9.9-2018                      Ei varmaan oikein erotu kuvasta, mutta tuossa on kuivunut kanto, josta versoaa uutta elämää…

Vain sitä, mitä…   – Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5: 19-21)

Ei omin neuvoin – Jeesus oli vähän aiemmin parantanut ramman miehen. Hänelle oli annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä, mutta hänen vaikuttimenaan ei ollut oman vallan demonstrointi. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen. Hän tiesi kuka oli: Jumalan Poika. – Silti hän totesi, ettei hän voi tehdä mitään omin voimin, ilman Isänsä myötävaikutusta.

Olisipa idän ja lännen suurvaltojen omavoimaisilla päämiehillä edes hippunen samankaltaista nöyryyttä pätemisentarpeidensa sijaan. USA:ssa tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet kansalaisista haluaisi päästä eroon omapäisestä, hillittömästä presidentistään. Idän (ilmaisuissaan) pidättyväisempi versio koettaa vahvistaa kansansuosiotaan itsestään kertovalla tosi-TV sarjalla, joka esittelee hänen erinomaisuuttaan kaikilla elämänalueilla. – Ei kai voi muuta kuin huokaista että voi meidän päiviämme!!

Samoilla linjoilla – Oma presidenttimme, isännöityään ensin Trumpin ja Putinin vierailua maassamme, sai ikään kuin hyvitykseksi vieraakseen Macronin, jonka kanssa keskustelut sujuivat täydessä yhteisymmärryksessä. Tyytyväisyys heijastui kummastakin lehdistöhaastattelussa, jossa Niinistö kertoi päässeensä vihdoin puhumaan ajatuksistaan, joita oli mielessään pyöritellyt 10 v:n ajan. – Voi kuvitella, kuinka voimaannuttava ja inspiroivana kumpikin koki tuon tapaamisen, jossa vallitsi keskinäinen arvostus. Ja jossa ei etsitty ja ajettu omia  intressejä ja päämääriä, vaan yhteisiä. Tuollaisessa rakentavassa ilmapiirissä yleensä syntyy jotain hyvää. 

Keskinäinen arvostus ja luottamus – On se kumma kuinka taas kerran tuli poliitikot mieleen mietiskellessäni evankeliumitekstiä! Mutta juuri keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen merkitys välittyy minulle vahvimmin noista Jeesuksen sanoista: kuinka hän kokee ja myöntää, ettei voi tehdä mitään omassa voimassaan, ja että haluaa tehdä vain samaa kuin taivaallinen Isänsä.

Kaikkivaltiaan perspektiivistä – Isän arvostus jja luottamus Poikaansa kohtaan puolestaan ilmenee Hänen rakkautensa lisäksi siinä, että Hän näyttää tälle kaiken, mitä tekee –  menneet, nykyiset ja tulevat. Poika on Hänen luottohenkilönsä.
Ja voihan myös kuvitella, kuinka paljon iloa Isälle tuottaa se, kun Hän voi jakaa Poikansa kanssa asioita; näyttää tälle mitä Hän haluaa. Ja että Poika vielä on halukas toteuttamaan niitä!
Heille jaettu ilo on ollut ja on varmastikin enemmän kuin kaksinkertainen! 🙂
Vaikka sama pätee ehkä myös surullisiin asioihin… – Kaikkivaltiaan perspektiivissä kun kaikki näkyy eri mittakaavassa. Ei vain suurten, vaan pientenkin valintojen, päätösten ja tekojen merkitys ja vaikutus kaikkeen – koko luomakuntaan…

Jeesus, sinä osoitit  sinua arvostelleille maanmiehille – ja meille kaikille – kuinka todellinen vahvuus ei ole oman mahtinsa todistamista ja uhoilua, vaan sen myöntämistä, että on Joku, joka on suurempi. Joku, jolta saa parhaimmat neuvot ja ohjauksen. Joku, jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

Elämänantajamme, on niin helppoa arvostella muiden tekemisiä ja näet kuinka herkästi siihen lipsahdan! Sinä haluat kuitenkin että poistan sen hirren, joka on näkökykyni esteenä, ennen kuin alan arvioida muiden tekemisiä…
Onko jotain, mitä haluaisit minun oivaltavan juuri nyt ja tämän viikon aikana itsestäni, lähimmäisistäni, elämästäni tai heidän elämästään, maailmanmenosta yleensä, Sinusta… tai jostain muusta? Onko jotain mitä haluaisit minun ymmärtävän tai tekevän, jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi? – Näitä haluan vetäytyä kuuntelemaan, hiljaisuudessa, Sinun läsnäolossasi. 

Kaikkivaltias, Sinä sanoit: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
Kiitos siitä. Että olet kanssamme, näytät meille tien Elämään, siihen meitä jokaista varten ennalta suunniteltuun ja valmistettuun.

Elämän Valo, Sinä et ilmaissut taivaallista alkuperääsi korostaaksesi omaa arvoasi, vaan jotta Sinut tunnistettaisiin Messiaaksi, Vapahtajaksi. Sinä ilmoitit Jumalan olemuksen sanoessasi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)
Annathan Valosi loistaa kirkkaana poluillemme, että näemme, mihin suuntaan haluat meidän kulkevan. Aurinkoisina ja sateisina, tyyninä ja myrskyisinä, iloisina ja haasteellisina päivinä… – elämämme jokaisena päivänä.

Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos Elämän Tiestä, jolla saamme muistaa lupauksesi: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

Giver of Life – Ana Laura

”Sinä saat auringon nousemaan
ja aallot kohoamaan rantaa vasten
ihmettelemme tekojasi
Jokainen henkäyksemme on ylistys Sinulle, Herra
maan tomusta Sinun kuvaksesi
jonka löysit meissä, jotta me eläisimme
Sinä teet kauniita asioita
Jumalallinen taivaan ja maan Luoja
jokainen olento ja kaikki universumissa laulaa
Sinun hyvyyttäsi ja armoasi, Elämänantaja”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Jes. 26: 12-14, 19, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26.

3.9.2018. On tämä vaan niin taivaallista tämä kauniinlämpöisten päivien runsaus! Kiitokset, säiden ja ilmojen Säätäjä, tästäkin päivästä! 🙂 

Aarteen keräämistä – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  (1. Tim. 6: 17-19)

Kaikkea runsain mitoin – eikö tämä ollut alkuperäinen tarkoitus jo ihan ihmisen luomisen alkumetreiltä? Jumalan halu antaa ihmiselle kaikkea mitä tämä tarvitsee, niin että tämä voisi elää huolettomana, luottavaisessa, läheisessä yhteydessä Luojaansa, vastaanottaa Hänen Rakkauttaan.

Jumalan täysihoidossa – Millaista elämä mahtoi olla tuohon aikaan, jolloin tietoisuus Jumalan läsnäolosta oli luonnollista ja itsestäänselvää; todellisuutta, jossa elettiin joka hetki? Jumalan täydellisessä täyshoidossa, paratiisitilassa, jossa ihmisellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen: vettä, lämpöä, ravintoa.
Edenin puutarha, Gan ʿEḏen… mitä siellä sitten kasvoikaan, kaikki oli varmastikin kaunista ja elinvoimaista.
Mistä sana Eden, tai Eeden, tuleekaan? Piti googlata. Eden -sanan arvellaan olevan läheisesti yhteydessä arameankieliseen, hedelmällistä ja hyvin kasteltua tarkoittavaan sanaan. VT:ssa hepeal. ʿEḏen -sana on käännetty myös mielihyväksi, ihastukseksi tai iloksi (delight).

Edenissä eläminen merkitsi siis sen asukkaille hyvää tahtovan ja antavan, runsaskätisen Luojan tuntemista, iloa ja ihastuttavaa mielihyvää.
Mutta vaikka ihmisellä oli kaikkea sitä ihanaa, mitä Paratiisi hänelle tarjosi, hän halusi enemmän… sitäkin, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu…
Onkohan tämä osa ihmisluontoamme: että haluamme enemmän kuin tarvitsisimme?

Erotta(utu)minen Jumalan välittömästä huolenpidosta oli seurausta ihmisen (hepreal. sana adam = ihminen) omista valinnoista ja toiminnasta, kertoo Raamattu. – Miten tämä näkyy meidän kohdallamme?
Mikä etäännyttää minua Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta? Miten minä – tänä hyvin erilaisen runsauden aikana – aikaansaan sen, etten voi kokea Jumalan läsnäoloa siinä määrin kuin haluaisin?
Eipä tuohon paljon tarvita: riittää kun annan huomioni kiinnittyä turhan paljon kaikenlaisiin tekemättömiin hommiin tai projekteihin (joita huushollissani riittää joka päivälle enemmän kuin jaksan, ehdin tai haluan tehdä).    

Takaisin Jumalan läsnäoloon – Mutta mitä tapahtuu kun lähtee ovesta ulos, vaikka kävelemään tai pyöräilemään? On kuin joku huuhtoisi yltäni kaiken  rasittavan ja avaisi näkö-, tuoksu- ja tuntoaistini apposen ammolleen.  Luonnossa liikkumisessa tapahtuu muutos koko olemuksessa. Hengitys syvenee aivan kuin itsestään. Metsä, kalliot, järven- tai merenranta kutsuvat havaitsemaan herkästi, hiljentymään, aistimaan ja ihmettelemään Jumalan töitä ja läsnäoloa luonnossa.
Viime vuonna menin usein Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan, yksin tai muiden kanssa, kokemaan luontoa ja siellä meissä kaikilla tasoilla tapahtuvaa muutosta.
Nyt, kun hauvelini jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, sen kanssa on kiva tehdä lyhyitä ja pitempiä retkiä. Onneksi sekin nauttii luonnon hiljaisessa rauhassa liikkumisesta ja olemisesta. Tänään vaelsimme 3 t. näkemättä ristin sielua;  linnut vain visertelivät oksilla ja muutama perhonen pyrähteli polun varrella.

