Aihearkisto: Yleinen

Nousua ja laskua

10.2.2015. Ah mikä kirkas aurinkopäivä tänään! Piti päästä avaralle paikalle nauttimaan tästä ihanuudesta; siispä teetä termospulloon ja menoksi. – Oi, tuon kallion päälle pitää kavuta, korkealta maisema avautuu laajemmin!
Henki tuntuu kulkevan keveämmin ja vapaammin korkeilla paikoilla. Valoa ja kevyttä ilmaa hengitettyäni palaan kotiin kuin uudistuneena.

Illalla Serafim Seppälä toi luennossaan ’Idän mystiikka ja ikonit’ hengellisemmän näkökulman korkealle kapuamisen kaipuulle. Ikoneissa vuoret kuvaavat kohoamista lähemmäs taivaan ulottuvuutta.

Tuli palvelemaan – Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10: 32-45)

Kohoamista vai laskeutumista? – Jeesus nousi seuraajineen ylös Jerusalemiin. Tunnelma ei kuitenkaan kohonnut kaupunkia lähestyttäessä. Kropat kapusivat tietä ylöspäin, mutta mielet painuivat hämmennykseen ja pelkoon: mihin tämä kaikki oikein johtaisi?
Vaan ihan käsittämätön oli Jaakobin ja Johanneksen heitto: Jeesus oli juuri kertonut kuinka hän joutuisi pilkatuksi, ruoskituksi ja tapetuksi, ja pojat vain haaveilevat ylennyksestä valtaistuimen vieruspaikoille!
Muistan elävästi, kuinka eräässä henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä, jossa sain tämän tekstin mietiskeltäväkseni, tuohduin näille veljeksille. Miten he saattoivat! Jeesus oli juuri kertonut mikä häntä odotti, ja kaverit vain ajattelevat itseään ja mitä hyvää heille tästä kaikesta voisi koitua!!
”Ja, hur kunde de!” vastasi Ruotsissa asuva jesuiittaohjaajani ainoastaan, ja antoi tyynesti seuraavan raamatuntekstin – uutta pohdittavaa vahvaan eläytymiseen taipuvaiselle sielulleni. En muista mikä teksti oli, sellainenko jonka kanssa saatoin huilia reaktioni jälkeen, vai sellainen josta löysin jonkun oman heikon kohtani.

Tänään kalliolla, auringon lämmittäessä suloisesti kasvoja, tuli yllättäen mieleen armollisempi ajatus noista veljeksistä. Jaakob ja Johanneshan olivat kiihkeitä tunneihmisiä (halusivat esim. tulta taivaasta täräyttämään niitä, jotka olivat loukanneet heidän rakasta Mestariaan). Jeesus oli heille rakas. – Mitäpä jos veljekset halusivatkin sen vuoksi olla Hänen lähellään myöskin tulevina aikoina?

Laskiaisen jälkeen alkavassa pääsiäispaastoossa laskeudutaan tutkimaan omia taipumuksiaan. Ei kuitenkaan niin, että vaivuttaisiin ahdistukseen tai itsesyytöksiin. – Ei-toivotut taipumukset menettävät heti otettaan jo siinä, kun niistä tulee tietoiseksi. Ja Ihmisen Poika tuli palvelemaan meitä: vapauttamaan. Jotta voisimme toimia rakkaudesta, vapaudesta käsin.

He came down to my level – Gaither Vocal Singers (v.1989)

”Hän tuli alas, siihen missä minä olin koska en voinut kohota ylös sinne missä Hän oli
Hän nosti minut ylös vahvalla kädellään näyttääkseen millaista elämä on
Hän tulee alas siihen missä olet, jos avaat oven
Hän haluaa tehdä elämästäsi elämisen arvoisen, sen tähden Hän tuli alas
Jos etsit tyydytystä näkyvistä asioista tulet kohtaamaan pettymyksiä
siis please kuuntele minua koska tiedän jotain Pelastajasta
Hän tuli alas ihmiseksi ja kun Hän lähti Hän lähetti Henkensä
Hän teki minussa kaiken sen mitä olen
Joskus teen päätöksiä joita kadun myöhemmin
mutta Herra vakuuttaa minulle ettei Hän ole vielä lopettanut työtään minussa
En murehdi huomista, eilistä enkä tätä hullua maailmaa koska löysin paremman tien”

(Muut laskiaissunnuntain tekstit ovat: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32 ja 1. Tim. 2: 4-6)

Jumalan säteily

2.2.2015.
Vanha tapa siunata kynttilänpäivänä kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät on mielestäni kaunis.
Keski-Suomessa ohjasin kerran hiljaisuuden retriittiä papin kanssa, jolle retriitti oli uusi kokemus, mutta joka oli avoin ideoille. Niinpä hankimme retriittiin osallistujille kynttilät, jotka pappi siunasi retriitin viimeisenä päivänä kynttilänpäivämessussa. Jokainen sytytti kynttilänsä alttarin edessä palavasta kynttilästä. Lauloimme Taize -laulua ”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä”.

Auringonvalo on aina ollut minulle tärkeä, mutta paljon tärkeämpää oli sen Valon löytäminen, jota etsin useammista opinsuunnista. Ja aina lopulta selvisi, ettei ollut tässäkään sitä, mitä sieluni kaipasi. – Ja koko ajan (tämän ymmärsin myöhemmin) Hän, joka on Valo, odotti minua.

Valo, joka läpäisee kaiken; Valo, joka haluaa loistaa sielunsisimpäämme; Valo, joka sanoi tulleensa maailmaan, jottei yksikään joka Häneen uskoo jäisi pimeyteen.

