10.5.2015

Kiva oli seurata tätä paria: toinen etsi ja noukki maasta ahkeraan, toinen visersi ohjeita oksalta.

Rauhani annan – Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”  (Joh. 14: 23-2)

Rauhaa – Rauhallinen olo tuli, kun sain ymmärrystä mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen. Jeesus puhuu kuitenkin paljon syvemmästä kuin mielenrauhasta. Hänen antamansa Rauha laskeutuu ja levittäytyy sielun joka sopukkaan, koko olemukseen.
Helluntaina muistetaan sitä, että Jeesus lähetti Pyhän Henkensä meille. Kuinkakohan paljon muistamme tämän ihan tavallisessa arjessa? Millainen suhde meillä on Pyhään Henkeen? Mitä Pyhä Henki on meille?

Hilja Aaltonen – 3,5 v. sitten luin Kotimaa -lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin Hilja Aaltosesta. Siinä oli mm. maininta, että hän arvosti erästä esi-isääni. Voi että ilahduin!
Tämä äidinisänäidinisänisäni joutui aikanaan melko kaltoin kohdelluksi. Hänet tuomittiin (yhdessä muiden herännäisliikkeen johtajien kanssa) hartausseurojen pitämisestä. Rangaistuksena viraltapano 1/2 v:ksi. Eräitten lähteiden mukaan kateellinen kollega syytti esi-isääni myös moraalittomasta elämästä. Esi-isä ei enää palannut papinvirkaan, vaan toimi mm. Lapuan pitäjänapulaisena. (Kansansuosiossa hän kuitenkin oli: siitä kertoi  hänen 3 km:n pituinen, 5000 ihmisen hautajaissaattueensa. )
Balsamia haavaan – Se, että Hilja Aaltonen arvosti esi-isääni, oli kuin balsamia ’haavalle’, jonka olin saanut useita vuosia aiemmin opintojeni yhteydessä. Opiskeluuni kuului laatia  essee jostain tunnetusta evankelistasta tai saarnaajasta, nykyisestä tai edesmenneestä. Kysyin, voisinko tehdä sen Niilo Kustaa Malmbergista. Vastauksena sain kurssin johtajalta vain halveksuvan tuhahduksen, josta ymmärsin ehdottaneeni jotain tosi tyhmää.
Hämmästyin, kuinka pahalta tuo tuhahdus minusta tuntui. Olihan kyse kaukaisesta esi-isästä, johon minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta. Kuitenkin tuli tunne kuin lähiomaistani olisi halveksuttu. Reaktioni yllätti minut täysin.
Olisikohan mahdollista saada vähän lisää balsamia tuohon haavaani, mietin luettuani Kotimaan artikkelin. Soitin toimittajalle kysyen, voisiko ja jos niin missä Hilja Aaltosta tavata. Hän neuvoi ystävällisesti soittamaan Tampereen vanhainkotiin ja varaamaan tapaamisajan. Sinne sitten suuntasin marraskuussa 2012 pienen äänityslaitteeni kanssa. (Jos Hilja  puhuisi jotain hyvää parjatusta esi-isästä, voisivat lapseni joskus halutessaan kuunnella nauhoitusta.)

Hiljan kanssa hiljaa – ”Ai sä tulit nyt”, sanoi Hilja avatessani hänen huoneensa oven. Häkellyin pikkasen tästä, ihan kuin hän olisi luullut minua joksikin toiseksi. (Hoitaja oli kertonut, että Hiljan luona kävi päivittäin paljon ihmisiä.) Mutta Hiljan välitön, myönteinen olemus ja puhe saivat minut pian tuntemaan oloni kotoisaksi hänen seurassaan. Ihmettelin tämän 105-vuotiaan evankelistan kirkasta ja selkeää muistia ja ajatusjuoksua. Ilahduin hänen (joidenkin mielestä ehkä radikaaleistakin) näkemyksistään. Noin minäkin ajattelen, totesin useasti hiljaa mielessäni (sillä mieluummin halusin kuulla hänen ajatuksiaan kuin tuhlata yhteistä aikaamme omiin kommentteihini).

Hiljaista puhetta Pyhän Hengen kanssa – Hilja puhui kauniisti siitä, mitä esi-isäni oli hänelle merkinnyt. Ja sain luvan nauhoittaa sen, kuten koko keskustelumme. (Aina välillä hoitaja tuli katsomaan, oliko kaikki hyvin. Hilja antoi ymmärtää, että juu, ja jatkoi kertomistaan. Vasta nauhurin naksahduksesta tajusin, että olin istunut tunnin hänen vuoteensa äärellä! Hoitajat olivat puhuneet 15 minuutista…) 
Kysyin Hiljalta Pyhästä Hengestä. Olin lukenut, että hän oli aikoinaan profetoinut Pyhän Hengen sateita maallemme. Odotin Hiljan puhuvan Pyhän Hengen voimasta. Mutta hän puhuikin Pyhän Hengen hiljaisesta olemuksesta. Siitä, kuinka Pyhän Hengen kanssa on puhuttava hiljaa. Se on herkkää kommunikointia, jossa kuunnellaan hiljaa, ja Pyhä Henki kuiskaa vastauksiaan. – Kylläpä hänen puheensa tuntui hyvältä, kosketti sieluntilaani. (Olin juuri palannut akkujenlatauspaikastani, hiljaisuuden retriitistä Saksan vuoristosta: 8 vrk Jumalan läsnäolossa aamukuudesta iltayhdeksään.)
Lähtiessäni Hilja kehotti tulemaan pian uudestaan. Halusinkin käydä uudelleen tervehtimässä häntä, mutta käynti jäi tekemättä. Vajaa 3 kk:n kuluttua Hilja kutsuttiin Taivasmatkalleen.

Pyhän Hengen olemusta ja läsnäoloa koetaan ja kuvataan monin tavoin. Usein toivotaan Pyhän Hengen voimaa. Onko voima aina jotain sellaista, joka näkyy jollain tapaa ulospäin?
Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan ovat: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Yllä olevassa Joh.ev:n kohdassa Jeesus lupaa, että Pyhä Henki opettaa ja puolustaa. Oppimista tapahtuu, kun ollaan avoimia ja kuuntelevalla kannalla. Kun uskaltaa myöntää (itselleen ja Luojalleen) olevansa heikko, tajuaa tarvitsevansa Puolustajan.

Mitä kaipaan eniten: Pyhän Hengen voimaa, sitä, että Hän opettaisi minua tai olisi Puolustajani? – Kyllä me taidetaan kaikkea tätä tarvita: Hänen opetustaan ja johdatustaan, puolustamistakin. Ja kun omat voimat hiipuvat, on lohdullista tietää, että meillä on taivaallinen Voimanantaja. Ja kun Hänen kanssaan lähtee tekemään jotain, Hän antaa sen, mitä siinä tilanteessa tarvitaan.

