siinä ei auta ollenkaan, vaikka kuinka lukisin Johanneksen kirjeen kehotukset olla rakastamatta maailmaa. Miten aistini nauttivatkaan kaikesta siitä kauniista, mistä saamme luonnossa iloita: kaikki värit, tuoksut ja maut, yrtit, marjat ja hedelmät, lintujen laulut, auringon kimallus veden pinnalla, tuulen humina, sateen tuoma raikas ilma…  – eikö Luojamme ole antanut meille aistit, jotta voisimme tästä kaikesta nauttia? 

Ehkä kyse onkin siitä, kumman asetan tärkeämmälle sijalle jokapäiväisessä elämässäni: Jumalan läheisyyteen etsiytymisen tai sen, että etsin aistejani ilahduttavia kokemuksia.
Vaikka voivathan nämä kyllä lomittua toisiinsa ja ehkä vahvistaakin toisiaan…
Mutta vaikka mielessäni ajattelisinkin, että Kaikkeuden Luoja on kaikkialla läsnäolevana,  lumoudunko luonnossa liikkuessani sen väreistä, tuoksuista ja kauneudesta siinä määrin, että unohdan, että olen siellä Hänen kanssaan?  

Tärkein on tämä
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?”
Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
    Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Mark. 12:28–34

Jeesuksen vastaus oli lainopettajalle mieluinen, se oli juuri sen mukainen kuin mitä hän oli kirjoituksista lukenut. Mutta Jeesus taisi nähdä tuosta lainopettajasta sen, että tälle nämä lait eivät olleet vain lauseita, kehotuksia tai käskyjä, vaan että hän oli omaksunut ne itselleen sisäiseksi ohjenuoraksi, mieleensä ja sydämeensä. Siihen viittaa Markuksen evankeliumin toteamus, että Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti.

Luojamme näkee sydämeemme, näkee kaipuumme ja pyrkimyksemme. Hän näkee myös puutteemme ja haasteemme. Miten paljon helpompaa onkaan rakastaa Jumalaa, joka on itse Rakkaus, kuin rakastaa jotakuta lähimmäistä, joka ei tunnu yhtään rakastettavalta tai jotakuta, joka on tehnyt meille jotain pahaa. Miten vaikeaa on joskus rakastaa itseään, kun on tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä jotain hyvää, tai kun tuntee itsensä jostain muusta syystä vähäpätöiseksi tai arvottomaksi.

Onneksi meillä on Jumala, joka tuntee meidät läpikotaisin, niin vahvuutemme kuin heikkoutemmekin. Ja Hänelle me olemme arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, huolimatta siitä, missä määrin me osaamme rakastaa Häntä, toisia ja itseämme. Se on minusta niin lohdullista tietää.
Hän opettaa meitä rakastamaan Rakkaudellaan. – Ehkä, toivottavasti, se jonain päivänä näkyy selvemmin tämän maailman menossa. Niin että saisimme elää maailmassa, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus ja rauha. Silloin emme olisi kaukana Jumalan valtakunnasta, mekään. 

Sekä Israelin että Ukrainan tilanteiden puolesta rukoillen, rauhaa ja Jumalan läsnäoloa toivoen,  tuli tällainen lauluvideo tänään eteeni. Siinä on se, mitä itsekin olen kokenut, mihin taivaallinen Isäni on minua viime aikoina kutsunut (ja muistuttanut, kun kuulen tai luen järkyttävistä tapahtumista): Hän kutsuu minua istuutumaan ja keskittymään Hänen läsnäoloonsa ja Rauhaansa, 

Rauhaa sydämiin – Googlatessa selvisi, että Bria Blessing on USA:ssa syntynyt laulaja/lauluntekijä, joka on asunut suurimman osan aikuiselämästään Ukrainan Lvivissä. Hän on esiintynyt monissa hyväntekeväisyyskonserteissa. Alla olevan laulun hän on julkaissut sekä ukrainaksi että englanniksi. Hänen rukouksensa on, että laulu toisi rauhaa niin ukrainalaisten kuin meidän kaikkien sydämiin ja mieliin.

Peace, Be Still – Bria Blessing

On päiviä jolloin voin seistä ja laulaa
vuodattaa rakkauteni Sinulle, Kuninkaalleni
on aikoja jolloin voin huutaa ja kohottautua
niin että olen pelkkää ylistämistä
mutta tänään sieluni ei löydä sanoja enkä voi muuta kuin
juosta Hänen syliinsä, joka rakastaa minua
ja vain istua Sinun kanssasi
rauhaa, ole hiljaa
on päiviä jolloin sisälläni myrskyää
ja usko on vaikeaa, kun näen vain laineita
jotka kuohuvat pääni ylitse
ja hukuttavat ylistykseni
siksi tällä hetkellä suljen silmäni, en voi tehdä muuta
kuin keskittyä koko olemuksellani Sinuun, Jumala
ja vain istua Sinun kanssasi
kun rauha ympäröi minut, olen hiljaa
kun tuntuu etten jaksa enempää
rauhaa, ole hiljaa
Kristus edessäni, vierelläni, Kristus minussa, ympärilläni,
käske laineita tyyntymään ja ne tottelevat
myrsky on rauhallinen Sinun käsissäsi
vain sana Sinun huuliltasi niin luomakunta hiljenee
eikö minua luotu Sinun kuvaksesi
vapautettu ja täytetty Sinun Hengelläsi
Sinä puhut sanan ja kaaos häipyy, ajatukseni ovat kirkkaat
ja tiedän mitä minun tulee tehdä nyt:
istua vain Sinun kanssasi

Jumalan sanansaattajat

29.9.2023. Lempeänsuloinen tämä Mikaelin päivä. ilma kuin pehmeää samettia. (Nyt en halua murehtia ilmastomuutosta, sillä murehtiminenhan ei saa mitään hyvää aikaan). sen sijaan haluan nauttia tästä lämmöstä, kerätä sitä mieleen ja kroppaan; jos vaikka jäisi solumuistiin talven tullen.)
Kannoin läppärin ulos, näppäilen tässä kuunnellen puiden huminaa. (Liikenteen melun olen opetellut sulkemaan pois tajunnasta; valikoivaksi kuuloksi kai sitä voisi sanoa.)

Suloinen on myös ensi sunnuntain aihe, enkelit. Päivän alkuperäistä sankaria, arkkienkeli Mikaelia, ei tosin kuvata lempeänsuloiseksi, vaan voimakkaaksi soturiksi, joka taistelee Jumalan käskystä pahaa vastaan ja hyvää puolustaen.
29.9. on 400-luvultaw lähtien omistettu arkkienkeli Mikaelille, joka kävi taivaissa taistelun pimeyden voimia vastaan ja voitti ne. .

’Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa,’ toteaa Kirkkovuosikalenteri, Ja jatkaa: .
’Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’

Taivaallinen istuin
Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!   Ps. 103:19–22

**********************

Enkeli kulkee edelläsi
Herra sanoi:
    ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  2. Moos. 23:20–23

Enkelit ja Pyhä Henki
Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.
    Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.  Hepr. 1:14–2:4

Vaikka Heprealaiskirje ei tuossa puhukaan pelastuksesta maallisessa mielessä, tekee kuitenkin mieli taas kerran, tässäkin, huokaista rukous: rakas Jumala, auta niitä, jotka puolustavat maataan siihen hyökännyttä vihollista vastaan. Lähetä enkelisi suojelemaan kaikkia epävarmuuden, turvattomuuden, surun ja pelon keskellä eläviä. Auta että Ukrainan lisäksi jokaisessa maassa voisi vallita rauha. Anna Sinun Rauhasi vaikuttaa tässä maailmassamme, ja auta meitä jokaista elämään Sinun Rauhastasi käsin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivasten valtakunnassa
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”    Matt. 18:1-10

Jeesuksen sanat olivat varmasti – ja ehkä yhäkin ovat – kovaa kuultavaa sellaisille aikuisille, jotka suhtautuvat ylimielisesti niihin, jotka eivät ole samalla tavalla fiksuja ja osaavia kuin he itse. 
Pitäisikö minun muuttua lapsenkaltaiseksi? Naurettavaa. Lapsellista. 
Mutta eihän Jeesus tarkoita lasten tietomäärää tai sitä, mitä he osaavat, vaan jotain ihan muuta. 

Lapset ovat avoimia sille, mitä näkevät tai kokevat. He eivät vielä ole lukkiutuneet ahtaisiin ajatusmalleihin. He eivät ajattele: tuohan on mahdotonta.
Pieni, turvallisessa kodissa varttunut lapsi uskoo, että hänen vanhempansa voivat mitä tahansa. Sellaista luottamusta taivaallinen isämme toivoo meiltä: että Hän voi, silloinkin kun jokin asia tuntuu mahdottomalta, ja ratkaisua ei näytä olevan.  Että kääntyisimme Hänen puoleensa, karistaisimme yltämme omahyväisyyden ja itseriittoisuuden ja sanoisimme Hänelle: tarvitsen  Sinua, apuasi, johdatustasi, viisauttasi ja voimaasi.

Jeesus oli ja on turvattomien ja heikkojen puolella. Ymmärrän Jeesuksen puheen myllynkivestä,  niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Tuohon aikaan on varmaan ollut yhtä paljon heikompien hyväksikäyttöä, viettelemistä ja harhaanjohtamista kuin nykyäänkin. Heikompien on vaikeampi puolustautua väärinkohtelua vastaan.

Heikompien puolustajaksi julistautui myös Haagan srk. Tämänpäiväisessä HS: uutisessa, joka siteeraa srk:n somepäivitystä: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on” (Mt.25:29).
Twiitti jatkuu: ”Tämä sana näyttää käyvän synkällä tavalla toteen hallituspolitiikassa. On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta.”
Kun HS kysyi Haagan srk;n kirkkoherralta, onko srk:n ohjeiden mukaista ottaa puolia puoluepolitiikassa, 

”Seurakunta pitää huolta heikoimmista ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin” kertoo kirkkoherra. Näin on tehty Haagan srk:ssa jo vuosia. Srk on aikaisemmin ottanut kantaa esimerkiksi hallitusneuvotteluihin tai jos politiikka on kohdistunut lapsiin ja nuoriin. ”Seurakunta näkee, mikä arjessa tulee vastaan ja miten politiikka vaikuttaa pieneen ihmiseen,” hän toteaa.
Hän kertoo, että srk:ssa lähtöajatus moniin asioihin on se, mitä oman aikansa vaikuttaja Jeesus tekisi. ”Hänhän nimenomaan otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja piti kaikista heikoimmassa asemassa olevien puolta. Tänä päivänä Jeesus todennäköisesti haastaisi päättäjiä ja päätöksien seuraamuksia.”

Kristus, Sinä näet, miten monenlaisten vaikeuksien kanssa täällä kamppaillaan. Anna Sinun huolenpitosi kaikille tarvitseville.
Anna enkeleittesi suoja ja varjelus kaikille turvattomissa oloissa eläville. Lapsille, nuorille ja kaikenikäisille, kaikille jotka pelkäävät, ovat onnettomia ja kärsivät. Hoida heidän sisäisiä haavojaan ja traumojaan.

Anna Sinun Rauhasi sydämiimme, ja maailmaan. Auta että sota loppuu ja saadaan rauha sinne, missä taistellaan. Lähetä enkelisi lohduttamaan ja vahvistamaan niitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, kokemaan pommitusten kauhuja ja menettäneet omaisiaan,
Johdata, auta, suojele ja varjele, Kaikkivaltias.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi ja huolenpidostasi. Muistuta meitä, että aina voimme kääntyä Sinun puoleesi ja pyytää Sinulta apua. Sinulle kaikki on mahdollista.   

. 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus antaa elämän

26.9.2023. Viime viikon evankeliumiteksti kuvasi Martan ja Marian erilaisuutta. Jeesus sanoi Martalle: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Meissä kaikissa taitaa olla enemmän tai vähemmän näiden kummankin sisaruksen ominaisuuksia. Taas kerran havahduin siihen, miten tärkeää on (ainakin itselleni) että muistan viipyä Marian osassa (jonka luontaisesti koenkin itselleni läheisempänä ja  rakkaampana kuin Martan osan). 

Tänä aamuna, kun arkiaskareisiin siirtyminen oli jo mielessäni, tunsin että tulikin jäädä hiljaiseen rukoukseen. Syvä rauha laskeutui minuun ja ympärilleni. Tuttu tila, joka tulee usein hiljentyessäni pitempään; tila johon voisi jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja jossa vain sillä hetkellä läsnäoleva tuntuu merkitykselliseltä. Siinä ajatukset tekevät tilaa kuuntelemiselle, olemiselle – ja Hänelle, joka sanoi Martalle olevansa ylösnousemus ja elämä.   

