22.1.2018   

Betlehemin laidunmaita

Voitelu – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.”
Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.   (1. Sam. 16: 1-13)

Herra näkee sydämeen – Tuo on aina koskettanut minua, kun olen sen lukenut. – Ihmissilmä katsoo ulkoiseen, Jumala sisimpään.
Kun Betlehemin vanhimmat näkivät Samuelin tulevan, he tervehtivät häntä pelon- ja kunnioituksensekaisin tuntein. He kutsuivat häntä näkijäksi, olihan hän niin vahvassa Jumalan johdatuksessa. Kuitenkin Samuel – niin Jumalan profeetta kuin olikin – olisi valinnut kuninkaan ulkoisin perustein. Kun vanhin, kookas ja komea, ei ollut Jumalan mieleen, Iisai tarjosi toisia poikiaan kuningaskandidaateiksi. Jumala ei kaivannut korskeaa aseidenkalisuttelijaa. Hän arvosti jotain ihan muuta: nuorta paimenpoikaa, joka soitteli ja lauleskeli Jumalalle laiduntaessaan lampaita Betlehemin niityillä.
Ja kuten vähän myöhemmin osoittautui, tuo poika osasi muutakin kuin paimentaa, soittaa lyyraansa ja ylistää Luojaansa.  Tilanteen vaatiessa hänestä kuoriutui kaikkia muita urheampi  jättiläisenkaataja.

Tärkeintä – Ajattelen kuitenkin, että merkittävintä Jumalalle oli se, että Daavid rakasti Jumalaa kaikesta sydämestään. Ja se, että kaikkein tärkeintä Daavidille oli saada olla jatkuvasti yhteydessä Jumalaan, tuntea Hänen Henkensä vaikutus, elää tuosta yhteydestä käsin.

Kansan johtaja – Millaisia ominaisuuksia me kaipaamme meidän kansamme johtajalta? Kohtapa nähdään, kun presidentinvaalien tulokset selviävät. Olemme oikeastaan aika onnellisessa asemassa. Vaikka media koettaa vääntää jotain juttuja ehdokkaista, meidän vaalejamme eivät sumenna itäisen ja läntisen suurvallan tapaiset kyseenalaiset toiminnot.
Eikä ehdokkaissamme käsittääkseni ole yhtä huolestuttavaa tapausta kuin Atlantin toisella puolella vallan kahvaa pyörittelevä arvaamaton ja omapäinen twiittari.

Esimerkkinä – Miten paljon kansalle merkitsee se, millainen presidentti ihan persoonana on? Politiikka ei minua juurikaan kiinnosta, mutta jotkut asiat vain kiinnittävät huomiota. Kuten presidentin päätös alentaa omaa palkkaansa, esimerkkinä muille suurtuloisille. Tai se, kuinka hän haluaa rohkaista ja kannustaa nuoria, tai kuinka kehottaa kansalaisia huomioimaan heikommassa asemassa ja syrjäytymisriskissä olevia sekä itse kutakin toimimaan tahollaan negatiivisten ilmiöiden ehkäisemiseksi.

Toivon mukaan saamme jatkossakin olla viisaan, luotettavan, rehellisen ja taitavan presidentin johdettavana. Sellaisen, joka tietää että me kaikki olemme loppujen lopuksi vielä suuremman Johtajan käsissä. (Ja ilmaisee sen esim. toivottamalla juhlapuheissaan kansalaisilleen Jumalan siunausta; sillä vaikka se olisikin vanha presidentinpuheisiin liittynyt tapa, sillä on merkitystä, haluaako maan päämies Jumalan siunausta kansalleen.)

Rakas Jumala, Sinä katsot syvemmälle, näet sydämen. Johdata meitä myös näissä presidentinvaaleissa, anna parhaan, Sinun mieleisesi ehdokkaan voittaa.
Kiitos siitä, että olemme Sinun hyvissä Käsissäsi, joka päivä. Kiitos armostasi ja huolenpidostasi. Kiitos Rakkaudestasi.

Faithful one – Robin Mark

”Uskollinen, muuttumaton, Ikuinen
olet rauhani Kallio
Kaikkeuden Herra, luotan sinuun
kutsun Sinua, yhä uudelleen
olet Kallioni vaikeina aikoina
nostat minut ylös kun kaadun
myrskyissä Rakkautesi on ankkurini
Sinussa vain on toivoni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Room. 9: 11-23 ja Luuk. 17: 7-10.

15.1.2018   

Vähän maistiaisia talvesta ollaan saatu jo tännekin päin Suomea pikku pakkasen muodossa. Jos lunta vielä saataisiin hiihtolatuihin ja pulkkamäkiin ja jos tiet ja kadut pysyisivät kuitenkin näin kuivina ja kulkemishelppoina kuin nyt niin kyllä olisi aika ideaalia… 🙂 

Sitä varten – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. 15.1.2018
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1: 29–39)

Jeesus paransi vuoteessa viruvan anopin sekä muut tautien vaivaamat sekä karkotti pahoja henkiä . – Se toi mieleen erään tapauksen, josta vieläkin mietin, että ihanko oikeasti… – että tällaistakin voi olla…

Ruandassa tulkkinani toimi usein eräs nuori pastori, josta kerroin joskus aiemmin. Kerran hän pyysi että tulisin hänen kanssaan hänen kotikyläänsä rukoilemaan.
Eräs nuori nainen oli jo pitemmän aikaa ollut vuoteenomana. Olin ennalta kuullut, että häntä pidettiin kylän seurakunnan profeettana, koska hän ’näki’ asioita, joita toiset eivät nähneet mutta joiden oli huomattu pitävän paikkansa ja hänen profetioidensa oli todettu toteutuvan. 

Äiti ja kana – Tullessamme hänen luokseen hän oli yksin kotona. Tuo hentoinen olento kertoi hiljaisella äänellä, kuinka hänen äitinsä oli varastanut kanan ja hän oli pyytänyt äitiä palauttamaan kanan omistajalleen. Paljastumisestaan suivaantuneena äiti oli mennyt noitatohtorin juttusille. Vähän tämän jälkeen tytär oli sairastunut.
Kysyessäni mikä häntä vaivasi hän kertoi, että hänellä on jatkuvat kovat vatsakivut. Hän sanoi että noitatohtori oli ’saanut aikaan’ (en oikein tiedä mikä suomenkiel. verbiä tuossa pitäisi käyttää) hänelle ison kasvaimen vatsaan. Kovien kipujen takia hän ei ollut useampaan viikkoon pystynyt nousemaan vuoteesta.

”Se lähti” – Hän toivoi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jonkin aikaa rukoiltuamme hätkähdimme, kun hän yhtäkkiä nousi istualleen vuoteessaan ja huudahti:  ”Se lähti!” Hän sanoi nähneensä ensin kirkkaan valon ja sitten hän oli nähnyt kuinka kasvain poistui. Samantien kipu oli lakannut.
”Kiitos Jeesus”, hän toisteli onnellisena (nuo kaksi sanaa tunnistin ruandankielestä). – Hänen tavastaan kiittää näki kuinka luottavainen, lämmin ja läheinen hänen suhteensa Luojaansa oli.

Jotain tuossa kyllä tapahtui, mietin itsekseni. Koin, että minä ja tulkkini olimme siinä ikään kuin sivusta seuraajia, jotka olivat vähän ulalla koko tapahtumasta. Täytyy myöntää, että itse suhtauduin vähän varauksellisesti, ehkä epäileväisestikin koko tilanteeseen. Tuntui vain liian oudolta ajatus, että joku voisi materialisoida ison kasvaimen toisen vatsaan ja että se voisi noin vain hetkessä dematerialisoitua. Koko juttu oli  vaan niin kummallinen, etten tiennyt miten siihen suhtautua.
Vasta kun myöhemmin kuulin, että seuraavana sunnuntaina tytär oli taas mukana kylän kirkossa yhtä säteilevänä, terveenä ja iloisena kuin ennenkin, oli helpompi uskoa.

