14.7.2016                                   

Metsäisen villissä kotipihassani mustikat jäävät yleensä pikkuruisiksi, mutta tänä kesänä ne  ovat isoja ja meheviä, kiitos sateitten. Joku muukin oli sen huomannut: mennessäni poimimaan marjoja, pyrähti rastas varpujen seasta aidalle. Siihen se istahti katsomaan minua tiukasti silmiin: keskeytit aamiaiseni! Katselimme toisiamme sanomatta mitään. Tuumimme, kummalla tässä nyt on etuoikeus marjoihin. – Ei mikään itsestäänselvä juttu. Vaikka omalla pihalla olinkin, en ollut yhtikäs mitään tehnyt sen eteen, että mustikat siinä kasvoivat, ja vieläpä herkullisen syötäviksi!
Ilmeisesti rastas oli jo kuitenkin syönyt masunsa täyteen, päätellen siitä n. 20 cm pituisesta tummansinisestä juovasta, jonka se jätti jälkeensä lennähtäessään pois.
Oli sentään jättänyt marjojakin. Minulle sekä pojalleni, joka tuli töiden jälkeen käymään. Jätskiä ja mustikoita jälkkäriksi – nam!

En ollut ajatellut blogata ensi pyhän aiheesta Totuus ja harha. (Olin kirjoittanut siitä ed. vuosina, 6.8.14. ’Totta vai harhaa?’ ja 20.7.15 ’Kallio’.) Mutta koska aihe on kuitenkin niin olennainen, luin uudestaan tämän vuosikerran tekstit. – Jos sittenkin jotain naputtelisin.
Jobin teksti kuvaa jotenkin sitä hämmennystä, joka minussa aina silloin tällöin nousee esiin.  ”Ei viisaus ole täällä”, ”Ei liioin minun luonani.”  – Mistä siis löydän todellisen viisauden/ totuuden?

Tie – On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota. Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin. Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten, hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
Syvyydet sanovat: ”Ei viisaus ole täällä”, ja meri sanoo: ”Ei liioin täällä minun luonani.”
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi. Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.
Ihmiselle hän sanoi: ”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”    (Job 28: 7-15, 23-28)

Egyptissä – Tuli mieleen Egyptin matka 15 v. sitten. Muinaiset kulttuurit ja niiden henkiset/hengelliset perinteet olivat pienestä pitäen kiehtoneet minua. Ne asiat, joita tuon matkan aikoihin tutkin, perustuivat muinaiskulttuurien opetuksiin nykyaikaan tuotuina. Kyllä olivat mielenkiintoisia; olin täysillä heittäytynyt niitä tutkimaan.
Vaikkei nyt ihan kultaa ja hopeaa, niin kuitenkin melkoisia määriä silloista valuuttaa tuli kulutettua kirjallisuuteen ja monenlaisiin kursseihin. Aina yhtä vakuuttuneena, että lähemmäs totuutta tässä ollaan matkalla.

Olisin jättänyt kysymättä – Tuolla kyseisellä reissulla tapahtui monenlaista. Eräs hämmentävä kokemus oli, kun oppaamme (ohjelmasta poiketen) pysäytti bussimme erään liikkeen eteen. Närkästyin: väkisinkö meitä viedään ostoksille? Tästä ei oltu sovittu. Opas rauhoitteli, että tämä kyllä kiinnostaisi meitä. – Ilmeni, että liikkeen omistaja oli eräänlainen näkijä. Ryhmämme istutettiin tuoleihin, ja kukin sai kysyä mieheltä jonkin mieltä askarruttavan asian. Vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. Saatoin tunnistaa, että nappiin osuivat, koska tunsin kysyjät.
Lopuksi kysyin minäkin sitä asiaa, mikä minua tuolloin eniten askarrutti: elämäntehtävääni. Nyt ei vastaus tullutkaan heti. Mies astui muutamia askeleita kauemmas, katseli, oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten, että minun tehtäväni on kertoa totuus. – Anteeksi kuinka?! Eihän tuo voi olla mikään elämäntehtävä! Sitä paitsi enhän minä tiedä, mikä on totuus, itsekin olen sitä etsimässä!!! – Mies ei kuitenkaan suostunut tarkentamaan asiaa.

Koptilainen kirkko – Vierailimme myös eräässä vanhassa koptilaisessa kirkossa. Perimätiedon mukaan Joosef, Maria ja Jeesus -lapsi olisivat yöpyneet tuossa paikassa pakomatkallaan Egyptiin. Kirkosta ulos astuttuamme minuun iski merkillisen vahvana ajatus: seuraavaksi haluan matkata Israeliin, eikä minun sen matkan jälkeen tarvitse matkustaa enää minnekään!
Miten niin ei enää minnekään? Olen aina rakastanut matkustamista! Ja miksi juuri Israeliin? Ajatus tuntui oudolta, mutta kerroin sen kuitenkin ystävilleni.
Mikäli minusta olisi riippunut, olisi seuraava matkani todellakin suuntautunut Israeliin. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan: sinne, Israeliin, reppu selässä vaeltamaan! Poikani (tuolloin armeijan käyneet ja seikkailu- ja extremematkailua harrastaneet) hämmästyttivät minua kommenteillaan: älä lähde, ampuvat siellä kyselemättä kaikki reppu selässä liikkuvat ulkomaalaiset. (Räjähteet repussa liikkuvat tyypit taisivat olla tuohon aikaan jo yleinen käsite.) – En tuntenut ketään, joka olisi käynyt Israelissa enkä muutenkaan tiennyt maan oloista muuta kuin jotain uutisten kautta, mutta ei tuo nyt ihan mennyt läpi. En tiedä kuinka tosissaan olivat, mutta nähtyään että äiti palasi reppuineen hyvässä kunnossa ja tyytyväisenä ekalta matkalta, ei seuraaville Israelin matkoille lähtiessä enää tullut kommentteja. Lähtipä nuorimmainen yhdelle reissulle mukaankin, pienoisbussin kuskiksi.)

Intia – Ennen Israelin matkaa tuli kuitenkin käytyä Intiassa. Kaksi ystävääni nimittäin vaatimalla vaati, että lähtisin heidän kanssaan Intian reissulle. En ymmärtänyt laisinkaan, miksi minun olisi pitänyt lähteä heidän mukanaan. Intia ei minua kutsunut ollenkaan. Mutta sinnikkäät ystäväni saivat minut ylipuhutuksi; vieläkin kummeksuttaa, miten! Minulle tuo matka tuntui turhalta, tyyliin: tulipahan tuokin nähtyä, mutta hyvin olisi voinut jäädä väliin. – Mutta seuraavana vuonna oli vuorossa Israel – matka, joka muutti elämäni. Ei kertaheitolla, vaan vähitellen. Tuon matkan jälkeen ne asiat, joista olin ollut niin innostunut, alkoivat yksi toisensa jälkeen tippua pois. Ne vain alkoivat tuntua turhilta ja suorastaan epätodellisilta. Tilalle olin saanut jotain sellaista, joka oli monin verroin todellisempaa.

