31.8.2015                                        

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”    (Matt. 11: 25-30)

Miksi? – Joiltakin salataan mutta toisille paljastetaan? Minkä takia? Jeesus sanoo Kaikkivaltiaan toimineen oikein. Ei kai siinä sitten kannata hönkäistä että epistä, tai kiristellä hampaita (niin kuin fariseusten kerrotaan tehneen).
Kun olin tuon kirjoittanut, mietin mistä tuo hampaiden kiristely nyt tuli mieleen. Nettiraamatusta hampaidenkiristelykohtaa etsimällä selvisi, että ai, eivät fariseukset nirskutelleetkaan hammaskalustoaan Jeesukselle vaan Stefanokselle, joka oli pitänyt heille pitkän puheen:
‘Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: “Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” (Ap.t. 7:54-56)

Avoimet taivaat – Jeesus haluaa johdattaa seuraajiaan Taivaallisen Isän tuntemiseen. Kun hän vielä oli opetuslastensa kanssa, he saivat nähdä taivaiden avautuvan ja Jumalan kirkkauden ympäröivän hänet.  Ylösnoussut Kristus haluaa avata meille taivaat, jotta voisimme nähdä sen pyhyyden ja kirkkauden, joka ympäröi taivaitten Jumalaa.  
Mikä esti ympärillä olevia hampaidenkiristelijöitä kokemasta sitä Jumalan vaikutusta ja voimaa, josta käsin Stefanos todisti Jeesuksesta? Sekö, että he pitäytyivät tiukasti omaksumiinsa oppeihin, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä?

Valoverho? – Onko niin, että jos mielemme on fiksoitunut aiemmin opittuun ja omaksuttuun ja tekee johtopäätöksensä aina ja vain pelkästään tästä käsin, emme pysty olemaan avoimia sellaiselle, mitä emme ole ennen kohdanneet, tai mikä ei sisälly noihin omaksumiimme käsityksiin ja oppeihin? Muodostuuko siitä  ympärillemme eräänlainen valoverho, sellainen tiivis ja paksu, jonka lävitse Valo ei pääse?
Meidän aikanamme tuohon voisi lisätä tieteen auktoriteettina pitämisen. Kun todellisuudenkäsityksemme kriteerinä on ainoastaan se, minkä  tiede (tällä hetkellä) pystyy osoittamaan todeksi, mielen on vaikea hyväksyä, käsitellä ja käsittää sellaista, mitä ei voi nähdä konkreettisesti todistetuksi.

Antautumista – Jeesus sanoi useamman kerran, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Lapsella on luontainen kyky keskittyä intensiivisesti, olla niin läsnä siinä mitä tekee, ettei hän kuule eikä näe mitään ympärillään olevaa ja tapahtuvaa. Se mitä hän tekee, on hänelle tärkeintä, se valtaa koko hänen huomionsa.
Tähän maailmaan tullessaan lapsi on täysin avoin niin sydämeltään kuin mieleltään. Hän ei ole vielä fiksoitunut joihinkin tiettyihin ajattelumalleihin tai käsitteisiin. Hän luottaa hyvään.    
Olisiko meille aikuisille mahdollista palauttaa joitain niitä ominaisuuksia, joiden kanssa olemme syntyneet tähän elämään? Tulla kaikkine tietämyksinemme ja osaamisinemme enemmän lapsenmielisiksi? Uskaltaisimmeko?

Stefanos, alkuseurakunnan jäsen, oli löytänyt niin intensiivisen olemisen ja pysymisen Jumalassa, Hänen läsnäolossaan ja vaikutuksessaan, että hän pysyi siinä vielä kuolinhetkenäänkin, vaikka se oli tuskaisa.
Stefanos keskitti mielensä, sydämensä ja koko olemuksensa täysillä Jumalaan, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutukseensa. Kun hampaidenkiristelijät kivittivät häntä, hän viimeisillä sanoillaan pyysi, että Jumala olisi armollinen hänen surmaajilleen.  

Järjen ja uskon kamppailu – Uskon, että meissä jokaisessa länsimaalaisessa kamppailevat – enemmän tai vähemmän – nämä kaksi: kirjanoppineen kyseenalaistava, analysoiva järki ja lapsenmielinen kyky tai halu etsiä ja ymmärtää sydämellä.
Jeesus haluaa antaa levon ja rauhan niin mielellemme, sydämellemme kuin koko olemuksellemme. Hän itse vetäytyi usein yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Tästä yhteydestä Jeesus löysi kaiken tarvitsemansa voiman, virkistyksen, viisauden, johdatuksen ja innoituksen. – Tähän yhteyteen hän haluaa johdattaa meitäkin.
Näille kaikille – Uskon että Hän, Jumalan ja ihmisen Poika, sanoo Isälleen yhä uudelleen: “Näille kaikille haluaisin ilmoittaa Sinut!” Ja Hän katselee meitä kaikkia täällä Maan päällä tallustelevia, touhuavia, ihmetteleviä ja etsiviä, odottaen sopivaa tilaisuutta kunkin kohdalla. Uskon että se on myös taivaallisen Isämme tahto ja kaipaus. Että voisimme kaikki tulla tuntemaan Luojamme, Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Tulla Hänen Yhteyteensä, kulkea Hänen kanssaan. Saada mielen ja sydämen rauha. Ja kevyet askeleet.
Uskaltaisimmeko avata sydäntämme näkemään, kuulemaan? Hakeutua Hänen yhteyteensä ja tuntemiseensa. Ja ottamaan avoimella ja kiitollisella sydämellä vastaan sitä Rakkautta, jota Hän meille niin runsaasti haluaa antaa?

Show me Your face – William McDowell

“Näytä kasvosi, haluan nähdä Sinut, Loisteesi
tahdon elää salatussa paikassa, näytä Kasvosi
en tyydy siihen, missä olen ollut
olen huutanut puoleesi aiemminkin
tahdon silti enemmän, haluan nähdä Voimasi
tällä hetkellä – vaikuta minussa”

Muut tekstit: Ps. 65:2-6,9; Neh.8:5-10 ja 1.Tess.5:16-24.