19.11.2018.  Voima yhdessä toimimisessa – Pari viikkoa sitten Hgissä järjestetyssä kokouksessa EPP valitsi ehdokkaansa EU -komission johtajaksi, ehdolla olivat Manfred Weber ja Alexander Stubb.
Angela Merkel piti vaikuttavan puheen kotimaansa osallisuudesta 2. maailmansotaan. Mitä olemme eurooppalaisina niistä oppineet, hän kysyi. Että olemme vahvoja toimiessamme yhdessä.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen, syntynyt vapauteen voidakseen kantaa vastuuta toisista. Kun emme levitä vihapuheita ja valeuutisia, vaan tunnistamme jok’ikisen ihmisen arvon ja iloitsemme siitä, kuinka monipuolisia he ovat, silloin olemme vahvoilla, Angela Merkel totesi.
Valon säteilyä – Valituksi tullut Manfred Weber korosti kiitospuheessaan myös yhteyden/ykseyden (unity) merkitystä. Kyse on siitä, mitä yhdessä voidaan saada aikaan, kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Vaikken Manfred Weberistä tiedä juuri muuta tiedä paitsi että samoin kuin Merkelille hänellekin kristill. arvot ovat tärkeitä, olemus kertoi paljon: itsekorostuksen ja omahyväisyyden sijasta hänestä kuvastui toisten kunnioittaminen.
Silmät ovat ruumiin lamppu, Jeesus sanoi. Tuon miehen katseessa näkyi Valo. Mitäköhän hyvää hän vielä mahtaakaan saada aikaan, missä tehtävissä sitten toimiikaan, Valon säteilyn vaikutuksessa…

Kirkkaudessaan, enkeliensä kanssa – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 31-46)

Iankaikkisen elämän avain – Tässä tämä taas on, teksti joka iskee syvälle sydämeen! Armollisuutta kuuluttava; itsekkyyden, välinpitämättömyyden ja armottomuuden tuomitseva. (Vaikka kyllähän tuo armottomien tuomiokin on aika armoton…)
Tällä kertaa se laittoi miettimään, kuinka monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja onkaan siitä, mikä on avain iankaikkiseen elämään. Kristillinen näkemys: usko Jeesukseen Kristukseen. Kirkollinen näkemys: kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vapaat suunnat: pelastusrukous, jossa tunnustetaan henk.koht. usko Jeesukseen, jne.
Mutta yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesuksen mukaan iankaikkisen elämän saavat ne vanhurskaat (oikeamieliset), jotka tekevät hyvää, huomioivat ja auttavat heikompia.

Rakkauden valtakunta – Ajattelen että kaikella – asenteilla, teoilla, uskolla – voi olla oma vaikutuksensa siihen, mitä sielulla on edessään fyysisen kuoleman jälkeen. Tuleeko paljon ja pitkään kestäviä (iankaikkisuudelta tuntuvia/ikuisia) katumusharjoituksia, vai saako sielu kuulla: kiitos kun yritit parhaasi, nyt saat nauttia siunauksista, tai jotain tuolta väliltä?
Jeesus sanoo, että toiset perivät valtakunnan, toiset eivät. Voisi kuvitella, että hartaasti ja pyyteettömästi Jumalaa ja toisia rakastaneiden ja palvelleiden pyhimysten sielut ovat siirtyneet tästä elämästä melko keveästi Kirkkauden valtaistuimen ilmapiiriin…

Kristuksen mieli – Paavali neuvoi filippiläisiä:
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:3-5)

Rakkauden valtakunta – Jos jätän teologisten näkemysten pohdinnat ja ajattelen vain sitä, kuinka Jeesus kutsui seuraamaan itseään, niin asia muuttuu aika yksinkertaiseksi: minun on vaikea kuvitella kaiken lävistävää Rakkautta sulkemassa ovia joidenkin edestä.
Voisiko olla, että Jeesus puhui tiukkaan sävyyn, jotta ihmiset ottaisivat tosissaan sen, että  Jumala haluaa meidän auttavan heikkoja?
Ettei se ei ole vain Hänen kehotuksensa vaan välttämättömyys, jotta jokainen ihminen saisi löytää ja tuntea Hänen Rakkautensa ja huolenpitonsa. Sitähän Hän tahtoo, sen Hän on osoittanut Poikansa kautta. Mutta Hän tarvitsee meitä avukseen, työtovereikseen.

Armo ja lahja – Efesolaiskirjeen mukaan taivaspaikkaa ei ansaita teoin vaan se on Jumalan lahja, täyttä armoa. Mutta siihen kuuluvat myös tekomme,  sillä Hän on luonut meidät Kristuksen yhteyteen, jotta tekisimme hyviä tekoja:
’Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.’ (Ef. 2:6-10)

Valtakunnan perillisiksi? – Kristus, Sinä kutsut meitä yhteyteesi, haluat, että meistä tulisi Valtakuntasi perillisiä. Että kokisimme olevamme osa suurta perhettä, sisaria ja veljiä, jotka haluavat toistensa parasta ja eläisivät sovussa, ilman perintöriitoja.
Johdata meitä elämään ja toimimaan niin, ettemme ajattelisi vain omaa etuamme ja hyötyämme, vaan oppisimme toimimaan niin yksilöinä kuin yhdessä, yhteisöinä, toisiamme tukien, auttaen ja innostaen.
Jotta voisimme elää Sinun Valtakuntasi Rakkautta ja Rauhaa todeksi täällä maan päällä. Sillä sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Blowing in the Wind – 1960-luvulla suosioon noussut folkyhtye Peter, Paul and Mary