Miten helposti tuo kutsu jäämään pitemmäksi aikaa siihen olisi voinut mennä ohi huomaamattani. Miten usein se onkaan mahtanut mennä minulta ohi, kun Martta minussa siirtyy jo arkipuuhiin?
(Sitä, miten olla tuossa vastaanottavassa ja kuuntelevassa tilassa, Marian osassa, myös arjen töitä tehdessä, en ole vielä oppinut. Mutta haluan oppia. Onneksi jokainen päivä tarjoaa siihen harjoittelutilaisuuksia. )

Jossain vaiheessa, kun aioin siirtyä Martan osaan (päivän askareihin) tuli sisäinen kehotus  katsoa TV7:ää. (En muista milloin olen viimeksi vieraillut TV7:n sivuilla; ehkä joskus keväällä; joka tapauksessa siitä on tosi pitkä aika,)
Avasin siis läppärini. TV7:n kanavalla oli parhaillaan menossa ohjelma, jossa messiaaninen (= Jeesukseen uskova) rabbi sanoi juuri sen avautuessa: ”Siksi Jeesus kehotti meitä menemään yksinäiseen paikkaan rukoilemaan.” Ja rabbi jatkoi puhumalla siitä, miten merkityksellistä on, että ymmärrämme (uskomme), että Jumala kuulee rukouksemme ja haluaa vastata niihin. 

Tämä oli minulle ikään kuin vahvistus sille, kuinka Jumala halusi tänään minun viipyvän rukouksessa, ’yksinäisessä paikassa’, Hänen läsnäolossaan. Mielessäni ei ollut mitään erityistä rukouspyyntöä.  Mutta ajattelen, että Hän halusi ’vain’ että viipyisin siinä, hiljaa, vastaanottavaisena ja kuuntelevana, Marian osassa, ennen kuin siirtyisin Martan hommiin. 

Uskon että Hän toivoo sitä meiltä jokaiselta. Että viettäisimme enemmän aikaa Marian osassa. Jotta Hän voisi tehdä meissä sitä mitä Hän haluaa meissä tehdä. Jotta Hän voisi näyttää meille, kuinka Hän todella on. Ja että Hän on kanssamme.
Ja että Hän haluaa kutsua meitä kaikkia ulos omista ahtaista ajattelun ja uskomustemme lokeroista, joihin olemme jähmettyneet. Hän haluaa kutsua meitä ulos ’hautaluolistamme’, kuten Jeesus kutsui Lasarusta. Kutsua  Elämään; elämään Hänen valtakuntansa todellisuudessa.

Hän haluaa vapauttaa mielemme ja sydämemme siteistä, joihin maailman uskomusjärjestelmät ovat kietoneet meidät. Hän haluaa näyttää, mitä Hän voi. (Ja se on niin paljon enemmän kuin voimme kuvitellakaan.)
Martta tiesi tämän sanoessaan Jeesukselle: ”Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.”  

**********************

Hyvyytesi on suuri
Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala.
Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni,
iäti minä kunnioitan nimeäsi. 
Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä. 
 Ps. 86:10–13

Tätä sydämeni kaipaa 
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun  nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. 
Job 19:25–27

Jobin toiveikkaat sanat. Kaiken menetyksen jälkeen, epätoivoisena, sairaana ja heikkona, hyljeksittynä ja halveksittuna, elämänhalunsa menettäneenä. Job sittenkin jaksoi kiittää Jumalaa. 
Vaikka usko välillä horjuikin, hän sittenkin piti siitä kiinni. Ja suurimmasta toiveestaan: saada omin silmin nähdä Jumala… sillä tavoin, ettei Hän enää ole kaukainen, vieras, outo, vaan aivan vierellä, välittävänä, läheisenä ja rakastavana, 

Job ei hylännyt Jumalaa kaikesta kärsimyksestään huolimatta. Ja Jumala osoitti, että Hänkään  ei ollut hylännyt Jobia, vaan näki hänen kamppailunsa ja palkitsi hänen uskollisuutensa.
Vaikka Jobin kirja onkin hurja, tuo yllä oleva kohta on niin kaunis: Jobin kaipuu nähdä Jumala omin silmin antoi hänelle voimia kestää kärsimykset ja menetykset. Siitä toivosta hän piti kiinni, silloinkin kun hänen tilansa ja tilanteensa olivat mitä kurjimmat.

Huomion ja katseen kääntäminen omista kärsimyksistä Jumalaan ja siihen, mitä Hän on, auttoi Jobia kestämään kivun ja tuskan. (Tämän olen itsekin usein kokenut tuovan apua, kun kropan kipuilu on tuottanut vaikeutta oloon.)  

**********************

Uskon Henki
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
    Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne.   

2. Kor. 4:7–14

”Uskotko tämän?”
Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
    Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
    Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
    Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
    Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
    Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.   
Joh. 11:21–45

”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, sanoi Jeesus Martalle. Jeesus sanoi, että Lasarus, joka oli ollut 3 päivää haudattuna, heräisi eloon. Martta uskoi Jeesusta ja vastasi tälle: ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”

Saiko Martan epätoivo veljen kuolemasta hänet uskomaan Jeesuksen lupaukseen, että tämä nousisi kuolleista? Oliko Pyhän Hengen vaikutusta, että Maria tunnisti Jeesuksen Messiaaksi?
Joka tapauksessa Martan luottamus Jeesukseen oli luja.
Jospa meillä nykyihmisillä olisi edes hitunen Martan uskoa ja luottamusta… 

Marian ja muiden hänen kanssaan tulleiden itku sai Jeesuksen liikuttumaan: hänkin itki. Tuo on minusta ihan valtavan kaunis kohta: Jeesuksen myötäeläminen ja myötätunto. Jumalan Poika suree ja itkee, kun Hänelle rakkaat ihmiset surevat ja itkevät. 

Myös me olemme Kristukselle rakkaita. Hän tuntee myötätuntoa suruamme, menetyksiämme ja kärsimyksiämme kohtaan. Hän haluaa lohduttaa ja auttaa, ja kohottaa katseemme näkemään ja mielemme ymmärtämään mitä Jumala voi tehdä.
Kun käytännönläheinen Martta huolestui haudasta mahdollisesti tulevasta hajusta, Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”

Kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, siinä tapahtuu ihmeitä. Siinä ihminen voi saada aivan uuden elämän, uuden alun. Taakat valahtavat harteilta, huolet pyyhkiytyvät pois, sydän kevenee.
Kun kääntää huomionsa siihen, mitä Jumala on ja mitä Hän voi, asiat alkavat tuntua toisenlaisilta, keveämmiltä. 

