13.3.2017                     

Jesaja oli nähnyt – Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.   (Joh. 12: 37-43)

Jumalan suunnitelma – Jumala esti fariseuksia näkemästä/tunnistamasta Messiastaan; se oli osa Hänen suunnitelmaansa, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Roomalaiskirjeestä (jota luin vähän aikaa sitten) olin jotenkin ymmärtäväni, että näin piti tapahtua, jotta Jeesus Kristus tulisi tunnetuksi koko maailmassa. Ja että sitten lopulta, kun toisuskoiset olisivat löytäneet Hänet  Pelastajana, juutalaisetkin tulisivat ymmärtämään, että tuo Nasaretissa varttunut,  Galilean seudulla vahvasti vaikuttanut ja toiminut maanmiehensä olikin ja on se Messias, jota he yhä odottavat.  

Miten olisi käynyt, jos juutalaiset olisivat hyväksyneet Jeesuksen Messiaakseen jo 2000 v. sitten? – Juutalaisilla on yleisesti vahva heimotietoisuus; varmaankin seurausta kokemistaan pakkosiirtolaisuuksista ja niistä vainoista, joita he ovat kautta aikojen joutuneet kokemaan valtaa pitävien kansojen taholta. Nykyajan ortodoksijuutalaisista heijastuu selkeästi kuinka vahvasti he kokevat oman uskonnollisen identiteettinsä. Evankeliumien kuvauksista saattaa päätellä, että samantapaista sanoisiko korostunutta itsetietoisuutta oli Jeesuksen ajan uskonnollisissa johtajissa.
Toisinuskoviin pidettiin joko etäisyyttä tai reagoitiin vahvasti, jos uskaltautuivat esittämään eriäviä mielipiteitään. Uskonnolliseen yhteisöön/synagogaan kuuluminen oli tärkeä asia. Siitä  erottaminen olisi ollut katastrofi varsinkin huomattavassa asemassa olevalle juutalaiselle. Siksi  evankeliumissa kuvattu hallitusmiesten pelko on ihan ymmärrettävää. Parempi olla hiljaa kuin menettää asemansa… 

Uskonnolliset johtajat olivat lisäksi vahvasti jakautuneet eri käsitysten kannattajiksi: fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, saddukeukset eivät. Jerusalemin temppelissä kokoontuvaan Korkeimpaan neuvostoon, juutalaisten ylimpään tuomioistuimeen, kuului kumpiakin. Jo tämä olisi aiheuttanut vahvan kahtia jakaantumisen: miten saddukeukset olisivat kyenneet uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen, kun ajattelivat ettei ylösnousemusta kuoleman jälkeen ylipäätään tapahdu?  
Ja jos yhteisymmärrys Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta olisikin saavutettu, olisiko tieto Messiaasta levinnyt ’kaikkeen maailmaan’ pelkästään juutalaisten aktiviteetin ansiosta?
Juutalaiset eivät käsittääkseni ole koskaan olleet innokkaita käännyttämään toisia uskoonsa, vaan ovat pikemminkin pyrkineet vahvistumaan oman uskontonsa ja kulttuurinsa vaalimisessa. – Olisimmeko me kaukana Lähi-idästä asuvat jääneet tietämättömiksi siitä juutalaisesta, joka syntyi oman kansansa keskuuteen mutta kaikkia kansoja varten, jos hyvän sanoman levittäminen olisi jäänyt pelkästään hänen maanmiestensä vastuulle?

Tuollaisia ajatuksia evankeliumi laittoi minut pohtimaan. Mutta sisimmässäni heräsi myös kysymys: säätelevätkö minunkin ajatuksiani ja toimintaani tiedostamattani jonkinsorttiset  ”fariseukset”, asiat, joiden pelosta en uskalla olla avoimesti ja rehellisesti täysin sitä mitä olen, ilmaisemaan ajatuksiani juuri sillä tavoin kuin haluaisin? – Jääkö jotain Jumalan suunnitelmasta omalla kohdallani toteutumatta, jos ajattelen liiaksi sitä, mitä muut ajattelevat sanomisistani tai tekemisistäni? – Tällaiseen itsetutkiskeluun teksti minut myös laittoi, ja koin sen ihan hyvänä asiana.
Mutta rehellisyyden nimessä täytyy kyllä sanoa, että aina välillä toivon ettei tarvitsisi pyöritellä omia hapuilevia ajatuskuvioitaan mututuntumalla. Että Kristus valaisisi ajatukseni Kirkkaudellaan! 🙂
(Antoihan Paavalikin ymmärtää, että se on mahdollista, kirjoittaessaan: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”)

Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa Johannes, ja hänelle oli avautunut ikkuna Jumalan Taivaalliseen Suunnitelmaan. – Näitä minunkin henkeni kaipaa: nähdä Hänen kirkkauttaan, ja ymmärtää Hänen Suunnitelmaansa.
Pyhä Henki, avaa silmäni näkemään, sydämeni ymmärtämään, on huokaukseni tänään ja huomenna. Avaa meidän kaikkien sitä kaipaavien silmät ja sydämet, jotta voisimme oppia tuntemaan Sinua paremmin. 

Jumala halusi ja haluaa, että kaikki tulisivat tuntemaan Hänen Poikansa ja tulisivat osallisiksi Hänen Valostaan.
Jeesus sanoi: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” 

Rakas Jumala, avaa silmämme näkemään Sinun Totuutesi. Auta meitä olemaan rohkeina siinä uskossamme, jonka Sinä saat meissä aikaan ja siinä kaikessa, mitä Sinä haluat kauttamme tehdä. Pehmitä sydäntemme suojakuoret, sulata ne Rakkautesi vaikutukselle, liuota ja huuhdo Rakkaudellasi pois sisäiset pelkomme. Anna meidän nähdä, mitä kaikkea Sinä Olet meille. Kiitos että Olet.  🙂 

Because of Who You Are – Vicki Yohe (laulussa Jumalan hepreankielisiä nimiä)

”Annan Sinulle kaiken kunnian ja ylistyksen siksi että Olet se joka Olet
Koska Olet se joka Olet, kohotan ääneni ja sanon:
Herra palvon Sinua siksi että Olet se joka Olet
Jehovah Jireh – Sinä annat minulle mitä tarvitsen
Jehovah Nissi – Herra, hallitset Voittajana
Jehovah Shalom – olet Rauhan Ruhtinaani
ylistän Sinua siksi että Olet se joka Olet”

Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 26: 12-16 ja Ilm. 3: 14-19.

