Kaipuu Kotiin

26.10.2015

Muukalaisia? – ’Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.’ (Hepr. 11: 13–16)

Sana isänmaa on tänä syksynä saanut uudenlaisen merkityksen. Sellaisen, jota en ennen ole tuntenut.
Viime viikolla tulin Mississipistä, jossa 60-luvulla valkohuppuiset järjestön jäsenet harjoittivat väkivaltaa mustaihoisia kohtaan ja jossa orjuus virallisesti kiellettiin lailla vasta 20 v. sitten.
Samana vuonna, 1995, Leijonat voittivat jääkiekon MM:n. Nuorimmaiseni kaverin isä soitti ihan kiihdyksissään pyytäen meillä leikkimässä ollutta poikaansa kotiin, ilmeisesti juhlimaan. ”Me voitettiin!!” Ai mitä voitettiin? – Muistan vieläkin isän tyrmistyneen äänen: miten voi olla mahdollista ettei meillä oltu istuttu TV:n ääressä jännäämässä ja etten edes tiennyt koko ottelusta!! (Mieheni oli töissä ja isommat pojat koulussa, eikä urheilu kiinnostanut minua.) – Kuopus halusi ja sai kuitenkin leijonapaidan (vieläkin tallella). Ja tietenkin iloittiin koko perhe hienosta voitosta.

Leijonapaidat – Tänä syksynä eivät leijonapaidat ole olleet ilon symboli. Niitä on näkynyt mielenosoituksissa. Joukossa joku valkohuppuinenkin. Ei vieraita ja muukalaisia tänne. Menkööt takaisin, tai jonnekin muualle.
Hohto katosi pienestä leijonapaidasta. Taitaa (poikani suostumuksella) joutaa siivousrätiksi.
Muistan kuinka teini-ikäisenä oli jotain hohdokasta siinä, kun isoäitini kertoi että kaukaista esi-isäämme Willem Boy’ta pidettiin Suomen vaakunan alkuperäisenä suunnittelijana. – Ei enää mitään hohtoa. Nyt melkeinpä hävettää leijonan puolesta.
Kansallinen itsetunto ja siihen liittyvät symbolit olivat jossain vaiheessa maallemme varmaan merkittäviä asioita. Nyt kun isänmaallisuuteen on alettu liittää kiihkeitä, jopa kansallissosialistissuuntaisia mielipiteitä ja tekoja – ei vain meidän maassamme, vaan vähän joka puolella – herää kysymys, mihin tuon kaltaiset asenteet jatkuessaan & kasvaessaan saattaisivat johtaa.

Leijona – Vaikka Suomen leijona symbolina ei merkitykseltään enää olisikaan sama kuin ennen, on Eräs, jota kuvataan myös Leijonana, ja jonka merkitys ei ole muuttunut. Hän opetti maan päällä eläessään, millaista on lähimmäisenrakkaus. Hän opetti kuinka hädässä olevia tulee auttaa. Hän osoitti omalla elämällään, mitä on itsekkyyden vastakohta.
Kristus, olisitko Leijona meidänkin kansalle? Näyttäisitkö, mikä Sinun silmissäsi on oikein?

Esimakua taivaallisesta – Mississipissä tapasin ihmisiä, jotka olivat olleet kertakaikkisen uupuneita vaikeuksiensa kanssa kamppailemiseen. Ajattelivat, että nyt eivät jaksa enää päivääkään. Synkimmällä hetkellä olivat huokaisseet tai huutaneet että Jumala, oletko ihan oikeasti olemassa, ja jos olet, osoita se! – Ja Hän oli tullut. Ja lähettänyt palvelijoitaan ojentamaan heille kätensä, apunsa. He olivat huomanneet että Jumala rakastaa, välittää. Pelko, viha, suru ja häpeä muuttui iloksi.
He ovat saaneet kokea esimakua taivaallisen Isän maasta. Sitä Kristus haluaa: ettemme vaikeuksiemmekaan keskellä antaisi synkkien tunteiden tai ajatusten vallata meitä; ettemme rakentelisi rajoja tai haikailisi pois. Vaan yrittäisimme elää ja toimia niin että mahdollisimman monet saisivat kokea välittämistä, huolenpitoa, ystävällisyyttä, Rakkautta.

El-Shaddai, Jumala Kaikkivaltias – Amy Grant

”Kaikkivaltias Jumala, Jumala korkeuksissa, Herra,
ajasta aikaan Sinä olet sama, nimesi voimasta
rakastamme Sinua Herra, palvomme ja korotamme Sinua
Rakkautesi ja oinaan kautta pelastit Abrahamin pojan
kätesi voimalla muutit meren kuivaksi maaksi
polvillaan olevalle hyljätylle Sinä olit Jumala joka todella näkee
ja voimallasi vapautit lapsesi

Vuosien kuluttua annoit ymmärtää että Kristuksen aika oli lähellä
vaikkei kansa pystynyt näkemään millaisen Messiaan tuli olla
vaikka Sanasi sisälsi suunnitelman he eivät vain voineet ymmärtää
kuinka Poikasi heikkoudessa mahtava työsi tuli tehdyksi”

Muut tekstit: Ps. 89: 6–8, 16–19, Jes. 65: 23–25, Ilm. 22: 1–5 ja Matt. 5: 1–12.

Valo maailmalle

22. 10.2015

Suola & valo – Jeesus sanoi: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5: 13-16)

Jackson – Osui niin viime kuin ensi pyhän evankeliumiaihe itselleni ajankohtaiseen hetkeen. Tai pitäisi kai sanoa että matkani sattui osumaan niihin istuvaan ajankohtaan. Kävin nim. 10 pv:n reissulla tapaamassa ystävää ja tutustumassa työhön, jota hän on nyt tehnyt pian vuoden verran eräässä järjestössä Mississipin pääkaupungissa Jacksonissa; alueella jossa asustaa suurimmaksi osaksi työttömiä, asunnottomia ja erilaisista riippuvuuksista kärsiviä. Tässä kaupunginosassa hyvin monet kokevat päivittäin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Tämä heijastuu tietenkin myös lasten ja nuorten elämään. Järjestön tiloissa heille tarjotaan arkipäivisin monenlaista toimintaa ja mahdollisuus viettää edes osa päivästä turvallisessa, välittävässä ilmapiirissä.

Rakkaudesta käsin – Tämän We Will Go Ministries – järjestön työntekijät ja vapaaehtoiset pyrkivät kohtaamaan jokaisen lähimmäisen siten kuin Jeesus heidät kohtaisi: Rakkaudesta käsin. Moni kertoi elämäntarinansa, avoimesti ja kaunistelematta. Jumala oli muuttanut heidän elämänsä täydellisesti. Pelastanut epätoivoiselta teolta viime hetkellä, vapauttanut rukouksen kautta riippuvuuksista, avannut uuden oven umpikujaan joutuneelle.
Useille on ollut käänteentekevää, kun he ovat saaneet kokea aivan konkreettisella tavalla Jumalan välittävän heistä ja pitävän heistä huolta. Moni toivottomalta tuntuneessa tilanteessa ollut on saanut elämäänsä uskoa ja toivoa, ystäviä, perheen, työpaikan.