Jumalan kirkkauden voimaan ja vaikutukseen kannattaa uskoa. Olen nähnyt, miten Hänen kirkkautensa voi muuttaa vahvan suojamuurin sisään sulkeutuneen ihmisen sellaiseksi, joka haluaisi syleillä koko maailmaa. Vain Hän voi saada niin suuren muutoksen aikaan. Hän haluaa vapauttaa meidät taakoistamme, jotta voisimme elää ja toimia Hänen toivomallaan tavalla ja  tuoda Hänen valtakuntansa todellisuutta tänne maan päälle. 

**********************

Muistin kuulleeni laulun, jossa on tämän viikon VT;n tekstissä olevat Jobin sanat:
”Minä tiedän, että lunastajani elää”.
Alla olevalla videolla yksi versio tästä laulusta.

I Know That My Redeemer Lives – 

Tiedän Lunastajani elävän
miten suloisesti tuo lause lohduttaakaan
Hän, joka kerran kuoli, elää
Hän, ikuinen Johtajani, elää

Hän, haudan voittaja, elää
Hän elää ikuisesti, pelastaakseen
Hän elää, täynnä kirkkautta, taivaassa
Hän elää, ylhäällä korkeuksissa

Hän elää siunatakseen minua Rakkaudellaan
Hän elää puhuakseen puolestani taivaassa
Hän elää ravitakseen nälkäistä sieluani
Hän elää auttaakseen minua kun sitä tarvitsen

Hän elää täyttääkseen runsaasti tarpeeni
Hän elää johdattaakseen minua katseellaan
Hän elää lohduttaakseen minua uupuessani
Hän elää kuullakseen sieluni valituksen

Hän elää tyynnyttääkseen kaikki pelkoni
Hän elää pyyhkiäkseen kyyneleeni
Hän elää rauhoittaakseen huolestuneen sydämeni
Hän elää välittääkseen kaikkia siunauksiaan

Hän, lempeä, viisas taivaallinen Ystäväni, elää
Hän elää ja rakastaa minua loppuun asti
Hän elää, ja siksi laulan:
Hän, Profeettani, Pappini ja Kuninkaani elää

Hän elää ja suo minun hengittää joka päivä
Hän elää ja tulen voittamaan kuoleman
Hän elää valmistaakseen minulle asuinsijan
Hän elää johdattaakseen minut turvallisesti sinne

Hän elää, kaikki kunnia Hänen nimelleen
Hän elää, Jeesukseni, ikuisesti sama
Miten suloisen ilon tämä lause antaakaan:
”Minä tiedän, että Lunastajani elää!”

Jumalan huolenpito

16.9.2023.  Vallisaaren biennaalissa eräs teos pysäytti istumaan lammen rantaan pitkäksi aikaa ja vain katselemaan ja ihastelemaan usvan alati muuttuvaa liikettä. Lempeä tuulenviri sai yllättäviäkin muotoja lammen reunalta veden pinnasta kohoavassa udussa.
Taiteilijapariskunta Sasha Huberin ja Petri Saarikon Remedies-projektiin kuuluva installaatio Turvapaikka, utu sekä sitä ympäröivä maisema lumosivat kauneudellaan.

Installaation englanninkielinen nimi on mielestäni suomenkielistä puhuttelevampi: Sanctuary, mist. Sanctuary-sana merkitsee minulle enemmän pyhää paikkaa, pyhäkköä kuin turvapaikkaa, ja mist-sana assosioituu mielessäni johonkin mystiseen, silmiltä salassa olevaan. Usvan lävitse asiat eivät näyttäydy selvärajaisina, vaan saa ikään kuin aavistella, mitä kaikkea utuun mahtaakaan kätkeytyä. 

Jumalan huolenpitoa ajatellessani tulee mieleen, kuinka se on usein sellaista, jota emme välttämättä heti havaitse. Hän auttaa, suojelee, johdattaa ja pitää meistä huolta niin moninaisin tavoin.
Emme ennalta voi nähdä ja tietää, miten Hän haluaa ilmentää itseään ja toimia elämässämme ja minkä muotoisena Hänen huolenpitonsa kulloinkin ilmenee. 

Joskus, kun löytää pyhän (olo)tilan, ja pysähtyy ihmettelemään ja kuulostelemaan, saattaa tunnistaa kuinka vahvasti Pyhä on siinä läsnä. Voi tuntea tuon ihmeellisen pyhyyden läsnäolon syvästi hoitavan vaikutuksen. On kuin olisi suuressa näkymättömässä sylissä, jossa Joku, itseä niin valtavan paljon suurempi, haluaisi huuhtoa pois kaikki huolet ja murheet, ja ympäröidä ja täyttää Rakkaudellaan ja Rauhallaan. 

Ehtymätön Lähde – Jumala tietää mitä kulloinkin tarvitsemme. Voimia, sisäistä rauhaa, luottamusta, iloa, toivoa… – Hän on kaiken hyvän ehtymätön Lähde.
Joskus, kun jokin asia painaa mieltä ja tuottaa huolta tai murhetta, tuntuu että on vaikeampaa löytää tuohon pyhään tilaan, jossa voi löytää sisäisen rauhan. Kuluneena kesänä minulla on ollut monia sellaisia hetkiä.
Mutta sitten Jumala yllättää, asiat selkenevät ja rauha täyttää mielen ja sydämen. 

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa huomispyhän aiheesta: 
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

**********************

Sinä, Herra, olet hyvä
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.   Ps. 86:1, 3–7

”Älä pelkää”
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
    Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
    Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
    Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
    Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.  1. Kun. 17:1, 8–16

Hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.  Fil. 4:10–14

Silloin tällöin huomaan, kuinka pitkään olen taas kerran koettanut sinnitellä jonkin jutun kanssa ajatellen, että minun pitää itse voida ratkaista tämä asia. Vaikka rukous onkin kulkenut mukana matkassa, pääpaino on kuitenkin ollut siinä, että minun pitää selvittää tämä juttu, jotta kaikki sujuisi ja jatkuisi hyvin.

Ja sitten, jälkeenpäin, huomaan, kuinka vähän tilaa olin antanut/jättänyt Jumalan avulle, johdatukselle ja huolenpidolle tuossa asiassa. Ja ihmettelen, että miten tässä nyt taas pääsi näin käymään. Miten taas saatoin unohtaa, mikä oli se tärkein asia: etsiä Hänen valtakuntaansa; sitä tilaa, jossa Hän toimii ja osoittaa, miten paljon Hän välittää ja haluaa pitää huolta. 

