11.9.2021. Ensi pyhän aihe on ihana: Jumalan huolenpito. Se saa minut joskus miettimään, missä määrin annan itseni Hänen huolenpitoonsa, ja missä määrin osallistun siihen itse. 

Suojakerrosta – Kun jokunen vuosi sitten lääkäri totesi että minulla on superhauraat luut, ajattelin että nyt täytyy lisätä niiden ympärille suojakerrosta (jota oli tuolloin turhankin vähän). Terveysasioita työkseen tutkiva poikani totesi, että vahvoja lihaksia niiden luiden suojaksi tarvitaan. Lääkärikin oli suositellut kuntosalia. Huokaus: mieluummin olisin syöden sitä suojaa hankkinut kuin kuntoillen. (Olen toivottoman laiska kuntoilija!) 

Mainiot välineet – Kuntosalit eivät ole koskaan kutsunut meikäläistä, eivätkä uimahallitkaan nyt pandemian aikana houkuttele. Mutta ulkona liikkuminen on aina tuntunut hyvältä. 
Tänä syksynä tein tuttavuutta vekottimiin, joita ennen olin vain katsellut kauempaa, ja totesin että urheilupuistojen ulkojumppavälineet ovat ihan mainio juttu!

Tsemppaajat – Viime kuussa osallistuin ohjattuun liikuntaan, jossa tutustuttiin noihin ulkolaitteisiin ja siihen, miten käyttää niitä turvallisesti reväyttämättä itseään. Saimme myös hyvät, simppelit venyttelyohjeet. 
Sovin 2 muun henkilön kanssa että jatkamme yhdessä treenejä kerran viikossa. Tsemppaamme toisiamme aina kun oma into meinaa hiipua.
Toivon mukaan olemattomat käsilihakseni vahvistuvat. Ja ihanaa on kun saa siinä punnerrellessa nauttia samalla raittiista ilmasta. 
Veljeltäni olen saanut erilaisia punnerrusvälineitä ja vastuskuminauhoja, mutta jotenkin kummalla tavalla ne osaavat tehdä itsensä näkymättömiksi, vaikka ovat siinä tarjolla…
Tsemppikaverit pitävät huolen siitä, että ainakin kerran viikossa tulee treenattua.
Suosittelen lämpimästi. 🙂

Ovia koptien keljoihin

Jeesus sanoo:
    ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
    Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
    Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” – Nuo Jeesuksen sanat laittavat väkisinkin miettimään, missä on oma aarteeni.  Mikä on minulle tärkeintä? Mikä on sellainen asia, josta en missään nimessä ja tilanteessa luopuisi? Mistä minulla on taipumus pitää ehdoin tahdoin kiinni?

Jeesuksen matkassa – Espanjan Loyolassa ignatiaanisessa retriitissä tuo kysymys tuli eteeni. Sitä sai pohtia hiljaa kaikessa rauhassa päivän, tai parikin jos siltä tuntui. Luulin aluksi että tuohon löytäisin helposti vastauksen. Mutta ei siinä niin käynytkään.

Tuo 11 v. sitten tehty 30 päivän matka sisimpään oli ihana ja vahva kokemus, mutta ajoittain myös haastava. Hiljaista, syvää olemista Jumalan kanssa. Sen kuuntelemista, mitä Hän halusi sanoa ja miten vaikuttaa sisimmässä eri raamatunkohtien kautta.
Ne johdattivat tutkailemaan omia arvojaan, asenteitaan, uskoaan, luottamustaan jne, yhdessä Jeesuksen kanssa.

Se oli varsinaista seikkailua: Sisimmästä nousi aika ajoin pintaan sellaista, mikä yllätti voimallaan. Vaikka retriitti olikin aivan ihana, liittyi siihen myös sellaista, mikä ei tuntunut niin mukavalta: omien varjopuoliensa kohtaamista. Pelkoa ja luottamuksen puutetta ehkä eniten.
– Miten minun onkaan niin vaikea luottaa Jumalan huolenpitoon ja varjelukseen, kun kyse on rakkaistani? Miksi aina turhaan murehdin ja olen huolissani, kun he lähtevät reissuun, vesille tai mitä milloinkin? Miten oppisin luottavaisena jättämään heidät Hänen käsiinsä? 

Onneksi sai kulkea tuota(kin) matkaa yhdessä Jeesuksen kanssa.
Myös retriitinohjaajani, jesuiittapappi, oli äärettömän intuitiivinen ja syvästi kokeva. Hän tiesi aina missä mennään ja miten rohkaista eteenpäin.

Valon silmin – Tiukkaa tekstiä Jeesukselta tuossa: ”Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!”
Vaikka tuon pitkän ign. retriitin aikana löytyi itsestä niitä varjopuolia (kuulostaa armollisemmalta sanalta kuin pimeys), oli ihanaa kokea Jeesuksen myötätunto. Varsinkin tällaiselle tyypille, jolla on vahva taipumus syyllisyydentuntoihin, se oli hyvin merkityksellistä. 

Kristus tietää heikot kohtamme. Hän ymmärtää ja rakastaa. Rakastaa haavamme terveiksi. Hän valaisee pimeytemme. Auttaa näkemään asioita ja itsensä Valon silmin. 

Pelastaja – Jeesus sanoi fariseus Nikodemokselle: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh.3:17)

”Minä olen Valo” – Hän sanoi myös:  Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. (Joh.12:46)

Eräässä lehtihaastattelussa kerrottiin pariskunnasta, jonka 179 v. vanha kaunis koti oli vuoden alussa palanut poroksi. He olivat kiitollisia kaikesta saamastaan avusta, tuesta ja rukouksesta, joka oli kantanut heitä. ”Ilman rukousapua emme olisi jaksaneet”, he totesivat. 