Avartavaa ja antoisaa (& herkkikselle hetkittäin myös riipaisevaa) oli olla mukana – vaikka vain lyhyenkin ajan – tuossa toiminnassa. Lähimmäisten kohtaamista, tukemista, rinnalla kulkemista, rukousta, rohkaisua, auttamista. Ei lähestytä ylhäältäpäin, vaan ystävänä. Pyhän Hengen johdatusta rukoillen käydään tervehtimässä ihmisiä kodeissa, kaduilla, paikoissa joissa kaupataan huumeita ja ihmisiä, sekä kuntoutuskeskuksissa,.
Tämä peloton ja innostunut (pääosin nuorista aikuisista koostuva) tiimi vie Jeesuksen Rakkautta ja Valoa sinne, missä sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan.
Kun Valo loistaa pimeään, jotain muuttuu, usein aivan ratkaisevalla tavalla. 🙂

Go light the world – Chris Rice

”Jokaisessa sielussa on kynttilä, jonkun liekki on kirkas, jonkun himmeä ja kylmä
on Henki, joka tuo tulen, sytyttää kynttilän ja tekee siitä Kotinsa
kanna kynttilääsi, riennä pimeään, etsi avuttomia, hämmentyneitä ja runneltuja
anna kaikkien nähdä kynttiläsi, ota kynttiläsi ja sytytä valo maailmaasi
huomaa kuinka veli turhautuneena yrittää sytyttää kynttilänsä muulla tavoin
näe sisaresi, ryöstetty ja petetty, ja joka yhä pitelee sammunutta kynttiläänsä
etsi yksinäisiä, väsyneitä, uupuneita, pitele kynttilääsi jotta kaikki voivat sen nähdä
sillä me kuulumme perheeseen jossa sydämet loistavat
tee meistä valonsäteitäsi pimeimpiin aikoihin
kohotetaan kynttilämme ja valaistaan taivas
pidä kynttiläsi koholla, vie valosi maailmaan”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

Lähetetty

12.10.2015

MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN – Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 13: 16-20)

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen, he tiesivät: ennustus oli käynyt toteen. Alkoi uusi vaihe heidän elämässään. He lähtivät nyt Mestarinsa lähettäminä uusina, muuttuneina. Pyhä Henki, heidän Mestarinsa Henki, vaikutti heissä, ohjasi heitä, antoi puhuttavaksi sen, mitä heidän oli tarkoitus puhua.

Jeesus tiesi jo ennalta, että yksi opetuslapsista kääntyisi häntä vastaan. Muut hän lähetti matkaan, viemään hyvää sanomaa maailmaan. Näin on vielä tänäkin päivänä. Kristus, joka ilmaisi jumalallisen luontonsa sanomalla MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, haluaa vaikuttaa kaikissa niissä, jotka ovat halukkaita palvelemaan Häntä. Hän haluaa johdattaa, suojella ja varjella. Hän, Ylösnoussut, haluaa lähettää tehtäviinsä. – Ei kun menoks!

(Eräs ystäväni on useammankin kerran vihjannut, että voisin kirjoittaa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Kunpa vain osaisin, olen huokaissut. – Tämä taisi mennä vähän siihen suuntaan. 🙂 )

Let Your servant now go in peace

”Suo palvelijasi lähteä rauhassa, Sanasi mukaan”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.

Messias

5.10.2015 Valo Galilean meren /järven yllä

Yksikään ei puhunut kuin hän – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” (Joh. 7: 40–52)

Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä ja juutalaiset olivat ihmeissään: miten tuo galilealainen puuseppä tunsi kirjoitukset?
”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt”, vastasi Jeesus heille. Kirjanoppineet tiesivät kirjoitusten perusteella odottaa Messiasta, joka olisi Betlehemissä syntynyt Daavidin sukulainen – Missä kohdissa nuo em. kohdat nyt profetoitiinkaan? Meikäläinen kiittää taas kerran nettiraamattua:
– Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. (Miika 5:2)
– Kun se aika koittaa, Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Jer. 33:15)

Juudean kirjanoppineet ilmeisestikin olettivat Jeesuksen syntyneen Galilean seudulla, koska hän oli siellä varttunut ja toiminut.
Koulu- ja jouluajoilta meillä useimmilla kristityissä maissa kasvaneilla löytyy selkäytimestä jouluevankeliumi: kuinka Jeesus syntyi Betlehemissä ja että Joosef oli Daavidin sukua. Ja että Jeesus on Vapahtaja, Kristus (= Messias). (Matt.1:20, Luuk.1:27, Luuk.1:32 ja Luuk.2:11).
Jeesus ilmaisi myös maanmiehilleen olevansa enemmän kuin Joosefin kasvattipoika: olevansa ennen kaikkea Lähettäjänsä Poika.

Suuren neuvoston jäsenet ajattelivat, ettei yksikään fariseus uskonut Jeesukseen. Nikodemos ja Joosef Arimatialainen kun toivat esiin uskonsa vasta silloin, kun pyysivät lupaa saada ottaa Jeesuksen ruumis ristiltä hautausta varten. Ei mitenkään mahdotonta minusta ajatella, että neuvostossa olisi ollut muitakin Jeesuksen seuraajia, jotka eivät uskaltaneet tuoda ilmi uskoaan. – Nikodemos meni salaa yöllä tapaamaan Jeesusta saadakseen vahvistuksen sille, minkä hän tunnisti sydämessään. Raamattu ei kerro Nikodemoksen vastanneen mitään neuvoston jäsenille, kun nämä ivallisesti kysyivät, oliko hänkin Galileasta. – Saiko toisten arvostelu hänet vaikenemaan?

Aristelua? – Itse taidan kyllä olla melko lailla ’galileasta’: tunnen kirjoituksia vain jossain määrin, ja tuttujakin kohtia pitää usein tarkistaa että miten ne nyt menivätkään. Mutta kuten Nikodemos, minäkin tunnistan että Jeesus Kristus on Messias. – Mitenköhän monia onkaan ollut tilanteita ja kohtaamisia, joissa olen vaiennut itselleni kaikkein tärkeimmästä asiasta?! Ollaan puhuttu sellaisista asioista, joista toiset ovat olleet kiinnostuneita, menty heidän ehdoillaan. Miksi olen vaiennut? Olenko arastellut/varonut/pelännyt toisten reaktioita, sitä mitä he ajattelisivat? Olenko antanut ihmisten mielipiteiden sanella, miten uskallan tuoda esiin kaikkein tärkeimmäksi kokemani? Enkö ole luottanut Parantajaan; siihen, että Pyhä Henki hoitaa pistohaavat, kun sellaisia tulee?

