Perustalla

3.11.2014  Turvamme – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  (Ps. 46: 2-8)

You are my hiding place – Golden Angels

”Olet turvapaikkani. Täytät sydämeni alati vapauttavalla lauluilla.
Kun olen peloissani, luotan Sinuun. Heikot sanokoot: olen vahva kun olen Herran voimassa”

Olen kanssasi – Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”   (Jer. 15: 19-21)

Ettei höpisisi kaikenlaista turhaa… ja ettei antaisi toisten mielipiteiden heilutella sinne tänne vaan kuuntelisi Työnantajansa näkyä ja toiveita – tällaista voisi kuvitella maallisenkin työnantajan toivovan työntekijöiltään.
Taivaallisen Työnantajan ehdot tuntuvat aika kohtuullisilta, varsinkin kun bonuksena on Hänen lupauksensa olla mukana kaikessa, ja auttaa ja suojella, kun vastustajat hyökkäävät. Onko silloin mitään syytä pelätä arvostelun tai repostelun kohteeksi joutumista? – Pahantahtoisilla mielipiteillä ei vain ole vaikutusta; valuvat kuin vesi hanhen selästä kun on Suojelijan matkassa.

Whom shall I fear – Chris Tomlin

”Kuulet minua kun kutsun, Sinä olet aamunlauluni
Kun pimeys täyttää yön, se ei voi piiloutua valolta, ketä pelkäisin?
Sinä nujerrat vihollisen, olet miekkani ja kilpeni vaikeuksien jatkuessakin
Tiedän kuka kulkee edelläni, kuka seisoo takanani
Enkeliarmeijoiden Jumala on aina rinnallani, Ikuinen hallitsija on ystäväni
Voimani on Sinun nimessäsi, sillä vain Sinä voit pelastaa
Sinä vapautat minut, voitto on Sinun, mikään minua vastaan suunnattu ei kestä
Sinä pidät koko maailmaa käsissäsi minä pidän kiinni lupauksistasi. Olet uskollinen”

Alla olevassa videossa Chris Tomlin kertoo laulun synnystä. Hän oli tekemässä 10. levyään Burning Lights, kun hänelle tuli tunne että pitää pitkästä aikaa kirjoittaa laulu yhdessä ystävänsä Ed Cashin kanssa. Hän lähetti tälle tekstarin ehdottaen asiaa.
Ed vastasi heti sanoen, että ei voi olla totta ja kertoi että hänen vaimonsa oli herännyt yöllä siihen, että tunsi olevansa hyökkäysten kohteena, ja oli pyytänyt Ediä rukoilemaan puolestaan. Ed alkoi soittaa kitarallaan sointuja ja laulaa:
”I know who goes before me, I know who stands behind. The God of angel armies Is always by my side.”
Aamulla Ed oli miettinyt, mitä noille säkeille pitäisi tehdä. Silloin tuli Chris’in viesti: tehtäisiinkö laulu yhdessä? Laulu vain tuli kuin rukouksen virtana, ja Chris kirjoitti sen ylös.
Chrisin toivoo laulun tuovan rohkaisua sitä kaipaaville.    
http://www.youtube.com/watch?v=nykPjrAyoJ0

Rakkautensa sydämiimme – Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. (Room. 5: 1-11)

Merkkejä – Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.  (Matt. 16: 1-4)

Messiaaniset (Jeesukseen uskovat) juutalaiset toteavat usein, että juutalainen kaipaa ihmeitä ja merkkejä uskoakseen. Jeesuksen ajan kirjanoppineet eivät uskoneet, vaikka näkivät Jeesuksen parantavan sairaat ja ruokkivan tuhannet kylläisiksi muutamalla leivällä. Nyt he halusivat merkkiä taivaalta. Joonan merkki on ainoa, joka annetaan, vastaa Jeesus näille.
Jeesus viittaa Vanhan Testamentin kirjoitukseen Joonasta: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt.12:40). Jeesus jatkaa toteamalla, että Joona saarnasi Niniven asukkaille, ja viitaten itseensä toteaa heille, että ”tässä on enemmän kuin Joona”.
(Opetuslapsilleen hän puhuu myöhemmin taivaalle ilmestyvästä merkistä ”kun Ihmisen Poika ilmestyy suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.”)

Aika hurjaa, vaikkakin jotenkin ymmärrettävää, että sen ajan kirjanoppineet ja lainopettajat eivät tunnistaneet Messiasta, eivät edes hänen toiminnastaan. He kun olivat niin juuttuneita omiin oppijärjestelmiinsä, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä. Jumittuminen esti näkemästä, että tuo Nasaretista tullut mies, joka vastasi heidän kysymyksiinsä ällistyttävän älykkäästi ja teki ihmeitä jatkuvalla syötöllä, oli se Jumalan lähettämä vapauttaja, jota he odottivat saapuvaksi. Jotkut heräsivät näkemään asian todellisen laidan vasta Hänen ylösnousemuksensa päivänä tai sen jälkeen.

Mikä saisi meidät tämän ajan kyselijät havahtumaan ylösnousemuspäivän todellisuuteen? Vaadimmeko mekin merkkejä, ja millaisia, jotta voimme uskoa?
Tiede kehittyy ja näkemykset muuttuvat sen myötä, mutta se ei estä useimpia länsimaalaisia perustamasta uskoaan tiedemiesten päätelmiin. Jumittuminen joihinkin käsityksiin voi kuitenkin olla nykyäänkin esteenä. Jonain päivänä nuo uskomukset ja näkemykset voivat paljastua vain heiveröisiksi kangastuksiksi, kun toisenlainen todellisuus avautuu niiden takaa. Todellisuus, joka on koko ajan olemassa; todellisuudentaso, jonka löytää avoimella sydämellä. Perusta, jota eivät eri näkemyssuunnat voi horjuttaa. Enemmän kuin taivaan merkit, ja enemmän kuin Joona. Vaikka taivas näyttäisi kuinka synkeältä, Kristuksen kanssa kulkiessa löytää yhä uudelleen tilaan, jossa vallitsee Ilo, Valo, Rakkaus ja Rauha. Vähitellen tuo tila saa yhä enemmän valtaa sisimmässä…  kunnes se jonain päivänä muuttuu pysyväksi.

(Tässä oli nyt juttuja ensi viikonkin edestä.)

Pyhien päivänä

27.10.2014.  Kaupan myyntitelineessä isoja kurpitsoja, joissa mustalla teipillä merkattu silmät ja suu. Useissa maissa myydään – ei vain lapsille, vaan myös aikuisille – kummitus-, luuranko- ja muita naamiaisasuja. Karnevaalimeiningissä ’henget’ ovat liikkeellä, mitä pelottavampina, sitä parempi. Malleja otetaan kauhuleffoista. Kurpitsalyhty on niihin verrattuna tosi kesy pyhäinpäivän kaupallisen version rekvisiitta. Kun onton kurpitsanpään sisällä palaa kynttilä, sille voi jopa antaa ihan myönteisen merkityksen: ”Hei, täällä on valoa! Pimeän voimat, pysykääs loitolla!”

Mutta entä ne pyhät… Pyhäinpäivää vietetään sekä vainajien muistopäivänä että kaikkien pyhien päivänä. – Ketkä ovat kristillisen näkemyksen mukaan niitä pyhiä? Raamattu kutsuu pyhiksi sellaisia, jotka ovat seuranneet ja seuraavat Kristusta. Ortodoksisuudessa pidetään ensimmäisten vuosisatojen erämaaisiä ja -äitejä pyhinä. He lähtivät autiomaahan kuten Jeesus oli tehnyt, löytääkseen yhtä läheisen suhteen Jumalaan. – Ortodoksisessa ja katolisessa traditiossa on myös lukuisia pyhiä, joilla on omat muistopäivänsä. – Ja onhan meillä suomalaisillakin yksi oma pyhimys, 1100 -luvulla elänyt piispa Henrik.
Mutta siis että myös niitä, jotka nykyaikana seuraavat Kristusta, kutsutaan pyhiksi… se laittaa mietteliääksi. Ei tarvitse kuin tuoda mieleensä jokin ei-toivottu ajattelu- tai toimintamallinsa, niin helposti siinä pyrkii pyhyys karisemaan kuin lehtisade syystuulen puhaltamana. Mutta jos sittenkin palaisi tuohon mahdollisuuteen: voimmeko mekin olla pyhiä?
Ortodoksit puhuvat pyhittäytymisen ja kilvoittelun merkityksestä. Siihen heprealaiskirjeessäkin kehotetaan: ”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen”. Toinen painotus (Lutherin mm.) on se, että vaikka omalla pyrkimyksillämme elää Jumalalle mieluista elämää on merkitystä, ennen kaikkea on kyse Kristuksen lunastustyöstä. Jumala on meitä kohtaan niin rakkaudellinen ja armollinen, että vaikka me hänen lapsensa täällä kompastelemme tai juutumme vähän väliä omiin ja toistemme heikkouksiin ja virheisiin, Hän, joka on täydellinen, katsoo meitä Kristuksen puhtauden lävitse.
Meidän ei tarvitse muuttaa itseämme ansaitaksemme Hänen Rakkautensa. Jumala näkee meidät sellaisina kuin olemme nyt ja sellaisina, joiksi muutumme. Hän näkee, mitä kohti me, Hänen lapsensa, olemme matkaamassa, niin yksilöinä kuin suunnattoman suurena perheenä. Ja tällä matkalla me saamme muuttua, kasvaa yhdessä, yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. 

Yhteys pyhien välillä – Uskontunnustuksen mukaan on olemassa pyhien välinen yhteys. Ehtoollisella uskotaan, että vietämme Pyhää ateriaa yhdessä edellä menneiden pyhien kanssa. Taivaan ja maan välinen yhteys tulee siinäkin todeksi. Messun liturgiassa on ennen Ehtoollista kohta, jossa sanotaan, että me laulamme Jumalalle ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. – Eikö olekin aika huikea juttu?

 Sanctus – Libera , albumilta Angel Voices – enkelten ääniä

Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat,
jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra!
Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!  (Ps. 89: 6–8, 16–19)

Ikuinen valo – Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet, maa on iäti oleva heidän. He ovat taimia minun tarhassani, minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni. (Jes. 60: 18–21)

Unser wandel ist im Himmel – Lumen Valo

Unser Wandel ist im Himmel, von dannen wir auch warten des Heilands,
Jesu Christi, des Herren, welcher unsern nichtigen Leib verklären wird,
daß er ähnlich werde seinem verklärten Leibe nach der Wirkung,
damit er kann auch alle Ding ihm untertänig machen.

