15.9. 2014.   Jumala auttaa, antaa voimia, hoitaa, parantaa – tänä päivänä aivan kuten 2000 v. sitten. – Huomaanko omassa elämässäni, kuinka usein saan Häneltä apua? Huomaanko/muistanko kiittää siitä vai jatkanko vain huojentuneena eteenpäin, unohtaen pian tilanteen, jonka kanssa olin kamppaillut ja josta en omin voimin olisi jaksanut eteenpäin? Aina välillä olen kirjannut ylös niitä asioita joista olen kiitollinen ja joissa olen kokenut saaneeni Jumalalta avun. Unohdan niin helposti. Paljon on jäänyt kirjaamatta. Nyt – taas kerran – päätin ottaa tavan käyttöön! Tuntuu niin hyvältä, kun joskus löytää vihon tai paperin, johon on niitä kirjoittanut. Yleensä osuvat käteen juuri silloin, kun kaipaan rohkaisua. Kun kirjoittaa ylös niitä hyviä asioita, joista saa olla kiitollinen (vaikka kuinka pieniltä ja vähäpätöisiltä saattaisivatkin tuntua), alkaa huomata kuinka lukemattomilla tavoilla taivaallinen Isämme pitää meistä huolta.      

1.9.2014.   Jotkut pitävät Jeesusta vain historiallisena hahmona, joka varttui Nasaretissa ja aikuisena opetti ja paransi ihmisiä. Joillekin avautuu toisenlainen todellisuus lukemalla.
Eräs vanhus, joka oli koko elämänsä ollut vahva omassa uskossaan (ei uskonut ylösnousseeseen Kristukseen), sai eteensä Johanneksen evankeliumin ja alkoi lukea sitä. Hän kertoi, että sitä lukiessaan totuus yhtäkkiä laskeutui hänen sisäänsä kuin kirkkaana, voimakkaana valonleimahduksena. Hän tajusi, että Kristus on elävä ja on keskuudessamme. – Mitkään vastaväitteet eivät enää tehonneet: hänen maailmankatsomuksensa oli muuttunut.
Jotkut kohtaavat Kristuksen fyysisten vaivojen parantajana, sielunhoitajana, monenlaisista kiinnikkeistä vapauttajana. Lukemattomilla ihmisillä ympäri maailmaa on tästä omakohtaisia kokemuksia. – Kun on saanut kokea Hänen apunsa, siitä tulee todellisuus, jossa ja jota haluaa elää.
Kristuksen voiman kohtaaminen voi olla jopa niin radikaali, että se muuttaa koko elämän suunnan, kuten alla olevan Nickyn tarinassa. 

Oikeutta – Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia. Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi. Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  (Ps. 146: 5-10)

25.8.2014.  Me suomalaiset taidamme olla aika innostuneita kaikenlaisista luonneanalyyseistä ja itsetutkiskelutesteistä. Kun eteen tulee lomake, jossa voi selvittää omia taipumuksiaan, kykyjään tms. alkavat kynät vauhdilla täyttää rukseja. Tavoitteena kun on löytää niitä vahvoja puoliaan – ja kyllähän me kaikki kaipaaamme rohkaisua ja vahvistusta.
Toinen juttu on jos pyydetään täyttämään sellainen analyysitesti, joka pyrkii selvittämään niitä heikkoja puolia…  – äh, tarviiko…?

Evankeliumikirja neuvoo itseanalyysiin tähän tapaan: Jumalan sana kehottaa meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme, ja oikeanlainen itsensä tunteminen on löydettävissä  oikeanlaisella asenteella. Itseriittoisuus vääristelee ihmisen todellisuudentajun. Itseriittoinen mm. kuvittelee, että pystyy täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin. Kun sitten oivaltaa ja myöntää itselleen, ettei se nyt niin mennytkään, voi hellittää omavoimaisesta yrittämisestä ja ottaa vastaan Jumalan armon lahjana.

Testeissä pyritään löytämään hyvät puolet, jotta niitä voi lähteä kehittämään ja vahvistamaan. Mutta mitä tehdä niille ei-toivotuille tunteilleen, reagoinneilleen, ajatuksilleen ja tekemisilleen? Niihin kun törmäilee vähä väliä. Ennen kuvittelin, että niiden kanssa täytyy itse koettaa tsemppailla. Voi mikä helpotus kun minulle lopulta valkeni, että on Eräs, joka jo kauan on toivonut saavansa auttaa minua. Hän vain antoi minun yrittää itse ensin ja katseli (varmaan myötätuntoisesti) miten yritin oman tahtoni voimalla. Odotti, kunnes vihdoin hellittäisin itseriittoisuudestani ja antaisin Hänen alkaa vapauttaa minua niistä ei- toivotuista ajatus-, tunne- ja toimintamalleistani.  Jotta tulisi tilaa sille, mitä Hän haluaa minussa luoda.
Tätä työtä Hän tekee minussa jatkuvasti (hommiahan riittää!). – Joskus huomaan vasta pitkän ajan kuluttua, että hei, en enää reagoikaan tai toimikaan siten kuin ennen! Olen vapautunut vanhasta kaavasta!

Kristus haluaa tehdä meissä kaikissa hyvää työtään, kunhan vain sen sallimme; kun irrotamme tiukasta otteestamme ja annamme Hänelle ohjat. Ja vau, siinä ne hyvät puolet vasta alkavatkin kehittyä ja vahvistua, kuin huomaamatta. Sillä kun hyvässä (tai tässä tapauksessa sanoisin: parhaassa mahdollisessa) seurassa on ja liikkuu sydän avoinna, ei se voi olla vaikuttamatta myönteisesti sisimpään.

Puhdas sydän, vahva henki – Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi! Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu  ja suo minun iloiten sinua seurata.   (Ps. 51: 6-14)

Create in me a clean heart – Keith Green

”Luo minuun uusi sydän, oi Jumala ja vahvista oikeanlaista henkeä minussa.
Älä ota minulta Pyhää Henkeäsi, palauta minuun pelastuksesi ilo ja
vahvista oikeaa Henkeä minussa.” 

Kaikki vallassasi – Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?”
– Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.  (Job 42: 1-6)

Mitä teen? – Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.  (Room. 7: 14-25)

Aber Du weisst den Weg für mich – Taizé

”Jumala, anna ajatukseni suuntautua Sinuun, Sinun luonasi on Valo, Sinä et unohda minua.
Sinun luonasi on apu, Sinun luonasi on kärsivällisyys.
En ymmärrä Sinun teitäsi, mutta Sinä tiedät Tien minulle.”

Poikien vastaukset – Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”  ”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”   (Matt. 21: 28-32

”Mitä te tästä sanotte?” kysyy Jeesus. . – Siinä ylipapit ja kansan vanhimmat varmaan haukkoivat vähän aikaa henkeään.
Aloin pohtia milloin viimeksi hangoittelin ensin vastaan, mutta muutin sitten mieleni. – Oi niin useasti, että siitä tulisi tosi pitkä lista…! Vaan miksi piti ensin olla vastahankaan? Jokin kumma systeemi minussa vain tuppasi toimimaan niin. Nykyisin koetan kuunnella rauhassa ensireaktiotani. Eräs ystäväni on erityisesti auttanut tässä, on jo niin monesti sanonut minulle: ”Taasko sanot että ’tuota en ainakaan ikinä tekisi’? Katsotaan vain miten käy…”
Milloin taas lupasin tehdä jotain, enkä tehnytkään… hmmm, no  tuli heti mieleen yksi juttu. Mutku tilanne muuttui, puolustelen… – Pidän itseäni velvollisuudentuntoisena tyyppinä, joka hoitaa sen minkä on luvannut. Sovittu asia mutkistuu kuitenkin, jos siihen tulee jokin itsestäni riippumaton ’mutku’.  Tietyn ajankohdan sopiminen tuo asialle selkeyden: se merkataan allakaan ja se on sillä sinetöity. – Jeesuksen vertauksessa isä kehottaa: mene tänään. Ok. – Mutta jos tulee luvanneeksi jotain mille ei määritellä tiettya aikaa, kuten että ’ollaan yhteyksissä’, jää asia ainakin minun kohdallani usein ’roikkumaan’; yhteydenpito kun ei vaan ole vahvimpia puoliani. Ei tule tartuttua luuriin, vaikka tietää että se olisi hyvä asia.