Pyhä Henki, vahvista meitä, auta meitä kuulemaan johdatustasi. Anna meille inspiraatiota ja viisautta toimia Korkeimman tahdon mukaisesti. – Kiitos että tulet, ja olet kanssamme!

Welcome Holy Spirit –  Tervetuloa Pyhä Henki

”Olet tervetullut Pyhä Henki, tuo läsnäolosi, täytä minut voimallasi, elä minussa
Olet elävä Vesi, ehtymätön Lähde, Lohduttaja ja Neuvonantaja, ota asiat hallintaasi”

Muut Helluntain tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-13

2.5.2016. Uimahallissa – Viime viikolla uimahalliin tuli ekaluokkalaisia. Liikuntaope sanoi allasosaston penkille istuutuneille lapsille jotenkin tähän tapaan: ”Rukoillaan kaikki yhdessä: rakas Jumala, kiitos siitä että opettaja voi hyvin. Hoida myös vauva terveeksi. Kiitos Jeesus, aamen.” Kysyin vieressä seisovalta avustajalta (tai äidiltä), olivatko kristillisestä koulusta. Kyllä. – Kiva että lapsille opetetaan rukoilemista luonnollisena tapana puhua Jumalalle, pyytää Häneltä asioita ja kiittää Häntä.

Jeesus ilmestyy – Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.    (Mark. 16: 14-20)

Vaikeaa uskoa? – Opetuslapsille oli varmaankin eduksi tulevassa työssään tuo, etteivät he ensin olleet uskoneet Jeesuksen nousseen kuolleista. Sen vuoksi he varmasti pystyivät ymmärtämään paremmin niitä kohtaamiaan ihmisiä, joilla samoin oli vaikeuksia uskoa sellaiseen, mitä eivät olleet omin silmin nähneet. Kun on itsellä ollut vaikeaa jonkun tietyn asian kanssa, se yleensä tuo ymmärrystä sellaisia kohtaan, jotka kamppailevat saman vaikeuden kanssa.

Kreikankiel. sana sozo tarkoittaa: pelastua, parantua, vapautua. Kreikankiel. UT:ssani yllä oleva kohta ’on pelastuva’ on käännetty sanalla vapautuu. – Vapautuu mistä? Kyllähän mieleen tulee monia asioita.
Entä sitten tuo pelastumisen/vapautumisen vastakohta?
Jeesus halusi hyvän sanoman löytävän perille, sydämen kovankin suojakerroksen lävitse. Joissain tapauksissa ravisteleva sananasettelu toimii: tässä vaihtoehdot, valitse. – Mutta jos joku olisi aikoinaan tullut julistamaan minulle noilla sanoilla evankeliumia, olisi se minussa mitä todennäköisimmin iskenyt torjuntareaktion päälle. (Niinpä Jumala lähestyikin meikäläistä ihan toisella tavoin.)
On tuo kadotustuomio vaan niin rankka juttu; sellainen, jonka haluaisi mieluummin jättää käsittelemättä. – Mutta jos en nyt tällä kertaa väistelisikään aihetta (jonka vuoksi aikoinaan välttelin Raamattua ja tutkin sen sijaan innolla oppeja, joissa sellaisesta ei puhuttu).

Yhteyteen – Mitä kadotus oikein merkitsee? Olen lukenut, että se tarkoittaa ikuista erossa olemista Jumalasta. Mutta Jumala haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Hän tahtoo läheistä suhdetta kanssamme, sellaista, jossa voimme kokea Hänen huolenpitoaan ja vakuuttua Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan. Tämän vuoksi Hän lähetti meille Poikansa. Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kirjoitettuna Jumalan merkillinen, ihmeellinen suunnitelma saada kauan kadoksissa olleet lapsensa takaisin yhteyteensä.

Itse olen aika surkea yhteydenpitäjä. Kaikeksi onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat siinä minua parempia. Sen ansiosta yhteytemme ja ystävyytemme jatkuvat huolimatta joskus pitemmistäkin tauoista.
Mutta jollen jostain syystä haluaisi olla yhteydessä jonkun henkilön kanssa, se olisi valintani, ja joutuisin todennäköisesti jossain tilanteessa sanomaan sen hänelle. Tämä henkilö jatkaisi omaa elämäänsä, mutta hän ei kuuluisi minun elämääni enkä minä hänen.

Niin maan päällä kuin taivaassa? – Minulle on selvää, että jättäessäni tämän elämän haluan Luojani yhteyteen. Toivon, että Hän, joka on annettu meille paitsi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi, myöskin Ystäväksi, on minua vastassa. Silloin tiedän, mihin olen matkalla. Jos torjuisin Hänet ja sen, mitä Hän haluaa tarjota minulle (pelastuksen/vapauden), olisi se minulle sama kuin että laittaisin välimme poikki. – Olisiko Hän silloin enää olemassa minulle? Tämä on oikeastaan aika iso kysymys, kun sitä oikein alkaa miettiä.

Jotta teillä olisi iloni – Kirjoitettuani tuon mieleeni tulivat Jeesuksen sanat: ”Olen puhunut teille tämän, jotta ilonne olisi täydellinen.”  Piti katsoa, missä yhteydessä Jeesus sanoi tuon. – Joh.15,11: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Jeesus puhuu siinä hänessä pysymisestä. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Ylösnoussut Kristus, kiitos, että et ole vain taivaissa, vaan myös meidän kanssamme, kuten olit opetuslapsiesi kanssa vielä taivaaseen noususi jälkeenkin. Auta meitä löytämään yhteyteesi ja pysymään siinä, niin täällä kuin taivaissakin. Toimi kanssamme, vahvista Sinun sanasi meissä ja kauttamme. – Kiitos siitä mitä kaikkea Sinä Olet.

