12.5.2014. Kuulunko maailmaan? Mitä taivaan kansalaisena eläminen maailmassa (= ensi pyhän aihe) merkitsee? Määrittyykö se sen mukaisesti, missä päin maailmankolkkaa asuu, elää tai liikkuu? Miten oman elämän tai maailman tilanne vaikuttaa siihen? Vai onko kyse jostain sellaisesta, mikä ei riipu ulkoisista olosuhteista tai esim. mielen- tai tunnetiloista? Voisiko olla kyse jostain pysyvämmästä, syvemmästä?
Jeesuksen ensi pyhän evankeliumitekstin rukoussanoista en löydä valmiita vastauksia. Pikemminkin jotkut niistä herättävät kysymyksiä. Mutta sehän on vaan ihan hyvä juttu: saa mietiskellä ja kuulostella sydämessään… ja tiedä vaikka jonain hetkenä tulisi vastauksia niihin kiperimpiin kohtiin…
Iloa & laulua – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 98: 2-9)
Riemuhuuto Jumalalle... – saako Jumalalle siis ihan totta huutaa…? Vaikka olisi sydämellä muutakin kuin riemua? Avunhuutoa, kun väsymys, ahdistus, pelko, kipu, viha tai muu tunne painaa?
Itselläni ei ole tänään tarvetta huutaa Herralle. Kiitoslauluni on tällä hetkellä hiljaista, sisäistä hymniä. Varmaan johtuen siitä, että eilen iltapäivällä palasin hiljaisuuden retriitistä. Vaikka pian kotiin saavuttuani tupa täyttyi perheenjäsenistä, jotka tulivat juhlimaan äitienpäivää, ja meillä oli ihanaa, iloista ja eloisaa yhdessäoloa, niin siitä huolimatta olemuksessani yhä väreilee se syvä, hiljainen ilo ja rauha, jota se sai kokea viikonlopun aikana. Ja kiitollisuus.
Sillä siinä vaan on niin suuri siunaus, kun kokoonnutaan yhteen olemaan Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kanssa; ylistämään, kiittämään, palvomaan… hiljaa tai ääneen… sillä Hän, Lohduttaja & Pelastaja, on siinä niin vahvasti läsnä…
Shout to the Lord – Darlene Zschech
“Jeesus, Herrani, ei ole vertaistasi, elämäni saan ylistää rakkautesi ihmeitä
lohtuni, turvani, voimani ja linnani, suo että saan vain Sinua lakkaamatta palvoa
laulakaa Herralle, huutakaa maa, Kuninkaalle voima ja kunnia
riemuitsee vuoretkin ja kumartaa äänesi kuullessaan
ilosta laulan kun tekosi nään, rakastan, iäti jään kiittämään
lupaustasi ei voi verrata mihinkään”
Darlene Ruandassa – Kohtasin Darlene Zschecin sattumoisin 10 vuotta sitten, matkalla Ruandaan. Saavuimme samalla pienkoneella Nairobista Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Darlene oli tulossa Ruandaan miehensä, tyttärensä ja managerinsa kanssa valmistelemaan Hope: Rwanda – projektiaan. Vaihdoin muutaman sanan Darlenen kanssa. Kerroin, miten hänen ja Hillsong -yhtyeensä jotkut (rauhallisemmat) ylistyskappaleet olivat olleet minulle tärkeitä ja rakkaita.
Kigalin kentällä passijonossa minulle tuli erittäin vahva sisäinen tunne, että piti mennä kysymään Darlenelta, tulisiko hän joskus Suomeen. Darlene ilahtui silmin nähden kysymyksestäni ja sanoi tulevansa oikein mielellään. Hän sanoi, että oli jo kauan ajatellut, että haluaisi käydä Suomessa, sillä hänen paras ystävättärensä oli suomalainen. Hän antoi yhteystietonsa ja pyysi minua ottamaan yhteyttä.
Seuraavana aamuna olimme yllättäen samassa jumalanpalveluksessa kuin Darlene kumppaneineen. Darlene lauloi ylistyslauluja ja kertoi Hope: Rwandasta. Kirkossa – kuten useimmissa Ruandan kirkoissa – oli maapohja, kattopellit (sateen ja auringonsuoja) puupylväiden varassa, muovipressut seininä. Darlene perheineen oli täynnä intoa: yes, uskon ja toivon vahvistamista tämän kovia kokeneen kansan keskuudessa: Jumala ei ole heitä unohtanut, he ovat Hänelle tärkeitä ja rakkaita. Darlene oli lämmin, välittävä ja aito. Näki, että hän ja miehensä olivat koko sydämellään Jumalan palveluksessa. Ajattelen, että tämä pariskunta elää todeksi sitä, miten olla taivaan kansalaisena maailmassa.