Kristus, anna meille Sinuun uskoville rohkeutta puhua uskostamme. Jotta kaikki voisivat löytää Sinun ihmeellisen Rakkautesi. Ja oivaltaa, kuinka Sinuun uskovina olemme liitetyt Taivaalliseen Sukupuuhun. Kuinka Sinun seuraajissasi virtaa taivaallinen veri suonissaan. Ja mitä se merkitsee nyt ja ikuisuudessa.

Baruch Hashem Adonai – Siunattu olkoon Herran nimi

”Siunattu on Herran nimi, kuka minä olen kuuluakseni omiisi
niihin joita kutsutaan Sinun nimesi mukaan
olenko valittu omaksesi, olisiko minulla sama verenperintö?
kuinka voi muukalainen, kansojen jäänne, kuulua tähän Kuninkaalliseen sukuun?
Sinä osoitit laupeutta kun oksat jalostettiin ja minut liitettiin viinipuuhun
kuinka Sinä saatoin osoittaa minulle niin anteliasta armoa Karitsan antaessa henkensä
Rakkautesi on suurempi kuin osaan kuvitella, kaikki mitä minussa on siunaa Sinua
ylistys Sinulle Jeesus, väliverho on poistettu ja mikä joskus oli salaista on nyt tullut ilmi
nyt voin huutaa Sinulle: Abba, Isäni, ja palvoa Sinua, Sinun omanasi”

Muut tekstit ovat: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23

Taivaallisia sanansaattajia

28.9.2015. Huomenna on Mikaelinpäivä, jota (t. sitä seur. sunnuntaita, Mikkelinpäivää) on perinteisesti vietetty arkkienkeli Mikaelin muistoksi. Nykyään se on ev.lut. kirkkojen pyhienvietossa muuntunut aiheeltaan kaikkien enkelien päiväksi.

.

Onko enkeleitä todella olemassa? Ilmestyvätkö nämä Jumalan sanansaattajat ihmisille ihan oikeasti? Ihmisillä on tästä lukuisia kokemuksia, joita on myös dokumentoitu. Alla yksi sellainen.

Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.” (Ap. t. 12: 5-11)

Kehotus – Viime vuoden jossain blogipäivityksessä kerroin, kuinka (11 v. sitten) koin Jeesuksen kehottavan minua ostamaan Raamatun. En tuolloin pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin.
Kotiin saavuttuani kysyin Jeesukselta, mitä minun nyt pitäisi tästä lukea. Ensin sain luettavaksi niin rakkaudellista tekstiä, etten ollut uskoa että sellaista voi Raamatusta löytyä. Ja sen jälkeen (samana päivänä) tuon yllä olevan kohdan Apostolien teoista. – Se sai minut oivaltamaan, ettei tämä kirja olekaan niin antiikkinen kuin olin kuvitellut.
Edellisenä viikonloppuna olin nim. ollut ystävieni kanssa Tampereella tilaisuudessa, jossa kiinalainen, vilpittömän oloinen, iloa säteilevä veli Yun oli puhumassa. Hän kertoi mitä oli kokenut Kiinassa, vankilassa.

Veli Yunin kokemus (sellaisena kuin se jäi mieleeni): Yun oli vangittu julistustyönsä vuoksi. Häntä oli kidutettu niin, että hänen jalkaluunsa olivat murtuneet. Eräänä päivänä hän koki ilmestyksen: enkeli ilmestyi hänen selliinsä sanoen:” Veli Yun, tänään sinä lähdet täältä vapauteen.”
Miten hän voisi täältä lähteä, tarkasti vartioidusta, lukitusta sellistä, mietti Yun. Eihän hän pystynyt edes kävelemään!
Enkeli ilmestyi Yunin toverille viereiseen selliin ja sanoi tälle: ” Mene sanomaan veli Yunille, että hänen on lähdettävä täältä tänään.” Hämmästynyt toveri meni Yunin selliin (kummankin sellin ovenlukot olivat auki) ja kertoi Yunille, mitä enkeli oli sanonut. Silloin Yun uskoi.
Enkeli tuli uudestaan samana päivänä Yunin luo ja sanoi:”Nouse, nyt on sinun hetkesi lähteä.” Yun nousi vuoteeltaan, kipu jaloissa oli viiltävä, mutta ne kantoivat; ja sellinoven lukko oli auki.
Yun kulki käytäviä pitkin, vartijoita ei näkynyt. Erään käytävän päässä oli vartijoiden koppi. Yun oli varma, että sen kohdalla hänen pakomatkansa päättyy. Mutta vartijat eivät huomanneet häntä. Yunin toveri tuli vastaan vartijan saattamana. Toverin silmät laajenivat hämmästyksestä, ja hän sanoi: ”Veli Yun, minä olen menossa sisälle.” Yun vastasi: ”Minä olen menossa ulos.” – Vartija ei nähnyt eikä kuullut Yunia.
Vapauteen – Yun kulki vankilan pihan poikki, olettaen minä hetkenä hyvänsä saavansa kuulan kalloonsa. Hän saapui vankilan pääportille. Se oli raollaan. Yun astui ulos portista. Hänen eteensä kurvasi taksi; taksikuski kysyi :”Minne ajetaan?”

Todiste – Veli Yunin kertomus kuulosti minusta aivan uskomattomalta. Mutta kun seuraavalla viikolla luin uudesta Raamatustani kuinka Pietari vapautui vankilasta, oivaltaisin ettei Raamattu ole vain kokoelma historiallisia kirjoituksia erään kansan vaiheista ja siitä, mitä tapahtui 2000 v. sitten, vaan että samanlaisia asioita tapahtuu meidänkin päivinämme. Ja että minun piti varmaan kuulla jonkun kertovan livenä oma kokemuksena, jotta olisin voinut vakuuttua.

Vuosia myöhemmin olin kuuntelemassa veli Yunia Alppilan kirkossa. Tilaisuuden lopussa Yun sanoi, että jos joku haluaa saada siunauksen tai rukousta, voi tulla kirkkosalin alttarikaiteelle.
Ed. viikolla olin kuullut kommentin suhteestani Kristukseen. Kyse oli vain sanavalinnasta, mutta olin kuitenkin pahastunut kommentista, sillä kommentoija oli itsekin Kristukseen uskova, ja halusi kommentillaan osoittaa minun olevan väärässä. En kuitenkaan lainkaan ajatellut tuota asiaa mennessäni siunausta saamaan.
Olin polvillani muiden joukossa alttarikaiteen penkillä. Painoin pääni alas, odottaen että tuo säteilevä Kristuksen palvelija siunaisi laittaen kätensä pääni päälle.
Lohdutus – Kohdalleni tullessaan Yun huudahti iloisesti ja puhui täsmälleen siihen asiaan, josta olin aiemmin pahoittanut mieleni. Kuulin juuri ne vahvistuksen ja lohdutuksen sanat joita (tietämättäni) tarvitsin. Omasta mielestäni olin jo jättänyt kommentin omaan arvoonsa; Pyhä Henki näki kuitenkin syvemmälle. – Yun jopa innostui puhumaan tuosta asiasta yleisestikin: että tämä koskee kaikkia Kristukseen uskovia, näin juuri asia on. (Ehkä joskus myöhemmin kerron mistä oli kyse.) – Voi miten suloiselta tuntuikaan saada vahvistusta ja rohkaisua omalle uskonpolulleen! Kiitin hiljaa mielessäni Pyhää Henkeä, ja veli Yunia.

