Aihearkisto: Yleinen

Adventus glorificationis

1.12.2014   En osaa latinaa, mutta jotkut sanat vaan tuntuvat hohdokkailta. Kuten ensi pyhän nimessä Adventus glorificationis. Siinä vaan on enemmän saapuvan Messiaan loistetta, glooriaa, kuin suomal. versiossa: ’Kuninkaasi tulee kunniassa’. Evankeliumitekstissä Jeesus kertoo Jumalan valtakunnan tulemisen kirkkaudesta. 

Anna meidän nähdä kasvojesi Valo –  Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman. Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,  anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.   (Ps. 80: 15-20)

Alfa & Omega –  Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan! Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille! Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne!  (Jes. 44: 6-8) 

Alpha and Omega – Gaither Vocal Band

”Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija (ilmestysmaja) ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan (within them: heissä), ja heistä tulee hänen kansansa ja Kaikkivaltias Jumala itse on heidän kanssaan.
Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä itkua eikä kipua, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat, sillä ne ovat vakaat ja todet”.
Ja se on tehty.
Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Jumalan Poika, kuninkaitten Kuningas, herrojen Herra, Messias, Jehova, Rauhanruhtinas, Ihmisen Poika, Abrahamin siemen, Kolminaisuuden toinen persoona. Hän on suuri Minä Olen, Kaikkeuden Herra.”

Kärsivällisyyttä  –  Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. (Jaak. 5: 7-11)

Valtakunta on keskellänne –  Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”   (Luuk. 17: 20-24)

”Niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen…” – Monet ovat kertoneet nähneensä Ihmisen Pojan kirkkauden, kun Hän on ilmestynyt heille, usein tuoden lohdutusta ja rohkaisua toivottomalla hetkellä. – Entä kun Hän ei tule vain yksittäisen ihmisen luo, vaan niin että Hänen kirkkautensa valaisee koko taivaan… ?
Jeesuksen toista tulemista ja Jumalan Valtakunnan ilmentymistä maan päälle on odotettu kauan, ja koetettu arvailla aikoja. Vaan onko tarpeen yrittääkään ymmärtää, miten ja milloin? Olennaista taitaakin olla että tutustuu todelliseen Kuninkaaseen, niin ettei erehdy kumartelemaan vääriä kuninkaita. –  Miten opettelen tuntemaan Häntä? Missä määrin annan tilaa Hänelle, Hänen läsnäololleen elämässäni ja tekemisissäni?

Yllä olevan Luuk.17, 21. jae on vanhemmissa raamatunkäännöksissä (niin suomen-, ruotsin-, saksan- ja englanninkielen versioissa, ja sen verran kun latinal. käännöksestä arvailen, myös siinä): Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Kreikankiel. Raamattuni käyttää prepositiota, jonka käännösselityksen mukaan tarkoittaa nimenomaisesti ei ulko- vaan sisäpuolella olevaa (engl.’within’).
Itselleni tämä on ollut yksi keskeisimmistä aiheista. Ihmeellinen mysteeri, jota Hän haluaa paljastaa meille, kun annamme Hänelle aikaamme, kun hiljennymme kuuntelemaan.
Jeesus sanoi:
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14, 18-20)
Ja myös keskellämme, kyllä vaan! Ja erityisen vahvana silloin, kun kokoonnutaan Hänen nimessään; lupauksensa mukaan: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
Millä tavoin Kristus haluaa ilmestyä meille, ilmentää itseään keskuudessamme, meissä, sinussa ja minussa ja kauttamme, juuri tänään?

Christ, be our Light

”Odotamme pimeässä, valoa kaivaten, totuutta kaivaten käännymme puoleesi.
Tee meidät omiksesi, pyhäksi kansaksesi, valoksi, jotta maailma näkisi.
Kristus, ole Valomme! Loista sydämissämme, loista läpi pimeyden, loista kirkossasi.
Rauhaa kaipaamme levottomaan maailmaamme, toivoa kaipaamme epätoivoisille.
Vain Sinun Sanassasi on pelastava voima; tee meidät eläväksi ääneksesi.
Ravintoa kaipaavat monet nälkäiset, vettä kaipaavat monet janoiset.
Tee meidät leiväksi, joka murretaan toisille ja jaetaan kunnes kaikki ovat ravitut.
Suojaa kaipaavat monet kodittomat, ja lämpöä monet palelevat.
Tee meidät rakennukseksesi, joka tarjoaa toisille suojan,
elävistä kivistä tehdyksi muuriksi.
Monet ovat lahjat, monet ovat ihmiset, yhteyttä kaipaavat sydämet.
Suo meidän olla palvelijoita toisillemme, niin että Valtakuntasi saapuu.”

Ja Anna-Mari Kaskisen kaunis suomennos lauluun: 
Valoasi pimeyteemme, totuuttasi odotamme. Meistäkin tee kansaasi, Herra, valoa kaipaamaan.
Kristus, nyt jää sydämiimme, pimeyteemme. Loistamaan jää seurakuntaan odottavaan.
Viisautta kysymyksiimme, johdatusta odotamme.
Meistäkin tee kansaasi, Herra. Viisautta kaipaamme.
Armahtajaa ahdistukseemme, apuasi odotamme.
Meistäkin tee kansaasi Herra, armoa kaipaamme.
Henkeäsi heikkouteemme, lohduttajaa odotamme.
Meistäkin tee kansaasi Herra, Henkeä kaipaamme.

Nöyrä Kuningas

24.11.2014  Kirkkauden kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (Ps. 24: 7-10)

Psalmi 24 – Sons of Korah

Rauhan tuoja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9: 9-10)

Sakarja antoi tuleville polville merkin, josta tunnistaa tuleva Kuningas: Hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin. Todellinen Kuningas saapuu nöyränä, ei ulkoisesti uhoillen, armeijajoukkojen kanssa miekkoja kalistellen, vaan sisäistä kuninkuutta ja rauhaa säteillen. Hän opetuksensa tulee olemaan: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Rauhanruhtinas opastaa löytämään ja säilyttämään sellaisen Rauhan, joka ei järky haasteellisissakaan olosuhteissa. Hänen voittonsa on ikuisuusvoitto.

Kristuksen seuraajia  – Toissapäiväisessä, arkkipiispa Paavalin (1914-88) elämää käsitelleessä seminaarissa nunna Kristoduli kuvasi hengellistä opettajaansa lämmöllä ja kunnioituksella, samoin FT Paula Tuomikoski. Kumpikin oli ollut saanut Paavalilta tehtäviä hoidettavakseen ja saivat samalla mahdollisuuden tutustua häneen myös henkilökohtaisella tasolla.
Nunna Kristoduli totesi, että tavallisesti kun pääsee tutustumaan ihailemaansa henkilöön arkielämässä, ihanteet karisevat. Hänen tapauksessaan kävi kuitenkin päinvastoin. Nähdessään, kuinka Paavali eli jokapäiväistä elämäänsä aivan kuten opetti, hän arvosti tätä entistä enemmän. Kristoduli toimi pitkään Paavalin henkilökohtaisena avustajana tämän saatua sydänkohtauksen. Paavalin nöyrä, toisia ihmisiä kunnioittava asenne heijastui hänen jokapäiväisessä elämässään aamusta iltaan, kaikissa tilanteissa ja kohtaamisissa.
Kansainvälisessä konferenssissa, jossa kiistat johtivat vahvaan ristiriitatilanteeseen, Paavali oli rauhallisella väliintulollaan muuttanut koko kokouksen ilmapiirin.
Paavali ei Kristodulin mukaan koskaan puhunut negatiivisesti toisista. Kun toiset arvostelivat tai puhuivat negatiivisesti, Paavali vaikeni. Ainoastaan poskipäät alkoivat vähän punoittaa.
               Ihmiset aistivat Paavalin syvän hengellisyyden. Kun Venäjällä kuultiin, että Paavali oli tulossa yöjunalla, ihmiset kokoontuivat radan varteen siinä toivossa, että jos vaikka Paavali katsoisi ikkunasta ja siunaisi heitä. Englannissa eräässä luostarissa, jossa oli kaikkien arkkipiispojen valokuvat, Paavalin kuva oli tarkoituksella asetettu ylimmäksi.
Paavali ei kaivannut itselleen kunniaa. Kristoduli kertoi hänen pitäneen yksinkertaisesta elämästä. Sydänkohtauksensa jälkeenkin hän esim. halusi itse käydä torilla ostamassa vihanneksia. Hän piti torikauppiaista ja keskusteli mielellään heidän kanssaan.
Seminaarin kahvitauolla eräs mies kertoi nuoruutensa muistikuvia Paavalista, joka oli usein kyläillyt heidän kodissaan (vaikkei perhe kuulunut samaan kirkkokuntaan kuin se, jota hän johti): Paavalin tapa kohdata nuoret ja lapset oli mutkaton, lämmin ja huomaavainen.
Paula Tuomikoski totesi oman esityksensä lopuksi, että arkkipiispa Paavali näki taivaallisen valon ja säteili taivaallista valoa.

Sydämensäteilyä – Jotain tällaisista sisäisesti vahvoista ja nöyristä hengenjohtajista välittyy sisimpään, vaikkei heitä koskaan henkilökohtaisesti tapaisikaan. Muistan kuinka lapsena sisimmässäni heräsi lämpö, kun kuulin jonkun uutisen arkkipiispa Paavalista. Ja tuota kirjoittaessa muistin, että samanlainen tunne tuli kun kuulin jotain paavi Johannes XXIII:sta (paavina 1958-63). Vaikkei perheellämme ollut minkäänlaista suhdetta ortodoksisuuteen tai katolisuuteen, lapsensydän vain vaistosi, että nämä kummatkin kirkkojensa johtomiehet olivat hyviä, rakkaudellisia ja syvästi aitoja ihmisiä.   Kun äsken googlasin tietoa Johannes XXII:sta, ymmärsin, miksi hän teki vaikutuksen, vaikken lapsena hänestä tiennyt enempää kuin joittenkin uutisten kautta: samanlainen oli kuin nykyinen, rakentavalla tavalla radikaali paavi Franciscus.
Kun Johannes XXIII oli valittu paaviksi, hän totesi itsestään: »Monet haluavat paavin olevan valtiomies, diplomaatti, uusimpaan tieteeseen perehtynyt oppinut. Uusi paavi on kuin Jaakobin poika, joka kohdatessaan veljensä purskahti itkuun ja sanoi: ’Minä olen Joosef, teidän veljenne.’»
Paavi Johannes XXIII – nykyisen virkaveljensä tavoin – vieraili useissa Rooman kaupungin vankiloissa ja sairaaloissa, sekä kulki Rooman kaduilla tavallisen kansan parissa.