Nuuksion pieni luontopyhiinvaellus – Viime viikolla olin hauvelin sekä hiljaisesta vaeltamisesta Pyhän läsnäolossa pitävän ystävän kanssa minipyhiinvaelluksella. Tarkoituksenamme oli kulkea edellisenä viikonloppuna Nuuksiossa avattu vähän yli 2 km:n pituinen polku, jonka varrella on Panu Pihkalan laatimana 7 pientä hengellistä harjoitusta. (Pyhiinvaelluspolun kartan ja tekstit saa Luontokeskus Haltiasta.)  http://www.espoonseurakunnat.fi/luontopyhiinvaellus.

Pyhiinvaelluspolun lisäksi meillä oli kuitenkin myös omaa vaeltamista. Kapusimme aurinkoiselle kalliolle, söimme eväitä, nautimme luonnon rauhasta ja auringon lämmöstä. Siitä matkanteko jatkui sitten ennalta suunnittelemattomasti ihan omalla pyhiinvaelluksella. 7 t. vierähti kuin huomaamatta. – Kiitollisuus jäi tuostakin lempeänlämpöisestä päivästä ja kaikesta kauniista, mitä saimme aistia vaelluksellamme.   

Lähtemisiä – Ideaalia tietenkin olisi, jos pystyisi joka hetki, ympäröivistä olosuhteista ja tilanteista välittämättä, koko ajan olla ja pysyä Jumalan läsnäolossa. Jotkut sanovat siihen pystyvänsäkin. Minä tarvitsen siihen usein tietyn (mielen tai fyysisen) tilan. Luontoon lähteminen ja siellä oleminen ja liikkuminen on minulle juhlaa. ”Metsä on kirkkoni” -ajatus on tullut minulle yhä läheisemmäksi. 

Hiljaisuuden retriitit koen erityisihanina lahjoina, olinpa niissä sitten osallistujana tai ohjaajana. Ne ovat minulle syväsukellusta Jumalan läsnäoloon. Kun olen niissä osallistujana, voin heittäytyä täysillä Hänen huolenpitoonsa. Usein se käynnistää minussa jonkin sisäisen prosessin: jotain tapahtuu näkymättömissä. Vaikken tiedostaisikaan tarkalleen, mistä on kyse, tiedän, että se mitä minussa tapahtuu, on hyvä asia.
Joskus tuumin, olenko itsekäs lähtiessäni retriittiin. Sitten mietin, mitä Jumala haluaa: kyllähän Hän haluaa että vietän aikaa Hänen läsnäolossaan.
Mutta jos ainoastaan tankkaisin itselleni hyvää, jakamatta mitään siitä mitä olen saanut tai kokenut, silloin taitaisin olla aika itsekäs.

Hyvää itsellekö vain? – Jumala toivoo, että jaamme sitä mitä olemme saaneet ja mitä meillä on. Millä tavoin se hyvä, mitä olen saanut tai tankannut itseeni, välittyy minusta eteenpäin, vai välittyykö ollenkaan?
Entä tuo kehotus tehdä hyvää… – olenko tehnyt mitään hyvää viime aikoina? Jos, niin milloin, mitä…?
Tällaista tuo kirje Timoteukselle laittoi yllättäen miettimään. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, opetellut sanomaan itselleni: take it easy, ota iisisti, sinulla on joka tapauksessa tahto tehdä hyvää. Joskus sekin riittää. 

Hyvän kierrätystä – Vuosia sitten luin koskettavan uutisen slummissa (olisikohan ollut Intiassa tai Pakistanissa) puutteellisissa oloissa asuvasta köyhästä pojasta, joka oli useamman vuoden kerännyt joka päivä muovijätettä kaduilta tai kaatopaikoilta, myynyt ne ja antanut tulot pienten slummilasten auttamiseen, niin että nämä saivat ruokaa ja vaatteita.
Tuo poika osoitti omalla toiminnallaan kauniisti, kuinka kaikilla on mahdollisuus hyvän tekemiseen, sellaisellakin, joka ei omista itse mitään.

Valo sisällämme – Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka silmät ovat kuin lamput, ikkunat sisimpäämme. Uskon että tuon pojan silmistä loisti Valo kirkkaana. Hän auttoi toisia, vaikka omassa elämässä köyhyys ja puute oli jokapäiväistä todellisuutta. Hän toteutti sitä, mistä Jeesus sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Taivasaarteita – Jeesus kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä hän sillä tarkoitti? Paavali selventää kirjeessään Titukselle, kuinka esim. juuri tuon pojan toiminta on taivasaarteiden keräämistä.
Vaikka uskon ymmärtäväni jujun, haluaisin kuitenkin tuon pojan lailla toimia ajattelematta niinkään sitä, mitä itse siitä saan, jos teen jotain. Haluaisin, että tekemiseni eivät kumpuaisi mistään itsekkäistä motiiveista. Ideaalitila(nne) olisi minulle sitä, että Kristuksen Henki vaikuttaisi ja inspiroisi sisimpääni toimimaan tietyllä tavalla. Sellaista toivon.

Kristus, vaikuttaisitko meissä, mielessämme ja sydämessämme, niin että voisimme olla herkkänä kuulemaan, miten haluat meidän toimivan. Havaitsemaan, mitä haluat tehdä kauttamme. Auta meitä näkemään Sinun silmin.
Anna Valosi muuntaa sisimpäämme, ilmetä haluna jakaa omastamme ja tehdä hyvää. Olemaan Sinun valoinasi täällä Maan päällä.
Maailmamme tarvitsee Sinun Valoasi, me kaikki tarvitsemme.
Kiitos että pidät meistä huolen. Ohjaa myös meitä pitämään huolta niistä, joita me itsekukin voimme jollain tavoin auttaa.

Behüte mich, Gott – Taizé

”Varjele minua Jumala
luotan Sinuun
Sinä näytät minulle tien Elämään
luonasi on ilo, ilo kaikessa täyteydessään”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja Matt. 6: 19-24.

27.8.2018. 50 v. sitten – Viime viikolla tuli kuluneeksi 50 v. Tšekkoslovakian miehityksestä. Muistan hyvin sen hetken, jolloin kuulin uutisen. Olin tuon kesän au pairina Lontoossa. Kummastelin brittien tyyntä suhtautumista, tuntui kuin tapahtumat kanaalin toisella puolen olisivat olleet heille kuin jotain valovuosien päässä olevia ilmiöitä, jotka eivät koskettaneet heitä mitenkään. (Tuon kokemuksen pohjalta minun on myöhemmin ollut helpompi ymmärtää esim. Brexitiä.)
Ranskalaisopiskelijat sen sijaan kertoivat lähtevänsä heti Pariisiin osallistuakseen miehityksenvastaisiin mielenosoituksiin. Liberté, Égalité, Fraternité -arvot purskahtivat täyteen kohinaan näiden nuorten suonissa. Solidaarisuus ulottui myös yli oman maan rajojen: vapaus, tasa-arvo ja veljeys ovat tinkimättömiä, jokaiselle tarkoitettuja arvoja, joita kuuluu puolustaa.
Minussa ei kuitenkaan ollut hitustakaan Jeanne d’Arc -henkeä. Enkä sitä paitsi ymmärtänyt, mitä hyötyä mielenosoituksista olisi. Mietin kyllä, pitäisikö minunkin palata kotimaahani, mutta eri syystä – pelosta: mitä jos Suomikin vallataan? Jos rajat suljetaan enkä enää näe rakkaitani? Paluulippuni päivämäärä ei ollut muutettavissa eikä ollut rahaa ostaa uutta lippua. Ajatukset myllersivät päässäni, olo oli neuvoton ja voimaton: mitä voin tehdä, miten minun tulisi toimia?

Kiitollisuus –  Ensi pyhän aiheena on kiitollisuus. Noita epävarmuuden päiviä  muistellessani tulee tosi kiitollinen olo: maamme on saanut säilyttää itsenäisyytensä, riippumattomuutensa ja vapautensa kaikki nämä vuodet, ja täällä vallitsee rauha. – Tällaista kallisarvoista lahjaa toivoisi kaikille maailman valtioille.

Taivaan ja maan Herra, me tarvitsemme Rauhaasi. Antaisitko sen levitä tämän planeettamme joka kolkkaan – alkaen sydämistämme…  🙂 

Salattu ja ilmoitettu – Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  (Matt. 11: 25-30)

Salannut ja ilmoittanut… – siis minkä? Katson tuon paikan nettiraamatusta, sen otsikkona on Jumalan salaisuuden tunteminen. Kukapa ei kiinnostuisi tuollaisesta otsikosta! – Mutta sen alla olivat vain nuo yllä olevat Jeesuksen lauseet.
Edeltävistä jakeissa Jeesus sanoo jotain tähän viittaavaa:
”Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”   (Matt.11:19.)

Viisauden tunteminen – Omalla elämällään ja toiminnallaan Jeesus ilmaisi  lukemattomin tavoin Jumalan Viisautta, Valoa, Voimaa ja Rakkautta (ja tekee sitä Henkensä kautta edelleen).
Oikeastaan koko hänen elämänsä oli ilmoitusta Jumalan Viisaudesta.
Lukemalla Jeesuksen elämästä, toiminnasta ja opetuksista voin siis saada pieniä aavistuksia ja välähdyksiä Kaikkivaltiaan Jumalan Olemuksesta ja Salaisuudesta.  