Vaikka ihmettelin tapahtunutta, vielä enemmän kummeksuin äidin ja  noitatohtorin tekemisiä! Tiesin kyllä että Ruanda kuuluu niihin maihin, joissa haetaan yhä vieläkin noitatohtoreilta apua monenlaisiin asioihin. Mutta kun tapaa henkilön, joka kertoo joutuneensa tuollaisen uhriksi – vieläpä oman äitinsä toimesta – tuntuu se aika hurjalta.
Toivon mukaan äiti jätti jatkossa tyttärensä  – sekä muiden omaisuuden – rauhaan, eikä enää tuon jälkeen kääntynyt noitatohtorin puoleen.
Vaikka rehellisesti sanottuna olinkin helpottunut, ettei minun tarvinnut kohdata sen enempää äitiä kuin noitatohtoriakaan, toivoin kuitenkin että he tulisivat ymmärtämään, että tytär palveli kaikkia muita voimia voimallisempaa Vapahtajaa & Parantajaa; sellaista, jonka varaan kannattaa laittaa uskonsa.

Kristus, kiitos että olet Auttajamme, Voiman ja Ilon Lähde.
Kaikkivaltias, Sinulle kaikki on mahdollista. Vahvista uskoamme ja luottamustamme, niin että tiedämme ja muistamme että aina voimme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa.

Bridge Over Troubled Water –  Simon and Garfunkel

”Kun tunnet itsesi heikoksi ja pieneksi
kun silmäsi ovat kyynelissä, Minä pyyhin ne
olen vierelläsi kun sinulla on vaikeaa
eikä luonasi ole ystäviä
asetun kuin sillaksi levottoman veden ylle
kun olet masentunut, ulkona kadulla
illan laskeutuessa kylmänä ja kovana
Minä lohdutan sinua
pimeän tullessa ja kun kipu tuntuu kaikkialla
Minä otan sinun osasi
asettaudun sillan tavoin yli levottoman veden
purjehdi hopeinen tyttö, liidä
aikasi on tullut säteillä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät kirkkaasti
Oi jos tarvitset ystävää
Minä purjehdin aivan perässäsi
kuin silta levottoman veden yllä
rauhoitan mielesi”

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39 ja 2. Kor. 1: 3–7.

8.1.2018        

kirjakääröjä saviruukussa

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa on ensi pyhän aihe. Evankeliumikirjan toteaa, että Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. – Ajattelen, että Hän haluaa auttaa meitä huomaamaan Jumalan johdatuksen ja vaikutuksen sellaisissakin asioissa, joita ehkä muuten pitäisimme vain sattumina.

Hyvä sanoma – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”    (Luuk. 4: 16–21)

1.1.2018  

Uuden Vuoden päivän kunniaksi saimme valkean lumipeitteen tänne maamme eteläiseen kolkkaankin! Vaikka näyttää jo iltaa kohden sulavan pois, aina tuntuu yhtä ihmeelliseltä, kuinka paljon valoa lumi voi tuoda maa-ilmaan.  

Tähtisikermä – Taivaan tähden – tai pikemminkin planeettojen konjunktion tähden – lähtivät 2000 v. sitten Idän tietäjät matkaan. Ei ollut lumen valoa, maa oli tumma Juudean yössä. Mutta kirkas tähtisikermä valaisi taivaltajien tien.

Betlehemissä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko  Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Miltei täysosuma –  niin lähelle löysi karavaanikulkue! Miettiessäni matkaa Jerusalemista Betlehemiin totesin, että saman verran kuin oli työmatkani kotikylän ja Hgin välillä: 1/2 tuntia pyörällä, 1,5 kävellen; kamelikyydillä jotain siltä väliltä. Aika hienosti suunnistettu, tulivat sentään kaukaa toisesta maasta. – Vai olivatko seuranneet yksinkertaisesti vain jotain kauppareittiä? Tai vain päätelleet, että löytäisivät juutalaisten Kuninkaan pääkaupungin  palatsista?
Järkeily ja demystifiointi voivat viedä kertomukselta sen kauneuden, mutta eivät sitä, että nuo tietäjät sittenkin olivat taivaallisessa johdatuksessa.
Tarkemman osoitteen saivat hallitsijalta, joka ei onnistunut juonessaan. Miten voisikaan jonkun maallisen hallitsijan toimet horjuttaa Kaikkivaltiaan suurta suunnitelmaa?

Tietäjät löysivät perheen ja lapsen, heittäytyivät maahan lapsen edessä, tiesivät: tässä oli Kuningas, joka oli tullut tuomaan Valon maan päälle.

Maailman Valo – Johannes kuvasi Kristuksen maailman valona jo evankeliuminsa alkuun:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Ja kirjasi Jeesuksen 3 vuosikymmentä myöhemmin lausumat sanat:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12)

Valo kanssamme – Eikä Valo tullut vain noille 2000 v. sitten eläneille Juudean ja Galilean asukkaille. Hän laskeutui taivaista ja nousi jälleen taivaisiin, mutta kuitenkin Hän on kanssamme, tänäkin päivänä, lupauksensa mukaan:
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” (Joh. 14:18)
Ja Matteuksen kirjaamien lupausten mukaisesti:
”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28)

Monet toisin uskovat ovat kuvanneet, kuinka he rukoiltuaan hartaasti tai epätoivoissaan  Jumalaa olivat nähneet häikäisevän kirkkaan Valon, ja kuinka he olivat tunnistaneet tuon Valon lähteen Jeesus Kristukseksi. He tunsivat Hänen valtava Rakkautensa heitä kohtaan, ja kokemus oli ollut heille käänteentekevä.

En ole aikaisemmin halunnut kirjoittaa eräästä tapahtumasta vuosien takaa, mutta kun se nyt tulee niin vahvasti mieleen, niin ehkä sittenkin kerron.
Pidin tuohon aikaan vielä kursseja, joita nykyään nimitetään uushenkisiksi (minusta vanha termi new age on edelleen osuvampi). Kerroin kuitenkin kursseillani aina, miten Jeesus Kristus oli tullut elämääni ja miten Hän on jokaisen kanssa, joka sitä vain tahtoo.

Lapissa – Minua pyydettiin Lappiin pitämään kurssia. Kurssin järjestäjällä oli miehensä kanssa kota kaukana Lapin erämaassa (sen käsityksen ainakin sain) ja hän ehdotti että kurssi pidettäisiin siellä. Ok, olisi uudenlainen kokemus.
Tusinan verran kurssilaisia istui tulen ympärillä kodassa. Mietin, mikä oli mahtanut tuoda erään osallistujan kurssille. Tervehtiessämme koin kuin hän olisi ollut suuren, raskaan kiven sisällä.
Tuntui mahdottomalta uskoa, kun Jeesus antoi ymmärtää, että juuri tuossa henkilössä tapahtuisi kurssin aikana suurin muutos. Kuinka se voisi olla mahdollista? Minusta kun vaikutti siltä, että hän oli  niin paksun ’muurin’ sisällä, ettei mikään voisi sitä läpäistä.

Mökissä – Kurssiin kuului 4 kahdenkeskistä lyhyttä sessiota kunkin kurssilaisen kanssa. Tällä kurssilla sessiot olivat kodan lähellä olevassa pienessä mökissä. Sanoin että jokainen voisi siellä mökissä kertoa jos haluaa, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat mukana sessiossa. Muitten ei tarvitse sitä tietää, koska jokainen tulisi mökkiin yksitellen. Kaikki muut halusivat, paitsi tuo henkilö joka tuntui olevan kuin kivimuurin ympäröimä.
En tiedä, mitä kurssilaiset olivat keskenään puhuneet teltassa, mutta tullessaan viimeiseen sessioon tuo henkilö totesi että nyt voisi ’ne muutkin’ olla läsnä. Yllätyin siinä määrin että piti kysyä:  Jeesusko ja Pyhä Henki? – Niin, kuului lyhyt, vaisu vastaus.
Toisin kuin muiden kohdalla en havainnut Pyhän läsnäoloa, enkä aistinut mitään muutakaan. (Näin jälkeenpäin mietin, mahtoikohan johtua omasta ennakkoasenteestani tai uskon puutteestani.) Joka tapauksessa en olisi voinut yllättyä enempää kuin kohdatessamme seuraavana aamuna.