Jobin asenne – Jälkeenpäin ymmärsin koptil. kirkosta poistuessani saamani ajatuksen (ettei minun Israelinmatkan jälkeen tarvitsisi enää matkustaa minnekään) symbolisen merkityksen.  Israelin matka liitti minut siihen to(tuu)dellisuuteen, joka oli odottamassa; joka oli tarkoitus löytää.
Olen kiitollinen Jobin mietteistä. Sillä vaikka me voimmekin lukea UT:n kirjoista ja kirjeistä Jeesus Kristuksen elämästä, opetuksista ja merkityksestä koko ihmiskunnalle, ja vaikka tietyt kristinuskon perusasiat ovat minulle nyt niin totta, ettei niitä toinen ihminen pystyisi minulle vakuuttamaan erheellisiksi, on kuitenkin niin monta seikkaa, joiden edessä pieni ihmismieleni huokaa. Vuoroin se surraa täysillä yrittäen ymmärtää valtaisaa kokonaiskuvaa, koettaen laittaa pienemmät osat siihen kuvaan sopiviksi, vuoroin se hiljenee vain ihmettelemään, tajuten tehtävän mahdottomuuden. Silloin nuo Jobin sanat lohduttavat: ”Jumala yksin tietää…”
Jobin ystävät, varmoina siitä että tiesivät totuuden, pommittivat Job -parkaa besserwisser -näkemyksillään. Ihmeen kärsivällisesti – kaiken kärsimyksensäkin keskellä – Job jaksoi vastata ystävilleen ja vakuutella heille uskoaan oikeudenmukaiseen Jumalaan, säilyttäen nöyrän asenteen: ”Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.”

Mistä siis saada ymmärrystä asioihin? – Koska ihminen ei omin neuvoin voi löytää todellista viisautta, tarvitaan Häntä, joka itse on ja jolla on kaikki Viisaus.
Joskus sitä pohtii elämää ja tätä maailmankaikkeutta, suuria asioita yleisellä tasolla, kaikkea ja kaikkia koskevia. Niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin vain Jumala loppujen lopuksi tietää vastaukset. Joskus taas jokin oma, henk.koht. asia nousee päällimmäiseksi pintaan.
Enää en haluaisi että kukaan näkijä, joka ei ole täysin Kristuksen oma (= Hänen seuraajansa), sanoisi minulle mitään itsestäni tai elämääni liittyvästä.
Joku voi nähdä tai saada tietoa henkisestä maailmasta, ja voi vaikka sanoa, että hän saa tietonsa esim. Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä. Mutta jos hän pitää hengen tasolla avoimena yhteyttä myöskin muihin (tiedon)lähteisiin kuin Isään/Poikaan/Pyhään Henkeen, miten voit olla varma, millaisesta lähteestä tieto tosiasiassa tulee?
Se, mikä minua pikku hiljaa alkoi häiritä niissä opetuksissa, joita ennen niin suurella innolla tutkin, oli se, kuinka monenlaisten, myös raamatullisia nimiä käyttävien kanavointien kautta tulee vaikka minkälaista infoa, jota lukijat/kuuntelijat nielevät pureksimatta. Asioita, jotka vaikuttavat niin hyviltä, viisailta ja totuudellisilta, mutta osoittautuvat loppujen lopuksi vain kauniinvärisiksi harhahattaroiksi.
Vieläkin ihmettelen, kuinka helposti tuolloin, kun oli itse noissa jutuissa täysillä mukana, otin asiat todesta. Oli kuin ei olisi ollut mitään aihetta asettaa niitä kyseenalaisiksi.

Näkijöitä – Sen varmaan useimmat kyseisillä ’alueilla’ liikkuneet tietävätkin, kuinka ammatikseen näkijöinä toimivat voivat puhua osittain sellaista, mitä saavat erilaisista henkisen maailman lähteistä, osittain sitä, mitä ’lukevat’ suoraan ihmisen olemuksesta sekä siitä, mitä tämä säteilee ympärilleen. (Viimeksi mainitun on varmaan moni sellainenkin, jolle em. asiat ovat outoja, kokenut. Kuinka esim. vihaa tai katkeruutta sisällään kantava väreilee näitä tunteita ympäristöönsä.) – Ja tietty näkijä voi puhua myös ihan omasta hihasta vedettyjä asioita.
Yle uutisissa oli joku aika sitten juttu selvänäkijöistä. Toimittaja oli soittanut useammalle itseään selvänäkijänä mainostavalle henkilölle. Hän kysyi näiltä mm. jostain tekaistusta sukulaisestaan. Ja tietoahan tuli: jokainen ’näki’ erilaisia (keskenään ristiriitaisia) asioita kyseisestä, olemattomasta sukulaisesta sekä tämän elämäntilanteesta.
Surulliselta tuntuu ajatella, että niin moni hakee rohkaisua ja toivoa omaan elämäntilanteeseensa tällaisilta ’auttajilta’.

”Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.”
Uskon, että Jumala tahtoo, että etsimme ennen kaikkea Häntä, Hänen tuntemistaan. Että tutkisimme sitä, mitä Hän meille opettaa. Että lukisimme tekstejä, joissa Pyhä Henki on vaikuttanut ja vaikuttaa. Että olisimme kuulolla siinä, mitä Hän kulloinkin näkee meille hyväksi ilmoittaa. – Että Hän saisi johdattaa meidät Viisauden lähteelle.

Oho, tulipa taas ihan liian pitkä juttu, jossa paljon turhaa, mutten nyt jaksa nyt lähteä karsimaan, kesäpäivän kauneus kutsuu, ja ne mustikat…

Oh, The Depth of the Riches – Drew Kline

”Oi Jumalan viisauden ja tiedon rikkauden syvyyttä” 

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 5. Moos. 13: 1-5, 1. Joh. 4: 1-6 ja Matt. 7: 15-23.

4.7.2016                       

Valo, ja silkinpehmeä lämpö iholla. Kuinka suloisesti tämä kesän ihanuus hellii ja hoitaa koko olemusta! Aurinko, sateen tuoma raikkaus, tuoksut, kauneus… – Kiitos jokaisesta päivästä!

Vuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Matt. 17: 1-8)

Jumalan Kirkkaus – Tämä innostaa minua aina: Jumalan kirkkauden ilmestyminen, ja Isän sanat Pojalle.
Kun Jeesus meni Jordan – joelle Johannes Kastajan kastettavaksi, taivaat aukeavat, Jumalan Henki laskeutui ja Jumala vahvisti Jeesukselle: ”Sinä olet minun rakas Poikani.” Muutamaa vuotta myöhemmin Kirkastusvuorella Taivaallinen Isä suuntasi sanansa opetuslapsille: ”Tämä on minun rakas Poikani.”
Eivät nuo sanat Jordanilla ja Kirkastusvuorella olleet pelkkää tiedotusluotoista infoa. Kummassakin Jumala ilmaisi tunteensa: rakas Poikani.   

Kirkastusvuorelle? – Jumalalla oli ja on Jeesus Kristukselle tietty ihan spesiaali sija niin maallisessa kuin taivaallisessa ulottuvuudessa. Mutta myös me – vaikkakin pienemmässä skaalassa – olemme Taivaalliselle Isällemme hyvin tärkeitä ja rakkaita. – Voisimmeko me(kin) virittäytyä kuuntelemaan, miten Hän haluaa ilmaista rakkauttaan meitä, rakkaita poikiaan ja tyttäriään kohtaan?
Mikä/missä voisi olla meidän kirkastusvuoremme, tila/paikka, jossa voisimme kohdata Hänet, kuunnella Häntä, havaita/tuntea Hänen läsnäolonsa?
Näin kesällä moni taitaa etsiä sellaista paikkaa luonnosta. Metsässä, rannalla, pihalla, puistossa. Polulla, kalliolla, laiturilla. Taikka sillä penkillä tai tuolilla, jolla istuu talvellakin halutessaan kohdata Pyhän. Hiljentymistä jossain sellaisessa paikassa, missä on hyvä olla; missä huomio suuntautuu kaiken hyvän Luojaan.
Mutta joskus voi tuntea Hänen läsnäolonsa täysin odottamatta, yllättävässäkin paikassa.