Kristuksen kirkkaus – Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”
Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. (Joh. 1: 14-18)

Kirkkauden kokeneita – Johannes Kastaja eli erämaassa heinäsirkat ravintonaan. Hän kastoi ihmisiä Jordanilla, julisti tulevasta ja odotti. Hän näki ja koki Kirkkauden Jeesuksen saapuessa joelle.
Opetuslapsi Johannes vaelsi pölyisiä teitä Jeesuksen kanssa. Hän näki monenlaista kärsimystä, sairautta ja vaivaa ihmisten tullessa hakemaan apua Jeesukselta. Hän sai nähdä ja kokea Mestarinsa Kirkkauden vaikutuksen – ei ainoastaan kirkastusvuorella, vaan ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Simeon sai nähdä Kirkkauden jo 30 v. ennen Johanneksia. Simeon -vanhus otti temppeliin tuodun Jeesus – vauvan käsivarsilleen ja kiitti Jumalaa: Valo, jota hän oli niin kauan odottanut, oli nyt siinä, hänen sylissään. Valo kaikille kansoille!

Kristus haluaa Valonsa syttyvän meissäkin. Hän haluaa säteillä Valoaan kauttamme tähän maailmaan. Joka päivä.

Lux Aurumque – Kultainen Valo; säv. Eric Whitacre

”Valo – lämmin, painava, puhdas, puhdas kuin kulta
ja enkelit laulavat vastasyntyneelle lapselle”

(Muut kynttiläpäivän tekstit ovat Ps. 48:11-15 ja Mal. 3:1-2.)

Armollista

26.1.2015. Alla olevassa tekstissä minua koskettaa Samuelin kyky kuunnella ja kuulla Jumalaa, ja uskollisuutensa ja luottamuksensa Häntä kohtaan. Samuel huudahtaa että henkihän tuosta tehtävästä menee. Johon Jumala vastaa neuvomalla Samuelille miten tämän tulee toimia, jotta kaikki sujuisi hyvin.
Tämä on minusta Jumalan armollisuutta: saa kertoa Hänelle huolenaiheensa, luottaa Hänen rakkauteensa ja siihen, että Hän johdattaa hyvään lopputulokseen.

Paimenpojasta kuninkaaksi

(Daavidille, psalmilaulajalle, suhde Luojaan oli tärkeintä koko hänen elinikänsä ajan, niin paimenpoikana kuin kuninkaana.)

Valinta – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. (1. Sam. 16: 1-13)

Henki tuli… – Saul ei toiminut Jumalan neuvojen vaan oman päänsä mukaan. Siihen loppui hänen kuninkuutensa. Samuelilla oli jonkinlainen kuvitelma siitä, millainen uuden kuninkaan tulisi olla. Vaan kenet Jumala valitsi Saulin kruununperijäksi? Nuorukaisen niityltä lampaita paimentamasta. – Daavidilla oli uskollinen, Jumalaa rakastava sydän, se oli Jumalalle tärkeintä.
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” Ei Hän ihmeellisiä ominaisuuksia vaatinut: sydämen kirkkautta vain ja rakkautta.
Ja sitten on vielä tuo kohta: ”Herran Henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” Vau, tuo yksi hetki muutti paimenpojan koko elämän.

Mitä Jumala toivoo? – Rakkauttamme, Hänen käyttöönsä.

Spirit of the Living God – Michael Crawford

”Elävän Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni
murra minut, sulata minut, muovaa minut, täytä minut,
käytä minua, elävä Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni”

(Muut tekstit: Ps. 31:20, Room.9:11-23 ja Luuk.17:7-10)

Heräämisiä

20.1.2015. Kiinanruusuni tekevät harvakseltaan kukkia ja ehkä siksi joka kukan puhkeaminen on minulle aina ilon ja ihastuksen aihe. Illalla vielä nupussa, aamulla täydessä kukassa. – Miten tämäkin, vuoden esikoinen, saattoi tietää milloin on aamu ja aika herätä, kun ulkona oli vielä ihan pimeää…

Varhain aamulla… – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1: 29–39)

Anopin kotona – Simon Pietari vaikuttui varmaankin siitä, kuinka Jeesus paransi hänen anoppinsa. Pietari asui anoppinsa talossa, joten tämä oli hänelle läheinen.
En koskaan tavannut omaa anoppiani, sillä hän kuoli tulevan mieheni, lasteni isän, ollessa teini-ikäinen. Minulla ei siis ole henk.koht. kokemusta anopista, anoppina olemisesta kylläkin. Anoppi -sanalla on jotenkin ikävä kaiku. Miniäni kertoi kerran sen vuoksi miettineensä, voisiko keksiä minulle jonkun toisen nimikkeen. Ei olla vielä keksitty. Minulla on kaksi miniää ja yksi tuleva (joka ystävilleen puhuu minusta anoppinaan). Ihania ovat kaikki, ja rakkaita.
Joulun aikaan järjestämme aina vähintään yhden päivän niin että olemme kaikki yhtä aikaa koolla (poikani, miniäni ja lapsenlapseni). Syömme jouluruokia, seurustelemme, laulamme joululauluja, leikimme kuusen äärellä jne. On iloinen, kiva tunnelma, on hyvä olla yhdessä.
Eräässä tilanteessa jouluajan jälkeen heräsin tiedostamaan, kuinka suuri kiitoksen aihe itse asiassa onkaan se, että tuntuu aina niin hyvältä kun tullaan yhteen perheen kanssa, isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla. Rauha maassa ja hyvä tahto kun ei ole mikään itsestäänselvyys.
Haluan vaalia suhteitani miniöihini, vaalia luottamusta, keskinäistä kunnioitusta ja toisten toiveiden huomioimista. Haluan olla anoppi, jonka kanssa tulee toimeen ja jonka kanssa on helppo olla tekemisissä. – Kiitollinen olen tuosta herätyksestä muistamaan suhteiden ja niiden vaalimisen tärkeyttä.