6.3.2017                                 

Jos voit – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
  Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”  (Mark. 9: 17-29)

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. – Tuo Jeesuksen lause ja pojan isän huudahdus laittoivat opetuslapset miettimään oman uskonsa määrää. Mutta määrästä ei ollutkaan kyse, sillä Jeesus sanoi heille, että sinapinsiemenenkin verran uskoa riittää.
Opetuslapset eivät olleet onnistuneet vapauttamaan poikaa tämän vaivasta. Jeesus sanoi  että siihen tarvittiin rukousta. (Luukaan evankeliumin mukaan Jeesus totesi että rukouksen lisäksi siihen tarvittiin myös paastoamista.)
Ymmärrän tuon rukouksen tarpeellisuuden tässä niin, että opetuslapset olivat omilla voimillaan yrittäneet tehdä samaa kuin Jeesus. Hehän näkivät koko ajan kuinka itsestäänselvästi ja vaivattomasti kaikki Jeesukselta onnistui. He eivät kenties nähneet sitä, miten Jeesus jatkuvasti kääntyi Isänsä puoleen. Hän sanoi tekevänsä vain sen, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

Missä määrin etsin sitä, mitä taivaallinen Isäni tahtoo, ja missä määrin seuraan omaa tahtoani? Tämän miettiminen saa minut huokaamaan, kuinka usein se oma tahto tuppaakin  etusijalle.
Ideaaliahan olisi jos pystyisi aina ja vain toimimaan sen mukaan miten Taivaallisen Isämme tahtoisi meidän toimivan! – Jos tähän pystyisimme, olisi tämä maailmamme kyllä ihan toisenlainen paikka, meille kaikille.

Entä oma tahtomme? Onko sillä sitten mitään virkaa? Onhan toki. Luojamme on sen meille antanut jotta oppisimme valitsemaan Hänen tahtonsa mukaisesti. – Sitä tässä saakin sitten harjoitella, aina vaan, koko elämän ajan varmaankin… – ainakin meikäläinen. 🙂

”Man kan vad man vill”, sanoi rakas mummuni usein. Kääntäisin sen jotenkin niin että ihminen kykenee siihen mihin hänen tahtonsa riittää. Tuo sanonta ja erityisesti juuri tuo tahdon merkitys auttoi minua monesti teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun jokin asia tuntui liian haasteelliselta, vaikealta tai rankalta.
Joissakin asioissa rukouksen ja uskon lisäksi tarvitaan kyllä myös sitä omaa tahtoa, jotta asiat voisivat todentua.
Yllä olevassa evankeliumissa isä tahtoi poikansa puolesta, kun poika ei itse siihen kyennyt. Tämä tuo mieleeni esirukouksen merkityksen ja tärkeyden: että voimme pyytää Jumalalta apua sellaisille lähimmäisillemme jotka eivät sitä itse jostain syystä pysty pyytämään.
Ja myöskin rukoilla yhdessä niiden kanssa, jotka sitä haluavat. Yhdessä rukoilemisessa on Voima läsnä. Sillä lupasihan Jeesus: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän  keskellään.”

27.2.2017                                        

Paastoamista? – Tällä viikolla alkaa Pääsiäistä edeltävä paastonaika. Minulle se tarkoittaa ainakin sitä, että aion jatkaa sitä ’paastoa’ jonka aloitin jo tammikuun alussa, nim. uutispaastoa. En ole lukenut tai kuunnellut minkäänlaisia uutisia Loppiaisen jälkeen. Tuli vain  tarve suojautua kaikelta niiden sisältämältä negatiivisuudelta.
Mutta miten kävikään tehtyäni tuon itselleni tarpeelliselta tuntuvan päätöksen? Seuraavana päivänä tuli kaupan kassajonossa taakseni mies, joka kertoi (tarkoituksellisesti taikka sitten vaan niin tunteittensa vallassa) poikkeuksellisen kovalla äänellä puhelimeen, mitä mieltä hän oli Trumpista, kotimaisista päättäjistä, hallituksesta jne. Eikä se ollut kivaa kuunneltavaa.
Ja kun seuraavalla kauppareissulla olin maksamassa ostoksiani, kassan luo kiirehti suorastaan juoksujalkaa nainen, ilmeisesti kassan tuttu, koska huudahti tälle hei, ja alkoi samantien kertoa kassalle samansuuntaisia näkemyksiä edellä mainitusta pressasta kuin tuo mies. Eikä tällä naisella ollut edes mitään ostoksia, oli juuri tullut sisään kaupan ovesta.
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Se mistä en enää jaksanut lukea tuli väkisin vierelle.

Sen jälkeen olen kyllä onneksi voinut melko lailla itse päättää, millaisten asioiden annan tunkeutua tajuntaani. (Poikkeuksena uimahallin pukeutumistila, jossa ei ole off-nappulaa kaiuttimille, jotka virrattavat radiolähetyksiä korviin halusitpa tai et. Mutta onneksi siinä tilassa ei kauaa tarvitse viipyä.)

Jeesus oli erämaassa 40 päivää. – Ei ollut sielläkään ihan hiljaista…!

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.    (Matt. 4: 1-11)

”Kuka nousee Herraa vastaan – ei kukaan pysty, ei kukaan
kuka pystyisi nousemaan Kuningasta vastaan – ei kukaan
voitto on Jeesuksen, hänelle kuuluu voitto,
luotamme Sinuun, panemme toivomme Sinuun
Sinä vapautat, Sinä annat mitä tarvitsemme
Sinussa löydän voittoni, ikuisesti voittoisina, ikuisesti voitamme
voitto kuuluu Jeesukselle, voitto kuuluu Hänelle”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Hepr. 4: 14-16.

ps. Viime torstaina olin avustajana messussa, ja siinä selvisi, että olin kuin ollakaan epähuomiossa laittanut blogiin 1. vuosikerran UT:n tekstin ja evankeliumin. Tämän vuoden (2. vuosikerran) VT:n teksti oli Jer. 8: 4-7 ja evankeliumi Joh. 12: 25-33. (Psalmiteksti oli oikea, samoin korinttolaiskirjeen kohta rakkauden merkityksestä.)

20.2.2017               Jerusalem      

Rajasin ja himmensin tuota kuvaa, jotta se vastaisi enemmän sitä mielikuvaa, mikä minulla on Jeesuksen ajan Jerusalemista. En kuitenkaan pystynyt poistamaan (niillä muutamilla säätömahdollisuuksilla, jotka minulla on käytössä) kuvasta sellaisia asioita, joita ei silloin vielä ollut. Enkä olisi halunnutkaan, eihän kuva siten enää olisi autenttinen.