Angels watching over me – Amy Grant (joka sai laulustaan Grammy – palkinnon)

”Viekää tämä mies vankilaan, mies kuuli Herodeksen sanovan, sotilasjoukko vei hänet pois
kahden vartijan välissä, kahlittuna, Pietari koetti nukkua
mutta seinän takana rukoiltiin lakkaamatta hänelle pelastusta
sitten valo ilmestyi yksinäisen vankityrmän pimeyteen
ja kahleet, jotka olivat sitoneet Jumalan miehen, avautuivat pudoten
mies juoksi omiensa luo ennen aamunkoittoa, hänen mielessään oli vain tämä:
enkelit vartioivat minua, jokaista liikettäni, joka askeltani
Vain Jumala tuntee ne ajat elämässäni joilloin jokin uhka vaani minua
kun holtittomasta autosta loppui bensa ennen kuin se olisi ajanut ylitseni
vähältä piti -tilanteet ympärilläni, onnettomuudet joita en kokenut
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin
Jumala, tiedän että heitä on ympärilläni, päivin ja öin
vihollisten lähestyessä tiedän enkeleiden joskus taistelevan
jotteivät jalkani pettäisi, en koskaan käänny toisaalle
jos kysyt mikä minua suojelee, kuulet minun sanovan: enkelit vartioivat minua
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22, Joos. 5: 13-15 ja Matt. 18: 1-6, 10

Vapauden hedelmiä

21.9.2015. Maan hedelmiä Makoisia ahomansikoita muistellen, mielessä maistellen…

Sallittua? – Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2: 23-28)

Ei ollut helppoa Jeesuksella fariseusten kanssa: olivat hänen kimpussaan jatkuvasti kuin herhiläiset. Joutuikohan hän välillä pinnistelemään säilyttääkseen malttinsa, vai oliko Ihmisen Poika aina vain hyvässä flow -tilassa, ihan luontaisesti? Olivatko Hengen hedelmät hänen käytössään myötäsyntyisesti, vai saiko hän ne kasteessa, Pyhän Hengen laskeuduttuaan hänen ylleen?
Kuinka tahansa, kyllä hän niitä kaikkia tarvitsi, jotta olisi jaksanut kaikkien kyselijöiden, valittajien, syyttelijöiden ja tarvitsijoiden kanssa, joita hän kohtasi pitkin päivää, joskus yölläkin.
Vaikka Jeesus syntyi ihmislapseksi tähän maailmaan, kasvoi ja leikki muiden nasaretilaislasten kanssa ja työskenteli puuseppänä ennen varsinaista elämäntyötään (= eli ihan tavallista, arkipäiväistä elämää), on minun jotenkin helppo kuvitella, että hänellä, Ihmisen ja Jumalan Pojalla, oli alusta alkaen Hengen hedelmät hallussaan.

Hengen hedelmiä ovat Paavalin mukaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22). – Voi Pyhä Henki, meilläkin olisi käyttöä niille! – Meikäläinen ainakin toivoisi kaikkia noita Hengen hedelmiä! Että olisivat jatkuvasti ’päällä’, joka päivä, jokaisessa tilanteessa & kohtaamisessa!
Tunneihmisenä olen niin usein kärsinyt siitä, kuinka ne tunteet pyrkivät ottamaan vallan. Minähän haluaisin että ne olisivat minun vallassani! Ennen kaikkea tuo rauha, jota olen pienestä pitäen haikaillut.

Tulkinta – Kerran 80-luvulla kaipasin jonkinlaista toivonkipinää sille, että olisi sellainen todellinen, pysyvänsorttinen tyyneys meikäläisellekin löydettävissä. Niinpä – kun en muuta keksinyt – tilasin syntymäaikaani ja -paikkaani perustuvan tulkinnan alan ammattilaiselta (jo aikaa sitten maanpäällisen elämän jättäneeltä) saadakseni tietää josko sen perusteella näyttäisi mahdolliselta, että joskus saattaisin saavuttaa jatkuvan sisäisen rauhan tilan. – Epätodennäköiseltä kuulemma näytti.
Lannistuako tuosta vai alkaa tsempata entistä sinnikkäämmin? Päätin olla antamatta epätoivotun skenaarion vaikuttaa. Päätin pitää kiinni nuorena omaksumastani käsityksestä, että jollei ole synnyinlahjana saanut tyyneyttä, niin sellaista on sitten vaan itse yritettävä kehittää.

Hallitsee sapatin – En tuolloin vielä tiennyt, että on saatavilla jotain, mikä on verrattomasti omia pinnistelyjä voimallisempaa. En tiennyt, että Ihmisen Poikaa on valmis ja halukas tekemään minussa työtään. En tuntenut sapatin Herraa. Vasta paljon myöhemmin aloin käsittää, kuinka Hän nimenomaisesti haluaa johdattaa sisäiseen levollisuuteen niitä, jotka sitä kaipaavat. Ja sen kautta noiden muidenkin Hengen hedelmien löytämiseen.

Sapattivapaa – tuttu käsite työelämästä. Ihmisen Poika sanoo, että sapatin lisäksi myös vapaus on Hänen käsissään:
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31)
”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh.8:36)

Lumevapautta – Opittuani ymmärtämään, minkälaisen vapauden ja rauhan Kristuksen kautta ja avulla voi löytää, mietin miten pitkään tulikaan omin voimin yritettyä.
Ikiajat on ollut olemassa harjoitteita, joita aika ajoin hieman muokattuina tarjoillaan uusilla nimikkeillä. Ja kyllähän niiden kautta voi löytää sisäistä rauhantunnetta. Itse olisin kuitenkin ollut kiitollinen, jos minulle aikoinaan, erilaisia meditaatioita kokeillessani ja harjoittaessani, olisi kerrottu, miten ja mistä etsiä sellaista, joka on vielä niin paljon enemmän ja voimallisempaa (ja aina vaan yhtä validia). Sellaista, mikä perustuu henkilökohtaiseen suhteeseeni Luojani kanssa.

Jos vielä olisi mahdollista antaa palautetta em. tulkitsijalle, sanoisin, että hänen metodissaan jää huomioon ottamatta Rauhantuoja, joka tullessaan mukaan kuvaan (= omaan elämään) alkaa tehdä muutostyötään ihmisen sisimmässä. Silloin epätodennäköiseltäkin vaikuttanut muuttuu mahdolliseksi. Sillä Hänellä on ne voimat ja kyvyt, jotka itseltämme puuttuvat.