Saavuttuaan kodalle hän tuli kasvot säteilevinä halaamaan. Hän sanoi että olo oli sellainen että voisi halata kaikkia. Hänen koko olemuksensa oli täysin muuttunut. Hän veti minut syrjään ja kertoi, mitä hänelle oli edellisenä iltana tapahtunut.
Kun hän oli palannut mökistä kodalle, taivas ja maa olivat tummat, kodalle johtavan polun saattoi erottaa juuri ja juuri sen varrelle asetettuja pieniä öljylamppuja seuraten. Yhtäkkiä hänen yläpuolellaan oli ’syttynyt’ valtavan kirkas valo. Hän ei voinut ymmärtää, mikä tuon valon oli saanut aikaan. Kuin joku olisi sytyttänyt valtavan valonheittäjän… mutta eihän täällä ole edes sähköä, hän ajatteli.
Hän ei kuitenkaan tuntenut pelkoa, päinvastoin, hänet täytti ennenkokematoman syvä rauha. Jonkin ajan kuluttua siinä valossa seistyään hän tunsi, kuinka kaikki ne asiat jotka olivat vuosikausia painaneet häntä vain valuivat pois. Hän tunsi olonsa keveäksi, vapaaksi ja onnelliseksi.
Hän sai kokea Vapahtajansa Rakkauden häntä kohtaan. Oi että olin onnellinen hänen puolestaan!
Ajattelen, että oli myös todella tärkeää, että tämä tapahtui ulkona eikä mökissä. Näin kummallekaan ei jäänyt mitään väärää käsitystä tai harhakuvaa siitä, mikä tai kuka tuon tapahtuneen oli saanut aikaan!
Kiitimme Kristusta, Valoamme, kaiken hyvän tuojaa. 

Valo tuli ja muutti tuon henkilön elämän. Tuo miltei vastentahtoinen myöntymys oli riittänyt. Taas opin jotain uutta Vapahtajastamme, Hänen Rakkaudestaan. Hän näkee syvälle sydämeemme, näkee kärsimyksemme, pelkomme ja taakkamme. Hän näkee niiden muurien läpi, joiden sisään olemme kätkeytyneet. Hän tahtoo vapauttaa, täyttää ja ympäröidä meidät Valollaan.
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” (Joh. 12:46)

Rakas Jumala, anna Tähtesi valaista polkumme. Johdata meitä löytämään Valo joka ei sula pois vaan joka sulattaa meistä elämän kovettamat kuorikerrokset.
Anna noiden Idän tietäjien kaltainen sydän, että tunnistaisimme pyhyytesi.

Kristus, kiitos että olet Valomme myös tämän uuden alkaneen vuoden aikana!
Vapauta meidät olemaan sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu, jollaisiksi haluat meidän tulevan. Jotta voisimme säteillä Sinun Rakkauttasi ja Valoasi tähän maailmaamme. Kirkkauden Kuningas, kiitos, että olet kanssamme.

We three kings of Orient are – Jennifer Avalon

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE

”Olemme kolme Idän kuningasta
tuomme lahjoja, matkaamme kaukaa
ketojen ja lähteiden, nummien ja vuorten kautta
seuraten tuota tähteä
oi ihmeellinen, voimallinen tähti
kuninkaallista kauneutta hohtava
länteen johtava, kuitenkin etenevä
johdata meitä täydellisen Valon luo
syntynyt on lapsi Betlehemin tasangoilla
kultaa viemme kruunataksemme hänet
ikuisen Kuninkaan, ikuisesti meitä hallitsevan
frankinsensia haluamme antaa
suitsuketta jumalaista
rukoukseen ja palvontaan yhtyköön kaikki
palvomaan Jumalaa korkeuksissa
ihmeellinen, voimallinen tähti
johdata meität täydellisen Valon luo”

Muita Loppiaistekstejä: Ps. 72: 1-3, 8-12, Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16 ja Luuk. 11: 29-32.”

28.12.2017    

Avunkivi – Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.”   (1. Sam. 7: 12)

Eben-Eser – Enpä tiennyt 70-luvulla tuon nimen merkitystä. Se laittoi kuitenkin pohtimaan, mitkä asiat oikeastaan ovat elämässämme johdatusta, mitkä omien valintojemme seurausta ja mitkä kumpienkin yhdistelmää. – Voiko sitä loppujen lopuksi edes tietää?

Eräs opettajani ehdotti 70-luvun alussa että lähtisin Sveitsiin opettajaseminaariin. (Silloin ei vielä voinut opiskella Suomessa steinerkoulunopettajaksi). Minuahan ei tarvinnut paljon suostutella: rakastin matkustamista ja innostuin ajatuksesta opiskella ulkomailla, ja pedagogiikan lisäksi opintoihin kuului myös muita minua kiinnostavia aiheita.
Suomeen palattuani minua pyydettiin useampana vuonna luokanopeksi. 8 vuotta luokanopena tuntui kuitenkin liian sitovalta ja pitkältä työrupeamalta, aineopena olin vapaampi katsomaan vuoden kerrallaan, miten haluaisin jatkaa.
Ja kuin ollakaan, vaikka pidin aineopena toimimisesta, yhtäkkiä aloin tuntea vetoa varhaiskasvatukseen (tietämättä laisinkaan, mitä olisi edessä). Lähdin siis Saksaan opiskelemaan varhaiskasvatusta ja innostuin tosissani. Ajattelin että tämä on niin hyvä juttu, että kyllä Hkiin pitää saada steinerpäiväkoti. Sellaisen perustamiseen  tarvittiin tuolloin kuitenkin Suomessa hankittu koulutus, joten menin opiskelemaan Ebeneseriin. (Huomasin googlatessani että toimii nykyisin museona… – Onneksi on mieli pysynyt nuorena… muuten olisi voinut iskeä jonkinlainen muumiofiilis…)

Kuin tilauksena – Opintojeni loppuvaiheessa kävi ilmi, että odotin lasta – tai kuten myöhemmin selvisi – kaksosia (ihanin lahja mitä saatoin elämääni kuvitella).  Varhaiskasvatusopinnot olivat siis olleet kuin tilaus tilanteeseen…
Kaksosten täytettyä 3 v. entisen kouluni esiluokanope jäi eläkkeelle ja ehdotti minua tilalleen. Sekin tuli kuin tilauksena. Olin aloittamassa pk-opena saman kadun varrella tuona syksynä perustettavassa päiväkodissa (vaikkei ollutkaan ideaalia, että omat lapset olisivat hoidossa samassa paikassa). Tilalleni löytyi toinen pk-ope ja vein lapseni tuohon pk:iin puolipv-hoitoon toimiessani itse koulun eskariopena.
Johdatuksen, omien valintojen ja lahjaksi saatujen asioiden yhteissummaa? Tavattoman kiitollinen olen joka tapauksessa, että kaikki tapahtui juuri niin kuin tapahtui.

Kun Hän auttoi – Montakohan Eben-Eser -kiveä voisikaan laittaa merkiksi niistä kerroista, jolloin Herra on auttanut meitä elämässämme? Moniako kiitosaiheita löytyisikään, kun oikein alkaisi miettiä? Niin monet asiat kun voivat tuntua niin itsestäänselviltä, pelkiltä sattumilta,  sellaisilta, jotka muuten vain (tai ihan vain omasta ansiostamme) ovat tulleet eteemme.
Huomaanko miten usein Jumala on ollut apuna, isoissa ja pienissä asioissa… haasteellisissa,  vaikeissa, toivottomiltakin tuntuneissa tilanteissa…?
Oi, yhtäkkiä pikkuiset sileät kivet, eri maista tuodut, joita olen laittanut ikkunanlaudalle jouluseimen kummallekin puolen, saavat uuden merkityksen: tästä lähin ne saavat olla symbolisia avunkiviä, kiitoksenosoituksia Jumalalle, joka on auttanut meitä tähän asti.