Isäntä oli juuri remontoinut rakennuksen keittiön, vintin ja parvekkeen. Mitä hän nyt ajatteli, kun vuosien omin käsin tehty työ oli nyt vain muistoissa?
Hän oli pitkään hiljaa, ja sanoi sitten: ”Olen onnellinen, kun ehdin istua parvekkeella ja katsella läheiselle pellolle. Pystyin seuraamaan seiltä kaikessa rauhassa metsäneläinten yöelämää, kauriita, jäniksiä, hirviä,. Sain ja ehdin nähdä sen. Olen siitä kiitollinen. Muistelen ja katselen sitä mielessäni.”

Emännän ensi sanat puhelussa, kun koti oli palanut, olivat: ”Herra antoi, Herra otti! Vain rakkaus jäi.”  Sekä isännän että emännän ensimmäinen puoliso oli menehtynyt sairauteen. Isäntä toimi pitkään lastensa yksinhuoltajana, emäntä miehensä omaishoitajana. 
Nyt, 5 yhteisen avioliittovuoden jälkeen, he toteavat: ”Jumalalta tulee tulevaisuus ja toivo. Mottomme jaksamisessa on ollut profeetta Jeremian sanat:
’Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.! (Jer.29:11) 

Rakas Jumala, auta meitä turvaamaan ja luottamaan Sinun huolenpitoosi. Auta että aina jaksaisimme pitää Sinut ykkössijalla elämässämme.
Auta ettemme kiintyisi ja juuttuisi liiaksi siihen, mikä on katoavaa. Johdata meitä näkemään ja ymmärtämään, mikä todella on tärkeää; tärkeämpää kuin mikään muu. Ja näkemään, kuinka kaikki loppujen lopuksi on kuitenkin Sinun käsissäsi.

Kristus, auta meitä suuntaamaan katseemme siihen, mikä on pysyvää, aina olemassa, aina läsnä. Kaikkina aikoina, niin koettelemusten keskellä kuin keveämpinä ja valoisampina aikoina.
Auta meitä katsomaan ja luottamaan Sinuun, ilon, toivon ja tulevaisuuden Antajaan. Kiitos että olet kanssamme. 🙂

Muut tekstit: Ps. 86:1, 3–7, 2. Moos. 16:11–19, 31, 35, Ap. t. 20:32–35 1 ja Tim. 6:17–19.

Ps. Kun olin tarkistanut allakasta, monesko päivä nyt on ja kirjoittanut päivämäärän blogin alkuun, huomasin, että tänään on kulunut tasan 20 v. New Yorkin terrori-iskusta. (Uutislakkoni on edelleen voimassa.)
Se oli amerikkalaisten turvallisuudentunnetta vahvasti järkyttänyt tapahtuma, ja miksei muuallakin asuvien. Varmaan se laittoi monen pohtimaan, miten tavattoman arvaamaton elämä voi olla. Ja miettimään, mikä voisi tarjota sellaisen turvan, josta järkyttävienkin tapahtumien keskellä voi löytää ja säilyttää sisäisen rauhan. 
Yllä mainittu pariskunta on löytänyt oman voimalauseensa, Jumalan lupauksen: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”.   

5.9.2021. Tänä pyhänä on aihe, joka aina innostaa minua: kiitollisuus. Aina vaan uudestaan olen saanut kokea, kuinka saan voimia ja iloa siitä, kun löydän kiitollisuuden aiheita päivittäin mitä pienimmistäkin asioista. 

Kiitollinen mieli – 1990-luvulla luin innolla Anne Friedin (1903-1998) viisaita ja elämänmyönteisiä kirjoituksia ja artikkeleita ja kirjoja, aina kun sellaisia eteen osui.
2 maailmansotaa nähneen syntyään itävaltalaisjuutalaisen naisen kirjoituksista henki kunnioitus kaikkea elämää kohtaan sekä kiitollisuus elämän Antajaa kohtaan.

Kerran näin hänet Akateemisessa kirjakaupassa: vanha, kumara harmaapäinen nainen – mutta mikä säteily! Hän oli varmasti löytänyt Jumalan salaisuuksia!
Tiesin hänen asuvan melko lähellä omaa asuinpaikkaani, ja olin toivonut joskus tapaavani hänet. Ja tuossa hän nyt oli, tutkien jonkun korin sisältöä ja lopulta hän vain seisoen siinä, ikään kuin olisi aistinut että hänen takanaan oli joku halusi tulla keskustelemaan hänen kanssaan. Tunsin nim.  että hän oli löytänyt jotain sellaista, mitä itse kaipasin ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan siitä. – En kuitenkaan rohjennut mennä hänen luokseen. Jälkeenpäin tietysti kadutti.

Muutama päivä sitten löysin paperin, jossa oli otteita Anne Friedin kirjoituksista. Tässä niistä muutama:
– Olen kiitollinen kaikesta hyvästä. Kaikki, mitä olen saanut, on elämän lahjaa, ja haluan antaa samanlaisia elämän lahjoja toisille ihmisille. 
– Jokainen päivä tulisi ottaa sellaisena kuin se tulee, yllättävänä ja arvokkaana lahjana. Ihminen voi itse valita, suhtautuuko hän elämään myönteisesti vai kielteisesti. Kielteinen asenne on elämän pahin vihollinen, se luo pelkoa ja toivottomuutta. Kun vaikeudet ja ongelmat näkee mahdollisuutena, ne muuttuvat luovuuden rakennusaineiksi, energiaksi ja voimaksi.
– Jos sielu on avoin, ihminen voi iästään riippumatta saada kokemuksia, jotka antavat uusia oivalluksia.
– Joka totisesti etsii Jumalaa, se myös löytää hänet kaikkialta, niin kadulta kuin kaikkien ihmisten parista.
(teoksesta ’Anne Friedin ajatuksia’) 