Voimaa aamurukouksesta – Kaikki halusivat jotain Jeesukselta. Parantumista, vapautumista, selitystä opetuksiinsa ja toimintaansa. Mistä Jeesus ammensi jaksamista nonstop – palvelutyöhönsä? Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus edellisen päivän pitkän työrupeaman jälkeen lähti heti herättyään aamuvarhaisella paikkaan, jotta saisi rauhassa rukoilla. Vaan pian opetuslapset jo kiirehtivät perään kertoen kuinka häntä etsitään ja kaivataan. – Siitä sitten lähdettiin toisille seuduille, joissa hän taas olisi ihmisjoukkojen ympäröimänä.
Jeesukselle merkittävin suhde oli Taivaalliseen Isäänsä. Sitä hän vaali varmasti jatkuvasti, mutta hän myös vietti aivan erityistä laatuaikaa Taivaallisen Isänsä kanssa. Usein nuo rukoushetket jäivät lyhyiksi, mutta olivat todennäköisesti sitäkin intensiivisempäi. Voin hyvin kuvitella, että noissa rukoushetkissä Jumala aivan erityisesti vuodatti Rakkauttaan Poikaansa, ja kaikkea muuta mitä tämä tarvitsi.
Käyttökelpoinen malli, johon Jeesus ei hakenut yksinoikeutta: heti aamusella herätessä viettää laatuaikaa Jumalan kanssa; antaa Rakkauden virrata, antaa Hänen vuodattaa meihin sitä, mitä me kulloisenakin päivänä tarvitsemme. – Kokeilemisen arvoista.

Awakening – Chris Tomlin

https://www.youtube.com/watch?v=0_J9BI6AFO0

”Herääminen sydämissämme, Herra, tässä kansassa
Pyhä Henki, toivomme herätystä
Sillä ainoastaan Sinä herätät sieluni
herätä sieluni laulamaan maailmalle jota Sinä rakastat
tapahtukoon Sinun tahtosi, anna tahtosi tapahtua minussa
Herääminen läsnäoloosi, voimaasi, tähän hetkeen, tähän aikaan
Kuin nousevan auringon loiste tulee valo pimeästä
kuulen äänesi, ja tämä on heräämiseni
vain Sinä voit nostaa elämään
herää sieluni, herää sieluni laulamaan”

Ensi pyhän tekstit yllä olevan evankeliumitekstin lisäksi:
Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39, 2. Kor. 1: 3–7

Jeesuksen voima

12.1.2015. Hän, josta Jesaja oli profetoinut, seisoi heidän edessään. Paikalla olleet tunsivat ihmeellisen voiman Hänen puheessaan ja olemuksessaan. Se oli hämmentävää. Miten siihen tuli suhtautua? Hän luki profetian kirjakääröstä ja ja sanoi: tänään, tässä, juuri nyt, tämä käy toteen.
Uskaltaisimmeko me antaa Hänen puhua ja vaikuttaa elämäämme, juuri nyt, tänään? Joka päivä?

Hyvän sanoman – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4: 16–21)

Burundissa vuosikausia jatkunut sisällissota oli päättynyt muutama kuukausi aiemmin (n. 10 v. sitten). Ilmapiiri oli raskas ja painostava. Se sai melkein voimaan pahoin. En ollut koskaan kokenut sellaista missään paikassa.
Kuljin tulkkini, erään burundilaisopettajan kanssa Bujumburan hiljaisilla teillä. Erään korkean rautaportin edessä seisoi vankkarakenteinen armeijapukuinen vartija konekivääri olalla. Tulkkini, hentoinen pienikokoinen nainen, ehdotti että menisimme keskustelemaan tuon isokokoisen vartijan kanssa. Ei taida olla ihan hyvä idea, koetin vastustella, mutta tulkkini into ja luottamus voittivat epäröintini ja menimme miehen luo. Hänen teräksenkovassa ilmeessään ja olemuksessaan ei näkynyt pienintäkään liikettä puhuessamme hänelle ystävällisesti. – Kunnes yhtäkkiä Pyhä Henki näytti valtavan suuren kyyneleen hänen rintakehänsä kohdalla. Kun tulkkini oli kääntänyt tämän miehelle burundinkielellä, tämä mitään sanomatta avasi äkkiä meille portin, ja astelimme kaikki ison rakennuksen sisäpihalle. Istuuduimme hiljaisina nurmikolle.
Tunsin että tämä nuorimies oli aikoinaan pakotettu tekemään erittäin julmia asioita, ja että hänen sisässään oli valtavasti vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä. Kysyin, saisimmeko rukoilla hänen puolestaan. Sitä hän varmasti odottikin. Kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen rukoillessamme. Hän sanoi tuntevansa, kuinka vuosikausia piinannut tuska alkoi sulaa pois. Jonkun ajan kuluttua hän sanoi haluavansa antaa anteeksi pahantekijöilleen. Lopuksi hän totesi, että nyt hän tunsi itsensä vapaaksi. – Kiitimme yhdessä Jeesusta. Vain Hän, voimallinen Vapauttaja, voi saada tällaista aikaan.
Jatkaessamme matkaamme ihmettelin, mikäköhän oli saanut miehen yhtäkkiä avaamaan meille portin. Tulkkini vastasi, että nuorukainen (joka oli kertonut meille kasteessa saamansa ranskankielisen etunimensä) oli lähtiessämme kertonut hänelle burundilaisen nimensä: Kyynel.