Marian hyvä osa
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”  Luuk. 10:38–42

Tuskin olisi voinut parempaan hetkeen tulla omalla kohdallani tämä evankeliumikohta. Muistutuksena. Miten paljon olenkaan ollut huolissani, touhunnut ja koettanut kuluneen kesän aikana saada asioita järjestykseen, Jopa siinä määrin, että sydänkin välillä koetti ilmoittaa että hei, pysähdy, älä hätäile, istahda Pyhän ääreen, Kristuksen jalkojen juureen, kuuntele mitä Hän haluaa sinulle sanoa, juuri tällä hetkellä.  

Kiitollisuus

12.9.2023. Tämän viikon aihe on tavattoman tärkeä, koska se vaikuttaa niin paljon koko elämiseemme ja olemiseemme. Kiitollisuuden tunne ja kiitolliset ajatukset (tai niiden puute) heijastuvat joka päivä siihen, miten me näemme ja koemme asioita ja miten niihin suhtaudumme.

Mistä kaikesta olen kiitollinen tänään? Kiitoksen aiheitahan löytyy vaikka kuinka, isoista ja ihan pienistäkin asioista. Isommista tulee ensimmäisenä mieleen tänään: kiitos Jumalalle siitä, että maassamme vallitsee rauha! Pienemmistä ja ohimenevämmistä: kiitos tämänpäiväisestä lämpimästä säästä (20 astetta, ja auringonpilkahduksia pilvien välistä). Ja kiitos minulle niin merkittävästä ja toivon mukaan myös pysyvämmästä asiasta: että nivelrikkopolvi kestää kävelylenkit hauvan kanssa.  

**********************

Anna-Mari Kaskinen, v:n 2022 Kirkon kulttuuripalkinnon saanut kirjailija, runoilija ja sanoittaja, juhlisti elämäntyötään Kallion kirkossa 3.9. Laulaen matkaa tee -juhlakonsertilla. (Googlaamalla selvisi että Anna-Mari täyttää ensi kuussa 65v.).

Kirkkosali oli täpötäynnä viimeistä paikkaa myöten (parvelta onneksi löysimme vielä istumapaikat). Konsertissa kuultiin Anna-Mari Kaskisen sanoittamia lauluja vuosikymmenten varrelta.
Voisi sanoa, että kiitollisuus oli konsertin johtava teema; monia kiitoksia kuultiin sen aikana. Lopuksi Anna-Mari kiitti lämpimästi miestään (Roihuvuoren kirkkoherra) Pekkaa jatkuvasta tuesta ja ymmärryksestä epäsäännöllisiä työaikoja kohtaan kaikkien kuluneiden vuosien aikana. Pekka puolestaan kiitti vaimoaan siitä, että tämä oli pysynyt uskollisena kutsumukselleen, joka  on välillä merkinnyt nukkumattomia öitä, valtavaa työntekoa ja jaksamista.  

**********************

Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

Jumalan luo kaikki ihmiset tulevat
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen.
Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi.
Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!   Ps. 65:2–6, 9

**************************

Laulut kaikuvat Hänelle ylistykseksi 
Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.
Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa.
Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala.
Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle.  Jes. 24:14–16

Hänen hyvyytensä kestää ikuisesti
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
      – Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
    Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!  2. Kor. 9:6–15

Tahdotko tulla terveeksi?
Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.  Joh. 5:1–15

Betesdan altaalla tapahtui aina silloin tällöin ihmeitä: Jumalan enkeli tuli hämmentämään vettä niin että se kuohuisi, ja ken ensimmäisenä ehti altaaseen, tervehtyi vaivastaan. 
Kukaan ei voinut ennalta tietää, milloin enkeli tulisi. Altaan äärellä vietti aikaansa varmasti moni sairaudestaan kärsivä, odottaen ja toivoen, että saisi osakseen tuon ’lottovoiton’.

Kuuluikohan tuo kaikki Jumalan suunnitelmaan: että Hän ensin lähettää enkelinsä liikuttamaan altaan vettä. Ja kun sana parantumisista leviäisi, altaan reunustat ja sitä ympäröineet portaikot  täyttyisivät parantumista hartaasti toivovista sairaista. – Ja sitten Hän lähettäisikin enkelin sijasta Poikansa. 

Eräänäsapattina Betesdan altaan luo tuli mies, joka kysyi eräältä sairaalta: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sen sijaan että sairas olisi vastannut myöntävästi, hän tuijottaa vain allasta ja alkaa selittää, miksei voi parantua: hän ei koskaan ennättäisi ensimmäisenä veteen. 

Jostuo sairas mies olisi tiennyt, kuka kysymyksen esittäjä oli, hän olisi epäilemättä kääntänyt katseensa kysyjään ja vastannut: ”Kyllä, Herra, tahdon!” 
Jeesus ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta, vaan paransi miehen ja lähti pois.

Mielessäni näen, kuinka muiden altaan luona viruvien, enkeliä odottavien keskuudessa levisi hämmennys: mitä oikein tapahtui? Tuo tuossa, joka ei pystynyt kävelemään, vaan makasi kaiket päivät vuodematollaan, nousi ylös ja käveli terveenä pois. Altaan vesi ei ollut häntä parantanut, vaan paikalle oli tullut joku, joka oli parantanut hänet.  

Myös fariseukset kuulivat, mitä altaalla oli tapahtunut. Ensin he soimasivat parantunutta miestä, kun tämä kantoi vuodemattoaan sapattina, ja sitten tivasivat tältä, kuka hänet oli parantanut. Sapattikäskyn rikkomisen selvittäminen kiinnosti heitä enemmän kuin se, että kauan sairaana ollut mies oli tullut terveeksi ja toimintakykyiseksi.  

Mieleen tulee, miten silloin, kun toivoo tervehtymistä tai parempaa oloa, mieli voi fiksoitua johonkin tiettyyn asiaan: kunhan tämä tai tämä toteutuisi, niin sitten voisin paremmin, sitten parantuisin.
Mutta Jumalalla voikin olla jokin toinen suunnitelma. Hän voi lähettää apunsa jollain muulla tavalla kuin mitä me kuvittelemme tai toivomme. Siksi kannattaa pitää sydän ja mieli avoinna, ja kääntää katseensa Häneen; kuunnella mitä Hän meille tahtoo sanoa. Kysyykö Hän minulta/sinulta samaa kuin tuolta sairaalta mieheltä altaan luona?