Enkelitkin haluavat nähdä tämän – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.  (1. Piet. 1: 7-12)

Odotettu saapuu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!  (Mark. 11: 1-10)

Hosanna in the Highest – Hillsong

”Näen kirkkauden kuninkaan tulevan tulipilvessä, koko maa järisee
Näen hänen rakkautensa ja armonsa pesevän kaiken syntimme
ihmiset laulavat hosianna, hosianna korkeuksissa
Näen sukupolven joka nousee ottamaan paikkansa epäitsekkäällä uskolla
Näen herätyksen liikehdinnän rukoillessamme, etsiessämme
Paranna sydämeni ja puhdista se, avaa silmäni näkemään näkymätöntä
Näytä kuinka rakastaa siten kuin Sinä olet rakastanut minua
Anna sydämeni murtua sille, mikä murtaa Sinun sydämesi
Kaikki minussa Sinun Valtakuntasi tarkoitukseen, kulkiessani maailmasta ikuisuuteen”

Kirjoitusten toteuttaja –  Luulenpa, että jollei Sakarja olisi kirjoittanut profetiaansa, Jeesus olisi yksinkertaisesti kävellyt Jerusalemiin, kuten hänellä muutenkin oli tapana. Mutta auttaakseen kirjoituksia tuntevia havahtumaan, hän ratsasti aasilla. Mutta kirjanoppineet olivat liian kiinni omissa käsityksissään ja odotuksissaan tunnistaakseen yhteyden profetiaan – tunnistaakseen Messiaan.
Kansa sen sijaan iloitsi ja riemuitsi. Jeesuksen seuraajat ja kannattajat olivat nähneet parantumis-, vapautumis- ja ruokkimisihmeitä ja kuulleet Jeesuksen opetusta, joka oli niin erilaista kuin muiden rabbien: se oli radikaalia, vaikka perustui vankasti pyhiin kirjoituksiin.
Mutta uskon, että useat myös tunnistivat Jeesuksen koko olemuksessa jotain aivan erityistä, vaikkeivät ehkä pystyneet oikein määrittelemään, mitä se oli. Hän kohtasi jokaisen luokseen tulevan läheisellä, henkilökohtaisella, ainutlaatuisella tavalla. Vaikka hän oli yksi heistä, hänessä oli jotain ratkaisevan erilaista.
Vaikka joskus kuulee sanottavan, että ihmiset toivoivat Jeesuksesta sellaista kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisen vallan alta, uskon kuitenkin, että ihmeiden lisäksi juuri Jeesuksen jumalallisen säteilyn vuoksi hänen seuraajansa tunnistivat ja tiedostivat sydämessään: tässä on kyse jostain aivan muusta kuin tämän maailman kuninkuudesta!
Ja myöhemmin ymmärrettiin: kun hiljentyy rukoilemaan ja mietiskelemään, nöyrällä sydämellä, tämä Sydämenhallitsija johdattaa löytämään taivasten Valtakunnan ja sen Rauhan sisimmästämme. Kunnes lopulta alamme nähdä (yllä kuvatun Kristuksen seuraajan tavoin) taivaalliseen Valoon ja säteillä sitä ympärillemme, tuoden näin taivasten Valtakuntaa maan päälle.

Christos Pantokrator

21.11.2014   ”Älä kätke kasvojasi”
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.  (Ps. 143: 1-10)

Kun energia on vähissä – Varmaan useat meistä ovat ainakin jossain elämänvaiheessa tunteneet kuten tuon psalmin kirjoittaja, että nyt on voimat niin lopussa, että sydänkin lyö säästöliekillä. Jokin huolen/surun/pelon aihe valtaa niin paljon alaa, että energia ja elämänilo hiipuu minimiin; jotenkuten sinnitellään askel ja päivä kerrallaan.
Mutta vau mikä vaikutus voikaan olla sillä, kun löytää toisenlaisen lähestymis- tai käsittelytavan tilanteeseen. Noin vuosi sitten koin tämän melkeinpä konkreettisella tavalla läheiseni sairastuttua vakavasti.
Joskus tarvitaan, että joku sanoo, muistuttaa. Kun toisten ihmisten tilanteet painoivat sydäntäni  kuin valtava graniittijärkäle, eräs Kristuksen palvelija sanoi minulle: ”Voisitko antaa tämän kaiken Hänelle?” – Ai niin, todellakin!
Parin päivän kuluttua aamulla herätessäni huomasin, että graniittijärkäle oli poissa. Tilanteet eivät olleet muuttuneet, mutta ne eivät enää painaneet sydäntäni sykkyrälle. Sen vuoksi että olin antanut ne Suurempiin Käsiin.

Hypitte riemusta –   Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.  (Mal. 3: 19-20)

Hyvä Jumala, polta ajatuksistamme ja suhtautumistavoistamme pois kaikki sellainen, mikä ei ole silmissäsi hyvää ja hedelmällistä. Auta meitä löytämään se alkuperäismalli, jollaisiksi olet meidät tarkoittanut ja luonut. Pelastuksen Aurinko, avaa salvat, johdata mielemme ja sydämemme ahtaista sopukoistaan siihen iloon ja vapauteen, jossa haluat meidän elävän.

Oh what a time – Kahden country gospel -yhtyeen, Gaither Vocal Bandin ja Ernie Haase +  Signature Soundin, vähän tuollaista vasikat laitumella – menoa:

Kuninkuus  –  Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä ”Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken”. Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.  (1. Kor. 15: 22-28)

Christos Pantokrator – Kristus Kaikkivaltias  –  Istanbulin Hagia Sofia – kirkon seinässä oleva mosaiikkityö Kristuksesta on nykyisin suojattu pleksilevyllä, siksi siitä oli vaikea saada selkeää kuvaa, mutta kuvaa klikkaamalla se näkyy isompana. Kristuksen katse on puhutteleva. Siitä huokuu sekä voimaa että rauhaa. Kristus Kaikkivaltiaan oikea silmä katsoo suoraan kohti, vasemmassa on lempeys ja myötätunto. Myös siinä tavassa, jolla Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja muille ympärillään oleville, on nuo kaksi puolta: hänen puheessaan on niin paljon rohkaisua, kannustusta ja myötätuntoista rakkautta, mutta joskus, kun näkee sen tarpeelliseksi, hän ilmaisee asiat suoraan kuten ne ovat, Jumalalta saamallaan arvovallalla. Kuten ylipapin kuulustellessa häntä ja kysyessä onko hän Messias, Jumalan Poika. ”Itsepä sen sanoit”, hän vastasi. Myös nykyään Hän ilmentää itseään tilanteen mukaan Ystävänä tai Taivaallisena Majesteettina. Mutta aina Viisautta ja Rakkautta säteilevänä.

Hagia Sofian korkealla kattorakenteissa olevat Kristusta ja Neitsyt Mariaa esittävät mosaiikkityöt ovat ehjät ja vahingoittumattomat, mutta tämä Christos Pantokrator – mosaiikkityö, joka sijaitsee suuren, nykyisin museona toimivan kirkon kävelykorkeudella, on pahasti vaurioitunut. Valtaistuin, jolla Kristus Kaikkivaltias istuu, ei ole enää nähtävissä. Todennäköisemmin tihutyön tulosta. Mutta kaikkea ei sentään ole rohjettu hakata pois: Kristuksen kasvot, Hänen siunaava kätensä ja osa Pyhästä kirjasta Hänen sylissään on jätetty. Maassa vallitsevan uskon mukaanhan Jeesusta arvostetaan opettajana ja profeettana, muttei Kaikkivaltiaana Jumalan Poikana.

Teemmeköhän me vähän samaa omassa maassamme? Poistammeko mielessämme Jeesuksesta Kristuksesta sellaiset asiat, jotka eivät sovi omiin näkemyksiimme, ja jätämme jäljelle itsellemme sopivan kuvan/käsityksen Hänestä?
Rajoittunut käsityskykymme ei vähennä Hänen valtiuttaan. Mutta jos/kun emme pysty näkemään ja tunnistamaan Hänen suuruuttaan ja voimaansa, se vähentää sitä, mitä kaikkea Hän voisi olla meille.
             Ja kuitenkaan Hän ei pakota itseään meille. Hän katsoo suoraan sydämiimme, syvällä myötätunnolla ja ehkä surullisenakin; sillä Hän rakastaa meitä niin valtavasti, ja haluaisi olla meille kaikkea sitä, mitä on… antaa meille kaikkea sitä, mitä Hänellä Taivaan valtakunnan Valtiaana on meille annettavana.

Milloin näimme sinut?  –  Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”    (Matt. 25: 31-46)

Leo Tolstoin kertomus suutari Adjevitsista, joka asuu kellarikerrosverstaassaan ja korjaa kenkiä, on aina koskettanut minua. Tässä tiivistettynä, sen mukaan kuin sen tarinan muistan:
Hyytävänä pakkaspäivänä Adjevits näkee kellari-ikkunastaan talonmiehen luomassa lunta katukäytävältä. Adjevits pyytää hänet sisälle lämmittelemään. Talonmies saa kupin teetä ja puolet Adjevitsin leipäpalasta. Sitten kumpikin palaa työnsä ääreen.
Adjevits näkee myös ohi kulkevan äidin ja lapsen. Kummatkin palelevat, ja lapsella on risat kengät. Adjevits antaa naiselle edesmenneen vaimonsa huivin. Lapselle hän antaa kengät, jotka hän oli tehnyt omalle lapselleen, joka kuoli ennen kuin ehti niitä käyttää. Lämmiteltyään teekupin ääressä äiti ja lapsi jatkavat matkaansa.
Vähän ajan kuluttua kadulta kuuluu ääniä. Poika oli siepannut omenan torikauppiaalta, joka ajaa tätä takaa. Adjevits pyytää kummatkin sisälle. Poika kertoo varastaneensa omenan nälkäänsä. Torikauppias sanoo, että olisi antanut tälle tuon omenan, jos olisi tiennyt asian laidan. Sovinto löytyy ja mies ja poika lähtevät.
Illan hämärtyessä Adjevits lopettaa työskentelynsä, huokaisten: ”Kunpa joskus saisin nähdä Sinut Herra, niin kaikki olisi paljon helpompaa.” Samassa kellarihuone täyttyi valolla, ja kuului ääni: ”Adjevits, Minä olen ollut tänään luonasi.”
Adjevits pomppasi ylös tuoliltaan ja huudahti: ”Herra, milloin olet ollut luonani?”
”Olin kanssasi, kun kutsuit talonmiehen lämmittelemään, kun annoit huivin ja kengät äidille ja lapselle, kun autoit poikaa ja torikauppiasta sovinnonteossa. Sen, minkä teit näille, teit Minulle.”