Kristus (=Voideltu) haluaa vapauttaa meidät sellaisista kokemuksista ja asioista, jotka jollakin tavoin sitovat ajatuksiamme, tunteitamme, olemustamme. Hän haluaa avata sydämemme portteja. Sinne missä on vihaa, surua, pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä, epätoivoa Hän haluaa tuoda Ilon, Toivon ja Rauhan.

Let the Flame burn brighter

”Kuljemme tällä maalla sydän palaen, joka askel on rukous
toivo nousee, uusi päivä koittaa, laulu täyttää ilman
2000 vuotta ja vielä liekki palaa kirkkaana ympäri maata
sydämet odottavat, kaipaavat heräämistä, jälleen kerran
palakoon liekki kirkkaammin pimeän sydämessä muuttaen yön upeaksi päiväksi
voimistukoon laulu rakkautemme vahvistuessa. – Anna loistaa, anna palaa
kuljemme totuuden puolesta, puhumme rakkauden puolesta
Jeesuksen nimessä olemme vahvoja nostaaksemme pudonneita, pelastaaksemme lapsia
täyttääksemme kansakunnan Sinun laulullasi.”

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, Jes. 62: 1–3, Tit. 1: 1–3 ja Mark. 1: 14–15

Pyhän Hengen tuli

7.1.2015 Kasteita – Vanhoja laatikoita läpikäydessäni tuli pari päivää sitten eteeni paperi, jossa oli sekä kaste- että konfirmaatiopäiväni. Silloin yli 30 v. sitten, kun olin ne tiettyä tarkoitusta varten selvittänyt, ne olivat minulle pelkkiä päivämääriä. Nyt katselin niitä kiinnostuneena. Tuli mieleen jopa laskea, minkä ikäisenä minut kastettiin. 37 pv:n ikäisenä – kappas, samat numerot kuin syntymäpäivässäni. – Millainen tilaisuus se mahtoi olla? Olikohan perheen, kummien ja papin lisäksi muitakin mukana?
Pikkuveljeni kastetilaisuudesta muistan kuinka pelkäsin että päänahkaa polttaa, kun hiuksiani käherrettiin kiharoille piippausraudoilla. Ja kuinka itse tilaisuudessa sain pitää tuota suloista, valkoiseen kastemekkoon puettua nyyttiä sylissäni. Taisi olla aika merkittävä hetki.
Tuollaisia tuli mieleen noista kastetilaisuuksista. – Vasta omien lasten ja lastenlasten kastetilaisuuksista nousi hengellinen ulottuvuus etusijalle.

Jeesuksen kaste kuuluu kuitenkin ihan omaan kategoriaansa. Jordan – joella ei ollut juhlavalmisteluja, pappia eikä Jeesuksen perhettä ympärillä. – Vai oliko sittenkin?
Johannes Kastaja kehotti ihmisiä parannuksen tekoon ja kastoi heitä, jotta he olisivat valmiit vastaanottamaan hänet, joka oli tulossa. Ja kun Jeesus tuli, Johannes kastoi hänet, joka on ylipappimme (kuten Heprealaiskirje painottaa).
Entä perhe? Jeesus sanoi: ”Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”(Mark.3:35)

Pyhällä Hengellä ja… – Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3: 15–18, 21–22)

Tulella…? – Johannes Kastaja julisti ihmisille, että tämä, jonka sandaalien nauhoja hän ei ollut arvollinen avaamaan, kastaisi Pyhällä Hengellä, ja myös tulella. Eikö kuulosta aika hurjalta – tulikaste?
Mutta kyllähän Helluntain tapahtumat olivatkin aika huimat. Kun Pyhä Henki laskeutui opetuslapsiin, nämä näkivät tulenlieskoja, jotka laskeutuivat jokaisen ylle, ja he alkoivat puhua sitä, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi. Pyhä Henki täytti heidät niin voimallisesti, että itse kunkin egojutut – vääristyneet käsitykset ja ajatukset, epävarmuus ja epäusko – saivat kyytiä. He toimivat puhtaina Jumalan kanavina. Totuus puhui heidän kauttaan.
Useista eri maista Jerusalemiin saapuneet ihmiset olivat ihmeissään: he kuulivat opetuslasten todistavan Jeesuksesta omalla äidinkielellään. N. 3000 ihmistä otti evankeliumin vastaan. Heidät kastettiin, ja yhdessä päivässä uskovien joukko kasvoi aikamoisesti.

Kristus, Ylipappimme, kasta tulikasteellasi. Puhdista mielemme ja korvamme kuulemaan, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa meille ja kauttamme.

Holy Spirit come with your Fire

https://www.youtube.com/watch?v=DOIj242UxpM

”Tule Pyhä Henki, anna tulesi laskeutua, puhdista sydämeni, sytytä elämäni tuleen.”

Muita ensi pyhän tekstejä: Ps. 89: 19–22, 27–30; 1. Moos. 9: 12–16 t. Joos. 3: 5–11, 17 ja Gal. 3: 23–29.