Miten on muuten elämässä? Mitkä ovat sellaisia asioita, joita koetan/koetat säädellä tai rajata pois näkökentästä? Sellaista, mitä ei haluaisi nähdä? Tai ei pystyisi katsomaan/kohtaamaan/sulattamaan?
(Olin kirjoittanut tähän päivitykseen pitkät jutut, mutta koska ne eivät tallentuneet, en ala toistamiseen kirjoittaa. Joten nyt tulee lyhyt ja tiivis päivitys!)

Daavidin Poika – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
    Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.   (Luuk. 18: 31-43)

Pysyi heiltä salassa – Ajattelen että opetuslapsille oli aika armollista. etteivät he kuulleet/ymmärtäneet mitä Jeesus sanoi. Miten sellaista voisi tapahtua meidän Mestarillemme? Eihän tämä kaikki voinut loppua sillä tavoin?!!
He kulkivat eräällä tavalla kuuroina ja sokeina Rabbinsa mukana kohti niitä rankkoja tapahtumia, jotka olivat edessä. Se oli heidän tapansa jaksaa.
Ahdistukseltaan he eivät kuulleet kolmatta päivää, ylösnousemusta.

Sokea mies Jerikon tiellä sen sijaan näki, että Jeesus oli odotettu Messias, Daavidin Poika. Vapauttaja, jolla on valta ja voima armahtaa ja parantaa, hänetkin.

Open the Eyes of my Heart – Christopher Duffley 

”Avaa sydämeni silmät Herra, tahdon nähdä Sinut
nähdä Sinut korotettuna, nähdä kuinka loistat kirkkautesi valoa
vuodata voimasi ja rakkautesi kun laulamme pyhä, pyhä, pyhä”

Christopher Duffley syntyi keskosena huumeriippuvaiselle äidille. Hänellä todettiin monia terveydellisiä ongelmia. Kun Christpoherin tädille ja sedälle selvisi, että tämä oli syntymänsä jälkeen sijoitettu sijaisperheeseen, he hakivat vauvan omaan kotiinsa. Heidän 6-henkisen perheensä nuorin oli tuolloin myöskin vasta vauva.
Lääkäri koetti varoittaa niistä lukuisista haasteista, joita Christopher toisi mukanaan, mutta he kokivat Jumalan toivovan, että he adoptoisivat Christopherin. ”Kun Jumala pyytää sinua tekemään jotain, niin toki sen teet”, toteaa täti eräällä videolla hymyillen. Vaikka onkin ollut ajoittain raskasta, vanhemmat kokevat, että Christopher on ollut siunaus heidän perheelleen.

1. kerran Christopher lauloi 4-vuotiaana ylistyslaulun seurakunnalle. Musiikki on auttanut häntä voittamaan monet – mm. autismin – mukanaan tuomat haasteet.
Nykyisin teini-ikäinen Christopher esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Hänen unelmansa on tuoda ihmisille toivoa lauluillaan.  
Yllä olevalla videolla Christopher on 10v. Alussa setänsä kertoo väärin pojan syntymävuoden,  Christopher korjaa iloisesti asian. – Lauluaan kuunnellessani ajattelen, että Christopher on varmaan saanut nähdä – laulun sanojen mukaisesti – sydämensä silmin Herran Kirkkauden Valon loisteen, tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon. Kuulen myös kaipuun voida nähdä/tuntea yhä enemmän tätä Kirkkautta, ja toiveen, että muutkin voisivat.    

Armollinen Kristus, avaa meidänkin silmämme, näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän, ja niin kuin Sinä haluat meidän näkevän.
Kiitos että kysyt meiltäkin: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Sinä kuuntelet, ja Sinä kuulet vastauksemme. Kiitos siitä!

13.2.2017                

Ruokani – Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?”
Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.
Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4: 31–38)

Ruoka valmista, tulkaa syömään. Jokapäiväinen kutsu 5 hengen perheessä. Tai oikeastaan 6:n, sillä mukaan täytyy kyllä laskea perheen nelijalkainen, ruoanvalmistuksessa aina mukana: asemissa siltä varalta että jotain maistuvaa tipahtaisi lattialle. (Aterian ajan hauva ’lepäsi’ kuopuksen tuolin vierellä, samassa toivossa. Tai sellaisen vieraan vieressä, jolta muisti joskus saaneensa herkkupalan. Koirilla on ihmeellinen muisti!)
Perheenäiti oli käynyt ruokakaupassa ja kokannut. Kiitettävän nopeasti tultiin aterialle, vaikka olisi ollut jokin oma tärkeä juttu juuri menossa. – Asia josta ei tingitty: yhteiset päivälliset. Ja kokkaajalle tuli hyvä mieli kun ruoka maistui.

Opetuslapset olivat hakeneet kylästä ruokaa ja palasivat kaivolle, jonne Jeesus oli jäänyt  kohdatakseen toisinuskovan naisen ja puhuakseen tälle elävästä vedestä.
Opetuslapset laittoivat leivät, ehkä oliiveja, juustoa ja taateleitakin kaivon kiviselle reunustalle ja pyysivät Jeesuksen aterialle. Mutta Jeesus yllätti heidät (taas kerran) vastauksellaan: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.”
Mitä? Mistä rabbimme on saanut syötävää? Vielä hämmentävämpi oli Jeesuksen vastaus: hänen ruokansa oli taivaallisen Isänsä tahdon täyttäminen ja Hänen työnsä päätökseen saattaminen.

Voisiko tuo olla mahdollista meillekin? Että tulisi sellainen hyvällä tavalla täyteinen olo oman työnsä tekemisestä? Siinä ja siitä, mitä minulla on juuri nyt, tässä elämänvaiheessani, tehtävänä.
Siten ettei tulisi kuormitetuksi enemmällä kuin mitä jaksaa. Että saisi tyytyväisen ja levollisen mielen kaikessa tekemisessään.

”Kylväjä saa iloita…”  – Jeesus kylvi jyviä, joista kasvoi tienviittoja ikuiseen elämään. Hän kylvi niitä opetuslapsiinsa, samarialaiseen naiseen kaivolla ja kaikkiin kohtaamiinsa.
Jeesus iloitsi ja iloitsee jokaisesta, joka löytää Tien, jonka hän on avannut ja osoittanut. Tien Kotiin.
Hän  iloitsee myöskin jokaisesta, joka ryhtyy tienviitoittajaksi; iloitsee yhdessä heidän kanssaan.