*******

Ps. Suluissa – Ystävä tuli toissa päivänä käymään. Nähdessään kreik.-engl. Uuden Testamenttini ja siihen liittyvän yhtä paksun konkordanssikirjan (jossa kreikankiel. sanojen merkitykset on selitetty perusteellisesti), hän kysyi, olenko alkanut opiskella kreikkaa. Kerroin, että minun oli vaikea niellä tuota että Jeesus jäähyväissanoisaan puhui kadotuksesta, ja koetin alkuperäistekstistä löytää jotain helpotusta asiaan.
Luin hänelle tuon evankeliumikohdan Mark. 16:14-20, jolloin hän kysyi että onkohan tuo se kohta joka on sulkeissa. No niinpä näyttikin olevan! Ja sivun alalaidassa teksti: ’Markuksen evankeliumi päättyi aikoinaan jakeeseen 8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla (Mark.16:9-20).’
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanat ennen taivaaseenastumistaan ovat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Luukas ei kerro mitä Jeesus puhui opetuslapsille, Hän kirjoittaa, että Jeesus siunasi opetuslapsia, ja siunatessaan heitä hänet otettiin ylös taivaaseen.  Opetuslapset osoittivat hänelle kunnioitusta kumartumalla  maahan asti, ja palasivat riemua täynnä Jerusalemiin.
Johannes kirjoittaa, kuinka Jeesus ennen taivaaseenastumista kysyy Pietarilta peräti kolmasti, rakastaako tämä häntä.
Jos olisin hoksannut nuo sulkumerkit, olisin varmaan kiinnittänyt huomioni johonkin toiseen kohtaan tuossa Markuksen tekstissä. Mutta olkoon. Joka tapauksessa minun on helpompi ajatella, että Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan olivat ennen kaikkea siunaavia ja rohkaisevia. – Oli kuin taivaissa olisi nähty tämä vaikeuteni ja lähetetty ystävä selvittämään asiaa. 🙂

Nautitaan ja kiitetään ihanista, lämpimistä, aurinkoisista kevätpäivistä. 🙂

Trust in You – Lauren Daigle

”Lasken jok’ikisen unelmani jalkojesi juurelle
vaellukseni jokaisen hetken. Se mitä Sinä näet, ei muutu
tunnustan: olen koettanut voittaa taistelun
käteni ovat väsyneet, tarvitsen Sinun lepoasi
Mahtava Soturi, taistelujen Kuningas
mitä tahansa kohtaan, Sinä olet vierelläni
kun Sinä etä siirrä vuoria, minä tarvitsen sitä että siirrät
kun et jaa meren vesiä, toivon että voisin kulkea vetten läpi
kun et anna vastauksia kutsuessani Sinua, luotan, luotan, luotan Sinuun!
Totuus on että tiedät mitä huominen tuo tullessaan
ei ole päivää jota et olisi nähnyt ennalta
ole kaikessa elämäni, hengitykseni
tahdon sitä mitä Sinä haluat Herra enkä mitään vähempää
olet vahvuuteni ja lohdutukseni
olet vakaa käteeni, olet luja perustukseni, kallio jolla seison
Sinun tiesi ovat aina korkeammat, suunnitelmasi ovat aina hyvät
ei ole sellaista paikkaa, jonne menen, jolla et olisi jo seissyt”

Muut Helatorstain tekstit: Ps. 47: 6-9, Ps. 110: 1-4 ja Ap. t. 1: 1-11

25.4.2016  Tänä aamuna oli tapaaminen Pasilassa. Sataa tihkutti, 4 astetta ei kovassa viimassa tunnu kovin miellyttävältä. Miten houkuttelevalta ja helpolta tuntuikaan ajatus junaradan varrella asuvalle hypätä junan kyytiin tällaisella säällä! 
Mutta luettuani Ylen uutisten pääjutun: kuinka Jesse 17 v  pelasi Pikkuleijonille MM -kultaa, vaikka oli samana päivänä ollut rankassa vatsataudissa, tsemppifiilis tarttui. – Ei kun pyöräilykypärä päähän ja menoksi.
Ystävä soitti matkalla ja ihmetteli hengästynyttä ääntäni. – Kunto kun on talven jäljiltä sitä mitä on…
Kotimatkalla kuitenkin tuli ilo: mitä kaikkea olisikaan jäänyt kokematta, jos olisin valinnut junan. Siltaa huuhtovat vaahtopäät, sillan keinuminen aalloilla, jännitys: kestääköhän nuo puukaiteet jos tuuli heittää pyörän niitä vasten; entä jos kova puuska lennättää kaiteen yli veteen?
Niemen suojassa ruokaileva joutsenpariskunta, rinnakkain päät kaulaa myöten uppeluksissa. Ja sitten kauniit päät kohoavat tyynenä vedestä, sen näköisinä kuin kerta kaikkiaan mikään ei voisi horjuttaa niiden rauhaa. – Mikä kontrasti vieressä velloville merenaalloille!
Orava, jolta putosi aarre (herkkupala varmaankin) pyörätielle ja joka nopein liikkein ryömi takaisin nappaamaan sen ennen pyörän tuloa  kohdalle. (En ole ennen nähnyt oravan ryömivän!) Ja auringonsäteiden suloinen lämmitys selässä.
Siitä, mikä oli tuntunut haastavammalta vaihtoehdolta, tulikin palkitseva kokemus. 

Sydän täyttä kultaa – Kotona halusin vielä lukea nettiuutisista Pikkuleijonien voitosta. Vastustajat olivat lyöneet mailoillaan Jessen pelikäden turvoksiin, mutta Jesseltä ei irronnut katkeraa kommenttia, hän säilytti ilonsa. Valmentajan kommentti Jessestä: ”Pojan sydän on ihan täyttä kultaa.”
Vaikken muuten urheilua seuraakaan, huomasin uutisista jo vuodenvaihteen kisojen jälkeen Nuorten Leijonien fiksun käytöksen, positiivisen suhtautumisen, verrattoman yhteistyökyvyn sekä loistavan yhteishengen: kukaan ei halunnut ottaa voitosta kunniaa itselleen, vaan pelikavereita kehuttiin kilpaa. – Hienoa, että meidän nuorille on tällaisia roolimalleja!

Yllä oleva innoitti siinä määrin että laitoin blogiin, vaikkei juurikaan liity alla olevaan evankeliumitekstiin ja siitä nousseisiin (jo  viime viikolla kirjoitettuihin) ajatuksiin.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa, ensi pyhän otsikko, viehättää minua. Sitähän Jumala juuri haluaa: yhteyttä kanssamme, ei vain ajatusten, vaan myös – ja käsittääkseni ennen kaikkea – juuri sydämen tasolla.
Jotta sydänrukouksen tila löytyisi, on mielen (ja sen synnyttämän puheen) vaimennettava volyymiaan. On hiljennyttävä kuuntelemaan sydäntään, ja Jumalan sydäntä.