Ainakin itse haluan vastata Hänelle: Kyllä, tahdon tulla terveeksi! Tahdon vieläkin pystyä kiipeämään kallioille, vaeltelemaan metsissä ja erämailla. – 30 v:n ajan Sinä olet voidellut graavia nivelrikkoani, kasvattanut jonkinlaista väliainetta nivelpintoihin, niin että olen pystynyt kävelemään enemmän tai vähemmän kivutta. Jos nyt on tullut polvileikkauksen aika, niin Sinä olet siinäkin mukana, näin uskon. Ja kiitän Sinua siitä. 

Elämä on nyt – Sauli Ahvenjärvi, sanat Anna-Mari Kaskinen

Etsin lauluvideota Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta laulusta. Tämän valitsin lähinnä siinä olevien meri- ja purjehduskuvien vuoksi. Veden äärellä sieluni näet virittyy miltei aina kiitokseen: kiitos kun saan tässä olla… 

Lähimmäinen

Päivän Sana 2.9.2023.: ’Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.’ (Kol.3:23)
Luettuani tuon tänä aamuna läppäriltäni aloin miettiä vapaaehtoistoimintaa. Suuri osa suomalaisista tekee jonkinlaista vapaaehtoistyötä. – Mikä saa niin monet ryhtymään vapaaehtoisiksi?
Yleinen vastaus taitaa olla, että antaessaan saa. Palkintona voi olla kiitollinen hymy tai sana, ja hyvä olo sisimmässä, kun on voinut olla avuksi. Siitä seuraavaa tunnetta on vaikea kuvailla sanoin.

Jonkun kohtaamisen tai vapaaehtoisvuoron jälkeen voi olla aivan erityisen vahva hyvänolon tunne; askelet ovat keveät kotiin lähtiessä, melkein kuin ne eivät koskettaisi maata ollenkaan, ja mieli on tavattoman kiitollinen. Sellaisina hetkinä ajattelen, että tässä on kyllä ollut taivas mukana.
Joihinkin tilanteisiin on voinut liittyä haikeutta ja vaikeutta, mutta kun huomaa, että jotain hyvää kohtaamisessa tapahtui, saattaa ehkä tuntua siltä, että myös siitä iloinneita enkeleitä oli siinä läsnä. 

Vapaaehtoisten palkinto on toisinaan myös ihan konkreettista. Vapaaehtoisena seurakunnassa ja keikka-apuna toimiessa on tullut kutsuja syys- ja kevätkauden päätteeksi tilaisuuksiin, jossa on ollut tarjoilua, konserttia, elokuvaesitystä jne. Sairaalapastorin järjestämien tilaisuuksien vapaaehtoisina olemme saaneet nauttia virkistyspäivistä seurakunnan leirikeskuksessa.
Palvelutaloihin saattohoitovapaaehtoisia kouluttava Lohtua Läsnäolosta -hanke on järjestänyt saattohoidon vapaaehtoisille maksuttomia, mielenkiintoisia ja antoisia jatkokoulutuksia ja työpajoja.

Eilen Terhokoti, Hgissä toimiva saattohoitokoti, vietti 35-vuotisjuhlaa. Kutsu kuului: ’Tervetuloa juhlimaan Terhokodin yhteistä taivalta henkilökunnan ja vapaaehtoisten kanssa.’
Terhokoti on pienehkö työyhteisö, jossa työntekijät tuntevat hyvin toisensa. Eilisiltana istuivat samoissa pöydissä johtohenkilöt, hoitajat, sairaala-apulaiset ja vapaaehtoiset. Siinä vahvistui tunne, että yhdessä ollaan kaikki toimimassa saatettavien ja heidän omaistensa hyväksi. 

Kiitospuheessa 15 ja 20 vuotta Terhokodissa työskenneille mainittiin heidän henkilökohtaisia vahvuuksiaan ja taitojaan, kuten sydämen lämpö, kyky luoda (kaikesta kiireestä huolimatta) rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri jne.
Tilaisuuden musiikkiesityksen lopuksi esiintyjä lauloi Franciscuksen rauhanrukouksen. 

Terhokoti tekee tärkeää ja arvokasta työtään pitkälti yksityisiltä ja yrityksiltä saatujen lahjoitusten turvin. Lahjoituksia sekä Ideoita (ja toteutuksia) varjojen hankintaan otetaan kiitollisuudella vastaan. (https;//terho.fi) 

Vapaaehtoiset (kuten ei hoitohenkilökuntakaan) eivät saa tuoda esiin omaa vakaumustaan, ellei sitä nimenomaisesti toivota ja pyydetä; vapaaehtoistoimintaan kuuluu ehdottomana sääntönä jokaisen oman vakaumuksen kunnioittaminen. (Oma-aloitteinen vakaumuksestaan puhuminen voitaisiin tulkita tyrkyttämiseksi tai käännytysyritykseksi.)
Mikään ei kuitenkaan estä vapaaehtoista toimimaan ’niin kuin tekisi kaiken Herralle’.
Minusta se on kaunis lähtökohta – niin vapaaehtoistoiminnassa kuin missä tahansa toiminnassa.
Ja aina voi (jollei ääneen, niin mielessään) rukoilla hänen puolestaan, jota kulloinkin on kohtaamassa tai auttamassa.

Näkymä eilisillan ravintolan ikkunasta

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa huomispyhän aiheesta:
Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9

**********************

Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
    Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
1. Sam. 24:9–12, 17–21

Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
    Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
    Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
1. Joh. 3:11–18

Jeesus sanoi:
    ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Matt. 5:43–48

Taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa nousta meille kaikille, samoin Hän lähettää sateen meille kaikille (mikä on tässä kyllä huomattu viime viikkoina…)
Samanlaista erottelemattomuutta Jeesus toivoo meiltä. Että suhtautuisimme rakkaudellisesti niitäkin kohtaan, jotka ovat tehneet meille vääryyttä tai olleet meitä kohtaan ilkeitä. Että ojentaisimme auttavan käden tai antaisimme anteeksi silloinkin kun on kyseessä joku, joka suhtautuu meihin vihamielisesti, ja jota kohtaan meillä ehkä on samanlaisia tuntemuksia.
Uh, siinä vasta haastetta.

Mutta kun ajattelin enemmän tuota asiaa, niin löysin siihen toisenlaisen lähestymistavan. Entä jos vain pitäisin kiinni ’oikeudestani’ kantaa kaunaa jollekin? Mitä jos vaalisin katkeruuden tunnetta sydämessäni? Enkö silloin tee vain hallaa itselleni, kasvata myrkyllistä oloa sisimmässäni ja levitä sitä vielä ympäristöönikin? 