Ystävän puodissa – Kävin viime viikolla tapaamassa ystäväpariskuntaa, joka asuu eräässä kristillisessä yhteisössä. Miehellä on menossa rakennusprojekti, vaimon luovat lahjat ovat päässeet käyttöön isokokoisen puodin järjestämisessä ja ylläpidossa. Puodin hyllyt ja rekit pursuavat lahjaksi saatuja käytettyjä vaatteita ja tavaroita, joiden myyntitulot koituvat yhteisön ylläpitämiseksi.
Olen usein kokenut käytettyjen tavaroiden ja vaatteiden liikkeiden ilmapiirin melko raskaaksi. Mutta tämä oli kuin olisi pyhään tilaan astunut! Miten se on mahdollista, kaiken tämän sekalaisen tavarapaljouden keskellä, ihmettelin.
Ystäväni sanoi, etten ole ensimmäinen, joka näin on kokenut. Hän vei minut pienen alttarin luo ja kertoi, että tässä hän aina aamulla puotiin tullessaan aloittaa päivän rukouslaululla ja lukee tekstin pienestä rukousvihkostaan. Ja puodissa ollessaan hän juttelee Jumalan kanssa pitkin päivää.   

Pyhä ilmapiiri – Mieleeni oli heti sisälle puotiin astuttuani tullut laulu, josta muistin vain joitakin sanoja:
”Pyhään ilmapiiriin nyt saavutaan
enkeleitä (tiedän meitä tulleen katsomaan)
(ylistyksen saa) Jeesus vaan
pyhään ilmapiiriin oomme tulleet (nyt laulamaan).”
Laulu tuli mieleeni taas lähtiessämme puodista. Ystävänikään ei muistanut noita sulkeissa olevia sanoja, joten hyräilimme ne kohdat. Kotona piti googlata, mitkä ne puuttuvat sanat olivatkaan. Parilta videopätkältä poimin ne tuohon. – Yhtäkkiä tuli mieleen sanat ”holy ground”. Niillä löytyi originaaliversio engl.kielellä. Kuunnellessani sitä huomasin, että laulun sanat kuvasivat juuri sitä, mitä tunsin ystäväni puotiin astuttuani.

Läsnäolossa – Tuo puotihan (joka oli auki vain kahtena päivänä viikossa) voisi toimia rauhan keitaana ystävälleni, kun yhteisössä ilmenevät haasteet ja ristiriidat pukkaavat päälle, ajattelin. Hän voisi hiljentyä sohvalla (joka oli siinä kuin sitä varten), levätä Taivaan Isän läsnäolossa ja huolenpidossa. Ystäväni kiitti vinkistä, ei ollut tullut tuota ajatelleeksi.
Jäin miettimään, miten itse kukin meistä voisi tuoda/luoda omaan koti- ja työympäristöönsä pyhän ilmapiirin. – Millainen merkitys sillä olisikaan itselle ja myös niille, jotka sinne tulevat… 🙂

Holy Ground  – Sandi Patty (Volyymi kasvaa laulun loppupuolella melkoisesti, joten kannattaa ehkä säätää ääni hiljemmalle heti alussa)

”Kun kuljin ovista tunsin Hänen läsnäolonsa, tiesin että tämä paikka on Rakkautta tulvillaan
sillä tämä on Jumalan temppeli, Jumala on täällä läsnä
seisomme Hänen läsnäolossaan pyhällä maalla
ja tiedän että täällä on enkeleitä yltympäriinsä
ylistäkäämme Jeesusta sillä seisomme Hänen läsnäolossaan pyhällä maalla
tiedän että Hänen läsnäolossaan on määrättömästi iloa
ja että Hänen jalkojensa juuressa voin yhä löytää suloisen rauhan
sillä kun meillä on jokin tarve, Hänellä on siihen vastaus
kurkottaudu sitä kohti, ota se omaksesi, sillä seisomme pyhällä maalla
pyhä, pyhä, pyhä Herra Kaikkivaltias, aamulla varhain laulumme kohoaa kohti Sinua”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 1-6 ja 2. Piet. 1: 16-18.

20.6.2016                           

Juhannustekstejä ja niistä heränneitä ajatuksiani löytyy Valon tuoksu – blogista 15.6.2015 (Lupaus) ja 17.6.2014 (Juhannuksen tulisielu).

Alla messiaaninen (Jeesukseen uskova juutalainen) säveltäjä ja sellisti David Abramsky soittaa kauniin kappaleen Be Thou My Vision (Ole Sinä Näkyni/Visioni) levyltä ”Puettu Iloon”

Kaunista, ihanaa, iloista, levollista ja siunattua juhannusaikaa meille kaikille!   🙂  t. Veronica

13. 6.2016             

5.6.2016               

4-5 v sitten istutin pihalle runsaasti salaattia, yrttejä sekä joitakin syötäviä kukkia. Ja iloitsin siitä, kuinka kauniita annoksia niistä sai lautaselle. Söin joka päivä aterian, josta niin silmät kuin suu nauttivat, otaksuin että massukin. (Nämä kuvat ovat muistona tuolta kesältä.) – Olikohan seuraavana vuonna kun näin uutisen, jossa todettiin ihanansinisen kurkkuyrtin sisältävän maksaa vaurioittavaa ainetta, En ole sen siemeniä sittemmin nähnyt kaupanhyllyillä. En tiedä maksasta, mutta hengissä kuitenkin vielä ollaan….

.                              

Iloitkaa kanssani – Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”   (Luuk. 15: 1-10) 

Etsintää – Vaikkei ole varttunut paimentolaiskulttuurissa, kuva eksynyttä lammasta etsivästä paimenesta tuntuu läheiseltä, koskettaa tunnetasolla. – Viime viikolla erään ystäväni kanssa muistelimme (taas kerran) itsellemme lempeästi hymyillen, miten monissa ihan uskomattomissa asioissa olimmekaan olleet aikoinaan mukana! Millä innolla osallistuttiin kaikenlaisiin kursseihin ja tilaisuuksiin. Ja aina tuli eteen jotain uutta ja mielenkiintoista.  (Minä olin vielä paljon  aktiivisempi näissä asioissa kuin ystäväni.) 

Jotain muuta – Aina jäi kuitenkin tunne, että oli vielä jotain muuta, sellaista, mitä en vielä ollut löytänyt; mitä sisimmässäni etsin ja kaipasin. Kunnes Paimen lopulta tuli, löysi eksyneen lampaansa, kutsui kulkemaan kanssaan. En moitteen sanaa kuullut, ilon tunsin. Ja se ilo oli molemminpuolinen.

Korkeita värähtelyjä? – Siinä missä korkeat värähtelyt aiemmin  toimivat kriteerinä sille, missä/mistä halusi olla osallisena, haluan nyt  Korkeimman, Puhtaimman, Pyhimmän – Jumalan Pyhän Hengen – läsnäoloa. Nykyään minulle on tärkeää tiedostaa, mistä läsnä oleva tai tilanteeseen tuleva voima/energia/vaikutus on kotoisin. Kun pysyn Kristuksen lähellä/Hänen kanssaan/Hänessä, se on minulle myös vakuus siitä, että Pyhä Henki on lähelläni/kanssani/minussa. . 

Taas kadonnut? – Toinen Jeesuksen vertaus, jossa nainen kadottaa rahan, vie ajatukseni ihan maallisiin: miten usein onnistunkaan kadottamaan rillini ja kännykkäni! Avaimilla on vakipaikka, ja lompsakin yleensä löytyy. Mutta mistä keksisi rilleille ja kännylle paikan, josta ne aina tarvittaessa löytäisi? Niitähän käyttää milloin missäkin! – Vaikka tässä onkin mahdollisuus mitä mainioimpaan muistiharjoitukseen, ei sen harjoitteleminen kiireellisissä tilanteessa ole niin kivaa (vaikka ilo onkin aina suuri sitten kun löytyy).

Enkelit iloitsevat – Miten suloinen kohta tuo, kuinka Jumalan enkelit iloitsevat, kun teen parannuksen. – Haluan ajatella  että pienetkin parannukset voi laskea tähän mukaan! Kuten se, että opettelen huolehtimaan paremmin tarvitsemistani asioista, Kunnes jonain päivänä olen oppinut jättämään ne joka kerran tietoisesti paikkaan, josta löydän ne heti tarvittaessa. 🙂 

The Lost are Found  – Hillsong Worship.