Valoksi maailmaan

3.1.2015. Loppiaisen tekstit kertovat kuinka Jeesuksessa Valo tuli maailmaan. – William Holman Hunt kuvaa maalauksessaan ’The Light of the World’ Kristusta, joka tahtoo tuoda Valonsa sille, joka kutsuu Hänet sisälle. – St. Paul’in katedraalin maalauksen kehyksen yläreunassa on sanat: MAAILMAN VALO. Alareunassa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm.3:20). – En itse ole nähnyt teosta, mutta ystävä, joka toi Lontoossa käydessään minulle tuliaisiksi siitä tehdyn julisteen, kertoi että maalaus oli tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen.

Kristus ei toimi kuten kuninkaanpoika kansansadussa: ryntää orjantappurapensaiden läpi linnaan herättämään nukkuvaa prinsessaa. Yleensä Hän odottaa, että kutsumme Hänet sisään. Hän ei välitä siitä, kuinka kauan ovi on ollut kiinni. Kristus katsoo sielumme kaipuuseen: haluammeko Hänen tulevan? Tahdommeko Hänen olevan elämämme Valaisijan ja Valtiaan?
Hän haluaa valaista koko olemuksemme, kaikki sisäiset ’huoneemme’. Nekin, joista emme vielä edes ole tietoisia.

Minä Olen Valo – Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 12: 44-47)

4 jaetta ennen tuota evankeliumikohtaa Johannes siteeraa Jesajaa ja toteaa myös, että Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, ja että hän siksi saattoi profetoida Jeesuksesta (jo 700 v. ennen tämän syntymää).

Yllä olevassa tekstissä Jeesus puhuu uskosta ja näkemisestä. Hän sanoo kahdesti: ”Joka uskoo minuun”. Ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoo epäilevälle Tuomaalle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Usko on siis tärkeämpää kuin näkeminen.
Mutta kyllä näkeminen silti olisi ihana juttu, saatat huokaista. Ja yhdyn siihen. – Sanoohan Jeesus, että nähdessään hänet, näkee Jumalan, Kaikkeuden Luojan ja Hänen kirkkautensa!

Paimenet ja itämaan tietäjät saivat nähdä tämän kirkkauden pienessä vastasyntyneessä.
Vanha Simeon näki tämän kirkkauden Marian ja Joosefin tuodessa Jeesus -lapsen temppeliin kastettavaksi. Simeon otti pienokaisen syliinsä ja huudahti: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk.2:29-32) – Pyhä Henki paljasti Simeonille, että tämä pienokainen oli kauan odotettu Messias.

Jumalan ilmestyminen – Ennen Jeesuksen syntymää Jumala ilmestyi ihmisille savupatsaana tai pilvenä. Moosekselle Hän puhui palavasta pensaasta. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala voi tulla luoksemme niin että tunnistamme tulijan.
Lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa kertovat kohdanneensa Jeesuksen näyssä tai unessa, usein jossain elämänsä kriisitilanteessa. Jeesus on auttanut, lohduttanut, rohkaissut, parantanut tai mitä henkilö siinä tilanteessa sitten tarvitsikaan. – Monet muslimit ovat kokeneet elämänsä täysin mullistaneen yllätyksen, kun he ovat epätoivon hetkellä rukouksessa pyytäneet Jumalaa tulemaan avukseen – ja kun he ovat tunnistaneet huoneeseen tulleen kirkkaan, valoisan ilmestyksen Jeesukseksi. Usein niin, että he Saulin tapaan ovat kysyneet: ”Kuka sinä olet?” Ja saaneet vastauksen: ”Minä olen Jeesus Kristus”.

Mutta varsinkin silloin kun oma usko on koetuksella ja on kaivannut näkevänsä jotain, mikä vahvistaisi omaa uskoa ja on pettynyt odotuksessaan, kannattaa muistaa Jeesuksen sanat: näkemistä paljon suurempi ja tärkeämpi asia on se että uskoo vaikkei näkisikään.
Ja jollei ole löytänyt vielä uskoa elämäänsä ja kaipaa sitä, voi päättää, että minäpä uskon! Ja sitten pitää kiinni päätöksestään. Ja vaikka sanoa samoin kuin se mies, jolle Jeesus sanoi: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mies vastasi Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Se on sitä oven avaamista, uudelle vaiheelle elämässä, jossa kaikki on mahdollista.

The Light of the World – Chris Tomlin

”Jeesus, Jumalan Poika, täynnä armoa ja totuutta, Isän pelastava Sana, niin ihmeellinen olet.
Enkelit halusivat nähdä ja profeetat etsivät Loistetta, jonka me olemme nähneet tulevan ilmi.
Loistit maailmaan, mutta kuka ymmärtää? Tulit omiesi luo, mutta kuka tunnistaa?
Syntymäsi profetoitiin, sillä sinä olit Messias, joka tuli ja kulki Maan päällä.
Sinun kirkkautesi olemme nähneet, ainoan ja todellisen Kuninkaan.
Ja nyt asut sydämissämme. Maailman Valo, loistat yllemme.
Sinun kauttasi kaikki luotiin, mitään luotu ilman Sinua.
Taivaassa ja Maan päällä kaikki on Sinussa
ja kuitenkin tulit, elämään kuten yksi meistä, ristin varjon alle.
Veresi kautta olet luonut rauhan, rauhan maailmaan, jota Jumala niin rakastaa.
Maailman Valo, loistat yllemme.”