Entä yhteydenpito Yläkertaan (kuten monet mielellään asian ilmaisevat)? Jossain mainostettiin Laajakaistaa, joka on auki 24/7,  ja on vieläpä täysin ilmainen. – Miten usein tulee käytettyä tätä Laajakaistaa? Toisessa päässä ollaan aina kuulolla ja kaivataan yhteydenottoa. Jääkö luuriin tarttuminen odottamaan jotain erityisen sopivaa ajankohtaa…?
Jollei pidä yllä tuota niin olennaista ja tärkeää yhteyttä, voi juuttua pelkästään omiin tohinoihinsa. 

Paavali laittoi kirjeeseensä roomalaisille neuvojensa ja varoitustensa joukkoon lohdulliset ja rohkaisevat sanat: ”Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” (Room.6:19)

Elämänpituista koulua varmaan sen oppiminen, että  kuulisi Jumalan tahdon vahvemmin kuin omansa… ja että vielä sitten toimisikin Hänen tahtonsa eikä sen oman tahtonsa mukaan. Tarkkailuluokalla taidetaan olla, mutta hyvä on olla ja opiskella, kun Ope on mitä kärsivällisin, viisain, armahtavin ja rakastavin. Onhan Hän itse Rakkaus. Hän nostaa meidät kun epäonnistumme, ja kun askeleemme tai uskomme horjahtaa. Hän näkee sen Valon, jonka on sisimpäämme antanut. Hän sanoo: älä katso omaan heikkouteesi, vaan katso siihen, mitä Minä haluan sinussa ja elämässäsi tehdä. Sillä Hän rakastaa meitä ja tahtoo meidän parastamme.

We fall down, but we get up – Donnie McClurkin

”Me putoamme, mutta nousemme taas ylös.
Koska pyhä on vain syntinen, joka putosi ja nousi jälleen ylös.
Emme voineet jäädä sinne alas, joten nousimme ylös.
Lankeamme, ja nousemme uudelleen. Siispä… nouse taas ylös.”

18.8.2014.  Etsikkoaika... mitä se nyt merkitsikään… – piti vähän googlata.
– Aamenesta öylättiin – sivuilta: Etsikkoaika on aika, jolloin Jumala katsoo kansansa puoleen (Luuk. 1:68, 19:44) ja kutsuu ihmisiä. Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisen ihmisen elämänkaaren vaiheeseen että seurakunnan tilanteeseen, jolloin koetaan Jumalan erityisesti puhuttelevan.
–Evankeliumikirja: Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).
–Urbaani sanakirja: sana on raamatullista alkuperää, mutta on levinnyt yleiskieleen ja tarkoittaa sitä, että jokin asia tai tapahtumasarja vaatii juuri sillä hetkellä toimenpiteitä. Ellei niihin ryhdytä, menetetään joko mahdollisuus tai voidaan joutua tosi hankalaan tilanteeseen.

Jäin miettimään tuota omiin kykyihin luottamista. Tai itse asiassa sitä, jos ei luota omiin kykyihinsä. – Varmaan yhtä lailla se, että kuuntelee omaa epävarmuuttaan, estää kuulemasta mitä mieltä Jumala on asiasta. 
Omassa elämässäni on ollut aikoja, jolloin tuli vikistyä ja vastusteltua, kun pyydettiin johonkin, mikä tuntui  itselle liian haastavalta. Mutta yleensä toisessa päässä oli tarpeeksi sinnikäs suostuttelija. Jälkeenpäin olen voinut nähdä loogisen jatkumon, dominoefektin. Kun yhteen asiaan uskaltautui, siitä siunautui myöhemmin muita juttuja, jotka olisivat jääneet tekemättä ja kokematta, jos olisi sanonut ei edellisille asioille.

Jumala rakastaa meitä lapsiaan ja tietty toivoo että teemme hyviä päätöksiä, ja niitä asioita, joita Hän mahdollisuuksina eteemme johdattaa. Silloin kun huomio on enemmän itsessä kuin Hänessä, ei niitä välttämättä huomaa, taikka sitten ei uskalla ryhtyä niihin.       

Muita jumalia? – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.  (Ps. 81: 9-17)

Vieraita jumalia… – uh, onkohan niitä elämässäni? Ja jos on, niin millaisia? Onko esim. asioita, jotka tuntuvat niin tärkeitä, että ne saavat jättämään Jumalan kanssa olemisen kakkoseksi, kolmoseksi tai jopa ihan kokonaan?
’Oma aika’  –   Silloin kun lapseni olivat pieniä, he olivat minulle ykkössijalla. Halusin antaa heille niin paljon rakkautta ja huolenpitoa kuin vain osasin; hellyyttä ja läheisyyttä – sitä, mitä itse lapsena olin kaivannut. (Yhä ajattelen, että mitä pienempi lapsi, sitä enemmän rakkautta ja huomiota hän tarvitsee.) 
Kun olin kotiäitinä, lasten päiväuniaika oli ’omaa aikaani’, jonka omistin Jumalan etsimiseen. Kun aloitin työt, se oli perheen lisäksi myös rakas ja tärkeä, mutta olin iloinen suht. lyhyistä työpäivistä; jäi aikaa niin perheelle kuin Jumalan etsimiselle. – Nyt kun lapset ovat aikuisia enkä ole enää työelämässä, voin itse päättää, miten ja mihin päiväni käytän. Kuitenkin minun on päivittäin tietoisesti otettava se aika, jonka vietän ihan vain Jumalan kanssa. Muuten kaikenlaiset tekemiset ja touhottamiset valtaavat päiväni. Jos ja kun näin käy, se ei ainakaan paranna mahdollisuuksiani havaita Hänen johdatustaan elämässäni.

Ehkä jonain päivänä opin elämään kuten veli Laurentius aikanaan, jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, kaikissa arkisissa askareissakin. Tosin hän eli luostarin yksinkertaista elämää, mutta uskon että samalla tavoin voi elää meidänkin aikanamme, kaikenlaisten nykyajan turhuusilmiöiden keskellä, kunhan ei anna niille valtaa elämässään.

Ykkössijalle? –  Nuorena ajattelin, että jos perustan perheen, Jumalan etsintä jää kakkoseksi. Siksi päätin etten menisi naimisiin. Rakkaus ja kaipuu saada lapsia voittivat kuitenkin, ja voi että olen kiitollinen ja onnellinen siitä!
Niin siinä sitten kävikin, että perhe tuli etusijalle, ja Jumalan etsimiselle jäi yleensä vähän, joskus vähän enemmän aikaa.
Vieläkin olen sitä mieltä, että aikuistumiseensa saakka lasten hyvinvoinnin tulee olla vanhempien intresseissä etusijalla. Mutta nykyään näen asian kuitenkin toisin. Vaikka ihan vain Jumalan kanssa vietetty aika onkin tosi tärkeää, ymmärrän nyt, että silloin kun pysyy (tai siis pyrkii pysymään) Hänen yhteydessään jatkuvasti, kaikessa olemisessa, tekemisessä ja kanssakäymisessä, Hänen läsnäolonsa vaikuttaa ja välittyy siihen mitä teemme; siihen miten kohtaamme läheisemme ja kommunikoimme heidän kanssaan.
Ollaanhan siinä yhteydessä kaiken hyvän Lähteeseen; Lähteeseen, josta voimme ammentaa Rakkauden voimavirtaa.  