Sapattivapautta – Vapauden suvereeni Hallitsija auttaa oivaltamaan, mitkä jutut (uskomukset, harjoitteet) johdattelevat vain lumevapauteen. Hän haluaa vapauttaa sellaisista sidoksista, jotka estävät meitä elämästä sisäisesti vapaina, ympäröivistä olosuhteista riippumatta. – Aika iso ero siinä, kun sitä saa harjoitella yhdessä Hänen kanssaan verrattuna siihen, kun itse yritti, omin voimin…

Kristus, johdata meitä Sinun Vapauteesi. Jotta saisimme siinä, Sinun Rauhassasi, levätä, uudistua ja vahvistua, 24/7. Anna meidän kasvaa rauhanviljelysmaillasi, Sinun hoidossasi ja varjeluksessasi. Jotta ne hyvät hedelmät, jotka olet meille kaikille alunperin tarkoittanut, saisivat kypsyä meissä. Kaikissa… kaikessa… kaikkialla.

Holy Spirit, grow Your Fruit in me – Joskus on vapauttavaa jo sekin, että hellittää huolista ja heittäytyy hetkeksi lasten mielikuvitusmaailmaan. – Helppoa, haasteellista vai mahdotonta? Testaa vaikka tällä videolla:

https://www.youtube.com/watch?v=d_Zn_YH9UNk

”Jos rakkaus olisi granaattiomena, kasvaisin niin punaiseksi että koko planeetta värjäytyisi
jos ilo olisi mandariini, haluaisin kuoreni olevan oranssimpi kuin ikinä
jos rauha olisi päärynä, rukoilisin: Herra, tee minut mehukkaaksi ja herkulliseksi!
Pyhä Henki, kasvata minussa hedelmäsi
rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä
jos kärsivällisyys olisi luumu, haluaisin kypsyä kunnes tulisin violetiksi
jos ystävällisyys olisi banaani, haluaisin tertun olevan vuorenkokoisen
jos hyvyys olisi kirsikka, veisin kaikille naapureilleni herkkupiiraan
jos uskollisuus olisi vesimeloni, olisin niin iso ja mehevä että minussa voisi asua
jos ystävällisyys olisi kiivi, Herra kuorisi sitkeän kuoreni niin että olisin ihan pehmo
jos itsehillintä olisi omena, haluaisin muuttua punaisenkiiltäväksi suitsait
Pyhä Henki, kasvata hedelmiäsi minussa”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Gal. 5: 22-26.

Elämänantaja

14.9.2015 ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5: 19-21)

Jeesus puhui tämän niille, jotka hermostuivat, kun hän rikkoi perinnäissääntöjä parantamalla sairaan sapattina. Ja sitten vielä lisäsi vettä myllyyn ilmoittamalla olevansa Jumalan Poika. Juutalaisten sietokyky ylittyi ja muuttui vihaksi.

Mikä ravisuttaa meidän sietokykyämme ja läikyttää tunteitamme yli laidan?
En seuraa nettikeskusteluja, en katsele/kuuntele uutisia, mutta Ylen nettiuutiset luen päivittäin. En siis välttämättä ole aina ihan kärryillä siitä, mitä kaikkea on menossa. Viime viikon uutisesta selvisi, kuinka paljolta olen säästynyt kun en nettikeskusteluja lue. Käsittämättömän asiattomia ja rankkoja kommentteja; uutisjuttuun lainatut alle kaiken arvostelun.
Alkaisiko minullakin läikkyä yli, jos alkaisin lukea nettikeskusteluja? Vai vahvistuisiko sietokykyni? Tai turtuisinko tilaan, jossa mikään ei enää säpsäytä? En halua kokeilla.
Mutta sääliksi käy vihakommentoijia. Onhan selvää, ettei vihapuhetta syytävällä ole hyvä olo. Jotain sisimmässä on kipristynyt.
Mistä johtuu mielen /sydämen kyvyttömyys asettua toisen asemaan? Omasta sisäistä epävarmuudesta? Käsittelemättömistä haavoista? Huolesta, että jää itse jostain vaille; että toinen saa enemmän? Yksittäiset sanat kuten itsekkyys, kateus tai pelko eivät auta ymmärtämään perimmäisiä syitä.

Entä jos emme ole solvaavia kommentoijia, mutta emme toisaalta puolustakaan?
Eilisessä tilaisuudessa kotimaansa levottomuuksia paennut, 15 v Suomessa asunut mies kertoi tarinansa. Hän päätti esityksensä Martin Luther Kingin aika karuun toteamukseen:
” Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Elämän Antaja, kosketa kipeitä, turtuneita, kuoliossa olevia kohtiamme. Niitä, joita suojelemme kaikenlaisilla hyökkäävillä asenteilla ja teoilla taikka välinpitämättömyydellä. Herätä sydämemme sykkimään. Herätä meidät elämään. Uskon että Sinä tahdot. Auta meitäkin tahtomaan.

Chartreusen kappelia parvelta kuvattuna

Agricolan kirkon kryptassa oli viikko sitten n. 60 turvapaikanhakijaa tilapäismajoituksessa. Jossain vaiheessa vilkaisin parvelle: n. 20 pakolaista oli siellä seuraamassa messua. Jälkeenpäin mietin, että messua parvelta seuranneista pakolaisista saattoi osa olla kristittyjä. Olisiko joku meistä Ehtoollisen jakajista voinut mennä parvelle kysymään onko, ja haluavatko he Ehtoollisen? (Messussa on ehtoollisenjakopisteitä ympäri kirkkosalia, myös sen takaosassa parven alla.) – Messun loputtua he tulivat alas parvelta kiittämään kirkkosalista poistuvia messuvieraita.

Messu parvelta – Vierailu Chartreusen ekumeenishenkisessä kartusiaaniluostarissa Ranskassa vuosia sitten nousi mieleen. Vastaanotto oli sydämellinen. Hiljennyimme, rukoilimme ja yövyimme huoneessamme, minä naisluostarissa, matkakumppanini viereisessä miesluostarissa.
Naisluostarin messua saivat sekä nais- että miesvieraat seurata parvelta. Hiljaisesti etenevä kaunis messu ja nunnien laulut vaikuttivat syvästi. Kylläpä yllätyimme kun valkohapsinen abbedissa valkoisessa kaavussaan kapusi portaat ylös parvelle tarjoamaan meille Pyhän Ehtoollisen (kysymättä, mihin kirkkokuntaan kuulumme). Tällainen huomaavaisuus kosketti, emme olleet osanneet odottaa sellaista. Yhtäkkiä emme olleetkaan vieraita, ulkopuolisia katselijoita, vaan osa Kristuksen suurta perhettä, joka yhdessä osallistuu Hänen asettamalleen Pyhälle Aterialle.