Pelkosenniemen eben-eser – Joulupäivien jälkeen aloin selailla isoja pahvilaatikoita, jotka veljeni oli tuonut minulle  joulukuun alussa. Ne ovat täynnä isämme säilyttämiä kirjeitä, kuvia ja muita muistoja.
Eilen löysin kirjeen (tähän mennessä ainoan sota-aikoihin liittyvän), jossa talvisodan aikainen isäni taistelutoveri muisteli, kuinka hän ja isäni olivat rämpineet Pelkosenniemellä litimärkinä ja vaatteet olivat jäätyneet panssareiksi heidän ylleen pakkasen kiristyttyä – 20:een. Isäni sormet olivat jäätyneet ja hänet vietiin sairaalaan. Seuraavaksi he olivat kohdanneet Niinisalossa, jossa isäni oli toiminut kouluttajana.
Olinkin aina miettinyt, miten isäni oli kestänyt sodan kauhuja, herkkäluontoinen kun oli. – Näkikö Jumala, ettei hän olisi kestänyt enempää?
Tilanne ei varmaan ollut isälleni helppo – kyllä kai miehet mieluummin olisivat sankareita, jotka kestävät mitä vaan ja taistelevat tantereella viimeiseen saakka.
Olikohan kyseessä sama paikka ja päivä, joista bloggasin itsenäisyyspäivänä? Se, kun lämpötila jäähtyi yöllä plussa-asteista – 40 asteen pakkaseksi? Se, minne Pelkosenniemellä taistellut rykmentti pystytti myöhemmin kiven merkiksi: ”Tässä auttoi Herra”?
(Tuota blogatessani en tiennyt että nuo sanat oli otettu tuosta raamatunkohdasta ja että tuo muistomerkki itse asiassa oli Eben-Eser – avunkivi.)

Uuden Vuoden kynnyksellä rukoukseni on:
Herra, kiitos, että olet tähän asti auttanut meitä. Autathan vastakin? Anna Vuoden 2018 olla Ilon, Rauhan ja Onnellisuuden Vuosi. Suo meille – henkilökohtaiseen elämäämme, kansakunnallemme ja koko ihmiskunnalle – tulevana vuonna monia aiheita eben-esereihin.
Suo että muistaisimme kiittää Sinua kaikesta avustasi ja johdatuksestasi omassa ja läheistemme elämässä. Kiitos että olet kanssamme, kiitos että olet apumme ja turvamme!

You Are My Hiding Place – Selah

”Sinä olet turvapaikkani
täytät aina sydämeni vapauden lauluilla
aina kun olen peloissani
luotan Sinuun
sanokoot heikot: olen voimakas
Herra on vahvuuteni
luotan Sinuun”

Uudenvuodenaaton tekstejä ovat myös mm: Ps. 121, Valit. 3: 22-26, 1. Piet. 1: 22-25 ja Luuk. 13: 6-9.

Onnellista ja siunattua Uutta Vuotta 2018!

23.12.2017  

Älkää pelätkö – Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.   (Luuk. 2: 1-20)

Vanha vai uusi? – Kokoonnuimme ystävieni kanssa juhlistamaan Joulua aatonaatonaattona. Luimme myös tämän jouluevankeliumin. Hämmästyksekseni ilmeni, että minä olin ainoa, jonka koulussa joka vuosi yhden luokan (meidän koulussa 2. lk:n) tehtävä oli opetella evankeliumi ulkoa ja lausua sen yhteen ääneen joulujuhlassa. Tämän vuoksi se vanha versio on iskostunut meikäläisellä luihin ja ytimiin ja tuntuu kauniimmalta. 

Retrokynttilät? – Joulukuusta koristellessani totesin, että isovanhempieni Airam- kynttiläsarjasta oli yksi lamppu mennyt rikki. Taisi tulla tuo valosarja (50-luvulta) matkansa päähän. Pari vuotta sitten vielä näin kaupassa identtisessä pakkauksessa olevaa retroversiota. Mutta eihän se ole sama kuin originaali, johon kytkeytyivät kaikki ihanat lapsuuden isovanhempien luona vietetyt joulumuistot. Ystäville sanoin että nyt on tällainen ekokuusi: ei kuluteta turhaan sähköä. Mutta perheen, erityisesti lastenlasten vuoksi taidan kuitenkin hankkia uuden sarjan. Symboloihan kuusi Valon tuloa luoksemme.
Aatonaattona ei kuitenkaan huvita lähteä metsästämään retroa. Ehkä päädyn ekologisempiin ledeihin…

Vanhasta poisoppiminen on haasteellista. Tänä adventtina tehtäväni erään hoitokodin joulukuvaelmassa oli lausua nuo enkelin sanat paimenille. Vaikka kyse oli vain 4 virkkeestä ja vaikka olin ollut samassa roolissa viimekin vuonna, en millään tahtonut oppia tuota uutta sanamuotoa. Vanha käännös tahtoi väkisin tulla tilalle.
Vaikka eipä tuolla merkitystä; käännöksiä tulee ja menee. Itse sanoma pysyy kuitenkin aina samana: Kristus, Vapahtaja, syntyi maan päälle! Ihmeellinen lahja – meille annettu!

Taivaat avoinna – Tuona yönä oli taivas avoinna. Tähdet, enkelit, paimenet, eläimet – koko luomakunta sai tulla osallisiksi tuohon ihmeeseen: Jumala laskeutui  ihmisten keskuuteen. Sitä mekin saamme ihmetellä. Siinä on Joulun ydin.ei ole muuttunut, mutta joka muutti kaiken. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa Rakkautensa, tehdä sovinnon ja antaa meille uuden alun. Hän halusi – ja haluaa yhä, tänäänkin, tulla, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksen, hellyyden, ilon, rauhan, läheisen yhteyden kanssaan. Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme. ei ole muuttunut, mutta joka muutti kaiken. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa Rakkautensa, tehdä sovinnon ja antaa meille uuden alun. Hän halusi – ja haluaa yhä, tänäänkin, tulla, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksen, hellyyden, ilon, rauhan, läheisen yhteyden kanssaan. Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme.

Tuon yön merkitys ei ole muuttunut miksikään 2000 v:ssa. Se sen sijaan muutti kaiken. Jumala ei enää halunut olla etäinen ja tavoittamaton. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa meille Rakkautensa, tehdä sovinnon kanssamme ja antaa uuden alun.
Hän halusi – ja haluaa yhä – tänäänkin – tulla luoksemme, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksensa, hellyytensä, ilonsa, rauhansa. Hän haluaa läheiseen yhteyteen kanssamme.  Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme.

Kaikille Joulu ei ole iloinen juhla. Se voi nostaa pintaan myös kipeitä kokemuksia ja muistoja. Eteeni tuli ensin Piano Guys’ien video, jossa teinityttö Lexi Walker laulaa laulun ’Oi Jouluyö’. Sen jälkeen löysin alla olevan videon. Sen alussa Piano Guys’ien pianisti kertoo, kuinka hän ja hänen vaimonsa menettivät Annie -tyttärensä viime vuoden lopulla. Tämä heijastui koko perheen joulunviettoon. He saivat kuitenkin paljon lohtua Graig Avenin laulusta ja halusivat soittaa sen yhdessä hänen kanssaan, Annie- tytön muistoksi. (Laitan laulun sanat suomeksi Joulun jälkeen.)

If you’re missing someone this Christmas  – Graig Aven ja Piano Guys

”… tiedän että Joulu tulee olemaan kipeä
sillä sinä et ole viettämässä sitä kanssani
silmäni täyttyvät kyyneleistä
ja muistot virtaavat mieleeni kuustamme koristellessa
vaikka tänä vuonna sydämeni onkin särkynyt
saan toivoa ja iloa muistaessani missä olet:
olet Jumalan Pojan kanssa, Rauhanruhtinaan luona
Hänen, jota juhlimme – ajatus siitä ihmetyttää minua
toisinaan vielä murrun surren että olemme erossa
mutta suloisin lahja on tietää, missä olet
olet Jumalan Pojan luona
minulla on kuvasi kehyksissä ja joulusukka jossa on nimesi
Jumala tietää että on ollut vaikeaa päästää irti
en voi tuoda sinua takaisin mutta etsin sinua taas
ja tiedän että Jumala on tässä, sieluani varten
tein kanssasi lumienkeleitä mutta nyt taidat sen sijaan
laulaa enkelten kanssa Jumalan valtaistuimen edessä
jouluaika oli sinulle mieluisin aika vuodesta
rakastit koristella kuustamme
mutta nyt kun olet Jeesuksen kanssa
voinko edes kuvitella miltä sinusta tuntuu
sillä Hänhän kuoli vuoksemme (ristin)puulla
olet Jumalan Pojan kanssa, Rauhanruhtinaan luona
Hänen, jota juhlimme – ajatus siitä ihmetyttää minua
mutta suloisin lahja on tietää, että olet nyt
Hänen käsivarsillaan, Jumalan Pojan kanssa”

Ja alla Oi Jouluyö, jonka nuori Lexi Walker laulaa sykähdyttävästi:
O Holy Night – Lexi Walker & The Piano Guys

Muut Jouluyön tekstit ovat Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.