Oma tehtävä? – Yhteen aikaan pohdin kovasti, mikä oma elämäntehtäväni voisi olla. Nykyään ajattelen että tehtäväni on se, mitä kulloinkin teen.
Ajattelen, että joka päivä meillä on mahdollisuus tehdä juuri sitä omaa, tämänhetkistä elämäntehtäväämme. Tai tehtäviämme (esim. perhe + työ).
Ja sellaisille, joilla ei ole perhettä huollettavana tai työpaikkaa, ja jotka kaipaavat jotain mielekästä sisältöä elämäänsä, on tarjolla vapaaehtoistehtäviä vaikka kuinka, mitä moninaisempia, antoisampia ja iloa tuottavia! – Enemmän on töitä kuin tekijöitä.

Hyvistä jyvistä kasvaa Valon, Elämän ja Ilon vaikutus sydämessä, omassa ja muiden.
Kutsuuko kaiken hyvän Aikaansaaja sinua kylvämään hyviä jyviä?
Tai kuuletko ehkä sydämessäsi Kristuksen kutsuvan sinua korjaamaan sellaisista kasvanutta satoa? – Mitä se silloin voisi merkitä elämässäsi?

You Satisfy my Soul – Laura Hackett

”Sinä tyydytät sieluni Rakkaudellasi, saat sydämeni laulamaan
nostat minut kotkan siivin juuri kun luulin sydämeni uupuvan
pimeimmän yön muutat loistavaksi valoksi luullessani yön voittaneen
sillä Sinä tyydytät sieluni, halleluja teet kaiken kauniiksi
koettelemuksien ja testien kautta nousee kulta esille
Sinä muunnat surun iloksi”

Muut tekstit: Ps. 44: 2–5, Hoos. 10: 12–13 ja 1. Kor. 3: 7–15.

6.2..2017                        

Uuden maailman syntyessä – Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”  (Matt. 19: 27-30)

Mitä me siitä saamme? – Pietarin kysymyksen voi lukea (nähdä) monella tavoin: vaativana, katkerana, toivorikkaana, marttyyrimäisenä, uteliaana, mahtipontisena, lapsenomaisen innostuneena, epävarmana (sillä olihan Pietarillakin heikot hetkensä…) taikka  vain yksinkertaisesti vakuuttuneena että hyvää on luvassa.
– Millaisena sinä luet tuon kysymyksen?
Itseäni ilahdutti tällä lukemiskerralla se, että Pietari kysyy me -muodossa. Joku olisi voinut tuossa(kin) tilanteessa kysyä: ”Entä minä? Mitä minä saan?”

Pietari kysyi niiden puolesta, jotka olivat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Joukossa oli omasta perheestä mukana ainakin vaimo ja veli sekä hyvät ystävät, kalastuskaverit. Ja varmastikin myös muista opetuslapsista oli tullut matkaa taivallettaessa ystäviä.
Mutta mikä laittoi Pietarin kysymään tuon kysymyksen? Piti tarkistaa aiemmat jakeet, jotta asia selviäisi.

Taivaan aarre – Eräs rikas mies oli tullut Jeesuksen luo kysyäkseen, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta hän perisi iankaikkisen elämän. Jeesus vastasi: ”Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”
Mies tuli murheelliseksi ja lähti pois.
Omastaan luopuminen – ehkä antaminen ylipäätään – oli hänelle liian vaikeaa.

Pietarille kavereineen kaikesta luopuminen oli helpompaa: maallista omaisuutta ei juurikaan ollut. Kivenmurikoista muurattu, yksinkertainen asumus olkikattoineen jäi tarvitseville, kalastusvene niiden käyttöön, jotka jäivät huolehtimaan omaisten toimeentulosta.
Ja sitä paitsi, kuinka voisi jättää tällaisen ainutlaatuisen tilaisuuden käyttämättä: saada kulkea Jumalan Pojan matkassa, olla mukana ja osana jossain aivan erityisessä ja ainutlaatuisessa tehtävässä?

Entä myöhemmät seuraajat? Esim. Franciscus Assisilainen ystävineen? Heistä useimmat olivat vauraiden, vaikutusvaltaisten perheiden kasvatteja, tottuneita ylelliseen elämään, sen tarjoamiin mukavuuksiin ja huvituksiin. He jättivät kaiken seuratakseen ylösnoussutta Kristusta.
Siinä ei varmastikaan ajateltu että vaihtelu virkistää! Rakennettiin paljain, kohmeisin käsin raunioitunutta kirkkoa, nukuttiin luostarissa kivilattialla, kivi tyynynä, kuten veli Francescon esimerkkiä seurannut sisar Chiara (Klaara).
He jakoivat toisille ruokaa nähden itse nälkää. He auttoivat leprasairaita kärsien itse monenlaisista vaivoista ja sairauksista.

Voi hyvin kuvitella että Pietarin ja kumppaneiden päätökseen lähteä seuraamaan Mestariaan vaikutti Jeesuksen ainutlaatuinen, jumalallinen säteily. Hänen puheestaan ja olemuksestaan he varmastikin huomasivat että tässä on enemmän kuin joku rabbi.
Ja näin jälkeenpäin on helppo ajatella, että olihan heillä siinä jo valtava palkinto, että saivat vaeltaa yhdessä Jumalan Pojan kanssa!

Vaan entä nuo keskiajan nuoret, Fraciscus tovereineen, jotka hylkäsivät turhuudet ja lähtivät tekemään sitä, mihin tunsivat Nasaretin Jeesuksen heitä kutsuvan? Oliko heille palkinto jo siinä, että  saivat elää ja toimia täysillä, joka- ja kokopäiväisesti Kristuksen välikappaleina, Hänen Voimansa täyttäminä ja vahvistamina? Että saivat tuntea Hänen Henkensä läsnäolon ja Hänen myötätuntoisen Rakkautensa kaikkia kärsiviä kohtaan?

Motiivimme – Minua on usein mietityttänyt meidän ihmisten toimintamotiivit. Miten monia asioita tehdäänkään vain oman hyödyn tai jonkinlaisen palkan/palkinnon saamisen toivossa.
Jeesus otti kuitenkin tosissaan Pietarin kysymyksen, ja lupasi hänelle ja tovereilleen hallintaistuimet Kirkkauden valtaistuimen luona. Aikamoinen palkinto odottamassa heitä Jumalan Valtakunnassa!
Mutta mitä Jeesus sanoisi nykyajan seuraajalleen, sellaiselle joka ei tavoittele mitään erityisistuinta, -asemaa tai -palkintoa, ei tässä maailmassa sen paremmin kuin tulevassakaan?

Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän” tuntuivat minusta ennen aina vaikeilta ja vaativilta. Mitä jos minun pitäisi  luopua lapsistani, tuli aina mieleeni. Ajatus ahdisti. Kunnes eräässä tilanteessa vuosia sitten tuli ajatus, että kyse onkin siitä, mitä pidämme etusijalla sydämessämme. Mitä/ketä pidämme itsellemme kaikkein rakkaimpana ja tärkeimpänä. Ja että Jumala tahtoo olla sillä paikalla, ykkössijalla. 

Viime vuosien tapahtumat ovat tuoneet noille Jeesuksen sanoille erityisen konkreettisen merkityksen. Ajattelen tässä kaikkia niitä pakolaisia, jotka ovat löytäneet Jeesuksen elämäänsä ja jotka sen vuoksi ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa. Niitä, jotka ovat joutuneet toisin uskovien perheenjäsentensä ja sukunsa hylkäämäksi ja maanmiestensä vainoamiksi, mutta haluavat siitä huolimatta seurata Kristusta. Ja niitä, jotka laitetaan palaamaan takaisin kotimaahansa, jossa heidän henkensä on uhattuna.
Erityisesti näiden ihmisten kohdalla nuo Jeesuksen sanat muuttuvatkin lohduttaviksi ja rohkaiseviksi, toivoa antaviksi: kaiken koetun jälkeen on olemassa jotain hyvää… on elämää… parempi elämä!

Yllä olevan kirjoitettuani pidin paussin. Menin pesemään juurekset ja laitoin ne pataan. Siinä kesken keittiöhommien tuli mieleen, että äh, tein sen taas: luisuin ajattelemaan toisten tilanteita. – Joissakin asioissa vain on helpompi alkaa ajatella muita kuin itseään… opetuslapsia, keskiajan extreme -nuoria tai venepakolaisia …
Muistan kuinka vaikea tuo teksti oli minulle eräässä retriitissä Espanjassa 7,5 v. sitten. Työstin  mielessäni ja sydämessäni kysymystä, olisinko valmis luopumaan kaikesta – Kristuksen vuoksi. (Kerroin siitä joskus tässä blogissakin.)
Mutta mitä tuo evankeliumikohta puhuu henkilökohtaisesti minun elämääni juuri nyt?
Entä sinun?
Miten haluat Luojani vaikuttaa sen kautta minussa, sydämessäni juuri nyt, tällä hetkellä? Nouseeko minulle jotain muuta kuin tuo me -muoto tällä kertaa erityisesti esiin?

Palattuani lukemaan tekstiä totesin että juu, iankaikkinen elämä!
Mutta se on kyllä tähän kohtaan liian iso (ehkä kaikista suurin ja tärkein Kristuksen seuraamiseen liittyvä) asia, joten sen ’mutustelu’ jää ainakin minun kohdallani toiseen kertaan!
(Päätin – kuten viime ja edellisen vuodenkin alussa – taas alkaa harjoitella lyhyttä ja tiivistä kirjoittamista… vaan eipä tuo niin helppoa näytä olevan…)

Prioriteetit – Joka tapauksessa tuohon sydämen prioriteettiin haluan palata uudelleen – joka päivä! Oppia pitämään Luojaani sydämessäni ykkösenä, ja heti sen jälkeen kaikki muut rakkaat.
Ja oppia huomaamaan, mistä kaikesta (ajatuksista, tekemisistä, asioista) voisin  luopua, tänäänkin. Niin itseni kuin toisten hyväksi. – Ja Hänen hyväkseen, jolta ja josta kaikki hyvä on lähtöisin. Hänen, jolla on Kirkkauden langat käsissään. 

Show me Your ways – Darlene Zshech & Hillsong

”Näyt tiesi, että voin kulkea kanssasi, laitan toivoni Sinuun
sydämeni kaipuu on rakastaa Sinua enemmän
elää Sinun kätesi vaikutuksessa, joka päivä vahvemmin
näytä Sinun tiesi”

(Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, 5. Moos. 7: 6-8 ja Fil. 3: 7-14.)

30.1.2017  – Lunta tuli taas, ihanaa! Suloista kävellä vastasataneella, puhtaalla hangella. Lasten riemu nuoskalumileikeissä; vanhemmat helpottuneita, kun voi taas kävellä liukastelematta. 🙂

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.  (Ps. 48: 11-15)

Valo lahjaksi – Pian on taas pääkaupungissa messut, joilla on tarjolla monenlaisia ideologioita, filosofioita, uskomus- ja uskonsuuntauksia sekä hoitoja, ja näihin liittyviä koulutuksia, kursseja ynnä niihin liittyvää materiaalia ja oheistarviketta. Annetaan ymmärtää että juuri tietynlaisen menetelmän, kurssin tai koulutuksen avulla voidaan saavuttaa mielenrauha, ilo, tyytyväisyys, terveys, valaistuminen tai jokin muu toivottu päämäärä.
On kuitenkin yksi asia, jonka saamiseksi ei edellytetä mitään menetelmiä, kursseja eikä mitään materiaalista. Valo, joka tuli keskuuteemme, lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Halukkuus riittää: se, haluammeko kulkea Hänen kanssaan, Hänen viitoittamaa tietään. Haluammeko elää Hänessä, Taivaan Valossa.
Paavalin sanoin: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.”

Kristus, olet kutsunut meidät olemaan valoinasi täällä Maan päällä. Anna Sinun Valosi loistaa sydämissämme!

Go Light Your World – Kathy Troccoli

”Joka sielussa on kynttilä
jotkut palavat kirkkaasti, jotkut himmeästi ja kylmästi
on Henki, joka tuo tulen, sytyttää kynttilän
ja asettuu siihen asumaan
joten kanna kynttilääsi, juokse sinne missä on pimeää
etsi avuttomat, hämmentyneet ja runnellut
pidä kynttilääsi näkyvillä
ota kynttiläsi ja lähde valaisemaan maailmaasi
näe kuinka turhautunut veljesi
yritti sytyttää kynttilänsä jollain toisella tavalla
näe kuinka riistetty sisaresi, jolle on valehdeltu
yhä pitelee sammunutta kynttiläänsä
sillä me olemme perhe, jonka sydän hehkuu
nostetaan siis kynttilämme ja valaistaan taivas
rukoillen Isäämme Jeesuksen nimessä:
tee meistä pimeää valaiseva majakka
otathan kynttiläsi, lähdethän valaisemaan maailmaa”

Muut Kynttilänpäivän tekstit löydät blogista 28.1.2014 otsikolla  Kirkkauden säteily.
Kynttilänpäivän aiheita on myös bloggauksissa Jumalan säteily, 2.2.2015 ja Kirkkauden kasvot 25.1.2016.