Syvennyimme luostarin vakituisten asukkaiden tapaan Jumalan läsnäoloon omissa pienissä huoneissamme. Sinne myös haimme kannettavassa puuboxissa aamiaisen ja lämpimän aterian. Mutta sunnuntaina kummassakin luostarissa kokoonnuttiin yhteiselle aterialle. Olin tuolloin ainoa vieras naisluostarissa. Vierelläni istuva nunna kuiskasi minulle hiljaa, missä järjestyksessä kaikki etenisi. Muuten aterioimme puhumatta, kuunnellen kuinka abbedissa (75 -80v) luki heleällä, enkelimäisellä äänellään psalmeja koko aterian ajan. – Kaikki tuossa luostarissa pyrki johdattamaan lähemmäs Jumalaa, Hänen yhteyteensä.

Luostariateria

Taivaallinen siunaus – Kartusiaanien luostarisääntö korostaa hiljaisuutta. Keskinäistä puhumista vältetään. Lähtiessämme abbedissa halusi kuitenkin tavata meidät. Meidät ohjattiin pieneen huoneeseen, jossa tuo Jumalan rakkautta, iloa ja rauhaa niin ihmeellisellä, lempeällä tavalla sädehtivä abbedissa odotti. Hän pyysi meitä istumaan itseään vastapäätä olevalle sohvalle ja alkoi kysellä mistä tulemme, mitä teemme jne. Saatuaan vastaukset ja keskustelun jatkuttua vielä jonkin aikaa abbedissa nousi hyvästelemään meitä. Kiitimme että olimme saaneet olla tässä luostarissa vieraina.
Abbedissa tarttui käsiin ja antoi keveän, ranskalaisen poskisuukon kummallekin poskelle. Se ei kuitenkaan tuntunut laisinkaan tavanomaiselta tervehdykseltä/hyvästelyltä. Siinä oli Pyhä läsnä. Abbedissan katse oli niin rakkaudellinen, että tuntui kuin taivas olisi siunannut ja lähettänyt matkaan.

Kristus, anna Rakkautesi kasvaa ja vaikuttaa meissä, niin että ne maahamme saapuneet, jotka ovat lähteneet etsimään rauhaa ja uutta elämää, saisivat kokea siunausta katseidemme, sanojemme ja tekojemme kautta.

Oceans – Hillsong United

”Kutsut minua vetten päälle suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat pettää
siinä löydän Sinut salaisuudessa syvässä valtameressä uskoni pysyy, Sinun nimeäsi kutsun
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella kun meret kohoavat sieluni lepää Sinussa
sillä olen Sinun ja Sinä olet minun, armosi tulvii syvimmissä vesissä
Kaikkivaltiaalla kädelläsi johdata minua kun jalkani pettävät ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani, etkä tee sitä nytkään
Henki johda minua kun uskollani ei ole rajoja, anna minun kulkea vetten päällä
minne ikinä kutsut minua, vie minut syvemmälle kuin jalkani voisivat kulkea
uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Elämänantaja – aiheeseen liittyviä tekstejä: Ps. 86: 10-13, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26

Taivasaarteita

7.9.2015 Ihanasti mustikoita saatiin tänä kesänä, kiitos rakas Luoja! Tekevät hyvää silmillekin! 🙂

Valaistumisesta Jeesus mm. sanoi:
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6: 19-24)

Lamput? – Usein olen pysähtynyt miettimään tuota terveet silmät = valaistu kroppa ja päinvastoin -kohtaa. Minulla on silmissä taittovirhe. Mutta koska en tykkää pitää laseja, sinnittelen ilman. Vain lukiessa ja kun täytyy nähdä tarkasti laitan ne nenälleni.
Pari vuotta sitten varasin ajan silmälääkäriltä, koska silmissä oli jotain häikkää. Ed. silmätarkastuksesta olikin kulunut 20 v., joten uusi käynti olisi varmaan ihan paikallaan senkin vuoksi. – Voi ettei vaan olisi mitään sellaista, mihin tarvitaan operaatiota! (Pari ystävääni oli tuolloin käynyt silmäleikkauksissa.)
”Rukoile, rukoile, rukoile…” – En heti löytänyt silmäklinikkaa. Minulle neuvottiin reitti, joka kulki kauppakeskuksen läpi. Juuri ennen ulko-ovea kuulin kauppakeskuksen taustamusiikin laulussa sanat: ”Pray, pray, pray…” – Ai niin, hoksasin, nyt rukousta ja täysillä!! Oi rakas Jumala, anna silmieni olla terveet, että säästyn silmäoperaatiolta!!! Tätä rukousta hoin sydämeni pohjasta kuin mantraa aina silmälääkärin kynnykselle saakka. Vasta tuolloin huomasin, kuinka paljon silmäleikkaukseen joutuminen minua pelottikaan.
Uudet linssit – En ollut uskoa korviani kun lääkäri totesi että silmäni olivat ikääni nähden harvinaisen puhtaat, enkä tarvitse myöskään autonajolaseja. Voiko olla totta?! Tämän täytyy kyllä olla Jumalan työtä, ajattelin. Hän varmaan putsasi linssini tuossa tullessani! Niin tai näin, joka tapauksessa olin niin helpottunut, että kiittelin Luojaani koko kotimatkan.
Tilasin kuitenkin ihan oikeat optikkolasit himmeässä valossa lukemiseen, niitäkin tilanteita kun tulee eteen. Muulloin käytän edelleen tiimaririllejäni.
Mutta häikkää silmissä ei enää ole ollut. Eli jotain tuolla reissulla silmissä tapahtui. Ja myös korvien välissä.

Keho, mieli ja henki – Jeesuksen aikana ei ollut silmälaseja eikä -leikkauksia. Ihmiset saivat pärjäillä silmiensä kanssa, olivatpa ne missä kunnossa tahansa (paitsi ne sokeat joille Jeesus antoi näön). Mutta Jeesus taitaakin puhua tuossa muusta kuin silmien fyysisestä kunnosta. Hän puhuu kehon, sielun ( = ajatukset & tunteet) ja hengen keskinäisestä vaikutuksesta. (Silmät = sielun peili).

Taivaallinen aarre – Millä tavoin näen lähimmäiseni (ja itseni)? Pyrinkö katsomaan pintaa syvemmälle, siihen taivaiseen aarteeseen, jumalalliseen kipinään, joka meihin jokaiseen on kätketty?
Mustikkakuvassa näen blogisivulla vain 5 marjaa, mutta kun klikkaan kuvaa ja se suurenee, näen niitä paljon enemmän, niin kuin näin metsässä ollessani. – Missä määrin tyydyn pintavaikutelmiin?

Valoa vai pimeyttä – ”…koko ruumis valaistu.” Tuovatko/luovatko ajatukseni kehooni valoa vai pimeyttä? Entä ne tunteet, joita vaalin sydämessäni? – Kyllähän sitä melko helposti huomaa, mitkä ovat valon ajatuksia ja tunteita, mitkä pimeyttä lisääviä. Ja ne kaikki vaikuttavat siihen, miten toimimme.