Jumala haluaa olla ykkössijalla elämässämme, ja pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää miksi – mikä merkitys sillä on meille kaikille. Olen myös huomannut, etteivät ulkoiset olosuhteet tai elämäntilanteet niinkään, vaan sisäinen asenteeni, valintani ja se mihin/miten suuntaan huomioni, vaikuttavat Jumala-suhteeseeni.
Se että olemme yhteydessä Jumalaan, ei suinkaan merkitse, ettemmekö olisi samalla täysin läsnä lähimmäisillemme. Voisi sanoa miltei päinvastoin, sillä tuossa yhteydessä olemme lähempänä sitä, mitä todellisuudessa olemme,

No One Else – New Creation Church

”Herra, vain Sinun armostasi voin Sinua tässä palvoa,
on suuri etuoikeus saada kohdata Sinut kasvoista kasvoihin.
Ei ole ketään vertaistasi, ei ketään yhtä ihmeellistä, ei ketään voi verrata Sinuun.
Vain Sinua haluan palvoa, taivaitten, tähtien ja maan Luoja,
vain Sinua palvelen ja julistan sinun verratonta arvoasi.”

Niin löydätte rauhan – Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
   ”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.”  (Jer. 6: 16-19)

’Uh!’ oli 1. reaktioni; rankkaa tekstiä profeetta Jeremian suusta: onnettomuutta tulossa. Mutta sitten oivallus: hei, tuohan on ihan loogista. pahoilla ajatuksillammehan on huono vaikutus niin omaan kuin läheisten hyvinvointiin. Kyllä sillä on väliä millaisille ajatuksille annamme pääkopassamme tilaa. Ne vaikuttavat ympäröivään ilmapiiriin; niillä on vaikutuksensa siihen mitä ja miten puhumme ja teemme; ne heijastuvat tunteisiimme. – Siksi rauhan ajatusten, rakkaudellisten ajatusten (niin päässä kuin sydämessä) viljely kannattaa…

Juurinesteen virtauksesta –  Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.  (Room. 11: 17-24)

Taisi roomalaisia vaivata jonkinlainen ylpeysvirus, kun Paavalin näin piti heitä ravistella. Mutta eihän meitä…
– Rakas Taivaan Isä, varjele meitä tältä salakavalalta virukselta, joka kaikin keinoin haluaa ottaa meistä vallan.  Leikkaa (hellävaraisesti please) asenteistamme pois epäterveet oksat, karahkat ja versot. Auta meitä kasvamaan Sinuun niin lujasti kiinni, etteivät minkään sorttiset ’lahottajasienet’, ’tuholaishyönteiset’ tai ’citykanit’ pääse nakertamaan, estämään juurinesteen virtausta, katkaisemaan yhteyttämme Runkoosi. Kiitos!

Nasaretilaiset reagoivat – Jeesus sanoi:
    ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus vain jatkoi matkaansa. Ei välittänyt haukkujista, ei vihaisista syyttäjistä. Eikä kukaan tehnyt hänelle mitään. Hänestä säteili voimaa, johon kukaan ei pystynyt. – Jeesuksen ei ollut tarkoitus pudota jyrkänteeltä.
       Luukas ei kerro mitä tarkalleen tapahtui, kun tilanne äkisti muuttui. Tilanteesta syntyy  minulle mielikuva vihasta puhisevista kylän asukkaista, jotka yhtäkkiä jähmettyvät paikoilleen, kuin joku olisi painanut pause – nappulaa. – Ällistyneet ilmeet: mitä tässä oikein tapahtui??? – Sitä varmaan jäivät pohtimaan. Vasta Pääsiäisen, ylösnousemuksen tai viimeistään Helluntain jälkeen ehkä tajusivat.

I believe You are my Healer – Aaron & Amanda Crabb

”Sinä kannattelet jokaista hetkeäni, tyynnytät raivoisat mereni,
kuljet kanssani tulen läpi ja parannat kaikki sairauteni.
Luotan Sinuun. Uskon että olet Parantajani.
Uskon että olet kaikki mitä tarvitsen, olet osani,
enemmän kuin riittävästi minulle, Jeesus olet kaikki mitä tarvitsen.
Mikään ei ole mahdotonta Sinulle, Sinä pitelet maailmaani käsissäsi. ”

11.8.2014.   Miten uskollisesti ja vastuullisesti hoidamme Jumalalta saatuja lahjoja? Sitä kysytään ensi pyhän teksteissä. Evankeliumikirja toteaa, että meidän tulisi käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä ja olla uskollisia myös pienissä, vähäisiltä tuntuvissa asioissa.
Nuo neuvot varmaankin useimmat meistä myöntävät hyviksi. Toinen juttu sitten, miten niitä pystyy elävässä elämässä toteuttamaan. (Tekstit käsittelevät enemmänkin luontaisia, syntymässämme saatuja lahjoja kuin niitä Hengen lahjoja, joita meille annetaan alkaessamme palvella Kristusta.)
Joillakin on perheen tuki takanaan, kuten esim. lahjakkaalla brasilialaisella laulajapojalla Jotta A:lla, joka pienestä pitäen on palolla ja sydämellä palvellut Jumalaa lahjallaan. (Varhaisimmalla videolla, jonka Jotasta löysin, hän laulaa ylistyslaulua 6-vuotiaana ison srk:n edessä kuin olisi siihen syntynyt.)
Nykyisin 17-vuotias Jotta on hengellisten laulujen laulaja ja säveltäjä. Tulee hyvä olo kun katsoo ja kuuntelee kuinka joku on antautunut niin kokosydämisesti käyttämään Jumalalta saamaansa lahjaa ylistääkseen Häntä ja kertoakseen Hänen hyvyydestään.

Vaikken ymmärrä portugalia, oli kiva kuunnella ja katsoa Jotan lauluosuus, ja myös hänen iloaan ja valoisuuttaan haastatteluosuudessa.

Descansarei – Jotta A:

Kesti vähän aikaa ennen kuin muistin mikä laulu tämä olikaan:
Hillsong’in Still — Rauhassa, levossa (Psalmista 46)

”Piilota minut nyt siipiesi suojaan, peitä minut valtavalla kädelläsi.
Kun meret nousevat ja ukkoset jyrähtelevät, kohoan kanssasi myrskyn yläpuolelle.
Isä Sinä, Kuningas, hallitset tulvat. Pysyn tyynenä, tietäen että Sinä olet Jumala.
Löydä, sieluni, rauha Kristuksessa ainoastaan.
Tunne Hänen voimansa hiljaisuudessa ja luottamuksessa
(Kuoro: Jumalani… Jumalani…Jumalani…)
– Pysy levollisena, tietäen että Minä Olen Jumala”

Ihmeellinen liitto – Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi –  se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi. – Opeta minut tuntemaan käskysi! Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.   (Ps. 119: 129-136)

Älä anna minkään vääryyden vallita minua.… – siinäpä vaikka ihan joka päivälle sopiva pyyntö. En tarkoita vain sellaista vääryyttä, jota saattaa tulla ulkopuoleltani ja kohdistua minuun, vaan yhtä lailla sitä, etteivät sisimmässäni syntyvät väärät ajatukset, sanat, tunteet ja teot saisi minussa valtaa.
Tämä tulee mieleen aina joskus myös Isä meidän -rukouksen kohdassa ’päästä meidät pahasta’. Tiedän että Jumala ei ohjaa elämäämme pahoja asioita eikä Hän myöskään automaattisesti poista niitä. Mutta silloin jos/kun niitä tulee, Hän auttaa meitä muuntamaan asennoitumistamme niihin, kun sitä pyydämme. Negatiiviset reaktiot (pelot, loukkaantumiset, katkeroituminen, viha jne.) ovat kyllä valmiita ottamaan hallintavallan heti jos/kun tilaisuus vain aukeaa. Jeesuksesta tuli elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta kaikkien noiden meitä nitistämään pyrkivien ’sortajiemme’ voittaja. – Kristus meissä, Hänen Henkensä vaikutus meissä, on niitä vahvempi. Paraneminen alkaa, kun annamme Hänelle toimintavallan sisimmässämme. Vaikka muutos tapahtuisi hitaasti, se on niin merkityksellistä. Kristus haluaa, että olemme vapaita. Jotta ymmärtäisimme ja lopulta voisimme Paavalin tavoin huojentuneena  huokaista, taikka iloisena huudahtaa: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti!”