Our citizenship is in heaven, and we eagerly await a Saviour from there,
the Lord Jesus Christ, who will transform our lowly bodies
so that they will be like his glorious body, by the power that enables him
to bring everything under his control.

Vapaasti suomennettuna: Taivas on kotimaamme, ja sieltä odotamme Pelastajaamme, Jeesus Kristusta, joka tulee muuttamaan maallisen ruumiimme oman kirkastetun kehonsa kaltaisiksi, kaikkivaltiaalla voimallaan.

Uusi taivas, uusi maa – Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”  (Ilm. 21: 1–4)

Autuaat – Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”   (Matt. 5: 1–12)

Mount of Beatitudes – vuorelle (autuudenjulistusvuorelle) on rakennettu kaunis kappeli. Kun ensi kertaa kävin siellä, alueelle mentiin pienestä portista, jonka pielessä vanha mies myi pikkuruisesta kojustaan postikortteja ja virvokkeita. Koko paikassa oli intiimi tunnelma. Nykyään on isot parkkipaikat, myymälä, ruokapaikka jne. Mutta muuten tuo vuori (kuten koko Galilean seutu) on hyvin kaunis ja rauhallinen. Taivas kaareutuu luonnontilassa olevien rinteiden yllä, ja alla avautuu Galilean meri – Genesaretin järvi – vähän niin kuin yllä olevan videon kuvassa. Taivas tuntuu olevan lähellä. Voi helposti kuvitella, kuinka Jeesus puhui, rohkaisi ja lohdutti siellä opetuslapsiaan edellä olevilla lauseillaan. 

Vaikka ajatus palkinnon saamisesta varmasti antaa monelle voimaa ja rohkaisua, jostain syystä se, saako jotain palkintoa tuolla puolella vai ei, on kuitenkin itselleni aina jäänyt vähemmän merkitykselliseksi. Vahvempana inspiraation lähteenä pidän Jumalan Rakkautta meissä – Häneltä ja Häntä kohtaan.

Näitä Jeesuksen autuaita – lauseita voisi mielestäni hyvin pohtia jokaista omana aiheenaan. – Mitä on olla hengessään köyhä, murheellinen, kärsivällinen, nälkäinen ja janoinen, armahtava, puhdassydäminen, rauhantekijä, vainottu…?

Äiti Teresa (jonka katolinen kirkko julisti autuaaksi v. 2003) eli vahvasti ja täydesti kulloisenkin päivänsä täällä maan päällä. Vuosikymmenien ajan hän auttoi kaduilla kuolemaa tekeviä, köyhiä ja sairaita. Hän määritteli elämän eri aspekteja seuraavanlaisin kehotuksin:
Elämä on – tilaisuus, käytä sitä hyväksi – kauneus, ihaile sitä – autuus, maista sitä – unelma, tee siitä totta – haaste, kohtaa se – velvollisuus, täytä se – peli, mene siihen mukaan – kallisarvoinen, varjele sitä – rikkautta, säilytä se – rakkautta, iloitse siitä – lupaus, toteuta se – suru, voita se – laulu, laula se — taistelu, suostu siihen – murhenäytelmä, näe se – seikkailu, uskaltaudu mukaan –  onni, ota se kiinni – liian arvokas, älä tuhoa sitä. – Elämä on elämää, taistele sen puolesta!

Helppoa uskoa?

20.10.2014.   Voi että on helppo uskoa Jumalan huolenpitoon silloin kun on juuri saanut rukousvastauksen! Sydän huokaa, hymyilee tai huudahtaa: Kiitos Jumala, olet niin ihana ja ihmeellinen! Näit tilanteeni, välität minusta, autat!
Entä kun vastausta joutuu odottamaan pitempään, joskus vuosiakin? Tai silloin kun elämä koettelee avain erityisen raskaalla tavalla?
Evankeliumi kertoo miehestä, joka oli syntymästään asti ollut sokea. Aikuisena hän kohtasi Jeesuksen, ja tämä antoi hänelle näön. Hän ei ollut antanut sydämensä katkeroitua. Ja heti saatuaan näkönsä hän ymmärsi, että Jumala oli koskettanut häntä parantavalla kädellään. Hän oli täynnä kiitollisuutta ja kunnioitusta Parantajaansa kohtaan.
Ajattelen, että se, että Jumala on antanut meille vapaan tahdon, pätee tässäkin: voin valita että luotan Jumalan hyviin suunnitelmiin elämääni varten silloinkin, kun en näe vastauksia enkä ratkaisuja. Voin valita, etten anna itseni vajota itsesääliin tai syyttelyyn.
Rankkoina aikoina se testataan: luovutanko, käännynkö pois vai tarraanko entistä päättäväisemmin kiinni Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan?

Menneisyyden arvoituksia julki – Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat  omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  (Ps. 78: 1–8)

Kun näkee Jumalan ihmeitä tekevän voiman toimivan, voiko siitä olla kertomatta lapsilleen tai ystävilleen? Kun mietin asiaa, tuntuu siltä, että kertomatta jättäminen on melkein samaa kuin välinpitämättömyys tai epäkiitollisuus. Kertomalla tapahtuneesta tuon omalla tavallani ilmi sen, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on; kuinka kaikki on Hänelle mahdollista.
Mietin, olisiko – ja millä lailla – elämäni ollut erilainen, jos olisin jo lapsena tai nuorena kuullut kerrottavan, että Jumala tekee ihmeellisiä asioita vielä tänäkin päivänä; meidänkin elämässämme. Olisinko alkanut jo pienestä pitäen uskoa ja pitää luonnollisena asiana, että Hän voi toimia minunkin elämässäni, ja niiden elämässä jotka tunnen tai joita kohtaan? Uskon että kyllä, ja että se olisi  myös saanut minut jo silloin kääntymään Hänen puoleensa eri tilanteissa.

Sinetti – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor. 1: 18–22)

New Swing Quartet – Amen  – svengaavaa meininkiä Sloveniassa, Ljubljanassa.

Hän on tässä ja puhuu kanssasi – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9: 24–38)

Tuo mies tekee minuun vaikutuksen. Luulisi että kun on ollut ikänsä sokea ja vasta saanut näkönsä, olo olisi edes hiukan hämmentynyt kun joutuu hallitusmiesten kuulusteltavaksi. Fariseukset yrittävät saada häneltä todistuksen Jeesusta vastaan, mutta mies ei suostu näiden johdateltavaksi, vaan vastaa näille totuudenmukaisesti, rohkeasti ja fiksusti.
Fariseukset käskevät: ”Anna kunnia Jumalalle”. Sen hän tekeekin, ei noita manipuloijia, vaan sydäntään kuunnellen. Hän ei kumartele juonittelevien kuulustelijoiden edessä; mutta kun hänelle selviää, kuka Jeesus on, hän lankeaa maahan kunnioituksesta.

Amazing grace – Timothy Martinin tulkinta, joka kosketti yleisöä ja kuorolaisiakin Rooman Santa Croce in Gerusalemma – basilikassa. ’…olin sokea, mutta nyt näen.’

Timothykin tuntui liikuttuvan laulaessaan. Kristuksen läsnäolo taisi olla vahvasti läsnä tuossa konsertissa. Monet – niin laulajat kuin kuuntelijat – varmaankin tunsivat: ”Hän, joka avaa silmiä ja koskettaa sydämiä, on tässä, nyt, kanssamme.”

Rakkauden kehotus

13.10.2014.  Jeesus sanoi, että suurin ja tärkein käskyistä on se, että rakastaa Jumalaa koko sydämellään, sielullaan, mielellään ja voimallaan. Ja että toiseksi tärkeintä on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Voiko kehotus tai käsky saada aikaan sen että alkaa rakastaa? Ja mitä jollei oikein tunne sitä jota pitäisi rakastaa? Voiko rakastaa sellaista, jota ei (vielä) tunne? Sanoisin että voi. Etenkin jos tunnet toisen rakastavan sinua. – Pidemmän päälle yksipuolinen rakkaus ei kuitenkaan toimi. Kummankin osapuolen rakkautta tarvitaan, jotta se  – rakkaus siis – pysyisi hengissä, olisi elävää.
Eräässä haastattelussa urheilukirurgi Sakari Oravalta ja vaimoltaan kysyttiin, kuinka he tutustuivat. S.O. kertoi, että opiskeluaikoina hän ihastui erääseen tiettyyn tyttöön ja päätti lähestyä tätä sinnikkäästi, monin tavoin, kunnes tyttö kiinnostuisi hänestä. Lopulta rakkaus oli molemminpuolinen. Nyt nämä ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 v.

Taivaallista sydänkirurgiaa – Voisi sanoa Taivaallisen Sydänkirurgimmekin toimivan samaan tapaan. Jumala, joka rakastaa meitä niin valtavasti, koettaa monin tavoin kiinnittää huomiomme, jotta tajuaisimme kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Ja jotta rakkautemme Häntä kohtaan syttyisi ja syvenisi.
Kun runsaat 20 v. sitten näin vision, jossa Jeesus katsoi minuun ja sanoi rakastavansa minua, kyyneleet alkoivat virrata: kuinka Hän voisi rakastaa minua? Muita kyllä, tietenkin, muttei  minua. Johtopäätökseni tästä oli, että ok, en rakasta itseäni tarpeeksi, kun en usko että Jumala voi rakastaa minua. Itsetunto-ongelma siis; ruvetaanpa työstämään asiaa.  – Nyt hymyilen lempeästi itselleni ja reaktiolleni: pystyin katsomaan tilannettani vain omasta, itsekeskeisestä näkövinkkelistäni, en oivaltamaan, että Jumalalla on aivan toinen näkökulma. En myöskään tuntenut ketään joka olisi kertonut, että Jumala haluaa auttaa ja parantaa sitäkin kohtaa minussa, joka ei pysty ottamaan vastaan Hänen rakkauttaan. Ryhdyin siis itse hommiin, niillä metodeilla, joita silloin löysin. 

