Juhannuksen tulisielu

17.6.2014  Tienraivaaja tulossa.– Juhannuksen nimi tulee Johannes Kastajalta, jonka syntymäpäivää vietetään tuona päivänä. Sopii hyvin valon ja tulen juhlaan: Johanneshan oli tulisielu, joka tuli valmistamaan tietä Valolle.

Tällä kertaa psalmitekstin Ps. 92: 2-6 antifoni (psalmitekstin alku- ja loppulaulu) puhutti minua enemmän kuin itse psalmiteksti:
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani.” (Jes. 49: 1, 3)

Jumala tiesi kaikki elämäni vaiheet jo ennen kuin synnyin… vaikeudet ja selviytymiset, ilot ja surut, erehdykset ja oppimiset, etsinnän ja löytämisen, kivut ja rauhan. Vasta elämäni toisella puoliskolla olen ymmärtänyt, että Hän on ollut kaikessa mukana. Mutta hyvä näinkin. Kun on paljon koettua takana, voi nähdä selkeämmin Jumalan suunnitelmat oman elämän kohdalla. Ja sen, kuinka Hän on ollut ja on kaikessa mukana – silloinkin kun sitä ei tiedosta. 

Veistos  –  Tuli mieleen viime syksyinen viikon pituinen arkiretriitti, johon osallistuin. Siihen kuului joka päivä keskustelu, johon pyöräilin aina samaa vihreää reittiä. Vasta 3. tai 4. päivänä silmäni osuivat johonkin, jota en aiemmin ollut huomannut. Löytö kosketti, osui suoraan kohtaan, johon olin siinä vaiheessa retriittiprosessissani sukeltanut; syntymääni ja lapsuuteeni liittyviin juttuihin.
Tänään, kun muutenkin oli käytävä Hgissä, kävin kuvaamassa sen. Ei enää koskettanut samalla tavoin;  ei ollut enää itselleni ajankohtainen. Mutta syksyllä ajoitus oli täydellinen;  Jumalan ajoitusta, ajattelen.
Mutta joka tapauksessa pidän veistoksesta. Mietin, kuinka 50-luvun lopun ja koko 60-luvun kävin koulua aivan siinä lähellä, ja myöhemmin töissäkin. Kuinka kiva olisi ollut koulun oppilaille, jos lähimetsässä olisi ollut tuollaisia kelopuihin veistettyjä puhuttelevia teoksia.  

2014-06-17-10-21-31-2

”…Hän antoi minulle nimen” – Vaikuttaako Jumala vanhempiin, kun nämä antavat lapselleen nimen? Omien lasteni odotusta ja syntymää ajatellessani sanoisin että kyllä Hän oli nimenvalinnoissa mukana – vaikken sitä silloin niin ymmärtänytkään.
Mietin myös suhtautumista omaan nimeen: onko sen kanssa itsestään selvästi sinut?
Tiedän henkilöitä, jotka vähän vierastavat toista nimeään. Kaikki nimemme ovat kuitenkin osa meitä, huolimatta siitä, miten niihin suhtaudumme.
Minua ei ole koskaan kutsuttu 1. nimelläni. Kuitenkin se tulee automaattisesti kaikkiin virallisiin dokumentteihin, koska se on eka etunimeni. Katselen sitä (esim. matkalipuissa) vähän kuin katsoisin jonkun vieraan nimeä, sillä pienestä pitäen kaikki ovat kutsuneet minua toisella nimelläni tai sen lyhenteellä.  
Kun tulin ekaluokalle kouluun, luokanope kysyi: ”Sopisiko että kutsuisimme sinua Veronicaksi, kun luokallamme on jo yksi Pia?” Hämmentyneenä sopersin vain ujosti ’joo’. Mutta ajattelin että olispa outoa jos kutsuttaisiin Piaksi.

Kun kuulee jonkun kutsuvan omalla nimellään, jotain liikahtaa sisällä. Sisin tunnistaa: tuo tarkoittaa minua. Reaktio tapahtuu aivoissa, mutta tunne tulee siihen myös jollain tavoin mukaan. Ikään kuin sisällämme olisi paikka, joka resonoi nimen kuulemiseen.
Huomaan sen siitä, kun kuulen jonkun lausuvan nimeni samalla tavoin kuin rakas mummuni. Hän äänsi sen äidinkielensä mukaisesti. Kun joku kutsuu minua samalla tavalla, se koskettaa jotain syvällä minussa. Se  tuudittelee hellästi sisäistä lastani. Siihen kätkeytyy kaikki se rakkaus ja lämpö, jota sain äidinäidiltäni.
Muistan myös lämpöisen liikutuksen lapsenlapseni kastetilaisuudessa, kun pappi lausui visusti salassa pidetyt nimet: pojantyttäreni toiseksi nimeksi tuli tuo toka nimeni. Kyynelet tulvahtivat silmiini sen kuullessani.

Kun Jumala kutsuu meitä, se vaikuttaa sisimpäämme. Hän, rakastava Vanhempamme, puhuu meille tavalla, joka vahvistaa luottamustamme Häneen. Se on rakastavaa ja hoitavaa puhetta. Kannustavaa ja rohkaisevaa. –  Ja juu, tarvittaessa lempeästi nuhtelevaakin, jottei meistä tulisi ihan summerhilliläisiä. Taivaallisena Vanhempanamme Hän tietää, mikä heiluttaa sisintämme juuri sillä tavoin, mitä kukin meistä kaipaa ja tarvitsee. Hän tuntee meidät – kaikilla nimillämme.

 He knows my name  –  Hän tietää nimeni

”Hän tuntee nimeni ja tietää kaiken mitä tarvitsen,
Hän nostaa minut ylös, kädestä minua pitäen
eikä koskaan ole niin kiireinen ettei voisi auttaa minua kun rukoilen…”

Oikeus kansojen valoksi – Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran  paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.   (Jes. 51: 3-6)

Elävän Jumalan puoleen – ”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”  (Ap.t. 14: 15-17)

Mikä tästä lapsesta tulee? – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Johanneksen syntymään liittyi paljon yllätyksiä. Lapsettomat Sakarias ja vaimonsa Elisabet olivat jo siinä iässä, että biologisesti ei ollut enää mahdollista, että heille voisi syntyä lapsi. Kun pappi Sakariaan vuoro oli suorittaa suitsutusuhri Jerusalemin temppelissä, ilmestyi enkeli Gabriel hänelle suitsutusastian ääreen. Gabriel ilmoitti Sakariaalle, että Elisabet synnyttäisi pojan, joka olisi jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Ja että poika valmistaisi odotetun Messiaan, Kristuksen, maailmaan tuloa.
Sakarias ei uskonut Gabrielia; siksi hän menetti puhekykynsä. Ulkopuolella rukoilemassa olleet ihmiset hätkähtivät aika lailla: he ymmärsivät että jotain hyvin merkittävää oli tapahtunut Sakariaalle temppelissä. – Vasta Johanneksen synnyttyä, kun Sakarias oli kirjoittanut liitutaululle Gabrielin lapselle ilmoittaman nimen: ”Johannes”, hänen puhekykynsä palautui.

Nimi Johannes merkitsee heprean kielellä ”Jumala on armollinen”. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

I want two wings – The Golden Gate Quartet

Koetapa kuunnella tätä menoa jalat & kädet liikkumattomina.

”Haluan siivet, jotta voin lentää niin ettei maailma voi minua vahingoittaa…
Seison Jordan -joen rannalla, katson toiselle puolelle,
Jeesus Kristus tuli kävellen… Johannes Kastaja lankesi polvilleen…”

Johannes, joka oli jo äitinsä kohdussa täyttynyt Pyhällä Hengellä, sanoi kansalle Jordan -joella: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16).

Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Jeesuksen jumalallisen olemuksen tämän tullessa hänen luokseen:  Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”  Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:13-17) 

Johannes Kastaja sai olla osallisena Jeesuksen elämän ratkaisevassa käännekohdassa. Jumala ilmoitti julkisesti, kuka Jeesus Nasaretilainen itse asiassa oli. Pyhän Hengen johdattamana Jeesus lähti erämaahan valmistautuakseen palvelutehtäväänsä. Tuota palvelutyötä jatkoivat hänen opetuslapsensa. Opetuslasten määrä kasvaa päivittäin huimaa vauhtia, sellaisissakin maissa, joissa Kristuksen seuraaminen on ankarasti kielletty ja rangaistava asia.
Mikä saa ihmiset pysymään uskossaan henkensäkin menettämisen uhalla? Pyhä Henki, joka toimii heissä, johdattaa, antaa voiman. Pyhä Henki antaa Jordan – kokemuksen Jumalan Pojan seuraajalle. Tämä alkaa tunnistaa olevansa Jumalan poika tai tytär, jota Hän suuresti rakastaa. Se on vahvin identiteetti, minkä voi saada.
Missä määrin olen tunnistanut perimmäisimmän, todellisimman identiteettini? Miten vahvana se on minussa, sinussa? Jumala toivoo, että me kaikki löytäisimme todellisen identiteettimme. Ilmoittaessaan Jeesuksen omaksi Pojakseen Jordan – joen kasteessa, Hän sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani”.
Myös jokaiselle meistä Hän haluaa sanoa: ”Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”  Hänen Poikansa on valmistanut meille kaikille tien tähän läheiseen suhteeseen, Vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, jossa Rakkaus virtaa, vaikuttaa ja vallitsee. Luoja ei sitä väkisin tyrkytä, mutta se on kaikille tarjolla.