Lapsenlapseni eskarin joulujuhlaa vietettiin kappelissa, jossa hänet myös vauvana kastettiin. Valoisan kappelin pastellinsävyisessä alttarivaatteessa lukee keltaisin kirjaimin: MINÄ OLEN MAAILMAN VALO. – Tuntuu aina yhtä hyvältä tuon kappelin kaunis alttarivaate – Johanneksen evankeliumin ydin neljässä sanassa!

(Loppiaistekstejä ovat myös Ps. 72: 1-3, 8-12 : Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16.)

Tiivistetysti

29.12. 2014. Vuoden verran on tullut harjoiteltua blogin tekoa. Nyt uuden vuoden alkaessa haluan harjoitella sitä, mikä on ollut oppiläksyni pienestä pitäen: asioiden esittämistä tiivistetysti.
Tokalla luokalla ope koetti hienovaraisesti vihjaista, että kuule, kyllä aineet saavat olla lyhyempiäkin. Mutta kun olin niin innoissani oppimastani kaunokirjoituksesta ja juttuakin tuntui riittävän, niin eipä tainnut opeparka saada montaakaan lyhyempää ainetta luettavakseen.
Nyt päätin vihdoin ottaa rakkaan openi neuvosta vaarin: lyhempiä blogeja, joissa 1-2 raamatuntekstiä ja niihin laulu ja/tai jotain, mitä teksteistä tulee mieleen; aloittaen alla olevasta Uudenvuodenpäivän evankeliumitekstistä.
(Muut Uudenvuodenpäivän tekstit: Ps. 8: 2-10, Jes. 42: 5-8 t. 1. Moos. 8: 13-22, Ap.t. 4: 24-30.)

Suuri Valo – Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus. (Matt. 4: 12-16)

Kapernaumin rantaa & Galilean merta

Kasteensa ja erämaa-aikansa jälkeen Jeesus palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin, mutta ihmiset, jotka olivat tunteneet hänet pienestä pitäen, eivät pystyneet sijoittamaan häntä Messiaan sandaaleihin. Galileassa sen sijaan kuunneltiin Jeesuksen opetuksia avoimin mielin ja sydämin ja nähtiin hänen tekevän paljon ihmetekoja. Galiean meren /Genesaretin järven rannalta Jeesus myös kutsui ensimmäiset opetuslapsensa seuraansa.

Kapernaum. – Arkeologit ovat kaivaneet esiin Jeesuksen ajan Kapernaumin kaupungin rauniot. Rakennusten kivenmurikoista muuratut seinät ovat säilynyt ihmeen hyvin. Synagogan päälle on rakennettu uutta, mutta suurista seinäkivistä voi värin perusteella nähdä, mitkä kerrokset ovat Jeesuksen ajalta.
Simon Pietari asui Kapernaumissa anoppinsa talossa. Tämän rakennuksen raunioita suojaamaan on pystytetty kappeli, jonka sivuilta ja sisältä niitä voi katsella läpinäkyvän levyn lävitse. Siinä katsellessa on huikeaa ajatella että tuolla, noiden seinien sisällä, Jeesus vieraili. Siellä hän paransi Pietarin anopin ja varmaan monia muitakin. Mitäköhän kaikkea noiden seinien sisällä saatiinkaan nähdä ja kuulla?
Suojalevyjen heijastuksen vuoksi ei tuosta kodista ainakaan minun simppelillä kamerallani saanut otettua kuvaa. Mutta eipä tuolla väliä. Mietin sen sijaan sitä, kuinka Vapahtaja tänä päivänä haluaa tulla meidän koteihimme, luoksemme.

Suojarakenteita? – Onko asumustemme/olemuksemme ympärillä suojarakenteita, jotka jättävät Kristuksen katselemaan ulkopuolelta? – Ja jos on, voisiko nyt alkavan vuoden aikana antaa Hänen lempeästi purkaa niitä suojalevyjä? Antaa Hänen hoitaa ja parantaa; vapauttaa niistä käsityksistä ja kokemuksista, joiden vuoksi niitä on rakenneltu? Jotta voisi olla avoimesti sitä mitä on… pinnistelemättä… ilman suoja-, puolustus- ja hyökkäysvarustuksia… jotta Hän voisi tulla ja täyttää meidät Rakkaudellaan ja Valollaan. Jotta me kaikki voisimme olla täydesti sitä, mitä Jumala on tarkoittanut meidän olevan.

Galilealaiset ottivat Valon vastaan innostuneina ja kiitollisina. He tunnistivat tämän Valon vaikutuksen elämässään. – Entä me?

You kindle a Fire – Taize

”Pimeimmässä yössä(mme) Sinä sytytät Tulen, joka ei koskaan sammu”

(Videon loppupuolella vilahtavassa kuvassa soisin paavi Fraciscuksen pitelevän joulukynttilää, edeltäjänsä sijasta, mutta kun ei kaikki elämässä muutenkaan mene juuri niin kuin itse haluaisi, päätin hyväksyä tuonkin.)

Kristuksen Valoa, Rakkautta ja Rauhaa Vuodelle 2015!

Lapsessa Jumalan kasvot

15.12.2014. Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Nuori nasaretilaistyttö synnyttäisi Jumalan Pojan. Ihmislapsen, josta tulisi maailman Vapahtaja. – Tämä oli takuulla sekä Marialle että Josefille aivan yli ymmärryksen menevä asia. Onhan tuo nykyäänkin monelle vaikea käsittää: että Jumala tuli ihmiseksi.
Tiesitkö Maria – laulun alkuper. sanoissa kuvataan tätä äiti Marian kannalta mm säkeissä: ’Kun suutelet pientä Lastasi, suutelet Jumalan kasvoja’ ja ’Lapsi, joka nukkuu sylissäsi on Suuri Minä Olen’.