Minun nimessäni – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”  (Joh. 16: 23-33)

Lupaus – Kuten viime viikonkin tekstissä, jälleen aikamoinen lupaus Jeesukselta: ”Mitä ikinä te pyydätte…”
Todellako? Mitä vain? Tuostahan voisi riemastua anelemaan vaikka millaisia asioita… kunnes huomio kiinnittyy Jeesuksen kolmasti toistamiin sanoihin: Minun nimessäni.
Johanneksella ja veljellään oli välillä ihan hurjia pyyntöjä. Jeesus joutui toppuuttelemaan veljesten intoilua. 
Ajattelen, että kun pyyntö tehdään Jeesuksen nimessä, siinä on paikka Hänen allekirjoitustaan varten. Hän allekirjoittaa, kun pyyntö on sellainen, johon Hän voi yhtyä. Hän näkee valtaisan palapelin joka osan. Hän näkee yksityiskohdat ja samalla kokonaisuuden.
Voin hyvin kuvitella, kuinka Johannes vanhana miehenä Patmoksen saarella huokaisi muistaessaan muutamia ehdotuksia ja pyyntöjä, joita nuoruuden innossa tuli esitettyä Jeesukselle. Tulta taivaasta ja kunniapaikkaa Mestarin viereltä.

Mitäköhän kaikkea sitä onkaan itse tullut pyydeltyä? Varmaan tulisi monta huokausta ja hymyä, jos muistaisin kaikkia toiveet, joita vuosien varrella olen esittänyt. Ehkä ihan hyvä, etten muistakaan. 🙂  – Mutta kunpa muistaisin, miten moniin, pieniinkin pyyntöihin on vastattu! Sekin tahtoo niin helposti unohtua.
Miten hyvä olisikaan muistaa niitä pieniä ja suurempia asioita, joissa Luojamme on osoittanut meille huolenpitoaan. Se virittää kiitoslaulun sydämeen.

Sydämen puheesta vielä: ennen luulin, että rukous on sitä, että joko pyydetään jotain taikka  kiitetään jostain asiasta. Hiljainen Jumalan läsnäolossa olo oli minulle = meditaatiota. Mutta kun ajattelen, että hiljentymiseni Jumalan läsnäoloon onkin rukousta, sydänyhteyttä, jossa Jumalan sydän ja minun sydämeni kuuntelevat toisiaan, siihen tulee toisenlainen ulottuvuus.      Kyllä siihen voi liittyä puhettakin, mutta usein on ’vain’ hengityksen/Hengen liike. Hiljaisuuden tilassa, jossa Hän on; jossa me kummatkin olemme.
Meditaatio oli pitkään minulle sellaista, mikä tuntui tärkeältä itselleni. En ollut ymmärtänyt tätä rukousulottuvuutta: tilaa, joka on merkityksellistä ei vain itselleni, vaan myös Jumalalle. Sydämen tilaa, jossa Hän on läsnä, kanssani.

Rauha – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha,” sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Hän haluaa johdattaa meidät yhteyteen, jossa voimme kokea sellaista rauhaa, jossa ulkoiset olosuhteet tai tunteemme eivät heiluttele meitä kuin riippakoivun oksia. Rauhaa, johon kietoutuu levollinen luottamus.
Kiitos Jeesus siitä(kin) lupauksestasi, jossa sanoit antavasi meille oman Rauhasi, sellaisen, jota maailma ei voi antaa. Kiitos, että Sinun avullasi löydämme Sydämen Rauhan. 

The Heart of Worship – Matt Redman

”Kun musiikki hiljenee, kun jätän kaiken pois ja yksinkertaisesti vain tulen
haluten tuoda jotain joka on arvokasta, joka olisi Sydämellesi siunauksesi
tuon enemmän kuin laulun, sillä sitä Sinä et ole kaivannut
Sinä etsit paljon syvemmältä kuin mikä ilmenee näkyväisessä, Sinä katsot sydämeeni
palaan ylistyksen sydämeen, kyse on Sinusta Jeesus
olen pahoillani siitä, millaisiksi minä olen tehnyt asiat, vaikka kaikessa on kyse Sinusta
ikuinen Kuningas, kukaan ei pysty ilmaisemaan arvoasi
vaikka olen heikko ja köyhä, kaikki mitä minulla on, on Sinun; jokainen hengitykseni
tuon Sinulle enemmän kuin laulun, koska sitä et ole kaivannut, katsot sydämeeni”

Muut rukoussunnuntain tekstit ovat: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.

18.4.2016 – Taivaan kansalaisena maailmassa on ensi pyhän aihe. Elää Taivaan kansalaisena… tuostahan voi saada vähän toisenlaista perspektiiviä sellaisiin asioihin, joiden kanssa (joko konkreettisesti tai ajatustasolla) usein täällä painiskelemme, ja jotka meistä tuntuvat tosi isoilta ja tärkeiltä. Mutta onhan se niin, ettei ole ihan helppoa olla ja elää ihmisenä & ihmisiksi täällä Maan päällä.
Luojamme jos kukaan tämän tiesi, varmaan jo alkumetreiltä saakka. Näki että tarvitsisimme Taivaallisen Auttajan. 

Puolustaja – Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16: 5-15)

Jeesus näki opetuslasten murheen: heidän rakas Mestarinsa, Hän, jonka varaan he olivat laittaneet koko elämänsä, lähtisi taivaallisen Isänsä luo. Millä tavoin he mahtoivat käsittää ja käsitellä sitä, mitä Jeesus heille puhui? Miten he mahtoivat ymmärtää sen, että Jeesuksen piti jättää heidät? Ja sen, että hän lähettäisi heille Puolustajan, Pyhän Hengen? Sitä Johannes, yksi heistä, ei kerro. Tärkeintä oli se, mitä Jeesus puhui heille.
Mutta sen haluaisin tietää, mitä Jeesus olisi heille kertonut, jos he tuolloin olisivat kyenneet ottamaan vastaan. Puhuiko hän heille niitä asioita ilmestyessään heille ylösnousemusruumiissaan? Vaiko taivaaseenastumisensa jälkeen Henkensä kautta?
Taas huomaan, kuinka haluaisin tietää ja ymmärtää enemmän ja syvemmin siitä, mitä Jeesus opetti. – Ja tietty olisi mukavaa saada tieto vaivattomasti, valmiissa paketissa. Valitettavasti se ei aina ihan niin mene…
Jeesus kuitenkin lupaa, että tämä Henki, Totuuden Henki johtaa (engl. ja saksal. käännösten mukaan opastaa, johdattaa) tuntemaan koko totuuden. – Huima lupaus!

Jeesus lähetti opetuslapsilleen Totuuden Hengen, joka avasi heidän mielensä ja sydämensä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pyhä Henki johdatti heidät näkemään ja ymmärtämään asiat syvemmin ja täydemmin. Ja puhumaan ja toimimaan tavalla, johon he eivät olisi itse kyenneet. Jumalan Henki muutti kaiken.