”Montaako tietä pitkin ihmisen on vaellettava
ennen kuin kutsut häntä ihmiseksi?
kuinka monen meren yli kyyhkyn on lennettävä
ennen kuin se voi levätä rantahietikolla
kuinka monta kanuunankuulaa on lennettävä
ennen kuin ne kielletään ikuisiksi ajoiksi?
ystäväni, kuulet vastauksen tuulen huminassa
montako vuotta vuori on paikoillaan
ennen kuin huuhtoutuu mereen?
kauanko jotkut ihmiset saavat odottaa
ennen kuin heille myönnetään vapaus?
montako kertaa ihminen voi kääntää päänsä pois
teeskennellen ettei näe?
vastauksen, ystäväni, kuulet tuulen huminassa
kuinka monta kertaa ihmisen on katsottava ylös
ennen kuin näkee taivaan?
kuinka monta korvaa pitää ihmisellä olla
ennen kuin hän kuulee toisten itkevän?
kuinka monta kuolemaa tarvitaan
ennen kuin hän tietää että liian moni kuoli?
vastaus, ystäväni, on tuulen huminassa”

25-vuotiskonsertissa Peter, Paul ja Mary lauloivat saman kappaleen, jonka lopuksi Mary toivotti: ”Rakkautta, myötätuntoa ja rauhaa – ja kaikkien meidän työskentelyä sen eteen. Jumala teitä siunatkoon.”

 Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 12: 1-3 ja Ilm. 20: 11-21: 1.

12.11.2018. Keinovaloa – Aurinko, tiedän kyllä että sinä olet siellä ja säteilet, en vain pysty näkemään valoasi pilvien lävitse. Niinpä valonkaipuussani kaivan keinovalot esiin varastosta. Sisä- ja ulkokäyttöön, lukee rasioissa. Yksi valosarja ulkolyhtyyn, kaksi lasipurkkiin ikkunalaudalle. Pimeä ei tunnukaan enää niin pimeältä. Miten noin pikkuiset valot voivat tuoda niin ison muutoksen?

Entä todellinen Valo sitten…? – Apostoli Johannes, joka sai kulkea Valon rinnalla joka päivä 3 v:n ajan ja tuntea Hänen vaikutuksensa, kirjoittaa:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)

Sisäistä valoa – Paavali, joka sai kokea ylösnousseen Valon kaikessa kirkkaudessaan,  valaa tessalonikalaisilin – ja mikä ettei meihinkin – sisäistä valoa toteamuksellaan:
”Te kaikki olette valon ja päivän lapsia”:

Valveilla tai unessa? – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.  (1. Tess. 5: 2-11)

Kuulunko päivälle? – Jumalaa verrataan aurinkoon ja valoon:
Herra Jumala on aurinko ja kilpi. (Ps. 84:11). Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman Valo”. (Joh.8:12). – Päivälle haluan kuulua, ja Valolle. 🙂

Jos joku on miettinyt, miksi tässä blogissa haetaan valoa miltei aina ulkomaalaisista lauluista, niin tällä kertaa mennään 100% kotimaisilla… 🙂
Nostalginen Päivänsäde ja menninkäinen, laulajalegendan Tapio Rautavaaran laulamana:

Pessi ja Illusia – Jos Päivänsäde ja menninkäinen -laulu oli haikea, vielä haikeampi oli minusta lapsena Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia.
Illusia laskeutuu ikuisen valon maailmasta maan päälle, jossa valo ja pimeys, päivä ja yö, kesä ja talvi vuorottelevat. – Tuo kirja varhaislapsuuden ajalta osui käsiini viime kesänä siivotessani varastoa. Yrjö Kokon mustavalkoiset valokuvat korostivat sadun melankoliaa.
Pessi-peikon ja Illusia -keijun ystävystyminen oli ihan ok, mutta miltei kestämättömän surullista oli pienen tytön (4-5 v) mielestä se, ettei Illusia päässyt takaisin kotiin, kun ristilukki leikkasi siltä siivet pois. Edes metsäneläinten avuliaisuus ei lohduttanutm kun surin Illusian kohtaloa. Ja sitten vielä se, että Pessille ja Illusialle syntyneellä tyttökeijulla ei ollut siipiä: se ei koskaan pääsisi lentämään valoon, josta äitinsä oli lähtenyt.
Miten elävästi satukirja voikaan palauttaa vuosikymmenten takaisia lapsuudenajan tuntemuksia. 🙂

Valoisat kirjat sen sijaan antoivat pienelle koululaiselle, ujolle ja aralle, elämänvoimaa. Ne kannustivat ja rohkaisivat: kyllä sinäkin varmasti selviät tässä elämässä. Lapsuuteni ehdoton lempikirja no 1 oli Eleanor H. Porterin Pollyanna, iloinen tyttö.
Ihmettelin ja ihailin Pollyannaa. Miten ihmeessä hän jaksoi löytää surullisistakin asioista,  pettymyksistäkin, aina jotain valoisaa? Sellaiseksi minäkin tahdoin tulla. Pollyanna oli lapsuuteni esikuva.  