”Ikuinen – maallisten aikojen haihtuessa  Jumala Sinun Valtakuntasi armo hallitsee
Kaikkeuden Herra, olet lähellä, koko universumi on jalkojesi alla
Vapahtajassa epäoikeudenmukaisuus muuntuu oikeudeksi
Sinun kunniaksesi, jotta Sinun nimeäsi korotettaisiin
kadonneet löytyvät, sokeat näkevät, rammat kävelevät, kuolleet elävät
ja Sinä olet Jumala, ikuisesti hallitset”

30.5.2016                      

Kotipesä – Menin varastoon, ruohonleikkurille oli tullut hommia. Oven avatessani pieni silmäpari katsoi minuun vetoavasti. Punarintapariskunta oli löytänyt varastossa olevasta lintulaudasta hyvän kodin. Olin kyllä aiemmin  nähnyt pesän, luulin kuitenkin että kodinrakentajat olivat tulleet toisiin aatoksiin, sillä pesä näytti tyhjältä. Mutta siinä punarintaemo siis nyt oli, odottaen perheenlisäystä.    – Siis asenteenmuutos: voiko sen kultaisempaa ja elämänvoimaisempaa hehkua olla kuin voikukissa? Ja miten suloisesti pitkä nurmi kutitteleekaan sääriä.  – Ja aika kiva ajatella, että kuistin alla on kohta kuoriutumassa esiin uutta elämää…

Kutsu juhlaan – Jeesus kertoi: ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”    (Luuk. 14: 16-24)

Uni – Mietiskeltyäni tuota tekstiä näin seuraavana yönä unen, jossa kotiini tuli valtava määrä ihmisiä. Heitä tuli jatkuvana virtana. Siinä olivat lapseni perheineen ja lasteni ystäviä, omia ystäviäni ja sitten ihmisiä, joita en tuntenut lainkaan. Pitkä pöytä oli täynnä erilaista herkullisen näköistä tarjoiltavaa. Kukakohan nuo oli saanut aikaan? En ainakaan minä. Ei ollut ollenkaan juhlien järjestämisestä uuvahtaneen emännän oloa. Kyllä joku toinen oli huolehtinut tarjoilupuolesta. Minä vain iloitsin tästä yhteen tulemisesta.
Tarjoilupöydälle katettu ruoka ei tuntunut vähentyvän laisinkaan, suuret astiat olivat miltei täynnä, vaikka vieraita oli jo talo täpösen täynnä. Jollain tuntui olevan kyltymätön nälkä, hän vain söi ja söi suuresta kulhosta jotain vaaleaa, seesamitahnan tapaista, johon oli sekoitettu joitain ilmeisesti hyvänmakuisia paloja. Toisille keskinäinen seurustelu ja yhdessä olo tuntui olevan tärkeämpää. Iloinen puheensorina täytti koko talon. Minä ikään kuin vain seurasin tätä kaikkea ja ihmettelin: mistä nämä kaikki tuntemattomat ihmiset olivat osanneet tulla tähän juhlaamme? (Minulle ei oikein selvinnyt, mikä oli kokoontumisen syy, mutta mukavalta tuntui, kun olimme noin suurella porukalla koolla.)

Herättyäni palasin Jeesuksen kertomukseen. Koetin eläytyä sen tapaiseen tilanteeseen: olisin kutsunut  lapseni perheineen ja muita minulle rakkaita ihmisiä juhlaan. Olisin ilolla valmistellut sitä ja odottaisin innolla yhteistä juhlaamme. Ja sitten: yksi toisensa perään ilmoittaisikin ettei voi tulla. Mitä tuntuisin, miten reagoisin? Iloinen odotus huuhtoutuisi pois, tilalle tulisi pettymys ja suru.

Ymmärrän kyllä myös Jeesuksen vertauksen isännän reaktion: ok, jollei kelpaa niin kutsutaan sitten muita! Varmasti on niitä, joille pöydän antimet maistuvat.

Kaipuu – Mietin Taivaallisen Isämme kaipuuta. Kuten kuka tahansa rakastava vanhempi, jonka lapsi on muuttanut pois kotoa, Hän odottaa, että Hänen lapsensa tulisivat Hänen luokseen, viettämään aikaa Hänen kanssaan, Siinä he voisivat jakaa ja kokea keskinäistä rakkautta. Jumala  kaipaa tätä yhteyttä.
Kuinka usein vastaan Hänen kutsuunsa? Ja kuinka usein muut asiat vievät huomioni? Paljonko annan Hänelle aikaani, Hänen kanssaan olemiseen? Sillä se, yhdessäolo Hänen kanssaan, on juhlaa, ihmeellistä Juhlaa. Hänellä, Hänessä ja Hänestä on kaikki, mitä tarvitsen.
Osaammekohan edes kuvitella saatikka ottaa vastaan sitä kaikkea, mitä Hän haluaa meille antaa?
Miten kuulen/vastaanotan/muistan Hänen kutsunsa? Milloin/miten usein/millä tavoin vastaan Hänen kutsuunsa tulla? Tämän kysymyksen kohtaan joka päivä, jos vain olen kuulolla.

My Beloved – Passion – Onkohan countrygospelia vai mitä? Joka tapauksessa paljon iloitsevaa kansaa on koolla…     

”Rakkaani herätä minut, nosta minut Sinun ylösnousemuspaikkaasi,
sillä haluan tuntea Valosi kasvoillani, aurinko on nousemassa sielussani
näen Valon, näen Valon, kiitos Jumala, näen Valon
Rakkaani johdata minut tästä paikasta yli Jordan -joen
sillä Sinua minä odotan, etsin Sinua täällä  kunnes saan nähdä Sinut kasvotusten
ei enää surua, tuskaa, ei alas painavaa pimeyttä
ei enää sokeutta, sillä nyt näen, ikuisesti Valossa, ikuisesti vapaana”

Muut tekstit ovat: Ps. 18: 17-20, 26-29, Hoos. 11: 1-4, 7 ja Fil. 2: 12-16

16.5.2016                                   

Katselen helluntaisateiden huuhtomaa luontoa: mikä valtava elämänvoima, miten kirkkaat, raikkaat värit. On kuin puut ja kasvit kiittäisivät innoissaan: teki hyvää.

Nikodemoksen kysymykset – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”     (Joh. 3: 1-15)

Hengestä syntynyt – Nikodemos koettaa ymmärtää Jeesuksen vastausta konkreettisella ajattelulla. Jeesus ei paljon auta tässä, vastaa tapansa mukaan kuvallista kieltä käyttäen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Miten tuo nyt tulisi ymmärtää? Miten sen voisi liittää tuohon uudesti syntymiseen, jota Jeesus pitää välttämättömänä. – Tunnen suurta myötätuntoa Nikodemosta kohtaan. Hänellä on tietoa ja viisautta, mutta se ei nyt riitäkään. Jeesus kutsuu häntä ymmärtämään asiaa Hengestä käsin.

Ei mikään ihme, että Jeesuksen viitteellisestä vastauksesta löytyy niin monenlaisia tulkintoja ja versioita. Eri yhteyksissä ja yhteisöissä on koetettu laittaa (myös) tämä Jeesuksen opetus jonkinlaiseen tiettyyn formaattiin, todeten: tässä se on, tätä Jeesus tarkoitti.
Yleensä uudesti syntymästä puhuttaessa kuulee painotuksen olevan sanassa uudesti. Mutta Nikodemoksen tavoin huomioni kiinnittyi tällä kertaa sanaan syntyä. 
Jotta jotain uutta voisi syntyä, tarvitaan uuden alullepanija ja synnyttäjä.