Voisimmeko olla Adjevitsin kaltaisia ’suutareita’, jotka jakavat omastaan, auttavat, tekevät toisten askeleet keveämmiksi ja lämpöisemmiksi astella?
Jeesuksen pointti, niin aikalaisilleen kuin meillekin on kyllä ihan aiheellinen: miten Taivasten Valtakunnan periaatteet, oikeudenmukaisuus ja rauha, voivat toteutua jos vain oma hyvinvointi ja omat intressit ovat meille tärkeitä? Miten suhtaudumme kärsiviin, nälkäisiin, sairaisiin, kodittomiin, vangittuihin?

Saksassa toissa päivänä eräs henkilö kertoi käyvänsä vankiloissa opettamassa rukousmeditaatiota vangeille, hyvin tuloksin.
Ja eilen junamatkalla eräs saksal. pappi kertoi minulle kirkossaan järjestettävistä tilaisuuksista. Kerran viikossa kirkkosaliin kannetaan pöydät: vähävaraisille ja maahanmuuttajille tarjotaan ateria ja samalla mahdollisuus tutustua toisiinsa.
Kerran kuussa lauantaina kirkkosali muutetaan ravintolaksi: kaunis kattaus, valkoiset liinat, kukat ja kynttilät ja pöytiin tarjoilu. Jokainen tulija maksaa euron ateriastaan, mutta maksaa voi enemmänkin, kukin kukkaronsa mukaan. Vähäosaiset ja paremmin toimeentulevat (yhteensä n. 160 henkeä) aterioivat yhdessä. Lapset tarjoilevat ravintola-asiakkaille vesi- ja limupulloja.
Eri kirkkokunnat toteuttavat nämä tilaisuudet yhdessä, ekumeenisessa hengessä; isot firmat ja hyväntekeväisyysjärjestöt sponsoroivat. Vau, upea juttu minusta!
Eikö meidänkin maassamme voisi toteuttaa tällaista?

Mitä voisimme tehdä muuttaaksemme tätä maailmaa rakkaudellisemmaksi?
Voisimmeko Adjevitsin lailla antaa myötätunnon ja välittämisen virrata toisille ihan konkreettisella tavalla, omien mahdollisuuksiemme ja voimavarojemme mukaan? – Siihen Kristus meitä kutsuu.      

Perustalla

3.11.2014  Turvamme – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  (Ps. 46: 2-8)

You are my hiding place – Golden Angels

”Olet turvapaikkani. Täytät sydämeni alati vapauttavalla lauluilla.
Kun olen peloissani, luotan Sinuun. Heikot sanokoot: olen vahva kun olen Herran voimassa”

Olen kanssasi – Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin. Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”   (Jer. 15: 19-21)

Ettei höpisisi kaikenlaista turhaa… ja ettei antaisi toisten mielipiteiden heilutella sinne tänne vaan kuuntelisi Työnantajansa näkyä ja toiveita – tällaista voisi kuvitella maallisenkin työnantajan toivovan työntekijöiltään.
Taivaallisen Työnantajan ehdot tuntuvat aika kohtuullisilta, varsinkin kun bonuksena on Hänen lupauksensa olla mukana kaikessa, ja auttaa ja suojella, kun vastustajat hyökkäävät. Onko silloin mitään syytä pelätä arvostelun tai repostelun kohteeksi joutumista? – Pahantahtoisilla mielipiteillä ei vain ole vaikutusta; valuvat kuin vesi hanhen selästä kun on Suojelijan matkassa.

Whom shall I fear – Chris Tomlin

”Kuulet minua kun kutsun, Sinä olet aamunlauluni
Kun pimeys täyttää yön, se ei voi piiloutua valolta, ketä pelkäisin?
Sinä nujerrat vihollisen, olet miekkani ja kilpeni vaikeuksien jatkuessakin
Tiedän kuka kulkee edelläni, kuka seisoo takanani
Enkeliarmeijoiden Jumala on aina rinnallani, Ikuinen hallitsija on ystäväni
Voimani on Sinun nimessäsi, sillä vain Sinä voit pelastaa
Sinä vapautat minut, voitto on Sinun, mikään minua vastaan suunnattu ei kestä
Sinä pidät koko maailmaa käsissäsi minä pidän kiinni lupauksistasi. Olet uskollinen”

Alla olevassa videossa Chris Tomlin kertoo laulun synnystä. Hän oli tekemässä 10. levyään Burning Lights, kun hänelle tuli tunne että pitää pitkästä aikaa kirjoittaa laulu yhdessä ystävänsä Ed Cashin kanssa. Hän lähetti tälle tekstarin ehdottaen asiaa.
Ed vastasi heti sanoen, että ei voi olla totta ja kertoi että hänen vaimonsa oli herännyt yöllä siihen, että tunsi olevansa hyökkäysten kohteena, ja oli pyytänyt Ediä rukoilemaan puolestaan. Ed alkoi soittaa kitarallaan sointuja ja laulaa:
”I know who goes before me, I know who stands behind. The God of angel armies Is always by my side.”
Aamulla Ed oli miettinyt, mitä noille säkeille pitäisi tehdä. Silloin tuli Chris’in viesti: tehtäisiinkö laulu yhdessä? Laulu vain tuli kuin rukouksen virtana, ja Chris kirjoitti sen ylös.
Chrisin toivoo laulun tuovan rohkaisua sitä kaipaaville.    
http://www.youtube.com/watch?v=nykPjrAyoJ0

Rakkautensa sydämiimme – Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. (Room. 5: 1-11)

Merkkejä – Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.  (Matt. 16: 1-4)

Messiaaniset (Jeesukseen uskovat) juutalaiset toteavat usein, että juutalainen kaipaa ihmeitä ja merkkejä uskoakseen. Jeesuksen ajan kirjanoppineet eivät uskoneet, vaikka näkivät Jeesuksen parantavan sairaat ja ruokkivan tuhannet kylläisiksi muutamalla leivällä. Nyt he halusivat merkkiä taivaalta. Joonan merkki on ainoa, joka annetaan, vastaa Jeesus näille.
Jeesus viittaa Vanhan Testamentin kirjoitukseen Joonasta: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt.12:40). Jeesus jatkaa toteamalla, että Joona saarnasi Niniven asukkaille, ja viitaten itseensä toteaa heille, että ”tässä on enemmän kuin Joona”.
(Opetuslapsilleen hän puhuu myöhemmin taivaalle ilmestyvästä merkistä ”kun Ihmisen Poika ilmestyy suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.”)

Aika hurjaa, vaikkakin jotenkin ymmärrettävää, että sen ajan kirjanoppineet ja lainopettajat eivät tunnistaneet Messiasta, eivät edes hänen toiminnastaan. He kun olivat niin juuttuneita omiin oppijärjestelmiinsä, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä. Jumittuminen esti näkemästä, että tuo Nasaretista tullut mies, joka vastasi heidän kysymyksiinsä ällistyttävän älykkäästi ja teki ihmeitä jatkuvalla syötöllä, oli se Jumalan lähettämä vapauttaja, jota he odottivat saapuvaksi. Jotkut heräsivät näkemään asian todellisen laidan vasta Hänen ylösnousemuksensa päivänä tai sen jälkeen.

Mikä saisi meidät tämän ajan kyselijät havahtumaan ylösnousemuspäivän todellisuuteen? Vaadimmeko mekin merkkejä, ja millaisia, jotta voimme uskoa?
Tiede kehittyy ja näkemykset muuttuvat sen myötä, mutta se ei estä useimpia länsimaalaisia perustamasta uskoaan tiedemiesten päätelmiin. Jumittuminen joihinkin käsityksiin voi kuitenkin olla nykyäänkin esteenä. Jonain päivänä nuo uskomukset ja näkemykset voivat paljastua vain heiveröisiksi kangastuksiksi, kun toisenlainen todellisuus avautuu niiden takaa. Todellisuus, joka on koko ajan olemassa; todellisuudentaso, jonka löytää avoimella sydämellä. Perusta, jota eivät eri näkemyssuunnat voi horjuttaa. Enemmän kuin taivaan merkit, ja enemmän kuin Joona. Vaikka taivas näyttäisi kuinka synkeältä, Kristuksen kanssa kulkiessa löytää yhä uudelleen tilaan, jossa vallitsee Ilo, Valo, Rakkaus ja Rauha. Vähitellen tuo tila saa yhä enemmän valtaa sisimmässä…  kunnes se jonain päivänä muuttuu pysyväksi.

(Tässä oli nyt juttuja ensi viikonkin edestä.)

Pyhien päivänä

27.10.2014.  Kaupan myyntitelineessä isoja kurpitsoja, joissa mustalla teipillä merkattu silmät ja suu. Useissa maissa myydään – ei vain lapsille, vaan myös aikuisille – kummitus-, luuranko- ja muita naamiaisasuja. Karnevaalimeiningissä ’henget’ ovat liikkeellä, mitä pelottavampina, sitä parempi. Malleja otetaan kauhuleffoista. Kurpitsalyhty on niihin verrattuna tosi kesy pyhäinpäivän kaupallisen version rekvisiitta. Kun onton kurpitsanpään sisällä palaa kynttilä, sille voi jopa antaa ihan myönteisen merkityksen: ”Hei, täällä on valoa! Pimeän voimat, pysykääs loitolla!”