Valoisaa, siunattua ja rauhaisaa Kristuksen syntymäjuhlaa!

18.12.2017   

Ilmoitukset  – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (Matt. 1: 18-24)

Muutaman viikko sitten eräs kirjailija kertoi, kuinka hän, entinen öykkäri, oli päättänyt ruveta herrasmieheksi. Hän on kirjoittanut muuntumisprosessistaan kirjan. Kuinka moni vaimo mahtaa toivorikkaana kääriä kirjan joulupaperiin ja sujauttaa kuusen alle?
Yleensä vaimot haluavat muuttaa miehiään paremmiksi. Mutta osaavathan vaimotkin olla rasittavia. Paljon itsehillintää kysyy jatkuvan nalkutuksen, syyttelyn tai valituksen kuuleminen kenen tahansa suusta. – Tuolla kirjailijalla on hyviä uutisia: luonnettaan voi kehittää – iloksi itselleen ja lähimmäisilleen.

Joosef oli herrasmies. Hän ei halunnut nolata Mariaa, vaan halusi hoitaa tilanteen hienotunteisesti. Tuo oli varmasti siihen aikaan poikkeuksellista. Yleisempää olisi varmaan ollut toimia loukatun kunniansa vimmasta käsin. Joosefilla oli hyvä luonne. Ei häntä perusteetta tai sattuman kaupalla valittu Jeesuksen kasvatti-isäksi. 

Jumala lähetti enkelinsä  ilmoittamaan Joosefille hänelle, miten asiat ovat. Sitä ei kerrota, miten paljon Joosef ymmärsi tuosta ihmeellisestä ilmoituksesta: lähtöisin Pyhästä Hengestä… pelastaa kansansa sen synneistä…
Joka tapauksessa Jumalan lähettämän enkelin sanoma tuli hänelle niin kirkkaana, selkeänä ja todellisena, että hän sen kuultuaan toimi saamansa kehotuksen mukaan. 

Joulukuvaelma hoitokodissa – Vähän aikaa sitten eräässä vanhusten ja muistisairaiden hoitokodissa oli joulumessu. Joululaulujen ja ehtoollisen lisäksi oli joulukuvaelma. Mariana oli pyörätuolipotilas, Joosefina hoitokodin hoitaja, Suomessa asuva arabi, paimenina toinen samoilta suunnilta oleva hoitaja, potilas sekä vapaaehtoisia. Enkeleinä vapaaehtoisia.
Potilasyleisöä ei haitannut lainkaan se, että Maria olisi ikänsä puolesta voinut olla Josefin isoäiti. Luulenpa että heitä päin vastoin kosketti, että yksi heistä oli Mariana. He elivät hiiskumatta mukana, kun Joosef työnsi pyörätuolissa istuvaa Mariaa etsien majapaikkaa, enkelit ilmestyivät paimenille ja paimenet lähtivät tervehtimään vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Joosef nosti huolehtivaisesti Marian käsivartta aina kun se valahti Jeesus-vauvaa esittävän valkean kangasmytyn ympäriltä.
Aiempina vuosina olemme esittäneet kuvaelman vapaaehtoisvoimin. Tämä oli kuitenkin – juuri tällaisena – erityisen koskettava.

Immanuel – Jumala kanssamme – Joulun ihmeellinen sanoma, jota saa yhä uudelleen ihmetellä ja mietiskellä. Suuri mysteeri, jonka enkelit ilmoittivat paimenille jouluyönä. Mysteeri, joka ilmoitetaan meille jouluevankeliumissa: Jumala laskeutui luoksemme. Ja on meidän keskellämme. Huomaammeko? Kuulemmeko enkelten ilmoituksen tänä Jouluna?

Joulun rauhaa koteihin – Lähettäisitkö Luojamme hyviä enkeleitäsi joka kotiin. Niin että tulisi Joulun rauha, ja pysyisi. Levollista yhdessäoloa ilman vaatimuksia ja suorittamista; lempeää toisen huomioimista; yksinäisten muistamista.
Millaiset asiat luovat hyvää ilmapiiriä? Rakastetussa joululaulussa pyydetään ”taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”. 

Kristus, avaa silmämme näkemään Sinun Valosi, sydämemme kuulemaan Sinun sydämesi sykkeet. Lähetä enkeleitäsi ilmoittamaan iloisia uutisia sinne, missä niitä kipeästi tarvitaan. Lähetä enkeleitäsi tuomaan Rakkauttasi  ja Rauhaasi jokaiseen kotiin, jokaisen kansan keskuuteen, tähän maailmaan.

Joseph’s Song – Michael Card

”Kuinka tämä voi  olla mahdollista
lapsi, käsivarsillani rauhallisena nukkuva
Jumalan Poika, sanoi enkeli
kuinka se on mahdollista?
Herra, tiedän ettei Hän ole omani
ei minun lihaani ja vertani
anna Isä kuitenkin tämän pienokaisen
olla poika, jota rakastan
Isä näytä minulle
miten sovin tähän suunnitelmaasi
kuinka mies voi olla isä Jumalan Pojalle?
Herra, koko elämäni olen ollut
yksinkertainen puuseppä
kuinka voin kasvattaa Kuningasta?
Hän näyttää niin pieneltä
kasvonsa ja kätensä niin hennoilta
ja kun Hän itkee, aurinko tuntuu häviävän
kun Hän nauraa, paistaa jälleen
kuinka tämä on mahdollista?”

Muut 4. adventtisunnuntain (tänä vuonna jouluaaton) tekstit: Ps. 130: 5-8, Jes. 29: 17-19 ja Room. 15: 8-13.

12.12.2017  Yön aikana maa muuttui valkeaksi, lumi tuli… ooo…onkohan pysyvää? Tuleeko valkoinen Joulu?

Kolmannen adventtisunnuntain aihe on Tehkää tie Kuninkaalle.

Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”
Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”  (Joh. 3: 26–30)

Sulhasen bestman – Jordan-virralla tapahtui kummia: erämaasta tullut, kamelinnahkaan pukeutunut mies kastoi ihmisiä. Miten sen voisi ymmärtää? Että ihmiset tulevat sankoin joukoin tuon miehen kastettaviksi? Miten sana hänestä levisi? Jos ihmisten kokemus omasta kastetuksi tulemisesta tuossa joessa olisi ollut mitäänsanomaton, he tuskin olisivat menneet kertomaan sukulaisilleen ja ystävilleen asiasta saatikka rohkaisseet heitä lähtemään kastepaikalle. Jotain merkittävää siis siinä täytyi tapahtua niissä, joita Johannes kastoi.
Tai tulivatko he paikalle Pyhän Hengen johdattamina? – Itse ajattelen että tapahtui kumpaakin.
Meille evankeliumeissa ei kerrota, miten ihmiset Jordanilla kasteen kokivat. Uskon kuitenkin Pyhän Hengen olleen jo silloin vahvasti läsnä. Toimihan Johannes Kastaja Hengen johdatuksessa. Hän profetoi ja julisti Messiaan tulon. Ja sanoo, että kuulee, mitä hän puhuu. Hän on niin läheisessä yhteydessä Kristuksen Hengen kanssa, että on kuin hän seisoisi tämän vierellä puhumassa. Hän vertaa itseään sulhasen bestmaniin.