Jumalan Suunnitelmia – Ajattelen, että Jumalalla on useita erilaisia suunnitelmia koettaessaan kutsua meitä yhteyteensä (esim. meikäläisen kaltaiselle tyypille, jotka ajatteli että täytyy itse pukertaa joka asian kanssa sen sijaan että voisi pyytää apua). – Kun suunnitelma A on kokeiltu ja todettu ettei toiminut, otetaan käyttöön suunnitelma B.
Minun kohdallani Jumala toteutti suunnitelman B vasta 14 v. myöhemmin. – Olin lähdössä kotiin eräästä konferenssista, kun yllättäen koin, että Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. Jotain kummallista minussa varmaan tapahtui, kun en edes kysynyt että miksi.
(En siihen aikaan tuntenut minkäänlaista vetoa lukea Raamattua; minulla oli vahvat ennakkoluulot koko teosta kohtaan.) Mutta nyt, yrittämättäkään esittää vastaväitteitä, kävelin suoraan  kirjamyyntipöydän luo ja ostin Raamatun. Myyjä osasi heti kertoa, mikä versio olisi minulle sopiva (vaihtoehtoja kun oli vaikka kuinka, koko pöytä täynnä). – Kaikki tuntui tapahtuvani kuin ’kauko-ohjauksessa’.
Kotimatkalla olin jonkinlaisessa ihmeellisessä euforisessa tilassa: pidin Raamattua sydäntäni vasten, ilon- ja onnensekainen tunne virtasi sisälläni ja toistelin vain itsekseni: ”Tämä on kallein aarteeni!”  Junassa olisin tietty iloinnut vain hiljaa sisälläni, mutta koska olin autolla liikkellä eikä muita ollut kuulemassa, tunteeni saivat virrata vapaasti. Mieleni tosin koetti ottaa tilannetta haltuun toteamalla, että tässä ei ole järjen hiventäkään: kallein aarteeni – enhän edes pidä Raamatusta! – Mutta sydän vaan lauloi.
Se oli kerrassaan merkillinen kokemus. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että Jumalan piti vähän jeesata, jotten olisi ruvennut väistelemään, tyyliin että eiku… mutku… en mä nyt taida… en oikeen tiedä…  ehkei vielä…

Mitä ja miksi? Kun tulin kotiin, kysyin Jeesukselta, onko jotain erityistä, mitä Hän halusi minun lukevan Raamatusta. En voinut ymmärtää, miksi Hän oli halunnut että ostan oman Raamatun. Olihan minulla isoäitini Raamattu ja yksi toinenkin. Eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta koko kirjaan. Jeesus antoi tietyn kohdan ’Korkeasta veisusta’ (Laulujen laulu). Jo nimi sai minut yllättymään: en ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta veisusta (enkä Laulujen laulusta). Luettuani jakeet ihmettelin: onko Raamatussa todella tällaista, vai oliko ostamani Raamattu jonkinlainen ekstraversio sellaisille, jotka eivät tykkää Raamatusta? Versio, johon on lisätty tällaista rakkaustekstiä?
Mutta ei siinä ollut kyse vain muutaman lauseen lukemisesta tai niiden sisällöstä. Sillä sanathan voivat jäädä vain sanoiksi, jollei niitä pysty ottamaan vastaan. Virkkeet voivat jäädä vain ajatuksiksi, joita pyörittelee, arvioi ja koettaa asettaa johonkin laajempaan kontekstiin. 

Hän puhui sydämeeni –  Tuossa hetkessä, lukiessani noita jakeita, Jumala kuitenkin teki jotain minussa. Hän puhui Rakkaudestaan suoraan sydämeeni niin että jokin muuttui. Sydämeni avautui. Varauksellinen, analysoiva suodatin suli ja tiesin ja tunsin, että olin tullut siihen, missä minun kuului olla. Siihen, mikä oli edeltä valmisteltu ja tarkoitettu. – Jumalan Rakkaudesta tuli minulle todellisuus, jonka kautta hengitän.
Pyysin Jeesukselta vielä toista kohtaa luettavaksi. Se oli Uudesta Testamentista. Siitä kohdasta ymmärsin, että Raamattu ei ole vain historiaa, vaan että Kristus toimii tänä aikana aivan kuin 2000 v. sitten. Kerron siitä joskus toiste.

Monella tavalla – Jumalalla on niin monenlaisia keinoja kiinnittää huomiomme itseensä ja Rakkauteensa. Ja niin varmasti tulee ollakin, sillä olemmehan kaikki niin erilaisia. Erilaiset elämänkokemukset ovat muokanneet meitä ja vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja suhtaudumme asioihin. Jumalalla on kuitenkin niin suuri tarve saada kaikki, jok’ikinen lapsensa, Rakkautensa piiriin, ettei Hän hevin hellitä, vaikka me torjuisimme. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antaa meidän valita, mutta toivoo kiihkeästi, että valitsisimme Hänen Rakkautensa.
Myös meillä on monia tapoja osoittaa Hänelle rakkautta. Itselleni se on luontevinta kiittäen, ylistäen ja palvoen. Ja hiljentyen Hänen läsnäoloonsa.

I could sing of Your Love forever

”Yli vuorten ja merten virtaa Rakkautesi minulle
Avaan sydämeni ja annan parantajan vapauttaa itseni
Totuudessa olen onnellinen ja päivittäin nostan käteni
Laulan aina siitä kuinka Rakkautesi laskeutui alas, luokseni
Voisin laulaa Rakkaudestasi ikuisesti
Haluaisin tanssia – hassua, outoa… mutta sitten kun maailma on nähnyt Valon
He tanssivat ilosta niin kuin me tanssimme nyt”

Evankeliumien kautta – Monille lukeminen tuntuu luontevimmalta tavalta tutustua Jumalaan ja Hänen Rakkauteensa. Jos alkaa lukea Raamattua nimenomaan saadakseen läheisemmän suhteen Jumalaan, kannattaa mielestäni aloittaa Uudesta Testamentista, lukea Jeesuksen elämästä ja Hänen opetuksiaan. Sillä Jeesus toteaa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9). 

Jokaisella evankelistalla on oma tyylinsä. Matteus kuvaa seikkaperäisesti, Markus lyhyesti ja ytimekkäästi. Luukas kirjoittaa lääkärin kokemuksella ja ihmistuntemuksella ja Johannes kuvaa asioita ’taivaallisesti’, taivaallisesta perspektiivistä. Teologit kuvaisivat varmasti evankeliumien erot toisenlaisin perustein. Mutta kun haluaa, että Jumala koskettaa sanansa kautta, ei minusta ole niinkään tärkeää tietää, millaiselle kohdeyleisölle evankeliumit kirjoitettiin tai Jeesus kulloinkin puhui. Se on minusta olennaisempaa vasta kun haluaa ymmärtää enemmän syitä ja perusteita.
Kun haluaa että Jumala koskettaa, kannattaa lukea sydän avoinna ja antaa Jeesuksen puhua sanansa suoraan itselle. – Mitä Jeesus haluat sanojesi kautta vaikuttaa minussa juuri nyt?
Kannattaa pyytää, että Jeesus Kristus on mukana siinä kun lukee Hänen elämästään ja opetuksiaan. Hänhän on luvannut olla kanssamme. (”Minä olen teidän kanssanne  kaikki päivät maailman loppuun asti”, Matt.28:20).
 Ehkä ensilukemalla kannattaa hypätä niiden kohtien yli, jotka tökkivät tai tuntuvat sillä hetkellä vaikeilta sulattaa. Ja antaa sellaisten kohtien vaikuttaa sydämessä, jotka tuntuvat puhuvan itselle juuri siinä hetkessä.
Alla olevat tekstit käsittelevät Jumalan rakastamista. Niitäkin voi lukea sillä tavoin, että antaa niiden vaikuttaa sydämessä –  mitä ajatuksia tai tunteita ne sitten herättävätkään. Joskus jo jokin yksittäinen sana voi aiheuttaa torjuntareaktion. Ainakin itselleni on käynyt niin vaikka kuinka monta kertaa! – Mutta että uskaltaisi siitä huolimatta, vaikka tuntuisi vaikealta; uskaltaisi sukeltaa pintajännitettä syvemmälle… Jumalan Rakkauden vaikutusalueelle…
Mikä sitten itselle onkaan se luontevin tapa lähestyä Jumalaa, voi pyytää: Jumala, opeta minua tuntemaan Rakkauttasi. Haluan oppia rakastamaan Sinua.

Kunpa… – Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään. Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää! (Ps. 119: 1-8)

Koko sydämestä ja sielusta – Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte.  (5. Moos. 10: 12-13)

(Tuosta Jumalan pelkäämisestä, joka minulle oli yksi niistä kohdista, jotka tökkivät vahvasti, kirjoitin blogissani 21.1.)

Jumalan tahdon – Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.  (1. Joh. 2: 15-17)

Oikein – Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”  (Mark. 12: 28-34)

Deeper in Love – Don Moen

https://www.youtube.com/watch?v=CwEKRZ0I7Gg

”Kaipaus, jonka vain Sinä voit täyttää, myrskytuuli jonka vain Sinä voit tyynnyttää
sieluni janoaa tuntea Sinut Herra kuten Sinä tunnet minut
vie minut syvemmälle, syvemmälle Rakkauteesi, Jeesus pidä minua lähellä, sylissäsi
vie minut syvemmälle, syvemmälle kuin koskaan aiemmin
haluan vain rakastaa Sinua yhä enemmän, rakastaa syvemmin
Auringonnoususta auringonlaskuun etsin kasvojasi
Hengen vetämänä saavun Sinun armosi piiriin
sydämeni on löytänyt Sinussa toivon, joka pysyy läsnäolossasi, tyytyväisenä, ikuisesti”

Vapaudesta

6.10.2014. Evankeliumikirja määrittelee minusta kauniisti ensi pyhän aiheen Kristityn vapaus: ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Eräs minua 3 v. vanhempi pappi, joka selvästikin toimii vahvassa Hengen johdatuksessa, ja joka varmasti palvelee Kristusta niin kauan kuin vain kunto ja voimat sallivat, totesi: ”Olen jo niin vanha, että uskallan olla oma itseni.” Hänen järjestämänsä 10-päiväisen seminaarin aikana saattoi todeta, kuinka hän elää todeksi tuota vapautta.

Toisia kuunnellen – Seminaarin aiheena oli, kuinka oppia työskentelemään yhteisöissä ja erilaisissa työryhmissä toisia kuunnellen Pyhän Hengen johdatuksessa. Ihailin tuon seminaarijohtajan herkkyyttä huomioida osallistujia niin yksilöinä kuin ryhmänä: lämpimästi, kiinnostuneesti, voimallisesti, lempeästi, rohkaisevasti… aina tilanteen ja tarpeen mukaan.

Olemalla oma itsensä –  Tuohon seminaariin Roomassa osallistui 100 Jeesuksen palveluksessa olevaa miestä ja naista kaikista maanosista; luentoja, pienryhmätyöskentelyä, yhteenvetoja. – Vaati taitoa ottaa huomioon voimakkaita ja hiljaisempia noinkin isossa joukossa, säilyttää ryhmädynamiikka toimivana ja vielä pitää kiinni omasta näystään – seminaarin päämäärästä. Varmastikin samanlaisella antaumuksella ja intohimolla hän oli työskennellyt Etelä-Amerikassa köyhien parissa kuin nykyisessä työssään Vatikaanin kupeessa… – olemalla täysin oma itsensä.