Miten suhtaudun, miten toimin? – Turvapaikanhakijoiden avuntarve on laittanut monet meistä pohtimaan, mitä me voisimme tehdä. Tosin on myös avun tarvitsijoihin kohdistuvia kylmiä, aggressiivisiakin asennetteita, jopa hyökkäyksiä. – Mikä vastaläälleeksi tuohon? Ehdotan rakkauden tekoja. Monet ovat tähän jo ryhtyneetkin, jakavat omastaan ja ovat halukkaita auttamaan erilaisin tavoin.
Valo sisimmässä – Kun se valo, joka meissä on, on valoa, se avaa sydämiä laajemmalle kuin itsen ja oman perheen hyvinvoinnille. Se valo kutsuu toimimaan apua tarvitsevien lähimmäisten hyväksi. – Annetaan sen valon kasvaa!

Mikä voisi auttaa syyrialaisisää, joka menetti vaimonsa ja 2 lastaan, ja niitä lukemattomia muita veljiämme ja sisariamme, jotka oman maansa levottomuuksia ja turvattomuutta paetessaan ovat menettäneet rakkaansa, kotinsa, kaiken – siis kaiken! Sitä tuskaa ja murhetta on vaikea kuvitella, jollei ei ole vastaavaa kokenut.

Tietoisuus siitä, että elämä (elämänkin jälkeen) jatkuu, voi tuoda myös kaiken menettäneelle valoa (vaikka ehkä aluksi pienestikin). Rukoillaan Jumalan lohduttavaa ja vahvistavaa kosketusta kaikille näille kärsiville.
Rukoillaan johdatusta ja varjelusta kaikille niille, jotka vainojen ja väkivaltaisuuksien vuoksi ovat joutuneet jättämään kotimaansa. Ja EU -johtajille viisaita päätöksiä, jotka tuottavat parhaan mahdollisen humanitaarisen avun sitä kipeästi tarvitseville.
Ja mietitään mitä me itse kukin voimme tehdä auttaaksemme. Uskon että sitä Jeesus toivoo meidän nyt tekevän; palvelevan Jumalaa auttamalla hädässä olevia lähimmäisiämme. Sanoihan hän:
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. – Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

Kristus, sydäntemme Valtias, valaise sisimpämme, ajatuksemme ja tunteemme. Opeta meitä näkemään olennainen, tärkein. Auta meitä näkemään lähimmäisemme ja heidän tilanteensa niin kuin Sinä näet. Anna Valosi loistaa meissä ja meistä, niin että voimme olla ja toimia Sinun lamppuinasi täällä Maan päällä.

Shine into our night – Loista yöhömme

”Emme ole sellaisia kuin meidän tulisi olla, emme ole etsineet sitä mitä olisi tullut etsiä
olemme nähneet Kirkkautesi Herra mutta katsoneet pois
sydämemme ovat sykkyrällä, silmämme sumeat
hienoimmat aikaansaannoksemme ovat synnin tahraamat
ja tyhjyys on varjostanut kaikki tiemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, aja pois pimeys
kunnes Kirkkautesi täyttää sydämemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, kiinnitä meidät ristiisi, jossa löydämme elämän
kuitenkin kuljemme eksyksissä, tavoittelemme maailmaa unohtaen armosi
mutta aina Sinä onnistut tuomaan meidät takaisin
paljasta meille tekosi syvyydet, kuolit kuoleman, voitit voiton
valmistit meille tien Rakkauteesi”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja 1. Tim. 6: 17-19

Salattu ja ilmoitettu

31.8.2015

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11: 25-30)

Miksi? – Joiltakin salataan mutta toisille paljastetaan? Minkä takia? Jeesus sanoo Kaikkivaltiaan toimineen oikein. Ei kai siinä sitten kannata hönkäistä että epistä, tai kiristellä hampaita (niin kuin fariseusten kerrotaan tehneen).
Kun olin tuon kirjoittanut, mietin mistä tuo hampaiden kiristely nyt tuli mieleen. Nettiraamatusta hampaidenkiristelykohtaa etsimällä selvisi, että ai, eivät fariseukset nirskutelleetkaan hammaskalustoaan Jeesukselle vaan Stefanokselle, joka oli pitänyt heille pitkän puheen:
’Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” (Ap.t. 7:54-56)

Avoimet taivaat – Jeesus haluaa johdattaa seuraajiaan Taivaallisen Isän tuntemiseen. Kun hän vielä oli opetuslastensa kanssa, he saivat nähdä taivaiden avautuvan ja Jumalan kirkkauden ympäröivän hänet. Ylösnoussut Kristus haluaa avata meille taivaat, jotta voisimme nähdä sen pyhyyden ja kirkkauden, joka ympäröi taivaitten Jumalaa.
Mikä esti ympärillä olevia hampaidenkiristelijöitä kokemasta sitä Jumalan vaikutusta ja voimaa, josta käsin Stefanos todisti Jeesuksesta? Sekö, että he pitäytyivät tiukasti omaksumiinsa oppeihin, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä?

Valoverho? – Onko niin, että jos mielemme on fiksoitunut aiemmin opittuun ja omaksuttuun ja tekee johtopäätöksensä aina ja vain pelkästään tästä käsin, emme pysty olemaan avoimia sellaiselle, mitä emme ole ennen kohdanneet, tai mikä ei sisälly noihin omaksumiimme käsityksiin ja oppeihin? Muodostuuko siitä ympärillemme eräänlainen valoverho, sellainen tiivis ja paksu, jonka lävitse Valo ei pääse?
Meidän aikanamme tuohon voisi lisätä tieteen auktoriteettina pitämisen. Kun todellisuudenkäsityksemme kriteerinä on ainoastaan se, minkä tiede (tällä hetkellä) pystyy osoittamaan todeksi, mielen on vaikea hyväksyä, käsitellä ja käsittää sellaista, mitä ei voi nähdä konkreettisesti todistetuksi.

Antautumista – Jeesus sanoi useamman kerran, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Lapsella on luontainen kyky keskittyä intensiivisesti, olla niin läsnä siinä mitä tekee, ettei hän kuule eikä näe mitään ympärillään olevaa ja tapahtuvaa. Se mitä hän tekee, on hänelle tärkeintä, se valtaa koko hänen huomionsa.
Tähän maailmaan tullessaan lapsi on täysin avoin niin sydämeltään kuin mieleltään. Hän ei ole vielä fiksoitunut joihinkin tiettyihin ajattelumalleihin tai käsitteisiin. Hän luottaa hyvään.
Olisiko meille aikuisille mahdollista palauttaa joitain niitä ominaisuuksia, joiden kanssa olemme syntyneet tähän elämään? Tulla kaikkine tietämyksinemme ja osaamisinemme enemmän lapsenmielisiksi? Uskaltaisimmeko?

Stefanos, alkuseurakunnan jäsen, oli löytänyt niin intensiivisen olemisen ja pysymisen Jumalassa, Hänen läsnäolossaan ja vaikutuksessaan, että hän pysyi siinä vielä kuolinhetkenäänkin, vaikka se oli tuskaisa.
Stefanos keskitti mielensä, sydämensä ja koko olemuksensa täysillä Jumalaan, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutukseensa. Kun hampaidenkiristelijät kivittivät häntä, hän viimeisillä sanoillaan pyysi, että Jumala olisi armollinen hänen surmaajilleen.