Ja sitten vielä tuo lyhykäinen kehotus Jeesukselta: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Tuossa kohtaa voi ensimmäisenä tulla mieleen, että nyt heitän hanskat naulaan. Niinpä,  mahdottomiahan hän pyytää. – Mutta eikö Jeesus tiennytkin ihan tasan tarkkaan, kuinka vajavaisia me ihmiset olemme? Hän näki syvälle ihmissieluun, näki ajatukset, asenteet, aikomukset ja motiivit. Ja siitä huolimatta hän kehottaa meitä suhtautumaan toisiin rakkaudella, silloinkin, kun se tuntuu tosi vaikealta. 

Jeesus tietää, että samoin kuin taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa lämmittää ja sateensa kastella meitä erottelematta, Hän myös haluaa auttaa meitä kaikkia oppimaan, miten suhtautua rakastavasti toisiin, erottelematta. Itse emme siihen pysty, mutta siksi Hän on antanut meille Poikansa. 

Kristus, Sinä tulit opettamaan meille Rakkautta. Sinä voit auttaa meitä suhtautumaan toisiin niin kuin Sinä suhtaudut, ja toimimaan heitä kohtaan niin kuin Sinä toivot meidän toimivan.
Auta meitä, anna sydämiimme halu ja kyky anteeksiantoon. Auta meitä kasvamaan kohti kaltaisuuttasi. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi laskeutua keskellemme ja ilmetä täällä maan päällä.

**********************

Jeesus, parantajamme

30.8.2023. Tämän viikon aiheena on Jeesus, parantajamme. Sana ’parantajamme’ kuvastaa tuossa sitä, että Jeesus ei parantanut vain aikalaisiaan, vaan meitäkin, nykyeläviä. 
Kun on saanut nähdä ja kokea, kuinka Jeesus Kristus auttaa, hoitaa ja parantaa, tietää, ettei aiheen otsikko ole pelkkiä sanoja, vaan todellisuutta.  

Meillä on toinenkin, erityisesti suomalaisille rakas ja (maan)läheinen parantaja: luonto. Lukemattomat  ihmiset kokevat yhä uudestaan luonnon tervehdyttävän vaikutuksen. Metsäpolulla, kalliolla, veden äärellä, niityillä, jopa puistoissa, voi tuntea, kuinka mieli ja koko olemus tulee levolliseksi, virkistyy, uudistuu, innoittuu – juuri sen mukaisesti, mitä kulloinkin tarvitsee. 

Kiitollisuus tulvahtaa olemukseeni aina luonnossa liikkuessani, kalliolle kiivetessä, veden äärellä istuessa, marjoja poimiessa, raikasta ilmaa hengittäessä. Miten onnellisia olemmekaan, kun saamme nauttia puhtaasta luonnosta ja kaikista sen antimista, väreistä, tuoksuista ja loputtoman runsaasta kauneudesta. Siitä, kuinka se niin ihanasti ja kokonaisvaltaisesti hoitaa ja ravitsee meitä.   

********************** 

’Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia’ – Tammisaaren Chappe-museon avajaisnäyttely oli mielenkiintoinen elämys. Se käsittelee museon lahjoittajien (genetiikantutkija Albert de la Chapelle ja vaimonsa Clara D. Bloomfield) toivomuksen mukaisesti ympäristöarvoja ja ekologisesti kestävää kehitystä.
Luontolähtöisessä ja luontoyhteydestä kumpuavassa taiteessa käytetään biopohjaisia materiaaleja ja ekologisia tekniikoita, ja kiertotalous ja orgaanisen jätteen hyödyntäminen näkyy taitelijoiden tuotannossa. 

Näyttelyssä oli paljon innostavilta tuntuvia juttuja. Esim. merilevän työstämisen ja monipuolisen käyttämisen mahdollisuudet. Muotoilija ja tutkija Julia Lohmann on mukana projekteissa, joissa tutkitaan monialaisesti mm. merilevän potentiaalia kestävänä valmistus- ja suunnittelumateriaalina. 

Luonnonmateriaalia ja luonnon väriaineita töissään käyttävällä taitelija Katja Syrjällä oli 2 hyllyllä lasipurkeissa kaikenlaisia luonnosta kerättyä materiaalia. 
Hauskaa ja värikästä oli Tanja Maaria Heikkilän ’Syötävä kuvataide’. Juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sommitelmina ja tauluiksi kuvattuina.
Sienistä sommiteltujen ja kuvattujen taulujen tekijää en muista, Aika synkät aiheet, mutta pöllökuva oli mielestäni jotenkin liikuttava.

Keksijä, arkkitehti ja biomuotoilija ja Bob Hendrikx on kehittänyt sienirihmastosta koostuvan (luontoystävällisen, mutta ei kyllä niinkään esteettisen) ruumisarkun. Näyttelyssä olevan arkun nimi oli Loop Living Cocoon.
Aleksi Vesaluoman ja Aleksi Puustisen luotsaaman Caracara Collectiven tuotantoa oli installaatio, jonka valaisinvarjostimet oli tehty sienirihmastoista sekä scoby-sienestä (jota käytetään myös kombuchan valmistukseen).

(Alla olevat kuvat ovat näyttelystä napsimiani.)

Jumalani, Sinua minä ylistän
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Onnellinen se, joka turvaa Jumalaansa
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.  
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!
Ps. 146:5–10

**********************

’Niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää’
Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
Sananl. 18:4–8, 21

’Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän, ja kielikin on tuli’
Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
    Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.
Jaak. 3:2–12

(Nahantuntuiseksi työstettyä merilevää)

”Hyvyyden varastosta hyvää…”
Jeesus sanoi:
    ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”
Matt. 12:33–37

Rakas Jumala, Sinä näet kuinka vaikeaa meidän on pysyä hyvyyden tiellä. Auta Sinä meitä, anna Valosi johdattaa ajatuksiamme, puhettamme ja tekojamme niin, että voisimme tuoda sisimpämme varastosta sitä hyvää, jonka Sinä olet meille antanut ja tarkoittanut.  
Sillä olethan luonut meidät omaksi kuvaksesi.
Me olemme unohtaneet. Vedä meitä jälleen lähellesi, yhteyteesi, Rakkautesi vaikutuspiiriin. Ilman Sinua olemme eksyksissä ja avuttomia.