Päätökseen –  Sain tuolta papilta tärkeää rohkaisua ja vahvistusta päätökseen, jonka olin jo tehnyt mielessäni, mutta jota en ollut rohjennut vielä kertoa asiaan liittyvälle taholle.
”… uskallan olla oma itseni”, hän sanoi minulle. – Sitä minäkin haluan, ajattelin heti! Etten toimisi toisten mieliksi tietyllä tavoin, vaan että uskallan toimia niin kuin sisimmässäni tunnen. – Nyt heti, enkä vasta 3 v:n kuluttua!
Tuosta seminaarista on kohta kulunut 6 vuotta. Kun pohdin, miten tuon asian laita mahtaa olla nykyään (missä määrin siis uskallan olla vapaa, oma itseni), tuli mieleen, että tämän syksyn aikana olen jättäytynyt kahdesta jutusta, joissa edellisinä vuosina olin toiminut ja joissa minun toivottiin jatkavan. Ei se helppoa ollut, koska tiesin tuottavani pettymyksen ja pahoittavan toisten mieliä, mutta jotenkuten pystyin pysymään päätöksissäni, jotka koin omalla kohdallani oikeiksi. – Että jotain muutosta kai sitten on tapahtunut.

Vapaus valita –  Päättääkö Jumala asioita puolestamme? Olisihan se helpompaa, jos sellaisissa tilanteissa, joissa ei todellakaan tiedä mitä tehdä, saisi Jumalalta selkeän ohjeen, että toimi näin. Kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta kun Hän on antanut meille myös vapaan tahdon valita, ajattelen, että Hän toivoo meidän opettelevan valintojen ja ratkaisujen tekoa niiden viitekehysten puitteissa, jotka Hän näkee hyväksi. Että oppisimme valitsemaan ja tekemään hyviä ja rakentavia asioita. Ja isoissa asioissa vaikka kysymällä: WWJD? – Mitä Jeesus tekisi?
Tällä hetkellä Kristuksen antama vapaus merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, ettei elä toisten odotusten mukaisesti, vaan sen mukaan, mitä Jumalan tahtoa kuunnellen tuntee sydämessään oikeaksi. Ja että tekee sen rakkaudesta Häneen.

Freedom reigns – Jason Upton 

Missä Herran Henki on, on vapaus. Jos olet väsynyt ja janoinen, on vapaus
Jeesus hallitsee täällä, armon sateita laskeutuu jokaisen kasvoille
Kohotamme katseemme Jeesukseen – siinä on vapaus
Mikä sinua rasittaakin, minkä kanssa kamppailetkin – vapaus
Herran katse liikkuu Maan päällä etsien sydäntä, joka olisi täysin Hänen.

Viisautta, ymmärrystä – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!  (Ps. 119: 97-104)

Vanha ja uusi liitto – Tuon psalmin kirjoittajalla oli päättäväisyyttä; Jumalan liiton säädöksiä tutkimalla ja seuraamalla hän löysi suunnan elämälleen.
Itse pohdin usein, mitkä Tanakiin (heprealaiseen Raamattuun), ts. kristittyjen Vanhaan Testamenttiin kootuista säädöksistä ovat Jumalan asettamia, mitkä ihmisten, sen ajan rabbien ja kirjanoppineiden sinne lisäämiä. – Jeesus sanoi, ettei Hän tullut poistamaan yhtäkään piirtoa laista. Ei niin, siellä ne ovat, samat tekstit kansien välissä edeleen, niin juutalaisten Tanakissa kuin meidän Vanhassa Testamentissakin. Jotkut niistä ovat itsestään selviä, pysyviä säädöksiä, kuten 10 käskyä. Mutta entä kun Jumala solmi kansansa kanssa Uuden Liiton Poikansa kautta, päivitti  Testamenttiinsa? Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen kautta me elämme uudessa liitossa suhteessa Jumalaan. – Miten Uusi Liitto suhteutuu Vanhan Liiton säädöksiin?
Koska Kristuksen seuraaminen on elämäni ohjenuora, minua kiinnostaa Jumalan säädösten tutkimisessa ennen kaikkea se, miten ne suhteutuvat Uuteen Liittoon. – Miten Jeesus niistä opetti. mitä Hän niihin lisäsi, mitä Hän painotti. Kristus ilmensi – ja ilmentää – ennen kaikkea Jumalan armollista, pelastavaa ja vapauttavaa Rakkautta.

Uuden liiton hengessä – Rakas Jumala, Sinä olet ikuisesti sama, mutta Sinä annoit meille Uuden Liiton. Auta ymmärtämään, miten Sinä sen kautta katselet tämän ajan ilmiöitä ja asioita. – Anna viisautta toimia ja tehdä päätöksiä Uuden Liittosi hengessä.

Oikeus virratkoon kuin vesi – Herra Jumala Sebaot sanoo näin:- Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä  vastaan.Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan.Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.  (Aam. 5: 21-24)

Kansa taisi elää melko tekopyhästi; luuli miellyttävänsä Jumalaa palvelusmenoineen, mutta toimikin epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohtaan. Oikeamielisyyttä (= vanhurskautta) Jumala haluaa. Että eletään niin kuin Hän on tarkoittanut. – Oikeuden virtaa, ihmiselämän ja -oikeuksien kunnioittamista… sitä tarvitsemme kipeästi tänäkin päivänä.    

Jumalan vai ihmisten oppeja – Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2: 16-23)

Enkelinpalvontaa ja näkyihin vajoamista – Millaista mahtoi olla kolossalaisten enkelinpalvonta ja ’näkyihin vajoaminen’? (Lähinnä kiinnostaa, löytyykö yhteneväisyyksiä meidän aikamme enkeli-, selvänäkö- ym. asioihin.) – Jos joku tietävämpi haluaisi minua valistaa, niin blogin alareunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu sähköpostiosoitteeni. 

Uuden edessä – Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Mark. 2: 18-22)

Paaston aika? – Johanneksen opetuslapset odottivat Messiaan tuloa, samoin fariseukset. Jeesuksen opetuslapset elivät ja kulkivat Messiaan seurassa 3 vuotta. He saivat ammentaa suoraan Lähteestä. Kristuksesta säteilevä Valo ja Elämä virtasi heissä ja ravitsi heitä. – Tuskinpa sellaisessa tilanteessa mietitään paastosääntöjä.
Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset joutuivat erilaisten tunnetilojen valtaan: surua, pettymystä, epätoivoa, hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunnetta. Epäilyäkin: tässäkö tämä nyt oli?!
Ja sitten suunnaton ilo kun Ylösnoussut Kristus ilmestyi heille! – Jeesus lupasi lähettää taivaaseenastumisensa jälkeen toisen Opettajan, joka selittäisi heille kaiken. Voidakseen vastaanottaa tämän Opettajan, Pyhän Hengen, heidän tuli odottaa 40 päivää. Heidän tuli puhdistautua omista jutuistaan, kuka mistäkin.
Tarvittiin uusi ’vaate’ vanhan tilalle. Ei peittelemällä, paikkaamalla vanhaa, vaan nyt oli tulossa jotain niin kallisarvoista, että tarvittiin ihan kokonaan vanhasta luopumista, täyttä itsestä tyhjentymistä, jotta sen pystyisi vastaanottamaan kaikessa täyteydessään, siinä määrin kuin sitä vuodatettiin eteenpäin jaettavaksi.
Uusi leili, uusi, puhdas astia. Tähän tarvittiin rukousta ja paastoa. Kunnes Pyhä Henki laskeutui, täytti heidät piripintaan ja ylitsevuotavasti ja alkoi tehdä tuon ryhmän kautta työtään, joka sitten levisi ympäri maailmaa. Työtä, jonka jatkajiksi Hän kutsuu meitäkin, toimimaan kanssaan eri tavoin, omassa lähiympäristössämme ja ehkä kauempanakin.

Enkeleitä

29.9. 2014.  – Tämä päivä on Mikaelin päivä, omistettu 400 – luvulta lähtien arkkienkeli Mikaelille. – Missä kohdissa enkeli Mikaelista puhutaankaan Raamatussa? Nettiraamatusta löysin 5 kohtaa: kolmesti Danielin näyssä Tigris -virran rannalla, kerran Juudan kirjeessä ja kerran Johanneksen ilmestyksessä Patmos -saarella. Niissä ylienkeli Mikael toimii hyvän puolesta taistelijana, puolustajana, suojelijana. Danielin näky antaa ymmärtää, että ylienkeli Mikael on Kristuksen ja Hänen työnsä auttaja ja tukija.

Arkkienkeli Mikaelia on kuvattu kautta aikojen niin itäisessä kuin läntisessä kirkkotaiteessa vakavana  nuorenamiehenä, jolla on suuret, vahvat siivet, toisessa kädessä miekka taikka keihäs, toisessa kirjekäärö, tai maapallo (jossa joskus Kristuksen kasvot). Monessa ikonissa ja maalauksessa ylienkeli Mikael on  pukeutuneena haarniskaan. Keskiaikaisten kirkkojen maalauksissa Mikael kuvataan usein lohikäärmeen voittajana. (Aina en tosin ole ollut varma, onko kyseessä enkeli Mikael tai ritari Yrjänä. Olen päätynyt siihen, että Mikael seisoo miekkoineen jalka lohikäärmeen yllä, ihan lähituntumassa siis, kun Yrjänä sen sijaan kukistaa lohikäärmeen keihäällään ratsun selässä istuen.)
Nuo symbolit ylienkeli Mikaelia esittävissä kuvissa tai veistoksissa voivat herättää erilaisia ajatuksia ja tunteita. Minulle niistä tulee mieleen rohkeus, valmius taistella hyvän puolesta, Jumalan palveluksessa toimiminen ja Hänen sanansa välittäminen.
Ilmestyskirjan kuvaus Mikaelin taistelusta pimeyden valtoja vastaan on inspiroinut lukuisia taiteilijoita. Hyvän ja pahan välinen kamppailu – vahva, ikiaikainen teema; keskeinen miltei kaikessa kirjallisuudessa, näytelmissä, elokuvissa ja – elämässä!