Koko sielusta – Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. (Ps. 130: 5-8)

Breath of Heaven (Marian laulu) – Amy Grant

”Olen vaeltanut monta kuutonta yötä kylmänä, uupuneena, Vauva sisälläni
ja mietin mitä minä olen tehnyt. Pyhä Isä, Sinä tulit ja valitsit minut kantamaan Poikaasi.
Odotan hiljaa rukoillen. Olen peloissani. Millaista taakkaa kannan
tähän kivenkovaan, kylmään maailmaan.
Täytyykö minun kulkea tämä polku yksin? Ole kanssani nyt.
Taivaan Henki, kannattele minua, ole ikuisesti kanssani. Taivaan Henki, valaise pimeyteni,
vuodata pyhyytesi ylleni, sillä Sinä olet pyhä.
Mietitkö katsoessani kasvojani olisiko jonkun viisaamman pitänyt saada osani?
Mutta asetan itseni täysin Sinun suunnitelmasi armoon.
Auta minua olemaan vahva, auta minua olemaan, auta minua”

Silmänsä näkevät – Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä. (Jes. 29: 17-19)

Pyhän Hengen voimasta – Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu:
– Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
Ja edelleen:
– Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa.
Ja vielä:
– Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Jesaja taas sanoo:
– Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa.
Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. (Room. 15: 8-13)

Enkelin ilmoitus – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (Matt. 1: 18-24)

Mary did you know – Kathy Mattea

”Maria, tiesitkö että Poikavauvasi tulisi kerran kulkemaan vetten päällä
ja tulisi pelastamaan poikamme ja tyttäremme ja on tullut tehdäkseen sinusta uuden?
Ja että Lapsi jonka synnytit tulee pian vapauttamaan sinut (deliver = synnyttää, vapauttaa)
Maria, tiesitkö että Poikavauvasi antaa näön sokealle, tyynnyttää myrskyn kädellään
ja että Hän on kulkenut siellä missä enkelit kulkevat?
Kun suutelet pientä Lastasi, suutelet Jumalan kasvoja
Sokea näkee, kuuro kuulee, kuollut virkoaa eloon,
rampa hyppelee, mykkä puhuu, Karitsaa ylistäen
Maria, tiesitkö että Poikavauvasi on koko luomakunnan Herra
ja että Hän tulee eräänä päivänä hallitsemaan kaikkia kansakuntia
että Hän on taivaan täydellinen Karitsa? Lapsi, joka nukkuu sylissäsi on Suuri Minä Olen.”

S.J. Järvisen kaunis suomennos:

”Tiesitkö,Maria, että poikasi kerran vetten päällä kulkee
Tiesitkö, Maria, että lapsemme hän pelastukseen sulkee
Syntyi tänne maailmaan Hän tuomaan sanomaa
Tämä pienokainen rakkain myös sinut lunastaa
Tiesitkö, Maria, että sokean Hän valoon uuteen johtaa
Kuinka kädellään hän tyynnyttää, kun myrskytuuli kohtaa
Enkeleitten maan Hän meidän vuoksi jättää saa
Kun sä lastas pientä hoivaat, niin hoivaat Jumalaa
Ja nähdä saat kun kuuro kuulee, kuollut virkoaa
Ja rampa hyppii, mykkä laulaa kiitoslauluaan!
Tiesitkö, Maria, että poikasi on luomakunnan Luoja
Tiesitkö myös sen, että lapsesi on ainut rauhan tuoja
Hän ken uinuu vierelläs on Taivaan Kuningas, syytön uhrilammas ja Messias!”

Hän haluaa tulla meidän jokaisen luo, huolimatta tilastamme. Hän tulee pimeään, kylmään, kovaan, luolan kätköön, kuiville oljille… – Hän haluaa tulla kaikkialle sinne, missä Hänet otetaan vastaan. Hän haluaa valaista, lämmittää ja pehmittää sydämemme omalla olemuksellaan: Valollaan ja Rakkaudellaan.

Joulun Iloa, Valoa ja Rauhaa meille ja kaikille maailman kansoille!

Odotuksista

8.12.2014. Taas juhlavan tuntuinen tuo lat. nimi tulevalle pyhälle: ’Adventus spiritualis et sanctificationis. – En koskaan muista, tarkoittiko adventti nyt odottamista vai tulemista. Wikipedian mukaan tulemista, mutta samasta asiastahan on kyse. On saapuva ja odottava(t). Spiritualiksesta ja sanctificationiksesta taas voisi päätellä että jonkin hengellisen ja pyhittävän saapumista odotetaan.

Hän tulee – 1. Adventtisunnuntain Agricolan Tuomasmessun alussa oli hauska tapahtuma: laulettiin hoosiannaa, ja pikkupoika (n.2v) juoksi innoissaan kirkkosalin läpi alttarille. Kun äitinsä haki hänet sieltä, emerituspiispa Eero Huovinen hymyili ja totesi sympaattiseen, leppoisaan tapaansa: ”Mehän olisimme voineet saarnata yhdessä.”
Eero Huovinen puhui odottamisesta, kertoen Samuel Beckettin näytelmästä ”Godot – huomenna hän tulee”. Siinä kaverukset odottavat jotakin, tietämättä oikein mitä. Eero Huovinen totesi, että tutkijat ovat miettineet, kuvaako näytelmässä Godot’n odottaminen Jumalan odottamista. (Beckett ei itse suostunut määrittelemään Godot’a.)
Saarnan aikana tuli mieleen, kuinka vahvasti nuorena näkemäni näytelmän lohduton, surrealistinen tunnelma aikoinaan vaikutti minuun. Mutta kun kotona googlasin sen esittämisvuotta selvisi, että erityisesti mieleen painunut Tarmo Mannin roolisuoritus olikin toisesta Beckettin näytelmästä (Leikin loppu). Yhtä ankeaan tunnelmaan nämä näytelmät 60-luvulla kuitenkin silloin turhankin vahvasti niihin eläytyneen nuoren katsojan jättivät.