Puhtaat reseptorit – Totuuden Henki on Kristuksen seuraajien kanssa tänäkin päivänä. Hän haluaa johdattaa meitäkin tuntemaan Jumalan tahdon koko totuuden. Hän haluaa kulkea kanssamme, opastaa ja ohjata meitä.
Totuuden Henki ilmaisee totuuden puhtaana, ilman vääntelyjä ja kääntelyjä. – Voi kunpa osaisimme olla herkkiä oppimaan ja kuulemaan, puhtaasti ja kirkkaasti. Ilman että mitään pääsee väliin hämmentämään, hämärtämään tai sekoittamaan henkisiä/hengellisiä reseptoreitamme.
Pyhä Henki, anna meille puhdas sydän ja kirkas mieli, jotta voisimme elää ja toimia ohjauksessasi, Taivaan kansalaisina täällä Maan päällä. Auta meitä ymmärtämään Totuuttasi. Ja please antaisitko sen myös kuvastua elämässämme, maailmassamme.

Kristus, kiitos lupauksistasi opetuslapsillesi. Kiitos että myös me saamme olla opetuslapsiasi ja ymmärtää lupauksesi myös meille tarkoitetuiksi. 🙂

The Spirit of Truth – Esther Mui

”Jos rakastatte minua, pitäkää käskyni ja Minä rukoilen Isää ja hän antaa teille toisen Auttajan
jotta Hän olisi kanssanne ikuisesti
Totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne Häntä
mutta te tunnette Hänet, sillä Hän on luonanne ja tulee olemaan teissä
en jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 63: 7-9 ja Jaak. 1: 17-21.

11.4.2016                                                

Sitruunaperhonen – Eilen ilahduttiin kolmessa polvessa: sitruunaperhonen! Lapsenlapseni (jolla on koulutehtävänä havainnoida kevään merkkejä) tosin harmitteli nopeaa ohilehahdusta – ei ehditty kuvata.  Mutta kevään 1. sitruunaperhonen jäi  mielenkuvaksi kevään ilon & valon tuojana.
Punarinnan ihana sirityskonsertti puun oksalla. Ja kuivuneen lehtipeitteen seasta hehkeinä esiin työntyvät sinivuokot; kuin taivaansinisiä tähtiä ruskeassa maassa. 
Valo, lämpö, kauneus – ah kevään ihanuutta!

Näette minut jälleen – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” 
(Joh. 16: 16-23)

Rohkaisua – Ennen pääsiäistapahtumia Jeesus rohkaisi opetuslapsia, jotta heidän olisi ollut helpompi kestää edessä olevien tapahtumien nostattamat mielen- ja sydämenliikkeet: suru, pettymys, hylätyksi tulemisen tunne, pelko, katkeruus, viha…
Jeesus kertoo ennalta, kuinka hän kuolemansa jälkeen ilmestyisi heille. Silloin he vihdoin tajuaisivat: se, mikä oli näyttänyt lopulliselta, ei ollutkaan sitä, vaan alku uuteen vaiheeseen. Silloin he tulisivat tuntemaan sellaista iloa, minkä kaltaista he eivät voisi löytää kenestäkään tai mistään muusta. 

Kivut vaihtuvat iloon – Se, kuinka hyvin Jeesus ymmärsi naisten tunteita, ilmenee myös yllä olevasta evankeliumikohdasta. Ainakin itselleni lasten syntymät olivat elämäni ihmeellisimmät tapahtumat. Kivut unohtuivat saman tien ja tilalle tuli valtava ilo, onnellisuus ja kiitollisuus.

Vaikea uskoa – Huolen, surun tai tuskan aikoina voi olla vaikea uskoa, että kaikki muuttuu vielä iloksi. – Voisimmepa erityisesti silloin muistaa, ettemme loppujen lopuksi ole tunteidemme armoilla, vaan että on olemassa Rohkaisija, joka haluaa tuoda armon elämäämme.

Kaipaus – Kerran, noin 14 v. sitten, minuun iski yllättäen hyvin syvä suru ja kaipaus nuorena kuolleen isoveljeni johdosta. Kuinka kaipasinkaan häntä – vielä vuosikymmenien jälkeen. Tunne, joka tuntui aivan kestämättömältä, purkautui lohduttomana itkuna tyynyä vasten. Pyysin Jeesusta auttamaan tuskassani. Ehkä sen vuoksi, kun en oikein muutakaan siihen tilanteeseen keksinyt. (1. kerta, jolloin pyysin Jeesukselta apua.) En oikeastaan odottanut enkä oikein uskonutkaan, että kukaan tai mikään olisi voinut minua tuossa tilanteessa auttaa.
Vähän ajan kuluttua tunsin lämpöä, ikään kuin olisin ollut suurten käsivarsien tai siipien ympäröimänä. Itku lakkasi ja sisimpääni laskeutui syvä rauha. Murhe oli kuin pois pyyhkäisty. Olin ihan hiljaa, ihmettelin. En tainnut edes huomata kiittää, niin hämmästyksissäni olin. Kuinka niin suuri muutos noin äkkiä oli mahdollista?

Näin jälkeenpäin ajattelen, että Jumala halusi tuossa toivottomuuden tilassani osoittaa epäileväiselle mielelleni, että Hän kuulee ja näkee. Että Hän välittää. Hän haluaa antaa Ilonsa murheen sijaan.
Luojamme, Ilon ja Valon Lähde, auta meitä avaamaan sydämemme Sinun Ilollesi ja Valollesi. Hienovaraisesti tai voimallisesti (jos tarpeen) herättele näkemään kevään ihmeitä; iloitsemaan ja kiittämään kaikesta siitä, mikä versoo esiin, meissä ja luonnossa. 🙂

Jubilate Deo – Marco Frisina

”Iiubilate omnis terra, iubilate Domino nostro,
alleluia, alleluia, iubilate Deo, exsultate in lætitia, iubilate Deo
Laudate eum in excelsis, laudate Dominum nostrum, omnes angeli et virtutes
laudate eum quoniam magnus Rex est Dominus super omnem terram
Laudate pueri Dominum, laudate nomen Domini benedictus nomen eius
benedictus nomen eius, benedictus in sæcula
super cælos gloria eius, laudate omnes gentes
Laudate eum omnes angeli, laudate omnes virtutes
in æternum laudate eum omnes gentes et populi quia ipse mandavit et omnia creata sunt”

(Jos osaisin latinaa, kääntäisin, mutku en ossaa. Yksittäisiä sanoja vain sieltä täältä arvelen tunnistavani, jotain tämän tapaista: iloitkaa täällä maan päällä, iloitkaa Herrastamme, laulakaa Herrallemme, enkelit ja pyhät: Herramme on suuri Kuningas, ikuisesti laulakaa ihmiset ja kansat.)

Muut tekstit: Ps. 12, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.