Mutta entä ne pyhät… Pyhäinpäivää vietetään sekä vainajien muistopäivänä että kaikkien pyhien päivänä. – Ketkä ovat kristillisen näkemyksen mukaan niitä pyhiä? Raamattu kutsuu pyhiksi sellaisia, jotka ovat seuranneet ja seuraavat Kristusta. Ortodoksisuudessa pidetään ensimmäisten vuosisatojen erämaaisiä ja -äitejä pyhinä. He lähtivät autiomaahan kuten Jeesus oli tehnyt, löytääkseen yhtä läheisen suhteen Jumalaan. – Ortodoksisessa ja katolisessa traditiossa on myös lukuisia pyhiä, joilla on omat muistopäivänsä. – Ja onhan meillä suomalaisillakin yksi oma pyhimys, 1100 -luvulla elänyt piispa Henrik.
Mutta siis että myös niitä, jotka nykyaikana seuraavat Kristusta, kutsutaan pyhiksi… se laittaa mietteliääksi. Ei tarvitse kuin tuoda mieleensä jokin ei-toivottu ajattelu- tai toimintamallinsa, niin helposti siinä pyrkii pyhyys karisemaan kuin lehtisade syystuulen puhaltamana. Mutta jos sittenkin palaisi tuohon mahdollisuuteen: voimmeko mekin olla pyhiä?
Ortodoksit puhuvat pyhittäytymisen ja kilvoittelun merkityksestä. Siihen heprealaiskirjeessäkin kehotetaan: ”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen”. Toinen painotus (Lutherin mm.) on se, että vaikka omalla pyrkimyksillämme elää Jumalalle mieluista elämää on merkitystä, ennen kaikkea on kyse Kristuksen lunastustyöstä. Jumala on meitä kohtaan niin rakkaudellinen ja armollinen, että vaikka me hänen lapsensa täällä kompastelemme tai juutumme vähän väliä omiin ja toistemme heikkouksiin ja virheisiin, Hän, joka on täydellinen, katsoo meitä Kristuksen puhtauden lävitse.
Meidän ei tarvitse muuttaa itseämme ansaitaksemme Hänen Rakkautensa. Jumala näkee meidät sellaisina kuin olemme nyt ja sellaisina, joiksi muutumme. Hän näkee, mitä kohti me, Hänen lapsensa, olemme matkaamassa, niin yksilöinä kuin suunnattoman suurena perheenä. Ja tällä matkalla me saamme muuttua, kasvaa yhdessä, yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. 

Yhteys pyhien välillä – Uskontunnustuksen mukaan on olemassa pyhien välinen yhteys. Ehtoollisella uskotaan, että vietämme Pyhää ateriaa yhdessä edellä menneiden pyhien kanssa. Taivaan ja maan välinen yhteys tulee siinäkin todeksi. Messun liturgiassa on ennen Ehtoollista kohta, jossa sanotaan, että me laulamme Jumalalle ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. – Eikö olekin aika huikea juttu?

 Sanctus – Libera , albumilta Angel Voices – enkelten ääniä

Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat,
jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra!
Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!  (Ps. 89: 6–8, 16–19)

Ikuinen valo – Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet, maa on iäti oleva heidän. He ovat taimia minun tarhassani, minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni. (Jes. 60: 18–21)

Unser wandel ist im Himmel – Lumen Valo

Unser Wandel ist im Himmel, von dannen wir auch warten des Heilands,
Jesu Christi, des Herren, welcher unsern nichtigen Leib verklären wird,
daß er ähnlich werde seinem verklärten Leibe nach der Wirkung,
damit er kann auch alle Ding ihm untertänig machen.

Our citizenship is in heaven, and we eagerly await a Saviour from there,
the Lord Jesus Christ, who will transform our lowly bodies
so that they will be like his glorious body, by the power that enables him
to bring everything under his control.

Vapaasti suomennettuna: Taivas on kotimaamme, ja sieltä odotamme Pelastajaamme, Jeesus Kristusta, joka tulee muuttamaan maallisen ruumiimme oman kirkastetun kehonsa kaltaisiksi, kaikkivaltiaalla voimallaan.

Uusi taivas, uusi maa – Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”  (Ilm. 21: 1–4)

Autuaat – Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”   (Matt. 5: 1–12)

Mount of Beatitudes – vuorelle (autuudenjulistusvuorelle) on rakennettu kaunis kappeli. Kun ensi kertaa kävin siellä, alueelle mentiin pienestä portista, jonka pielessä vanha mies myi pikkuruisesta kojustaan postikortteja ja virvokkeita. Koko paikassa oli intiimi tunnelma. Nykyään on isot parkkipaikat, myymälä, ruokapaikka jne. Mutta muuten tuo vuori (kuten koko Galilean seutu) on hyvin kaunis ja rauhallinen. Taivas kaareutuu luonnontilassa olevien rinteiden yllä, ja alla avautuu Galilean meri – Genesaretin järvi – vähän niin kuin yllä olevan videon kuvassa. Taivas tuntuu olevan lähellä. Voi helposti kuvitella, kuinka Jeesus puhui, rohkaisi ja lohdutti siellä opetuslapsiaan edellä olevilla lauseillaan. 

Vaikka ajatus palkinnon saamisesta varmasti antaa monelle voimaa ja rohkaisua, jostain syystä se, saako jotain palkintoa tuolla puolella vai ei, on kuitenkin itselleni aina jäänyt vähemmän merkitykselliseksi. Vahvempana inspiraation lähteenä pidän Jumalan Rakkautta meissä – Häneltä ja Häntä kohtaan.

Näitä Jeesuksen autuaita – lauseita voisi mielestäni hyvin pohtia jokaista omana aiheenaan. – Mitä on olla hengessään köyhä, murheellinen, kärsivällinen, nälkäinen ja janoinen, armahtava, puhdassydäminen, rauhantekijä, vainottu…?

Äiti Teresa (jonka katolinen kirkko julisti autuaaksi v. 2003) eli vahvasti ja täydesti kulloisenkin päivänsä täällä maan päällä. Vuosikymmenien ajan hän auttoi kaduilla kuolemaa tekeviä, köyhiä ja sairaita. Hän määritteli elämän eri aspekteja seuraavanlaisin kehotuksin:
Elämä on – tilaisuus, käytä sitä hyväksi – kauneus, ihaile sitä – autuus, maista sitä – unelma, tee siitä totta – haaste, kohtaa se – velvollisuus, täytä se – peli, mene siihen mukaan – kallisarvoinen, varjele sitä – rikkautta, säilytä se – rakkautta, iloitse siitä – lupaus, toteuta se – suru, voita se – laulu, laula se — taistelu, suostu siihen – murhenäytelmä, näe se – seikkailu, uskaltaudu mukaan –  onni, ota se kiinni – liian arvokas, älä tuhoa sitä. – Elämä on elämää, taistele sen puolesta!

Helppoa uskoa?

20.10.2014.   Voi että on helppo uskoa Jumalan huolenpitoon silloin kun on juuri saanut rukousvastauksen! Sydän huokaa, hymyilee tai huudahtaa: Kiitos Jumala, olet niin ihana ja ihmeellinen! Näit tilanteeni, välität minusta, autat!
Entä kun vastausta joutuu odottamaan pitempään, joskus vuosiakin? Tai silloin kun elämä koettelee avain erityisen raskaalla tavalla?
Evankeliumi kertoo miehestä, joka oli syntymästään asti ollut sokea. Aikuisena hän kohtasi Jeesuksen, ja tämä antoi hänelle näön. Hän ei ollut antanut sydämensä katkeroitua. Ja heti saatuaan näkönsä hän ymmärsi, että Jumala oli koskettanut häntä parantavalla kädellään. Hän oli täynnä kiitollisuutta ja kunnioitusta Parantajaansa kohtaan.
Ajattelen, että se, että Jumala on antanut meille vapaan tahdon, pätee tässäkin: voin valita että luotan Jumalan hyviin suunnitelmiin elämääni varten silloinkin, kun en näe vastauksia enkä ratkaisuja. Voin valita, etten anna itseni vajota itsesääliin tai syyttelyyn.
Rankkoina aikoina se testataan: luovutanko, käännynkö pois vai tarraanko entistä päättäväisemmin kiinni Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan?

Menneisyyden arvoituksia julki – Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat  omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  (Ps. 78: 1–8)

Kun näkee Jumalan ihmeitä tekevän voiman toimivan, voiko siitä olla kertomatta lapsilleen tai ystävilleen? Kun mietin asiaa, tuntuu siltä, että kertomatta jättäminen on melkein samaa kuin välinpitämättömyys tai epäkiitollisuus. Kertomalla tapahtuneesta tuon omalla tavallani ilmi sen, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on; kuinka kaikki on Hänelle mahdollista.
Mietin, olisiko – ja millä lailla – elämäni ollut erilainen, jos olisin jo lapsena tai nuorena kuullut kerrottavan, että Jumala tekee ihmeellisiä asioita vielä tänäkin päivänä; meidänkin elämässämme. Olisinko alkanut jo pienestä pitäen uskoa ja pitää luonnollisena asiana, että Hän voi toimia minunkin elämässäni, ja niiden elämässä jotka tunnen tai joita kohtaan? Uskon että kyllä, ja että se olisi  myös saanut minut jo silloin kääntymään Hänen puoleensa eri tilanteissa.

Sinetti – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor. 1: 18–22)

New Swing Quartet – Amen  – svengaavaa meininkiä Sloveniassa, Ljubljanassa.

Hän on tässä ja puhuu kanssasi – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9: 24–38)

Tuo mies tekee minuun vaikutuksen. Luulisi että kun on ollut ikänsä sokea ja vasta saanut näkönsä, olo olisi edes hiukan hämmentynyt kun joutuu hallitusmiesten kuulusteltavaksi. Fariseukset yrittävät saada häneltä todistuksen Jeesusta vastaan, mutta mies ei suostu näiden johdateltavaksi, vaan vastaa näille totuudenmukaisesti, rohkeasti ja fiksusti.
Fariseukset käskevät: ”Anna kunnia Jumalalle”. Sen hän tekeekin, ei noita manipuloijia, vaan sydäntään kuunnellen. Hän ei kumartele juonittelevien kuulustelijoiden edessä; mutta kun hänelle selviää, kuka Jeesus on, hän lankeaa maahan kunnioituksesta.