Vapaaksi sortajista –   Minulla kesti kauan ennen kuin tajusin, ettei minun tarvitsekaan itse koettaa taistella sortajiani vastaan. Että Jumala haluaa auttaa minua muuntamaan vääränlaiset ajatukset ja suhtautumiset itseäni, toisia sekä eteen tulevia tilanteita kohtaan. Kun annamme Kristuksen olla Vapauttajamme, Hän nostaa hellävaraisesti pintaan alitajunnan kätköissä olleita tunteita, jotka säätelevät reaktioitamme ei-toivotulla tavalla. Jotta ne enää ohjaisi elämäämme, vaan että voisimme kuunnella enemmän sitä, miten Jumala haluaisi meidän toimivan.
Sortajiamme ovat myös omaksumamme uskomukset, ettemme ole tarpeeksi hyviä, ettemme  osaa tai onnistu jne. Ne voivat aiheuttaa jopa niin vahvan epäonnistumisen pelon ettei uskalla edes yrittää.
Jumala haluaa, ettemme jättäydy sortajiemme taikka olosuhteidemme vangiksi. Hän näkee kaikki ne lahjat ja kyvyt, joita Hän on meille antanut, ja tietty Hän toivoo meidän käyttävän niitä… luovuutta kaikenlaisilla käytännön ja itseilmaisun alueilla, erilaisia kädentaitoja, sinnikkyyttä, viisautta ratkoa ongelmia, loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä, organisointikykyä, tunneälyä (kuten myötätuntoa, myötäelämisen kykyä), auttamisen ja kuuntelemisen kykyä, liikunnallista ja taiteellista lahjakkuutta, tai millaisia lahjoja meistä kukin nyt onkaan saanut.
Luojamme haluaa että olemme täydesti sitä, miksi Hän on meidät tarkoittanut ja että käytämme niitä kykyjä joita Hän on meille antanut, työtä tehdessä ja/tai vapaa-aikana. Niiden käyttäminen tuo elämään iloa, innostusta ja voimaa.

Orpo, koditon korealaispoika Sung-bong Choi (22v) karkasi 5-vuotiaana orpokodista, koska häntä pahoinpideltiin siellä. Pieni poika ei antanut olosuhteiden, yksinäisyyden ja ankean elämän lannistaa itseään. Sung-bong hankki elantonsa myymällä kadulla purkkaa ja energiajuomia 10 v:n ajan, nukkuen portaikoissa ja yleisissä käymälöissä. Kun Sung-bong kuuli erään esiintyjän laulavan upeasti, se herätti hänessä intohimon laulamiseen. Hän harjoitteli kuuntelemalla lauluja, laulaen mukana. Katulapsena hän koki tosi rankkoja, itseensä kohdistuvia asioita. – Laulaessaan hän voi unohtaa ne ja tuntea olevansa kuin toinen ihminen.

Suhde lähimmäisiin – Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. (Sananl. 14: 21-22, 25, 31)

We are the world  – 12 – vuotiaan Jotta A:n esittämänä (lasten Talent -kilpailussa)

”Tulee aikoja jolloin kuulemme tietyn kutsun, jolloin maailman tulee yhdistyä.
Ihmisiä menehtyy, ja on aika lainata kätemme elämälle, kaikkein suurimmalle lahjalle.
Emme voi jatkaa teeskentelyä/uskottelua päivästä päivään, että joku saa pian aikaan muutoksen.
Olemme kaikki osaa Jumalan suuresta perheestä ja totuus, tiedät, on että rakkaus on kaikki mitä tarvitsemme.
Me olemme maailma, me olemme lapset. Me olemme ne, jotka tuomme valoa päivään. Joten ruvetaan antamaan.
On valinta, jonka me teemme, elämämme näin pelastetaan.
On totta että me saamme päivän paremmaksi. Sinä ja minä.”

Vastavuoroisuutta – Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
’Sillä, joka oli koonnut paljon,  ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän,  puuttunut mitään.’  (2. Kor. 8: 9-15)

Talentteja – Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”     (Matt. 25: 14-30)

Keniassa –  Tulee mieleen 8 v:n takainen Kenian matka kahden ystävättäreni ja poikani kanssa (jolle matka osui  sopivaan kohtaan juuri ennen perheensä perustamista). Eräässä kaupungissa eräs pastori, jota en entuudestaan tuntenut, kutsui toisen ystävättäreni ja poikani kirkkonsa, kun taas tuttu pastori vei minut ja toisen ystävättäreni omaan kirkkoonsa. Poikani isäntäpastori saarnasi yllä olevasta Jeesuksen vertauksesta. Tavatessamme taas kaikki hän ehdotti, että tilaisuuden tullen poikani pitäisi saarnan.
Seuraavana päivänä menimme kaikki kirkkoon, jossa minua oli pyydetty puhumaan. Noustessani pitämään omaa osuuttani otin englanninkielisen Raamattuni, jolloin poikani kysyi, saako lainata puheeni ajan suomenkielistä Raamattuani. – Siitä hän etsi tuon Jeesuksen vertauksen talenteista ja luki sen uudelleen.
Kun hänen vuoronsa tuli, hän kertoi edellisenä päivänä saarnaa kuunnellessaan jääneensä miettimään, että ajatusta voisi vielä jatkaa. Niinpä hän kuvasi srk:lle Jumalan lahjojen käyttämisestä näin: Jumala on antanut jokaiselle jotain, jossa olemme hyviä ja taitavia. Käytämme kykyjämme yleensä sellaisella alueella, jossa tunnemme olomme turvalliseksi; jossa tiedämme osaavamme ja pärjäävämme. Mutta kun Jumala näkee, että voi luottaa siihen, että hoidamme hyvin tehtävämme, Hän antaa mahdollisuuden astua uudelle alueelle, oman mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle. Jos rohkenemme tehdä sen,  saamamme lahjat vahvistuvat ja monipuolistuvat. Mukavuusvyöhykkeemme ovat ympärillämme kuin laajenevina kehinä, mahdollisuuksina. Jokaisella kehällä Jumala antaa meille lisää vastuuta. Itsestämme on kiinni, otammeko askeleen seuraavalle kehälle, pelkäämättä epäonnistumista, vai jäämmekö siihen, missä tunnemme olomme turvatuksi. Uskallammeko astua niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat olemassa?

Kätkettyjä lahjoja? –  Katsoin poikaani ja ajattelin että tuossa hän itse parhaillaan otti askeleen johonkin sellaiseen, mitä ei varmaan aiemmin olisi osannut edes kuvitella tekevänsä. Hän käytti opettamisenlahjaansa ja kykyänsä tyynesti ex tempore toteuttaa pyydetty juttu. Olin tosi iloinen ja onnellinen siitä, miten hän tarttui hetkeen. ”Hieno esitys oli”, totesi ystävättäreni, mikä tietty vielä lisäsi siitä jäänyttä hyvää oloa.
Ajattelin myös näitä kenialaisia srk:laisia: uskon että moni jäi pohtimaan asiaa omalla kohdallaan. – Onko minussa ehkä kätkettynä jokin sellainen Jumalalta saatu lahja, jota en vielä ole (täysin) ottanut käyttöön? Voisinko palvella Häntä ja lähimmäisiäni tavalla, joka ei ole vielä tullut mieleeni?