Mitä enkeleitä?  –   Nimettöminä enkeleiden toiminnasta kerrotaan niin monta kertaa Raamatussa, etten ruvennut edes laskemaan kertoja.  Heitä nimitetään Herran enkeleiksi tai Jumalan enkeleiksi.  
90 – luvulla olin tosi kiinnostunut enkeleistä. Ostin enkelikirjallisuutta jne. Ihastutti ehkä se, että kaikki enkeleihin liittyvä tuntui hyvältä ja lempeältä. Nykyisin, vaikka minusta vieläkin tuntuu hyvältä tietäessäni että enkelit toimivat taivaallisina auttajina ja suojelijoina, en kuitenkaan käänny enkelien puoleen apua tarvitessani. Nyt ajattelen, että vaikka enkelit toimivat Jumalan lähetteinä ja Kristuksen toimeksiannosta, he ovat sittenkin vain Jumalan palvelijoita. Mietin, miksi tyytyä vähempään eli pyytää jotain palvelijoilta, kun voi kääntyä suoraan heidän Herransa puoleen? – Ja onhan enkelten saama toimeksianto ihan eri luokkaa, kun Hän sen antaa.

Yhteydenpitoa? – Tuolloin, 90-luvulla, en ajatellut, että yhteydenpidossa enkeleihin voisi olla mitään riskejä. Mieleeni ei juolahtanutkaan, että luokseni voisi tulla muita kuin hyviä Valon enkeleitä. Nykyään olen tietoisempi siitä, millaisia mahdollisuuksia näihin   (enkeli)alueisiin sisältyy.
Mikseivät ihmiset voisi tulla harhautetuiksi, jos kerran enkelitkin? Ne, jotka lähtivät seuraamaan lähellä Jumalaa ollutta kirkkauden enkeliä. Enkeliä, joka lankesi ylpeyteen ja omahyväisyyteen. Tuo enkeli kuvataan kateelliseksi; hän halusi toisten enkelien ihailevan, palvovan ja palvelevan häntä eikä Jumalaa. Hän halusi ottaa Jumalan paikan. Hänen harhautuskykynsä olivat melkoiset, sillä hän sai houkuteltua suuren joukon enkeleitä seuraamaan häntä ja hänen ohjeistustaan. Jouduttuaan karkotetuksi ylienkeli Mikaelin ja tämän enkelijoukkojen toimesta taivaiden korkeuksista, tuo mestariharhauttaja alkoi toimia maan piirissä. Langennut enkeli voi esiintyä hyvää tarkoittavana valkeuden enkelinä, vaikka pyrkimyksensä ovat aivan toisenlaiset kuin antaa ymmärtää.

En halua tulla harhautetuksi. Siksi en käänny enkeleiden vaan kolmiyhteisen Jumalan puoleen asioissani ja tilanteissani. Sisimmässä on levollisuus ja rauha: voin luottaa siihen, että jos Hän lähettää enkelinsä, kyseessä on Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä palveleva enkeli; auttava, lohduttava, rohkaiseva… mitä nyt sillä hetkellä tarvitsenkaan.

Two angels – Serbialais-ortodoksinen laulu

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.
Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  (Ps. 103: 19-22)

Enkeli kulkee edelläsi – Herra sanoi: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  (2. Moos. 23: 20-23)

Enkelit valtaistuimen ympärillä – Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. (Ilm. 5: 11-12)

How great is our God – nuorten ylistystanssi; savuefektejä kuten nuorten rokkikonserteissa, mutta tässä suitsutetaan Taivaiden Kaikkivaltiaalle.

”Kirkkaus Kuninkaan, puettu kunniaan, maa nyt iloitkoon, maa nyt iloitkoon
Hän valoon kietoutuu ja pimeys piiloutuu, se eessään pakenee, eessään pakenee
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa: niin suuri Hän on.
Ikuinen Hän on, on aika kädessään, on tulevaisuutein Hänen kädessään
Kolmiyhteinen Jumalamme on Uhrikaritsa, Uhrikaritsa
Sun nimes korkein on, ylistyksen arvoinen, mä tahdon laulaa: suuri Hän on
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa: niin suuri Hän on”

Enkelinsä taivaassa –  Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
(Matt. 18: 1-6,10)

Enkelinsä katsovat joka hetki taivaallisen Isän kasvoja… – Miten pieni lapsi katsoo ja suhtautuu vanhempiinsa ja asioihin ympärillään? Välittömästi, aidosti, teeskentelemättömästi. Lapsi elää ja kokee täydellä intensiteetillä sitä, missä on, mihin suuntaa huomionsa, mitä on tekemässä.
Lapsi kaipaa yhteyttä ja läheisyyttä vanhempiinsa. Hän ei epäile; hän uskoo vanhempiensa rakkauteen häntä kohtaan, luottaa siihen, että he haluavat hänelle parasta. Lapsi luonnostaan olettaa, että se mitä vanhemmat hänelle sanovat, on totta.
Samankaltaista uskoa ja luottamusta Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa meiltä lapsiltaan suhteessa Häneen. – Mutta eihän se todellakaan ole mikään helppo juttu! Meillä aikuisilla kun on niin vahva tarve rakentaa itsellemme älyllisesti ymmärrettävä ja todistettava maailmankuva. – Onhan meille annettu järki ja ymmärrys!
Voi että tuli meikäläisenkin monet vuodet tutkittua erilaisia filosofioita, oppeja ja maailmankatsomuksia. Vaikka välillä tuntui, että no nyt löytyi se itselle oikea, jonkun ajan kuluttua oli sisimmässä taas tunne että ei se ollut vielä tässä, ja etsintä jatkui. – Ja mitä etäämmäksi joutuu, sitä monimutkaisemmaksi menee.

Yhteyteen –  Katsoessaan vanhempiaan lapsi ottaa mallia vanhemiltaan ja oppii heiltä. Vanhemmat tekevät parastaan, mutta ovat – kuten lapselle varttuessaan selviää – vaillinaisia ja erehtyviä. Mutta se luottamus, joka meissä oli pienenä, on löydettävissä uudestaan. Taivaallinen Isä, täydellinen ja erehtymätön, kutsuu yhteyteen kanssaan. Yhteyteen, jota Jeesus opetti opetuslapsilleen ja opettaa tänäkin päivänä, kaikille halukkaille. Miten katsoa taivaalliseen Isään, ylistää ja kiittää Häntä, kuunnella Häntä, vastaanottaa Häneltä.
Kyse on löytämisestä takaisin yhteyteen, joka oli kadonnut. Eri uskomusjärjestelmien tutkiminen ei auttanut minua löytämään etsimääni, vaan se, että lopulta tajusin että Jumala on persoonallinen Jumala, joka haluaa olla yhteydessä lapsiinsa, minuunkin.

Edelleen haluan tutkia ja ymmärtää, syvemmin, enemmän. Mutta nyt on levollisuus: ei tarvitse enää etsiä ’muualta’. On tullut halu ja tarve oppia etsimään ja katselemaan Hänen kasvojaan.  

Huolenpitoa

22.9.2014.   Huolehdinko joskus ihan turhaan? Ajattelenko, että minun pitää huolehtia kaikesta? Paljonko osaan ja muistan luottaa taivaalliseen huolenpitoon? Millaisista asioista olen huolissani? Näitä kannattaa minusta joskus vähän pohtia.  

Itselleni on jostain syystä niin paljon helpompi luottaa siihen, että Jumala pitää minusta hyvää huolta, kuin siihen, että Hän huolehtii myös läheisistäni. Vaikka tiedän niin hyvin, ettei huolissaan olo auta tippaakaan, havahdun aina silloin tällöin siihen, että joudun tietoisesti sanomaan itselleni: nyt en huolehdi vaan luotan. Annan läheiseni Sinun hyviin, kaikkivaltiaisiin käsiisi, Jumala. Kiitos että varjelet ja pidät heistä hyvää huolta.

 Huolehtijasta luottajaksi? – Entä Ukraina, tai Lähi-itä, tai …….? On niin paljon kärsimystä, lähellä ja kaukaa. – Tunnistan itsessäni ajoittaisen huolehtijan. Onneksi kuitenkin vain ajoittaisen.
Kun kuitenkin luotan Jumalan hyvyyteen ja voimaan ja siihen, että tuskaisimmatkin asiat kääntyvät loppujen lopuksi hyväksi kun pyydämme Hänen apuaan, niin ehkäpä jonain päivänä saan huomata, että ajoittaisesta huoltenkantajasta onkin kehkeytynyt täysluottaja. Sellainen, joka tekee sen, mikä itselle on mahdollista. Joka sellaisissa asioissa ja tilanteissa, joista ajattelee tai kokee ettei voi niille mitään, ei kiinnity omaan voimattomuuteensa, vaan Häneen joka voi. Joka muistaa ne isot Kädet, joiden kannettaviksi voi antaa niin isot kuin pienet huolet.
En tarkoita välinpitämätöntä huolettomuutta, vaan sellaista luottamista, joka tuo syvän rauhan sisimpään. Sitä toivon; niin itselleni kuin muillekin sellaisille, joilla on taipumusta ajoittaiseen (tai jatkuvaan)  huolten kantamiseen.

Apua jotta auttaisimme – Evankeliumikirja toteaa Jumalan huolenpidosta: Jumala auttaa meitä, jotta me puolestamme voisimme olla toisille avuksi. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.  – Niinpä.

Täytä ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
(Ps. 86: 1, 3-7)

Kaikille riitti – Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”   Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”  Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
(1. Kun. 17: 1, 8-16)

Viimeiset jauhot ja öljytilkka – Leskivaimo leipoi viimeisistä jauhoistaan ja öljytilkasta leivän Elialle. – Mistä hän sai  vahvan luottamuksensa Eliaan lupaukseen? Katseeni osui kohtaan ’Jumala oli ennalta pyytänyt vaimoa pitämään Eliasta huolta’. – Jumala oli siis jo kertonut naiselle Eliaan tulosta. (Miten en ole aiemmin tekstiä lukiessani huomannut tuota? Olin vain tuuminut, että oli vahva luottamus naisella.)
Nainen oli varmaan niin toivoton omasta ja poikansa tilanteesta, ettei jaksanut miettiä, millä ihmeellä Jumala ajatteli hänen pitävän huolta profeetasta, kun ei ollut enää kuin jauhon ja öljyn rippeet jäljellä. Niistä viimeinen ateria, sitten kuollaan pois.
Mutta jokin sai hänet luottamaan Eliaan sanoihin; siihen, että tilanne voi ihmeen tavoin muuttua. Kuka tietää, ehkäpä Jumala oli vielä tarkentanut leskivaimolle, että siitä tunnistat lähettämäni profeetan, että hän sanoo sinulle: ”Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle”.
Vaimo teki kuten Jumala pyysi, huolehti Jumalan profeetasta, ja kaikille riitti.