Luukas kirjasi ensi pyhän evankeliumikohdassa olevat Jeesuksen sanat hieman eri tavoin kuin Matteus:
”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. ”
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: ”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Luuk. 10:20-24)

Ilmoitettu lapsenmielisille – Mitä Jeesus tarkoitat lapsenmielisyydellä? Millaisia ominaisuuksia ja kykyjä? Sinä näet lapsissa jotain sellaista, mitä me aikuiset olemme vuosien varrella menettäneet. Opiskelemalla ja lukemalla koetamme saavuttaa tietoa ja ymmärrystä sellaisestakin, mihin korkeimmatkaan oppimäärät tai tieteen tutkimukset eivät yllä.
Mitä me kadotamme asettaessamme ihmistiedon ja -viisauden ylimmälle sijalle? Lapsen avoimuuden, vilpittömyyden ja luottamuksen? Kyvyn innostua ja iloita pienistäkin asioista? Kyvyn olla täysillä läsnä tässä hetkessä, murehtimatta menneitä tai tulevia?  

Sinä sanoit: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta” (Luuk.18:16). Vaikka olemmekin paljon kadottaneet, on meissä sittenkin sisällämme paljon jäljellä siitä, mitä toimme mukanamme tähän maailmaan syntyessämme. Auttaisitko meitä löytämään itsestämme jälleen niitä ominaisuuksia joita tarvitsemme, jotta Taivaan Valtakunnan salaisuus alkaisi aueta meille, ja meissä.

Ystävämme ja Vapahtajamme, kiitos että olet meitä varten, kun olemme uupuneita, pelokkaita, murheellisia, ja kun olemme iloisia ja innostuneita.  Sinä rohkaiset ja vahvistat meitä, inspiroit, näytät suuntaa.
Kiitos siitä levollisuudesta ja vapaudesta, jonka voimme löytää Sinussa, ja Sinun kauttasi itsestämme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Neh. 8: 5-10 ja 1. Tess. 5: 16-24.

Free – Harlem Gospel Singers

”Vapaa kuin joki joka virtaa läpi iäisyyden
vapaa olemaan varma siitä kuka olen
ja mitä minun ei tarvitse olla
vapaa mieltä painavista huolista
vapaampi kuin rannekellot jotka tikittävät pois aikaa
vapaampi kuin ihmisen määrite vapaudesta
elämä virtaa lävitseni
kunnes tunnen Isän Jumalan kutsun
minulla ei ole mitään mutta omistan enemmän kuin kaiken
ja olen vapaa olla olematta missään
paitsi kaikkialla missä minun tulee olla
vapaampi auringonsädettä joka valaisee sieluni
vapaana kuumuudentunteesta tai kirpaisevankylmästä
vapaa synnyttämästä alkua, sillä se on ikuinen alku
olen lähtenyt – lähtenyt mutta vielä elävä
elämä jatkuu sydämen sykkimättäkin
vapaa kuin visio jonka vain oma mieli voi nähdä
vapaampi kuin taivaalta putoava sadepisara
vapaampi kuin vauvan nukkuvat silmät
vapaana kuin joki jatkaa elämäni virtaamistaan
läpi ikuisuuden”

20.8.2018. Varastolämpöä – Taitaa tänään olla ensimmäinen koleansateinen päivä sitten kevään. 4 kk:n ikäinen hauveli jähmettyi ihmeissään paikoilleen avatessani aamulla ulko-oven: mitä täällä on tapahtunut? Eihän täällä tällaista pitänyt olla! Samaa tuumi kroppani. – Koetin sanoa kummallekin, että nyt muistetaan kiitollisina kaikkia niitä superihania lämpöisiä päiviä, joista olemme saaneet nauttia täysin siemauksin koko kevään ja kesän. Ihan takuulla lämpöä on kerääntynyt sisäisesti meihin vaikka kuinka paljon, nyt siis aletaan vain ottaa sitä sieltä varastosta käyttöön…   🙂 

Enemmän kuin yksikään – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”   (Mark. 12: 41-44)

Köyhä leski, joka antoi Jeesuksen sanojen mukaan enemmän kuin yksikään toinen. Tuo evankeliumikohta koskettaa minua aina sen lukiessani.
Sitä ei kerrota, mihin arkkuun laitetut rahat menivät; oliko keräys köyhiä, jumalanpalveluksia tai temppeliä varten vai johonkin muuhun, mutta se ei taida tässä olla olennaista.
Toinen asia (ei varmaan niin olennainen sekään) jäi mietityttämään. Nim. sitä, miten leskivaimo mahtoi tulla toimeen annettuaan kaiken mitä hänellä oli. Oliko hänellä lapsia, jotka pitivät hänestä huolta, elikö hän yksin? Toimiko yhteisössä toisista huolehtimisen ja keskinäisen avunannon periaate?
Moniko meistä toimisi samalla tavoin kuin tuo leski? Itse en ainakaan sellaiseen pystyisi.

Nälkäiset lapset – 70-luvun alussa asuin pienessä asunnossa (huone, makuualkovi ja keittokomero). Vaikka budjetti oli niukka, aina oli jotain ruokatarviketta kaapissa. En siis elänyt puutteessa.
Kerran ovikelloa soitti romaniäiti vauva sylissään ja 3 pientä lasta helmoissaan. Hän pyysi lapsilleen jotain syötävää. Sydän sykkyrällä riensin keittokomeroon keräämään sieltä löytyvät ruoka-aineet.
Ei ollut mikään hurskas teko, tiesinhän että ensi kuussa olisi taas rahaa tilillä. Kestämätön oli sen sijaan ajatus, että nuo lapset joutuisivat näkemään nälkää. Erityisesti kosketti se, ettei äiti  pyytänyt rahaa, vaan ruokaa lapsilleen. Tarve ja hätä tuntuivat todelliselta.
Pian äidin ja lasten lähdettyä ovikello soi uudelleen. Nyt oven takana oli naapurini, isännöitsijänvaimo, joka totesi jäätävän jämäkästi: neiti Witikka, ettekö tiedä että tässä talossa ei kerjätä! Ja ovi paukahti kiinni nenäni edestä ennen kuin ehdin silmää räpäyttää (tai ainakin se tuntui minusta paukahdukselta – tai melkein kuin läimäykseltä poskelle).  

Suljetut ovet – Seuraavalla viikolla talomme asukkaat ohjeistettiin pitämään ulko-ovet lukittuna päiväsaikaan (aiemmin ne oli suljettu vasta myöhään illalla). Olikohan 70-luvulla summereita asuintaloissa? Varmaan olisi isännöitsijä sellaisetkin asennuttanut, jos olisi voinut.
Muistan, kuinka kerran tuon eläkeläispariskunnan kävellessä vastaan kadulla ylvään oloisina,  mietin oliko pienen, vaatimattoman 3-kerroksisen asuintalomme isännöitsijäpariskuntana toimiminen voinut muovata heidän habitustaan tuollaiseksi, vai olisivatko he samanlaisia ihan vaan talon asukkainakin. Oikeastaan minun kävi heitä sääliksi. Oli kuin jokin olisi vienyt ilon heidän elämästään, ehkä sulkenut sydämienkin ovia.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

San Damianon ovet – Eilen palasin San Damianon osuuskunnan tiloissa pidetystä Tiina Sara-Ahon ohjaamasta Pyhän tanssin retriitistä. Olipa ihana retriitti.
Samoin oli paikka, jonka emännän ja isännän, Eeva Vitikka-Annalan ja Pauli Annalan ystävällinen vieraanvaraisuus ja huolenpito saivat meidät tuntemaan olomme kotoiseksi ja tervetulleeksi. Heidän arvomaailmansa ja toimintansa perustuu Franciscus Assisilaisen viitoittamiin periaatteisiin. Asioita arvotetaan toisella tavoin kuin yleensä yhteiskunnassamme. Taloudellinen hyödyn sijaan heillä viljellään aitoa lähimmäisistä välittämistä ja kohtaamista. Sydämet ja ovet avoinna.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Ora et labora – San Damianossa tehdään työtä ja rukoillaan. Melkoisesti onkin tarvittu uurastusta navetan koettua täydellisen muodonmuutoksen kotoisaksi ja lämminhenkiseksi majataloksi.
Savusauna oli muuntautunut pieneksi kappeliksi, jossa tuntui sekä savusaunan (jonka tuoksun miellän aina puhdistavaksi ja hyvä tekeväksi) että Valon tuoksu. Pyhän läsnäolo tuntuu vahvana sellaisissa paikoissa, joissa rukoillaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.    
Valon täyteisessä tilassa, ’ylisillä’ tanssimme pyhiä tansseja ja vietimme messua. Lempeä tuulen humina säesti pehmeästi musiikkia (esim. alla olevaa Bachin Ariosoa).

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Muistiliuska – Keittiöni muistitaulun yllä on ollut niin kauan kuin muistan pieni muovittamani paperiliuska, jossa on teksti: It is in giving that we receive. Francis of Assisi. Tuo Franciscus Assisilaisen rukouksesta otettu ’Antaessamme saamme’ -lause tuli taas eläväksi San Damianossa vietetyissä päivissä, niin sen toimintatavoissa ja -periaatteissa kuin käydyissä keskusteluissa.
Tekee mieli laittaa tähän tuo tuttu rukous:

”Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”

Arioso, J.S.Bach – Rebecca Behrends

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.