Rohkaisua – Paavali kehotti kirjeessään tessalonikalaisia rohkaisemaan ja vahvistamaan toisiaan, kuten hän itsekin teki.
Kyllä me taidamme kaikki tarvita kannustavia sanoja, niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Rohkaisevat, aidot, rakkaudelliset ja lohduttavat sanat antavat voimaa jaksaa pimeidenkin jaksojen lävitse. – Ja tuovat iloa ja innostusta elämään myös valoisampina aikoina.  🙂 

Siunausten huomaaminen – Toissa viikkoisen blogin laulunsanat rohkaisivat laskemaan siunauksia. Se on minusta kaunis idea. Kun kiinnittää huomiota vaikeiden asioiden sijasta niihin valoisiin asioihin, joita elämässään kohtaa tai on kohdannut, niihin jotka kokee siunauksiksi, tulee ihan eri olo kuin jos kiinnittyy hankaliin juttuihin, kuten esim. erilaisiin kremppoihin, pettymyksiin tai epäonnistumisiin.
Aina kun huomaan jumittuneeni jonkun ikävän (masentavan, surullisen) asian ajatteluun,  koetan tietoisesti kääntää katseeni kohti valoa.
(Ja myöhemmin saattaa usein huomata, kuinka vaikeistakin asioista loppujen lopuksi koitui jokin siunaus.)

Paha hyväksi? – Miettiessäni yllä olevaa tessalonikalaiskirjeen kohtaa tuli mieleen yhtäkkiä ”Jesaja 5:20”. Katsoin Raamatusta, mitä tuo jae mahtaa pitää sisällään. 
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
(Uudempi käännös käyttää valkeuden sijasta valo -sanaa.) 

Mitä minun tuosta pitäisi ymmärtää…? Nuoruudessani yleinen sanonta oli ”Ootsä vähän pimee”, kun joku ei ymmärtänyt jotain asiaa. Täytyy sanoa, että melko pimee olo oli tuossa kohtaa. 🙂
Koetanko vähätellä pimeän olemassaoloa ja todellisuutta elämässäni, jos pyrin katsomaan vain valoisiin asioihin? Tai: en kai ole taas alkanut tuudittautua kuvitelmaan, että vain valoisiin asioihin katsominen olisi ratkaisu?
(No, onhan tuossa kohdassa kyllä toisinpäinkin: ettei pidä kääntää sitä, mikä on valoa, pimeydeksi.)

Koska emme kuulu pimeydelle… – Kyllähän minulla on tuo halu ja taipumus välttää pimeyteen katsomista. Mutta Jos kerran en kuulu pimeydelle ja yölle (Paavalin sanoja käyttäen), rohkenisinko kuitenkin katsoa sitä, mikä minussa on sitä ei-valoa… – hämäriä kohtiani? (Hämärä on lempeämpi sana kuin pimeä…)
Asioita keveimmästä päästä nousi heti mieleen, kuten saamattomuus; ikävien asioiden lykkääminen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Asioiden, joista tiedän, että ne kannattaisi hoitaa alta pois, etteivät jäisi toisten taakoiksi. Että olisi kaikilla helpompaa sitten, kun on oma aikani lähteä.

Uskon ja rakkauden haarniska – Efesolaiskirjeen 6. luvun lopussa käytetään entisajan taisteluvarustuksia mielikuvina kuvaamaan, miten suojautua pahan hyökkäyksiä vastaan. Siinä puhutaan uskon kilvestä ja vanhurskauden haarniskasta.
Minusta Paavali ilmaisee asian kauniisti: meidän on pukeuduttava uskoon ja rakkauteen ja laitettava päähämme pelastuksen toivo.
Usko antaa vahvuutta kestää vaikeitakin tilanteita ja rakkaus muodostaa tarttumattoman non-stick -pinnan vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Kyse on enemmänkin uskon, rakkauden ja toivon vahvistumisesta kuin valmistautumisesta taisteluun.
Mitkä voisivat olla niitä oman elämäni/elämäsi ’vihollishyökkäyksiä’, joilta oman uskon, toivon ja rakkauden vahvistuminen voisi suojata?

Pelastuksen toivo – Katsoessani Raamattu-uskonkirjat.net -sivulta tessalonikalaiskirjeen tuon kohdan saksal. ja ruotsal. käännöksiä, taisin painaa hiirtä jotenkin erityisellä tavalla tai miten se tapahtuikaan, mutta sivulle ilmestyi engl. kielinen taulukko, jossa oli lueteltu kreikankiel. pelastus -sanan (soteria) merkityksiä. (En ole koskaan ennen onnistunut saamaan tuollaista aikaan; vahinko etten tiedä miten se toimi, olisi kätevä käyttää toistekin…)
Mutta tuumin että ok, ehkä nuo pelastus -sanan merkitykset halusivat tulla blogiin, joten tässä:
1. vapauttaminen, suojelu/varjelus, turvallisuus, pelastus
a) vapauttaminen vihollisten häirinnältä/ahdistelulta/hyväksikäytöltä
b) eettisessä merkityksessä: käsittäen sielujen turvallisuuden tai pelastuksen
b1) Messiaanisen pelastuksen
2. pelastus kaikille todellisille kristityille kuuluvana tässä ajassa
3. tuleva pelastus, niiden etujen ja siunausten summa, joista kristityt, kaikista maallisista sairauksista lunastetut, tulevat nauttimaan Kristuksen näkyvän taivaasta paluun jälkeen, loppuun saatetussa ja ikuisessa Jumalan valtakunnassa.  ++++ Nelinkertainen pelastus: pelastettu rangaistukselta, ja synnin voimalta, läsnäololta ja mikä tärkeintä, sen nauttimiselta.