Always Enough – Kari Jobe

”Kohotan käteni kaikkein Korkeimmalle, tullessani lähemmäs
annan elämäni Sinun lupauksellesi, Jumala, ei ole ketään toista
löydän elämäni Sinussa, Sinussa on aina tarpeeksi
anna Rakkautesi täyteyden olla kaikki mitä tarvitsen
käytä minua, tule tulen lailla, Jumala, hallitse minussa
ei ole toista, jos minulla on Sinut, minulla on kaikki mutta ilman Sinua minulla ei ole mitään”

”Always enough” (aina on riittävästi) on myös Heidi ja Rolland Bakerin kirjoittaman kirjan nimi.
Kalifornialaisen varakkaan perheen tytär Heidi tuli uskoon teini-ikäisenä, kuullessaan navajo- intiaanin puhuvan eräässä intiaanireservaatissa. Tämä muutti hemmotellun tytön elämän täysin: Jumalan palvelemisesta tuli hänen elämänsä päämäärä. Aikuisena hän tapasi Rollandin. Naimisiin mentyään pari lähti ensin Aasiaan tekemään työtä köyhien parissa. V. 1995 he lähtivät Mosambikiin, tyhjin käsin, auttaakseen köyhiä ja kodittomia lapsia siellä. Muutamassa kuukaudessa heillä oli orpokoti, jossa oli 80 lasta. Heidi vieraili (ja yhä vierailee) kaatopaikoilla, joissa orpolapset asustelevat. Heitä kerääntyi koko ajan lisää Heidin ja Rollandin huollettavaksi. He rakastavat heitä, antavat heille hellyyttä ja huolenpitoa. Vähitellen  kovia kokeneet, hylätyt ja kaltoin kohdellut lapset paranevat syvistä haavoistaan.
Kerran, kun ruoka oli lopussa eikä heillä ollut varaa hankkia aineksia, eräs tuttu rouva toi Heidille, Rollandille ja heidän 2 lapselleen pienen kattilallisen ruokaa. Heidi sanoi, että he eivät söisi, jollei heidän koko perheelleen (siinä vaiheessa orpolapsia asui heidän perustamassaan kodissa 320) ole syötävää.
Mutta silloin Heidi muisti sanat, jotka Jeesus kerran oli sanonut hänelle: ”Aina tulee olemaan riittävästi.” – Heidi pyysi kaikki lapset paikalle lautasensa kanssa. Hän ja rouva rukoilivat, ja alkoivat sitten annostella jokaiselle lapsille runsaan annoksen. – Pieni kattila ei tyhjentynyt ennen kuin kaikki olivat saaneet syötävää. – Tällaisia lisääntymisihmeitä on tapahtunut Heidin ja Rollandin kodissa useampia vuosien varrella.

Heidin ja Rollandin palvelutyö köyhien parissa on kasvanut kansainväliseksi Iris Global – järjestöksi, käsittäen kaivoprojekteja, terveysklinikoita joissa hoito on varattomille ilmaista, ruokintaohjelmia, juustoteollisuutta, ala- ja yläasteen kouluja ja seurakuntia yli 20 maassa. Heidi ja Rolland asuvat edelleen Mosambikin Pembassa, jossa heidän perustamassaan koulussa on nykyisin 3211 oppilasta. – He kiertävät myös eri puolilla maailmaa kertomassa Jumalan Rakkaudesta ja siitä, miltä se näyttää käytännössä.

Iris Globalin kotisivut: www.irisglobal.org

Tottunut kaikkeen – Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. (Fil. 4: 10-14)

Asenne – Paavalin asenne on minusta tosi käyttökelpoinen: että osaa elää niin puutteessa kuin runsaudessakin, antamatta kummankaan ottaa itsestä hallintavaltaa. Että oppii luottamaan ja kulkemaan haastavienkin tilanteiden lävitse Hänen kanssaan, joka auttaa. tukee ja vahvistaa.  

Hyvä osa – Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”    (Luuk. 10: 38-42)

Marttana vai Mariana? – Aina silloin tällöin kuulee jonkun huokaisevan sanattomasti (tai joskus sanallisestikin): kuinka paljon minun tulee venyä Martaksi (tai Martiksi)? Kuinka paljon saisin vain olla ja levätä Pyhän läsnäolossa, Mariana (t. Mattina)? Itselleni tuo oli polttava kysymys jo ennen perheen perustamista. Itse asiassa ajattelin, etten rupea perheelliseksi, sillä silloin Maria – osa jää kohdallani minimaaliseksi. Nyt kun lapseni ovat aikuisia ja voin paljolti itse määritellä, mihin päiväni ja aikani käytän, kysymys on: kuinka paljon Martta-minä yhä touhottaa kaiken maailman asioita, ja kuinka paljon suon itselleni Maria-aikaa – ihan hyvällä omallatunnolla?

Herran jalkojen juureen – Evankeliumitekstissä huomioni kiinnittyy erityisesti lauseeseen: Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. – Touhottaessani ja huolehtiessani kuulen omat ajatusvirtani. Kuullakseni Häntä tiedän, että minun on tulee antaa omille ajatuksilleni ja tunteilleni – koko olemukselleni – lupa  rauhoittua, virittäytyä kuulolle… hiljentyä Hänen läsnäoloonsa, oltava siinä… tai oikeammin: tässä. Juuri tässä hetkessä, jossa Hän haluaa viettää aikaa kanssani, puhua sydämeeni.   

Adoramus te, o Christe  (Palvon Sinua, Kristus) – Taizé

http://www.youtube.com/watch?v=pm6Zr3EqIhE

Kiitollisuus

15.9. 2014.   Jumala auttaa, antaa voimia, hoitaa, parantaa – tänä päivänä aivan kuten 2000 v. sitten. – Huomaanko omassa elämässäni, kuinka usein saan Häneltä apua? Huomaanko/muistanko kiittää siitä vai jatkanko vain huojentuneena eteenpäin, unohtaen pian tilanteen, jonka kanssa olin kamppaillut ja josta en omin voimin olisi jaksanut eteenpäin? Aina välillä olen kirjannut ylös niitä asioita joista olen kiitollinen ja joissa olen kokenut saaneeni Jumalalta avun. Unohdan niin helposti. Paljon on jäänyt kirjaamatta. Nyt – taas kerran – päätin ottaa tavan käyttöön! Tuntuu niin hyvältä, kun joskus löytää vihon tai paperin, johon on niitä kirjoittanut. Yleensä osuvat käteen juuri silloin, kun kaipaan rohkaisua. Kun kirjoittaa ylös niitä hyviä asioita, joista saa olla kiitollinen (vaikka kuinka pieniltä ja vähäpätöisiltä saattaisivatkin tuntua), alkaa huomata kuinka lukemattomilla tavoilla taivaallinen Isämme pitää meistä huolta.      

Iäti kestää Hänen armonsa! = psalminlaulajan huudahdus psalminsa jokaisen 26 säkeen jälkeen  (joista osa alla). Aika helppo päätellä, että hän oli aikamoisen kiitollinen:

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Kiittäkää jumalien Jumalaa! Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja. Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Hän on levittänyt maan vetten päälle. Hän on tehnyt suuret valot.
Hän teki auringon hallitsemaan päivää. Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille. Kiittäkää taivaan Jumalaa!  (Ps. 136: 1-9, 25-26)

Gospel – laulusta ’He’s got the whole world in His hand’ löytyi netistä niin monia erilaisia tulkintoja, sovituksia ja sanoituksia, että se sai miettimään, kuinka monella tavoin ja monesta asiasta Jumalalle voi laulaa. (Minua ilahduttaa mm. se, kuinka Agricolan Tuomasmessuissa usein raskassoutuisemmatkin virretkin saadaan kuulostamaan valoisilta, kohottavilta ja mukaansa tempaavilta, kun musiikinjohtaja, laulajat ja orkesteri ovat sen suuntaisesti virittäytyneet.)
Mutta lauluhan on vain yksi tapa kiittää Jumalaa. Kiitos voi olla (hiljaista tai ääneen) rukoilemista; se voi olla rauhallista ja mietiskelevää, iloista, riemullistakin. Kiitollisuutta voi ilmaista soittaen, tanssien, maalaten… – Missä liikkuukin tai onkin, voi kiittää kaiken Luojaa, yksin tai yhdessä, kotona, työssä, yhteisössä, päivän askareissa, luonnossa…  Uskon vakaasti, että kiitollinen mieli pitää meidät läheisessä yhteydessä Jumalaamme. Tässä New Swing Quartet’in irrottelua:

”Hänellä on koko maailma käsisään… sinut ja minut, pikkuinen lapsikin… Hänellä on kaikki käsissään…”

He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the earth and sky in his hands (maa ja taivas)
He’s got the night and day in his hands (yö ja päivä),
He’s got the sun and moon in his hands (aurinko ja kuu)
He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the land and sea in his hands (maat ja meret)
He’s got the wind and rain in his hands (tuuli ja sade)
He’s got the spring and fall in his hands (kevät ja syksy)
He´s got the whole world in His hands (3x)
He’s got the young and old in his hands (nuoret ja vanhat)
He’s got the rich and poor in his hands (rikkaat ja köyhät)
Yes, he’s got ev’ry one in his hands (joka ikinen), He´s got the whole world in His hands.