Toivotaan aurinkoista Juhannusta!

Salattu Jumala

9.6.2014  – Ensi pyhänä, Pyhän Kolminaisuuden päivänä, ihmetellään Jumalan kolmiyhteyttä. ”Jumalan salattua olemusta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen”, kuten evankeliumikirja toteaa. Jumala on yksi, mutta Hän on ilmoittanut meille itsensä sekä Isänä (Luojana), Poikana (Lunastajana) että Pyhänä Henkenä (Pyhittäjänä).
Kirja jatkaa; ”Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.”
Jes! Ei tarvitse tietää ja koettaa ymmärtää kaikkea! Saa ihmetellä sitä, mikä on salassa, mutta joka kuitenkin ilmaisee itseään koko ajan meille. Jumala kutsuu lähempään tuntemiseensa. Ja kaikilla, Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on tässä oma osuutensa. Vuorotellen, mutta saumattomassa yhteistyössä. Ovathan He yhtä.

Hänen kasvojensa eteen – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi! Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.   (Ps. 95: 1-2, 6-7)

Kerran olin epävarma siitä miten jatkaa, ja minulta odotettiin vastausta. Koska en kerta kaikkiaan tiennyt mikä olisi oikea ratkaisu, toivoin että Jumala kertoisi minulle mitä tehdä.
Syvän hiljaisen rukouksen tilassa näin yllätyksekseni ’sisäisin silmin’ näyn, jossa seisoin tiellä, josta poikkesi toinen tie. Tunsin että suoraan jatkuva tie olisi minulle parempi ja Jumalan tahdon mukainen. Minussa nousi kuitenkin epäily: onkohan ihan varmasti noin? Olisin myös niin mielelläni lähtenyt sille toiselle tielle ja jättää erään tehtävän, jota en enää kokenut omakseni.
Koska halusin varmistaa asian, käännyin (näyssä siis) tuolle toiselle tielle. Silloin näin kuinka valtava käsivarsi tuli taivaalla olevasta valkoisesta pilvestä ja tarttui minuun ja johdatti minut lempeästi takaisin sille suoralle tielle,  jota olin ollut  kulkemassa. Ok, jatketaan sitten, sanoin Jumalalle, ja jatkoin sitä tietä (oikeasti siis).
Silloin ajattelin että olipa merkillinen näky. Eihän Jumalalla ole kättä. Kuinka minä tuollaista näin! Kun ajattelin näkyä jälkeenpäin, se tuntui epätodelliselta, koska en osannut yhdistää sitä mitenkään siihen, miten käsitin Jumalan. Eihän Jumalalla ole kättä! Hän on Henki! ja kuitenkin näky oli niin vahva ja todentuntuinen, että seurasin sen ohjausta.
Joskus vuosia myöhemmin helpotuin ja ilahduin ihan valtavasti, kun luin Raamatusta että muutkin ovat kokeneet jotain vastaavaa. Kuten tuon psalmin kirjoittaja. Ei tarvinnut enää ajatella että se näky oli ihan höpöjuttu. – Ja vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt mitä kaikkea on tapahtunut ja olen saanut oppia sen kautta, etten kääntynyt sille sivutielle. Niin oli tarkoitus.

Mitä auringon alla – Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)

Juu, kyllähän sitä haluaa ymmärtää, ei vain pintapuolisesti, vaan syvemmältä…  meikäläinen ainakin. Kai siinä jonkinlaisesta hengellisestä ponnistelusta on kyse.  Halu ymmärtää tämä, ja tämä ja vielä tuokin. Kuitenkin: mitä suurempiin (taikka yksityiskohtaisempiin) asioihin mennään, sitä enemmän mieli alkaa ihmetellä. Yleinen kokemus tiedemiehillä. Ehkäpä minäkin, epätieteellinen tyyppi, voisin siis yrittää hellittää yrityksistäni ymmärtää asoita järjen kautta… ja antaa sydämen katsella, kuunnella, ihmetellä Jumalan eri olemuspuolia?

Hengen luoma ykseys – Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)

Vankeudessa viruminen ei estänyt kirjoittajaa kirjoittamasta noin kauniisti ja rohkaisevasti efesolaisille osoitetussa kirjeessään. Ei epäoikeudenmukainen kohtelu, ei katkeruus, eivät ankeat olosuhteet.
Rauhan sitein… rauha sitoo meidät yhteen… yhdeksi… Henki saa aikaan tämän ykseyden.. Jumalan käsissä kaikki… Hän vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa… – Vau! Tykkään.

All In  – Michael Shamblin

http://www.youtube.com/watch?v=wvuCuGnVqWU

Siinä Isän kirkkaus tulee julki – Jeesus sanoi:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”     (Joh. 15: 1-10)

Pyyntöni ja toiveeni: anna sen kuivettua ja kuihtua minusta pois, mikä ei ole Sinun mieleistäsi. Polta minusta pois turha. Anna sen kasvaa ja vahvistua, mikä on iloksi Sinulle, toisille ja itselleni. Tahdon pysyä Rakkaudessasi.

You are the Vine – Laurie Sterling

”Sinä olet viinipuu, minä olen oksa. Olen Sinun, Jeesus, Pyhä Herra.
Anna tämän oksan olla hedelmällinen: rakkautta, kärsivällisyyttä ja lempeyttä.
Älä anna minkään katkeran hedelmän pitää minua erossa Sinusta.
Hoidan tätä puutarhaa, pyydän anteeksi rikkaruohoja, okaita,
piikkikruunuasi. Anna tämän puutarhan kasvaa…”

Pyhän Hengen tulosta

2.6.2014  –  Se, että Helluntai -sana juontuu sanoista helig dag, pyhä päivä, kuvaa minusta päivän merkkihenkilön (t.s. persoonan)pyhyyttä. Henki olisi helpommin ymmärrettävissä, jos Hänessä olisi tuo -lö – pääte… jotta Hänet voisi hahmotella mielessään jotenkin konkreettisemmin. Kuten Jeesus Nasaretilaisena eläneen Kristuksen.
Kun ei ole kyse vain jostain voimasta tai energiasta, joka laskeutuu taivaista, niin mistä?
Raamatusta löytää useita kuvauksia Pyhän Hengen ominaisuuksista ja toiminnasta, ja  kuvataiteessa Hänet kuvataan useimmiten kyyhkysenä, Johannes Kastaja kun näki  Hänen laskeutuvan Jeesuksen ylle kyyhkysen tavoin.

Pyhän Hengen persoona jää kuitenkin aavisteluiden varaan. Voi lukea jonkun luonteenpiirteistä ja tekemisistä, mutta paljon jää arvailuksi, jollei ole tavannut henkilökotaisesti. Jumalan kolmanteen persoonaan – kuten Jumalaan yleensäkin – liittyy niin valtavasti salattua, ts. niin paljon tutkittavaa ja löydettävää. Onneksi Häntä voi  ihmetellä ilman että pitäisi koettaa ahtaa Häntä johonkin tietynlaiseen muottiin. Voi pyytää: tule Pyhä Henki, haluan oppia tuntemaan Sinua.

Maa järisi ja taivas vihmoi vettä – Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään! Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan. Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa. Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä. Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan. Sinun väkesi elää siellä,  hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. (Ps. 68: 5-11)

Uusi liitto – ”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”    (Jer. 31: 31-34)

Kohahdus – Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”   (Ap.t. 2: 1-13)

Helluntaina –  Raju tuulenpuuska, nähtiin tulenlieskoja… olisipa saanut olla mukana näkemässä ja kokemassa tuon Helluntaipäivän, sitä innostuu… ainakin näin jälkeenpäin, kun tietää että  oli originaali ilmiö eikä mitään feikkiä. Joku toinen taas kauhistelee ja huokaa: oi Luoja varjele minua moisesta meiningistä.
Ihmettelijöitä ja arvostelijoita löytyy yhä. Varauksellisuus ja kriittinen suhtautuminen on ymmärrettävää ja tarpeellistakin, kun niin paljon monenlaisia outoja asioita esiintyy hengellisissä ja henkisissä ympyröissä. Hengen erottamisen lahjaa tarvitsisimme yhä enemmän, jotta voimme erottaa oikean väärästä emmekä joudu hämätyksi.
Silloin kun kyse on originaalista – Pyhän Hengen puhtaasta ja aidosta toiminnasta – toivoisi kuitenkin sen voivan koskettaa kaikkia. Uskon, että ainakin jotkut niistä, jotka Helluntaina pilkkasivat, harmittelivat jälkeenpäin, että voi kun olisi silloin tajunnut että se tulikin Jumalasta.

Pyhän Hengen toiminta on asia, joka ei jätä kylmäksi. Ei jättänyt opetuslapsiakaan, kun Pyhä Henki laskeutui heihin. Ja vaikutus levisi kulovalkean tavoin…
Vaikka ’hiljainen humina’ tuntuukin itselle omimmalta tavalta kohdata Jumalaa, ajattelen, että kyllä me tänäkin aikana taidamme tarvitaan jonkinlaista Pyhän Hengen tuulenpuuskaa puhaltamaan sisällämme kytevään pikku liekkiin, jotta se leimahtaisi valoksi tähän maailmaan.