Amazing grace – Timothy Martinin tulkinta, joka kosketti yleisöä ja kuorolaisiakin Rooman Santa Croce in Gerusalemma – basilikassa. ’…olin sokea, mutta nyt näen.’

Timothykin tuntui liikuttuvan laulaessaan. Kristuksen läsnäolo taisi olla vahvasti läsnä tuossa konsertissa. Monet – niin laulajat kuin kuuntelijat – varmaankin tunsivat: ”Hän, joka avaa silmiä ja koskettaa sydämiä, on tässä, nyt, kanssamme.”

Rakkauden kehotus

13.10.2014.  Jeesus sanoi, että suurin ja tärkein käskyistä on se, että rakastaa Jumalaa koko sydämellään, sielullaan, mielellään ja voimallaan. Ja että toiseksi tärkeintä on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Voiko kehotus tai käsky saada aikaan sen että alkaa rakastaa? Ja mitä jollei oikein tunne sitä jota pitäisi rakastaa? Voiko rakastaa sellaista, jota ei (vielä) tunne? Sanoisin että voi. Etenkin jos tunnet toisen rakastavan sinua. – Pidemmän päälle yksipuolinen rakkaus ei kuitenkaan toimi. Kummankin osapuolen rakkautta tarvitaan, jotta se  – rakkaus siis – pysyisi hengissä, olisi elävää.
Eräässä haastattelussa urheilukirurgi Sakari Oravalta ja vaimoltaan kysyttiin, kuinka he tutustuivat. S.O. kertoi, että opiskeluaikoina hän ihastui erääseen tiettyyn tyttöön ja päätti lähestyä tätä sinnikkäästi, monin tavoin, kunnes tyttö kiinnostuisi hänestä. Lopulta rakkaus oli molemminpuolinen. Nyt nämä ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 v.

Taivaallista sydänkirurgiaa – Voisi sanoa Taivaallisen Sydänkirurgimmekin toimivan samaan tapaan. Jumala, joka rakastaa meitä niin valtavasti, koettaa monin tavoin kiinnittää huomiomme, jotta tajuaisimme kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Ja jotta rakkautemme Häntä kohtaan syttyisi ja syvenisi.
Kun runsaat 20 v. sitten näin vision, jossa Jeesus katsoi minuun ja sanoi rakastavansa minua, kyyneleet alkoivat virrata: kuinka Hän voisi rakastaa minua? Muita kyllä, tietenkin, muttei  minua. Johtopäätökseni tästä oli, että ok, en rakasta itseäni tarpeeksi, kun en usko että Jumala voi rakastaa minua. Itsetunto-ongelma siis; ruvetaanpa työstämään asiaa.  – Nyt hymyilen lempeästi itselleni ja reaktiolleni: pystyin katsomaan tilannettani vain omasta, itsekeskeisestä näkövinkkelistäni, en oivaltamaan, että Jumalalla on aivan toinen näkökulma. En myöskään tuntenut ketään joka olisi kertonut, että Jumala haluaa auttaa ja parantaa sitäkin kohtaa minussa, joka ei pysty ottamaan vastaan Hänen rakkauttaan. Ryhdyin siis itse hommiin, niillä metodeilla, joita silloin löysin. 

Jumalan Suunnitelmia – Ajattelen, että Jumalalla on useita erilaisia suunnitelmia koettaessaan kutsua meitä yhteyteensä (esim. meikäläisen kaltaiselle tyypille, jotka ajatteli että täytyy itse pukertaa joka asian kanssa sen sijaan että voisi pyytää apua). – Kun suunnitelma A on kokeiltu ja todettu ettei toiminut, otetaan käyttöön suunnitelma B.
Minun kohdallani Jumala toteutti suunnitelman B vasta 14 v. myöhemmin. – Olin lähdössä kotiin eräästä konferenssista, kun yllättäen koin, että Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. Jotain kummallista minussa varmaan tapahtui, kun en edes kysynyt että miksi.
(En siihen aikaan tuntenut minkäänlaista vetoa lukea Raamattua; minulla oli vahvat ennakkoluulot koko teosta kohtaan.) Mutta nyt, yrittämättäkään esittää vastaväitteitä, kävelin suoraan  kirjamyyntipöydän luo ja ostin Raamatun. Myyjä osasi heti kertoa, mikä versio olisi minulle sopiva (vaihtoehtoja kun oli vaikka kuinka, koko pöytä täynnä). – Kaikki tuntui tapahtuvani kuin ’kauko-ohjauksessa’.
Kotimatkalla olin jonkinlaisessa ihmeellisessä euforisessa tilassa: pidin Raamattua sydäntäni vasten, ilon- ja onnensekainen tunne virtasi sisälläni ja toistelin vain itsekseni: ”Tämä on kallein aarteeni!”  Junassa olisin tietty iloinnut vain hiljaa sisälläni, mutta koska olin autolla liikkellä eikä muita ollut kuulemassa, tunteeni saivat virrata vapaasti. Mieleni tosin koetti ottaa tilannetta haltuun toteamalla, että tässä ei ole järjen hiventäkään: kallein aarteeni – enhän edes pidä Raamatusta! – Mutta sydän vaan lauloi.
Se oli kerrassaan merkillinen kokemus. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että Jumalan piti vähän jeesata, jotten olisi ruvennut väistelemään, tyyliin että eiku… mutku… en mä nyt taida… en oikeen tiedä…  ehkei vielä…

Mitä ja miksi? Kun tulin kotiin, kysyin Jeesukselta, onko jotain erityistä, mitä Hän halusi minun lukevan Raamatusta. En voinut ymmärtää, miksi Hän oli halunnut että ostan oman Raamatun. Olihan minulla isoäitini Raamattu ja yksi toinenkin. Eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta koko kirjaan. Jeesus antoi tietyn kohdan ’Korkeasta veisusta’ (Laulujen laulu). Jo nimi sai minut yllättymään: en ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta veisusta (enkä Laulujen laulusta). Luettuani jakeet ihmettelin: onko Raamatussa todella tällaista, vai oliko ostamani Raamattu jonkinlainen ekstraversio sellaisille, jotka eivät tykkää Raamatusta? Versio, johon on lisätty tällaista rakkaustekstiä?
Mutta ei siinä ollut kyse vain muutaman lauseen lukemisesta tai niiden sisällöstä. Sillä sanathan voivat jäädä vain sanoiksi, jollei niitä pysty ottamaan vastaan. Virkkeet voivat jäädä vain ajatuksiksi, joita pyörittelee, arvioi ja koettaa asettaa johonkin laajempaan kontekstiin. 

Hän puhui sydämeeni –  Tuossa hetkessä, lukiessani noita jakeita, Jumala kuitenkin teki jotain minussa. Hän puhui Rakkaudestaan suoraan sydämeeni niin että jokin muuttui. Sydämeni avautui. Varauksellinen, analysoiva suodatin suli ja tiesin ja tunsin, että olin tullut siihen, missä minun kuului olla. Siihen, mikä oli edeltä valmisteltu ja tarkoitettu. – Jumalan Rakkaudesta tuli minulle todellisuus, jonka kautta hengitän.
Pyysin Jeesukselta vielä toista kohtaa luettavaksi. Se oli Uudesta Testamentista. Siitä kohdasta ymmärsin, että Raamattu ei ole vain historiaa, vaan että Kristus toimii tänä aikana aivan kuin 2000 v. sitten. Kerron siitä joskus toiste.

Monella tavalla – Jumalalla on niin monenlaisia keinoja kiinnittää huomiomme itseensä ja Rakkauteensa. Ja niin varmasti tulee ollakin, sillä olemmehan kaikki niin erilaisia. Erilaiset elämänkokemukset ovat muokanneet meitä ja vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja suhtaudumme asioihin. Jumalalla on kuitenkin niin suuri tarve saada kaikki, jok’ikinen lapsensa, Rakkautensa piiriin, ettei Hän hevin hellitä, vaikka me torjuisimme. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antaa meidän valita, mutta toivoo kiihkeästi, että valitsisimme Hänen Rakkautensa.
Myös meillä on monia tapoja osoittaa Hänelle rakkautta. Itselleni se on luontevinta kiittäen, ylistäen ja palvoen. Ja hiljentyen Hänen läsnäoloonsa.

I could sing of Your Love forever

”Yli vuorten ja merten virtaa Rakkautesi minulle
Avaan sydämeni ja annan parantajan vapauttaa itseni
Totuudessa olen onnellinen ja päivittäin nostan käteni
Laulan aina siitä kuinka Rakkautesi laskeutui alas, luokseni
Voisin laulaa Rakkaudestasi ikuisesti
Haluaisin tanssia – hassua, outoa… mutta sitten kun maailma on nähnyt Valon
He tanssivat ilosta niin kuin me tanssimme nyt”

Evankeliumien kautta – Monille lukeminen tuntuu luontevimmalta tavalta tutustua Jumalaan ja Hänen Rakkauteensa. Jos alkaa lukea Raamattua nimenomaan saadakseen läheisemmän suhteen Jumalaan, kannattaa mielestäni aloittaa Uudesta Testamentista, lukea Jeesuksen elämästä ja Hänen opetuksiaan. Sillä Jeesus toteaa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9). 