Moninkertaistamista – Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: – Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!    (Jes. 24: 14-16)

Projekti – Minulla on menossa aikaa viepä projekti: käyn fiiliksen mukaan läpi välillä ikivanhoja muistiinpanojani, välillä lehdistä repäistyjä  ’luen sitten joskus kun ennätän’ – juttuja. Henk.kohtaiset turhat jutut vien energiajätepisteeseen, muut paperikeräykseen. Ehkä juuri homman hitauden vuoksi tuntuu että aina olisi jotain muuta, tärkeämpää tekemistä… mutta lohduttaa sanonta: hiljaa hyvää tulee. muuta, tärkeämpää tekemistä… mutta lohduttaa sanonta: hiljaa hyvää tulee.
Eteen osui paperi, johon olin kirjannut asiat, joita halusin opettaa (tuolloin 2-vuotiaille) lapsilleni: toisten huomioimista; tunteiden ilmaisemista (posit. tunteiden tietty, m. myös miten kanavoida negat. tunteita); itseluottamusta (turvan ja hellyyden kautta). Neljäntenä listalla oli kunnioitus ja kiitollisuus. Ja viidentenä – kuten silloin asian ilmaisin – luottamus korkeimpiin voimiin.
Jos nyt olisin nuori äiti, listan järjestys olisi päinvastainen. Viimeinen olisi ensimmäisenä, ja myös ilmaistuna toisin. Nyt kertoisin lapsilleni taivaallisesta Isästä, joka rakastaa meitä, pitää meistä huolen, ja jolle voi kertoa kaikesta, iloisista ja surullisista asioista.
Tuolloin, 70-luvulla, Jumala oli minulle Rakkaus, mutta sittenkin kaukainen, taivaasta käsin vaikuttava. Jotenkin en vain osannut mielessäni yhdistää kaikkialla vaikuttavaa, suvereenia Universumien Luojaa sellaiseen Jumalaan, joka kuulisi minun huoleni, olisi kanssani.. Nyt tiedän, että Hän on kumpaakin. Hän ei ole enää ainoastaan etäinen Kaikkivaltias. Hän on kanssani, arjessa ja juhlassa, kamppailuissa ja onnistumisissa.
Hän on kanssani kun olen heikko ja apua tarvitseva. Itsestäni on kiinni, tähyänkö jonnekin muualle ajatellen ja toivoen saavani sieltä pelastuksen tilanteeseeni. Vai havahdunko Hänen läsnäoloonsa: Hän onkin tässä hetkessä, kanssani, haluten rohkaista minua ja sanoa: Minä nostan sinut, kun olosuhteesi, tilanteesi tahtoo lamaannuttaa sinut. Minä annan sinulle voimaa jatkaa matkaa. Ja Hän on onnellinen puolestani kun taas löydän ilon ja rauhan sisimpääni.
Missä olisinkaan ilman Jumalan apua ja vaikutusta?! Meillä on ihana, ihmeellinen, rakastava Jumala! Sen ajatteleminen jos mikä täyttää sydämeni kiitollisuudella.
Ja kun huomaan, miten ”Hänellä on annettavana runsaasti kaikkia lahjoja”, minun ei tarvitse pitää huolissani pussin nyöreistä kiinni ja keskittyä siihen, miten itse pärjään. Voin luottaa siihen, että Hän pitää minusta huolen. Kun jaan siitä mitä olen Häneltä saanut, Hän täyttää syntyneen tilan sillä, mitä Hän katsoo tarvitsevani.

Enkeliä odottava altaan luona  – Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.   (Joh. 5: 1-15)

Betesdan altailla – Kun viimeksi olimme ystävieni kanssa Betesdan altaiden luona, alkoivat sireenit soida. Gazasta lähetetty raketti oli 1. kerran kantanut Jerusalemin kaupungin alueelle asti. Linnut alkoivat lentää   yläpuolellamme parvessa ympäri, ympäri, ikään kuin neuvottomina: minne mennä…? – Tuolloin, marraskuussa 2012, rauhanomainen tila palautui suht. nopeasti. Tänä kesänä tilanne kasvoi surullisiin mittoihin.
Koko Lähi-Idän alue on vähän kuin tuo sairas mies altaalla, avuton ja neuvoton: kuka auttaisi, kuka johdattaisi rauhaan, parantumiseen? Eikö ole ketään…?
On kyllä. Hän, joka haluaa tuoda Rauhansa niin siihen maahan, jossa liikkui ja toimi 2000 v. sitten, kuin sitä ympäröiviin maihin. Hän sanoo kaikille, kansoille ja yksilöille, minulle ja kenties sinullekin: nouse, älä juutu sellaisiin asioihin, mitkä pyrkivät lamaannutamaan toimintakykysi, toivosi, uskosi parempaan. Nouse uuteen päivään toivorikkaana. Minä voin auttaa sinua kulkemaan Rauha sydämessäsi. Haavasi, ne piilossakin olevat,  paranevat, kun annat Rakkauteni vaikuttaa.

Thank You – Hillsong United

”Kiitos ystävällisyydestäsi, armostasi, rististä, hinnasta jonka maksoit.
Kiitos pelastuksesta, kiitos loputtomasta armostasi.
Kiitos toivosta ja tästä elämästä jonka annat. Ei ole ketään kaltaistasi, Jumala.
Kaikki toivoni on Sinussa, Jeesus. Kiitos lupauksestasi, tuestasi.
Kiitos elämästäsi ja kaikesta mitä olet tehnyt puolestani.
Annamme kaiken kunnian ja ylistyksen Sinun nimellesi, ikuinen Jumala.
Anna kasvojesi  kirkkauden loistaa meille.”

Lähimmäinen


Valo – myös meissä – kasvattaa hyvyyttä, oikeutta ja totuutta (Ef.5).

9.9.2014. – Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.  (Evankeliumikirjasta.)

 Hyvin – Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin. (Ps. 112: 5-9)

Hyvän tahtomista – Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”   (1. Sam. 24: 9-12, 17-21)

Se kunnioitus, rakkaus ja uskollisuus, jota Daavid tunsi Jumalaa kohtaan, heijastuu myös siihen, miten hän suhtautuu Jumalan voitelemaan kuninkaaseen. Vaikka Saul halusi surmata Daavidin, Daavid säilytti lojaalisuutensa tätä kohtaan.
Jumala oli valinnut Daavidin, hyväsydämisen, vilpittömän ja rohkean nuorukaisen, Israelin kuninkaaksi jo hänen ollessaan paimenpoikana. Tämä ei itse koettanut tavoitella valtaa eikä käyttänyt tilaisuutta hyväksi kiirehtiäkseen kruunaamistaan. Hän palveli Jumalaa ja kuningasta niin kuin parhaiten osasi.
Niin  Jumalan valitsemia kuninkaita kuin olivatkin, Saul ja Daavid, kummallakin oli heikkoutensa. Saul sortui vainoharhaisuuteensa, Daavidin sai lankeamaan intohimoinen rakastuminen.

Myöhemmin, kun todellinen Kuningas oli tullut maan päälle, ilmentänyt jumalallisen kirkkautensa ja opettanut Taivaan valtakunnasta, eräs toinen Saul alkoi vainota Hänen seuraajiaan. Ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle kysyen: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”  – Saul ei vain katunut, vaan hänestä tuli yksi uskollisimmista ja rohkeimmista Kristuksen apostoleista ja todistajista.
Tämä Saul, myöhemmin Paavali, puhuu kirjeissään  epätäydellisyydestään ja heikkoudestaan. Myös Jeesuksen opetuslasten luonteenpiirteet on kuvattu ihan kaunistelematta evankeliumiteksteissä ja Apostolien teoissa. – On kuin meille näytettäisiin näiden henkilöiden kautta että me kaikki, heikkouksinemme ja virheinemme, kaikki jotka vain haluamme, saamme palvella Jumalaa. Hän kutsuu meitä, epätäydellisiä ihmisiä palvelemaan Häntä, joka on täydellinen.
Toiveenaan on tietty, että teemme hyviä ratkaisuja ja valintoja elämässämme, ja että kohtelemme lähimmäisemme hyvin ja oikein, parhaan taitomme mukaan. Eikä meidän tarvitse toimia omin voimin; meille on annettu arvokas Auttaja, Pyhä Henki.

Teoin, totuudessa – Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita. Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?  Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.  (1. Joh. 3: 11-18)

Alla olevassa evankeliumissa Jeesus korottaa rimaa: älkää rakastako vain niitä, joita teidän on helppo rakastaa; rakastakaa myös niitä, joita pidätte vihollisinanne.

Love your enemies – Rakastakaa vihollisianne (Luuk. 6.)

”Mutta rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa. Älkää saattako ketään epätoivoon, ja palkkionne on oleva suuri: te tulette olemaan Jumalan lapsia, sillä Hänkin on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Siksi olkaa armollisia, kuten Isänne on armollinen, osoittakaa hyvyyttä kuten Isänne osoittaa hyvyyttä.
Siitä ihminen puhuu, mitä hänen sydämensä on täynnä. ”

Siis täydellisiä…  – Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”   (Matt. 5: 43-48)

Aurinko loistaa kaikille – Voi Jeesus, et sitten vähempää pyydä… että oltaisiin täydellisiä kuin taivaallinen Isämme… – no turha yrittääkään, voin huokaista ja tuumia että koko juttu nyt vaan on liian haastava minulle!
Tai sitten voin valita lukevani tuon valoisasti: Taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa loistaa meille kaikille, huolimatta siitä millaisia olemme. – Voisinkohan minäkin harjoitella sitä, että se Valo, jonka Hän on sisääni antanut, voisi säteillä ihan jokaiselle ympärilläni, läheisilleni,  ystävilleni, tutuille… ja kaikille niille joita kohtaan, joko säännöllisesti tai satunnaisesti? – Huolimatta siitä, millaisia ajatuksia tai tunteita he minussa herättävät?

Voisinko olla virvoittavana sateena sille, joka on nääntymässä elämäntilanteensa painolastien  alle? Voisinko olla sen Rakkauden välittäjä, jota Jeesus opettaa ja jolla Hän haluaa meidät täyttää, jotta se auttaisi meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen… ja toimimaan siten kuin meidän taivaallinen Isämme toivoo meidän toimivan?
– Kyllä, sillä minun ei tarvitse riippua omassa epätäydellisyydessäni, vaan voin katsoa Häneen, joka on täydellinen. Kiinnittää itseni – kaikkine heikkouksineni ja riittämättömyyksineni – Häneen, joka on vahva ja  oikeamielinen. Ja muistaa, että Hänen Henkensä vaikuttaa minussa! Hänen Valonsa ja Rakkautensa auttavat minua voittamaan kokemani pahat asiat. Ne ovat kuin puhdistusainetta katkeroitumista, itsesääliä, toivottomuutta, epävarmuutta, pelkoa, kostonhalua, vihaa tai muita sellaisia tunteita vastaan, joita väärinkohtelu voi herättää.

Kristuksen Rakkauden voima on vahvempi kuin omat kokemuksemme. Ja Hänen Valonsa ja Rakkautensa saa minussa tilaa sitä enemmän, mitä enemmän käännän huomioni omista tunteistani ja kokemuksistani siihen, mitä Hän on ja voi.
Mitä enemmän virittäydymme Jeesuksen tavoin kuuntelemaan ja seuraamaan Isän tahtoa elämässämme ja toiminnassamme, sitä enemmän Hänen Rakkautensa voi virrata kauttamme lähimmäisillemme. Voimme olla Kristuksen Rakkauden lähettejä, Hänen Valonsa välittäjiä – Voiko olla mitään kauniimpaa?

Jesus le Christ –  Taizé

”Jeesus Kristus, joka olet sisäinen Valo, älä anna pimeyteni puhua minulle,
Jeesus Kristus, sisäinen Valoni, anna minulle hyväksyvä Rakkautesi.”