Odottamattomia kohtaamisia- Aina välillä tulee eteen ilahduttavia, odottamattomia yllätyksiä. Tuomasmessua seuraavana päivänä yksi pojistani, joka asuu toisessa kaupungissa, soitti sanoen että hänellä oli sovittuja tapaamisia täälläpäin seuraavaksi aamuksi, voiko tulla yökylään. Juu, ihanaa kun tulet!
Poikani lähdettyä aloin kirjoittaa tätä blogia ja sen myötä sain kivan ’pikkujoululahjan’. Tuli nim. mieleen selvittää näytelmän esittämisvuosi. Eteen tulikin Elävän arkiston 60v:n takainen lyhytfilmi, joka kuvaa ’Huomenna hän tulee’ – näytelmän ohjaamista ja jossa isäni esittää itseään (surkeasti, oli veljeni kommentti). Mutta siitä huolimatta, ja vaikka äänensäkin oli vanhassa taltioinnissa aivan erilainen kuin oikeasti, tuntui mukavalta katsella – nyt äitinä ja isoäitinä – isääni sellaisena kuin hän oli ollessani pieni. Kun katsoin taltioinnin toistamiseen, alkoivat myös näytelmän repliikit hymyilyttää. Poikani, joka juuri oli käynyt luonani, on nyt 38 v. – samanikäinen kuin isäni oli ohjatessaan 1. kerran tuon näytelmän. Hämmästyin samanlaisuuksia, joita tuon filmin kautta näin isässäni ja pojassani. (En ollut niitä huomannut isäni vielä eläessä.)
Olin mennyt Tuomasmessuun osallistumaan yhdessä muiden kanssa taivaallisen Isämme kohtaamiseen. Enpä olisi osannut arvata, että Hänen suunnitelmiinsa kuului myös se, että – tuon lyhytfilmin välityksellä – saisin kohdata myös maallisen isäni sellaisena kuin hän oli ollessani pikkutyttö. Iloinen ja kiitollinen olo tuli tuosta yllätyslahjasta.

Hän on jo täällä – Eero Huovinen totesi saarnassaan, että Adventissa ja Jouluun valmistautumisessa ei ole kyse siitä, osaammeko odottaa tai valmistautua oikealla tavalla, vaan kyse on Kristuksesta. Hän tulee joka tapauksessa, sillä Hän on jo tullut. Hän on ovella.

Hän antaa kaiken hyvän – Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle. (Ps. 85: 9-14)

Profeetta puhuu kaiken – Mooses sanoi:
”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’” (5. Moos. 18: 15-19)

Paljastettu salaisuus – Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. (Room. 16: 25-27)

Keskellänne on… – Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” (Joh. 1: 19-27)

Vaikkei Johannes Kastaja tiennyt kuka tämä tulija olisi, hän ymmärsi saapujan ainutlaatuisuuden, pyhyyden ja jumaluuden. Johannekselle oli annettu merkki: hän tunnistaisi tulijan siitä, että hän näkisi Hengen laskeutuvan ja jäävän tämän tulijan ylle.
Seuraavana päivänä Jeesus saapui Jordanille ja pyysi Johannesta kastamaan itsensä. Kastettuaan Jeesuksen Johannes kertoi nähneensä Hengen laskeutuvan, ja hän sanoi muille: ”… tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh.1:32-34)

A Hallelujah Christmas – Cloverton

https://www.youtube.com/watch?v=Gi7Fr0xgSRA

Leonard Cohenin Hallelujah taipuu moneksi. Tässä Clovertonin jouluversio:

”Kuulin poikalapsesta, joka tuli tuomaan ilon maailmaan
ja haluan vain laulaa tämän laulun teille.
Joka sävelellä, joka henkäisyllä laulan Halleluja.
Paimenet jättivät laumansa yöllä nähdäkseen lapsen, Valoon kietoutuneen.
Enkelijoukko toi heidät Sinun luoksesi.
Aivan kuten enkelit olivat sanoneet: löydätte Hänet seimestä.
Immanuelin, Vapahtajan. Halleluja…
Kirkkaan tähden johdattamina tulivat Idästä kolme tietäjää.
He matkasivat monta mailia, pitkän matkan, Sinun vuoksesi.
Ja paikalle, jossa olit, he toivat frankinsensia, kultaa ja mirhaa.
He antoivat ne Sinulle ja huudahtivat Halleluja…”
Tiedän että Sinä tulit pelastamaan minut.
Tästä poikavauvasta kasvaisi mies joka eräänä päivänä kuolisi puolestamme.
Syntini löisi naulat Sinuun, karkea risti oli minunkin ristini.
Silti Sinun jokainen hengenvetosi oli Halleluja… ”

Mitä odotan tänä Adventtina? Hieno juttu on, jos ja kun kaiken joulutohinan keskellä saan raivattua mielessäni ja sydämessäni tilaa Hänelle, jonka tulemissta Jouluna juhlitaan… tilaa Hänelle tulla uudella tavalla.