Järjen ja uskon kamppailu – Uskon, että meissä jokaisessa länsimaalaisessa kamppailevat – enemmän tai vähemmän – nämä kaksi: kirjanoppineen kyseenalaistava, analysoiva järki ja lapsenmielinen kyky tai halu etsiä ja ymmärtää sydämellä.
Jeesus haluaa antaa levon ja rauhan niin mielellemme, sydämellemme kuin koko olemuksellemme. Hän itse vetäytyi usein yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Tästä yhteydestä Jeesus löysi kaiken tarvitsemansa voiman, virkistyksen, viisauden, johdatuksen ja innoituksen. – Tähän yhteyteen hän haluaa johdattaa meitäkin.
Näille kaikille – Uskon että Hän, Jumalan ja ihmisen Poika, sanoo Isälleen yhä uudelleen: ”Näille kaikille haluaisin ilmoittaa Sinut!” Ja Hän katselee meitä kaikkia täällä Maan päällä tallustelevia, touhuavia, ihmetteleviä ja etsiviä, odottaen sopivaa tilaisuutta kunkin kohdalla. Uskon että se on myös taivaallisen Isämme tahto ja kaipaus. Että voisimme kaikki tulla tuntemaan Luojamme, Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Tulla Hänen Yhteyteensä, kulkea Hänen kanssaan. Saada mielen ja sydämen rauha. Ja kevyet askeleet.
Uskaltaisimmeko avata sydäntämme näkemään, kuulemaan? Hakeutua Hänen yhteyteensä ja tuntemiseensa. Ja ottamaan avoimella ja kiitollisella sydämellä vastaan sitä Rakkautta, jota Hän meille niin runsaasti haluaa antaa?

Show me Your face – William McDowell

”Näytä kasvosi, haluan nähdä Sinut, Loisteesi
tahdon elää salatussa paikassa, näytä Kasvosi
en tyydy siihen, missä olen ollut
olen huutanut puoleesi aiemminkin
tahdon silti enemmän, haluan nähdä Voimasi
tällä hetkellä – vaikuta minussa”

Muut tekstit: Ps. 65:2-6,9; Neh.8:5-10 ja 1.Tess.5:16-24.

Lahja

24.8.2015

Arkku – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” (Mark. 12: 41-44)

Pohjois-Ruandan Nyagataressa asui n. 8500 asukasta siellä käydessäni. Vaikea kuvitella millaista siellä nyt on, kun Ugandasta Ruandaan tulleet pakolaiset ovat kasvattaneet Nyagataren yli 52.000 hengen kaupungiksi.
Miten he kaikki tulevat toimeen? Osaan vain arvata: toisiaan tukien. Sikäläisen mentaliteetin mukaan lähimmäinen oli ykkössijalla. Hädässä olevaa autettiin, jaettiin siitä vähästäkin, mitä itsellä oli. Orvoksi jäänyt otettiin oman katon alle, vaikka oli jatkuva huoli siitä, miten oman perheen saa joka päivä ruokituksi.
Sain sellaisen vaikutelman, että mitä niukemmat olosuhteet ja toimeentulo, sitä avarampi oli sydän toisten hädälle.

Lahja – Peltikattoisessa kirkossa, jossa oli seinät savesta ja johon valo tuli ovi- ja ikkuna-aukoista, oli sunnuntaijumalanpalvelus. Tuli kolehdinkeruun aika. Nyagatarelaispastori ilmoitti, että seuraavan laulun aikana voi tulla antamaan lahjan edessä olevaan koriin. Rytmikäs ylistyslaulu alkoi ja maalattia pöllysi taas sakeana seurakunnan yhtyessä lauluun tanssien. Vuoronperään käytiin tiputtamassa kolehti koriin.
Yhtäkkiä eräs hyvin vanha, köyhä nainen tuli eteeni, painautui melkein kiinni minuun (jottei kukaan olisi huomannut, ajattelin jälkeenpäin), otti käteni ja laittoi siihen pienen, nahkean setelin ja puristi sitten nopeasti käteni lujasti sen ympärille. Olin hämmentynyt. Mitä tehdä, enhän mitenkään voisi ottaa häneltä sitä vastaan! Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta hän katsoi minua syvälle silmiin ja ymmärsin, että olisin loukannut häntä syvästi, jos olisin kieltäytynyt ottamasta vastaan hänen lahjaansa.

Ei Tiimari – lasien tähden – Eikä tuo ollut edes se kirkko, jossa ikkuna-aukoista tuleva valo kävi iltapäivällä ukkospilvien johdosta yhtäkkiä niin hämäräksi, että minun piti laittaa kahdet tiimaririllit päällekkäin nähdäkseni lukea Raamatusta ja muistiinpanoistani! (Tämä tuotti seurakunnassa yleistä hilpeyttä erityisesti edessä istuvissa lapsissa. Aikuiset tod.näk. ajattelivat, että ei ole tuolla varaa hankkia vahvempia laseja, kun laittaa vanhat rillit toisten päälle.)
Se, miksi tuo iäkäs nainen antoi lahjansa minulle eikä vienyt sitä koriin, jäi minulle mysteeriksi. Ehkä hän halusi näin osoittaa kiitoksensa siitä, että joku mzungu -nainen (valkoihoinen) jostain kaukaa oli tullut hänen kotikirkkoonsa.
Majapaikassa katselin tuota pientä seteliä. Monenkohan tuhannen ihmisen käsien kautta se oli kulkenut? Siinä tuskin erotti tekstiä ja numeroita, niin kulunut ja ryppyinen se oli. Mutta se, että tuo nainen antoi sen omasta vähästään, liikutti kyyneliin asti.

Mikä sai köyhän leskivaimon antamaan nuo kaksi lanttia? Jollekin tuottaa vaikeutta antaa omastaan, vaikka olisi itsellä ihan riittämiin, yllin kyllinkin. Joku taas antaa vähästäänkin.
Jeesus sanoi, että leski antoi kaiken mitä hänellä oli, kaiken, mitä hän elääkseen tarvitsi. Oliko naisella niin vahva luottamus Jumalan huolenpitoon? Siihen, että antaessaan myös saa?
Olen taipuvainen ajattelemaan, että oli. Että kun pyyteettömästi antaa omastaan, Jumala siunaa huolenpidollaan.

All that I have – Esther Mui

”Herra, jalkojesi juureen lasken elämäni ja sydämeni aarteet
polvistun uhraten edessäsi, ota elämäni ja pyhitä se käyttöösi
kaiken mitä minulla on olen saanut Sinulta
minulla ei ole mitään, mitä Sinä et olisi antanut minulle
kaikki mitä minulla on, on Sinun armostasi, niin, yksin Sinun armostasi
kaiken mitä olet antanut minulle haluan antaa takaisin Sinulle”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.