Sienessä – Oltiin viime viikolla sienimetsässä ystävän kanssa (joka tuntee sieniä paremmin kuin minä). Minulle se oli sukellus mukaviin lapsuuden sienimuistoihin Löysin suloisia pieniä karvalaukkuja (-rouskuja), joiden vaaleanpunainen nukka muistutti minusta lapsena kissankäpäliä (joita kasvoi paljon isovanhempien kesäpaikassa).
Myös pieniä lammastatteja löytyi. Siellä isovanhempieni kesäparatiisissa ne kasvoivat (lapsenmuistin mukaan) lautasenkokoisiksi. Ne olivat mupan suurta herkkua, Vaikka muuten mummu oli se, joka kokkasi, lammastatit muppa halusi valmistaa itse. Hän paistoi ne voissa ja kutsui meidät kuin parhaalle juhla-aterialle.      

Muutama kanttarelli löytyi myös. Mehevin niistä tosin meni kotona hauvelin suuhun. Olemme näet treenanneet kanttarellinetsintää kuivatuilla kanttarelleilla. Nyt päästiin jatkamaan harjoittelua tuoreilla. Kun se löysi pihalta ihanan, tuoksuvan rellin, se ei voinut vastustaa, vaan alkoi innolla pureksia sitä. 
Treenit jatkuvat vanhaan tapaan relli pyöreän teesihdin sisällä.  🙂

Metsä täynnä ruokaa. Ystävä poimi koriinsa voi- ja herkkutatteja. Puolukoitakin on tänä syksynä enemmän kuin muistan ennen nähneeni. Kiitoksen aiheita nämäkin. 🙂
(Sienikuvat ovat vuosien takaa, sarjassa ’vanhat blogikirjaston kuvat ensin käyttöön’.)

Kaikki annettu Pojan haltuun – Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
    ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
    Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  (Matt. 11:25–30)

Jumalan salaisuus – Jeesus kiitti Isää siitä, että Hän oli salannut tämän viisailta ja ilmoittanut lapsenmielisille. Minkä ’tämän’? Matteuksen evankeliumi ei anna siihen vastausta.
Luukkaan evankeliumissa tuota lausetta edeltävät seuraavat Jeesuksen sanat: 
Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.  (Luuk. 10:19-21)

Lapsenmielisyyttä siis kannattaa Jeesuksen mukaan viljellä enemmänkin mielessään ja sydämessään, mikäli haluaa löytää Jumalan salaisuuksien äärelle.
Mehän kaikki kannamme mukanamme sisäistä lastamme, Sitä joka osaa ihmetellä niin pieniä kuin suuriakin elämän ilmiöitä.

Joku aika sitten kuulin lenkillä kävellessä erään pikkulapsen kysyvän: ”Miten maailma on tehty?” Vanhemmat olivat siinä vähän aikaa hiljaa. En tiedä mitä vastasivat, vai jättivätkö pikkuisen pohtimaan itse asiaa, sillä jatkoimme matkaa hauvelin kanssa.
Mutta siinä hetkessä oli jotain hyvin herkkää ja kaunista. Se selkeästikin pysäytti pienokaisen vanhemmat miettimään joko itse kysymystä taikka sitä, miten se oli noussut lapsen mieleen… 🙂

’Minä annan teille levon’ –  Tuo Jeesuksen lupaus on minusta ihana. Milloin olemmekaan rasittuneita fyysisesti, stressaantuneita henkisesti tai uupuneita raskaiden tunteiden painosta, on joku, jonka puoleen voi kääntyä ja pyytää apua ja helpotusta oloon.

Jeesus voi ottaa raskaat taakkamme kannettavakseen. Jos asetumme Hänen ikeeseensä alle (jota on hyvä kantaa) niin Hän voimakkaampana kannattelee kuormaa ja me saamme ikään kuin kulkea siinä rinnalla, tuntematta enää painon raskautta.
”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Rauhaa ja voimaa – Levon lisäksi Jeesus lupasi antaa seuraajilleen rauhan ja Hengen voiman. 

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

”Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk.24:49)

Kristus, kuinka tarvitsemmekaan Sinun Rauhaasi ja Voimaasi, Sinun vaikutustasi niin omaan elämäämme kuin koko maailmaamme. Anna Valosi säteillä meihin ja täyttää meidät. Auta meitä sekä vastaanottamaan että välittämään muille Sinun huolenpitoasi. 

Kiitos että annat meidän levätä Sinun läsnäolossasi. Anna Rakkautesi muuttaa meitä, niin että voimme löytää Sinun valtakuntasi salaisuuksia. Auta meitä ihmettelemään lapsen lailla, ja luottamaan apuusi. 
Kiitos että olet kanssamme, joka askeleella. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 65:2–6, 9, Ps. 136:1–9, 25–26, Neh. 8:5–10 ja 1. Tess. 5:16–24.

29.8.2021. Viime viikolla, kun olin lukenut 5 päivänä uutisia afganistanilaisten tilanteesta,  poikani tuli käymään. Kerroin kuinka kroppani oli alkanut reagoida ihmisten hätään siellä. Poikani totesi että nyt olisi varmaan taas uutistauko paikallaan. Päätin tehdä uutislakon. Ja muutaman päivän kuluttua viiltävä kipu rinnassa/sydämessä oli hävinnyt.

Miten auttaa? – Mietin (taas kerran) kuinka se että murehdin toisten hätää ei auta mitään eikä ketään. On paljon rakentavampia ja hyödyllisempiä tapoja. Kuten konkreettinen auttaminen, siten kuin se on itselle mahdollista.