3.4.2016      Viime viikonloppuna olin koulutustilaisuudessa, jossa osallistujat saivat tehtävän ideoida kuvan, joka jollain lailla kuvaisi omaa pienryhmää ja johon myös sisältyisi tietty sana. Meidän pienryhmällemme annettu sana oli (suomeksi käännettynä) farmi. Toiset ryhmäläiset heittelivät ehdotuksia, meikäläiselle lankesi idean laittaminen paperille.
Pohdimme mitä eläimiä laittaisimme farmiin. Päädyttiin lampaisiin. – Tuota… millaiset korvat lampailla onkaan…? Onko ne lurpat? Eräs ryhmäläisistä näytti kännykästä kuvan lampaasta. Suipot, ulospäin törröttävät, teräväkärkiset. Kiitos! Hahmottelin farmiin 5 lammasta, yhtä monta kuin meitä oli ryhmässä, ja laitoimme nimmarimme valitsemaamme lampaaseen.
Mistä ne lurppakorvat tulivatkaan mieleeni? Ehkä lampaiden flegmaattisuudesta. Muttei pidä antaa rauhallisuuden hämätä: korvat ovat hereiset, kuulevat tarkasti; tunnistavat paimenen äänen.
Oikeastaan aika ihana kuva siitä, millaista voi olla Paimenen vaikutuspiirissä: levossa, syvää rauhaa tuntien, mutta samalla hyvin tietoisesti läsnä olevana. Sisäisestä levollisuudesta käsin kuuntelevana.   

Tunnen – tuntee – tuntevat – Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”        (Joh. 10: 11-16)

Jumalan farmissa – Psalmeissa ja muissakin VT:n kirjoissa Jumala kuvaa itseään Paimenena, joka huolehtii omistaan.
Jeesus ilmaisee olevansa tie Isän tuntemiseen. Hän tuntee meidät. Ja kun me opimme tuntemaan Hänet, me opimme tuntemaan myös Taivaallisen Isämme.

Yksi lauma & yksi paimen – Minua koskettaa erityisesti tuo, mitä Jeesus sanoo niistä, jotka eivät ole ’tästä tarhasta’: ”Niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”  

Hyvän Paimenen tahto on myös, että me kaikki olisimme yhtä. Että välillämme olisi yhdysside – ei vain Kaitsijaamme, vaan myös toisiimme. Yhdysside, joka on punottu lojaalisuudesta, välittämisestä, toisten tarpeiden huomioimisesta, auttamisesta, tukemisesta ja rohkaisusta.
Vahvista, Kaitsijamme, yhdyssidettä Sinuun ja toisiimme. Auta meitä myös vaalimaan kaikkea sitä, mikä on Sinulle kallisarvoista.

The Lord’s My Sheperd – Stuart Townend  (Psalmi 23: Herra on paimeneni)

Muut tekstit: Ps. 23, Hes. 34: 11-16 ja 1. Piet. 2: 21-25

27.3.2016 Ylösnoussut Kristus, Loyola, Espanja

Tässä ovat käteni – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.   (Joh. 20: 19-31)

Ylösnoussut Kristus tuli lukittujen ovien lävitse, osoittaakseen että hän on elossa. Jotta Tuomaskin voisi uskoa.
Minua kiinnostaa se, miten monenlaisten turvalukkojen takana me nykytuomaat pyörittelemmekään ajatuksiamme ja uskomuksiamme.
Ihmettelen, kuinka vaikea minun on ollut syvällä sydämessä uskoa todeksi joitain sellaisia asioita, joista mielen tasolla olen ymmärtänyt, että ne hyvinkin pitävät paikkaansa. Ihan järjellä käsiteltäviä ja käsitettäviä asioita.
Ja toisaalta: kuinka helppoa minun onkaan mieltää ja uskoa edellä oleva evankeliumiteksti todeksi, tapahtuneeksi tosiasiaksi. Sitä muuten kyselevä mieleni ei jostain syystä ole koskaan kyseenalaistanut. Se vain on minulle totta.

Kvanttifysiikkaa? – Ajattelen, että tieteellisesti orientoitunut mieli, joka koettaa ymmärtää ylösnousemusruumiin lainalaisuuksia, voi löytää paljon apuvälineitä kvanttifysiikasta. Jos minun olisi vaikea uskoa edellä olevaa evankeliumitekstiä ja asia minua kovasti askarruttaisi, alkaisin ehkä tutkia kvanttifysiikkaa. Mutta olen kiitollinen, että tässä (ei ehkä ihan helpoimmassa) asiassa voin vain uskoa. Kristuksen ylösnousemusruumis saa suosiolla jäädä minulle mysteeriksi. Minulle riittää tieto siitä, että Kristus elää, vaikuttaa keskuudessamme, haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. 🙂

Evankeliuminsa lopussa Johannes toteaa: ”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”
Ajattelen, että eräänä ajattelumme, uskomustemme ja käsitystemme kiinnijuuttuneiden lukkojen voitelijana / avaajana voi toimia se kirja, jonka kansien välissä ovat säilyneet  myös nämä  Johanneksen kirjoitukset.

Ylösnoussut Kristus, tuletko vieläkin lukossa olevien ovien läpi? Mielemme, sydämemme ovien? – Jollet, auttaisitko kuitenkin oven avaamisessa? Toimisit tarvittaessa lukkoseppänä? Eihän ovensa visusti suljettuna pitävä tiedä, mistä jää paitsi.
Sanoithan Johannekselle hänen vanhoilla päivillään, että Sinä seisot ovella ja kolkutat. Ja jos joku kuulee äänesi ja avaa oven, tulet ja aterioit yhdessä hänen kanssaan. 🙂

Because He Lives – Koska Hän elää – Matt Maher

”Uskon Poikaan, uskon Ylösnousseeseen, uskon että Hänen verensä kautta olen voittanut
olen elossa, koska Hän elää
totisesti, yhtyköön lauluni niihin lauluihin jotka eivät milloinkaan lopu, koska Hän elää
olin kuolleena haudassa synnin ja häpeän peittämänä 
kuulin armon kutsuvan minua nimeltä, Hän vieritti kiven pois
koska Hän elää kaikki pelot ovat haihtuneet
tiedän että elämäni ja tulevaisuuteni ovat Hänen kädessään”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Jes. 43: 10-12 ja 1. Joh. 5: 4-12.

Riemullista Pääsiäisaikaa! 🙂 

21.3.2016    Kivi haudan suulta.

Naiset menivät haudalle. Se olikin tyhjä. Enkelit sanoivat: ”Ei hän ole täällä.”
– Mistä sinä etsit Jumalaa? – Itse olen hakemalla hakenut, monesta filosofiasta ja opinsuunnasta; monenlaisessa on tullut oltua mukana. Hän ei kuitenkaan lähettänyt enkeleitään sanomaan, etten löytäisi Häntä sieltä, mistä etsin. Hän näki kaipaavan mieleni ja sydämeni ja odotti sopivaa hetkeä. Sellaista, jossa lakkaisin itse yrittämästä (ymmärtää ja hallita polkuni askeleita). Hän odotti, että tulee tila(nne), johon Hän voi tulla.