Valoisaa Kynttilänpäivää! 🙂 

23.1.2017           Genesaretinjärvi

Jumalan Poika – Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
    Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
    Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”  (Matt. 14: 22–33)

Vuorelle – Jeesus oli jo aiemmin tuona päivänä koettanut vetäytyä hiljaisuuteen, kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta.  Hän ei kuitenkaan saanut siihen tilaisuutta, kun väkijoukko seurasi hänen perässään. Jeesus sääli heitä, paransi sairaat ja tarjosipa vielä  kaikille syötävääkin.

Sitten uusi yritys saada oma, hiljainen rukoushetki: Jeesus lähettää väkijoukon koteihinsa, ja opetuslapsensa edeltä toiselle rannalle. Tieto Jeesuksen opetuksista ja ihmeteoista oli todennäköisesti levinnyt  kulovalkean tavoin Genesaretinrantojen n. 250.000 asukkaan keskuuteen. Hengen, sielun ja kehon nälkä oli ihmisillä kova, joten voisi hyvin kuvitella että ympäri järveä seurattiin, mitä rantaa kohti Jeesusta kuljettava kalastajavene seuraavaksi matkaisi, ja että sinne vaellettiin, olettaen että Jeesus oli veneessä.

Mutta nyt, vihdoinkin Jeesus sai olla vähän aikaa yksin; tai pikemminkin kaksin, Taivaallisen Isänsä kanssa. Siinä hän sai vuodattaa sydäntään; sai rohkaisua ja voimaa. Vaikka luulenkin hänen ennalta tienneen Johannes Kastajan kohtalon, se varmaankin kosketti häntä syvästi ja teki hänet surulliseksi. Surihan hän Lasaruksenkin kuolemaa, vaikka tiesi herättävänsä tämän kuolleista.
Ehkä Johanneksen kohtalo toi hänen mieleensä sen, mitä hän itse joutuisi kohtaamaan Jerusalemissa pääsiäisjuhlan aikaan. Taivaan Isän kanssa vietetystä ajasta hän ammensi voimia ja rohkeutta jatkaa. Ehkä hän sai myös kuulla, mitä hänen tuli tehdä seuraavaksi, mennessään toiselle rannalle.
(Tätähän Taivaallinen Isämme haluaisi meillekin: yhteyttä, jossa Hän voisi rohkaista ja vahvistaa meitä, ja valmistaa meitä tulevia tilanteita varten. 🙂 )

Älkää pelätkö – Opetuslapset kamppailivat veneessä voimakkaassa vastatuulessa. Kohonnut myrsky oli varmaan virittänyt heidän hermonsa jännitteelle: oli täysi tekeminen veneen hallinnassa… ja sitten: vaahtoavaa aallokkoa pitkin lähestyy jokin hahmo… – aave?! Ei mikään ihme että pelko valtasi kaverukset.
Kunnes he kuulevat Jeesuksen sanat: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”

Evankeliumitekstistä nousi muisto samoista maisemista kuin ed. bloggauksessa, mutta 10 v. aiemmalta kesältä:
Olin isovanhempieni ja pikkuveljeni kanssa Haapasaaressa, josta isoisäni oli hankkinut kesämökin. Odotimme äitini ja isoveljeni saapumista saareen postiveneen kyydillä.
Sinä päivänä oli 10 boforin myrsky. 13-vuotiaan tytön mielessä aallot kasvoivat lähes talonkorkuisiksi, postiveneen kamppaillessa niiden armoilla.  
Pelkäsin, mutten halunnut näyttää sitä muille, joten menin yksikseni aittaan. Siellä rukoilin Jumalaa suojelemaan äitiäni ja isoveljeäni ja postivenettä kuljettavaa kapteeni Varmaa. En tiennyt, oliko rukouksia kuuleva Jumala ihan oikeasti olemassa, mutta tuossa hetkessä Hän oli oljenkorsi, johon tartuin.    
Kesti ikuisuuden, ennen kuin kuulimme että haapasaarelainen naapurimme, kokenut merikarhu Varma oli myrskyn takia jäänyt postiveneineen Kotkan satamaan, ja äitini ja isoveljeni olivat palanneet Helsinkiin.
Olin surullinen siitä etteivät äiti ja veli tulleetkaan, mutta suunnattoman helpottunut ja kiitollinen siitä, että he olivat turvassa. He tulivat saareen myrskyn laannuttua, ja saimme nauttia vielä monista kauniista, lämpimistä kesäpäivistä yhdessä, ennen kuin he vajaat 1/2 v. myöhemmin siirtyivät tuonilmaisiin.

Mietin tuntemaani pelkoa ja hätää tuona myrskyisenä päivänä. Olin niin vahvasti omien tunteideni vallassa, etten pystynyt kuuntelemaan lohdutuksen ja rohkaisun sanoja; en isovanhemmiltani enkä Jumalalta. Sydämeni huusi vain niin täysillä omaa ahdistustaan.
Luulenpa että jos tuolloin – ja myös myöhemmin, kuultuani sekä äitini että isoveljeni kuolemasta – olisin tiennyt, että Jumala ihan todella on olemassa, ja että Hän kuulee ja näkee hätämme, surumme ja epätoivomme, ja että Hän tulee luoksemme, tunteittemme ja elämäntilanteittemme myrskyihin – olisin ehkä voinut aistia Hänen rauhoittavan, lohduttavan ja rohkaisevan läsnäolonsa; ja tuosta läsnäolosta käsin virtaavat hiljaiset sanat: ole rauhassa, minä olen tässä, kanssasi.

Tuon läsnäolon muuntavasta vaikutuksesta tulin tietoiseksi vasta paljon myöhemmin, aikuisena. Se pyyhki hellästi pois voimakkaan kaipuun ja surun, ja laski sydämeeni ja koko olemukseeni syvän rauhan. Silloin ihmettelin. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tämä on eräs Jeesuksen Pyhän Hengen ominaisuuksista ja nimistä: Lohduttaja.   

Rauhansa – Uskon, että Jumala on laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun etsiä Hänen läsnäoloaan (vaikka useimmiten täytämmekin tuota kaipuuta kaikella muulla).
Hänen toiveensa on, että etsisimme Häntä, Rakkauttaan ja Rauhaansa. Silloin kun elämän tyrskyt tuntuvat vyöryvän päälle, mutta myöskin tyynissä vesissä.