Tongs of Fire – Chuck Girard

”Pyhä Henki, liiku yllämme Rakkauden aaltoina, lempeällä voimallasi
Jää yllemme, tulikielinä, anna meidän tuntea selittämätön rauha
kun rauhasi sulautuu sisimpäämme, anna meidän tuntea Rakkautesi täyteys
Anna suloisen yhteyden kummuta sisimmästämme
Yhteys Sinun kanssasi, Isä. Ja Jeesus, Sinä olet tässä tänään
Yhteys kanssasi Pyhä Kyyhkynen, kun raju tuulenpuuska puhaltaa sydämiimme
puhdistakoon se kaiken epäilyksemme ja pelkomme
jotta voimme juoda Elämäsi vesistä, kun läsnäolosi tuoksu tulee lähelle
anna voimasi ja väkevyytesi meihin kaikkiin
Anna sen nousta sydämeemme ja vallata se
Ottakaamme oikeanlainen paikka tässä maailmassa
Anna meidän oppia ei vain kävelemään, vaan Jeesus opeta meitä myös olemaan
Luo meihin sydämen puhtaus, mielen pyhyys
niin että silmämme tulevat sielujemme peileiksi
joiden läpi Valosi, Majesteetti, Valosi kauneus, ja pyhyytesi
voii ikuisesti loistaa, Herra, ikuisesti. Pyhä Henki, liiku yllämme, jää yllemme… ”

Puolustaja – Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  (Joh. 14: 15-21)

Toisen puolustajan… – ketä vastaan puolustaja toimii? Ai niin, syyttäjää tietenkin. Kuka toimii syyttäjänä? No tässä yhteydessä tulee kyllä mieleen syyttäjäksi kutsuttu kiusaaja, joka koetti viekoitella Jeesusta erämaassa. On siis joku, jonka puoleen voin kääntyä ja joka puolustaa minua, kun syyttäjä koettaa latistaa, viedä luottamusta itseen/muihin/Jumalaan. Tai kun koettaa saada minut vajoamaan itsesyytöksiin, tai syyttelemään muita. Tai kun koettaa hyökätä jollain muulla tavoin. – Juu, kyllä puolustajalle on tarvetta, ainakin meikäläisessä.
Tämän puolustusasianajajan pettämätön valtti on Totuus. Mutta jos Totuuden Henki on meissä, miksi maailmassa sitten on niin paljon valhetta?
’Maailma ei näe eikä tunne häntä, mutta te tunnette…’ – Valintakysymys siis tässäkin: nielenkö  sitä, mitä maailma koettaa minulle syöttää? Vai haluanko oppia kuulemaan  Totuuden Henkeä…

Kun etsin raamatunkohtia viime viikon blogiin, jäi taas tarkastamatta, mikä on Helluntain evankeliumiteksti. Joten taas tuli pieni osa toiseen kertaan. Mutta tätä on minusta kiva mutustella uudestaan. – Siinä onkin minusta yksi raamatuntekstien kiehtova piirre: joka lukemisella nousee jokin uusi kohta tai sana esiin, joka laittaa liikkeelle jotakin sisälläni.
Olen lukenut sellaisten henkilöiden kirjoja Pyhästä Hengestä, joilla on omakohtainen suhde Häneen. Peter Halldorf on yksi tällainen. Mutta kun lukee toisen kertomaa, se jää kuitenkin enemmän kirjailijan omaksi kokemukseksi. Tulee olo, ettei tuo vastaa ihan sitä, mitä tähän asti olen kokenut. Se herättää halun löytää ja vahvistaa omakohtaista suhdetta. Jokainen suhde kun on erilainen ja niin ainutlaatuinen. Myös Jumala -suhteemme.

”He, not she” – Eräs vahvaluontoinen ulkomaalainen evankelistanainen sanoi kerran minun toimiessani hänen tulkkinaan, että Pyhä Henki on ”he, not she”,  ja katsoi minuun läpitunkevasti. Se hämmensi. Ensinnäkin koska tätä oli hankala tulkata, suomenkielen persoonapronomini kuin ei erottele näitä kahta.  Eikä Pyhää Henkeä mielestäni voi määritellä sukupuolen mukaan, sillä Hänhän on Henki. Puhuimme asiasta myöhemmin, mutta yhteisymmärrykseen emme kyllä päässeet.
Tämäkin vahvisti käsitystäni, että ihmiset käsittävät ja kokevat Pyhän Hengen omalla tavallaan, ehkä oman persoonallisuutensa mukaisesti. Onneksi minulla oli mahdollisuus kerran keskustella Pyhästä Hengestä Kalevi Lehtisen kanssa. Hän oli valtavan rohkaiseva, innostava ja toisen ajatuksia kunnioittava. Siitä keskustelusta jäi tavattoman hyvä olo. Saan siitä vieläkin voimaa, vuosien jälkeen.
Vuoden kuluttua Pyhä Henki on taas tarkastelun pääosassa. Vasta sitten, huokaan. Mutta samassa muistan Jeesuksen lupauksen: Pyhä Henki on aina kanssanne…

”Pyhä Henki, tule ja täytä tämä tila, anna lämpimän syleilysi parantaa meitä
Näytä voimasi, ilmaise läsnäolosi, sydämemme kaipaa kuulla Sinua
Sieluni haluaa tuntea jonkun joka voi nostaa meidät korkeammalle
auttaa meitä selviytymään; Tuletko siis please vapauttamaan meidät
Jumalan Henkäys, tarvitsemme kosketustasi, säteile meihin totuuden valoasi
väräytä sydämiämme, vapauta henkemme
Sydämemme janoaa täydellistä rauhaasi, sielumme sitä iloa, jonka tuot
Lähetä kirkkautesi, tee ylistyksesi täydeksi,  Lähetä sade, kosketa meitä vielä kerran
Anna läsnäolosi laskeutua minuun. Tule tähän tilaan”

Taivaaseenastuminen – Ascension

26.5.2014  – Taivaaseen nousu ja Pyhä Henki  – Kun Magdalan Maria palasi tyhjältä haudalta, hän kohtasi kuolleista ylösnousseen Jeesuksen, joka  sanoi: ”Minä en vielä ole  noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen sanoen:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.”
Helatorstain, Kristuksen taivaaseenastumisen päivän, teksteissä on mukana myös ensi sunnuntain aihe: Pyhän Hengen odotus.

Taivaaseenastumisen engl. kielinen sana ascension ja kaikki siihen liittyvä oli jostain syystä minulle tosi tärkeää siitä lähtien kun 1. kertaa sen kuulin ja koko sinä aikana, kun olin mukana uuden ajan opetuksissa. Hain siitä tietoa kirjallisuudesta ja seminaareista ulkomailta. – Mutta vaikka kuinka syvennyin asiaan, jokin ei kuitenkaan sisimmässäni saanut rauhaa; aina vaan tuntui etten ollut löytänyt etsimääni.
Nämä ascension- opit eivät juurikaan puhuneet Kristuksen taivaaseenastumisesta;  pikemminkin siitä, miten meissä ihmisissä ja koko luomakunnassa tapahtuu ’kohoamista’ (suomeksi käytettiin – ja  varmaan vieläkin käytetään – sanaa ylösnousemus.)
Kun nyt tarkastelen asiaa Jeesuksen elämästä käsin, huomaan, että kyllä tavallaan siitäkin on kyse. Lähtökohta on kuitenkin toinen: ei se, miten minä ja kanssani samoin ajattelevat voimme ’kohota’ ja auttaa tätä maailmaa ylösnousemisprosessissa. Tässä on lähtökohtana se, miten meitä kutsutaan olemaan Kristuksen seuraajia ja toimimaan Hänen opetuslapsinaan. – Edellisessä voi käsitys oman itsen tai ’meidän’ merkityksestä alkaa kasvaa ja  korostua jopa niin, että Jumalan osuus unohdetaan. Kristusta kun lähtee seuraamaan, kauniissa väreissä kimaltelevat saippuakuplat alkavat puhjeta. Itse olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että oma kuplani, jonka läpi tarkastelin asoita,  puhkesi. Kuplasta katsottuna kaikki näytti niin tavattoman kauniilta, mutta nyt koen näkeväni kirkkaammin ja selkeämmin sitä, mikä on todellista.
Vuosi vuodelta olen alkanut tajuta enemmän miten ascension- ja muut opit, joita aiemmin seurasin, ruokkivat juonisti silloista voimakasta henkisen/hengellisen itsenäisyyden, riippumattomuuden ja vapauden kaipuutani. Edelleen on minulle ihan merkillinen juttu se, että vasta noista opeista luovuttuani aloin löytää syvää sisäistä rauhaa ja vapautta. Vieläkin huomaan sitä ihmetteleväni, nyt kun taivaaseenastuminen (ascension) tuli aiheena eteen.

Valoni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni. Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!    (Ps. 27: 1-3, 7-9)

Mistä etsin – ”Etsikää minun kasvojani”… – Missä, mistä etsin? Kaukaa vai läheltä? Tunnistanko Hänen läsnäolonsa lempeässä kesätuulessa? Elämäni tuiverruksissa? Näenkö Hänet lähimmäisissäni? 