Jokaisella evankelistalla on oma tyylinsä. Matteus kuvaa seikkaperäisesti, Markus lyhyesti ja ytimekkäästi. Luukas kirjoittaa lääkärin kokemuksella ja ihmistuntemuksella ja Johannes kuvaa asioita ’taivaallisesti’, taivaallisesta perspektiivistä. Teologit kuvaisivat varmasti evankeliumien erot toisenlaisin perustein. Mutta kun haluaa, että Jumala koskettaa sanansa kautta, ei minusta ole niinkään tärkeää tietää, millaiselle kohdeyleisölle evankeliumit kirjoitettiin tai Jeesus kulloinkin puhui. Se on minusta olennaisempaa vasta kun haluaa ymmärtää enemmän syitä ja perusteita.
Kun haluaa että Jumala koskettaa, kannattaa lukea sydän avoinna ja antaa Jeesuksen puhua sanansa suoraan itselle. – Mitä Jeesus haluat sanojesi kautta vaikuttaa minussa juuri nyt?
Kannattaa pyytää, että Jeesus Kristus on mukana siinä kun lukee Hänen elämästään ja opetuksiaan. Hänhän on luvannut olla kanssamme. (”Minä olen teidän kanssanne  kaikki päivät maailman loppuun asti”, Matt.28:20).
 Ehkä ensilukemalla kannattaa hypätä niiden kohtien yli, jotka tökkivät tai tuntuvat sillä hetkellä vaikeilta sulattaa. Ja antaa sellaisten kohtien vaikuttaa sydämessä, jotka tuntuvat puhuvan itselle juuri siinä hetkessä.
Alla olevat tekstit käsittelevät Jumalan rakastamista. Niitäkin voi lukea sillä tavoin, että antaa niiden vaikuttaa sydämessä –  mitä ajatuksia tai tunteita ne sitten herättävätkään. Joskus jo jokin yksittäinen sana voi aiheuttaa torjuntareaktion. Ainakin itselleni on käynyt niin vaikka kuinka monta kertaa! – Mutta että uskaltaisi siitä huolimatta, vaikka tuntuisi vaikealta; uskaltaisi sukeltaa pintajännitettä syvemmälle… Jumalan Rakkauden vaikutusalueelle…
Mikä sitten itselle onkaan se luontevin tapa lähestyä Jumalaa, voi pyytää: Jumala, opeta minua tuntemaan Rakkauttasi. Haluan oppia rakastamaan Sinua.

Kunpa… – Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään. Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää! (Ps. 119: 1-8)

Koko sydämestä ja sielusta – Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte.  (5. Moos. 10: 12-13)

(Tuosta Jumalan pelkäämisestä, joka minulle oli yksi niistä kohdista, jotka tökkivät vahvasti, kirjoitin blogissani 21.1.)

Jumalan tahdon – Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.  (1. Joh. 2: 15-17)

Oikein – Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”  (Mark. 12: 28-34)

Deeper in Love – Don Moen

https://www.youtube.com/watch?v=CwEKRZ0I7Gg

”Kaipaus, jonka vain Sinä voit täyttää, myrskytuuli jonka vain Sinä voit tyynnyttää
sieluni janoaa tuntea Sinut Herra kuten Sinä tunnet minut
vie minut syvemmälle, syvemmälle Rakkauteesi, Jeesus pidä minua lähellä, sylissäsi
vie minut syvemmälle, syvemmälle kuin koskaan aiemmin
haluan vain rakastaa Sinua yhä enemmän, rakastaa syvemmin
Auringonnoususta auringonlaskuun etsin kasvojasi
Hengen vetämänä saavun Sinun armosi piiriin
sydämeni on löytänyt Sinussa toivon, joka pysyy läsnäolossasi, tyytyväisenä, ikuisesti”

Vapaudesta

6.10.2014. Evankeliumikirja määrittelee minusta kauniisti ensi pyhän aiheen Kristityn vapaus: ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Eräs minua 3 v. vanhempi pappi, joka selvästikin toimii vahvassa Hengen johdatuksessa, ja joka varmasti palvelee Kristusta niin kauan kuin vain kunto ja voimat sallivat, totesi: ”Olen jo niin vanha, että uskallan olla oma itseni.” Hänen järjestämänsä 10-päiväisen seminaarin aikana saattoi todeta, kuinka hän elää todeksi tuota vapautta.

Toisia kuunnellen – Seminaarin aiheena oli, kuinka oppia työskentelemään yhteisöissä ja erilaisissa työryhmissä toisia kuunnellen Pyhän Hengen johdatuksessa. Ihailin tuon seminaarijohtajan herkkyyttä huomioida osallistujia niin yksilöinä kuin ryhmänä: lämpimästi, kiinnostuneesti, voimallisesti, lempeästi, rohkaisevasti… aina tilanteen ja tarpeen mukaan.

Olemalla oma itsensä –  Tuohon seminaariin Roomassa osallistui 100 Jeesuksen palveluksessa olevaa miestä ja naista kaikista maanosista; luentoja, pienryhmätyöskentelyä, yhteenvetoja. – Vaati taitoa ottaa huomioon voimakkaita ja hiljaisempia noinkin isossa joukossa, säilyttää ryhmädynamiikka toimivana ja vielä pitää kiinni omasta näystään – seminaarin päämäärästä. Varmastikin samanlaisella antaumuksella ja intohimolla hän oli työskennellyt Etelä-Amerikassa köyhien parissa kuin nykyisessä työssään Vatikaanin kupeessa… – olemalla täysin oma itsensä.

Päätökseen –  Sain tuolta papilta tärkeää rohkaisua ja vahvistusta päätökseen, jonka olin jo tehnyt mielessäni, mutta jota en ollut rohjennut vielä kertoa asiaan liittyvälle taholle.
”… uskallan olla oma itseni”, hän sanoi minulle. – Sitä minäkin haluan, ajattelin heti! Etten toimisi toisten mieliksi tietyllä tavoin, vaan että uskallan toimia niin kuin sisimmässäni tunnen. – Nyt heti, enkä vasta 3 v:n kuluttua!
Tuosta seminaarista on kohta kulunut 6 vuotta. Kun pohdin, miten tuon asian laita mahtaa olla nykyään (missä määrin siis uskallan olla vapaa, oma itseni), tuli mieleen, että tämän syksyn aikana olen jättäytynyt kahdesta jutusta, joissa edellisinä vuosina olin toiminut ja joissa minun toivottiin jatkavan. Ei se helppoa ollut, koska tiesin tuottavani pettymyksen ja pahoittavan toisten mieliä, mutta jotenkuten pystyin pysymään päätöksissäni, jotka koin omalla kohdallani oikeiksi. – Että jotain muutosta kai sitten on tapahtunut.

Vapaus valita –  Päättääkö Jumala asioita puolestamme? Olisihan se helpompaa, jos sellaisissa tilanteissa, joissa ei todellakaan tiedä mitä tehdä, saisi Jumalalta selkeän ohjeen, että toimi näin. Kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta kun Hän on antanut meille myös vapaan tahdon valita, ajattelen, että Hän toivoo meidän opettelevan valintojen ja ratkaisujen tekoa niiden viitekehysten puitteissa, jotka Hän näkee hyväksi. Että oppisimme valitsemaan ja tekemään hyviä ja rakentavia asioita. Ja isoissa asioissa vaikka kysymällä: WWJD? – Mitä Jeesus tekisi?
Tällä hetkellä Kristuksen antama vapaus merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, ettei elä toisten odotusten mukaisesti, vaan sen mukaan, mitä Jumalan tahtoa kuunnellen tuntee sydämessään oikeaksi. Ja että tekee sen rakkaudesta Häneen.

Freedom reigns – Jason Upton 

Missä Herran Henki on, on vapaus. Jos olet väsynyt ja janoinen, on vapaus
Jeesus hallitsee täällä, armon sateita laskeutuu jokaisen kasvoille
Kohotamme katseemme Jeesukseen – siinä on vapaus
Mikä sinua rasittaakin, minkä kanssa kamppailetkin – vapaus
Herran katse liikkuu Maan päällä etsien sydäntä, joka olisi täysin Hänen.

Viisautta, ymmärrystä – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!  (Ps. 119: 97-104)

Vanha ja uusi liitto – Tuon psalmin kirjoittajalla oli päättäväisyyttä; Jumalan liiton säädöksiä tutkimalla ja seuraamalla hän löysi suunnan elämälleen.
Itse pohdin usein, mitkä Tanakiin (heprealaiseen Raamattuun), ts. kristittyjen Vanhaan Testamenttiin kootuista säädöksistä ovat Jumalan asettamia, mitkä ihmisten, sen ajan rabbien ja kirjanoppineiden sinne lisäämiä. – Jeesus sanoi, ettei Hän tullut poistamaan yhtäkään piirtoa laista. Ei niin, siellä ne ovat, samat tekstit kansien välissä edeleen, niin juutalaisten Tanakissa kuin meidän Vanhassa Testamentissakin. Jotkut niistä ovat itsestään selviä, pysyviä säädöksiä, kuten 10 käskyä. Mutta entä kun Jumala solmi kansansa kanssa Uuden Liiton Poikansa kautta, päivitti  Testamenttiinsa? Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen kautta me elämme uudessa liitossa suhteessa Jumalaan. – Miten Uusi Liitto suhteutuu Vanhan Liiton säädöksiin?
Koska Kristuksen seuraaminen on elämäni ohjenuora, minua kiinnostaa Jumalan säädösten tutkimisessa ennen kaikkea se, miten ne suhteutuvat Uuteen Liittoon. – Miten Jeesus niistä opetti. mitä Hän niihin lisäsi, mitä Hän painotti. Kristus ilmensi – ja ilmentää – ennen kaikkea Jumalan armollista, pelastavaa ja vapauttavaa Rakkautta.

Uuden liiton hengessä – Rakas Jumala, Sinä olet ikuisesti sama, mutta Sinä annoit meille Uuden Liiton. Auta ymmärtämään, miten Sinä sen kautta katselet tämän ajan ilmiöitä ja asioita. – Anna viisautta toimia ja tehdä päätöksiä Uuden Liittosi hengessä.

Oikeus virratkoon kuin vesi – Herra Jumala Sebaot sanoo näin:- Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä  vastaan.Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan.Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.  (Aam. 5: 21-24)

Kansa taisi elää melko tekopyhästi; luuli miellyttävänsä Jumalaa palvelusmenoineen, mutta toimikin epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohtaan. Oikeamielisyyttä (= vanhurskautta) Jumala haluaa. Että eletään niin kuin Hän on tarkoittanut. – Oikeuden virtaa, ihmiselämän ja -oikeuksien kunnioittamista… sitä tarvitsemme kipeästi tänäkin päivänä.    

Jumalan vai ihmisten oppeja – Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2: 16-23)

Enkelinpalvontaa ja näkyihin vajoamista – Millaista mahtoi olla kolossalaisten enkelinpalvonta ja ’näkyihin vajoaminen’? (Lähinnä kiinnostaa, löytyykö yhteneväisyyksiä meidän aikamme enkeli-, selvänäkö- ym. asioihin.) – Jos joku tietävämpi haluaisi minua valistaa, niin blogin alareunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu sähköpostiosoitteeni. 