[1) deliverance, preservation, safety, salvation
1a) deliverance from the molestation of enemies
1b) in an ethical sense, that which concludes to the souls safety or salvation
1b1) of Messianic salvation
2) salvation as the present possession of all true Christians
3) future salvation, the sum of benefits and blessings which the Christians, redeemed from all earthly ills, will enjoy after the visible return of Christ from heaven in the consummated and eternal kingdom of God.  ++++ Fourfold salvation: saved from the penalty, power, presence and most importantly the pleasure of sin.]

Valon lapsina – Ja tuossa on vain osa niistä eduista, joista Valon lapsena pääsee osalliseksi, ilmaiseksi, sillä maksu on jo suoritettu.
Tarkoittaako se sitten sitä, että kaikki siis on ok? Että voin tässä vain elellä elämääni huolettomana, koska joku muu on hoitanut ja hoitaa homman?

Kysymyksiä ja vastauksia – Lapset voivat joskus kantaa aikuisten taakkoja, vanhempien  sitä edes tiedostamatta. Hyvä on, jos lasta askarruttavista asioista puhutaan.
Viimeviikkoisessa uutisessa tutkija, teologi Panu Pihkala antoi hyviä vinkkejä siihen, miten vastata lapselle, kun tämä kysyy maapallollamme tapahtuvista muutoksista, ilmastomuutosten vaikutuksista ym.
Otsikolla: ”Tuleeko maapallosta joskus niin kuuma, etteivät täällä voi eläimet ja ihmiset enää elää?”: https://yle.fi/uutiset/3-10485512

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta tulevista ajoista: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3)
Jos kysyjät olisivat olleet lapsia, Jeesus olisi varmaankin vastannut toisin, mutta nämä kysyjät olivat jo monenlaisissa liemissä keitettyjä, kaikennäköistä nähneitä ja kokeneita, joten Jeesus ei suodattanut eikä pehmittänyt vastausta, vaan antoi tulla täydeltä laidalta.

Öljymäellä, sinä yönä, jolloin Jeesus vangittiin, hän tiesi, mitä tuleman piti: seuraavana päivänä hän jättäisi maanpäällisen elämänsä ihmiskehossa. Hän kehotti opetuslapsiaan pysymään hereillä: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt.26:41)

Sitä hetkeä/aikaa/ajankohtaa, jolloin tämä maailma kokee täydellisen muodonmuutoksen, ei Jeesus kuitenkaan tiennyt: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)
Niinpä hän kehotti: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.(Matt.24:42)

Valveilla ja unessa, anna meidän kuulla ääntäsi, johdatustasi. Ravisuttele lempeästi hereille, kun tuudittaudumme kuvittelemaan, ettei kaikella sillä, mitä teemme tai  jätämme tekemättä, olisi merkitystä, itsellemme, läheisillemme, yhteisöllemme, ympäristöllemme,  planeetallemme…
Auta meitä havahtumaan olennaiseen. Siihen, mikä on todellista. Sinä voit sen tehdä, sillä Sinä tiedät ja näet, meidät, maailmamme, kaiken. Sinulla, Sinussa on Totuus.
Auta meitä huomaamaan, olemaan huomaavaisia, sanan kaikissa merkityksissä.

Jumalamme, vahvista uskoamme ja rakkauttamme. Niin että voisimme jotenkin omalta osaltamme olla mukana Sinun valtakuntasi ilmentymisessä/ilmentämisessä täällä maan päällä. Sen uuden maailman, jossa Sinun Rakkautesi, Valosi ja Rauhasi säteilee kirkkaana; meihin & meistä. 

Sinä Olet Aurinko – Samuli Edelmann

https://www.youtube.com/watch?v=XGkNbcS5PTA

Muut tekstit:  Ps. 90: 1-6, 12-15,  Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44.

5.11.2018. Useimmiten taidamme elää elämäämme päivästä päivään ajattelematta sen kummemmin, kuinka kauan matkamme täällä maan päällä kestää ja mitä on tämän jälkeen. Vasta vakava sairaus, onnettomuus tai jokin muu elämän vakautta järkyttävä asia laittaa pohtimaan, kuinka haurasta ja ennalta arvaamatonta elämä itse asiassa on.