Rukouksia – On kuitenkin yksi asia, jota jokainen voi aina tehdä: rukoilla lähimmäisten puolesta; olivatpa he sitten lähellä tai kaukana, ja olipa tilanne millainen tahansa.
Jumala kuulee rukouksemme. Voimme rukoilla Kristuksen läsnäoloa, suojaa ja varjelusta.
Ja että Hän ilmestyisi kirkkaudessaan siellä, missä pimeyden voimat koettavat ottaa valtaa.

Lähimmäinen – Kirkkovuosikalenterin johdanto tämän pyhän teemaan ’Lähimmäinen’:
’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Ensi pyhän teksteistä nousi esiin jokaisesta sellaisia ominaisuuksia, joita soisi itsellään olevan – ja joita myös Taivaallinen Isämme toivoisi meillä olevan.
Oi, millainen tämä maailma olisikaan, jos meillä kaikilla olisi alla olevat ominaisuudet aktiivikäytössä… 🙂

Jeesus toteutti näitä ominaisuuksia elämässään. Hän näytti omalla esimerkillään meille, miten  meidän tulisi kohdella toisiamme.
Vaan eihän se aina niin helppoa ole. Kyllä meitä koetellaan noiden ominaisuuksien suhteen useinkin. Onneksi Kristus kulkee kanssamme. Hän ohjaa, auttaa, vahvistaa ja opastaa meitä Henkensä kautta, kunhan vain sitä pyydämme. – Miten me omin voimin ja neuvoin selviytyisimmekään?

Armelias – Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.  (Ps. 112:5–9)

Tuo psalminkohta on ihan täytenään niitä toivottuja ominaisuuksia: 
oikeamielinen, luottavainen, vakaa, vahva, rohkea ja antelias.
Mitkäköhän noista mahtavat olla omalla kohdalla parhaiten hallussa, ja mitä niistä olisi tarve harjoitella & harjoittaa enemmän?
Varmaan olisi ihan hyvä juttu aina välillä tulla tietoiseksi niistä, joissa on itsellä toivomisen varaa. 🙂

Uskollinen – Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
    Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.  (Ruut 1:8–11, 14–18)

Sitoutuminen – Luen parhaillaan Raamattua läpi. On mielenkiintoista, kuinka joka lukemisella siitäkin huomaa uusia asioita. On kuin joitakin kohtia ei olisi aiemmin lukenutkaan.
Joku aika sitten luin Ruutin kirjan.
Tällä kertaa kirjan tuosta kohdasta juuri tuo Ruutin ehdoton sitoutuminen ja päättäväisyys nousivat erityisesti esiin. Miten vahva kiintymys ja lojaalisuus Ruutilla olikaan Noomia kohtaan. Hän oli valmis jättämään oman maansa ja kulttuurinsa seuratakseen Noomia.
Luultavasti myös Noomi oli ollut erityisen huolehtiva ja rakastava miniäänsä kohtaan.  

Rakastava – Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:8–10)

Rakkauden voima –  ’Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.’  On aika huikea tuo Paavalin toteamus: ’Näin rakkaus toteuttaa koko lain’.
Miten me tarvitsemmekaan Rakkauden voimaa tähän maailmaan, lähelle ja kauas. Me ihmiset kun olemme heikkoja, on ihana tietää että meillä on Auttaja, joka kulkee rinnallamme ja joka itse on Rakkaus.

Kristus haluaa antaa sydämeemme, mieleemme ja koko olemukseemme niillä hyviä ominaisuuksia, joita Hän itse on. Kunpa muistaisi pyytää Häntä tulemaan avuksi aina kun tuntuu etteivät omat voimat riitä jossain tilanteessa.
On aika huikea tuo Paavalin toteamus: ’Näin rakkaus toteuttaa koko lain’.   

Antelias – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”  (Mark. 12:41–44)

Huolenpitoa – Mieleen tulee erityisesti Itä-Afrikan maat, joissa kiertelin vuosituhannen 1. kymmenellä. Ne köyhät kylät, joissa vallitsi vahva yhteisöllisyys. Toisista pidettiin huolta. Oli itsestään selvää, että perhe, jossa jo oli iso lapsikatras ja jossa jokapäiväisen leivän saanti oli aina epävarmaa, otti luokseen orvoksi jääneen sukulais- tai naapurilapsen. Yksi suu lisää ruokittavaksi, mutta oli luottamus, että jotenkuten selvitään, päivä kerrallaan.  

Kristus, anna meille rakastava sydän. Johdata ja auta meitä hyviin tekoihin. Anna Rakkautesi säteillä maailmamme joka kolkkaan.
Kiitos että että olet Veljemme ja Vapahtajamme. 🙂

Maailman Valo – ”Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.”
Sanoessaan nuo sanat Jeesus tiesi että hänet pian surmattaisiin, eikä hän sen jälkeen vaeltaisi enää samalla tavalla, yhtä konkreettisti tunnistettavissa olevassa muodossa ihmisten keskuudessa.
Ylösnousemuksen jälkeen tarvittiin, että opetuslasten (sydämen) silmät aukenivat näkemään uudella tavalla, jotta he olisivat kyenneet tunnistamaan suljettujen ovien läpi saapuvan Mestarinsa ja uskomaan, että Hän todella oli siinä, heidän kanssaan.