Näin tuli tehdä – ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” sanoi Johannes. Kun hän sitten näki Jeesuksen tulevan joenrantaan, häneltä meni pasmat sekaisin. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” (Matt.3:15)
Jeesuksen noustua vedestä Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen. Jumala ilmoitti, että tässä on Hänen Poikansa.

Pyhän Hengen voima – Niiden, joille se, miten Pyhä Henki voi toimia ihmisten keskuudessa, on vielä jotenkin ihan liian yliluonnollista tai uskomatonta, voi olla vaikea uskoa edes Hengen johdatukseen. Puhumattakaan siitä, että Pyhä Henki voisi saada jotain niin pientä (ja samalla niin suurta) kuin pienen solun syntymisen aikaiseksi. Tänäkin Jouluna taitaa aika suuri joukko teologejakin pitää sitä mahdottomana. Kuitenkin siinä on koko asian ydin ja Joulun sanoma: Jumalan Poika syntyi neitsyt Marialle. Jumala alulle laittajana,  Ihminen synnyttäjänä.

Tilaa Hänelle – Johannes toteaa että Hänen, Jumalan Pojan on tultava suuremmaksi, itsen pienemmäksi. Mitä voisikaan tapahtua, jos me epäilyissämme, epäuskossamme tai kaikkitietäväisyydessämme antaisimmekin mahdollisuuden Jumalan Hengelle toimia elämässämme? Näyttää todellisuuttansa ja sitä, mitä kaikkea Hän voi.
Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt. 3:11)

Johannes Kastaja – kuten evankelista -kaimansakin – koki olevansa niin läheisessä yhteydessä Kristuksen Hengen kanssa, että oli kuin Kristus olisi seissyt hänen vierellään puhumassa. Hän vertasi itseään sulhasen bestmaniin ja kastettavaa kansaa morsiameen.
Kumpaan sitten helpommin samastuisikaan, minusta molemmat ovat osuvia kuvia siitä, millaiseen suhteeseen Jumalan Poika meitä kutsuu: sekä ystäväksi että pyhään liittoon kanssaan.

Taivaasta – ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta”, Johannes totesi. Hänellä oli jotain jonka hän oli saanut taivaasta. Jumalan Hengen läsnäolon ja vaikutuksen saivat myös muut Jordanilla olleet kokea. Jumala puhui, Hän toimi.

Mitä jos uskaltautuisikin avoimin mielin ja sydämin kääntyä Hänen puoleensa? Uskaltaisi solmia Hänen kanssaan ystävyyssuhteen ja sellaisen liiton, jossa Hän saisi näyttää Rakkautensa ja Viisautensa?
Siinä minä suostuisin pienemmäksi, antaisin Hänelle tilaa vaikuttaa minussa.
Tule Kristus, tahdon raivata Sinulle tien sydämeeni, jotta Sinä voit tulla – tuoda sinne Rakkautesi, Rauhasi ja Valosi.

Veni Domine Jesu – Marco Frisina

”Maranata – tule Herra Jeesus”

Muut tekstit: Ps. 85: 9-14, 5. Moos. 18: 15-19, Room. 16: 25-27 ja vaihtoehtoisena evankeliumitekstinä Joh. 1: 19-27.

9.12.2017  

Jumalan valtakunta keskellänne – Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”   (Luuk. 17: 20-24)

Kun 1.12.2014 bloggasin tuosta evankeliumitekstistä, huomioni kiinnittyi heti uuteen käännökseen, jonka mukaan Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Samoin kävin tällä kertaa. Taas mietin, kuinka se poikkeaa monista muista käännöksistä, joissa Jeesus sanoo: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Ei siis ainoastaan keskellämme vaan myös hyvin henkilökohtaisella tavalla – meissä.

”Älkää juosko perässä” – Minkä perässä me juoksemme tänä päivänä, tänä adventinaikana…?
Milloin ylipäätään jäädä paikoilleen, milloin lähteä liikkeelle? Maltanko olla lähtemättä, jos tunnen ettei ole aika lähteä? Entä olenko ihan varmasti ollut kuulolla, kun aina vaan tuntuu että on aika pysyä paikallaan? Jos olenkin missannut jotain? Aika ajoin tällaisia pohdiskelen, helposti lähtemiseen taipuvainen tyyppi kun olen aina ollut.

On kulunut jo 5 v siitä, kun viimeksi olen ollut matkalla johon olen kokenut johdatusta lähteä. Tuolloin koin tehtäväksi mennä rukoilemaan kohdemaan ja siellä asuvien ihmisten puolesta. Varasin lennot ja majoitukset puoli vuotta ennen sitä ajankohtaa, jolloin koin että tuli   matkustaa. Syy tuohon ajankohtaan selvisi minulle ja mukana tulleille ystävilleni kuitenkin vasta saapumista seuranneena päivänä: tuolloin  Gazasta ammuttu raketti kantautui 1. kerran Betlehemin edustalle saakka. (Siihenastiset raketit olivat kaikki päätyneet Gazan lähistölle). Toinen samana päivänä Gazasta ammuttu raketti olisi osunut Jerusalemiin ja mitä ilmeisemmin saanut siellä tuhoa aikaan, jollei israelilaisten torjuntajärjestelmä olisi saanut sitä torjuttua. Näiden seurauksena Israelin armeija teki ilmahyökkäyksen ja siirsi tankkejaan Gazan rajalle. Aloimme rukoilla syntyneen konfliktitilanteen puolesta. Kukaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Jerusalemissa oli noita kahta Gazasta ammuttua rakettia seuranneena päivänä tunnelma, jollaista en ollut koskaan ennen siellä tuntenut. Noustessamme vanhankaupungin muurin vierellä olevaa lähes autiota katua, oli kuin olisimme jonkinlaisten pumpulipallon sisällä.  Emme voineet ymmärtää tuota tunnelmaa muulla tavoin kuin päättelemällä, että Jerusalem oli juuri  nyt ympäri maailmaa tulevien rukousten kannattelema.
Tulitauko (jota kesti 2 v.) solmittiin 3 pv ennen kuin palasimme Suomeen.

Rukouksia Lähi-idän puolesta – Mihin Trumpin 3 pv. sitten tekemä päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi johtaa? Syntyneet yhteenotot olivat odotettavissa. Mutta mitä on tulossa?
Omalla kohdallani olen lähtemisen sijaan kokenut, että nyt on aika kotoa käsin rukoilla päivittäin Lähi-idän tilanteen puolesta.
Kannateltaisiinko yhdessä Jerusalemia ja koko Lähi-itää rukouksin?
Rukoillaanko, että Jumalan valtakunta, joka on sisäisesti meissä ja keskellämme, saisi murtautua esiin, näkyväksi ja tuntuvaksi? Että Kristuksen rauha laskeutuisi tähän levottomaan maailmaamme.     
Jeesus sanoi: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)

Kirkkauden Kuningas, toisitko kirkkautesi sinne, missä on pimeää ja hämärää? Ilmetyisitkö sinne, missä Sinua eniten kaivataan ja tarvitaan?

Rauhan Ruhtinas, suo rauhasi kasvaa sydämissämme, ympärillämme ja kaikkialla maailmassa. Auta meitä vaalimaan sisällämme ja ympärillämme rauhaisaa joulunodotusta.
Joulua lähestyessämme auta meitä myös olemaan sisäisesti kuulolla sen suhteen, milloin on hyvä lähteä esim. jotakuta yksinäistä tapaamaan tai ojentamaan auttava käsi tarvitsevalle. Auta meitä myös huomaamaan, milloin on aika hiljentää vauhtia, rauhoittua ja jäädä paikoilleen. Ettemme juoksisi turhan perässä.

Henkesi ja Rauhasi sisäisesti meissä ja keskellämme… anna meidän tuntea, löytää ja nähdä se. Kokea Rauhasi todellisuus. Kiitos Sinulle Kristus.