Jumalan Ilmentyminen kolmessa persoonassa, Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä, kolmena ja kuitenkin yhtenä, on Jumalan mysteeriä, jota ihminen on koettanut ymmärtää ja selittää niin monin tavoin.
Viime viikon bloggauksessa kerroin esseestä, joka minun piti tehdä jostain evankelistasta. Se, että ehdotukseni oman esseeni henkilöksi tyrmättiin, johtikin asioihin joista olen tosi kiitollinen. – Toimin tuolloin (10 v. sitten) avustajana eräässä luostarikokeilussa, joka toimi kevätlukukauden Vivamossa. Kerroin kuinka minun pitäisi kirjoittaa essee jostain tunnetusta elossa olevasta tai edesmenneestä evankelistasta, enkä millään keksi kenestä tekisin jutun. Henkilö, jolle tämän huokaisin, vilkaisi ikkunasta ulos ja sanoi: ”Kalevin auto näyttää olevan pihassa. Käy kysymässä häneltä.”
Kuulin että Kalevi Lehtinen, maamme tunnetuimpia evankelistoja, asui vaimonsa kanssa Saksassa, mutta että hänellä oli myös tuo asunto, jossa hän silloin tällöin kävi kääntymässä.
Mietin voinko noin vain mennä häiritsemään tämän Jumalan palvelijan kotirauhaa. Varmasti hän oli levon ja rauhan tarpeessa. Mutta kun piti tehdä se essee… – Rohkaisin mieleni ja menin. Ystävällisen tuntuinen mies avasi oven. En ollut nähnyt Kalevi Lehtistä livenä, mutta tunnistin hänet kuvien perusteella. Esitin varovasti kysymykseni. Hän vastaa välittömän iloisesti: kyllä vaan, käykö huomenna? Riittääkö tunti? 

Kalevi Lehtinen – Ihanaa oli saada tehdä tuo haastattelu Kalevi Lehtiselle. Ihmeellinen ilmapiiri ympäröi häntä. Oli kuin huone olisi ollut täynnä enkeleitä. Minusta tuntui melkeinpä kuin olisimme olleet jossain taivaan salissa. Kuulostaa varmasti ihan oudolta, mutta minulla oli sellainen olo, että vaikka edessäni oli ulkonaisesti jotenkin ihan tavallisen tuntuinen, vaatimattoman ja nöyrän oloinen, vähän kumarassa istuva iäkkäänpuoleinen mies, minusta tuntui melkein kuin olisin keskustellut jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole ihan tästä maailmasta. Mietin että ehkä tämän tapaiselta olisi tuntunut keskustella apostoli Johanneksen kanssa Patmos -saarella. – Oli kuin Kalevin olemuksessa olisi ollut enemmän Kristusta ja Hänen läheistä tuntemistaan kuin häntä itseään. Hän ei koettanut millään tavalla esittää tai olla pyhää miestä tai henkevää Herran palvelijaa, oli vain ihan oma itsensä. Mutta mikä läsnäolo!
Tuntui kuin Kalevi olisi kuunnellut kysymyksiäni ei vain mielellä vaan myös sydämellä. Ja hänen vastauksensa resonoivat täysin sisimpäni kanssa.
Kuin olisi päässyt vierailemaan jonkinlaiseen toiseen todellisuuteen. Taivas oli niin ihmeellisellä tavalla läsnä.  

Pyhästä Hengestä – Kysyin Kalevilta minua tuolloin jo pitkään askarruttaneesta asiasta liittyen Pyhään Henkeen. Kun kerran ihminen tarvitsee sekä isän että äidin syntyäkseen tähän maailmaan, voisiko mitenkään ajatella (’niin taivaassa kuin maan päällä’), että taivaallisessa, hengellisessä todellisuudessa olisi myös näin? Hengellisessä merkityksessä siis.
Voisiko Jumalan kolminaisuudesta ajatella, että kun kerran on Isä ja Poika, niin Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki olisikin Jumalan äidillinen, feminiininen aspekti?
Olin tuolla kysymyksellä aiemmin aikaansaanut kiihkeän negatiivisen reaktion eräässä ulkomaalaissa naisevankelistassa, mutta Kalevin olemus rohkaisi minua kysymään tätä nyt häneltä. Oli vastaus sitten mikä tahansa, Kalevin lempeästä, miltei hauraasta persoonasta kuulsi, ettei hän kiivastuisi kysymyksestäni.
Mutta kylläpä yllätyin, kun hän innostui aivan silmin nähden: ”Kyllä, totta kai: Pyhä Henki on uutta synnyttävä ja ylläpitävä, luova, hoitava, suojeleva…” – en muista mitä kaikkia ominaisuuksia hän luetteli (en nyt löytänyt tuota haastattelua). Mutta muistan hänen todenneen että kaikki hänen luettelemansa ominaisuudet olivat nimenomaan feminiinisiä..
Patriarkaalisessa kulttuurissa korostuu maskuliinisuus. Tämä on antanut vaikutteensa myös Raamatun teksteihin. Mutta Jumala on Henki, joka kolmiyhteisessä persoonassaan ilmentää paitsi isällisiä myös äidillisiä ominaisuuksia (mikä ilmenee selkeästi myös useissa VT:n ja UT:n kohdissa.)

Kiitollinen olin – ja olen – tuosta mahdollisuudesta keskustella Kalevi Lehtisen kanssa. En vain siksi että sain esseen tehtyä, vaan siksi että tapaaminen oli minulle kokemuksena niin ainutlaatuinen. Jos olisin tavannut hänet useamman kerran, ensitapaamisen vaikutus olisi saattanut hälvetä. Mutta nyt se jäi mieleeni kertakaikkisen ikimuistoisena.
5 v. myöhemmin Kalevi siirtyi Taivaan Kotiin. Kerran Vivamossa kohtasin Kalevin lesken Leena Lehtisen. Tuli voimakas tunne, että piti mennä kertomaan hänelle, kuinka kiitollinen olin tuosta mahdollisuudesta haastatella Kalevia, ja kuinka minulla oli haastattelun aikana ollut sellainen olo kuin olisin keskustellut enkelin kanssa. ”Oi kuinka ihanaa”, hän huudahti, ”kiitos kun tulit kertomaan tuon.”

 Kaiken kaikkiaan opin taas kerran, kuinka jokin asia, joka ensin tuntuu keljulta (kuten ed. blogissa kertomani tuhahdus) voikin koitua siunaukseksi. Tässä tapauksessa se johti kahden erityislaatuisen evankelistan, Hilja Aaltosen ja Kalevi Lehtisen, kohtaamiseen. Paitsi että oli hienoa saada tavata ja kuunnella heitä, kumpikin vei minua myös omalla tavallaan vähän lähemmäs sitä, mitä Pyhä Henki on minulle. – Kiitän Kolmiyhteistä  Jumalaa näistä tapaamisista!!!  

Deum verum – Gregoriaanista laulua Jumalan kolmiyhteydestä

Deum verum, unum in Trinitáte, et Trinitátem in Unitáte, veníte, adorémus
Todellista Jumalaa, Yhtä Kolmiyhteydessä, ja Kolmiyhteyttä Ykseydessä, tulkaa ylistämään

Muita Pyhän Kolminaisuuden päivän tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, Jes. 6: 1-8 ja Room. 11: 33-36.

Aiheeseen liittyviä tekstejä on myös blogissani 9.6.2014 otsikolla Salattu Jumala.

10.5.2015

Kiva oli seurata tätä paria: toinen etsi ja noukki maasta ahkeraan, toinen visersi ohjeita oksalta.