Ihmeellistä ja ihanaa on, että ylösnoussut Kristus tulee yhä meidän ihmisten luo, että Hän on kanssamme, ja meissä. 
Rukoillessamme parantumista ei sitä toivottua, näkyvää tai tuntuvaa parantumista suinkaan aina tapahdu. Ajattelen kuitenkin, että aina tapahtuu jotakin, kun Hänen Henkensä vaikuttaa meissä. Jokin muuttuu, ehkä tapahtuu vapautumista mielen, tunteiden tai fyysisellä tasolla, tai jotain muuta hyvää. Ehkä huomaa rauhan laskeutuneen sieluun,

Kristus, Parantajamme, kiitos että olet kanssamme. Sinä tiedät kaiken, näet tilanteemme, näet mitä tarvitsemme. Kiitos että tahtosi meitä kohtaan on hyvä.
Auta meitä avautumaan ja vastaanottamaan sitä, mitä tahdot meissä tehdä, tänäänkin. 😉

Alla oleva laulu on jostain syystä soinut mielessäni useamman viikon ajan. Googlatessa selvisi, että se on englantil. kansansävelmä, joka v. 1986 otettiin virsikirjaan Anna-Maija Raittilan sanoituksin. Tässä Mustarastas -yhtyeen esittämänä. 

Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten – Mustarastas

Sydäntemme Kuningas – Uutisia lukiessani on tullut syvä suru Afganistanissa hädässä olevien ja sieltä turvaan pyrkivien puolesta. 
Kuuntelin 2  versiota afganistanil. kristill. laulusta Chun Bengaram.
Toisessa sanat englanniksi, toisessa saksaksi, hieman erilaisin käännöksin. 
”…maailman kuninkaat surmaavat hallitakseen maailmaa,
meidän Kuninkaamme antoi elämänsä tullakseen sydämeni Kuninkaaksi.”
”…kuninkaat uhraavat toisia valloittaakseen maailman,
mutta meidän Kuninkaamme uhrasi itsensä voittaakseen sydämeni itselleen.”

https://www.youtube.com/watch?v=qCkkD40LygA
https://www.youtube.com/watch?v=US2XLtsyA2g

’Olet Valoni pimeydessäni’, laulussa todetaan. Rukoillaan, että Kristus tuo Valonsa kaikille, jotka ovat ja elävät tällä hetkellä pelon ja toivottomuuden tilassa.      

Laulun alla olevaa linkkiä klikkaamalla ilmeni, että afganistanil. kristill. radioasema Sadaye Zindagi on julkaissut valtavan määrän kristillisiä lauluja. 
Sydämelleni tuli vahva tarve rukoilla myös tuon radioaseman ja sen toimittajien puolesta. Että radioasema voisi jatkossakin rohkaista afganistanil. kristittyjä, vahvistaa uskoa ja luottamusta Kristukseen, joka on kaikkia valtoja ja voimia suurempi. 

Muut tekstit: Ps. 30:3–6, 12–13, Ps. 146:5–10, 2. Kun. 5:1–15 ja Ap. t. 3:1–10.. 

6. 8.2021, Kesä- ja heinäkuu olivat Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maamme mittaushistorian lämpimimmät suuressa osassa maata. Välillä luonto on saanut tarvitsemaansa virkistystä sateesta, ja vieläkin vaan jatkuvat kauniit ja lämpimät päivät. – Ah ihanuutta!

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. 
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään,
ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.  (Ps. 81:9–17)

’Etsikkoaikoja’ on ensi pyhän aihe. Etsikkoajaksi kutsutaan aikaa, jolloin Jumala kutsuu ihmisiä; aikaa jolloin Hän aivan erityisesti Kutsuu lähelleen, yhteyteensä, kuuntelemaan tahtoaan: sitä miten Hän toivoo meidän toimivan elämässämme.

Kärsivällisyys koetuksella – Israelin kansan etsikkoajat olivat välillä aikamoisia. Jumala koetti johdattaa kansaansa vuoroin lempeästi, vuoroin kovalla kädellä.
Lukemattomia kertoja joutui sekä Jumalan että israelilaisten kärsivällisyys koetukselle! Välillä israelilaiset kuuntelivat Jumalaa ja seurasivat Hänen opastustaan, sitten alettiin kiukutella, kapinoida ja toimia oman mielen mukaan. Kunnes Jumala laittoi stopin heidän puuhilleen, ja niin palattiin nöyrinä takaisin Hänen tahtonsa noudattamiseen. 

’Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. – Psalminkirjoittaja kuvaa, miten kovasti Jumala toivoo, että hänen ohjeitaan (käskyjään) noudatettaisiin. Niille, jotka niitä noudattavat, on luvassa parasta vehnää ja kalliosta hunajaa. 

Missä määrin ymmärrän, miten Hän haluaisi minun kulkevan elämänpolkuani?
Missä määrin kuuntelen Hänen tahtoaan? Esim. sitä, millä tavoin suhtautua ja menetellä erilaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa?
’Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!’
Voin kuvitella Jumalan syvän huokaukset, niin tuhansia vuosia sitten kuin meidänkin aikanamme… 

Sata vuotta sitten lasten yleisenä kasvatusmetodina oli rankaiseminen. Jos lapsi oli tottelematon, siitä seurasi jonkinasteinen rangaistus. Yleistä oli ruumiillinen kuritus, mikä nykyään on lailla kielletty.
Kurittaminen herätti pelkoa, ja pelon vuoksi tottelemista.

Sittemmin on ymmärretty, kuinka lapsen kannustus, kehuminen ja kiitos (aina kun siihen on aihetta) toimivat useimmiten paljon paremmin kuin uhkailu tai rankaiseminen. Lämpimät, rakkaudelliset,  kannustavat sanat saavat pienen lapsen haluamaan lisää sitä hyvää oloa, joka niistä seuraa, Näin hänen hyvät puolensa ja rakentavat toimintamallit alkavat vahvistua ja ne vähemmän rakentavat vähetä. Vähitellen lapsi alkaa oivaltaa, millainen käytös tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin ympäristölle.  