13.8..2018    Perhosia ei maalla nähty   montaakaan, sudenkorentoja sen sijaan runsaasti.
Alla olevasta evankeliumista tulee mieleen, kuinka kiitollinen saa olla että ylipäätään näkee…  – ei mikään itsestäänselvyys, sekään.

Lähettäjän odottamia tekoja – Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”      (Joh. 9: 1-7, 39-41)

Oppi ja usko muuttui – Teini-ikäisenä luin teosofisia ja antroposofisia kirjoja. Niistä omaksuin käsityksen karman laista, jonka mukaan edellisten elämien hyvät ja pahat teot kantautuvat jossain muodossa seuraavaan elämään.
N. 15 v. sitten aloin siirtyä jälleensyntymisopista uudestisyntymisoppiin (eroavat toisistaan kuin yö ja päivä). – Tai oikeastaan ei voi sanoa että siirryin uudestisyntymisoppiin, sillä uudestisyntymistä kuvataan Raamatussa niin monin eri tavoin, ja siksi siitä varmaan on myös erilaisia, keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Sellainen saa minut ottamaan etäisyyttä, miettimään mikä niistä mahtaa olla oikea ja jäämään kuulolle, toivoen, että jos vaikka Kristus valaisisi minulle joskus jollain tavalla asiaa…  

Menneisyydestäkö? – Teini-iässä jälleensyntymisoppi auttoi minua kestämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, jota koin siinä että niin monet syntyvät maihin, joissa soditaan tai näännytään veden ja ravinnon puutteeseen, kun hyvinvointivaltioissa on kaikkea yli tarpeen. Oli lohdullista ajatella, että onnettomiin oloihin syntyneillä voisi olla mahdollisuus saada seuraavassa elämässä paremmat lähtökohdat elämälleen.
Nykyisin näen asian päinvastoin. Näen karma-opin tietyllä tavalla armottomana. Jollei oteta lukuun buddhalaista uskomusta, jonka mukaan ihminen voi seuraavassa elämässä syntyä vaikka koppakuoriaiseksi, voi karma-oppi ikävimmillään aiheuttaa armotonta syyttelyä, joko itseä tai toisia kohtaan. Voi esim. uskoa, että jokin tapahtuma tai esim. synnynnäinen rajoite tai vamma on seurausta jostain väärästä teosta menneisyydessä (ed.elämässä). Paitsi itsensä syyllistämiseen se voi johtaa myös toisia tai toisten tuomitseviin ajatuksiin: ’itsepähän tuon aiheutit’.

Karmasta Armoon – Kristuksen myötä karman laki muuttui armon laiksi. Armon… ? Sitä ei ehkä ole niin helppoa ymmärtää tai hyväksyä, jos on tottunut ajattelemaan, että kaikki riippuu itsestä, omista teoista tai tekemättä jättämisistä, tai siitä millainen on ollut tai on, niin hyvässä kuin pahassa.
Vapahtaja vapautti ja vapauttaa menneisyyden kahleista ja sidoksista. Kun tämän uskoo, tajuaa myös ettei enää tarvita minkäänlaisia yrityksiä Jumalan suosion ja myötämielisyyden kalasteluun. Golgatalla tapahtunut kaiken sovittava uhrautuminen teki ja tekee turhiksi kaikenlaiset uhrirituaalit Jumalan lepyttämiseksi. Sellaisiahan on harjoitettu iät ajat kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa.
Tähän uskominen riittää. Voiko tuo olla noin yksinkertainen asia, voi joku ajatella. Monelle vaatimusten tai tiukassa uskonnollisessa ilmapiirissä kasvaneelle se on kuitenkin ollut valtava, käänteentekevä löytö, joka on muuttanut koko elämän. Tai vain mielenkiinnosta taikka syvempää totuutta ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan etsivälle. (Luin juuri kahdesta muslimista, jotka kertoivat UT:n tekstien avanneen heidän silmänsä näkemään ja mielensä ja sydämensä tajuamaan, että Jeesus on Messias, Maailman Valo. Toinen heistä oli imaami, toinen tutkija ja kirjailija. Kumpikin ryhtyi Kristuksen seuraajaksi ja kertoo nyt muillekin löydöstään.)

Valon silmät – Kristus näkee kaiken aivan eri valossa kuin me ihmiset. Hän katsoo Armon ja Rakkauden silmin, Valon silmin.
Uuden (siis minulle uuden) opin myötä sain huomata, että Kristukseen uskova voi myös luottaa Häneen ja Hänen mukanaoloonsa kaikissa asioissa elämässään (niin tässä kuin ikuisessa). Tietoisuus siitä antaa ihmeesti voimaa ja iloa.

Kallisarvoinen – Armoon uskova ymmärtää olevansa Taivaallisen Isänsä kallisarvoinen lapsi, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on, ei hyvien tekojensa tai hyvin eletyn elämänsä takia.
Jos on jossain elämänsä vaiheessa omaksunut käsityksen, että rakkaus pitää ansaita olemalla tietynlainen tai toimimalla tietyllä tavalla, tämä ’uusi oppi’ voi tuntua radikaalilta, mullistavaltakin. Että meidän ei tarvitse koettaa ansaita Jumalan Rakkautta. Että Hänen Rakkautensa on riippumaton meidän (hyvistä tai pahoista) teoistamme.
Jumalan Rakkaus ei aseta ehdoksi hyviä tekoja, pikemminkin saa niitä aikaan.

Vaikka eihän Jumalan armo sitä tarkoita, että voisimme elää kuin elopellossa, ilman mitään seuraamuksia. Myös Raamatusta löytyy viittauksia siihen, että sitä niitämme mitä kylvämme.
Paavali kirjoittaa tästä kirjeissään korinttilaisille ja galatalaisille. Hän kehottaa luopumaan pahoista teoista ja kannustaa hyvään: ’Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.’ (Gal.6:9)

Nähdä Jumalan valtakuntaan – Jeesus puhui Nicodemokselle uudestisyntymästä. Hän sanoi, että ihmisen on synnyttävä uudesti Hengestä: ”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”  Ja: ”jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. (Joh.3:3,5; vanha suomennos).

Valon näkemistä – ’”päästä sisälle…” – mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa tuolla, Jumalan valtakunnan näkemisellä tai sinne sisälle pääsemisellä?
Luukas kirjasi ylös Jeesuksen sanat: ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Vanhan käännöksen mukaan: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. (Luuk.17:21)

Kutsu tulla Valoon – Jeesus sanoi, että Valo on tullut maailmaan, mutta että ihmiset ovat sen asemesta pimeyden. Ja että ihminen, joka noudattaa totuutta, tulee Valoon (Joh.19-21).
Tulenko Valoon? Kyse on valinnastani, tässä ja nyt, joka päivä. Ei menneistä, vaan tästä hetkestä. Missä haluan olla? Missä pysyn? Mitä vaalin ajatuksissani, tunteissani, sanoissani, tekemisissäni…? Onko Valo niissä läsnä?
Onneksi voi aina palata takaisin, jos tuntee ajautuneensa etäämmälle Valosta.   

Maa-ilman Valo – Jeesus sanoo olevansa Maailman Valo. Ihana sana tämä suomenkielinen ’maa-ilma’. Jumalan muutoksia aikaansaava vaikutus on vahva yhtä lailla maan kuin ilmojenkin tasoilla. Kun Hän on läsnä, tapahtuu muutosta, sisäistä tai ulkoista tai kumpaakin. Kuin tehdäkseen tämän ihan konkreettisesti näkyväksi Jeesus sekoitti tahnan syljestään ja hiekasta (t. siitä maa-aineksesta, mitä siinä tiellä nyt olikin).

Taivaallista tahnaa – Siinä yhdistyivät taivaan ja maan elementit. Taivaasta Maahan laskeutuneen Jumalan Pojan kaikenmuuttava vaikutus teki maa-aineksesta parantavan seoksen. Sokea sai sen kautta Valon silmiinsä, ne avautuivat näkemään.

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet, mille asioille me olemme sokeita itsemme ja ympäröivän maailmamme suhteen.
Avaisitko meidänkin silmämme näkemään? Näkemään sitä, mikä on todellisuudessa tärkeää, omassa elämässämme, sosiaalisessa verkostossamme, ympäristössämme ja maailmassamme. Näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän.
Anna meille silmät, joilla voimme nähdä niin kuin Sinä näet. Kyky nähdä Taivaan Valtakunnan todellisuus, niin maan päällä kuin taivaissakin.

Anna parantavan kosketuksesi vaikuttaa erityisesti siellä, missä sitä tarvitaan juuri nyt. Sinä näet, näet jokaisen. – Kiitos Sinulle Kristus.  🙂 

Christopher Duffley – Johonkin aiempaan bloggaukseen laitoin sokeana keskosena syntyneen Christopher Duffleyn elämästä kertovan videon. Lääkärit eivät uskoneet hänen  jäävän eloon, mutta hänen puolestaan rukoiltiin. Christofferista tuli Jumalan Rakkaudesta kertova ylistyslaulaulaja. Hän näkee sielun silmin. Sen saattoi havaita siitä aiemman bloggauksen videosta, jossa hän lauloi pelastushenkilökunnalle. Hän on koskettanut lukemattomia sydämiä laulujensa kautta.