Suomenkiel. versio:
”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä, pimeyden syyttävä ääni häädä pois.
Oi loista Kristus niin kirkkaana meissä, Sinulle sydän että aueta voi.”

Parantaja

1.9.2014.   Jotkut pitävät Jeesusta vain historiallisena hahmona, joka varttui Nasaretissa ja aikuisena opetti ja paransi ihmisiä. Joillekin avautuu toisenlainen todellisuus lukemalla.
Eräs vanhus, joka oli koko elämänsä ollut vahva omassa uskossaan (ei uskonut ylösnousseeseen Kristukseen), sai eteensä Johanneksen evankeliumin ja alkoi lukea sitä. Hän kertoi, että sitä lukiessaan totuus yhtäkkiä laskeutui hänen sisäänsä kuin kirkkaana, voimakkaana valonleimahduksena. Hän tajusi, että Kristus on elävä ja on keskuudessamme. – Mitkään vastaväitteet eivät enää tehonneet: hänen maailmankatsomuksensa oli muuttunut.
Jotkut kohtaavat Kristuksen fyysisten vaivojen parantajana, sielunhoitajana, monenlaisista kiinnikkeistä vapauttajana. Lukemattomilla ihmisillä ympäri maailmaa on tästä omakohtaisia kokemuksia. – Kun on saanut kokea Hänen apunsa, siitä tulee todellisuus, jossa ja jota haluaa elää.
Kristuksen voiman kohtaaminen voi olla jopa niin radikaali, että se muuttaa koko elämän suunnan, kuten alla olevan Nickyn tarinassa. 

Oikeutta – Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia. Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi. Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  (Ps. 146: 5-10)

Päästää vangitut kahleista…? Selailin pöydälle kerääntyneitä lehtiä. Yhdessä kerrottiin keväällä  Suomessa vierailleesta Nicky Cruzista, joka on 55 vuoden ajan kiertänyt maailmaa kertoen siitä, miten Jumala muutti hänen elämänsä.
1950- luvulla Nicky oli Brooklynin raaimman teini-ikäisten jengin johtaja. Erään kerran hän kohtasi Davidin, joka oli lukenut kuolemantuomiota odottavista nuorista jengiläisistä ja tuntien myötätuntoa nuoria kohtaan oli saapunut New Yorkiin auttaakseen heitä. David kulki pahamaineisilla jengien hallitsemilla alueilla kertoen sellaisesta rakkaudesta, jota nämä nuoret eivät tunteneet.
Kohdatessaan Davidin Nicky uhkasi ottaa tämän hengiltä; David tähän: ”Jeesus rakastaa sinua, Nicky.” Tämä toistui useamman kerran: kovaksikeitetty, vihaa puhkuva stadin kundi uhittelee maalta tulleelle hontelolle nuorukaiselle, joka sinnikkäästi vastaa hänelle Rakkauden sanomalla.
Erään kerran Davidin rukoillessa Nicky tunsi niin vahvan voiman laskeutuvan häneen, että se melkein salpasi hänen henkensä ja hän putosi polvilleen:  “I felt the power of Jesus like a rushing wind that took my breath away. I fell on my knees and confessed Christ.”

Suomen vierailulla tehdyssä haastattelussa hän kommentoi tapahtumaa näin: ”Koin voiman, joka kulki läpi sydämeni ja mieleni. Se vei pimeän menneisyyteni mennessään ja annoin elämäni Jeesukselle.”
Nickyn äiti oli pahoinpidellyt Nickyä, kerran jopa tajuttomaksi. Rankat kokemukset olivat kasautuneet Nickyn sisimpään vihaksi ja raivoksi. – Kun hän oli tuntenut Jumalan voiman kulkevan lävitseen ja vapauttavan menneisyyden kahleista, hän pystyi antamaan anteeksi äidilleen.
Nicky ryhtyi auttamaan teini-ikäisiä jengiläisiä yhdessä Davidin kanssa, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Heidän työnsä kautta yli 45 miljoonaa vaikeuksissa olevaa nuorta on saanut kuulla Parantajasta, joka toimii tänäkin päivänä.

Miten puhun –  Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa. Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa. Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.  (Sananl. 18: 4-8, 21)

Hallelujah – Irlantil. pappi (josta srk:laiset pitävät kovasti) yllätti hääparin Leonard Cohenin Hallelujah’ – laululla, jonka sanat oli sovitettu hääseremoniaan, hääparille sopiviksi ja heitä siunaaviksi:

http://www.youtube.com/watch?v=v9-ZuTVPj4c

Pienellä kielellä – Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.   (Jaak. 3: 2-12)

Värikästä kieltä Jaakobilla (ja kuin jatkoa alla olevaan isoveljensä puheeseen.)  Kyllähän yleensä on aika hyvin hallinnassa se, mitä käsillään tekee ja minne jalkojaan liikuttelee. Mutta auta armias miten sieltä suusta pulpahtaa joskus jotain ihan kummallista: mitä ihmettä – enhän minä tuollaista halunnut sanoa! Vaikkei voimasanoja päästelisikään, niin jotain tyhmää tulee sittenkin aina välillä sanottua. Sellaista, mitä sitten katuu, harmittelee, pyytelee anteeksi – ääneen tai hiljaa.
Kun poikani tulivat teini-ikään, olin huolissani, miten kestäisin sen, jos he alkaisivat puhua minulle sillä tavoin kuin teinit usein puhuvat. Vieläkin helpottuneena ja kiitollisena ihmettelen, kuinka kukaan heistä – varmaan äitinsä herkkänahkaisuuden vuoksi – ei sitä tehnyt. Ja tunnen syvää myötätuntoa kaikkia sellaisia kohtaan, jotka joutuvat kuuntelemaan sellaista puhetta, joka satuttaa tai tuntuu pahalta.

Sanat todella voivat olla käärmeen myrkkyä, varsinkin silloin, kun oikein tarkoituksellisesti halutaan olla ilkeitä. Mutta mielenkiintoinen on tuo Jaakobin pointti: että sellainen tuhrii koko ruumiin. Ei siis vain kohde, vaan myös puhuja itse vahingoittuu. Tuleekohan ilkeyksien syytäjä ajatelleeksi asiaa tältä kannalta?
Ihanaa on kun Parantajamme pääsee muuttamaan sisintämme: silloin lähteensilmä alkaa kirkastua. Siitä alkaa virrata hyvältä maistuvaa vettä, sanoja, jotka ilahduttavat, lohduttavat, rohkaisevat, virvoittavat ja vahvistavat toista. Lähteensilmä muuttuu yhä enemmän Lähteensä kaltaisiksi.

Mitä sydämessä – Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”  (Matt. 12: 33-37)

Fariseukset olivat hetkeä aikaisemmin syyttäneet Jeesusta, että hän karkotti pahoja henkiä itsensä päävastustajan avulla. Hän kuitenkin toimi Pyhän Hengen voimalla. Siksi Jeesuksen raju vastaus fariseuksille. Hän ei loukkaantunut itsensä, vaan Pyhän Hengen puolesta. Hän sanoi: ”Jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.”  (Matt.12:31-32) 

Sanojen voima –  Sanoilla siis voi saada aikaan vahinkoa, ne voivat olla kuolettavia kuin käärmeen myrkky. Mutta tilille jokaisesta turhasta sanasta…? Tuli tarve tutkia tuota turha -sanaa. Eng. käännöksessä käytetään sanaa idle, joutava/ turhanpäiväinen. Mutta kreikkal.-engl. Raamatustani löydän sanan tarkoittavan  tuossa kohtaa epärehellistä, vilpillistä puhetta. Sitä, että sanotaan toista ja tarkoitetaan toista. – Tuokin auttoi meikäläistä ymmärtämään Jeesuksen tiukkoja sanoja fariseuksille. Paitsi että he loukkasivat Pyhän Hengen työtä, he olivat myös vilpillisiä.
Miksiköhän sitten ei ole käännetty ’rehellinen’ – sanalla? – Ehkä sen vuoksi, että olisi helppo puolustautua ’rehellisyyden nimissä: ”Sanoin vain mitä ajattelin!”  Ilmeisesti siksi Jeesus puhuu tässä yhteydessä siitä, kuinka puheemme heijastaa sydämemme tilaa. – Jos on itsellä paha olo, jos on katkera, loukkaantunut tai vihainen, on varmasti kärkkäämpi arvostelemaan ja puhumaan negatiivisesti toisista ja toisille.

Nuorten kampanja  -Lukiolaisilla on internetissä meneillään  ”Kutsu mua oikealla nimellä” – kampanja koulukiusaamisen lopettamiseksi. Siinä nuoret kertovat, miksi heitä on haukuttu ja miksi he sen sijaan toivoisivat itseään nimitettävän. Presidentti Sauli Niinistö on kampanjan suojelija. Netissä leviää myös erään lukiolaisen facebook- sivuillaan kuvaama tapaus, jossa hän mietti, puuttuako kiusaustilanteeseen vai jäädäkö (kuten bussissa istuneet aikuiset) passiiviseksi, hiljaiseksi sivustaseuraajaksi. – Koskettava juttu! (Kirjoittajan nimi löytyy samasta uutislinkistä kuin kampanjakin.)

Rakas Parantajamme, anna Rakkaudenvoimasi vaikuttaa sisimmässämme. Hoida sisäisiä haavojamme, niitä joista loukkaavat ja satuttavat sanat ponnahtelevat. – Vapauta meitä puhumaan kannustavia ja rakentavia sanoja… lempeitä ja ystävällisiä sanoja… puhumaan vilpittömästi ja rehellisesti, loukkaamatta. Opeta meitä katsomaan (niin itsessämme kuin toisissamme) siihen hyvään, minkä Sinä olet sisimpäämme luonut ja tarkoittanut, ja kutsumaan sitä hyvää esiin puheillamme. Puhu Sinä sydämeemme niin että kohoamme näkemään omien heikkouksiemme ylitse, näkemään Sinun totuuttasi ja elämään sitä todeksi.

I Am the Vine – John Michael Talbot

”Minä olen viinipuu ja te olette oksat, Minussa teillä on ikuinen elämä.
Minä olen viinipuu ja Isäni on viinitarhuri
tule luokseni, anna Hengen herättää sinussa elämä
kuin elävän veden äärelle istutettu puu joka voi työntää juurensa virtaan
ahdinkoa vailla saat vilvoitusta, virvoitusta
ja lehdet versovat, hedelmät kypsyvät sinussa
tulkaa luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja kuormani on kevyt, nostan teidät ylös, kotkan siivin”