There is none like You – Don Moen

”Ei ole ketään Sinun vertaistasi, kukaan toinen ei pysty koskettamaan sydäntäni kuten Sinä
voin etsiä ikuisuuden ja huomaan: ei ole ketään vertaistasi
Armosi virtaa kuin leveä joki, käsiesi kautta tulee parantuminen
Käsivarsillasi ovat kärsivät lapset turvassa, ei ole ketään vertaistasi”

Hiljaista huminaa – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.  (1. Kun. 19: 8-13)

Kokoontumispaikassa – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1: 12-14)

Mestarin kohoaminen taivaaseen oli takuulla järisyttävä kokemus opetuslapsille heidän sitä katsellessaan. Mutta sitten palattiin ylähuoneelle odottamaan Pyhää Henkeä, jonka Mestari oli luvannut heille lähettää.
Me olemme kirkon opin mukaan saaneet kasteen kautta Pyhän Hengen lahjaksi. Eikö tämä siis meille riitä? Useat ajattelevat niin. On kuitenkin paljon niitä, jotka ovat kokeneet, että kun palvotaan Isää Jumalaa ja ollaan rukouksessa, Pyhä Henki laskeutuu vahvana siihen tilaan. Kun on sitä kokenut, tietää, että tämä tulee suoraan Jumalan käsistä. Se on pyhää, rakastavaa, hoitavaa, parantavaa ja voimia antavaa läsnäoloa. Useimmiten hellää ja hiljaista, joskus tosi voimallista.
       Kun Jeesuksen kautta on oppinut vähän tuntemaan Isää, sitä, millainen Hän on, herää ainakin itselläni halu tutustua myös Pyhään Henkeen – ei vain tuntemuksena, vaan Jumalan kolmantena persoonana. Raamatusta löydän Hänestä määrittelyjä. Mutta jonkinlaista ’valaistumista’ tämän suhteen kaipaan, jotta voisi syntyä sellainen henkilökohtainen suhde, jollaiseksi ymmärrän Jeesuksen tämän suhteen tarkoittaneen. Jeesushan totesi: ”te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” – Onneksi on taas kohta tulossa Helluntai; se on aina inspiroinut meikäläistä syventymään enemmän tähän salassa olevaan.

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Selitys! – ”Tällä Jeesus tarkoitti…” – kerrankin tulee heti selitys sille, mitä Jeesus tarkoitti; ei tarvitse jäädä ihmettelemään. Ajattelen, että tämän evankeliumin kirjoittaja kirjoittaa omista kokemuksistaan käsin. Paitsi että Jumala on ilmoittanut hänelle asioita, hänen on täytynyt myös kokea todeksi Jumalan toimintaa. Arvelen että tämän vuoksi Johanneksen evankeliumi on painotuksiltaan (ainakin osittain) niin erilainen kuin 3 muuta.
Ajattelen, että Johannes koki myös elävän veden virtojen kumpuavan sisimmästään. 

Millaisena elävät vedet virtaavat sisälläni tällä hetkellä? Onko ihan tyyntä, hiljaista solinaa vai kosken pauhua?

Holy Spirit come to us – Taizé

”Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta ”

Rukousta

19.5.2014.  Sydämen puhetta Jumalan kanssa – Ensi pyhä on nimitetty rukoussunnuntaiksi. Kuinka monella tavalla voikaan rukoilla!  Rukous ei ole aikaan tai paikkaan sidottu. Se voi olla pyyntö itsen tai toisen henkilön tai jonkun asian puolesta, huokaus, huudahdus, kiitos, laulu, soitto, tanssi… – Jumala kuulee ja näkee kaikenlaiset rukoukset.
Rukoilla voi mietiskellen, Jumalalle puhuen, ja kuunnellen, tai ’vain’ olla Hänen läsnäolossaan. Olennaista rukouksessa ei ole muoto, vaan että se lähtee sydämestä. Rukouksessa syntyy sydänyhteys Jumalaan. Kuten Jeesuksen opettamasta rukouksesta ilmenee heti ensimmäisistä sanoista, kyse on läheisestä suhteesta: suhteesta taivaalliseen Isäämme. Jonkun mielestä tämä voi tuntua sadulta, jonkinlaiselta keksityltä ’turvajärjestelmältä’. Mutta Jeesus eli ja toimi nimenomaan tästä suhteesta käsin. Hän oli jatkuvassa yhteydessä taivaalliseen Isäänsä.
Olla jatkuvassa rukousyhteydessä Jumalaan 24/7 –  siinäpä ’vähän’ tavoitetta..

Kiitoslaulu – Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi –  niitä on enemmän kuin voin luetella.  (Ps. 40: 2-6)

Suhde Jumalaan – Daavidin lauluissa (kuten yllä olevassa) ja eri elämänvaiheissaan minua koskettaa se yhteys, joka hänellä oli Jumalaan. Daavid vuodattaa sydäntään – epätoivonsa, avunpyyntönsä, katumuksensa, anteeksipyyntönsä, ilonsa, kiitollisuutensa ja ylistyksensä Jumalalle niin aidosti, avoimesti ja rehellisesti.
Ja hän luotti Jumalaan. Ajattelen, että tuo luottamus oli syntynyt sen kautta, että Daavid piti jatkuvasti yllä yhteyttä Jumalaan, milloin ylistys- ja kiitoslaulujaan laulaen ja palvoen, milloin apua rukoillen. Daavidin psalmit kertovat syvästä rakkaudesta ja kunnioituksesta (= pyhästä pelosta) Jumalaa kohtaan.
Paimentaessaan lampaitaan Daavid soitteli harppuaan. Mutta kun lammas joutui karhun tai leijonan hampaisiin, hän  ryntäsi villipetojen kimppuun pelastaakseen lampaansa. Hän tiesi – kuten kuningas Saulille myöhemmin kertoi – saaneensa avun Herralta. Herran apuun luottaen Daavid kävi myös taisteluun Goljatia vastaan.
Jumala tunsi Daavidin sydämen laadun. Kun Hän lähetti Samuelin voitelemaan uuden kuninkaan Israelille, tämän ei pitänyt katsoa ulkonäköön vaan sydämeen: ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  (1.Sam. 16;7)
Iisain esitellessä Samuelille 7 poikaansa tämä ei edes ajatellut nuorimmaistaan Daavidia. Mutta kun Daavid, paimenpoika, Samuelin pyynnöstä haettiin niityltä, Herra sanoi Samuelille: ”Tämä se on, voitele hänet!”

Musiikin vaikutus – Daavidin läheinen suhde Jumalaan ja rakkautensa Häntä kohtaan – niin uskon – välittyi Daavidin musiikista. Hänen soittaessaan harppua Pyhä Henki oli läsnä. Kun Saulia ahdisti paha henki, Daavidin soitto rauhoitti häntä ja paha henki jätti hänet rauhaan.
Kun Daavid sitten lankesi ja tajusi syyllisyytensä, koko hänen maailmansa romahti. Ei sen vuoksi, mitä muut hänestä ajattelivat, vaan mitä Jumala hänestä ajatteli. Tuli vakava katumuksen paikka.
Jumala oli Daavidille kaikki kaikessa. Tästä läheisestä suhteesta kumpusi hänen sydämenpuheensa ja -laulunsa Jumalalle. Siitä syystä varmaankin ne aina vaan koskettavat.

Anteeksi –  Daniel rukoili ja sanoi: ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.  (Dan. 9: 17-20)

Temppelini – Missä kunnossa mahtaa olla oma temppelini? Paavali kirjoittaa usein siitä, kuinka me olemme Jumalan temppeli. Esim. 1.Kor. 3:13: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”
Mitä kaikkea tästä temppelistä löytyykään, kun rupean tutkiskelemaan… oisko tarvetta remontille? Ei se varmaan ihan raunioina sentään ole, kun tässä sentään vielä köpötellään… – Ei siis se temppeli, jonka näen peiliin katsoessa, vaan sisäinen tilani. Ajatukseni, asenteeni, puheeni, toimintani…
Onneksi saa aina luottaa Jumalan rakkauteen ja siihen, että Hän antaa anteeksi, vaikka millaisia juttuja nurkista löytyisi, kun ne anteeksipyynnön kera Hänelle tuo.
Kun mielen ja sydämen tilat on putsattu, tulee enemmän tilaan Pyhälle Hengelle.

Do You see me then? – Julie Meyer 

– Näetkö kun istuudun, ja kun lasken väsyneenä pääni vuoteelleni
ja kun nousen aamun siiville, näetkö Jumala minut silloin?
Ja silloin kun tuntuu että minua ei huomata
ja että unelmani tuntuvat kadotetuilta ja unohdetuilta?
Katsotko sydämeeni, kuuletko joko kuiskaukseni?
Tunnetko jokaisen ajatukseni, näetkö kun huudan, kun laulan?
Kerro, näetkö minut silloin?