Ehkäpä Luojamme tarkoitus oli alun perin se, että itse oivaltaisimme miten kannattaa toimia, jotta harmonia pysyisi yllä niin suhteessa Häneen kuin lähimmäisiin.
Eihän se ihan niin mennyt kuitenkaan. Ihminen kadotti sen siunatun paratiisillisen tilan, jossa oltiin suorassa yhteydessä Jumalaan, ja jossa kaikki se mitä elämiseen tarvittiin oli saatavilla. 

Parasta vehnää ja hunajaa – Ja kaikesta siitä huolimatta, miten olemme epäonnistuneet, tehneet virheitä ja kulkeneet omia teitämme, meillä on taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä ja haluaa antaa lapsilleen ’parasta vehnää ja hunajaa’.

Rakkauden avulla – Kun erämaavaellus ja sitä seuraavat ajat luvatussa maassa olivat täynnä epäonnistumisia ja mokia, eivätkä rangaistukset tehonneet kuin vähäksi aikaa kerrallaan, Jumala muutti strategiaansa. Hän lähetti Poikansa ohjeistamaan meitä ihmisiä aivan eri tyylillä. Kasvatusmetodi vaihtui rankaisuista Pojan opetuksiin ja tekoihin (joista suurin ja ratkaisevin oli lunastustyö ristillä).
Kristus tuli opettamaan Rakkautta, jonka avulla paha nujerretaan. Ja osoittamaan, kuinka Hän itse on tuo Rakkaus.  

Taivaallinen Isämme, auta meitä kuulemaan tahtoasi elämässämme. Anna meidän kasvaa Poikasi Kristuksen kaltaisuuteen. Kiitos kärsivällisyydestäsi. Kiitos että etsit meitä yhteyteesi. Kiitos että rakastat meitä ja tahdot meille parasta. 🙂

Muut tekstit: 1. Moos. 18:20–32,  Hepr. 3:15–19 ja Matt. 11:20–24. 

Elämään vievä tie – Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
    Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. (Hepr. 10:19–25)

Kaikkein pyhimpään – Ensi pyhän teksteistä tämä ote heprealaiskirjeestä puhutteli meikäläistä eniten. ’täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään’ – se oli tuon ajan juutalaisille jo ajatuksenakin täysi mahdottomuus. Jerusalemin temppelin väliverhon läpi sai astua ainoastaan ylimmäinen pappi, ja hänkin vain kerran vuodessa: suurena sovituspäivänä.  

Ylipappi kaikkia varten – Ylösnousemuksensa jälkeen Kristuksesta tuli suuri ylipappi, ei vain juutalaisille vaan kaikille. Hänestä tuli koko maailman Vapahtaja. Jeesuksen kuoleman hetkellä  maa järähteli ja temppelin esiverho repeytyi ylhäältä alas saakka. Raamattu ei kerro ylipappien reaktiota, mutta uskoisin heidän olleen aikamoisen järkyttyneitä. 

Heprealaiskirje julistaa, että siitä lähtien kaikki ovat voineet ja voivat tulla Jumalan eteen luottavaisina, ilman pelkoa, puhtaina, ’vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta’. 

24.7.2021. Viime viikonloppuna kokoonnuttiin koko perhe viettämään yhdessä lämmintä kesäpäivää. Koska synttärini oli ollut jo aikaa sitten, en osannut odottaa että sitä olisi huomioitu. Oli vain löydetty kaikille sopiva ajankohta (ei aina niin yksinkertaista meidän poppoolle), jolloin syötäisiin yhdessä ja nautittaisiin toistemme seurasta,

Juhannuksen alla vanha aurinkovarjoni muuttui puolikuuksi: rajuilma heitti sen kuin ilmapallon kukkapenkkiin, jonka seurauksena puolet siitä roikkui katkenneiden puurimojen varassa. (Varjo oli niin raskas avata ja sulkea että se sai yleensä aina olla auki, ja kuvittelin sen kestävän tuonkin puhurin.)
Poikani toi tilalle heidän samanmallisen varjonsa varastosta. Olin siitä kiitollinen, sillä tarkoituksena oli istua pihalla Juhannuksena.

Vaan mikä yllätys olikaan viime lauantaina, kun poika perheineen tuli pitkän paketin kanssa: sain uuden päivänvarjon, joka avautuu ja sulkeutuu keveästi kahvalla! Vahingosta viisastuneena aion sulkea sen aina kun on tiedossa kovaa tuulta. 

Miniä oli aiemmin ehdottanut että hankkisin pöytätuulettimen nauttiessani heidän viileästä sisäilmastaan. Kotiin tultuani aloinkin etsiä sellaista netistä, todeten että ne oli myyty loppuun pk-seudun myymälöistä, joten Jätin asian sikseen.
Olivat kai arvanneet tämän ja jutelleet keskenään, sillä toisaalla asuvat poika ja miniä toivat mukanaan tuulettimen! Olivat löytäneet sellaisen oman paikkakuntansa liikkeestä.  

Ihana virkistävä olo tuli tuulettimesta! Vaikka viileä sää tulikin heti seuraavana päivänä pitkän hellejakson jälkeen, on ihanaa että on tuo vempain, tulevien hellepäivien varalle.
Olen yleensä sellainen sinnittelijätyyppi, joka ajattelee että kyllähän tässä pärjäillään hyvin näinkin. Mutta kyllä olen iloinen sekä tuulettimesta että aurinkovarjosta!! 