Saddukeuksia kiinnosti kuulla, mitä sanottavaa Jeesuksella olisi kuolemanjälkeisestä elämästä:

Enkelien kaltaisia – Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.  (Luuk. 20: 27-40)

Sielun matka – Tuo evankeliumiteksti laittoi minut tutkimaan vähän sitä, miten tuon ajan juutalaiset ajattelivatkaan sielun kuolemattomuudesta, tuonpuoleisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Mitä he otaksuivat, miten uskoivat ja tulkitsivat pyhiä kirjoituksia silloin ja nykyään.
Osoittautui, ettei juutalaisessa traditiossa on useita näkemyksiä aiheesta. Kyse on siitä, minkä suuntaukseen valitsee oman uskomusjärjestelmänsä pohjaksi, tai mihin uskonryhmään/ryhmittymään kuuluu tai identifioituu.
(Yhden suuntauksen olettamus vastasi yllättäen omaa arveluani sielun vaiheista tämän elämän jälkeen.)
Sielun matkasta voi mielestäni vain esittää erilaisia näkemyksiä. Varmuudella tiedämme vasta sitten omakohtaisen kokemuksen kautta. Merkittävää on kuitenkin, uskooko ylipäätään kuolemanjälkeiseen elämään.

Elämä kuoleman jälkeen – Evankeliumeissa mainitaan usein 2 ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joista edelliset uskoivat ylösnousemukseen, jälkimmäiset eivät.
Jeesus laittaa asian selväksi: ylösnousemus on. Jumala on elävien Jumala – niidenkin, jotka ovat jo menneet edeltä ja elävät nyt toisessa olomuodossa. Enkelten kaltaisina.

Tasoristeys –  Viimeviikkoisessa uutisessa käsiteltiin vuosi sitten Tammisaaren lähellä tapahtunutta Skogbyn tasoristeysonnettomuutta, joka vaati kolmen varusmiehen ja yhden kiskobussissa matkustaneen hengen.
Mieleen nousi elävästi tilanne, jossa kuukautta ennen onnettomuutta olin ylittämässä autolla tuota samaista tasoristeystä.
Rata näkyy useassa kohdassa Hangontielle, mutten ollut koskaan nähnyt junaa noilla raiteilla. Huolettomasti olin monesti ylittänyt tuon puomittoman tasoristeyksen, vilkaisematta olisiko juna tulossa.

Tuolla kertaa olin juuri kääntynyt Hangontieltä pikkutielle, kun – juuri ennen tasoristeystä – istuinten edessä telineessä ollut vesipullo putosi jalkatilaan (koskemattani, ilman jarrutusta, kuoppaa tai mitään muutakaan ’tuntuvaa’ syytä). Jottei pullo joutuisi jarru- tai kaasupolkimen alle ja koska hiljaisella pikkutiellä ei näkynyt muuta  liikennettä, jarrutin sen verran että sain kuroteltua vesipullon käsiini.
Juuri kun olin saanut siitä otteen, kuulin nopean, voimakkaan suhahduksen – juna kiisi täyttä vauhtia ohitseni! Olin pysähtynyt vain parin metrin päähän tasoristeyksestä.

Sydän jyskytti hillittömästi. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Ylitin varovasti – katsoen moneen kertaan kumpaankin suuntaan – tasoristeyksen.
Jollen olisi pysähtynyt poimimaan vesipulloa autonlattialta, en olisi enää näissä maisemissa. Jonkun mielestä sattumaa, että pullo putosi juuri ennen tasoristeystä. Minä koin asian toisin. Kiitin varjeluksesta.

Kerrottuani läheisilleni (jotka myös ovat ylittäneet monesti tuon tasoristeyksen loma-aikana) tapahtuneesta en enää ajatellut asiaa. Mutta onnettomuus nostatti uudelleen mieleen tuon läheltä piti -kokemuksen. Ja myös kysymyksiä; sellaisia, jotka niin usein jäävät vastausta vaille.  

Miksi? – Onnettomuustutkintakeskus totesi Skogbyn tasoristeyksen vaarallisimmaksi tutkimakseen tasoristeykseksi. Mutta sittenkin – miksi nuo 3 nuorta varusmiestä…? Enkö minä, elämää jo näinkin kauan nähnyt, olisi ennemmin joutanut?
Kolmen pojan äitinä tuo onnettomuus tuli lähelle myös silläkin tavoin: kuinka usein olinkaan huolissani ja pyytelin heille varjelusta, kun he aikoinaan suorittivat asepalvelustaan.

Mutta nuo maastokuorma-autossa olleet nuorukaiset… koko elämä edessä…. ja silmänräpäyksessä se oli päättynyt. Entä ne toiset maastokuorma-autossa ja junassa olleet, jotka selvisivät hengissä? Miten tuo järkyttävä onnettomuus mahtoi muuttaa heidän elämäänsä ja ajatuksiaan elämän kulusta?

Mistä voimia jaksaa? Olen aina ajatellut, että pahinta mitä voisi tapahtua on oman lapsen kuolema. Kun luen uutisen lapsen tai nuoren kuolemasta, mietin hänen läheisiään. Miten he jaksavat? Mistä he ammentavat voimansa jatkaa eteenpäin? 

Ylösnousseen lupaus – Yksi ihana ja lohdullinen raamatunkohta on mielestäni se, kun opetuslapset nousevat Galileaan vuorelle ja kohtaavat Ylösnousseen, joka lupaa heille:
”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Rakkauden käsissä – Kuinka usein onkaan tyydyttävä siihen, ettei saa miksi -kysymyksiinsä vastauksia. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa. Ja että on olemassa Eräs, jonka käsissä elämämme – niin tämä kuin tuleva – on. Elämämme on Rakkauden käsissä. Sillä Hän on Rakkaus.  