– Lapseni, näen sinut istumassa ja väsyneenä vuoteellasi
ja kun nouset aamun siiville, näen sinut, etkä sinä ole yksin
Minä pidän sinut ikuisesti käsivarsillani ja kaikki unelmasi pidän kädessäni
ja näen sinut silloin, silmäni katsovat sydämeesi ja kuulen jokaisen kuiskauksen
Kyllä, tunnen jokaisen ajatuksesi ja näen kun huudat ja kun laulat…

Isäsi, joka on salassa, tietää – Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”  (Matt. 6: 5-13)

Kun sydän on mukana, rukouksesta ei tule automaatiota, ei edes Isä meidän -rukouksesta (jonka pystyy lausumaan mantramaisesti, ilman että ajatukset ovat mukana).
”Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi, rukoile sitten Isääsi joka on salassa….”
Tulee mieleen, että Jeesus ei ehkä puhu vain ulkoisesta tilasta, vaan voi tarkoittaa myös sellaista sisäistä tilaa, jossa koko olemuksella keskitytään olemaan Jumalan kanssa. Tilaa, jossa voi kuulla Isän puhuvan. Tilaa, jossa Pyhä Henki valaisee, hoitaa, lohduttaa, rohkaisee. Tila, jossa saa opastusta ja jossa vajaa tai tyhjä tankki täyttyy, jotta on taas energiaa matkan jatkamiseen.
Kun tila syvenee, puhe lakkaa, tilalle tulee sanoinkuvaamaton rauha, jossa Jumala on vahvasti läsnä. Tämä ei ole ollenkaan sama kuin mihin esim. intialaisista, tiibetiläisistä tai kiinalaisista traditiosta lähtöisin olevissa opeissa suuntaudutaan.  Jeesus opastaa tien nimenomaan yhteyteen Isän Jumalan kanssa. Kuten hän itse sanoo: hän on tie tähän yhteyteen. (Joh.14:6-7)
Isä meidän – rukouksessa ilmenee Jeesuksen viisaus: kun sitä oikein tutkii, huomaa, että sinä on tiivistettynä kaikki mitä tarvitaan: suhde Jumalaan ja kaikki, mitä se tuo tullessaan. 

The Lord’s Prayer – Herran rukous – Charlotte Church

Taivaan kansalaisia

12.5.2014.  Kuulunko maailmaan? Mitä taivaan kansalaisena eläminen maailmassa (= ensi pyhän aihe) merkitsee? Määrittyykö se sen mukaisesti, missä päin maailmankolkkaa asuu, elää tai liikkuu? Miten oman elämän tai maailman tilanne vaikuttaa siihen? Vai onko kyse jostain sellaisesta, mikä ei riipu ulkoisista olosuhteista tai esim.  mielen- tai tunnetiloista? Voisiko olla kyse jostain pysyvämmästä, syvemmästä?
Jeesuksen ensi pyhän evankeliumitekstin rukoussanoista en löydä valmiita vastauksia. Pikemminkin jotkut niistä herättävät kysymyksiä. Mutta sehän on vaan ihan hyvä juttu: saa mietiskellä ja kuulostella sydämessään… ja tiedä vaikka jonain hetkenä tulisi vastauksia niihin kiperimpiin kohtiin…

Iloa & laulua – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 98: 2-9)

Riemuhuuto Jumalalle... – saako Jumalalle siis ihan totta huutaa…? Vaikka olisi sydämellä muutakin kuin riemua? Avunhuutoa, kun väsymys, ahdistus, pelko, kipu, viha tai muu tunne painaa?
Itselläni ei ole tänään tarvetta huutaa Herralle. Kiitoslauluni on tällä hetkellä hiljaista, sisäistä hymniä. Varmaan johtuen siitä, että eilen iltapäivällä palasin hiljaisuuden retriitistä. Vaikka pian kotiin saavuttuani tupa täyttyi perheenjäsenistä, jotka tulivat juhlimaan äitienpäivää, ja meillä oli ihanaa, iloista ja eloisaa yhdessäoloa, niin siitä huolimatta olemuksessani yhä väreilee se syvä, hiljainen ilo ja rauha, jota se sai kokea viikonlopun aikana. Ja kiitollisuus.
Sillä siinä vaan on niin suuri siunaus, kun  kokoonnutaan yhteen olemaan Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kanssa; ylistämään, kiittämään, palvomaan… hiljaa tai ääneen… sillä Hän, Lohduttaja & Pelastaja, on siinä niin vahvasti  läsnä…

Shout to the Lord  – Darlene Zschech

”Jeesus, Herrani,  ei ole vertaistasi, elämäni saan ylistää rakkautesi ihmeitä
lohtuni, turvani, voimani ja  linnani, suo että saan vain Sinua lakkaamatta palvoa
laulakaa Herralle, huutakaa maa, Kuninkaalle voima ja kunnia
riemuitsee vuoretkin ja kumartaa äänesi kuullessaan
ilosta laulan kun tekosi nään, rakastan, iäti jään kiittämään
lupaustasi ei voi verrata mihinkään”

Darlene Ruandassa – Kohtasin Darlene Zschecin sattumoisin 10 vuotta sitten, matkalla Ruandaan. Saavuimme samalla pienkoneella Nairobista Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Darlene oli tulossa Ruandaan miehensä, tyttärensä ja managerinsa kanssa valmistelemaan Hope: Rwanda – projektiaan. Vaihdoin muutaman sanan Darlenen kanssa. Kerroin, miten hänen ja Hillsong -yhtyeensä jotkut (rauhallisemmat) ylistyskappaleet olivat olleet minulle tärkeitä ja rakkaita.

Kigalin kentällä passijonossa minulle tuli erittäin vahva sisäinen tunne, että piti mennä kysymään Darlenelta, tulisiko hän joskus Suomeen. Darlene ilahtui silmin nähden kysymyksestäni ja sanoi tulevansa oikein mielellään. Hän sanoi, että oli jo kauan ajatellut, että haluaisi käydä Suomessa, sillä hänen paras ystävättärensä oli suomalainen. Hän antoi yhteystietonsa ja pyysi minua ottamaan yhteyttä.
Seuraavana aamuna olimme yllättäen samassa jumalanpalveluksessa kuin Darlene kumppaneineen. Darlene lauloi ylistyslauluja ja kertoi Hope: Rwandasta. Kirkossa – kuten useimmissa Ruandan kirkoissa – oli maapohja, kattopellit (sateen ja auringonsuoja) puupylväiden varassa, muovipressut seininä. Darlene perheineen oli täynnä intoa: yes, uskon ja toivon vahvistamista tämän kovia kokeneen kansan keskuudessa: Jumala ei ole heitä unohtanut, he ovat Hänelle tärkeitä ja rakkaita. Darlene oli lämmin, välittävä ja aito. Näki, että hän ja miehensä olivat koko sydämellään Jumalan palveluksessa. Ajattelen, että tämä pariskunta elää todeksi sitä, miten olla taivaan kansalaisena maailmassa.

Darlenen ja Markin toimintaa:

http://www.hope-global.org/About%20Us/history
http://www.hope-global.org/_blog/Hope_Global_Blog/post/we-walked-we-celebrated/

(Yhteydenottoni Darleneen jäi, kun pähkäilin, että millä me nyt ystävieni kanssa tuollaista vierailua voitaisiin toteuttaa, kun siihen varmasti vaadittaisiin isot resurssit. Eikä me edes tunnettu ketään sellaista, johon olisi täällä kotomaassa voinut asian tiimoilta ottaa yhteyttä. – Toivo oli, muttei tarpeeksi uskoa….
Vuosia myöhemmin Darlenen kirkon johtava pastori Brian Houston vieraili Suomessa. Puheosuutensa jälkeen hänen luokseen kerääntyi pitkä jono ihmisiä. Sen vuoksi oman vuoroni tullessa kävin ilman kohteliaisuuksia suoraan asiaan: sanoin hänelle, mielestäni ihan ystävällisesti, että Darlene oli tavatessamme luvannut tulla Suomeen, ja olisi tosi ihanaa,  jos tällainen vierailu voisi toteutua. Brian Houstonin hymy valahti, ja ilmeensä muuttui sanoisinko mielenkiintoiseksi. Tulkitsin sen niin, että hän oli ehkä odottanut kiitosta luennostaan. Sen sijaan alankin puhua hänen alaisestaan. Hän vastasi vain että yes. Ja siihen asia jäi. – Mutta ehkä joku muu esittää kutsun Darlenelle yhtyeineen tulla Suomeen. Aikakin voi olla nyt otollisempi kuin 10 v. sitten. – Uskon että Hillsong- yhtyeen vierailu saisi erityisesti nuoria liikkeelle.)