Ylipäätään tuntuu niin hyvältä ja suloiselta, kun perhe huolehtii hyvinvoinnistani.  Kiitollinen ja onnellinen olo on siitä. – Sanalla tulee kuitenkin mieleen, kuinka paljon on niitä, joilla ei ole ketään, joka huolehtisi. Heitä, joille tämä pitkä hellejaksokin on ollut (esim. heikon terveydentilan tai korkean iän vuoksi) tosi tukala.        
Eräs lähihoitajana työskentelevä ystävä on kertonut, kuinka monen vanhuksen asunnossa on ollut tuskaisen kuumaa. Olisipa hienoa, jos jatkossa järjestyisi – tavalla tai toisella – hellejakson aikaan tuulettimia niitä kipeästi tarvitseville. 

Totuus ja viisaus  – Antifoni:
Sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!.  (Ps. 51:8)

16.7.2021. Nyt on luonnonvedet aivan ihmeellisen lämpimät. Pari päivää sitten, kun pojanpoika lähti ensin rannalta suppailemaan ja minä uimaan ja poikani jäi rannalle hauvani kanssa, lähti hauveli uimaan perääni. Se oli sen 3-vuotisen elämän 1. oma-aloitteinen uimareissu; ennen se on vain ruikuttanut rannalla mennessäni uimaan.
Eilen se teki pienen kierroksen vedessä ja jäi sitten katselemaan ihan rauhassa kun uin. Me edistytään, jee! 🙂
Myös vilvoitus pihalla olevassa pikkualtaan matalassa vedessä on viime aikoina ollut hauvalle  mieluisaa. (Ennen sitä on saanut houkutella altaaseen.)
Meillä ei ole kotona viilentäviä laitteita, joten sisällä on ollut +28 astetta nyt jo monta viikkoa. Vanha, helppo virvoituskeino on ollut apuna: jalat pesuvatiin, jossa on kylmää vettä. Toimii yhtä hyvin sisällä kuin ulkona – ja vaikutus on välitön. 🙂

Kristuksen kirkkaus (tulevan pyhän aihe) inspiroi minua aina. Nytkin niin, että tuli halu laittaa kaikki ensi pyhän tekstit tähän. 

Hän loistaa valona – Antifoni (Psalmin alussa ja lopussa laulettava lause):
’Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa.’ (Hab. 3:4)

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.  (Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11)

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
    Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”   (Luuk. 6:27–31)

”Teille, jotka minua kuulette…” – Tuosta tulee mielikuva, että Jeesuksen mielestä kannattaa puhua vain niille, jotka kuulevat, mitä hänellä on sanottavana. Mutta eihän se ihan niin ollut. Pieneksi olisi kyllä jäänyt Kristuksen seuraajien joukko. Hänen sanansa oli – ja on – tarkoitettu kaikille korville, ja sydämille.

9. 7..2021. – 3 päivää sitten uutisissa käsiteltiin uskonrauhan lakipykälää. Todettiin, että ’YK:n ihmisoikeuskomitea on useasti vaatinut Suomea poistamaan uskonrauhan rikkomisen lakipykälän, koska se rajoittaa sananvapautta. Uskonnon harjoittamista voitaisiin suojata nimittäin myös pykälällä, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmiä – tässä tilanteessa uskovaisia – vastaan.’

(Yle teki kyselyn kaikille 200 kansanedustajille, pitäisikö kyseinen lakipykälä, joka tuomitsee muun muassa Jumalan pilkan, poistaa rikoslaista. 105 kansanedustajaa vastasi. Yli puolet heistä ei kannata lain muuttamista.)

’Kansanryhmä’ – Itseäni tuossa uutisessa kiinnitin huomiota sanaan ’kansanryhmä’. Enpä ole koskaan ajatellut että uskovaiset muodostaisivat oman kansanryhmänsä. – Eihän siitä loppujen lopuksi ole niin kovin pitkä aika, kun usko Jumalaan oli luonnollinen asia, jota ei kyseenalaistettu. Usko vaikutti ihmisten elämässä tavalla tai toisella, niin arjessa kuin varsinkin juhlapyhinä. Nykyään Jumalaan uskominen ei ole (valitettavasti) enää mikään itsestäänselvyys. 

Mihin ’alaryhmään’ lukeudumme? – Jeesuksen sanojen mukaan on niitä, jotka kuulevat häntä.
Mutta koska meitä uskovaisiksi itseämme kokevina on niin monenlaisia, voisi ajatella, että uskovaisten ’kansanryhmän’ voisi jakaa moneen alaryhmään sen perusteella, millä lailla me Jeesusta kuulemme.
Lukeudummeko niihin, jotka
– kyllä kuuntelevat, mutta eivät halua kuulla, kun tulee liian vaikeita juttuja
– kyllä kuulevat, mutta unohtavat pian
– eivät ota kuulemaansa tosissaan
– ottavat tosissaan ja vielä muistavat
– muistavat ja laittavat kuulemansa käytäntöön 

Mihin noista kuulun? Entä sinä? – Tietenkin tahtoisin kuulua tuohon viimeiseen joukkoon, joka kuulee, ottaa tosissaan, muistaa ja laittaa vielä käytäntöönkin Jeesuksen opetukset (ideaalisti = joka tilanteessa).  Mutta kyllä nuo Jeesuksen kehotukset ovat haasteellisia…
”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat…”
Ajattelen, että vain harvat taitavat pystyä näitä käskyjä noudattamaan, Varsinkin joutuessaan  oikein kovalle paikalle.  