Pietarin katsoessa Mestariin jalat kantoivat. Kun ne alkoivat vajota, Jeesus nosti hänet veneeseen, ja tuuli tyyntyi.
Veneessä oli varmaan jonkin aikaa hiljaista opetuslasten koettaessa päästä tilanteen tasalle. Kun he olivat kelanneet päivän tapahtumat: vetten päällä kulkemisen, myrskyn asettumisen, ja näitä edeltäneet parantumiset ja ruoanlisääntymisihmeen, he polvistuivat: tässä, veneessä kanssamme, on… todella – Jumalan Poika!!!

Ei mikään menneisyyden hahmo, harhakuvitelma, aave tai kangastus. Tänäkin päivänä voi lukea ja kuunnella tosikertomuksia siitä, kuinka Jumalan Poika on tullut, vapauttanut peloista ja tuonut Rauhansa ihmissydämiin. Lukemattomat uskovat ja ei-uskovat, kristityt, juutalaiset, muslimit, hindut jne. jotka ovat erilaisissa elämän kriisitilanteissa kääntyneet Jumalan puoleen, ovat kokeneet Jeesuksen  ilmestyneen heille.

Muutos – Nämä ihmiset kertovat, kuinka Hänen kohtaamisensa ja läsnäolonsa muutti heidän elämänsä, joskus aivan radikaalilla ja dramaattisellakin tavalla. On vapauduttu peloista, ahdistuksista, vihasta, katkeruudesta, riippuvuuksista, itsetuhoisuudesta jne jne.
Ennen tuollaisista kokemuksista ehkä kirjoitettiin kaikessa hiljaisuudessa omaan päiväkirjaan, tai kerrottiin korkeintaan läheisimmille luotettaville omaisille tai ystäville. Nykyään ihmiset kertovat niistä netissä erilaisissa ohjelmissa tai youtube -vidoilla, toivoen että muutkin voisivat löytää sen hyvän, minkä he itse ovat löytäneet.

Uudelleenprosessointia – Luulenpa että monet, jotka suhtautuvat varauksella Jumalan ja/tai Hänen Poikansa olemassaoloon ja kuulevat & näkevät tuollaisia autenttisia kuvauksia, saattavat alkaa prosessoida uskomuksiaan ja käsityksiään uudenlaisella tavalla.

Hän ojentaa kätensä – Uskon, että Jumalan Poika kutsuu meitä tämän päivän ihmisiä monin eri tavoin.
Hän kutsuu meitä voittamaan epäluulomme ja pelkomme ja kääntämään katseemme omasta pärjäämisestämme siihen, mitä Hän voi ja haluaa tehdä.
Luottamaan siihen, että Hän ojentaa kätensä, nostaa ylös kun olemme vajoamassa – mikä se meidän oma meremme (heikkoutemme/pelkomme/ahdistuksemme/toivottomuutemme) sitten onkaan.
Ja siihen, että Hän tyynnyttää ympärillämme tai sisällämme vellovat myrskyt.
Hän kutsuu meitä luottamaan, että Hän pitää meidät pinnalla.

Oceans – Hillsong United  (Eräs ystäväni totesi kerran, ettei kestä lauluja, joissa samaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Tämän laulun lopussa sitä tehdään! Videon upeat aaltokuvat toivottavasti kuitenkin hieman helpottavat asiaa. 🙂 ) 

”Kutsut minua kulkemaan vetten yllä
suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat vajota
siinä löydän Sinut, mysteerissä, valtameren syvyydessä
uskoni vahvistuu ja kutsun Sinun nimeäsi
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella merten kohotessa
sieluni lepää Sinun käsivarsillasi, sillä olen Sinun ja Sinä olet minun
armosi tulvii syvimmissäkin vesissä, kaiken hallitseva kätesi on oppaanani
kun jalkani ovat vajoamassa ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani etkä tule sitä tekemään
joten kutsun Sinua nimeltä, katson yli aaltojen valtamerten kohotessa
Henki johdata minut sinne, missä luottamuksellani ei ole rajoja
anna minun kävellä vetten päällä, siellä minne sitten minua kutsutkin
vie minut syvemmälle kuin mihin omat jalkani pystyisivät kulkemaan
ja uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Muut tekstit: Ps. 107: 1–2, 23–31, Job 38: 1–4, 8–11, 16–18 ja 2. Tim. 1: 7–10.

3.1.2017  Se kuningas, joka… – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Tähti (tähden & kahden planeetan konjunktio) oli tietäjille taivaallinen merkki siitä, että jotain aivan erityistä oli tapahtumassa.
Nykyään kuninkaallisten lasten ristiäisiin kutsutaan suuri määrä muiden maiden kuninkaallisia, ja he lentävät joka puolelta maailmaa osallistuakseen tuohon arvokkaaseen tilaisuuteen.
Itämaan tietäjiä kenen tahansa kuninkaallisen henkilön syntymä ei olisi saanut lähtemään pitkälle, vaivalloiselle vaellukselle erämaan halki. Ehkä he olivat tietoisia Messiaan odotuksesta ja odottivat merkkiä Hänen tulostaan. Vihdoin he saivat sen. Tähti kertoi kuninkaiden Kuninkaan ilmestymisestä maailmaan. Tähti näytti tien ja johdatti perille.

Lapsen löydettyään tietäjät näkivät/tunnistivat pienestä lapsesta säteilevän pyhyyden ja heittäytyivät maahan kunnioituksesta.
Meille ei kerrota, missä ja millaisessa talossa lapsi vanhempineen oli tietäjien saapuessa. Eikä missä tietäjät yöpyivät. Olennaista oli että Jumala ilmoitti heille unessa, mitä reittiä palata kotiin.
Tuon pienen lapsen löytämisessä ja kohtaamisessa taisi heille riittää ihmettelyn, mietiskelyn ja pohdinnan aihetta koko paluumatkan ajaksi – ehkä koko loppuelämäksi.
He olivat saaneet todeta ja todistaa jotakin aivan ainutlaatuista tapahtuneen, ja tiesivät sen.  