Rauhani annan – Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”  (Joh. 14: 23-2)

Rauhaa – Rauhallinen olo tuli, kun sain ymmärrystä mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen. Jeesus puhuu kuitenkin paljon syvemmästä kuin mielenrauhasta. Hänen antamansa Rauha laskeutuu ja levittäytyy sielun joka sopukkaan, koko olemukseen.
Helluntaina muistetaan sitä, että Jeesus lähetti Pyhän Henkensä meille. Kuinkakohan paljon muistamme tämän ihan tavallisessa arjessa? Millainen suhde meillä on Pyhään Henkeen? Mitä Pyhä Henki on meille?

Hilja Aaltonen – 3,5 v. sitten luin Kotimaa -lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin Hilja Aaltosesta. Siinä oli mm. maininta, että hän arvosti erästä esi-isääni. Voi että ilahduin!
Tämä äidinisänäidinisänisäni joutui aikanaan melko kaltoin kohdelluksi. Hänet tuomittiin (yhdessä muiden herännäisliikkeen johtajien kanssa) hartausseurojen pitämisestä. Rangaistuksena viraltapano 1/2 v:ksi. Eräitten lähteiden mukaan kateellinen kollega syytti esi-isääni myös moraalittomasta elämästä. Esi-isä ei enää palannut papinvirkaan, vaan toimi mm. Lapuan pitäjänapulaisena. (Kansansuosiossa hän kuitenkin oli: siitä kertoi  hänen 3 km:n pituinen, 5000 ihmisen hautajaissaattueensa. )
Balsamia haavaan – Se, että Hilja Aaltonen arvosti esi-isääni, oli kuin balsamia ’haavalle’, jonka olin saanut useita vuosia aiemmin opintojeni yhteydessä. Opiskeluuni kuului laatia  essee jostain tunnetusta evankelistasta tai saarnaajasta, nykyisestä tai edesmenneestä. Kysyin, voisinko tehdä sen Niilo Kustaa Malmbergista. Vastauksena sain kurssin johtajalta vain halveksuvan tuhahduksen, josta ymmärsin ehdottaneeni jotain tosi tyhmää.
Hämmästyin, kuinka pahalta tuo tuhahdus minusta tuntui. Olihan kyse kaukaisesta esi-isästä, johon minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta. Kuitenkin tuli tunne kuin lähiomaistani olisi halveksuttu. Reaktioni yllätti minut täysin.
Olisikohan mahdollista saada vähän lisää balsamia tuohon haavaani, mietin luettuani Kotimaan artikkelin. Soitin toimittajalle kysyen, voisiko ja jos niin missä Hilja Aaltosta tavata. Hän neuvoi ystävällisesti soittamaan Tampereen vanhainkotiin ja varaamaan tapaamisajan. Sinne sitten suuntasin marraskuussa 2012 pienen äänityslaitteeni kanssa. (Jos Hilja  puhuisi jotain hyvää parjatusta esi-isästä, voisivat lapseni joskus halutessaan kuunnella nauhoitusta.)

Hiljan kanssa hiljaa – ”Ai sä tulit nyt”, sanoi Hilja avatessani hänen huoneensa oven. Häkellyin pikkasen tästä, ihan kuin hän olisi luullut minua joksikin toiseksi. (Hoitaja oli kertonut, että Hiljan luona kävi päivittäin paljon ihmisiä.) Mutta Hiljan välitön, myönteinen olemus ja puhe saivat minut pian tuntemaan oloni kotoisaksi hänen seurassaan. Ihmettelin tämän 105-vuotiaan evankelistan kirkasta ja selkeää muistia ja ajatusjuoksua. Ilahduin hänen (joidenkin mielestä ehkä radikaaleistakin) näkemyksistään. Noin minäkin ajattelen, totesin useasti hiljaa mielessäni (sillä mieluummin halusin kuulla hänen ajatuksiaan kuin tuhlata yhteistä aikaamme omiin kommentteihini).

Hiljaista puhetta Pyhän Hengen kanssa – Hilja puhui kauniisti siitä, mitä esi-isäni oli hänelle merkinnyt. Ja sain luvan nauhoittaa sen, kuten koko keskustelumme. (Aina välillä hoitaja tuli katsomaan, oliko kaikki hyvin. Hilja antoi ymmärtää, että juu, ja jatkoi kertomistaan. Vasta nauhurin naksahduksesta tajusin, että olin istunut tunnin hänen vuoteensa äärellä! Hoitajat olivat puhuneet 15 minuutista…) 
Kysyin Hiljalta Pyhästä Hengestä. Olin lukenut, että hän oli aikoinaan profetoinut Pyhän Hengen sateita maallemme. Odotin Hiljan puhuvan Pyhän Hengen voimasta. Mutta hän puhuikin Pyhän Hengen hiljaisesta olemuksesta. Siitä, kuinka Pyhän Hengen kanssa on puhuttava hiljaa. Se on herkkää kommunikointia, jossa kuunnellaan hiljaa, ja Pyhä Henki kuiskaa vastauksiaan. – Kylläpä hänen puheensa tuntui hyvältä, kosketti sieluntilaani. (Olin juuri palannut akkujenlatauspaikastani, hiljaisuuden retriitistä Saksan vuoristosta: 8 vrk Jumalan läsnäolossa aamukuudesta iltayhdeksään.)
Lähtiessäni Hilja kehotti tulemaan pian uudestaan. Halusinkin käydä uudelleen tervehtimässä häntä, mutta käynti jäi tekemättä. Vajaa 3 kk:n kuluttua Hilja kutsuttiin Taivasmatkalleen.

Pyhän Hengen olemusta ja läsnäoloa koetaan ja kuvataan monin tavoin. Usein toivotaan Pyhän Hengen voimaa. Onko voima aina jotain sellaista, joka näkyy jollain tapaa ulospäin?
Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan ovat: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Yllä olevassa Joh.ev:n kohdassa Jeesus lupaa, että Pyhä Henki opettaa ja puolustaa. Oppimista tapahtuu, kun ollaan avoimia ja kuuntelevalla kannalla. Kun uskaltaa myöntää (itselleen ja Luojalleen) olevansa heikko, tajuaa tarvitsevansa Puolustajan.

Mitä kaipaan eniten: Pyhän Hengen voimaa, sitä, että Hän opettaisi minua tai olisi Puolustajani? – Kyllä me taidetaan kaikkea tätä tarvita: Hänen opetustaan ja johdatustaan, puolustamistakin. Ja kun omat voimat hiipuvat, on lohdullista tietää, että meillä on taivaallinen Voimanantaja. Ja kun Hänen kanssaan lähtee tekemään jotain, Hän antaa sen, mitä siinä tilanteessa tarvitaan.

Pyhä Henki, vahvista meitä, auta meitä kuulemaan johdatustasi. Anna meille inspiraatiota ja viisautta toimia Korkeimman tahdon mukaisesti. – Kiitos että tulet, ja olet kanssamme!

Welcome Holy Spirit –  Tervetuloa Pyhä Henki

”Olet tervetullut Pyhä Henki, tuo läsnäolosi, täytä minut voimallasi, elä minussa
Olet elävä Vesi, ehtymätön Lähde, Lohduttaja ja Neuvonantaja, ota asiat hallintaasi”

Muut Helluntain tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-13

2.5.2016. Uimahallissa – Viime viikolla uimahalliin tuli ekaluokkalaisia. Liikuntaope sanoi allasosaston penkille istuutuneille lapsille jotenkin tähän tapaan: ”Rukoillaan kaikki yhdessä: rakas Jumala, kiitos siitä että opettaja voi hyvin. Hoida myös vauva terveeksi. Kiitos Jeesus, aamen.” Kysyin vieressä seisovalta avustajalta (tai äidiltä), olivatko kristillisestä koulusta. Kyllä. – Kiva että lapsille opetetaan rukoilemista luonnollisena tapana puhua Jumalalle, pyytää Häneltä asioita ja kiittää Häntä.