Rakkauden valtakunnassa – Mitä jos toiseen maailmaan/ulottuvuuteen/elämään lähteneet/siirtyneet omaisemme ilmestyisivät meille unessa, ja saisimme kuulla, että se kirkkaus, rakkaus ja rauha, jota he nyt saavat kokea, on jotain sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään maan päällä koettavaan? Ja että he toivoisivat, että heidän omaisensa voisivat kaipuusta huolimatta iloita siitä, että he ovat nyt siellä, missä kaikki on hyvää ja kaunista?

Rajalla – Lukuisat henkilöt, joilla kliinisesti kuolleina ollessaan on ollut kuolemanrajakokemus, ovat kertoneet jälkeenpäin, etteivät he olisi halunneet palata takaisin. Siellä, missä he hengessään/sielussaan kävivät, oli niin kaunista, valoisaa, rauhan ja rakkauden täyteistä. Useat kertovat, kuinka he kohtasivat hohtavan valo-olennon, Jeesuksen tai enkelin, joka sanoi, ettei ollut vielä heidän aikansa, ja kehottivat heitä palaamaan takaisin ruumiiseensa.
Vastentahtoisesti he ovat palanneet, ja lääkärit ovat hämmästyksekseen todenneet, että vaikka elvytys oli jo lopetettu ja todettu henkilö kuolleeksi, tämä onkin herännyt henkiin. Rajakokemuksen aikana tai sen jälkeen henkilö on usein ymmärtänyt syyn sille, miksi hänen oli tultava takaisin. Hän on sopeutunut tilanteeseen ja jatkanut elämäänsä ja hänelle suunniteltua tehtäväänsä täällä maan päällä. 

Jumalalle kaikki ovat eläviä – Vaikka suru ja kaipuu olisi pohjattoman lohduton, kun läheinen siirtyy pois tästä ajasta, ajattelen, että on suuri merkitys sillä, millainen käsitys surevalla ja kaipaavalla on siitä, mitä kuolemassa tapahtuu: jatkaako sielu olemassaoloaan toisilla tasoilla/toisessa ulottuvuudessa/maailmassa vaiko ei.
Ehkä siksikin Jeesus halusi tehdä asian selväksi saddukeuksille ja meille toteamalla: ”Jumalalle kaikki ovat eläviä.” 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki
haluamme kuulla vain Sinun äänesi
riipumme kiinni jokaisessa sanassasi
haluamme kuulla Sinua yhä enemmän
sillä kun Sinä puhut, liikut ja teet
sitä mitä vain Sinä pystyt tekemään
se muuttaa meitä
muuttaa sitä, mitä näemme ja mitä etsimme
kun tulet huoneeseen
kun teet sitä mihin vain Sinä pystyt
me muutumme, ja se, mitä näemme ja etsimme
Sinä muutat kaiken
nojaamme kaikkeen siihen, mitä Sinä olet
kaikki muu saa odottaa
elävän Jumalan Henki, tule ja hengitä sydämiimme
toteuta tahtosi
kun Sinä liikut, Sinä poistat kaiken pelkomme
Sinun liikkeesi saa meidät liikuttumaan
kun laskeudut keskuuteemme
me lankeamme polvillemme, jalkojesi juureen”

Muut tekstit: Ps. 126, Saarn. 12: (1-5) 6-7 ja 2. Tim. 4: 6-8.

29.10.2018. Tassut pysähtyvät ulko-ovelle, pikku kuono painautuu rappuseen, nuolaisu: mitä tämä on? Sitten riemullista hyppelyä: vaikken ymmärrä mitä tämä ylhäältä leijuva oikein on, joka tapauksessa tämä on kivaa, jännää, tutustumisenarvoista. – Hauvelin ensimmäinen lumikokemus.
On tuossa aina vain jotain niin sykähdyttävää, ajattelen katsellessani ikkunasta lumihiutaleiden tanssia ja jo valkeaksi värjäytynyttä maata. – Hauvan emännän ensilumikokemus.
Nyt vain nautin tämän päivän valkeudesta (ennen kuin haravoimattomat lehdet, pihalla makaavat, klapeiksi muuntumista odottavat koivupöllit, Sortti-asemalle vientiä kaipaava valtaisa risukasa ym. valtaavat ajatukseni). Ja päivitän blogin syksynlehdin. 🙂

Matteus församling ja Kulttuurikeskus Sofia järjestivät yhdessä niin antoisan viikonloppuseminaarin, että haluan jakaa siitä jotain tässä. Puhujana oli Peter Halldorf.
Kulttuurikeskus Sofian luentojen otsikot olivat: Profetian henki ja Jumalan paatos/vetoaminen historiassa ja nykyaikana, profetaalinen sana ja aidosti kuuntelevan yhteisön muotoutuminen ja toivon valitseminen elämäntapana kun maailmassa palaa. (Om ändå hela Herrens folk vore profeter” – Profetians ande och Guds patos i historia och nutid, ”Gång på gång har jag sänt mina tjänare profeterna – Det profetiska ordet och formandet av en genuint lyssnande gemenskap” ja  ”Jag skall ge er en framtid och ett hopp” – Att välja hoppet som livshållning när världen brinner.)
Matteus församlingenin luennon aihe oli: Profeetta, nykyaika ja tulevaisuus – profetaalinen runous ja Jumalan sanan vaikutus… tai miten tuon  sanan patos nyt tässä yhteydessä kääntäisikään…? Paatos-sanalla kun on suomenkielessä negatiivinen sointi. (Profeten, samtiden och framtiden – Den profetiska poesin och Guds patos).
Lisäksi Peter saarnasi Matteus-kirkossa aamumessussa Jumalan valona olemisesta sekä iltamessussa otsikolla Säteilevä (Lysande).