Darlenen ja Markin toimintaa:
http://www.hope-global.org/About%20Us/history
http://www.hope-global.org/_blog/Hope_Global_Blog/post/we-walked-we-celebrated/
(Yhteydenottoni Darleneen jäi, kun pähkäilin, että millä me nyt ystävieni kanssa tuollaista vierailua voitaisiin toteuttaa, kun siihen varmasti vaadittaisiin isot resurssit. Eikä me edes tunnettu ketään sellaista, johon olisi täällä kotomaassa voinut asian tiimoilta ottaa yhteyttä. – Toivo oli, muttei tarpeeksi uskoa….
Vuosia myöhemmin Darlenen kirkon johtava pastori Brian Houston vieraili Suomessa. Puheosuutensa jälkeen hänen luokseen kerääntyi pitkä jono ihmisiä. Sen vuoksi oman vuoroni tullessa kävin ilman kohteliaisuuksia suoraan asiaan: sanoin hänelle, mielestäni ihan ystävällisesti, että Darlene oli tavatessamme luvannut tulla Suomeen, ja olisi tosi ihanaa, jos tällainen vierailu voisi toteutua. Brian Houstonin hymy valahti, ja ilmeensä muuttui sanoisinko mielenkiintoiseksi. Tulkitsin sen niin, että hän oli ehkä odottanut kiitosta luennostaan. Sen sijaan alankin puhua hänen alaisestaan. Hän vastasi vain että yes. Ja siihen asia jäi. – Mutta ehkä joku muu esittää kutsun Darlenelle yhtyeineen tulla Suomeen. Aikakin voi olla nyt otollisempi kuin 10 v. sitten. – Uskon että Hillsong- yhtyeen vierailu saisi erityisesti nuoria liikkeelle.)
Henki korkeudesta – Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla. (Jes. 32: 15-20)
Levollinen luottamus, turvallisuus, rauhan niityt… – asioita, joita tarvitaan ainakin yhtä paljon kuin Jesajan aikana. Silloin kun asiat on hyvin, ei näitä ehkä tule niin ajatelleeksi.
Henki tulee korkeudesta ja sen kautta tapahtuu muutos. – Anna Hengen tulla, rauhan, turvallisten asuinpaikkojen. Kaikenikäisille ja -värisille, kaikille kansoille… joka maailmankolkkaan…
Kristuksen Henki – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Room. 8: 9-11)
Spiritus Jesu Christi – Taizé
http://www.youtube.com/watch?v=-l6xaeottu0
“Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis confirmet cor tuum, confirmet cor tuum”
Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima
Sinä olet minut lähettänyt – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” (Joh. 17: 6-10)
“…jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.” “… jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle…” – Minusta on aina tuntunut vaikealta ymmärtää sellaisia kohtia, joissa jätetään jotkut ikään kuin ulkopuolelle, ilman että edes selitetään syytä. Miksi ja millä perusteella Jumala valitsi nuo, joiden puolesta Jeesus rukoili? Miksi he kuuluivat Hänelle? Entä ne muut sitten…?
Jeesus rukoili niiden opetuslasten puolesta, jotka seurasivat häntä Galileassa ja Juudeassa. Heidät hän oli Isän johdatuksessa kutsunut seuraamaan itseään. Toiset jäivät ‘rannalle’, maailmaan…
Varmaan Jumala oli valinnut nämä opetuslapset, kun näki ennalta, että he lähtisivät levittämään hyvää sanomaa, saatuaan ensin olla Jeesuksen opissa.
Mutta rukoiliko Jeesus siis vain noiden puolesta, joiden sandaalit kuluivat puhki hänen jalanjälkiä seuratessaan? Eikö meidän?
Jeesus jatkaa rukoustaan (nyt tsekkasin – tämä ei tule seuraavan pyhän tekstissä, joten ei tule tällä kertaa toistoa, kuten viime viikolla kävi):
“Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.” (Joh. 17:20).
Tässä kohtaa helpotti. Ai niin, kyse olikin siitä, miten me valitsemme. Päätämmekö uskoa häneen – vaikkei kaikkea vielä ymmärrettäisikään – vai maailmaan.
“He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu,” Jeesus toteaa. (Joh.17:16).
Tämäkö määrittelee sen, mitä merkitsee taivaan kansalaisena eläminen maailmassa? Että uskoo sen, mitä Jeesus ilmoittaa, Isästä ja Hänen sanastaan?
Seuraavassa lauseessa (17. jae) Jeesus sanoo: “Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”
Jotta sama rakkaus pysyisi – Loppusanat Jeesuksen rukouksesta: “Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh.25-26)