Children, go where I send thee – A cappella -yhtye Home Free svengailee Kenny Rogersin kanssa…

… tämän riimittelyn suomentaminen ei meikäläiseltä luonnistu… tässä kömpelöä yritystä:

”Lapset, lähtekää sinne minne teidät lähetän
yksittäin kuten se yksi pieni lapsi
joka syntyi neitsyt Marialle Betlehemissä
kaksin kuten Paavalin ja Silaksen
kolmistaan heprealaisille lapsille
nelistään kuin ne neljä jotka seisoivat ovella
viisin kuin evankeliuminsaarnaajat
kuusin kuin ne kuusi joita ei saatu kuntoon
seitsemittäin kuin ne seitsemän jotka eivät tulleet taivaaseen
kahdeksittain kuten ne kahdeksan jotka seisoivat portilla
ja kaikki sai alkunsa seimestä…
pienestä lapsesta joka syntyi
neitsyt Marialle Betlehemissä”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Jes. 44: 6-8 ja Jaak. 5: 7-11.

6.12.2017           

Tänään Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään. Se on oikeastaan suuri ihme. Pikkuruinen kansa on pystynyt taistelemaan itselleen itsenäisyyden ja säilyttämään sen itäisen jättinaapurin kyljessä. Näen sen monen muun uskovan tavoin Jumalan ihmeenä. Yhtään aliarvioimatta sitä urheutta, rohkeutta ja sisua, jolla sotilaamme puolustivat vapauttamme talvi- ja jatkosodassa, siinä tarvittiin kyllä lisäksi taivaallista vaikutusta.
Ajattelen, että meillä on aihetta kiittää itsenäisyydestämme myös Jumalaa. – Lopussa muutama kertomus siitä, kuinka Hän oli mukana maamme itsenäisyystaisteluissa.

Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä muistetaan myös maailmalla:
Rion Kristus -patsas – Tänään moni monumentti ympäri maailmaa valaistaan sinivalkoisin värein itsenäisyytemme kunniaksi, myös Rio de Janeiron Cristo Redentor – Kristus Vapahtaja -patsas: https://yle.fi/uutiset/3-9955708
Videotervehdyksiä on satanut 100-vuotiaalle Suomelle joka puolelta maailmaa:
https://yle.fi/uutiset/3-9962208

Vaietut asiat – Vaikkei olisi sodan aikoja joutunut elämään ja kokemaan, ovat ne sittenkin osa meitä ja perimäämme, sitä mitä olemme niin kansana kuin yksilöinä.
Usein vaietut kokemukset vaikuttavat syvemmin ja pitkäkestoisemmin kuin ne, joista on puhuttu ääneen. Omat vanhempani olivat varmaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus siinä, etteivät koskaan puhuneet sotaan liittyvistä kokemuksistaan, tunteistaan tai muistoistaan meidän lasten kuullen. Ne kätkettiin sisimpään.
2 viikon kuluttua on isäni 101v-syntymäpäivä. Hieman ennen hänen menehtymistään pitkäaikaiseen sairauteen kuulin muulta taholta hänen elämäänsä suuresti vaikuttaneen asian sota-ajalta, josta ei oltu meille lapsille koskaan kerrottu. Pohdin, miten paljon puhumattomia asioita ja kokemuksia hän mahtoikaan viedä mukanaan. Varmaan vaikeneminen tuntui helpoimmalta.
Näin toimivat isovanhempanikin. Muutaman kerran he mainitsivat esikoisensa kaatuneen jatkosodassa 22-v:na. He eivät näyttäneet suruaan ja kaipaustaan, mutta sen saattoi aistia. Enoni ylioppilaskuva oli sisarustensa kuvien vieressä. Kuulin, että hän oli ollut kihloissa rintamalle lähtiessään. Muuta en hänestä tiedä.
Pitkään elämässäni olen toteuttanut samaa, vaikeista asioista vaikenemismallia. Nykyään harjoittelen toisenlaista mallia.

Kunniavartio – Minua koskettaa itsenäisyytemme satavuotispäivänä monilla hautuumailla toteutettava kunniavartio: kunkin sotilashaudan edessä seisoo vartiossa samanikäinen mies kuin vainaja kaatuessaan.  
Mietin kaikkia niitä äitejä ja vaimoja, joiden pojat tai miehet jäivät rintamalle. Kolmen aikuisen pojan äitinä – ja luonnollisesti muutenkin – kiitän koko sydämestäni, että meillä on rauha maassa, ja rukoilen että saamme myös säilyttää tämän kalliisti maksetun, kallisarvoisen itsenäisyytemme ja rauhamme.

Rukouksia maamme puolesta – Jatkosodan aikana Yleisradio alkoi radioida Turun tuomiokirkon klo 12:n lyönnit kansalaisten rohkaisuksi. 16.7.1944 presidentinrouva Gerda Ryti kehotti radiopuheessaan suomalaisia rukoilemaan maamme puolesta joka päivä klo 12 kuullessaan radiosta kirkonkellojen soivan: ”Hiljentyköön siis jokainen kansamme jäsen tuona hetkenä rukoukseen Kaikkivaltiaan eteen.”
Presidentti Kyösti Kallion rukouksesta 6.12.1939:
”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.
Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.”

Itsenäisyyspäivän raamatuntekstejä:

Rauhaa rakentavaa., lempeää ja sopuisaa
Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.  (Jaak. 3: 13-18)

Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä
    Paavali puhui: ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.
Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.
Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.”  (Ap.t. 17: 24-30)

Totuus, joka tekee vapaaksi
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.”    (Joh. 8: 31-36)

Säätila muuttui yhdessä yössä –  Ilmavoimien ohjaajaupseeri kertoo seuraavista tapahtumista: Talvisodan alussa neuvostojoukkojen aikeena oli katkaista Suomen maayhteys Ruotsiin. Pelkosenniemellä oli juuri perustettu, lähes kouluttamaton ja asevarustelultaan heikko rykmentti, joka sai suuren tehtävän: torjua sekä kalustoltaan että tulivoimaltaan ylivoimainen neuvostorykmentti.
Suomalainen rykmentti menetti eräässä vaiheessa radioyhteyden komentopaikkaan, mutta jatkoi tehtävän suorittamista. Operaation alkaessa satoi vettä ja räntää, mutta yöllä pakkanen kiristyi nopeasti – 40 asteeseen. Se sai aikaan yllättävän reaktion: säätilan nopea muutos hyydytti ratkaisevasti vihollisen toimintakykyä, ja suomalaispataljoona onnistui tuhoamaan sen huoltokeskuksen ja tuliasevoimat. Tämän seurauksena vihollinen kääntyi nopeasti pakomatkalle.
Lämpötilan putoaminen 40 asteella yhdessä yössä on poikkeuksellista. Voitostaan hämmentynyt rykmentti ei unohtanut tätä ihmettä. 25 v. myöhemmin se pystytti Pelkosenniemelle muistomerkin, jossa lukee: ”Tässä auttoi Herra.”

Elämää johtava käsi – Päivää ennen tuota pakkasyötä presidentti Kallio oli puheessaan Suomen armeijalle sanonut: ”Elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.”
Presidentinpuoliso Kaisa Kallio kehotti koko kansaa rukoilemaan.

Enkeliarmeija – Olen kuullut kerrottavan myös talvisodan tilanteesta, jossa suuruudeltaan ylivoimainen vihollinen lähestyi suomalaisrintamaa. Suomalaissotilaat olivat jo ajatelleet, että näitä he eivät millään pysty pysäyttämään, kun yhtäkkiä neuvostojoukot olivatkin kääntyneet takaisin. Joitakin pakenevia saatiin kiinni. Kuulusteluissa heiltä kysyttiin, mikä sai heidät pakenemaan. Nämä kertoivat todenneensa, etteivät he olisi pystyneet mitään sille valtavalle valkopukuiselle armeijalle, jonka he näkivät tulevan puolustavan suomalaisjoukon taakse.
Suomalaiset päättelivät, että koska paikalle ei ollut tullut mitään maallisia apujoukkoja, oli neuvostosotilaiden täytynyt nähdä taivaallisia enkelijoukkoja heidän taustavoimanaan. 