Eräs ystävä kertoi miehestä, joka vieraili luostarissa. Hänellä oli eväänä kanaa. Kun mies avasi eväskäärönsä, muut tuijottivat hiljaa miestä. Mies kysyi syytä tähän. Munkki sanoi hänelle, että heidän jumalansa kielsi heiltä lihan syönnin.
”Missä teidän jumalanne on?” mies kysyi. ”Tule niin näytän.” Munkki vei hänet kivestä veistetyn patsaan luo.
Mies sanoi: ”Koeta kättäni. Tunnetko kuinka se on lämmin.” Sitten mies kehotti munkkia koettamaan patsaan kättä. Se oli kylmä. Mies jatkoi: ”Minä palvelen elävää Jumalaa.”  Myöhemmin tuo luostarissa vieraillut mies kuuli, että munkki oli oivaltanut palvelleensa kuollutta jumalaa. Ja oli löytänyt elävän Jumalan.

Silloin he muistivat – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.   (Luuk. 24: 1-12)

Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Naisten ensi reaktio oli hämmennys. Mitä tästä pitäisi ajatella? Sitten muistettiin: ai niin, olihan Jeesus kertonut jo ennalta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, useammankin kerran.
Miehillä sama reaktio: ei voi olla totta! Kunnes oli omin silmin nähty tyhjä hauta.

Mikä on oma reaktioni, kun kuulen asiasta, joka tuntuu mahdottomalta uskoa? Torjunko, selitänkö pois? Lähdenkö ottamaan selvää asiasta, vai jätänkö koko jutun omaan arvoonsa?
Annanko sille, mitä en voi täysin ymmärtää, mahdollisuuden? Ajan/tilan, jossa jotain voi tapahtua sisälläni. Jossa saatan kuulla äänen, joka sanoo: ”Muistatko?”
Annanko aikaa/tilaa sille, että jokin sisimmässäni alkaa liikahtaa ja tunnistaa: tässä on jotain, jonka kanssa sydämeni resonoi. Pystynkö hyväksymään, etten voi hallita kaikkea tiedon ja oikeaksi todistamisen kautta? Uskallanko uskoa?

Ylösnoussut Kristus, Valomme, valaise sydämiämme. Anna hämmennyksen ja epäilyn muuntua iloksi ja kiitokseksi. Anna Pääsiäisen ihmeen tapahtua meissä.

In resurrectione Tua – Taize

– Ylösnousemuksessasi Kristus taivas ja maa riemuitsevat.

Muut Pääsiäissunnuntain tekstit: Ps. 118:15-23 (24,  Hoos. 6: 1-3  ja 1. Kor. 15: 1-8 (9-10) 11

Rauhaisaa pääsiäisviikkoa ja iloista Ylösnousemuksen juhlaa meille kaikille 🙂 

14.3.2016     Mikä lauantai toissa päivänä: täystyyni, sinitaivas vailla pienintäkään pilvenhattaraa, auringonlämmössä kevään lupaus. Auringon laskettua tähtien runsaus syvänsinisellä taivaankaarella. Miten kirkas taivas voikaan olla aina vaan yhtä ihana elämys!

Tunnusteko – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”    (Joh. 12: 12-24)

Mitäköhän nuo kreikkalaiset olisivat halunneet kysyä Jeesukselta? Sitäkö, miksi kansa tervehti häntä (vaatimattomasti pukeutunutta, aasinvarsalla ratsastavaa miestä) Israelin kuninkaana? Vai sitä, miten hän herätti Lasaruksen kuolleista?
Evankelista Johannes keskittyy kuitenkin olennaiseen, Jeesuksen sanoihin opetuslapsilleen. Niissä on tiivistettynä niin Pääsiäisen kärsimys kuin ilosanomakin.

Aikoinaan omien lasteni ja eskarilaisten kanssa istutimme aina ennen Pääsiäistä jyviä mullan alle; laitoimme pimeään ja välillä kastelimme. Joka aamu lapset kävivät kurkkaamassa, joko jotain on tullut näkyviin.
Vihdoin, eräänä aamuna ilo ja riemu: heleänvihreitä, terhakoita versoja nousee tummasta mullasta, päämäärätietoisina: kohti valoa!
Ja ihmettelyä: miten ihan kuolleen näköiseen siemeneen voi kätkeytyä elämä?

Voisiko ylösnousemusihme tapahtua myös minussa tänä Pääsiäisenä? Voisiko minusta kuolla esim. sellaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat paikoilleen jämähtäneitä? Sellaisia, joihin olen ehkä tiedostamattani juuttunut, ja jotka eivät vie eteenpäin? Jotta uutta  voisi versota esiin?
Sitä voi pyytää Häneltä, joka voitti kuoleman ja antaa elämän. 🙂

You Give Me Life – Noel Robinson

”Sinä annat minulle elämän, runsaana, kaipaamaani toivon annat minulle
enemmän kuin osaan pyytää, ajatellakaan, teet minussa mahdottomasta mahdollisen 
annat minulle rauhan, täydellisen rauhan, olet antanut minulle kaiken mitä tarvitsen
kun hengität ylleni, se tuo elämän, kun Kristus ilmentyy minussa, muutun
Sinun Henkeäsi kaipaan Herra, Sinä muovaat minua, uudistat, tuot minuun elämän
toimi minussa ja kauttani, olen täysin käytössäsi, avoin ihmeille ja merkeille”

Muut Palmusunnuntain tekstit: Ps. 22: 2-6/Ps. 118: 25, Jes. 50: 4-10/Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

7.3.2016.           Enkeli Gabriel

Älä pelkää – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.  (Luuk. 1: 26-38)

Miten tämä kaikki on mahdollista, kysyi Maria enkeliltä. Ei osannut Maria aavistaa, että vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin monet kyselevät samaa. Marialle riitti kuitenkin enkelin vastaus: ”Pyhä Henki tulee yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan”.
Maria, Herran palvelijatar, oli valmis antamaan elämänsä ihan kokonaan Jumalan käyttöön, ja niin hän sai olla tärkeänä välikappaleena Jumalan suunnitelmassa.
Tuon kirjoitettuani tuli mieleeni pieni sinikantinen kirja, jonka olin ostanut monta vuotta sitten: Wilfrid Stinissenin ’Maria Raamatussa ja meidän elämässämme’.
Millä lailla Maria, Jeesuksen äiti, on ollut ja on nyt minun elämässäni? Päätin lukaista kirjan uudelleen nähdäkseni, millaisia asioita se tällä kertaa nostaa pintaan.
Teini-ikäisestä lähtien minulle olivat rakkaita Rafaellon ja muiden mestareiden maalaukset Mariasta Jeesus -lapsi sylissään. Matkoilla ostin niistä postereita ja kortteja, ja aina oli joku niistä seinälläni. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, miten olin koettanut niiden avulla täyttää sitä tyhjiötä, jonka äidinrakkauden kaipuuni oli sisälleni jättänyt.
Pari vuotta sitten, äitipuoleni sairastuttua vakavasti, aloin alitajuisesti työstää niin suhdettani häneen kuin myös 50v. aiemmin kuolleeseen äitiini. Se oli tosi rankkaa aikaa. Näin jälkeenpäin tuntuu kuitenkin, että se, mitä minussa tuona ’mankelin läpi’ -aikana tapahtui, oli pelkästään hyväksi.