Jumalalla on meille kaikille varattuna monia mahdollisuuksia kasvaa ja vahvistua niissä osaamisissa, joita Hän on meille antanut. Ja Hän haluaa, että jaamme edelleen sitä, mitä Häneltä olemme saaneet.  – Jos Hän laittaa sydämellemme jonkin asian, jolla voimme tuoda iloa, rohkaisua, lohtua tms. lähimmäisillemme, kannattaa ottaa askel ajatuksesta tekoon. Sillä Taivaallinen Isämme on siinä mukana, kanssamme. Eikä haittaa, vaikka tulisi mokia tai jos kaikki ei mene juuri niin kuin itse olisi toivonut. – Sillä loppujen lopuksihan kyse ei ole niinkään meistä vaan lahjojen Antajasta.

Käytä minua, Herra – Jotta A ja Milena (4v?)  

http://www.youtube.com/watch?v=G_ehNaAdoFE

”Tutki minua, Herra, tunnet minut, murra sydämeni, muuta minut sanasi mukaisesti ja täytä minut kunnes löydän itsestäni vain Sinut.
Sitten… käytä minua, Herra, käytä minua majakkana, joka loistaa yössä,
siltana vesien ylitse, suojana erämaassa, nuolena joka osuu maaliinsa.
Haluan olla käytössä, Sinulle mieluisalla tavalla, milloin vain, missä vain.
Tässä on elämäni, käytä minua, Herra”

6.8.2014.  – Eräs ystävä kysyi kerran, miten voi tietää, mikä on totuus. Vaikka siitä on jo yli 10 v. muistan vieläkin hämmennykseni. Ei ole helppo kysymys, totesin. Ja sitten aloin selittää totuudesta jotain sellaista,  mikä ei ollenkaan tyydyttänyt kysyjän kaipaavaa sielua.
Raamatussa kuvattu Jeesuksen elämä ja toiminta on minulle totta: Jeesuksen kaste, jossa Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen ja Jumala ilmaisi hänet Pojakseen; se että hän vietti aikaa erämaassa ja vetäytyi myöhemminkin yksinäisyyteen rukoilemaan; se että hän valitsi 12 opetuslasta seuraamaan häntä; se että hän opetti, paransi sairaita, karkotti demoneja ja teki ihmeitä; se että hänet vangittiin ja ristiinnaulittiin; se että hän nousi kuolleista ja ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen.
Myös se on minulle totta, että ylösnoussut Kristus elää ja toimii yhä tänä päivänä keskuudessamme. Hän auttaa, opastaa tiellä, parantaa, vapauttaa, rohkaisee ja vahvistaa. Tämä on vuosien varrella tullut minulle todeksi, kun olen näitä asioita saanut kokea niin omalla kuin muiden kohdalla.
Erilaiset tulkinnat –  Mutta kun on kyse sellaisista uskon käsitteistä, joista Raamatussa löytyy erilaisia kuvauksia ja jotka jättävät mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille, minun on helpompi omaksua sellainen kanta, joka ei sulje pois niitä muita mahdollisuuksia, kuin ottaa vain vastaan jonkun esittämä tulkinta ainoana totuutena. Paljon näkee ja kuulee  opetuksia, joissa yhteen raamatunkohtaan vedoten julistetaan tuon kohdan perusteella absoluuttista totuutta.
Sain kerran vinkin että jos haluaa seurata mitä Suomen hengellisessä elämässä tapahtuu, kannattaa lukea Kotimaa – lehteä. Niinpä olen tilannut lehteä jo useamman vuoden. On mielenkiintoista lukea mm. erään papin pohdintoja sellaisista kristinuskon peruskysymyksistä, joihin ei löydy yksiselitteistä vastausta. Viime viikolla hän kirjoitti iankaikkisesta elämästä, pelastumisesta ja ihmisen valinnanvapaudesta. Eri raamatunkohdista voi vetää johtopäätöksen, että Jumala valitsee kenet pelastaa, taikka että ihminen itse tekee valinnan. Uskotpa kumpaan vaihtoehtoon tahansa, toisen raamatunkohdan perusteella olet harhaoppinen. – Siinä yksi esimerkki siitä, kuinka Raamatun olennaisimpiakin kohtia voi tulkita eri tavoin. Ja sitähän teologit ovat tehneet kautta aikojen.

Pilatus kysyi Jeesukselta, ”Mikä on totuus?” Sitä ei kerrota, vastasiko Jeesus hänelle. Mutta tullessaan takaisin kansanjoukon eteen Pilatus totesi, ettei voi havaita  Jeesusta syylliseksi. Sen enempää hän ei voinut (tai uskaltanut) sanoa puolustaakseen Jeesusta syyttäjiä vastaan.

Evankeliumikirja toteaa, että kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta, ja että Jumalan tunteminen ja Hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat totuuteen. – Jos voisi kelata aikaa takaisinpäin, niin vau, tuossa olisi nyt vastaus ystävälleni.

Iäti Korkein – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.   (Ps. 92: 5-10, 13-16)

Käännä sydämemme puoleesi – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”  (1. Kun. 18: 21-26, 36-39)

Whenever the heart shall turn to the Lord

”Kun sydän kääntyy Herran puoleen, verho poistetaan.
Herra on Henki. Ja siellä missä Herran Henki on, siellä vallitsee vapaus.”

Elävä ja väkevä – Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.  (Hepr. 4: 1-2, 9-13)

Sulautunut – enpä ole ennen tainnut huomata tuota sanaa. Hyvä sana! – Keskiajan mystikot (Luther mukaan lukien) puhuvat Jumalan Sanan märehtimisestä. Että mietiskellään sitä vähän samaan tapaan kuin lehmä syö ruohoa. Kaikessa rauhassa siis, levossa. Vihreällä niityllä, metsässä, kalliolla, rannalla tai sisällä omassa luku-/rukous-/mietiskelypaikassa. Pureksittava aines menee ’pötsiin’, nostetaan useamman kerran uudelleen mutusteltavaksi, kunnes se sulauduttuaan lopulta muuttuu ’maidoksi’. – Tai sitten väkevämmäksi juomaksi. – Hengentietä edetessä Jumalan sanaa ei enää haluakaan lukea pintapuolisesti, vaan uskaltaa antaa sen tunkeutua syvemmälle. Ja joskus se iskee suoraan suoneen, menee luihin ja ytimiin.

Vain hyvää –   Ennen kuin olin alkanut lukea Raamattua, minulla oli vahvat ennakkokäsitykset. En halunnut tutustua koko teokseen, kun tiesin siinä olevan paljon julmuutta (varsinkin Vanhassa Testamentissa). Halusin hyvänmakuista maitojuomaa – kirjoja, jotka ovat mielenkiintoisia ja joista tulee vain hyvä olo; sellaisia, joissa ei ole liian rankkoja juttuja pureksittavaksi. Jumalan on kyllä täytynyt tehdä minussa paljon töitä, sillä nykyään Raamattu maistuu minusta hyvältä! Enkä enää pelkää sitä, että  jokin teksti nostaisi sisimmästäni jotain muutakin kuin hyviä fiiliksiä. Esim. torjuntaa, hämmennystä tai surua.
(Sama koski esim. uutisia. Minulla oli pitkä ajanjakso elämässäni, jolloin vältin uutisten lukemista ja katsomista, koska – kuten Vanhassa Testamentissakin – niissä kerrotaan julmista tapahtumista. Nykyään tällaisten uutisten lukeminen herättää sen sijaan usein halun rukoilla uutisissa mainittujen puolesta.)
Vaikeat kohdat – Aloin ymmärtää vaikeasti nieltäviä raamatunkohtia uudessa valossa Hgin Raamattukoulun opetusten ansiosta. Ne valottivat taustoja: millaisena aikana, minkälaisissa olosuhteissa, kenelle tai mille yhteisölle tämä tai tuo kohta on sanottu tai kirjoitettu. Aloin löytää Raamatusta yhä enemmän ja enemmän hyviä uutisia.
Ja kun pimeän kätköissä olleita asioita nousee sisimmästäni Sanaa lukiessa olen siitä vain kiitollinen: vau, kiitos Jeesus kun nostit tämänkin jemmassa olleen asian esiin; se on minulle lupaava merkki siitä, että haluat minut siitä vapauttaa! Ja mitä enemmän juttuja nousee käsiteltäväksi ja vapautettavaksi, sitä vapaampi minusta tulee. Jes!
Ja käsitykseni on, että kun vapaudun alitajunnassa vaikuttavista asioista, joita sinne on kasautunut matkan varrella, lähestyn myös totuutta.