Henki korkeudesta – Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.  (Jes. 32: 15-20)

Levollinen luottamus, turvallisuus, rauhan niityt… – asioita, joita tarvitaan ainakin yhtä paljon kuin Jesajan aikana. Silloin kun asiat on hyvin, ei näitä ehkä tule niin ajatelleeksi.
Henki tulee korkeudesta ja sen kautta tapahtuu muutos. – Anna Hengen tulla, rauhan, turvallisten asuinpaikkojen. Kaikenikäisille ja -värisille,  kaikille kansoille… joka maailmankolkkaan…

Kristuksen Henki – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.   (Room. 8: 9-11)

Spiritus Jesu Christi – Taizé

http://www.youtube.com/watch?v=-l6xaeottu0

”Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis confirmet cor tuum, confirmet cor tuum”
Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima

Sinä olet minut lähettänyt  – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   (Joh. 17: 6-10)

”…jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.” ”… jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle…” – Minusta on aina tuntunut vaikealta ymmärtää sellaisia kohtia, joissa jätetään jotkut ikään kuin ulkopuolelle, ilman että edes selitetään syytä. Miksi ja millä perusteella Jumala valitsi nuo, joiden puolesta Jeesus rukoili?  Miksi he kuuluivat Hänelle? Entä ne muut sitten…?
Jeesus rukoili niiden opetuslasten puolesta, jotka seurasivat häntä Galileassa ja Juudeassa. Heidät hän oli Isän johdatuksessa kutsunut seuraamaan itseään. Toiset jäivät ’rannalle’, maailmaan…
Varmaan Jumala oli valinnut nämä opetuslapset, kun näki ennalta, että he lähtisivät levittämään hyvää sanomaa, saatuaan ensin olla Jeesuksen opissa.
Mutta rukoiliko Jeesus siis vain noiden puolesta, joiden sandaalit kuluivat puhki hänen jalanjälkiä seuratessaan? Eikö meidän?
Jeesus jatkaa rukoustaan (nyt tsekkasin – tämä ei tule seuraavan pyhän tekstissä, joten ei tule tällä kertaa toistoa, kuten viime viikolla kävi):
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.” (Joh. 17:20).
Tässä kohtaa helpotti. Ai niin, kyse olikin siitä, miten me valitsemme. Päätämmekö uskoa häneen – vaikkei kaikkea vielä ymmärrettäisikään – vai maailmaan.
”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu,” Jeesus toteaa. (Joh.17:16).
Tämäkö määrittelee sen, mitä merkitsee taivaan kansalaisena eläminen maailmassa? Että uskoo sen, mitä Jeesus ilmoittaa, Isästä ja Hänen sanastaan?
Seuraavassa lauseessa (17. jae) Jeesus sanoo: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

Jotta sama rakkaus pysyisi – Loppusanat Jeesuksen rukouksesta: ”Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh.25-26) 

Maailmasta?

5.5.2014. Kuin unta – Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!” Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.  (Ps. 126)

Negevin autiomaa – Se että vettä saatiin Negevin kuiviin uomiin taisi olla erityisen merkittävä asia, kun psalmilauiaja mainitsee nimeltä juuri nämä uomat. Googlaamalla löytyi seuraavaa tietoa: Negevin autiomaan pinta-ala on noin 12 000 km², n. puolet koko Israelin pinta-alasta. Negevin autiomaassa on myös kraatterinomaisia, kulumalla syntyneitä laaksoja, joita on ainoastaan tällä alueella. Niistä suurin on ja mahdollisesti myös maailman kookkain luonnollinen (l. ei asteroidin aiheuttama) kraateri: n. 35 km pitkä, n. 500 m syvä ja leveydeltään 2-10 km. Sen pohjalla on 200 miljoonaa vuotta vanhoja kiviä.
Nykyään Negevin halki kulkee helposti jos on pyörät alla. Toista oli Raamatun aikoihin. Kamelilla oli isot vesivarastot kyttyröissään, mutta matkaajalla ehkä vain vesileili…

(Tässä oli miniäni ottamia kuvia Negevin autiomaasta. Hän antoi luvan laittaa ne blogiin. Eivät kuitenkaan ole jostain syystä siinä pysyneet. – Täytynee jatkossa tyytyä laittamaan vain itse otettuja kuvia.)

Elämä voi joskus tuntua kuin olisi Negevin autiomaassa: uh, näännynkö tähän kuivuuteen, kovuuteen ja karuuteen?! Miten jaksan eteenpäin? Mutta koettelemusten keskelläkin voi eteen avautua huikaisevia näkymiä. Sysipimeän yön yllä kaartuu tähtitaivas. Ja yön jälkeen voi häikäistyä nousevan auringon kirkkaudesta.

Rakkaus & rauhanliitto – Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.  (Jes. 54: 10)
– Aina välillä messussa luetaan nuo sanat. – Minusta on aina tuntunut hyvältä ja vahvistavalta kuulla ne.

Vaikkemme näe nyt – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.  (1. Piet. 1: 3-9)

Et Resurrexit – Ylösnoussut! ( J.S.Bach) – Collegium Vocale Gent)

Maailmasta – Jeesus rukoili ja sanoi:  ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Enpä olisi laittanut lempparilausettani (Joh.17:21) viime viikon blogiin, jos olisin tiennyt että sama tulisi eteen tulevan pyhän teksteissä, vähän eri muodossa tosin. Mutta tämä aihe innoittaa aina vaan meikäläistä. Olla yhtä… samoin kuin Jeesus Isänsä kanssa…
Yleensä tuo kai ymmärretään niin, että Jeesus rukoilee meidän ihmisten välisen yhteyden ja ykseyden puolesta –  mikä sekin on ehdottomasti rukoilemisen arvoinen asia!
Itselleni nuo kohdat, jossa Jeesus puhuu ’yhtä olemisesta’, ovat kuitenkin aina puhuneet ennen kaikkea siitä, kuinka meidän tulee etsiä yhteyttä /ykseyttä Hänen ja Isän kanssa.
Kaikki yhtä – Rukouksensa loppuosassa Jeesus viittaa selkeämmin juuri tähän:
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh.17: 21-24)

Ikävä Kotiin – Katsoimme ystävän kanssa viime viikolla dokumenttifilmin Oiva- nimisestä miehestä (1911- 2001), joka ei oikein tuntenut kuuluvansa siihen ympäristöön, jossa eli. Niinpä hän pestautui rahtilaivaan ja seilasi maailman meriä. Mukanaan hänellä oli kaitafilmikamera, jolla hän tallensi matkojaan. Pyramidin huipulla, paahtavassa helteessä, Oiva tuumi, millaiselta jäävuoren varjo tuntuisi. Etelänavalle lähtevään paattiin siis. Dokumentin lopussa Oivan kaitafilmit käsiinsä saanut käsikirjoittaja toteaa, että Oiva löysi lopulta etsimänsä (tästä elämästä poistuessaan).
Mietin Oivaa: hän ei koskaan mennyt naimisiin, ’kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle’. Sisäinen kaipuu ja etsintä sai hänet kuitenkin vielä eläkeläisenäkin jatkamaan matkusteluaan, ja liki kahdeksankymmpisenä reissaamaan kahdesti maapallon ympäri. 

Ensi pyhän aihe on ’Jumalan kansan koti-ikävä’. – Mietin, kuinka paljon sisässämme on jonkinlaista epämääräistä kaipuuta, jolle etsimme tavalla tai toisella tyydytystä. Paljonko siitä on kaipuuta yhteyteen Jumalamme, Luojamme, kanssa? Joillakin on ihan selkeä kaipuu taivaan kotiin. Mutta voisiko tuo kaipuu saada täyttymystä jo täällä maan päällä eläessämme, jos ja kun etsimme yhteyttä Häneen, joka kaipuun on sisimpäämme laittanut…

Breathe – Michael W. Smith

http://www.youtube.com/watch?v=K-0EgzOWkvc

”Tätä ilmaa hengitän – pyhä läsnäolosi, minussa elävänä
Tämä on jokapäiväinen leipäni: Sinun sanasi, tosi, minulle puhuttuna
Epätoivoisesti kaipaan Sinua, ilman Sinua olen eksyksissä
eksyksissä ilman Sinua, Herra…”

Rakastanko

28.4.2014.  Hyvyyden ja rakkauden ympäröimänä – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.  (Ps. 23)

The Lord is my Shepherd – Herra on Paimeneni

Minä pidän teistä huolen – ”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille: ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne. Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”   (Jer. 23: 1-4)

Jumala kutsuu meitä takaisin yhteyteensä. Ja lupaa antaa paimenia, jotka huolehtivat. Millainen on paimen, joka ei hajota vaan kokoaa? Ajattelen, että viisas ja laajakatseinen; ajattelee ja näkee omaa niittyä kauemmas. Uskaltaa kiivetä vuoren korkeimmalle kielekkeelle ja tilanteen vaatiessa laskeutua myös syvimpään rotkoon. Ymmärtää, mikä vahvistaa yhteyttä Luojaamme, ja toisiimme. Ja pyrkii myös itse tähän yhteyteen.
Haluan ajatella, että lupaus hyvistä paimenista koskee myös meidän aikaamme. Sillä varmasti Jumala näkee, kuinka me sellaisia tarvitsemme…
Kaikkien paimenten esikuvan, Hyvän Paimenen, rukouksesta:
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.” (Joh.17:21)

Misericordias Domini in aeternum cantabo (Herran laupeutta/uskollisuutta  ikuisesti ylistän) 

Collegium Vocale Liebfrauen ja seurakunta (taize -laulu & psalmin 116:n jakeet 1-8)

Sydämen halusta  – Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.  (1. Piet. 5: 1-4)

Olet rakas – Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”  Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”   (Joh. 21: 15-19)

Voin kuvitella, kuinka Pietari ensin vastaa ihan innolla: Kyllä, kyllä, rakastan! Toisella kysymisellä ehkä jo ajatus, että miksi Hän vielä kysyy? Kun Hän kerran tietää, sanomattakin! Entä reaktio kolmanteen kysymykseen…? – Syöksähtääkö yhtäkkiä mieleen tuskaisat muistot  pitkäperjantain aamuyön hetkistä ylipapin pihalla… kolme kieltämistä: en tunne sitä miestä! Ja kukon laulu. Ja Öljymäellä lausutut sanat, ennen Jeesuksen vangitsemista: – Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en.
– Totisesti: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut. – Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.