Jeesus ilmestyy – Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.    (Mark. 16: 14-20)

Vaikeaa uskoa? – Opetuslapsille oli varmaankin eduksi tulevassa työssään tuo, etteivät he ensin olleet uskoneet Jeesuksen nousseen kuolleista. Sen vuoksi he varmasti pystyivät ymmärtämään paremmin niitä kohtaamiaan ihmisiä, joilla samoin oli vaikeuksia uskoa sellaiseen, mitä eivät olleet omin silmin nähneet. Kun on itsellä ollut vaikeaa jonkun tietyn asian kanssa, se yleensä tuo ymmärrystä sellaisia kohtaan, jotka kamppailevat saman vaikeuden kanssa.

Kreikankiel. sana sozo tarkoittaa: pelastua, parantua, vapautua. Kreikankiel. UT:ssani yllä oleva kohta ’on pelastuva’ on käännetty sanalla vapautuu. – Vapautuu mistä? Kyllähän mieleen tulee monia asioita.
Entä sitten tuo pelastumisen/vapautumisen vastakohta?
Jeesus halusi hyvän sanoman löytävän perille, sydämen kovankin suojakerroksen lävitse. Joissain tapauksissa ravisteleva sananasettelu toimii: tässä vaihtoehdot, valitse. – Mutta jos joku olisi aikoinaan tullut julistamaan minulle noilla sanoilla evankeliumia, olisi se minussa mitä todennäköisimmin iskenyt torjuntareaktion päälle. (Niinpä Jumala lähestyikin meikäläistä ihan toisella tavoin.)
On tuo kadotustuomio vaan niin rankka juttu; sellainen, jonka haluaisi mieluummin jättää käsittelemättä. – Mutta jos en nyt tällä kertaa väistelisikään aihetta (jonka vuoksi aikoinaan välttelin Raamattua ja tutkin sen sijaan innolla oppeja, joissa sellaisesta ei puhuttu).

Yhteyteen – Mitä kadotus oikein merkitsee? Olen lukenut, että se tarkoittaa ikuista erossa olemista Jumalasta. Mutta Jumala haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Hän tahtoo läheistä suhdetta kanssamme, sellaista, jossa voimme kokea Hänen huolenpitoaan ja vakuuttua Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan. Tämän vuoksi Hän lähetti meille Poikansa. Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kirjoitettuna Jumalan merkillinen, ihmeellinen suunnitelma saada kauan kadoksissa olleet lapsensa takaisin yhteyteensä.

Itse olen aika surkea yhteydenpitäjä. Kaikeksi onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat siinä minua parempia. Sen ansiosta yhteytemme ja ystävyytemme jatkuvat huolimatta joskus pitemmistäkin tauoista.
Mutta jollen jostain syystä haluaisi olla yhteydessä jonkun henkilön kanssa, se olisi valintani, ja joutuisin todennäköisesti jossain tilanteessa sanomaan sen hänelle. Tämä henkilö jatkaisi omaa elämäänsä, mutta hän ei kuuluisi minun elämääni enkä minä hänen.

Niin maan päällä kuin taivaassa? – Minulle on selvää, että jättäessäni tämän elämän haluan Luojani yhteyteen. Toivon, että Hän, joka on annettu meille paitsi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi, myöskin Ystäväksi, on minua vastassa. Silloin tiedän, mihin olen matkalla. Jos torjuisin Hänet ja sen, mitä Hän haluaa tarjota minulle (pelastuksen/vapauden), olisi se minulle sama kuin että laittaisin välimme poikki. – Olisiko Hän silloin enää olemassa minulle? Tämä on oikeastaan aika iso kysymys, kun sitä oikein alkaa miettiä.

Jotta teillä olisi iloni – Kirjoitettuani tuon mieleeni tulivat Jeesuksen sanat: ”Olen puhunut teille tämän, jotta ilonne olisi täydellinen.”  Piti katsoa, missä yhteydessä Jeesus sanoi tuon. – Joh.15,11: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Jeesus puhuu siinä hänessä pysymisestä. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Ylösnoussut Kristus, kiitos, että et ole vain taivaissa, vaan myös meidän kanssamme, kuten olit opetuslapsiesi kanssa vielä taivaaseen noususi jälkeenkin. Auta meitä löytämään yhteyteesi ja pysymään siinä, niin täällä kuin taivaissakin. Toimi kanssamme, vahvista Sinun sanasi meissä ja kauttamme. – Kiitos siitä mitä kaikkea Sinä Olet.

*******

Ps. Suluissa – Ystävä tuli toissa päivänä käymään. Nähdessään kreik.-engl. Uuden Testamenttini ja siihen liittyvän yhtä paksun konkordanssikirjan (jossa kreikankiel. sanojen merkitykset on selitetty perusteellisesti), hän kysyi, olenko alkanut opiskella kreikkaa. Kerroin, että minun oli vaikea niellä tuota että Jeesus jäähyväissanoisaan puhui kadotuksesta, ja koetin alkuperäistekstistä löytää jotain helpotusta asiaan.
Luin hänelle tuon evankeliumikohdan Mark. 16:14-20, jolloin hän kysyi että onkohan tuo se kohta joka on sulkeissa. No niinpä näyttikin olevan! Ja sivun alalaidassa teksti: ’Markuksen evankeliumi päättyi aikoinaan jakeeseen 8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla (Mark.16:9-20).’
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanat ennen taivaaseenastumistaan ovat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Luukas ei kerro mitä Jeesus puhui opetuslapsille, Hän kirjoittaa, että Jeesus siunasi opetuslapsia, ja siunatessaan heitä hänet otettiin ylös taivaaseen.  Opetuslapset osoittivat hänelle kunnioitusta kumartumalla  maahan asti, ja palasivat riemua täynnä Jerusalemiin.
Johannes kirjoittaa, kuinka Jeesus ennen taivaaseenastumista kysyy Pietarilta peräti kolmasti, rakastaako tämä häntä.
Jos olisin hoksannut nuo sulkumerkit, olisin varmaan kiinnittänyt huomioni johonkin toiseen kohtaan tuossa Markuksen tekstissä. Mutta olkoon. Joka tapauksessa minun on helpompi ajatella, että Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan olivat ennen kaikkea siunaavia ja rohkaisevia. – Oli kuin taivaissa olisi nähty tämä vaikeuteni ja lähetetty ystävä selvittämään asiaa. 🙂

Nautitaan ja kiitetään ihanista, lämpimistä, aurinkoisista kevätpäivistä. 🙂

Trust in You – Lauren Daigle

”Lasken jok’ikisen unelmani jalkojesi juurelle
vaellukseni jokaisen hetken. Se mitä Sinä näet, ei muutu
tunnustan: olen koettanut voittaa taistelun
käteni ovat väsyneet, tarvitsen Sinun lepoasi
Mahtava Soturi, taistelujen Kuningas
mitä tahansa kohtaan, Sinä olet vierelläni
kun Sinä etä siirrä vuoria, minä tarvitsen sitä että siirrät
kun et jaa meren vesiä, toivon että voisin kulkea vetten läpi
kun et anna vastauksia kutsuessani Sinua, luotan, luotan, luotan Sinuun!
Totuus on että tiedät mitä huominen tuo tullessaan
ei ole päivää jota et olisi nähnyt ennalta
ole kaikessa elämäni, hengitykseni
tahdon sitä mitä Sinä haluat Herra enkä mitään vähempää
olet vahvuuteni ja lohdutukseni
olet vakaa käteeni, olet luja perustukseni, kallio jolla seison
Sinun tiesi ovat aina korkeammat, suunnitelmasi ovat aina hyvät
ei ole sellaista paikkaa, jonne menen, jolla et olisi jo seissyt”