Good, Good Father – Christopher Duffley

”Olen kuullut tuhansia tarinoita
siitä, millaiseksi he kuvittelevat Sinut
mutta olen kuullut herkät Rakkauden kuiskaukset
yön pimeydessä
kerrot että olet mielissäsi
ja etten koskaan ole yksin
olet hyvä, hyvä Isä, sellainen Sinä olet
ja Sinä rakastat minua
olen rakastettu, niin olen
olen nähnyt monien etsivän vastauksia
läheltä ja kaukaa
mutta tiedän meidän kaikkien etsivät
vastauksia, joita vain Sinä voit antaa
sillä tiedät mitä tarvitsemme
ennen kuin sanomme sanaakaan
olet hyvä Isä, sillä olet täydellinen kaikessa
Rakkautesi on kiistaton
pystyn tuskin siitä puhumaan
selittämätön rauha
tuskin pystyn ajattelemaan
kutsut minua syvemmälle
yhä syvemmälle, syvemmälle Rakkauteen”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Ap. t. 3: 1-10.

elokuinen aamuaurinko

6.8.2018 – Vain yksi – Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
    ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
    Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.
Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Jotenkin hieno juttu minusta Jeesukselta tuo, kuinka hän kehotti ihmisiä noudattamaan fariseusten opetuksia, vaikka nämä olivat sellaisia kuin olivat. – Tosin heti perään hän lataa armotta esiin heidän ominaisuuksiaan ja tapojaan: eivät eläneet kuten opettivat ja asettivat ihmisille kaikenlaisia säädöksiä & määräyksiä, joita eivät itse noudattaneet ja joita Jumala ei alunperin ollut Israelin kansalle antanut tai tarkoittanut. Lisäksi tekivät kaikenlaisia ulkokohtaisia temppuja tullakseen huomatuiksi ja ihailluiksi.
Mutta minkäs teet, kun ei ollut parempaa saatavilla. (Vaikka olihan joukossa poikkeuksiakin.)

Millaisia opettajia? – Kiitollisena ajattelen useita opettajiani kouluajoilta: työlleen antautuneita, pedagogisesti taitavia ja luovia, rohkaisevia ja kannustavia. Pyrkimyksenään saada esiin kunkin oppilaan parhaat ominaisuudet ja taipumukset. Heissä oli luontaista auktoriteettia, joten heidän ei tarvinnut korottaa itseään (ääntään) pitääkseen jöötä. Heitä kuunneltiin, koska heitä arvostettiin ja heistä pidettiin.
Nuo opet eivät tehneet mitään ulkonaisia temppuja saadakseen kunnioitusta osakseen. Heidän opetuksestaan sen sijaan välittyi rakkaus ja intohimo työtään kohtaan. He kiinnittivät huomionsa vahvuuksiimme ennemmin kuin heikkouksiimme. Tämä kaikki sai meidät innostumaan siitä, mitä he  opettivat.
Nuo kuvaamani uranuurtajat (koulu, jonka periaatteisiin kuului alusta alkaen mm. 12 v:sen  yleissivistävän opetuksen tarjoaminen kaikille oppilaille, oli nim. toiminut maassamme vasta 2 v. aloittaessani koulunkäynnin) olivat niitä opettajia, joita arvostin. Tietenkin oli myös toisenlaisia.  

Paras Ope – Jeesus varoittaa ihannoimasta ihmisiä, varsinkaan opettajia, sillä loppujen lopuksi meillä kuuluu olla vain yksi Opettaja… Hän joka tietää kaiken – meistä, muista, menneistä, tulevista, koko maailmanmenosta – … siis kaiken.
Ja… itse asiassa, kun katsoin, mitä tuossa kirjoitin lapsuuden ja nuoruuden ajan opettajistani, huomasin että hei, Jeesuksessahan  on nuo kaikki ominaisuudet, joita koulua käydessäni opettajissani ihailin. – Jes, minullahan on paras ope ikinä! Ja aina vaan saa oppia Häneltä uusia asioita.  

”Olette kaikki veljiä”, ja sisaria. Saman Taivaallisen Isän lapsia. Jeesuksen opetuksen ydinsanomaa. Että olemme yhtä perhettä. Tuon ymmärtämistä kohti meidän olisi tarkoitus kasvaa, niin mielessämme, sydämessämme kuin toiminnan tasolla.
Tuo Jeesuksen toteamus auttaa ymmärtämään myös seuraavaa lausettaan (”…vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa”). Kun oivallamme, että meillä on kaikilla sama Isä, se muuttaa kaiken. Niin oman suhteemme Häneen kuin suhtautumisemme lähimmäisiimme.
Hän on ihan eri laatua kuin maallinen isämme, joka on varmaan tehnyt parhaansa – sen mihin on kyennyt, mutta varmasti myös monia virheitä. Taivaallinen Isämme sen sijaan on erehtymätön ja virheetön. Hän ajattelee kaikessa ainoastaan parastamme. Koska Hän on Rakkaus.

Useat meistä ovat kohdanneet ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta maallisen isänsä (tai äitinsä) taholta. Monet myös hylkäämistä, henkistä tai fyysistä satuttamista tai väkivaltaa, hyväksikäyttöä taikka muunlaista kaltoin kohtelua. Millaisen jäljen se on jättänyt sielun sisimpään? Miten se on vaikuttanut tai vaikuttaa omaan Jumala-suhteeseen? Uskon että paljonkin.

Mieltä lämmitti valtavasti eilen lukemani uutinen, jossa kerrottiin LeBron James’in, koripallopelaajan ja 3 lapsen isän, perustaneen peruskoulun ongelmallisista taustoista tuleville lapsille. LeBron itse varttui vaatimattomissa olosuhteissa, ilman isää, yksinhuoltajaäidin koettaessa pitää huolta perheestä. LeBron haluaa tarjota kotikaupunkinsa lapsille paremmat lähtökohdat.
Hänen perustamassaan koulussa opiskelu on ilmaista. Lisäksi oppilaat saavat ilmaiseksi koulupuvun, polkupyörän ja -kypärän, kuljetuksen 2 mailin säteellä, aamiaisen, lounaan ja välipalan.
Lasten perheet saavat ruokakaapin. (LeBron lapsuudenkodissa ei ollut ruokakaappia, ainoastaan jääkaappi, jossa oli kaikki kotoa löytyvät ruoka, eikä sitä ilmeisesti ollut aina tarpeeksi.)
Oppilaiden vanhemmille on tarjolla työhönsijoittautumispalveluja. Ja koulu lupaa maksaa Akronin yliopiston lukukausimaksut kaikille koulusta valmistuneille oppilaille. Vau, upea juttu!
Instragramissaan LeBron käyttää nimimerkkiä kingjames. Kun katsoin netistä kuvia tästä urheilijasta, en kuitenkaan nähnyt niissä ylpeää, kinginä itseään pitävää miestä.

Toisten palvelija – Minusta LeBron James antaa hienon esimerkin siitä, miten voi käyttää toisten hyväksi sitä, mitä itsellä on. Kuinka voi toimia, kun sydän on paikallaan ja kun haluaa palvella ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.
LeBron toteaa videohaastattelussa, että jokaisella lapsella on tarve tuntea, että joku välittää. Hänen toiveensa on, että kun lapset astuvat koulun ovesta sisään, he tuntevat, että heistä välitetään. – Voi vain kuvitella, millainen vaikutus tuolla koululla on sen jokaisen oppilaan elämään ja tulevaisuuteen. 🙂

Olemme Perhe – LeBronin instragramin otsakkeessa on hashtagit #WeAreFamily ja #MoreThanAnAthlet. – Toivottavasti monet muut mestariurheilijat ja tai muilla aloilla menestyneet julkkikset seuraavat LeBronin esimerkkiä. Kuinka paljon tuollaisia kouluja tarvitaankaan, ympäri maailmaa. Tarjoamaan lapsille hyvät lähtökohdat elämälle ja antaen heidän ihan konkreettisella tavalla tuntea, kuinka heistä välitetään.

Elämänkoulussa – Kristus, Sinä olet kuitenkin meidän Mestarimme! Kiitos että Sinä välität meistä jokaisesta. Auta että pitäisimme aina Sinut esikuvanamme,  ylitse kaikkien muiden. Ole Sinä Oppimestarimme. Kiitos että saamme olla Sinun Elämänkoulussasi.
Anna esimerkkisi ja oppisi vaikuttaa asenteisiimme, puheisiimme, päätöksiimme, tekemisiimme.  
Auta meitä vahvistamaan hyviä puoliamme, niin että ne heikot ja ikävät puolemme joutuvat menettämään otteensa. Oli  sitten kyse ylpeydestä (joka voi ilmetä niin tavattoman monin eri tavoin) tai mistä tahansa ei-toivotusta ominaisuudestamme.

Anna meille Valosi, valaise nekin sisimmät sopukat, joista emme ole tietoisia.
Täytä sydämemme ja mielemme Kirkkaudellasi ja Rakkaudellasi. Niin että voisimme olla toisillemme siunaukseksi, kaikessa, ihan joka päivä. Kiitos Sinulle, Kristus. 🙂

Teach me Your Way – Richard Jensen

”Opeta minulle Sinun tiesi Herrani ja Jumalani
niin kuljen Sinun totuudessasi
anna minulle täysin eheä sydän
jotta voin kunnioittaa nimeäsi
puhdista sydämeni, puhdista minut Herra
sitä rukoilen
siirrä minut pois kaikesta, joka on tiellä, esteenä
poista minusta kaikki sellainen
mikä on esteenä Sinun Rakkaudellesi”

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18  ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.