Ihmeellinen Rakkaus – Vaikka kuinka tuotamme pettymystä, rikomme annetut lupaukset ja hyvät päätökset, mokaamme ja epäonnistumme, Hän sittenkin rakastaa; antaa anteeksi ja rakastaa. Jumala näkee sen, mikä meissä on hyvää, rohkaisee meitä löytämänn sen Rakkauden, jonka Hän on antanut sydämiimme.  Hänen toiveensa on, että  rakastamme Häntä, ja  että rakastamme toisiamme ja huolehdimme toisistamme.
Vau, niin ihmeellinen, armollinen, kärsivällinen, uskollinen on Rakkautensa.

Ylösnousemisesta on kyse

22.4.2014.  Oikeamielinen – Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua. Kuoleman köydet  kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!” Herra on oikeamielinen ja  laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.   (Ps. 116: 1-9)

Vaikkei psalmin kirjoittaja tuossa kerro tarkemmin tilanteestaan, vuodatuksestaan huomaa ettei ollut kyse mistään pikku jutusta, sellaisesta, jolle voi vain huokaista ja jatkaa matkaa. Hän tunsi hukkuvansa  huoliensa alle; olo oli kertakaikkisen toivoton. Tai ei sentään ihan, sillä vielä hän jaksoi tarttua oljenkorteensa, Suojelijaan. Ja sai avun.

Christ is risen – Kristus on ylösnoussut – Greek Melkite Catholic chant 

Mitä melkiitit nyt olivatkaan? Googlaamalla selvisi, että lähinnä Lähi-Idän maissa, varsinkin Syyriassa ja Egyptissä, toimivia vanhoja kristillisiä, osittain ortodoksisia, osittain katolisia yhteisöjä /kirkkokuntia.

Korotettu kirkkauteen – Pietari alkoi puhua kansalle:
”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette. Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.”     (Ap. t. 3: 12-20)

Christ is Risen! Indeed He is Risen! – Easter Orthodox Song

”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!”

Tulkaa syömään – Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.   (Joh. 21: 1-14)

Oletusta vai totta – Olin pääsiäisviikon hiljaisen rukouksen retriitissä. Toissa päivänä, retriitin päätteeksi, pappi kertoi (kevennyksenä, joka auttoi palaamaan pääsiäistapahtumien syväsukelluksesta ylösnousemuksen riemuun) eräästä heidän yhteisönsä kokemuksesta:
Kylän vanhan mummon, joka asui yksikseen lähellä retriittikeskusta, tiedettiin olevan heikossa kunnossa. Kun joku oli kuullut, että mummo on kuollut, olettivat pappi ja yhteisön jäsenet, että kyse oli juuri tästä mummosta. Niinpä he lähtivät surutaloon esittämään omaisille osanottonsa. He koputtivat mummon talon oveen. Pitkän aikaa oli ihan hiljaista. Sitten sisältä  alkoi kuulua haparoivien askelten ääntä. Askelet lähestyivät ulko-ovea. Kaikki katsoivat melkoisen tunnelman vallitessa, kuinka ovenripa laskeutui ja ovi avautui hitaasti. Siinä oli mummo – ihan ilmielävänä. Pappi siihen toteamaan, että niin, poikettiin vain tervehtimään kun oltiin tässä kävelyllä…
– Helpotus siitä, että oven oli avannut mummo eikä mikään haamu, ja koko tapahtuman koomisuus, purkautui kotimatkalla porukassa hillittömänä nauruna. 

Jeesus ylösnousseena – Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen, he eivät ensin tunnistaneet häntä. Jollain lailla hän oli erilainen kuin se Nasaretin Jeesus, jonka kanssa he olivat kulkeneet tuon Tiberiaan (Genesaretin) järven seutuja kolmen vuoden ajan.
Johannes kirjoittaa etteivät he rohjenneet kysyä, kuka hän oli, sillä he tiesivät. Mutta jos tietää ihan varmasti, ei tule mieleen, pitäisikö kuitenkin kysyä. Jonkinlainen  epävarmuus taisi vielä olla asian suhteen… – oliko se todella mahdollista… että hän on taas kanssamme, ihan todellisena ja elävänä!? Oli siinä miehillä sulattelemista. Ehkä siitäkin syystä Jeesus ilmestyi heille useamman kerran.
Ei tullut järvellä veneessä Pietarille déjà vu – kokemusta, vaikka Jeesus neuvoi heitä samalla tavoin kun oli aiemmin tehnyt; silloin, kun opetettuaan kansaa veneestä käsin oli pyytänyt Pietaria heittämään verkot veteen. Silloin Pietari valitti, että olivat koko yön kalastaneet, muttei ollut tullut mitään kalaa. Mutta kun tehtiin niin kuin Jeesus oli kehottanut, verkot repeilivät kalojen määrästä. (Luuk.5: 1-7). Nyt sama juttu, mutta vasta Johanneksen todettua, että se on Herra, Pietari tajusi.

Minua koskettaa aina, kun luen siitä kuinka opetuslapset lähtivät siltä seisomalta/istumalta, kun Jeesus kutsui heitä mukaansa. Verkot jäivät rannalle, ja muut jutut, mitä itse kukin heistä olikaan tekemässä. Koko entinen elämä jäi taakse- Lähdettiin seuraamaan häntä tietämättä lainkaan, mitä olisi edessä. (Mark.1:16-20).
Mietin, millainen valtava säteily Jeesuksesta onkaan mahtanut lähteä, kun se sai jotkut heistä tunnistamaan hänet Messiaaksi. Jotkut uskoivat, kun Johannes Kastaja ilmoitti asianlaidan (Joh.1: 35-), jotkut Jeesuksen puhutellessa heitä. Pietari tarvitsi kalaihmeen vakuuttuakseen.
Mikä esti sen ajan parhaimpia teologeja, fariseuksia ja kirjanoppineita (muutamaa lukuun ottamatta) tunnistamasta Jeesusta Messiaaksi? Olisiko jo silloin ollut niin, että mitä tiukemmin pitää kiinni omaksumistaan käsityksistä, sitä haasteellisempaa on tunnistaa Kristuksen todellisuutta?

Miksi Jeesus Kristus ilmestyy nykyään Israelissa rabbeille ja arabimaissa imaameille? Siksi varmasti, että siellä odotetaan niin kovasti Messiaan tulemista. Niin juutalaisilla kuin muslimeilla on omat mielikuvansa Messiaasta, jota he odottavat tulevaksi. Niinpä, kun Hän ilmestyy heille Jeesuksena – unessa, valveilla ollessa ja joskus jopa useiden todistajien läsnä ollessa – ilmaisten heille, että Hän on se Messias, jota he odottavat, se on heille niin järisyttävä kokemus, etteivät he oikein tiedä, mitä tekisivät.
Useiden rabbien ja imaamien elämän on Jeesuksen ilmestyminen muuttanut täysin, ja sen kautta myös heidän seurakuntiensa. Jotkut ovat uskaltaneet kertoa julkisesti siitä, kuinka Jeesuksen ilmestyminen  sai heidät uskomaan, ja heistä on tullut messiaanisia juutalaisia (= uskovat, että Jeesus Kristus on ylösnoussut ja on Messias;   muslimit puolestaan ovat jättäneet islamin ja kääntyneet kristityiksi. Eivät vain pappistehtävissä toimivat, vaan myös yksityiset ihmiset ovat kohdanneet Ylösnousseen ja lähteneet seuraamaan Hänen osoittamaa tietään.
Jotkut varovaisemmat ovat pitäneet kääntymisensä salassa. Niinhän fariseus Nikodemoskin meni ensin salaa Jeesusta tapaamaan, ja arasti sanhedrinin kokouksessa yritti jotain sanoa toisille näiden halutessa tuomita Jeesus. Mutta Jeesuksen kuoleman jälkeen hän oli jo Josef Arimatialaisen kanssa nostamassa Jeesusta ristiltä ja hautaamassa hänet. Ja jostain kirjoituksesta olen ymmärtänyt, että myös Nikodemos myöhemmin toimi julkisesti Kristuksen seuraajana.

Kaipuun herätystä? – Luulenpa, että Kristus tekee meissä työtään herättääkseen meissä kaipuun. Kaipuun, joka laittaa etsimään Häntä, ylösnoussutta; etsimään Hänen todellisuuttaan. Niin että Jumalan Valtakunta voisi tulla todeksi täällä maan päällä…

Tuoksua

7.4.2014. Kohti iloa ja valoa – Viime sunnuntaina oli kirkkovuoden kalenterissa aiheena kärsimys. Ei ole ensi pyhänkään aihe sen helpompi: Kunnian Kuninkaan alennustie. Mutta  matkalla ollaan kohti pääsiäisyön ylösnousemuksen iloa ja valoa!
Palmusunnuntain evankeliumitekstiä ’nuuhkaillessani’ tuumin: paljonko minussa on sellaista, joka haluaa kaikkea hyvää Jumalalta… olla hiljaa lähellä Häntä, Hänen läsnäolossaan… ja missä määrin sitä, joka  haluaa antaa Hänelle siitä, mitä Hän on antanut. Tuli ajatus, että mitä teenkin, tärkeää on että teen sen sydämestäni. En velvollisuudesta tai miellyttääkseni, vaan siksi, että sydämessäni tunnen kutsun siihen. Joka tapauksessa, ihan sellaisena kuin olen, saan mennä Hänen luokseen, palmusunnuntaina, ja joka päivä…