Tarkoittaako Jeesus toisen posken kääntämisellä, että pitäisi antaa väärintekijän tehdä mitä vain itselle? Että pitäisi tahdottomasti alistua pahan edessä? Ei suinkaan.
Ymmärrän Jeesuksen tarkoittavan, että merkitystä on sillä, mitä tapahtuu sisällämme. Jos alamme hautoa vihaa, katkeruutta tai kostonhimoisia ajatuksia, se myrkyttää sisimpäämme, ihmissuhteitamme, elämäämme.
Jos on juuttunut sellaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, voi pyytää Vapahtajaamme avuksi. Hän jos kuka tietää, mitä on joutua kaltoinkohdelluksi. Ja Hän myös tahtoo ja voi auttaa ja vapauttaa katkeruuden ja vihan kahleista. 

Takaisin valoon – Katsoin Yle Areenasta draamadokumentin Takaisin valoon. Sanottakoon heti alkuunsa, että se oli rankkaa katsottavaa, en suosittele kovin herkille.
Siinä nuori, henkisesti hauraassa tilassa oleva nainen kertoo, kuinka hän hyväuskoisuutensa vuoksi joutui huijatuksi ja kaapatuksi.  
Lakimiehenä esiintynyt mies palkkasi hänet avustamaan ulkomaille toimintaansa laajentavaan lakifirmaan, Tämä lähetti naisen Saksaan, ja kehotti siellä naista ostamaan omalla luottokortillaan siellä 2 autoa. Nainen oletti, että firma maksaisi ne myöhemmin hänelle. Lakimies tuli perässä, ja he ajoivat autoilla Euroopan halki. Lopulta päädyttiin Tunisiaan. Vasta siellä naiselle alkoi selvitä matkan todellinen tarkoitus.

Passiivista vastarintaa – Miehen käytös naista kohtaan muuttui täydellisesti. Hän piti tätä  telkien takana eri asunnoissa, pahoinpiteli häntä ja musersi hänet psyykkisesti ja fyysisesti. Naista pidettiin nälässä, ja hänen ruokaansa laitettiin huumetta. – Kaikesta kokemastaan huolimatta hän sanoi mieluummin kuolevansa kuin suostuvansa kaappaajansa vaatimukseen, siihen bisnekseen, johon nuoria naisia huijataan tai kaapataan ulkomaille.
Nainen teki passiivista vastarintaa, eikä mies tiennyt, millä olisi saanut tämän taipumaan tahtoonsa.

Merkki taivaasta – Kerran tuo nuori nainen rukoili: ”Jumala, jos aiot pelastaa minut täältä, anna joku merkki.” Samassa taivaassa välähti valo. ”Jos tuo oli merkki Sinulta, anna se vielä uudestaan”, hän jatkoi. Valo välähti taas taivaalla. 
Pian tuon jälkeen lakimies sairastui, ja nainen sai oman puhelimensa käsiinsä ja soitettua äidilleen ja kerrottua tilanteestaan.
Tyttö, jonka kodissa häntä tuossa vaiheessa pidettiin, pyysi että nainen näyttäisi kuvan äidistään. Äiti sanoi puhelimessa lähettävänsä kuvansa tytölle, jos tämä kertoisi osoitteensa. Tyttö tavasi osoitteen, ja näin nainen lopulta saatiin vapautettua.

Sairaalassa lääkäri totesi, ettei hän olisi selvinnyt enää hengissä kuin korkeintaan muutaman päivän, niin heikossa kunnossa hän oli. Hänet autettiin pyörätuolissa koneeseen, ja niin hän pääsi takaisin Suomeen. 

Kun tuota naista kohdeltiin julmasti, hän käänsi (kuvaannollisesti) toisen poskensa. Hän oli ollut hyväuskoinen ja tullut kauhealla tavalla huijatuksi. Mutta huolimatta siitä, miten häntä kohdeltiin, hän ei taipunut kiusaajansa tahtoon.

Anteeksiannon voima – Kertoessaan tarinaansa hänessä ei tunnu olevan minkäänlaista merkkiä katkeruudesta tai vihasta sieppaajaansa kohtaan. Hän puhuu anteeksiannon merkityksestä, ja käsitykseni on, että anteeksianto on auttanut häntä paljon paranemisprosessissaan. 

Suomessa, sosiaalitoimistossa nainen tapasi eläkkeellä olevan papin, joka rohkaisi häntä sanomalla, että kaikista kokemuksista voi seurata jotain hyvää.
Dokumentin lopussa nainen käy terapiassa; hän on ryhtynyt maalaamaan: Ja kirjoittamaan ajatuksiaan. Tässä muutama: 
– Myöhäistä on vain silloin kun lopettaa ajattelemasta.
– Tähti on sakaroiltaan viisas. Se osoittaa jokaiseen suuntaan valoa.
– Ihme synnyttää jokaisen päivän, jokainen päivä ihmeen.

Jumala on Rakkaus, todetaan 1. Johanneksen kirjeessä. Kirje kehottaa rakastamaan Rakkaudella, joka tulee Jumalasta. 
’Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.  Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.’ (1.Joh.4:7-8) 

Jumala, opeta meitä rakastamaan niin kuin Sinä rakastat, niitäkin  lähimmäisiämme, joita meidän on vaikeampi rakastaa. Tarvitsemme Sinua, Sinun vaikutustasi sydämessämme.
Kiitos, että näet meidät, kiitos että olet kanssamme. Kiitos että Sinun Henkesi tekee hyvää työtään meissä. Kiitos Rakkaudestasi.  

Gott ist nur Liebe – Taize – yhteisön laulu

Laulun suomal. sanat:

”Kristus on rakkaus, uskalla elää rakkaudelle.
Kristus on rakkaus. Älä pelkää.”

Muut tekstit: Ps. 28:1–2, 6–9, Joos. 24:21–27  2. Kun. 6:8–23 ja Hepr. 12:25–29.