Elämän portti  –  Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”   (Matt. 7: 13-14)

Lyhyestä virsi kaunis, kuten ennen sanottiin. Taitaa olla kirkkovuoden lyhyimpiä evankeliumitekstejä tämänkertainen.
Tulee mieleen tilaisuus, johon eräs tuttava halusi minut viedä. Sen lopussa illan puhuja, Ruotsista tullut nainen, rukoili halukkaille. Menin pyytämään rukousta nivelrikkopolvelleni. Rukoiltuaan nainen kysyi vieressään olevalta mieheltä, tuliko tälle jotain mieleen. ”Ja, jag får bara att Han är glad att du går den smala vägen”, tämä sanoi minulle. (Minulle tulee vain että Hän on iloinen että kuljet kapeaa tietä.)
Ensin hätkähdin: uh, kuljenko kapeaa tietä! Siihen en ole pyrkinyt. Sen sijaan olen kaivannut ymmärrystä siitä, millä tavoin me kaikki tällä planeetalla nivoudumme Jumalan suunnitelmaan. Olen halunnut etsiä sitä, mikä meidät yhdistää eikä mikä meidät erottaa toisistamme.

Perheeksi –   Nyt, 3 v myöhemmin, näen tuon miehen lausahduksen toisessa valossa, positiivisemmin: vau, Jeesus iloitsee siitä, että olen jättänyt ne kaikki muut jutut (kurssit ja hoidot), joita tein aikaisemmin, ja lähtenyt seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä. Ja kuinka Hänen toiveensa on, että meistä kaikista tulisi yksi iso perhe, joka tunnistaa Hänet Vapahtajana, Jumalan Isänämme ja Pyhän Hengen vaikutusvoiman ja pyhyyden.
Ymmärrän Jumalan suunnitelmana sen, että koko ihmiskunta tulisi huomaamaan, kuinka Hän lähetti Kristuksen maan päälle kaikkia varten. Jotta me kaikki voisimme löytää  Hänet, portin, ja sen kautta oppisimme tuntemaan Tosi-Jumalan. Palaisimme Hänen yhteyteensä.

Narrow Road – Hillsong 

”Kuljemme tällä kapealla tiellä, palautettuina ykseyteen, Sinun toivossasi
ja vaikka pimeys täyttää polkumme, pelko ei saa meistä otetta, sillä me tiedämme:
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Todistamme Sinun toivostasi: vapaus syntien ahdingosta, Sinun Rakkautesi kautta.
Katseemme kiinnitettyinä tähän tehtävään kuljemme eteenpäin
totuus mukanamme, ykseydessä.
Rakkaus loistaa edessämme polullamme ja johdattaa jokaista askeltamme pimeydessä.
Ainoa huutomme on: saada tuntea Sinut.
Herra tässä olemme sydän nöyränä nähdäksemme Sinun tahtosi tapahtuvan.
Anna Rakkauden muovata meitä oman suunnitelmasi mukaisesti
niin että kannamme Tekijämme merkkiä”

30.7.2014.  Kaikki näkevät – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. (Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11)

Let it rain – Michael W Smith

”Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven. The Lord reigns, let the earth be glad, Let the distance shores rejoice. Clouds and thick darkness surround him, righteousness and justice are the foundation of his throne. The mountains melt like wax before the Lord, before the Lord of all the earth. The Heavens proclaim His righteousness, and all peoples will see His Glory. We want to see Your Glory, God! – Do you want to see His Glory? Lift your voices, lift your hands! Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven”

Minä-joka-olen – Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-Olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”  Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”   (2. Moos. 3: 9-15)

Minkä sanon nimeksesi? kysyi Mooses Jumalalta. Raamattu-uskonkirjat.net selventää asiaa näin:  Minä-joka-olen  (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen ja merkitsee ’minä olen’, ’hän on’. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa ’Herra’. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla ’Herra’, koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.

Nykyään yhä useampi juutalainen herää huomaamaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, se Messias, jota he ovat niin kauan odottaneet.

Tel Avivin kentällä – Pari vuotta sitten Israelista lähtiessäni minut otettiin Tel Avivin lentokentällä tarkempaan syyniin. Nuoret virkailijat avasivat laukkuni ja kyselivät matkani syytä. ”Oh, Jesus stuff!” he totesivat naureskellen. Yes, hymyilin, enkä ollut huomaavinani heidän ivallista asennettaan. Kun heillä ei tuntunut olevan minkään valtakunnan kiirettä matkalaukkuni ääreltä, totesin että tässähän avautui kiva keskustelutilaisuus. Vedin repustani Raamattuni ja näytin, kuinka suurin osa meidän Raamatustamme kertoo heidän kansansa vaiheista ja perustuu heidän Tooransa, ja kuinka vain osa siitä kertoo Jeesuksen elämästä. He olivat ällikällä lyötyjä. Ilmeni myös että heidän tietonsa Jeesuksesta oli niin rajoittunutta, että se puolestaan löi minut ällikällä (vaikken sitä tietenkään näyttänyt). – He alkoivat kiinnostua ja kuunnella ihan tosissaan. Uskon että se, että se, että heti alkuun totesin että me kristityt uskomme heidän Jumalaansa, sulatti heidän ennakkoasenteitaan ja mahdollisti sen, että he avoimina pystyivät kuuntelemaan. Lähtiessäni toivotimme iloisesti toisillemme Shalom’.

Shalom – rauhaa!  1/2  v. ennen tuota matkaa koin että tuli lähteä Israeliin uudestaan loppuvuodesta, Vaikka keväällä olin ollut siellä pyhiinvaelluksella ystävieni kanssa. Tämä tulisi kuitenkin olemaan rukousmatka: rukoilemista Israelin ja Gazan välisen rauhan puolesta. Kutsu oli niin vahva, että päätin lähteä sinne joka tapauksessa, mutta ihan kiva jos joku haluaisi lähteä mukaan. 8 ystävää lähti.

Raketteja – Saavuimme Israeliin samana päivänä, jolloin puhkesi vakava konflikti Israelin ja Gazan välille. Ollessamme Jerusalemin vanhassa kaupungissa alkoivat sireenit soida. Kirkkonsa edessä seissyt Jerusalemissa asuva anglikaanipappi totesi, että se oli vain varoitusmerkki juutalaisille, sillä sapatin alkaessa esiintyy joskus levottomuuksia vanhan kaupungin alueella. Vaikken ole sota-aikana syntynyt, tunnistin kuitenkin että nyt oli kyse vakavammasta. Majapaikkaan tullessamme luimme nettiuutisia. Sireeni oli varoittanut Gazasta ammutusta raketista, joka nyt 1. kertaa oli yltänyt Jerusalemiin saakka. Israelilaisten ilmatorjuntajärjestelmä oli estänyt sen osumisen kaupunkiin. Pari päivää myöhemmin ammuttiin Betlehemiäkin kohti raketti, mutta sekin torjuttiin. Israelin armeija vastasi näihin ilmaiskuilla rakennuksiin, joista raketteja lähetettiin.