2.8..2018  

Hiljaisuudessa Jumala puhuu – Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala aivan erityisesti haluaa vetää meitä puoleensa, puhua meille, kutsua yhteyteensä. Kyse on siitä, osammeko olla kuulolla.
Tällä viikolla olen soudellut aamuvarhaisella hauvelin kanssa. Onneksi se nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta yhtä paljon kuin minä (tai sitten vain yksinkertaisesti virittäytyy samaan moodiin emäntänsä kanssa).
Eilisaamun souturetkellä, taivaan heijastuessa tyyneen vedenpintaan, muistin elävästi, kuinka – soudellessani teini-ikäisenä samankaltaisessa hiljaisuudessa – Jumala ilmoitti Olevansa.
Silloin kyllä koin asian olevan niinpäin, että minä olin se joka etsin Häntä eikä päinvastoin. Pyysin epätoivoisesti todistetta siitä, onko Jumala todella olemassa. Minun täytyi saada tietää. Sain vastauksen, mutta kesti vielä tosi pitkään ennen kuin ymmärsin, että meillä voi olla elävä suhde Jumalan kanssa.
Rakkaussuhteeksi sitä kuvailisin. Sillä ainakaan itseäni Hän ei ole vetänyt puoleensa millään muulla kuin Rakkaudella. Ei pakottaen, vihaisena, pelotellen tai uhaten, vaan – silloinkin kun olisi ollut aihetta moittimiseen – aina vain ihmeen kärsivällisesti, rauhallisesti, lempeästi, Rakkaudellaan. (Ilmeisesti tietäen, että sillä tavoin saa minut parhaiten etsiytymään yhteyteensä.)

Vetoava Jumala – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. 30.7.2018
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81: 9-17)

”Kunpa kuulisit…” – Vaikka Jumala on Henki, Hänellä on tunteet – niin kuin meillä ihmisilläkin…! Raamattu on täynnä kuvauksia Jumalan ominaisuuksista. Rakkaudesta, hellyydestä ja uskollisuudesta, mutta myös surusta,  pettymyksistä, hermostumisista (= suuttumisista) jne…
Tuli hassu ajatus: Jumalahan on ihan inhimillinen…! – No, loihan Hän ihmisen omaksi kuvakseen… – Ja kuitenkin voimme saada vain pienenpieniä aavistuksenhitusia äärettömästä ja rajattomasta Kaikkivaltiaasta Luojastamme. Vain sen verran voin ymmärtää, mihin rajalliset päättely- ja käsityskykyni yltävät. Mutta silti haluan yrittää, yrittää ymmärtää Häntä ja oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän. Paitsi tahtoaan, myös Hänen tunteitaan (vaikka ne raamatuntekstien mukaan usein muuttuvatkin tilanteiden kehittyessä).

Yllä olevasta psalmitekstistä minulle tuli mieleen Jumala, joka miltei epätoivoisesti koettaa vedota kansaansa, jotta tämä kuuntelisi ja noudattaisi annettuja neuvoja. Eikä ihme: halusihan Hän kaikin tavoin valmistaa ja opettaa tuota kansaa, jotta Maailman Vapahtaja voisi syntyä sen keskuuteen.

Pettymyksen, miltei epätoivon keskellä Hän kuitenkin lupaa: ”Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”
Aikamoinen, tämä Taivaallinen Isämme: lapsensa ovat tottelemattomia kuin mitkä, ja sittenkin Hän lupaa huolehtia kaikista heidän tarpeistaan.
Äkkiseltään tuosta voisi innostua: pitäisikö tuo paikkaansa omallakin kohdalla… että niin kuin ruoanhakumatkalla olevaa vanhempaansa pesässä odottava linnunpoikanen saan mitä haluan, kunhan vain avaan suuni? Voisinko kertoa toivomusteni Top 10 -listan?
Mutta tarkemmin luettuna huomaakin Hänen sanovan ”annan mitä tarvitset”. Niin… Sinähän näet. Näet minun tarvitsevan ihan eri asioita kuin itse kuvittelen tarvitsevani. Onneksi näet, ja annat juuri sitä parasta. 

Kallion hunajaa  – Luin äskettäin erään syövästä selvinneen nuorenmiehen kommentin: ”Blessings often come disguised as obstacles or setbacks”. Siunaukset tulevat usein esteiden, viiveiden t. takapakkien muotoon kääriytyneinä. Tämän on varmaan moni meistä kokenut. Haaste on siinä, että yleensä sen tajuaa aina vasta jälkeenpäin.
Mutta sitten kun tajuaa, voi jo kiittää vaikeuksistakin. Mitä hyvää koettelemuksesta seurasikaan – sisäistä tai ulkoista, muodossa tai toisessa – joka tapauksessa voi todeta, että happamalta ja kitkerältä maistunut olikin loppujen lopuksi ’hunajaa Kalliosta’!

Harmitukseta kiitokseen – Vähitellen sitä sitten voi oppia kiittämään jo silloin, kun juttu on akuutti. Kun asiat eivät mene siihen malliin tai tahtiin kuin toivoisi. Voikin alkaa kysellä: mistäköhän tässä on kyse? Onko jotain, mitä voisin tästä huomata? Tai oppia? Tulisiko minun ehkä päästää irti jostakin, niin että asia voisi edetä hyvällä tavalla? Jne.
Itse olen aikamoinen jääräpää. Monenmoisia juttuja on tarvittu, ennen kuin olen oivaltanut tai uskonut, että paras on tehdä jotain asian/tilanteen hyväksi.
Mutta vaikka on tuntunut välillä hyvinkin harmilliselta tai vaikealta, olen useimmiten lopulta voinut huokaista: kiitos tästäkin kokemuksesta: tajuan nyt, miten itse olin luonut tai kutsunut tuon tilanteen elämääni, ja sen oivallettuani se sai aikaan minussa muutoksen tai siitä seurasi jotain muuta hyvää.

Rakas Jumala, Sinä voit muuttaa vaikeimmatkin tilanteemme siunauksiksi. Kiitos että näet kaikki tarpeemme, elämäntilanteemme, ihmissuhteemme, työasiamme, taloudellisen tilanteemme. Näet ilomme, onnemme, huolemme ja murheemme. Kaikissa elämäntilanteissamme näet meidät ja kuulet meitä. Auta meitä kuulemaan Sinua, Sinun Johdatustasi.
Ja jos/kun alamme ’kumarrella vieraita jumalia’, olivatpa ne mitä vain, vedä nopeasti takaisin lähellesi, yhteyteesi.
Älä enää anna meidän kulkea oman ymmärryksemme varassa. Näethän mihin se on meidät johtanut…! Tarvitsemme Viisauttasi, Johdatustasi ja Läsnäoloasi.
Kiitos Taivaallinen Isämme Kärsivällisyydestäsi ja Rakkaudestasi. Kiitos Kristus että olet Kalliomme, Peruskallio, jonka varaan voimme laskea kaikki elämämme asiat. Kiitos Pyhä Henki, että rohkaiset ja opastat. Kiitos hyvä Jumala että Olet! 🙂 

You are my Rock – Hillsong London

”Ääni hiljaisuudessa lävistää itsekkään sieluni
syvällä sisälläni on huuto, kaipuu tuntea Sinut
katson Sinuun Herra
en voi teeskennellä etten pakenisi
tunteita, joita koetan piilottaa
minun on käännettävä fokus
pois itsestäni ja ongelmistani
katson ristiin, olet Kallioni jolla seison
turvassa ympäröiviltä myrskyiltä
olet ainut Kallioni, Sinussa pystyn
minun ei tarvitse luottaa omiin voimiini”

Muut tekstit: 1. Moos. 18: 20-32, Hepr. 3: 15-19 ja Matt. 11: 20-24.

Valon tuoksu ruispellolla

24.7.2018 – Helle hellii nyt ties kuinka monen aiemman kesän edestä. Toisille nautintoa, toisille tukalaa. (Itse lukeudun edellisiin.)
Lemmikkien oloa helpottaa vedellä valelu ja märkä pyyhe. – Miksei ihmistenkin? Kun tuntuu että olo alkaa mennä vetämättömäksi, kylmällä vedellä kostutettu pyyhe tai useampi iholle ja avot! 🙂

Laajemmissa mittakaavoisa ei valeluista ja pyyhkeistä ole apua. Uutiset kertoivat Puolan pyytäneen EU:lta taloudellista tukea, kun 91 000 maatilaa on kärsinyt epätavallisen kuivuuden aiheuttamista kadoista. Latviassa on julistettu kansallinen hätätila maatiloille kuivuuden vuoksi. Maataloustuottajat arvoiivat sadon olevan tänä vuonna 20–50 prosenttia normaalia pienempi.
Kyllä maanviljelijät ovat ihan spesiaaliporukkaa, sinnikkäitä ja periksi antamattomia: pyyhkeitä ei helposti heitetä kehiin. – Mistä mahtavat ammentaa voimansa ja toivonsa paremmista satokausista?