Valot – Kerran kävellessäni kotiin kylän raittia edessä oli hauska näky: katuvalojen ja liikennevalojen yläpuolella täysikuu valvomassa liikenteen kulkua. Liikennevalot vuoroin  pysäyttivät ja laittoivat liikkeelle. Kuu vain oli, hiljaisena ja vakaana kaiken yllä, heijastaen kalpeana suurta, kirkasta valonlähdettään, jo horisontin taa painunutta.
Se puhutteli jotenkin: tuohan on vähän niin kuin elämässä yleensäkin: on aikoja, jolloin meidät pysäytetään, sitten jossain vaiheessa tulee jokin merkki siitä että on aika jatkaa taas eteenpäin. Ja kuitenkin koko ajan elämämme yllä se suurempi suunnitelma.
Vaikka näkisitkin elämänsuunnitelmastasi vain kalpeita heijastuksia ajoittain, voit kuitenkin muistuttaa itseäsi, että ne ovat ainutlaatuisia palasia siitä ihmeellisestä Jumalan kokonaissuunnitelmasta, johon kuulut, sen ainutlaatuisena ja korvaamattomana osana.

Tuollaisissa hetkissä – hennoissa aavistuksissa tai kirkkaammissa välähdyksissä – tulee ilo ja lämpö sydämeen. Jokin sisimmässä tunnistaa: tätä vartenhan minä olen tänne tullut; tätä tekemään. Tämä paikka on minulle suunniteltu. Tässä saan käyttää niitä lahjoja, joita minulle on annettu. Tähän sopivat ne taipumukset, ominaisuudet ja kyvyt, joita olen tuonut mukanani tai jotka ovat kehittyneet matkan varrella. 

Mikä valaisee tietäni, johdattaa kulkuani (ajatuksiani, päätöksiäni, toimintaani)? Mikä saa minut pysähtymään? Mikä inspiroi jatkamaan matkaa? Uskon, että on tärkeää miettiä sitä.

Unelmia alkaneelle vuodelle – Unelmia on tullut, niin henkilökohtaista elämää kuin maatamme ja maailmaa koskevia; ihania, tärkeitä, kauniita unelmia. – Kiitokset kaikille niitä lähettäneille!!! Alamme nyt unelmoida näitä unelmia tahoillamme yhdessä. Ja otan lähetetyt unelmat mukaan myös kokoontuessani ystävieni kanssa unelmoimaan/rukoilemaan asioiden puolesta.
Ja jos ja kun niitä tulee jatkossa vielä enemmän, voin jossain vaiheessa laittaa niistä kootun unelmien blogipäivityksen.

Vahvistusta – Viime viikolla unelma-bloggaukseni jälkeen jäin pohtimaan, ovatko unelmat jotenkin heiveröisempiä kuin rukoukset. – Ei kulunut kuin muutama päivä, kun sain useammassa muodossa vahvistuksia sille, kuinka unelmat todella ovat tärkeitä, ja kuinka merkittävää on, että meillä on niitä. Ei vain innoitamaan meitä, vaan myös siksi että hyviä asioita tapahtuisi meidän ja läheistemme elämässä. 

Martin Luther King Jr – Äsken, tuota kirjoittaessa tuli mieleen myöskin pastori, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr:n v. 1963 pitämä ”I have a dream” -puhe.
Vuoden kuluttua tuon unelmapuheen jälkeen USA:ssa kiellettiin rotusorto lailla. Vahva osoitus erään unelman toteutumisesta.

Otteita Martin Luther King Jr:n unelmapuheesta:
– Minulla on unelma, että entisten orjien pojat ja entisten orjien omistajien pojat voisivat tulla  saman pöydän ääreen veljeyden hengessä.
– että pienet mustat pojat ja tytöt voisivat pitää yhdessä kiinni pienien valkoisten poikien ja tyttöjen käsistä siskoina ja veljinä.
– Minulla on unelma, että 4 pientä lastani saavat jonain päivänä elää kansakunnassa, jossa heitä ei arvoteta ihonvärinsä vaan luonteenominaisuuksiensa (content of their character) mukaan.
– Minulla on unelma, että jonain päivänä kaikki notkot täyttyvät, huiput alentuvat, mäet madaltuvat, vuorten louhikot tasoittuvat, ja Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. (Jes.40:n 4. jakeen & v.1992 käännöksen mukaan).
– Tämän uskon avulla kykenemme louhimaan epätoivon vuoresta toivon kiven, muuttamaan kansamme raastavista riitasoinnuista kauniin veljeyden sinfonian.
– Tämän uskon kautta pystymme työskentelemään ja rukoilemaan yhdessä, kamppailemaan yhdessä vapauden puolesta tietäen, että jonain päivänä tulemme olemaan vapaita.

Ja kun tämä tapahtuu, ja kun suomme vapauden soida, kun annamme sen soida joka kylästä, kaupungista ja valtiosta, voimme nopeuttaa sen päivän tuloa, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset, juutalaiset ja ei-juutalaiset, protestantit ja katoliset, voivat kaikki ottaa toisiaan kädestä ja laulaa vanhan negrospirituaalin sanoin:
’Vihdoinkin vapaita! Kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle, olemme vihdoinkin vapaita!’

The Impossible dream – Diana Ross
Vaikka alla oleva v:n 1968 tallenne on teknisesti onneton, laitan sen kuitenkin, koska Diana Ross lausuu siinä nuo sanat (päätellen Dianan liikutuksesta, vain vähän aiemmin surmatun) Martin Luther Kingin muistoksi ennen varsinaista laulua. 

(Ps. Alunperin tähän laittamani video on näköjään poistettu netistä, joten tässä toinen, ilman puhetta…)

”Unelmoida mahdoton unelma, taistella lyömätöntä vihollista vastaan
kestää kestämätön suru
juosta sinne minne rohkeat eivät uskalla mennä
tuoda oikeus oikeudettomalle vääryydelle
rakastaa puhtaasti ja kunniallisesti kaukana olevaa
yrittää silloinkin kun kädet ovat liian väsyneet
tavoitella tavoittamatonta tähteä
tätä etsin (this is my quest): seuraan tähteä
vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta ja kaukaiselta
taistella oikeuden puolesta, ilman kysymyksiä, pysähtymättä
olla valmis astumaan helvettiin taivaallisen tarkoituksen takia
ja tiedän: jos olen uskollinen tässä kunniakkaassa etsinnässä (quest)
sydämessäni on rauha ja tyyneys kun minut laitetaan leposijaani
ja tämän vuoksi maailma tulee olemaan parempi paikka
että yksi mies, ylenkatsottu ja arpien peittämä
ponnisteli rohkeasti loppuun asti
saavuttaakseen saavuttamattoman tähden
taistellakseen lyömätöntä vihollista vastaan
unelmoidakseen mahdottoman unelman”

Muut loppiaistekstit: Ps.72:1-3, 8-12, Jes.49:5-7 ja Kol.1:24-27.