Hän antoi valonsa meille – Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.Käykää kulkueena  lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarinsarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa! (Ps. 118: 26-29)

Mitkä nuo alttarinsarvet nyt olivatkaan? Kannettiinko niillä alttaria erämaassa? Pitää katsoa. – No ei, korennoilla kannettiin (= siunattu Raamattu.uskonkirjat.net, löytyy avainsanalla hetkessä oikea kohta!). – Jumalan ohje suitsutusalttaria varten (2. Moos. 30:1-3) oli: ”Tee akasiapuusta alttari suitsutuksen polttamista varten… ja alttarinsarvet olkoot alttarin kanssa samaa kappaletta. Päällystä alttari puhtaalla kullalla…samoin alttarinsarvet…”

Luettuani eteenpäin ohjeita, selvisi, että suitsutusalttari piti asettaa liitonarkin (lain arkin) edessä olevan väliverhon eteen, niin että se tulee sen takana olevan armoistuimen kohdalle, jossa Jumala ilmestyy. Kerran vuodessa tuli ylipapin suorittaa alttarinsarvien puhdistusmenot sivelemällä ne virheettömän sovitusuhrin verellä. Tuoko olikin sarvien funktio? – Mutta löytyi yllättäen myös yhteys pääsiäistapahtumiin, ja tuli ajatus suitsutusalttarista Kristuksen vertauskuvana (uh, liittyen siihen pääsiäistapahtumien kaikista vaikeimpaan kohtaan…): Jeesus antoi (heprealaiskirjeen mukaan) itsensä ’virheettömänä uhrina Jumalalle’. Hänen verensä vuodatus merkiksi rikkomusten anteeksiannosta. Temppelin väliverhon repeytyminen ylhäältä alas Jeesuksen kuolinhetkenä… kuin Jumalan vahvistus: se mikä oli verhonnut Hänen ja meidän välistä yhteyttä, oli poistettu.

Sovitusuhreista – Ikiajat on kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa harrastettu uhraamista, lepyttämään sitä suurta ja näkymätöntä, joka kaikkea hallitsee. Ettei omasta tai yhteisön syyllisyydestä koituisi onnettomuutta. Tieto hyvästä ja pahasta on ollut ihmisen sisällä viidakoissa, erämaissa, kylissä ja kaupungeissa.
Arvelen, että Jumala (antaessaan Moosekselle ohjeet ruoka-, suitsutus- ja eläinuhreista ja niiden toimituksista) halusi, että kansa ymmärtäisi Hänen pyhyytensä, eikä palvoisi ja uhraisi mitä vain ja mille vain jumalille.
Jumala sanoi, että aina kun joku tahtoi tuoda Herralle eläimen uhrilahjaksi, hän voi sen tehdä tuomalla sen pyhäkköteltan ovelle. Siinä Herra hyväksyi hänen lahjansa ja hänen syntinsä sovitettiin. Tuossa sanassa ’tahtoo’ (myös esim. ruotsinkiel. ja saksal. käännöksissä) näen Jumalan lähtökohtana  sen, että ihmisillä oli tarve tulla vakuuttuneeksi siitä, että he todella saivat anteeksi Jumalalta (3. Moos.1-4).
Kunnes 2000 v. sitten Jumala ehkä ajatteli, että nyt on kansalle opetettu tarpeeksi siitä, kuinka yksin Hän on Pyhä ja Kaikkivaltias, ja kuinka olla Hänelle kuuliainen; oli  Pojan aika ilmestyä ihmisenä ihmisten keskuuteen. Kertomaan, että eläinuhrien aika oli nyt kertakaikkisesti ohi! – Jumala teki kaiken niin helpoksi ihmisille (vaikka se joskus voikin tuntua vaikealta): että usko Jumalan Poikaan riittää.  Vain harva ymmärsi ja tunnisti Jeesuksen Messiaaksi, joka oli tullut vapauttamaan ihmiset elämässä vaikuttavista kahleista ja vääristä siteistä. Niinpä Jeesus asettui itse uhriksi, profetioiden mukaisesti. Isä tiesi ennalta, miten kansa tulisi toimimaan. Poikakin tiesi. Mutta ehkä juuri sen vuoksi että se, mitä Jeesukselle Golgatalla tapahtui, oli niin järkyttävää, vaikea ja tuskallista, se ei ole unohtunut, vaan se muistetaan kaikkialla maailmassa. Sen ansiosta jokainen, joka uskoo Kristuksen sovitustyöhön, voi vakuuttua siitä, ettei Jumala tarvitse meiltä enää mitään sovitusuhreja. Hän haluaa, että tulisimme Hänen yhteyteensä ja löytäisimme Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Sen kautta me muutumme.

Kansoille rauhaa – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.  (Sak. 9: 9-10)

Saavu rauhan Kuningas luoksemme, hajota hyökkäys- ja puolustusmekanismimme, kaikki sellainen, millä käymme toista kohti itsekkäästi, ilkeällä mielellä. Auta meitä laskemaan aseemme ja  kunnioittamaan toisiamme, toistemme itsenäisyyttä, rajoja ja vapautta. Kaikkivaltias, tuo rauhaasi mieliimme ja sydämiimme.

I will bring you Peace – Daniel & Catherine

”Tule, jos olet väsynyt, taakkojen rasittama… ja Minä annan sinulle levon, Minä annan sinulle rauhan. Tule surusi ja tuskasi kanssa…Minä parannan sinut…”

Kristuksen tuntemisen tuoksua – Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.  (2. Kor. 2: 14-17)

Oliko  Kristuksen tuntemisen tuoksu Paavalille vain kuvaannollinen ilmaus? Paavalilla oli monenlaisia kokemuksia Kristuksesta. Mitä jos hän joskus aisti Kristuksen läsnäolon tuoksuna? – Pohdin tätä, koska joskus olen rukoiltaessa ja/tai palvottaessa Kristusta tuntenut ihmeen ihanan tuoksun. Se ei ole ollut peräisin mistään fyysisestä (kukasta, hajuvedestä tms). Tuoksu ilmentyy, ja jonkin ajan kuluttua haihtuu. Täytyy myöntää, että sellaisissa tilanteissa olen käyttäytynyt vähän höpsösti: olen hengittänyt tuoksua sisääni niin syvään kuin vain ikinä olen pystynyt – ikään kuin siten voisin säilöä sitä mahdollisimman paljon itseeni…!

Kerran, ollessani ystävien kanssa hiljaisessa rukouksessa tunsin yhtäkkiä kahdenlaista tuoksua, jonkin ihmeenihanan kasvin ja suitsukkeen tuoksun. Ihmettelin, kuinka nämä kaksi niin erilaista tuoksua saattoivat ilmestyä yhdessä, samanaikaisesti. Kun siinä sitten ’tankkasin’ näitä tuoksuja sisääni, eräs ystäväni tuli samaan tilaan rukoilemaan. Jälkeenpäin hän kertoi tunteneensa heti sisään astuessaan  suitsukkeen tuoksun ja ihmetelleensä, olimmeko suitsuttaneet. Hän sai kuulla, ettemme olleet. – Tuntui kivalta saada tuollainen vahvistus.  

Marian öljy – Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”   (Joh. 12: 1-8)

Matkallaan Jerusalemiin Jeesus vieraili läheisessä kylässä asuvien rakkaiden ystäviensä luona. Marialle paras paikka, jonka hän tiesi, oli olla Jeesuksen jalkojen juuressa. Nyt hän vuodatti niille kalliin nardusöljyn. Hän oli paikalla, kun Jeesus kutsui hänen veljensä takaisin elämään. Voi vain kuvitella sitä kiitollisuuden määrää, mikä tuossa perheessä vallitsi, sen rakkauden lisäksi, mitä he tunsivat Jeesusta kohtaan. Mutta ehkä Maria ei voidellut Jeesusta pelkästä kiitollisuudesta, vaan taivaallisen Isän kehotuksesta, jotta – kuten Jeesus sanoo – Poika voideltaisiin hautaamista varten. Ehkä Jeesus tuli jättämään hyvästit ystävilleen.

Tekstistä tuli mieleen, että olin kerran ostanut Betaniasta pienen pullon nardusöljyä. Siinä on aivan erityinen tuoksu. Laitoin sitä eilen pikkuisen korvalehden taa lähtiessäni kuuntelemaan Mozartin Requiemiä. Ajattelin sen virittävän konserttiin. Tuoksu hulmahti niin vahvana, että huolestutti ystävien ja muiden lähellä istuvien reaktio. Ei tullut kommenttia. Taisi tuoksu haihtua jo matkalla, kun en itsekään sitä enää tuntenut. Haihtuvaa ainetta siis; ei ole henkeä pullossa, kuten itämaisessa sadussa.  Vielä vähemmän Pyhää Henkeä. – Keskityin musiikin kuunteluun…   

Tieto siitä, kuinka Maria voiteli Jeesuksen, ei ole haihtunut vuosituhansien aikana. Jeesus tiesi jo tuolloin, että tapahtuma tultaisiin tallentamaan kääröihin, ja myöhemmin Pyhän Kirjan kansien väliin.

Mary of Bethany – Betanian Maria – laulun alussa oleva teksti on Matteuksen evankeliumista.

Tässä oli tekstiä Pääsiäisenkin edestä. Toivota(a)n meille kaikille
Hyvää, siunattua pääsiäisaikaa ja riemullista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!