Luostarissa – Majoituimme luostarissa, joka sijaitsi palestiinalaisalueella. Kaikki työntekijät olivat Betlehemissä asuvia palestiinalaisia kristittyjä. Katoliset nunnat auttoivat näin palestiinalaisnaisia hankkimaan elantonsa. Nunnilla oli myös hyvät, lämpimät välit asuinympäristönsä palestiinalaisiin. He ostivat näiltä kaiken luostarissa tarvitsemansa. Ja kun tarvittiin taksikuljetus lentokentälle, tilattiin tuttu palestiinalaiskuski.  Näin he auttoivat puutteessa eläviä, ja samalla rakensivat rauhaa vahvistavaa ystävyyttä.  Luostarin henkilökunnalta sain kuulla palestiinalaisten näkemyksen tilanteista. Ja kuin johdatuksesta (1. kertaa vetämilläni pyhiinvaellusmatkoilla) eräällä ystävällä oli läppäri mukanaan. Siitä seurasimme päivittäin tilanteen etenemistä, sillä paikallisilta ei oikein saanut objektiivista tietoa siitä, mitä todella oli tapahtumassa. Israelilaiset siirsivät tankkejaan Gazan rajalle maahyökkäystä varten. – Rukoilimme joka päivä sydämemme pohjasta rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Pommitus – Kansainvälisistä uutisista selvisi, että israelilaiset pommittivat niitä rakennuksia, joista raketteja lähetettiin Israelin puolelle, mutta enne sitä he varoittivat aina monin tavoin kohdetta ja sen lähialuetta (tekstiviestein, lentolehtisin ja räjähtämättömillä varoitusraketeilla, jotta ihmiset poistuisivat alueelta turvaan. Armeija koetti kaikin tavoin välttää viattomia ihmisuhreja. Gazaa hallitseva järjestö uhkasi pommittaa Tel Avivin lentokenttää. Tel Aviviin suunnatut raketit oli saatu torjuttua. Rukoilimme suojaa lentokentälle. (Täytyy sanoa, että tässä oli mukana myös omat intressit: piti päästä kotiin lipuissamme olevalla lennolla.) – Tel Avivin kaupunkiin suunnatut raketit oli saatu torjuttua.

Jokainen ihmishenki on arvokas – Sillä kertaa  maahyökkäystä ei tullut ja sotiminen päättyi tulitaukoon.  Nyt on murhe siitä suuresta ahdingosta ja hädästä, johon gazalaiset asukkaat ovat tahtomattaan joutuneet.  Koettamalla katsoa tilannetta sekä israelilaisten että gazalaisten kannalta herää sydämessä kysymys: eikö todellakaan löydy toisenlaista tapaa estää raketteja lähettävän ja hyökkäystunneleita Israelin puolelle kaivavan järjestön toimintaa kuin mitä Gazassa nyt tapahtuu?! – Kesäkuussa surmatun israelilaisnuorukaisen isä totesi, että jokainen ihmishenki on arvokas, että juutalaisen ja arabin veri on yhtä kallisarvoista. Ja surmatun palestiinalaisnuoren isä sanoi toiveensa olevan, että kostonkierre loppuisi, ja että vihdoinkin saataisiin rauha. – Rukoillaan sen puolesta.

Minä elän, aina ja ikuisesti – Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”  (Ilm. 1: 9-18)

Elämä jatkuu –  Täällä maan päällä elämme vain rajoitetun ajan. Miten tärkeää olisikaan jokaisen saada kuulla, ettei elämä lopu fyysiseen kuolemaan. Vaikken itse tunne sellaista henkilöä, josta tietäisin ettei hän usko, ettei elämä jatkuisi toisella puolen, tutkimusten mukaan heitä on paljon myös meidän maassamme. Kuten niitä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, että Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa jokaista lasta yhteyteensä. Ja sitä, miten suuri Hänen rakkautensa on meitä kohtaan, ja kuinka Hän haluaa sitä meille antaa; täyttää sydämemme Rakkaudellaan, jotta voisimme sitä välittää edelleen kanssaihmisillemme.

Jeesus Kristus, Alfa ja Omega, iäti elävä, on elämällään maan päällä, kärsimyksellään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avannut meille tien Taivaallisen Isämme yhteyteen ja ikuiseen elämään.
Kristus ilmestyi Johannekselle Patmoksen saarella tämän vanhoilla päivillä. Rex Harrisonin (joka tunnetaan ehkä parhaiten My fair lady – filmin prof. Higginsinä) viimeiseksi jääneessä roolityössä hän näyttelee apostoli Johannesta, joka häikäistyi ylösnousseen Kristuksen kirkkaudesta. . Tässä välähdyksiä filmistä:

Holy – The Apocalypse of Apostle John (Gilman & Asbury)

”Tässä olemme Jumala, tulemme valtaistuimesi, armoistuimesi eteen.
Voin nähdä salaman, tuntea jylinän, kuulla äänet valtaistuimesi ympärillä.
24 vanhinta kumartuen, heittäen kultakruununsa eteesi
ja neljä petoa (living creatures) karjumassa päivin öin.
Ja vain yksi sana tulee mieleeni; vain yhdellä sanalla voi Sinua kuvata:
Pyhä, pyhä Herra Kaikkivaltias. Ei ole ketään Sinun vertaistasi, Sinä Olet Pyhä. Pyhä…”

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Mark. 9: 2-8)

Livenä –  Pietari, Jaakob ja Johannes saivat nähdä livenä Jeesuksen kirkastumisen. Vau! Yksi niistä lukemattomista tilanteista Jeesuksen elämässä, joissa olisin halunnut olla mukana! Opetuslapset näkivät välähdyksen siitä kirkkaudesta, jossa Jeesus ilmestyi ylösnousseena Kristuksena Saulille (Paavalille) ja joka sokaisi tämän 3 päiväksi. Ja jonka Johannes näki uudestaan myöhemmin, näyissään Patmos -saaren vankeudessa.

Mooses oli kokenut Jumalan kirkkauden Siinain vuorella. Elian nähtiin nousevan taivaisiin. Voi vain aavistella, mistä he keskustelivat Jeesuksen kanssa. Mutta nuo sanat varmastikin painautuivat opetuslasten sydämiin pysyvästi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”

21.7.2014 .  Rakkauden laki – Ensikatsomalta nuo sanat istuvat epämukavasti toisiinsa. Rakkaushan virtaa sydämestä, ja lakia seurataan mielen ymmärryksen mukaan. – Jeesus kuitenkin yhdistää nuo kaksi, sydämen lailla. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”   

Uh, ei mitään helppoja vaateita. Ei ihme että ne on kategorisoitu käskyiksi eikä esim. toiveiksi. Toiveen voi ottaa huomioon, mutta sitä ei välttämättä pyri täyttämään. Käskyn noteeraa eri mielen- ja tunteentasolla, koska tietää että käskyn laatija/antaja on ihan tosissaan asian suhteen.
Kristuksen seuraajan rakkaus ei siis voi olla vain jotain lempeänsuloista hellittelyä, vaikka se tuntuisikin ehkä itsestä mukavalta, ja vaikka siihen sitäkin voi sisältyä. Kristus-rakkaus ei aseta omien toiveiden ja tarpeiden täyttämistä etusijalle. Taivasten valtakunnan rakkaus on väkevää, ja saa hyvää aikaan.
Voi hyvä Jumala, kuinka tarvitsenkaan tässä(kin) apuasi! Muovaa sydäntäni ja mieltäni. Muuta minua, ja meitä kaikkia, että Taivaan valtakunnan rakkaus virtaisi meissä ja kauttamme. Että voisimme tuoda Valtakuntaasi näkyväksi tässä maailmassa.

Voimani, apuni  –  Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa. Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.  (Ps. 28: 1-2, 6-9)

Think about His Love  – Jim Gilbert : https://www.youtube.com/watch?v=dBlRToCaZRc

”Ajattele Hänen Rakkauttaan ja hyvyyttään ja armoaan, jonka avulla selvisimme
Niin suuri on Isämme Rakkaus…
Kuinka voisin unohtaa Hänen Rakkautensa ja Armonsa?
… Anna tämän ajatuksen levätä sydämessäsi…
Jumala on meidän puolellamme – todella on! Hänen sanansa vahvistaa sen.
Missä Jumalan Rakkauden virkistävät henkäykset virtaavat tänään
Hänen Rakkautensa pyyhkii pois hämmennyksen ja herättää ylistyksen
Jumalan Rakkaus vaikuttaa niin että alamme rakastaa Häntä yhä enemmän
niin että voimme alkaa rakastaa toisiamme.
Jumalan mittaamaton Rakkaus meitä kohtaan, sinua ja minua kohtaan
Ajattele Hänen hyvyyttään ja suurta armoaan ja anna sen muuttaa sinua.”