Nyt luin Stinissenin tekstiä jollain lailla neutraalimmalta tasolta, vapaampana. Sellaisten teologisten näkemysten ja tulkintojen, jotka eivät tuntuneet itselleni läheisiltä, annoin olla. En myöskään etsinyt kirjasta sitä, mitä tiedostamattani olin ennen etsinyt Mariaa ja Jeesus -lasta esittävistä kuvista tai ikoneista. – Tässä Stinissenin ajatuksia, jotka tuossa kirjasessa tällä kertaa tuntuivat minusta kiinnostavilta:

Vastaus – Jumala oli edeltä määrännyt Marian kerran sanomaan ”kyllä” koko ihmiskunnan vastauksena Jumalan kutsuun. Jumalahan kunnioittaa ihmisen vapautta. Näemme, että kerran toisensa jälkeen hän on tehnyt liiton ihmisen kanssa ja kohdellut tätä täysiarvoisena liittokumppanina. Ihmiseksi tulemisen hetkenä Jumalan tahtoi lausua lopullisen ”kyllä”-sanansa ihmiselle ja antaa tälle mahdollisuuden vastata hänen aloitteeseensa yhtä lopullisesti ja ehdottomasti ”kyllä”.

3 persoonaa – Se, joka kuuntelee tarkoin, mitä enkeli sanoi, oppii jotakin Jumalan sisäisestä elämästä. Jumaluuden kaikki 3 persoonaa esiintyvät peräkkäin vuoropuhelun 3.ssa jaksossa. 1. kerran Jumalan puhuu tällä tavalla; 1. kerran hän selvästi ilmoittaa olevansa kolmiyhteinen.
Isä – ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Herra on Isä. Kaikki on saanut alkunsa hänestä. Jumala teki aloitteen. Enkelin kautta hän aloitti vuoropuhelun. Hän ilmestyy odottamatta. Melkein aina Jumala puuttuu asioiden kulkuun odottamattomalla hetkellä.
Poika – ”Älä pelkää, Maria”. Nyt Jumala puhutteli Mariaa nimeltä. Jumala ei rakasta meitä ihmisjoukkona, vaan hän rakastaa jokaista erikseen. Jokainen meistä on korvaamaton. Jumala puhuu ihmiselle mielellään yksikössä: sinä.
”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” Tässä esiintyy Kolminaisuuden 2. persoona. Poika, joka Kolminaisuuden piirissä jo oli antanut Isälle suostumuksensa, oli valmis tulemaan ihmiseksi.  On käsittämätöntä, että Jumala tahtoi tulla ihmiseksi tämän juutalaistytön kohdusta. Ihmisen ei tarvitse kamppailla taivasta itselleen, vaan taivas itse tulee hänen luokseen maan päälle. Aina kun Jumala puhuttelee ihmistä, on pohjimmiltaan kysymys siitä, että hän tahtoo tulla asumaan ihmiseen.
Maria vastasi (1933/38 käännöksen mukaan): ”Kuinka tämä voi tapahtua?”, Sakarias (Johannes Kastajan isä) vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin?”
Marian sanojen ja ajatusten kohteena oli tämä, Sakariaan taas minä. Sakarias ajatteli itseään; hän tahtoi olla varma ja saada merkin. Keskustelu katkesi hänen itsekeskeiseen kysymystapaansa, ja hän tuli mykäksi. Maria sen sijaan suostui suunnitelmaan. Hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä.
Henki – Enkeli vastaa: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” Se mitä tapahtuisi, ei ollut ihmisen työtä, vaan Hengen vaikutusta. Lupaus voi toteutua vain siten, että Jumala antaa voimansa. Hän tahtoo antaa sen, ja hän on antava sen, ”sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Hänen tapanaan on antaa sellaisia tehtäviä, joista ihminen ei selviä yksinään. Näin hän huomaa, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa täydellisesti Jumalaan.

Rukouksen tarkoitus – Herran syntymän ilmoittamisen hetkenä Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Täten hän osoitti olevansa kokonaan Jumalan käytettävissä.
Rukouksen, sekä meditaation että kontemplaation, varsinainen tarkoitus on, että rukoilija kasvaa avoimuuteen, antaa ruumiinsa muuttua avoimiksi astioiksi, joissa on tilaa Jumalan elämälle. Rukoilijan täytyy kasvaa pois itsestään, itsekeskeisyydestään ja itsepäisyydestä, ei etsiä hengellisiä ”elämyksiä” eikä yrittää rukouksen avulla ”toteuttaa itseään”.  Hän ei tahdo muuta kuin tulla tyhjäksi kaikesta omastaan ja antaa tilaa Jumalalle. Rukoilija näkee, missä asiassa hän ei ole ”Herran palvelija”, vaan palvelee yhä itseään.

Kyllä -asenne – Jos ihmisessä on tämä perustavalaatuinen kyllä -asenne, hän elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä ei estä häntä edelleenkin tekemästä monia ”erehdyksiä”. Ihmisten mielestä tapahtuu erehdyksiä, mutta Jumala on ikuisista ajoista asti ottanut ne huomioon suunnitelmissaan ja antaa kaiken yhdessä vaikuttaa ”parhaaksi” (Room.8:28).

************

Tulisitko Pyhä Henki meidänkin yllemme? Loisitko, laittaisitko meissä alulle jotain uutta, sellaista, missä Korkeimman voima ja kirkkaus voi ilmetä, kasvaa ja vaikuttaa, meissä ja kauttamme?

Veni Creator Spiritus – Taizé .  ”Tule Luoja, tule Pyhä Henki…”

Muita tekstejä: Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.
Ja myös blogipäivityksissä 16.3.2015: Marian ilmestyspäivä ja 17.3.2014: Lempeästi.