Sinä tunnet meidät, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Kiitos että rakastat meitä niin valtavasti vajavuuksistamme huolimatta. Auta meitä heikkouksissamme. Anna Sinun vaikutuksesi ohjata puhettamme ja kohtaamisiamme, niin että ne saisivat aikaan jotain hyvää. 🙂 

Päivitys 31.8. – Tämänpäiväisissä uutisissa oli linkki Kirsti Paakkasen (1929-2021) haastatteluun v:lta 2019.
Olin aina vähän kummastellut tuota aina mustiin pukeutunutta rautaista uranaista, joka matkusteli vähän väliä Ranskaan. Nyt ilahduin kuunnellessani tuota haastatteluhetkellä 90-vuotiasta ja hänen kirkkaita ja valoisia kommentteja asioista, jotka olivat hänelle merkityksellisiä.
Kirsti Paakkanen kertoi miten tärkeää hänelle oli aina ollut yritysjohtajana työntekijöiden tasavertainen kohtelu ja se, että puhutaan toiselle kauniisti.
Kirstin äiti oli körtti. Varmaan tältä hän oli perinyt uskon Taivaan Isään. ja ehkä myös sen luottamuksen, joka hänellä oli siunausten suojaavaan voimaan (kodin siunaaminen oli Kirstille tärkeä asia) ja Taivaan isän apuun.

Linkki haastatteluun:  https://areena.yle.fi/podcastit/1-50084960

(Kirsti Paakkanen oli lähtöisin köyhistä oloista, mutta kovalla työnteolla saavutti paljon elämässään. Marimekon hän osti sen ollessa syvässä ahdingossa, ja nosti yrityksen  uudelleen jaloilleen.) 

Itsensä tutkiminen

26.8.2023.  Kirkkovuosikalenteri kuvaa aihetta näin:
’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

Puhdas sydän ja vahva henki – niitä Daavid anoi Jumalalta. Daavidilla oli jo nuorena poikana, isänsä lampaita paimentaessaan, läheinen ja rakastava suhde Jumalaan. Daavidin psalmit kuvastavat, kuinka äärettömän tärkeä, rakas ja pyhä Jumala oli hänelle.
Hän luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan. Kunnes tuo luottamus ja varmuus järkkyi: kun paljastui, mitä hän oli tehnyt. Hän oli kuninkaan auktoriteettiaan käyttäen lähettänyt miehen varmaan kuolemaan saadakseen itselleen tämän vaimon, johon oli ihastunut.
Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo ilmaisemaan, miten paha teko oli Hänen silmissään, Daavid hätääntyi: kääntääkö Jumala nyt hänelle selkänsä?

Daavid tunsi, että Jumala oli hänen kanssaan. Pyhä Henki vaikutti hänessä siitä lähtien, kun profeetta Samuel oli voidellut hänet seuraavaksi kuninkaaksi.   
(Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 1.Sam.16: 13).

Henki – isolla vai pienellä kirjaimella kirjoitettuna, siinä on minusta eroa. Esim. ruotsin, englannin ja vanhan suomenkielen käännöksissä tuossa tekstikohdassa Henki on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.”
Miksiköhän nuo sanat ’pyhää henkeäsi’ ovat uudemmassa suomennoksessa pienillä alkukirjaimilla? Sillä henkihän meissä kaikissa on, niin kauan kuin hengitämme ja sydän lyö. Suomenkieli kuvaa sitä hyvin: ’hengissä ollaan’.

Uudessa suomennoksessa hämärtyy mielestäni se, kuinka Daavid sai – ei vain öljyllä, vaan myös samalla Pyhän Hengen voitelun, ja kuinka hän koki sen, kuinka Jumalan Pyhä Henki oli hänessä. (”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”)

Jo ennen kuninkaaksi voitelua Daavid uskoi ja luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan.
”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä,” sanoi Daavid Saulille lähtiessään kohtaamaan Goljatia.
Samuelin kirjan mukaan Pyhä Henki laskeutui Daavidiin profeetta Samuelin voideltua hänet. Hän sai siis tuolloin erityisen Pyhän Hengen voitelun siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. 

Daavidin suuri pelko ei ollut se, että hän menettäisi kuninkuutensa, vaan se, että koska hän oli tehnyt kauhean teon, Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Henkensä vaikutuksen. ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.”
Jumala halusi, että Daavid tunnistaisi ja tunnustaisi, että hän on teollaan rikkonut Jumalaa vastaan. Kun Daavid oli tämän tehnyt, Jumala armahti häntä.

Sitä Jumala taitaa haluta meidän jokaisen kohdalla: että huomaisimme, tunnistaisimme sekä myöskin tunnustaisimme Hänelle rikkomuksemme. Sillä Hän on anteeksiantava Jumala, ja on kuin Hän haluaisi sen myös meille osoittaa.

Eräs kokemus sai minut vakuuttuneeksi siitä 15 v. sitten. Tunsin erittäin vahvasti sen, kuinka Hänen anteeksiannon voimansa laskeutui minuun saatuani tunnustettua erään mieltäni kovasti painaneen asian. Sitä kokemusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta se oli hyvin voimakas, rakkaudellinen ja luihin ja ytimiin saakka vaikuttava. Vaikea kuvitella, että koskaan voisin unohtaa sitä. Se(kin) vakuutti minut täysin Hänen Rakkautensa voimasta. 

Daavid sanoi: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”
    Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.
    Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: ”Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!” Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.”
    Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.
1. Sam. 17:37–45, 48–50

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Room. 7:14–25

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
    ”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
    ”Edellinen”, he vastasivat.
    Jeesus sanoi:
    ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Matt. 21:28–32

Jeesus kuvasi lyhyen vertauksensa avulla, kuinka tärkeää Jumalalle on, että huomaa, milloin omat asenteet, sanomiset ja tekemiset eivät ole kohdallaan, ja että tekee asianmukaiset korjaukset niihin. Aina on mahdollista tehdä asenteen muutos, vaihtaa suuntaa, valita parempi tapa toimia.

Siihen Jumala meitä kutsuu. Ja haluaa auttaa meitä silloin, kun emme omin neuvoin ja voimin siihen pysty. Sillä Hän haluaa, että me kasvaisimme kohti Hänen Poikansa kaltaisuutta. Jotta tämä maailmamme voisi heijastaa enemmän taivaan valtakunnan Valoa, Että taivaan todellisuus voisi ilmetä keskellämme. Että Hänen Totuutensa ja Rakkautensa voisi ohjata toimintaamme.