On lukuisia muitakin sotien aikana sattuneita ihmeellisiä tapahtumia, joita pidetään Jumalan vastauksina joko rintamalla tai kodeissa lausutuille rukouksille. Olisi hieno juttu, jos joku keräisi niitä kirjaksi, rohkaisuksi ja luottamuksen vahvistamiseksi siihen, että meillä on rukouksiin vastaava Jumala.  

Rakas Jumala, kiitos että Sinä olet Puolustajamme hädän hetkellä. Kiitos, että aina saamme kääntyä Sinun puoleesi rukouksin ja että olet rukouksia kuuleva Jumala.
Jeesus Kristus, Rauhanruhtinas, anna rauhasi laskeutua ja vallita jokaisessa maassa ja kansakunnassa. Anna uskoa, vahvista luottamusta.
Vapahtajamme, kiitos vapaudesta! Siunaa maatamme ja kansaamme, tänä ja tulevina aikoina. Aseta enkelivartiosi maamme rajoille.
Anna viisautesi ja rauhantahtosi laskeutua tähän maailmaamme, kaikkiin kansoihin ja niiden johtajiin. Anna hyvyytesi ja armahtavaisuutesi virrata sydämiimme.
Kiitos Kaikkivaltias että kuulet rukouksemme. Aamen.

– Koetan vääntää tämän tiivistetysti englanniksi (mikäli joku haluaisi lähettää jollekin engl.kieliselle ystävälleen).

Today: Finland is celebrating her 100th anniversary. 100 years of independence is actually a great miracle for a tiny country beside our huge eastern neighbour (Russia/Soviet Union). Our soldiers showed great courage and perseverance while defending our country. But the impact from heavenly realms was also needed and greatly valued.
We have many reasons to thank God for our independence. There are some stories about God’s interference during the wars in the end of this blog . 

Untold stories – Even if we haven’t experienced any war in our country in our lifetime, they are a part of us and our heritage. They are a part of what we are as individuals and as nations.
The untold, hidden things have often the deepest and longest influence on our lives. I wonder how many unspoken stories there are in our family histories. 
My parents never spoke about their memories, feeligs or experiences of war – at least not so that we children could hear.
After two weeks is my father’s 101st birthday. Just before he past away, I heard about a significant thing from his past, that was never told to us children.
My grandparents did’t talk about difficult things either. A couple of times they mentioned their eldest son, who was 22 yrs when he died in the war against Soviet Union year 1944. Although my grandparents never showed their greaf, you could sense it. The graduation picture of my uncle was beside the pictures of his brothers and my mother. He was engaged to a young woman when he went to war. That’s all I know about him.

Today, in many cemeteries around Finland, there will be young men standing in front of the graves of Finnish soldiers, who died at the same age as these young men are now. I think it’s a touching way to give honour to the soldiers who gave their lives for our country’s independence.
I’m thinking of all the mothers and wives who lost their sons and husbands in the war – not only in Finland, but all around the world. As a mother of three adult sons, but naturally otherwise also, I’m so deeply grateful that we have peace in our country.
My prayer is: God, grant us independence and peace, not just in this nation, but in all nations around the world!

Prayers for peace – During the Continuation War the Finnish Radio station started to air the bells of the Turku Cathedral, in purpose to give hope and encouragement for people. In year 1944 Gerda Ryti, the wife of presidet Risto Ryti, urged  Finnish people to pray for our country every time they hear the bells in the radio: ”In that moment let everyone be in silent prayer before the Allmighty.”
President Kyösti Kallio prayed: ”Heavenly Father, in Your mercy, turn Your face upon our people. You have created them and You love them. You see the great danger that they are facing. Lord, we pray, help us, don’t let us perish. Fill us with Your love, so that we will be able to follow Your commandments. Let Your love be the srenght in us that will defeat the dark forces in our nation. Lord Jesus Christ, through You we can do all things. That is what we believe. Have mercy on us. Amen.”

Bible readings for the Independence Day:

The wisdom from above –Who is wise and understanding among you? Let them show it by their good life, by deeds done in the humility that comes from wisdom. But if you harbor bitter envy and selfish ambition in your hearts, do not boast about it or deny the truth.  Such “wisdom” does not come down from heaven but is earthly, unspiritual, demonic. For where you have envy and selfish ambition, there you find disorder and every evil practice. But the wisdom that comes from heaven is first of all pure; then peace-loving, considerate, submissive, full of mercy and good fruit, impartial and sincere. Peacemakers who sow in peace reap a harvest of righteousness. (James 3:13-18)

God is not far from us – The God who made the world and everything in it is the Lord of heaven and earth and does not live in temples built by human hands. And he is not served by human hands, as if he needed anything. Rather, he himself gives everyone life and breath and everything else. From one man he made all the nations, that they should inhabit the whole earth; and he marked out their appointed times in history and the boundaries of their lands. God did this so that they would seek him and perhaps reach out for him and find him, though he is not far from any one of us.
‘For in him we live and move and have our being.’ As some of your own poets have said, ‘We are his offspring.’
“Therefore since we are God’s offspring, we should not think that the divine being is like gold or silver or stone—an image made by human design and skill. In the past God overlooked such ignorance, but now he commands all people everywhere to repent. (Acts 17,24-30)

The truth will set you free –  To the Jews who had believed him, Jesus said, “If you hold to my teaching, you are really my disciples. Then you will know the truth, and the truth will set you free.”
They answered him, “We are Abraham’s descendants and have never been slaves of anyone. How can you say that we shall be set free?”
Jesus replied, “Very truly I tell you, everyone who sins is a slave to sin.  Now a slave has no permanent place in the family, but a son belongs to it forever. So if the Son sets you free, you will be free indeed. (John 8,31-35)

Two true stories from the Independence War of Finland:

The dramatical change in the weather – During the Winter War the Soviet army tried to disconnect the routs betweem Sweden and Finland by trying to invade areas in Northern Finland. A small Finnish troop of a village in Lappland had barely got any training and they were poorly armed. But their task was to defend the area against the Soviet troop, which was overwhelmingly stronger both in size and in weaponry.
In the beginning of the operation it was raining water and sleet, but during the night the temperature fell to – 40 degrees Celcius. This extremely exceptional change of the wather ’freezed’ the performance of the enemy, and the Finnish troop was able to destroy its armed forces. As the result the enemy turned back and fled.
The Finnish troop didn’t forget what had happened. 25 years later they made a monument on which they wrote: ”The Lord gave us His help in this.”

The leading hand – One day before that icy cold night president Kallio said to the Finnish army: ” The hand that leads the life will give you strength to stand against violence and strength and to win even when you’ll face an enormous adversary.”
His wife Kaisa Kallio urged all the Finns to pray.

The angel army – I’ve heard also about a situation during the Winter War, where an enemy troop, which was much bigger and stronger than the Finnish troop, was approaching the Finnish border. The Finns were thinking that they would not be able to stop the enemy. But suddenly the Soviet troop turned away and fled.
The Finnish soldiers managed to take in custody some Soviet soldiers. The Finns questioned them, asking why they had fled. They answered: ”When we saw the enormous white army coming behind your troop we understood that we had no chance to win, and we had to turn back.”
While there were no actual troops behind the Finnish troop, the Finnish soldiers came to the conclusion, that the enormous white army that the Soviet troop had seen, must have been an angel army, sent by God.

There are many other stories of the wars about soldiers, who have experienced things that they undestood as God’s miracles. They were seen as fruits of prayers either on the battlefield or in the homes of the soldiers.    

Dear God, You are our Defender in the moment of need. Remind us to turn to You with our prayers. You are a God that hears our prayers. We thank You and praise You.
Jesus Christ, Prince of Peace, let Your peace descend upon every country and nation and prevail in them. Give us faith, strengten our trust in You.
Our Saviour, thank you for Your freedom! Bless our country and its people, and all the other countries around the world, today and in the future.
Give Your angel armies to protect our nation. Give Your wisdom and peace to our world, to all nations and their leaders. Let mercy and forgiveness flow into our hearts.
Thank you, dear God Allmighty. Amen.

Jean Sibelius, Finlandia op.26 – J-P. Saraste, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin filharmoniaorkesteri, Sibelius-akatemian kuoro.