Kuningaskäsky: rakasta – Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.  (Jaak. 2: 8-13)

Mitä Jaakob, Jeesuksen veli, tarkoittaa erottelulla? Piti tarkentaa, ja selvisikin aiemmista jakeista:
”Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: ’Istu tähän, tässä on hyvä paikka’? Köyhälle te sen sijaan sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tai: ’Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.’ Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?” (Jaak.2:2-4)

Tätä olisi varmaan hyvä aika ajoin testata itsessään: paljonko annan toisen ulkoisen olemuksen tai aseman vaikuttaa suhtautumiseeni ja käyttäytymiseeni häntä kohtaan? Miten paljon arvostelen toisia mielessäni? Millaisten asioiden perusteella arvioitan & arvostan ihmisiä?

Jumalan valtakuntaan – Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10: 17-27)

Jeesus katsoo ja näkee kysyjän sydämeen. Hän näki miehen vilpittömän pyrkimyksen ja varmaan suri, kun tämä kääntyi pois todetessaan ettei pysty luopumaan siitä aineellisesta hyvästä, mitä hänellä oli.

30 päivän ignatiaanisessa retriitissä Loyolassa 6 v sitten, sen viimeisellä viikolla, ohjaajani antoi mietiskeltäväkseni, olisinko valmis luopumaan kaikesta Kristuksen hyväksi. Huh… mitä kaikkea se voisi merkitä?! Sitä piti pureskella, nieleskellä ja sulatella pitkään. Otin asian mietiskeltäväksi ihan tosissani, en vain jonkinlaisena teoreettisena ajatusleikkinä. Ensimmäisenä tuli mieleen lapset. Mitä jos Herra lähettäisi jonnekin maailman kolkille lopuksi elämää? Apua, täydellinen ero rakkaistani! Entä ystävät? Ero heistäkin?! Muulla, kuten elämänmukavuuksilla, ei tuntunutkaan yllätyksekseni olevan niin merkitystä. – Mutta Herra, jos lähetät jonnekin tosi kauas, niin ethän mihinkään ankeaan ja karuun paikkaan? Sellaiseen, missä ei ole luontoa ympärillä… paikkaan missä sieluni kuihtuu… – Huomasin jossittelevani pitkään ehtoja suostumukselleni…
Vaikka mietiskelyssä lopulta löytyi rauha asian suhteen, toinen juttu olisi tosielämässä. Siis olisinko valmis – ihan oikeasti – lähtemään, jos ja kun tilanne tulisi eteen. – Eipä ole vielä tullut.

Muutosta – Onneksi siinä mikä itselle on mahdotonta, on Luojallemme mahdollista. Kun on tarpeeksi kauan paininut omien heikkouksiensa kanssa tuloksetta, on helpottavaa kuulla ettei peli olekaan menetetty. Jumala alkaa muuttaa meitä, jos ja kun  annamme Hänelle siihen mahdollisuuden. Arkuus ja pelokkuus voi Jumalan käsissä muuttua rohkeudeksi ja luottavaisuudeksi. Itsekkyys ja ylpeys voi muuntua myötätunnoksi ja auttamisenhaluksi, kitsaus anteliaisuudeksi. Katkerasta voi tulla lempeä, vihaisesta anteeksiantava, väkivaltaisesta rauhallinen. Tällaisia tositarinoita on vaikka kuinka paljon. – Joitakin Jumala on muuttanut kertaheitolla, mutta yleensä muuttuminen /vapautuminen tapahtuu pikku hiljaa.

Franciscus Assisilainen täyttyi Kristuksen rakkaudella. Varakkaan kangaskauppiaan poika heitti isänsä kankaat ikkunasta köyhille, hylkäsi huolettoman seuraelämän rikkaiden ystäviensä parissa ja lähti seuraamaan Jeesuksen oppeja. Hän auttoi hyljittyjä leprasairaita, perusti ystäviensä kanssa heille ja muille köyhille ensiapuasemia. – Äiti Teresa teki samaa Kalkutassa.
Jumala katsoo sydämemme kaipuuseen. Uskon, että jollei evankeliumin mies olisi lähtenyt pois vaan jäänyt Jeesuksen seuraan joksikin aikaa, hän olisi saattanut muuttaa mielensä. Sillä Kristuksen Rakkaus on kaikkia omia heikkouksiamme vahvempi.

Power of Your Love – Hillsong: https://www.youtube.com/watch?v=H9_0jiO5ZRM

15.7.2014 .  Uutisissa kerrottiin, kuinka kolme suomalaiskotia saisi erään suurlähettilään päivällisvieraakseen. Kohteet valittaisiin niiden joukosta, jotka esittäisivät kutsussaan parhaimmat perustelut, miksi hänen tulisi vierailla juuri heidän kodissaan. Suurlähetystön mukaan voittajat on valittu, ja vierailut toteutetaan lähiaikoina.

Eräs Suurlähettiläs ei kysele perusteluja: Hän haluaa tulla joka kotiin, eikä vain kertavisiitille. Ja kutsun saa esittää missä muodossa vain, vaikka pelkkänä huokaisuna. Tämä Suurlähettiläs myös kutsuu itse luokseen sellaisia, jotka eivät Häntä tunne. Hänen Suurlähetystönsä lähettien ’virkanimi’ apostoli tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoitti alunperin lähetettyä tai lähettilästä.
Alkuseurakunnan apostolit olivat spesiaalijoukkoa: saivathan he parasta mahdollista koulutusta kulkiessaan Jeesuksen kanssa Hänen opetuslapsinaan. Näin voisi helposti ajatella. Helppohan heidän oli lähteä hyvää sanomaa viemään, Pietarin kumppaneineen, kun olivat saaneet opetusta kädestä pitäen!
Vaan eivät kuitenkaan kaikki. Esim. Paavali. Hänen ei kerrota fyysisesti tavanneen Jeesus Nasaretilaista. Mutta Hän ilmestyy tälle Ylösnousseena Kristuksena. Tämä kohtaaminen Damaskoksen tiellä sai aikaan täyskäännöksen Paavalin elämässä. Hän omisti sen täysin uutisen levittämiselle: Jeesus on avannut tien ja johdattaa takaisin Jumalan yhteyteen.

Kristus opetti Paavalia sisäisesti, Pyhän Henkensä kautta. Hän oli Paavalille yhtä todellinen kuin niille opetuslapsille, jotka olivat kulkeneet Mestarin kanssa Galileassa ja Juudeassa. Uutinen levisi tosin siihen aikaan hitaasti ja vaivalloisesti apostolinkyydillä, mutta onhan siitä jo kulunut 2000 v.  Eikö homma siis ole jo hoidettu? Vastaus löytyy esim. katsomalla Damaskoksen nykytilannetta: 2 lähettilästä on jo luovuttanut epäonnistuttuaan rauhanneuvotteluyrityksissään Syyriassa; kolmas on aloittamassa.
Sanoman viejiä – Niin kauan kuin maailmassa on sotia, se tarvitsee lähettejä viemään sanomaa Rauhanruhtinaasta, Rakkaudensuurlähettiläästä.
Koska olemme kaikki niin erilaisia, tarvitaan myös erilaisia hyvän sanoman kertojia ja myös erilaisia tapoja kertoa. Se mitä olemme itse löytäneet, välittyy kauttamme erilaisissa kohtaamisissa itsellemme luontevalla tavalla, jos vain sen sallimme.  – Meitä kaikkia kutsutaan Jumalan Rakkauden, Ilon, Toivon ja Rauhan välittäjiksi. – Jeesuksen opetuslapsina olemme kaikki Hänen erityislähettiläitään.