Hippusia. Laitan tähän joitakin hajanaisia pikkuhippusia rikkaan viikonlopun anneista, vaikkeivät ne teekään oikeutta luentojen hengelle. Kaikki ranskal. viivoilla alkavat kappaleet ovat muistiinpanoistani Peter Halldorfin luennoilta ja saarnoista (ilman omia lisäyksiäni tai tulkintojani).

Matteus församlingenissa pitämässään luennossa Peter Halldorf käsitteli myös hengessään köyhiä ja puhdassydämisiä, taivasten valtakuntaa, pyhien yhteyttä ja pyhyyttä yleensä, joten liittyy sillä tavoin alla olevaan Pyhäinpäivän evankeliumitekstiinkin. (En kyllä edes yritä siteerata luennon loppupuolta, jossa Peter puhui jumalanpalveluksesta ja Eukaristiasta, sillä se oli jotain sellaista, mikä täytyy itse kuulla, livenä).

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
      Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
      Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
      Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
      Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
      heidän on taivasten valtakunta.
    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”  (Matt. 5: 1–12)

– Maailman lauluja? Profeetat ovat runoilijoita, jotka saavat kansan laulamaan. Mistä tietää, lauletaanko maailman lauluja vai profetaalisia? Maailman laulut eivät anna toivoa.

– Profetia ja Jumalan ylistäminen kuuluvat aina yhteen. Jollei ylistystä ole, ihmiset menettävät sen vapauden, joka saatiin kun Mooses johdatti kansan orjuudesta vapauteen. Usein ei ymmärretä, kuinka paljon tähän vapauteen johdattamiseen itse asiassa liittyi ja liittyy.

– Varhaisessa vaiheessa saatu Jumalan voitelu ei ole tae: Kuninkaat Saul ja Daavid lankesivat kumpikin omalla tavallaan.
– Salomo oli viisas diplomaatti, mutta häntä ympäröinyttä valtavaa rikkautta ja loisteliaisuutta voi verrata nykyajan kulutusyhteiskuntaan: se ei koske(nut) kaikkia. Yhteisöllisyys, jollainen oli aiemmin yhdistänyt ihmiset toisiinsa silloin, kun varallisuutta oli vain vähän, menetettiin.

– Profetia magian sijaan – Profetia otti Israelissa varhaisten profeettojen aikoina harjoitetun magian paikan. Profetiassa ei käytetä mitään ulkoisia välineitä tai keinoja, kuten magiassa käytetään.
– Profeetalta vaaditaan täydellistä hereisyyttä ja läsnäoloa. Jollei profeetta pidä kaikkia aistejaan täysin valppaina, profetointiin sekoittuu ainesta hänen omasta alitajunnastaan.

– Profeetat osoittavat, mihin suuntaan tulevaisuus on kallellaan. Olennaista on miten se, mitä Jumala sanoo, liittyy siihen aikaan, mitä eletään.  Profetiat eivät ole irrallisia näkyjä.
– Aito profetia sisältää yhteiskunnallisten epäkohtien (korruptio, valtaapitävien vehkeilyt, omaisuudella keinottelu, ekonominen ja muu epäoikeudenmukaisuus, omahyväinen kansallismielisyys jne.) kritiikin.

– Uskalla toivoa. Profeetat ilmoittavat, että Jumala ei koskaan hylkää/luovuta (ger aldrig upp). Trump ja Putin eivät ole maailman kohtalon määrittelijöitä, sillä se on Jumalan käsissä. Uskalla toivoa, että Jumala välittää maailmastaan.

– Pyhän kätkeytyminen. Jumalaa ei voi sijoittaa/rajata yhteen paikkaan (på en plats). Jumala voi sekä kätkeytyä että ilmentää itsensä. Se, että Jumala kätkeytyy, suojaa pyhyyden trivialisoinnilta.
– Jumala ei ole jotain, jonka kautta tai avulla saadaan t. saavutetaan jotain (Gud är inte tillgång) vaan Jumalalle kuulutaan.
– Jeesuskaan ei suostunut siihen, että yritettiin asettaa Jumala paikoilleen.

– Jumalan silmin: ”Jollemme näe maailmaa Jumalan silmin, emme tiedä mitään Jumalasta”, sanoi eräs juutal. nykyajan profeetta. Missä ovat ne profeetat, jotka näkevät maailman Jumalan silmin?

– Profeetta nojaa Jumala sydäntä vasten. Profeetan ominaisuuksiin kuuluu herkkyys/rakastavuus, oikeudenmukaisuus ja oikeamielisyys/vanhurskaus (ömhet, rättvisa och rättfärdighet).

–Jumala ei sulje mitään ovea avaamatta jotain ikkunaa.

– Armollisuus ja osattomat: Jeremia osoitti, että kun armollisuus hylätään, siitä kärsivät ne, joilla on vähiten.