Uuden edessä – Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Mark. 2: 18-22)

Paaston aika? – Johanneksen opetuslapset odottivat Messiaan tuloa, samoin fariseukset. Jeesuksen opetuslapset elivät ja kulkivat Messiaan seurassa 3 vuotta. He saivat ammentaa suoraan Lähteestä. Kristuksesta säteilevä Valo ja Elämä virtasi heissä ja ravitsi heitä. – Tuskinpa sellaisessa tilanteessa mietitään paastosääntöjä.
Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset joutuivat erilaisten tunnetilojen valtaan: surua, pettymystä, epätoivoa, hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunnetta. Epäilyäkin: tässäkö tämä nyt oli?!
Ja sitten suunnaton ilo kun Ylösnoussut Kristus ilmestyi heille! – Jeesus lupasi lähettää taivaaseenastumisensa jälkeen toisen Opettajan, joka selittäisi heille kaiken. Voidakseen vastaanottaa tämän Opettajan, Pyhän Hengen, heidän tuli odottaa 40 päivää. Heidän tuli puhdistautua omista jutuistaan, kuka mistäkin.
Tarvittiin uusi ’vaate’ vanhan tilalle. Ei peittelemällä, paikkaamalla vanhaa, vaan nyt oli tulossa jotain niin kallisarvoista, että tarvittiin ihan kokonaan vanhasta luopumista, täyttä itsestä tyhjentymistä, jotta sen pystyisi vastaanottamaan kaikessa täyteydessään, siinä määrin kuin sitä vuodatettiin eteenpäin jaettavaksi.
Uusi leili, uusi, puhdas astia. Tähän tarvittiin rukousta ja paastoa. Kunnes Pyhä Henki laskeutui, täytti heidät piripintaan ja ylitsevuotavasti ja alkoi tehdä tuon ryhmän kautta työtään, joka sitten levisi ympäri maailmaa. Työtä, jonka jatkajiksi Hän kutsuu meitäkin, toimimaan kanssaan eri tavoin, omassa lähiympäristössämme ja ehkä kauempanakin.

Enkeleitä

29.9. 2014.  – Tämä päivä on Mikaelin päivä, omistettu 400 – luvulta lähtien arkkienkeli Mikaelille. – Missä kohdissa enkeli Mikaelista puhutaankaan Raamatussa? Nettiraamatusta löysin 5 kohtaa: kolmesti Danielin näyssä Tigris -virran rannalla, kerran Juudan kirjeessä ja kerran Johanneksen ilmestyksessä Patmos -saarella. Niissä ylienkeli Mikael toimii hyvän puolesta taistelijana, puolustajana, suojelijana. Danielin näky antaa ymmärtää, että ylienkeli Mikael on Kristuksen ja Hänen työnsä auttaja ja tukija.

Arkkienkeli Mikaelia on kuvattu kautta aikojen niin itäisessä kuin läntisessä kirkkotaiteessa vakavana  nuorenamiehenä, jolla on suuret, vahvat siivet, toisessa kädessä miekka taikka keihäs, toisessa kirjekäärö, tai maapallo (jossa joskus Kristuksen kasvot). Monessa ikonissa ja maalauksessa ylienkeli Mikael on  pukeutuneena haarniskaan. Keskiaikaisten kirkkojen maalauksissa Mikael kuvataan usein lohikäärmeen voittajana. (Aina en tosin ole ollut varma, onko kyseessä enkeli Mikael tai ritari Yrjänä. Olen päätynyt siihen, että Mikael seisoo miekkoineen jalka lohikäärmeen yllä, ihan lähituntumassa siis, kun Yrjänä sen sijaan kukistaa lohikäärmeen keihäällään ratsun selässä istuen.)
Nuo symbolit ylienkeli Mikaelia esittävissä kuvissa tai veistoksissa voivat herättää erilaisia ajatuksia ja tunteita. Minulle niistä tulee mieleen rohkeus, valmius taistella hyvän puolesta, Jumalan palveluksessa toimiminen ja Hänen sanansa välittäminen.
Ilmestyskirjan kuvaus Mikaelin taistelusta pimeyden valtoja vastaan on inspiroinut lukuisia taiteilijoita. Hyvän ja pahan välinen kamppailu – vahva, ikiaikainen teema; keskeinen miltei kaikessa kirjallisuudessa, näytelmissä, elokuvissa ja – elämässä!

Mitä enkeleitä?  –   Nimettöminä enkeleiden toiminnasta kerrotaan niin monta kertaa Raamatussa, etten ruvennut edes laskemaan kertoja.  Heitä nimitetään Herran enkeleiksi tai Jumalan enkeleiksi.  
90 – luvulla olin tosi kiinnostunut enkeleistä. Ostin enkelikirjallisuutta jne. Ihastutti ehkä se, että kaikki enkeleihin liittyvä tuntui hyvältä ja lempeältä. Nykyisin, vaikka minusta vieläkin tuntuu hyvältä tietäessäni että enkelit toimivat taivaallisina auttajina ja suojelijoina, en kuitenkaan käänny enkelien puoleen apua tarvitessani. Nyt ajattelen, että vaikka enkelit toimivat Jumalan lähetteinä ja Kristuksen toimeksiannosta, he ovat sittenkin vain Jumalan palvelijoita. Mietin, miksi tyytyä vähempään eli pyytää jotain palvelijoilta, kun voi kääntyä suoraan heidän Herransa puoleen? – Ja onhan enkelten saama toimeksianto ihan eri luokkaa, kun Hän sen antaa.

Yhteydenpitoa? – Tuolloin, 90-luvulla, en ajatellut, että yhteydenpidossa enkeleihin voisi olla mitään riskejä. Mieleeni ei juolahtanutkaan, että luokseni voisi tulla muita kuin hyviä Valon enkeleitä. Nykyään olen tietoisempi siitä, millaisia mahdollisuuksia näihin   (enkeli)alueisiin sisältyy.
Mikseivät ihmiset voisi tulla harhautetuiksi, jos kerran enkelitkin? Ne, jotka lähtivät seuraamaan lähellä Jumalaa ollutta kirkkauden enkeliä. Enkeliä, joka lankesi ylpeyteen ja omahyväisyyteen. Tuo enkeli kuvataan kateelliseksi; hän halusi toisten enkelien ihailevan, palvovan ja palvelevan häntä eikä Jumalaa. Hän halusi ottaa Jumalan paikan. Hänen harhautuskykynsä olivat melkoiset, sillä hän sai houkuteltua suuren joukon enkeleitä seuraamaan häntä ja hänen ohjeistustaan. Jouduttuaan karkotetuksi ylienkeli Mikaelin ja tämän enkelijoukkojen toimesta taivaiden korkeuksista, tuo mestariharhauttaja alkoi toimia maan piirissä. Langennut enkeli voi esiintyä hyvää tarkoittavana valkeuden enkelinä, vaikka pyrkimyksensä ovat aivan toisenlaiset kuin antaa ymmärtää.

En halua tulla harhautetuksi. Siksi en käänny enkeleiden vaan kolmiyhteisen Jumalan puoleen asioissani ja tilanteissani. Sisimmässä on levollisuus ja rauha: voin luottaa siihen, että jos Hän lähettää enkelinsä, kyseessä on Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä palveleva enkeli; auttava, lohduttava, rohkaiseva… mitä nyt sillä hetkellä tarvitsenkaan.

Two angels – Serbialais-ortodoksinen laulu

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.
Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  (Ps. 103: 19-22)

Enkeli kulkee edelläsi – Herra sanoi: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  (2. Moos. 23: 20-23)

Enkelit valtaistuimen ympärillä – Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. (Ilm. 5: 11-12)

How great is our God – nuorten ylistystanssi; savuefektejä kuten nuorten rokkikonserteissa, mutta tässä suitsutetaan Taivaiden Kaikkivaltiaalle.

”Kirkkaus Kuninkaan, puettu kunniaan, maa nyt iloitkoon, maa nyt iloitkoon
Hän valoon kietoutuu ja pimeys piiloutuu, se eessään pakenee, eessään pakenee
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa: niin suuri Hän on.
Ikuinen Hän on, on aika kädessään, on tulevaisuutein Hänen kädessään
Kolmiyhteinen Jumalamme on Uhrikaritsa, Uhrikaritsa
Sun nimes korkein on, ylistyksen arvoinen, mä tahdon laulaa: suuri Hän on
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa: niin suuri Hän on”

Enkelinsä taivaassa –  Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
(Matt. 18: 1-6,10)

Enkelinsä katsovat joka hetki taivaallisen Isän kasvoja… – Miten pieni lapsi katsoo ja suhtautuu vanhempiinsa ja asioihin ympärillään? Välittömästi, aidosti, teeskentelemättömästi. Lapsi elää ja kokee täydellä intensiteetillä sitä, missä on, mihin suuntaa huomionsa, mitä on tekemässä.
Lapsi kaipaa yhteyttä ja läheisyyttä vanhempiinsa. Hän ei epäile; hän uskoo vanhempiensa rakkauteen häntä kohtaan, luottaa siihen, että he haluavat hänelle parasta. Lapsi luonnostaan olettaa, että se mitä vanhemmat hänelle sanovat, on totta.
Samankaltaista uskoa ja luottamusta Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa meiltä lapsiltaan suhteessa Häneen. – Mutta eihän se todellakaan ole mikään helppo juttu! Meillä aikuisilla kun on niin vahva tarve rakentaa itsellemme älyllisesti ymmärrettävä ja todistettava maailmankuva. – Onhan meille annettu järki ja ymmärrys!
Voi että tuli meikäläisenkin monet vuodet tutkittua erilaisia filosofioita, oppeja ja maailmankatsomuksia. Vaikka välillä tuntui, että no nyt löytyi se itselle oikea, jonkun ajan kuluttua oli sisimmässä taas tunne että ei se ollut vielä tässä, ja etsintä jatkui. – Ja mitä etäämmäksi joutuu, sitä monimutkaisemmaksi menee.