Valon tuoksu ruispellolla

Joosefin viljavarastot – Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.
    Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.  (1. Moos. 41: 46-49, 53-57)

Jaakobin ja Raakelin poika Joosef on minusta ehkä Raamatun selkein esimerkki Jumalan antamien lahjojen uskollisesta käyttämisestä.
Joosefilla oli hieno luonne. Hän ei katkeroitunut eikä jäänyt hautumaan kostoa veljilleen,  jotka kateuden vuoksi heittivät hänet ensin kaivoon ja myivät sitten orjaksi Egyptiin.
Joosef säilytti yhteytensä Jumalaan, ja tämä antoi hänelle viisautta ja ohjausta eri tilanteissa. Faraon hoviherran palvelijana Joosef hoiti tehtävänsä niin hyvin ja viisaasti, että tämä lopulta uskoi koko omaisuutensa Joosefin hoitoon.
Torjuttuaan hoviherran vaimon lähentely-yritykset ja jouduttuaan syyttömänä vankilaan, ei Joosef sielläkään ryhtynyt valittelemaan kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta. Hän saavutti pian vankilanpäällikön täyden luottamuksen, niin että tämä uskoi muut vangit Joosefin valvontaan.
’Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.’  (1.Moos.39:23)

Unien tulkinta – Vankilassa Joosef käytti Jumalan hänelle antamaa lahjaa selittämällä faraon juomanlaskijalle ja leipurille heidän unensa. Päästessään tulkitsemaan faraon unen, Joosef kertoi sen merkitsevän seitsemää hyväsatoista ja seitsemää nälkävuotta, ja neuvoi, kuinka kannattaisi toimia. Farao totesi, että Jumalan Henki oli kertonut nämä asiat Joosefille ja sanoi:
”Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” (1.Moos.39-40)

Joosefin ansoista niin egyptiläiset kuin ympäröivät kansat, jopa hänen oma perheensä, pelastui nälänhädältä. Kun hänen veljensä tulivat Egyptiin ostamaan viljaa, Joosef osoitti heitä kohtaan armeliaisuutta. Joosef halusi aina – huolimatta siitä mitä toiset tekivät – itse toimia oikeudenmukaisesti ja Jumalan neuvoja kuunnellen.

Valon tuoksu ruispellolla

Sääilmiöt ja niiden vaikutukset – viikonlopun uutisessa ruokaturva- asiantuntija esitti huolensa  Pohjoismaiden viljavarannoista. Hän arvioi, että ensi talvena saattaa tulla pulaa erityisesti rukiista.
Eilen auringon hellimät ruispellot näyttivät oikein elinvoimaisilta, kuten kuvista voi päätellä. Mutta viime kesän sateet ja tämän kesän paahde ovat olleet haastavia viljelylle.
– Entä jos tulee kolmas heikko vuosi ensi vuonna jonkin toisen sääilmiön takia, tai jos kuivuus jatkuu, tai jos tulee taas valtavan sateinen vuosi, ruokaturvan asiantuntija pohtii. Mitä tehdään, jos koko Keski- ja Pohjois-Eurooppaan osuu samantyyppinen sääilmiö, hän kysyy.

Meille länsimaisille kuluttajille tämä tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi. Sydäntä särkevä on sen sijaan tilanne esim. Jemenissä, jossa n. 80 % väestöstä on ruoka-avun tarpeessa.

Mistä meille Joosef – tai useampi – kuuntelemaan herkällä korvalla Kaikkivaltiaan neuvoja? Sillä skenaarioita ja spekulaatioita ilmastonmuutosten vaikutusten, säiden ja minkä tahansa asian suhteen kyllä riittää, mutta on vain Yksi, joka tietää. Tietää niin menneet kuin tulevatkin, säät, sadot ja kaiken muunkin.

Jumalan lahjoja – Uskon, että Jumala haluaisi meidän kaikkien toimivan Joosefin kaltaisesti, parhaalla mahdollisella tavalla niissä olosuhteissa, joihin meidät on asetettu. Käyttäen saamiamme lahjoja parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ennen kaikkea pysyvän Hänen yhteydessään, jotta voisimme kuulla Hänen tahtoaan ja johdatustaan.
Vau, ajatella millainen paikka tämä Maapallomme olisikaan, jos todella niin tekisimme…! 🙂

Rakas Jumala, tekisitkö meissä kaikissa hyvää työtäsi, niin että voisimme  toteuttaa niitä suunnitelmia ja tehdä niitä tehtäviä, jotka olet meitä jokaista varten laatinut?
Anna meille viisautta, voimia, sinnikkyyttä ja iloa lahjojemme käytössä. Niin että voimme kantaa oman kortemme kekoon ja olla siunaukseksi muille.
Auta meitä olemaan kiitollisia kaikesta siitä, mitä meille on suotu: puhtaasta vedestä ja ilmasta,  järvistä, joista ja lähteistä. Ja suojan tarjoavasta katosta päämme päällä.
Anna apusi niihin maihin, joissa kärsitään kuivuudesta ja nälänhädästä. Siunaa kaivo- ja kaikkia muita avustusprojekteja näissä maissa. Auta meitä auttamaan siinä missä voimme.
Paljon pyyntöjä, mutta kiitos että olet kuunteleva ja neuvoja antava Jumala.  🙂

Faithful, Uskollinen – Ryan Stevenson & Amy Grant

”Olisit voinut valita kenet tahansa
en ole mielestäni mitenkään erityinen
mutta Sinä näit jotain, mitä en itse voinut nähdä
nyt ainoa asia mitä haluan on olla tyhjä astia
jonka täytät ja jota käytät
sydämeni on nyt Sinun
auta minua pysymään uskollisena
silloinkin kun olen ainoa joka jään
juoksematta idolien perässä
suo minun pysyä uskollisena
silloinkin kun menetän tahtoni taistella
anna Henkesi laskeutua elävänä ja tuoda herätys
Herra, Sinun ei tarvitse nähdä minua näyttämöllä
anna minun ainoastaan olla uskollinen.
Niin monet äänet kuiskivat minulle
sanoen että minun tulisi olla
oman tarinani kuningas, mutten kuuntele,
joten anna Valosi säteillä
anna jokaisen laulamani laulun
heijastaa Sinun kirkkauttasi
sydämeni kuuluu Sinulle
ei mitään muuta jumalaa, ei toista valtaistuinta
ei ketään Sinun nimeäsi korkeampaa
silloinkin kun olen häilyväinen
häpeissäni siitä mitä olen tehnyt
tule, Jeesus, löydä minut”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136 , Sananl. 3: 27-32, 1. Moos. 41: 46-49, 53-57 ja Hepr. 10: 19-25.

16.7.2018 

Lapsenlasten rakentama olkimaja rantahietikolla, aaltojen armoilla…

Ei sentään iso paha susi, mutta isomahainen, suurin koskaan näkemäni kettu tallusteli pihalla viime viikolla. Katsoi minua ja syliin nostamaani koiranpentua ja jatkoi kulkuaan ulko-oven vieritse. Pikku hauveli sylissäni ensimmäinen ajatukseni oli: montakohan koiranpentua tuo on jo mahtanut popsia suuhunsa… – kunnes tajusin että se oli viimeisillään pieniin päin ja ehkä etsi sopivaa pesäpaikkaa. Mielessä käväisi kertomus siitä, kuinka Franciscus Assisilainen oli kesyttänyt lampaita saalistaneen vihaisen suden lempeäksi ja ihmisiä palvelevaksi. Totesin itsekseni, että koska minulla ei ole sellaista yhteyttä kaikkiin Luojan luomiin olentoihin kuin Franciscuksella oli, paras tyytyä vain viestittämään katseella tuolle ketulle: ei meidän pihalle kiitos.

Kalliolle – Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt. 7: 24-29)

Suoja – Jeesuksen vertaukset ovat olleet aiheina moniin vanhoihin kansansatuihin. Yllä olevasta minulle tulee aina mieleen satu Kolme pientä porsasta. Yksi rakensi talon oljista, toinen risuista ja kolmas tiilistä. Vain viimeksi mainitun, Veli Pontevaksi nimetyn järkevän possun talo tarjosi suojan sudelta.

Luja perusta – Olki- tai risutalon voi rakentaa vaikka hiekalle. Tiilitalo tarvitsee tukevan perustan, kivijalan jota eivät myrskyt eikä tulvavedetkään heilauta.
Mietin tuota perustamis -asiaa. Mille, minkä varaan minä perustan ja rakennan uskoni, elämäni?

Mitä kuulen? – Koska minulla on sisäänrakennettu tarve pohdiskella, kyseenalaistaakin, ei minun ole yleensä helppoa omaksua jotain lukemaani tai kuulemaani tuosta vain itsestäänselvänä tosiasiana, vaikka hyvältä kuulostaisikin.  – Mitä kuulen Jeesuksen sanoista? Millä tavoin ne vaikuttavat minuun?
Muistan kuinka alkaessani lukea Raamattua (n. 14v. sitten) minussa heräsi usein vahvoja reaktioita. Ethän nyt noin voi sanoa, Jeesus! Osoititko sanasi vain jollekin tietylle kuulijakunnalle? Et kai tarkoita että meidän vielä tänäkin päivänä tulisi toimia niin kuin tuolloin sanoit…?

Vuosien myötä aloin huomata, kuinka varautuneisuuteni ja ennakkoasenteeni alkoivat vähitellen karista: jotkut Jeesuksen vaikeilta tuntuneet sanat eivät enää herättänet minussa sellaista vastustusta kuin ennen. Tässä prosessissa minua on auttanut paljon myös muiden käännösten katseleminen. Niistä kun usein on rakentavahenkisempi tai lempeämpi painotus kuin suomenkielisissä käännöksissä. Mutta aina eivät toiset kieletkään auta. Silloin on vain täytynyt jäädä jyystämään vaikeaa kohtaa narskuvin hampain tai jättää hyllylle odottamaan ’valaistuksen päivää’.