Muut Helatorstain tekstit: Ps. 47: 6-9, Ps. 110: 1-4 ja Ap. t. 1: 1-11

25.4.2016  Tänä aamuna oli tapaaminen Pasilassa. Sataa tihkutti, 4 astetta ei kovassa viimassa tunnu kovin miellyttävältä. Miten houkuttelevalta ja helpolta tuntuikaan ajatus junaradan varrella asuvalle hypätä junan kyytiin tällaisella säällä! 
Mutta luettuani Ylen uutisten pääjutun: kuinka Jesse 17 v  pelasi Pikkuleijonille MM -kultaa, vaikka oli samana päivänä ollut rankassa vatsataudissa, tsemppifiilis tarttui. – Ei kun pyöräilykypärä päähän ja menoksi.
Ystävä soitti matkalla ja ihmetteli hengästynyttä ääntäni. – Kunto kun on talven jäljiltä sitä mitä on…
Kotimatkalla kuitenkin tuli ilo: mitä kaikkea olisikaan jäänyt kokematta, jos olisin valinnut junan. Siltaa huuhtovat vaahtopäät, sillan keinuminen aalloilla, jännitys: kestääköhän nuo puukaiteet jos tuuli heittää pyörän niitä vasten; entä jos kova puuska lennättää kaiteen yli veteen?
Niemen suojassa ruokaileva joutsenpariskunta, rinnakkain päät kaulaa myöten uppeluksissa. Ja sitten kauniit päät kohoavat tyynenä vedestä, sen näköisinä kuin kerta kaikkiaan mikään ei voisi horjuttaa niiden rauhaa. – Mikä kontrasti vieressä velloville merenaalloille!
Orava, jolta putosi aarre (herkkupala varmaankin) pyörätielle ja joka nopein liikkein ryömi takaisin nappaamaan sen ennen pyörän tuloa  kohdalle. (En ole ennen nähnyt oravan ryömivän!) Ja auringonsäteiden suloinen lämmitys selässä.
Siitä, mikä oli tuntunut haastavammalta vaihtoehdolta, tulikin palkitseva kokemus. 

Sydän täyttä kultaa – Kotona halusin vielä lukea nettiuutisista Pikkuleijonien voitosta. Vastustajat olivat lyöneet mailoillaan Jessen pelikäden turvoksiin, mutta Jesseltä ei irronnut katkeraa kommenttia, hän säilytti ilonsa. Valmentajan kommentti Jessestä: ”Pojan sydän on ihan täyttä kultaa.”
Vaikken muuten urheilua seuraakaan, huomasin uutisista jo vuodenvaihteen kisojen jälkeen Nuorten Leijonien fiksun käytöksen, positiivisen suhtautumisen, verrattoman yhteistyökyvyn sekä loistavan yhteishengen: kukaan ei halunnut ottaa voitosta kunniaa itselleen, vaan pelikavereita kehuttiin kilpaa. – Hienoa, että meidän nuorille on tällaisia roolimalleja!

Yllä oleva innoitti siinä määrin että laitoin blogiin, vaikkei juurikaan liity alla olevaan evankeliumitekstiin ja siitä nousseisiin (jo  viime viikolla kirjoitettuihin) ajatuksiin.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa, ensi pyhän otsikko, viehättää minua. Sitähän Jumala juuri haluaa: yhteyttä kanssamme, ei vain ajatusten, vaan myös – ja käsittääkseni ennen kaikkea – juuri sydämen tasolla.
Jotta sydänrukouksen tila löytyisi, on mielen (ja sen synnyttämän puheen) vaimennettava volyymiaan. On hiljennyttävä kuuntelemaan sydäntään, ja Jumalan sydäntä.

Minun nimessäni – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”  (Joh. 16: 23-33)

Lupaus – Kuten viime viikonkin tekstissä, jälleen aikamoinen lupaus Jeesukselta: ”Mitä ikinä te pyydätte…”
Todellako? Mitä vain? Tuostahan voisi riemastua anelemaan vaikka millaisia asioita… kunnes huomio kiinnittyy Jeesuksen kolmasti toistamiin sanoihin: Minun nimessäni.
Johanneksella ja veljellään oli välillä ihan hurjia pyyntöjä. Jeesus joutui toppuuttelemaan veljesten intoilua. 
Ajattelen, että kun pyyntö tehdään Jeesuksen nimessä, siinä on paikka Hänen allekirjoitustaan varten. Hän allekirjoittaa, kun pyyntö on sellainen, johon Hän voi yhtyä. Hän näkee valtaisan palapelin joka osan. Hän näkee yksityiskohdat ja samalla kokonaisuuden.
Voin hyvin kuvitella, kuinka Johannes vanhana miehenä Patmoksen saarella huokaisi muistaessaan muutamia ehdotuksia ja pyyntöjä, joita nuoruuden innossa tuli esitettyä Jeesukselle. Tulta taivaasta ja kunniapaikkaa Mestarin viereltä.

Mitäköhän kaikkea sitä onkaan itse tullut pyydeltyä? Varmaan tulisi monta huokausta ja hymyä, jos muistaisin kaikkia toiveet, joita vuosien varrella olen esittänyt. Ehkä ihan hyvä, etten muistakaan. 🙂  – Mutta kunpa muistaisin, miten moniin, pieniinkin pyyntöihin on vastattu! Sekin tahtoo niin helposti unohtua.
Miten hyvä olisikaan muistaa niitä pieniä ja suurempia asioita, joissa Luojamme on osoittanut meille huolenpitoaan. Se virittää kiitoslaulun sydämeen.

Sydämen puheesta vielä: ennen luulin, että rukous on sitä, että joko pyydetään jotain taikka  kiitetään jostain asiasta. Hiljainen Jumalan läsnäolossa olo oli minulle = meditaatiota. Mutta kun ajattelen, että hiljentymiseni Jumalan läsnäoloon onkin rukousta, sydänyhteyttä, jossa Jumalan sydän ja minun sydämeni kuuntelevat toisiaan, siihen tulee toisenlainen ulottuvuus.      Kyllä siihen voi liittyä puhettakin, mutta usein on ’vain’ hengityksen/Hengen liike. Hiljaisuuden tilassa, jossa Hän on; jossa me kummatkin olemme.
Meditaatio oli pitkään minulle sellaista, mikä tuntui tärkeältä itselleni. En ollut ymmärtänyt tätä rukousulottuvuutta: tilaa, joka on merkityksellistä ei vain itselleni, vaan myös Jumalalle. Sydämen tilaa, jossa Hän on läsnä, kanssani.

Rauha – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha,” sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Hän haluaa johdattaa meidät yhteyteen, jossa voimme kokea sellaista rauhaa, jossa ulkoiset olosuhteet tai tunteemme eivät heiluttele meitä kuin riippakoivun oksia. Rauhaa, johon kietoutuu levollinen luottamus.
Kiitos Jeesus siitä(kin) lupauksestasi, jossa sanoit antavasi meille oman Rauhasi, sellaisen, jota maailma ei voi antaa. Kiitos, että Sinun avullasi löydämme Sydämen Rauhan. 

The Heart of Worship – Matt Redman

”Kun musiikki hiljenee, kun jätän kaiken pois ja yksinkertaisesti vain tulen
haluten tuoda jotain joka on arvokasta, joka olisi Sydämellesi siunauksesi
tuon enemmän kuin laulun, sillä sitä Sinä et ole kaivannut
Sinä etsit paljon syvemmältä kuin mikä ilmenee näkyväisessä, Sinä katsot sydämeeni
palaan ylistyksen sydämeen, kyse on Sinusta Jeesus
olen pahoillani siitä, millaisiksi minä olen tehnyt asiat, vaikka kaikessa on kyse Sinusta
ikuinen Kuningas, kukaan ei pysty ilmaisemaan arvoasi
vaikka olen heikko ja köyhä, kaikki mitä minulla on, on Sinun; jokainen hengitykseni
tuon Sinulle enemmän kuin laulun, koska sitä et ole kaivannut, katsot sydämeeni”

Muut rukoussunnuntain tekstit ovat: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.