Yhteyteen –  Katsoessaan vanhempiaan lapsi ottaa mallia vanhemiltaan ja oppii heiltä. Vanhemmat tekevät parastaan, mutta ovat – kuten lapselle varttuessaan selviää – vaillinaisia ja erehtyviä. Mutta se luottamus, joka meissä oli pienenä, on löydettävissä uudestaan. Taivaallinen Isä, täydellinen ja erehtymätön, kutsuu yhteyteen kanssaan. Yhteyteen, jota Jeesus opetti opetuslapsilleen ja opettaa tänäkin päivänä, kaikille halukkaille. Miten katsoa taivaalliseen Isään, ylistää ja kiittää Häntä, kuunnella Häntä, vastaanottaa Häneltä.
Kyse on löytämisestä takaisin yhteyteen, joka oli kadonnut. Eri uskomusjärjestelmien tutkiminen ei auttanut minua löytämään etsimääni, vaan se, että lopulta tajusin että Jumala on persoonallinen Jumala, joka haluaa olla yhteydessä lapsiinsa, minuunkin.

Edelleen haluan tutkia ja ymmärtää, syvemmin, enemmän. Mutta nyt on levollisuus: ei tarvitse enää etsiä ’muualta’. On tullut halu ja tarve oppia etsimään ja katselemaan Hänen kasvojaan.  

Huolenpitoa

22.9.2014.   Huolehdinko joskus ihan turhaan? Ajattelenko, että minun pitää huolehtia kaikesta? Paljonko osaan ja muistan luottaa taivaalliseen huolenpitoon? Millaisista asioista olen huolissani? Näitä kannattaa minusta joskus vähän pohtia.  

Itselleni on jostain syystä niin paljon helpompi luottaa siihen, että Jumala pitää minusta hyvää huolta, kuin siihen, että Hän huolehtii myös läheisistäni. Vaikka tiedän niin hyvin, ettei huolissaan olo auta tippaakaan, havahdun aina silloin tällöin siihen, että joudun tietoisesti sanomaan itselleni: nyt en huolehdi vaan luotan. Annan läheiseni Sinun hyviin, kaikkivaltiaisiin käsiisi, Jumala. Kiitos että varjelet ja pidät heistä hyvää huolta.

 Huolehtijasta luottajaksi? – Entä Ukraina, tai Lähi-itä, tai …….? On niin paljon kärsimystä, lähellä ja kaukaa. – Tunnistan itsessäni ajoittaisen huolehtijan. Onneksi kuitenkin vain ajoittaisen.
Kun kuitenkin luotan Jumalan hyvyyteen ja voimaan ja siihen, että tuskaisimmatkin asiat kääntyvät loppujen lopuksi hyväksi kun pyydämme Hänen apuaan, niin ehkäpä jonain päivänä saan huomata, että ajoittaisesta huoltenkantajasta onkin kehkeytynyt täysluottaja. Sellainen, joka tekee sen, mikä itselle on mahdollista. Joka sellaisissa asioissa ja tilanteissa, joista ajattelee tai kokee ettei voi niille mitään, ei kiinnity omaan voimattomuuteensa, vaan Häneen joka voi. Joka muistaa ne isot Kädet, joiden kannettaviksi voi antaa niin isot kuin pienet huolet.
En tarkoita välinpitämätöntä huolettomuutta, vaan sellaista luottamista, joka tuo syvän rauhan sisimpään. Sitä toivon; niin itselleni kuin muillekin sellaisille, joilla on taipumusta ajoittaiseen (tai jatkuvaan)  huolten kantamiseen.

Apua jotta auttaisimme – Evankeliumikirja toteaa Jumalan huolenpidosta: Jumala auttaa meitä, jotta me puolestamme voisimme olla toisille avuksi. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.  – Niinpä.

Täytä ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
(Ps. 86: 1, 3-7)

Kaikille riitti – Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”   Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”  Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
(1. Kun. 17: 1, 8-16)

Viimeiset jauhot ja öljytilkka – Leskivaimo leipoi viimeisistä jauhoistaan ja öljytilkasta leivän Elialle. – Mistä hän sai  vahvan luottamuksensa Eliaan lupaukseen? Katseeni osui kohtaan ’Jumala oli ennalta pyytänyt vaimoa pitämään Eliasta huolta’. – Jumala oli siis jo kertonut naiselle Eliaan tulosta. (Miten en ole aiemmin tekstiä lukiessani huomannut tuota? Olin vain tuuminut, että oli vahva luottamus naisella.)
Nainen oli varmaan niin toivoton omasta ja poikansa tilanteesta, ettei jaksanut miettiä, millä ihmeellä Jumala ajatteli hänen pitävän huolta profeetasta, kun ei ollut enää kuin jauhon ja öljyn rippeet jäljellä. Niistä viimeinen ateria, sitten kuollaan pois.
Mutta jokin sai hänet luottamaan Eliaan sanoihin; siihen, että tilanne voi ihmeen tavoin muuttua. Kuka tietää, ehkäpä Jumala oli vielä tarkentanut leskivaimolle, että siitä tunnistat lähettämäni profeetan, että hän sanoo sinulle: ”Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle”.
Vaimo teki kuten Jumala pyysi, huolehti Jumalan profeetasta, ja kaikille riitti.

Always Enough – Kari Jobe

”Kohotan käteni kaikkein Korkeimmalle, tullessani lähemmäs
annan elämäni Sinun lupauksellesi, Jumala, ei ole ketään toista
löydän elämäni Sinussa, Sinussa on aina tarpeeksi
anna Rakkautesi täyteyden olla kaikki mitä tarvitsen
käytä minua, tule tulen lailla, Jumala, hallitse minussa
ei ole toista, jos minulla on Sinut, minulla on kaikki mutta ilman Sinua minulla ei ole mitään”

”Always enough” (aina on riittävästi) on myös Heidi ja Rolland Bakerin kirjoittaman kirjan nimi.
Kalifornialaisen varakkaan perheen tytär Heidi tuli uskoon teini-ikäisenä, kuullessaan navajo- intiaanin puhuvan eräässä intiaanireservaatissa. Tämä muutti hemmotellun tytön elämän täysin: Jumalan palvelemisesta tuli hänen elämänsä päämäärä. Aikuisena hän tapasi Rollandin. Naimisiin mentyään pari lähti ensin Aasiaan tekemään työtä köyhien parissa. V. 1995 he lähtivät Mosambikiin, tyhjin käsin, auttaakseen köyhiä ja kodittomia lapsia siellä. Muutamassa kuukaudessa heillä oli orpokoti, jossa oli 80 lasta. Heidi vieraili (ja yhä vierailee) kaatopaikoilla, joissa orpolapset asustelevat. Heitä kerääntyi koko ajan lisää Heidin ja Rollandin huollettavaksi. He rakastavat heitä, antavat heille hellyyttä ja huolenpitoa. Vähitellen  kovia kokeneet, hylätyt ja kaltoin kohdellut lapset paranevat syvistä haavoistaan.
Kerran, kun ruoka oli lopussa eikä heillä ollut varaa hankkia aineksia, eräs tuttu rouva toi Heidille, Rollandille ja heidän 2 lapselleen pienen kattilallisen ruokaa. Heidi sanoi, että he eivät söisi, jollei heidän koko perheelleen (siinä vaiheessa orpolapsia asui heidän perustamassaan kodissa 320) ole syötävää.
Mutta silloin Heidi muisti sanat, jotka Jeesus kerran oli sanonut hänelle: ”Aina tulee olemaan riittävästi.” – Heidi pyysi kaikki lapset paikalle lautasensa kanssa. Hän ja rouva rukoilivat, ja alkoivat sitten annostella jokaiselle lapsille runsaan annoksen. – Pieni kattila ei tyhjentynyt ennen kuin kaikki olivat saaneet syötävää. – Tällaisia lisääntymisihmeitä on tapahtunut Heidin ja Rollandin kodissa useampia vuosien varrella.

Heidin ja Rollandin palvelutyö köyhien parissa on kasvanut kansainväliseksi Iris Global – järjestöksi, käsittäen kaivoprojekteja, terveysklinikoita joissa hoito on varattomille ilmaista, ruokintaohjelmia, juustoteollisuutta, ala- ja yläasteen kouluja ja seurakuntia yli 20 maassa. Heidi ja Rolland asuvat edelleen Mosambikin Pembassa, jossa heidän perustamassaan koulussa on nykyisin 3211 oppilasta. – He kiertävät myös eri puolilla maailmaa kertomassa Jumalan Rakkaudesta ja siitä, miltä se näyttää käytännössä.

Iris Globalin kotisivut: www.irisglobal.org

Tottunut kaikkeen – Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. (Fil. 4: 10-14)

Asenne – Paavalin asenne on minusta tosi käyttökelpoinen: että osaa elää niin puutteessa kuin runsaudessakin, antamatta kummankaan ottaa itsestä hallintavaltaa. Että oppii luottamaan ja kulkemaan haastavienkin tilanteiden lävitse Hänen kanssaan, joka auttaa. tukee ja vahvistaa.  

Hyvä osa – Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”    (Luuk. 10: 38-42)

Marttana vai Mariana? – Aina silloin tällöin kuulee jonkun huokaisevan sanattomasti (tai joskus sanallisestikin): kuinka paljon minun tulee venyä Martaksi (tai Martiksi)? Kuinka paljon saisin vain olla ja levätä Pyhän läsnäolossa, Mariana (t. Mattina)? Itselleni tuo oli polttava kysymys jo ennen perheen perustamista. Itse asiassa ajattelin, etten rupea perheelliseksi, sillä silloin Maria – osa jää kohdallani minimaaliseksi. Nyt kun lapseni ovat aikuisia ja voin paljolti itse määritellä, mihin päiväni ja aikani käytän, kysymys on: kuinka paljon Martta-minä yhä touhottaa kaiken maailman asioita, ja kuinka paljon suon itselleni Maria-aikaa – ihan hyvällä omallatunnolla?

Herran jalkojen juureen – Evankeliumitekstissä huomioni kiinnittyy erityisesti lauseeseen: Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. – Touhottaessani ja huolehtiessani kuulen omat ajatusvirtani. Kuullakseni Häntä tiedän, että minun on tulee antaa omille ajatuksilleni ja tunteilleni – koko olemukselleni – lupa  rauhoittua, virittäytyä kuulolle… hiljentyä Hänen läsnäoloonsa, oltava siinä… tai oikeammin: tässä. Juuri tässä hetkessä, jossa Hän haluaa viettää aikaa kanssani, puhua sydämeeni.   

Adoramus te, o Christe  (Palvon Sinua, Kristus) – Taizé

http://www.youtube.com/watch?v=pm6Zr3EqIhE