Kallioksi – Oli miten oli, jossain vaiheessa totesin ihmetellen, että Hänen sanansa olivat alkaneet ’maistua’ yhä paremmilta. Nykyisin kuuntelen/luen Jeesuksen sanoja tosi mielelläni (ainakin niitä helpommin pureksittavia… 🙂 ). Tuntuu kuin ne olisivat tehneet sisälläni jotain hiljaista, sisäistä työtään… ja tuntuvat nykyään siltä kalliolta, jolle haluan perustaa elämäni. En tarkoita mitään epämääräistä mututuntumaa, vaan sellaista tiedonkaltaista tunnetta, josta vain tietää että tämä on totta.

Vaikka Jeesuksen vertaukset ovat antaneet hyviä aineksia kansansaduille, ei Hän ole mikään satusetä, joka sepittelee juttuja sen mukaan, mitä nyt mieleen sattuu tulemaan.   Hänen sanojensa tarkoitus on johdattaa läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, kaikkia jotka niitä kuuntelevat.

Niiden mukaan – Se, miten Jeesuksen sanat näkyvät prioriteeteissani, valinnoissani ja teoissani, onkin sitten eri asia…
Mutta joka päivä saa(mme) opetella, oppia tekemään päätöksiä ja toimimaan Hänen sanojensa mukaan, enemmän ja paremmin. – Se on hieno juttu. Sitä haluan. 🙂

Could It Be – Michael Card

”Vuosien varrella, elämän myötä- ja vastavirroissa
meitä kehotetaan kuuntelemaan ääntä
korvamme eivät voi sitä kuulla
sanotaan että tulisi elää jonkin sellaisen mukaan
mitä ei voi nähdä omin silmin
onko tässä hassussa harjoituksessa mitään mieltä?
Voisiko olla että Sinä ilmoitat läsnäolosi
niin usein poissaolollasi?
Voisiko olla että kysymykset kertovat meille
enemmän kuin vastaukset koskaan voivat?
Voisiko olla että Sinä todella mieluummin kuolisit
kuin eläisit ilman meitä?
Voisiko olla, että ainoa vastaus
jolla todella on merkitystä on Sinä?
Sanoissamme ja hiljaisuudessamme
ylpeydessämme ja häpeässämme
nerosta ja tiedemiehestä höpsöön ja mielettömään
niille jotka välittävät etsiä Sinua
niille jotka eivät koskaan sitä tule tekemään
Sinä olet sittenkin ainoa vastaus
Se on kysymys johon et voi vastata
vastaus jota et voi ilmaista:
että Surun lempeä Mies on onnen Lähde
et pysty koskaan ratkaisemaan
tämän vetovoimaisen miehen mysteeriä
sillä sinun tulee uskoa ymmärtääksesi”

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17.

9.7.2018  Mikä nimi? – Jo siinä vaiheessa, kun vasta mietin hankkisinko koiran vai en, oli lapsenlapsellani tulevalle hauvalleni nimiehdotus. Kun sitten kaikki jäitä hattuun -yritykseni ’sulivat kesähelteessä’ (kuten poikani asian ilmaisi) eli päädyin kuin päädyinkin koiranhankintaan, sanoin lapsenlapselleni että hänen valitsemansa nimi on todella kiva, mutta voi olla että kun näkee hauvan, huomaa että sille sopiikin joku toinen nimi.

3 vkoa sitten, koiranhakumatkalta kotiin palatessani, pikku karvaturri viereisellä penkillä, pyysin sitten Neuvonantajaa (uudessa raamatunkäännöksessä = Neuvontuoja) antamaan ajatuksiini sellaisen nimen, joka muistuttaisi minua jollain tapaa Hänestä. (Jottei hauveli veisi siinä määrin huomiotani, että tärkein unohtuisi :-)).
Pyörittelin monia nimiä mielessäni, kunnes tuli mieleen nimi, josta arvelin, ettei sellaista ole  olemassakaan. Se helähti mukavana korvaan, mutta miten se muistuttaisi minua Korkeimman läsnäolosta? – Kun en muuta keksinyt, koetin jotenkin vääntää nimen kirjaimista aiheeseen liittyviä sanoja. Kovin tuntui keinotekoiselta ja jäykältä.

Säteilevä ja kirkas..  Kotiin tultuani, pikku karvakäärön nukkuessa korissaan, katsoin wikipediasta. Selvisi että kyllä nimi (Tinja) on olemassa, ollut suomal. allakassa jo vuosia. Se juontuu ort.traditioon kuuluvan marttyyrinaisen (tod.näk. kreikankiel.) nimestä. Minusta tuo nimi (Foteine) muistuttaa muitten kielten perusteella lähde -sanaa, mutta wikipedian mukaan nimi tarkoittaa säteilevää ja kirkasta. – Miten vaan, tuntui kivalta. 🙂

Katsoessani pientä, pörröistä palleroa säteilevä ja kirkas eivät ehkä olisi laatusanoja, jotka ensimmäisenä tulisivat siitä mieleen, pikemminkin kaikki söpöä ja hellyttävää kuvaavat nimitykset.
Mutta sitten muistin: minähän nimenomaan pyysin hauvalle nimeä joka muistuttaisi Hänestä, joka on… – Säteilevä Kirkkaus!
Joh. ev:ssa tuo (ort.trad.muk. marttyyri)nainen kysyy Jeesukselta, mikä olisi se pyhä vuori, jolla tuli rukoilla. Sanat, jotka Jeesus sanoi tuolle naiselle, ovat olleet minulle erityisen merkittävät. Joten… eipä sopivampaa nimeä olisi voinut tulla. 🙂 

Taivaallinen kirkkaus – Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.
Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.  (Luuk. 9: 28-36)!

Huippukokous Helsingissä viikon kuluttua: Idän ja lännen suurvaltojen päämiehet kohtaavat toisensa. Kummatkin ovat herättäneet asenteillaan ja toiminnallaan vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan niin omien maidensa kansalaisissa kuin kansainvälisesti. Voittopuolisesti vastaan.
Ehkä luovun uutispaastostani kokouksen ajaksi; sen verran kiinnostaa, millaisia juttuja nuo kaksi ennalta arvaamatonta tämän maailman valtiasta kasvotusten yhdessä kehittelevät.
Miettiessäni jotain positiivista tuosta tapaamisesta tuli mieleen, että parempi että löytyy keskusteluyhteys kuin että se puuttuisi.

Taivaallinen huippukokous, joka pidettiin Kirkastusvuoreksi kutsutulla vuorella kauan sitten, oli sen sijaan aivan toista luokkaa. Tuo korkean tason neuvottelu taitaa olla ainoa raamatunkohta, jossa mainitaan tuonilmaisiin menneiden profeettojen ilmestyvän ihmisille. – Mutta eihän tässä ollutkaan kyse kenestä tahansa neuvottelijoista, vaan kahdesta juutalaisen kansan rankinglistan kärkiprofeetasta ja Jumalan Pojasta!
Ilmeisesti siinä käytiin lävitse ei sen vähempää kuin ihmiskunnan pelastusstrategia. 

Pietari tunnisti profeetat Moosekseksi ja Eliaaksi. Heidän taivaallinen kirkkautensa ei häntä hätkähdyttänyt, eikä Mestarin sädehtivä olemus. Ehkä siksi, että oli vaeltanut 3 v. Kirkkauden vanavedessä. Mutta kun pilvi laskeutui ja ympäröi Mestarin ja profeetat, hän ja toverinsa säikähtivät todenteolla. – Otettaisiinko heidän Mestarinsa nyt ylös taivaisiin samoin kuin Elia oli otettu opetuslapsensa Elisan viereltä?

Vahvistus – Pilvestä kuulunut ääni vahvisti saman asian kuin Jordanin kasteella: ”Tämä on Minun Poikani, kuulkaa häntä.”
Tämä kohta koskettaa aina minua, monella tapaa.
Tällä kertaa mietin: miten voin kuulla häntä, havaita hänen johdatustaan, pieniä vinkkejä tai isompiakin. Miten paljon minulta jää huomaamatta keskittyessäni omiin touhuihini (tässä vaiheessa koiranpentuni kanssa puuhailuun)?

Kirkkauden Ruhtinas, vedä minut kuuntelemaan Sinua, kun unohdan. Johdata minut rukoilemaan siihen paikkaan/tilaan, jossa voin kokea Rakkautesi, Viisautesi ja Voimasi vaikutuksen itsessäni ja ympärilläni. Johdata pyhälle vuorelle kokemaan Kirkkauttasi.
Suo että Kirkkautesi säteilisi ajatuksiini, sydämeeni ja toimintaani.

Kristus, Kaikkivaltias, kiitos että olet kirkas, säteilevä Lähde kaikille, jotka janoisina etsivät. Kiitos että Olet. 🙂 

Mountain – Bryan & Katie Torwalt, Phil Wickham

”Olen nähnyt kirkkautesi vuorelta
olen tuntenut Läsnäolosi laaksossa
näen Rakkautesi ja Armosi
johdattavan minut kotiin
tiedän Sinun olevan läsnä kaikkina aikoina
tunnen kätesi tuovan Rauhaa ja Järjestystä
Jeesus, Rakkautesi on ankkurini
olet ainoa toivoni
luotan Sinuun, horjumatta
korkealla vuorella korotan ääneni
ja laaksossa tanssin ilosta
kaikkina aikoina olet arvollinen
joka hetki olet ihmeellinen
olet valoni ja pelastukseni
Jumalani on kanssani
ei ole mitään pelättävää
Jeesus, Toivomme ja Lunastajamme
Läsnäolosi on täällä
emme vaikene, sydämemme on tulessa
Jeesus, Voittomme, Voiton ääni
laulu sisällämme, olet ihana”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 34: 29-35 ja 2. Kor. 3: 7-18.