– Hengessään köyhät: Rekabilaiset noudattivat kaikessa esi-isänsä opetuksia (elivät nomadeina teltoissa, eivät juoneet alkoholia, eivät viljelleet jne), eivät moraalisyistä, vaan silkasta uskollisuudesta esi-isäänsä Jonadabia kohtaan. He olivat ’hengessään köyhiä’. Jumala siunasi heitä heidän kuuliaisen, tottelevan ja kuulolla olevan elämänasenteensa vuoksi. (Jer.35)

– Raamattu on Joku, ei jotakin, mitä tahansa (Bibeln är någon, inte något). Kun eläytyy Raamatun kertomuksiin, kun sukeltaa sisälle niiden draamaan, tapahtumiin – ei älyllisesti vaan ihmetellen – voi kuulla Herran puhuvan.

– Radikaali ihmettely (radikal förundran) tuo Jumalan läsnäoloon. Se on tärkeintä mitä voi olla, sillä silloin Pyhä Henki on elämässä mukana.

– Raamattu ja taivas. Juutal. tradition mukaan Raamattu on tullut taivaasta ja taivas tulee Raamatusta. (Bibeln är från himmelen, och himlen är från Bibeln.)

– Kristuksen läsnäolo: Vanhassa Testamentissa Kristus on alituisesti (oavbrytet) läsnä. ”Jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” (Joh.8:58)
– Kristuksen Henki puhuu Raamatussa. Kun tätä kuuntelee raamatunkertomuksissa, niistä tulee eläviä.

– Puhdas sydän: Kuinka tietää, onko jollain puhdas sydän? – Iisak Niniveläinen sanoi: ”Kun ei näe ketään ihmistä epäpuhtaana, silloin itsellä on puhdas sydän.” Iisak Niniveläinen oli radikaali ekumeenikko, joka tarjoaa myös haasteita. Peter Halldorf: ”Siitä huolimatta, heikkonakin, haluan valita tämän tien.”

– Kirjaimesta tai Hengestä: Jos lähtee liikkeelle kirjaimista, siinä vahvistuvat vain omat käsitykset. Kun lähdetään Hengestä, yhdessä, voi löytää ykseyttä myös opillisissa asioissa.

– Valitsenko: Kun tuntuu ettei ole mitään aihetta toivoon – valitsetko toivon?
Albert Camus: ”En usko, mutta valitsen sen, että uskon.”
Profeetta sanoo, että voi valita uskovansa Jumalan lupauksiin.

– Profetiat nykyajasta: Jeremia ja Hoosea profetoivat ajasta, jota nyt elämme; kun linnut vaikenevat ja kalat kuolevat vesistöissä. Melkein puolet maailman miljoonista pakolaisista on joutunut lähtemään kotiseudultaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten takia. Meret ovat muuttuneet muovijätemeriksi (jne).

– Henki ja aine eivät ole erotettavissa toisistaan. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jumala itse tuli aineeksi, syntyi ihmiseksi.

– Kristillisen uskon päämäärä on tehdä maailma sellaiseksi, jossa vallitsee oikeamielisyys (rättfärdighet); tehdä maailma paikaksi, jossa on hyvä asua.

– Mistä tunnistaa oikean profeetan?  Puheesta, joka
1. saa ajattelemaan tulevaisuutta kadottamatta toivoa
2. auttaa tunnistamaan syyllisyyden moralisoimatta
3. johtaa luottamaan Jumalan uskollisuuteen ja sen tuomaan lohtuun.

– Rakkaudenliekit. Me voimme sammuttaa rakkaudenliekkejä, mutta Jumalan Rakkaus ei koskaan sammu.

– Profeettojen äänet vaikuttavat enemmän kuin vain mieleemme: ne vaikuttavat käsiimme, toimintaamme. Profetia antaa rohkeutta ja toimintakykyä. Hyvä käsi on toivomme; se valmistaa maata, jossa oikeudenmukaisuus asuu.
– Profeetta itkee Israelin kanssa, mutta samalla suhtautuu kriittisesti sen poliittisiin ym. päätöksiin, niin nyt kuin Jeremiaan aikana.

– Usko on aina suhde. Toiset puhuvat hengellisyydestä, veljet ja sisaret puhuvat uskosta. Usko on aina suhde. Se lähtee itsestä kohti sitä, jonka kohtaa.  (Tron går ut från sig själv mot den man möter.)

– Hengellisyydessä (andlighet) korostuvat omat mielihalut, kokemusten kaipuu, oma hyvä. Luullaan, että ne tuovat lohdun. Hengellisyys etsii elämyksiä; ne voivat olla harhaanjohtavia. Hengellisyys vetäytyy käsitteisiin.

– Usko on absoluutti, ehdoton (absolut), ilman omia preferenssejä.

– Jumalan läsnäolo Sanassa on paljon tärkeämpää kuin opinkappaleet.

– Maailman Valo meissä – kristitty lukee Raamattua Pääsiäisen valossa: Kristus on aina läsnä.  Kristus tulee meissä maailman valoksi. Tähän heittäytyminen vaatii uskallusta.

Pyhä paikka – Su ip:n luento Matteus församlingenissa, jossa Peter puhui mm. pyhästä paikasta ja jumalanpalveluksen ja Ehtoollisen syvemmästä merkityksestä, oli niin vaikuttava ja Pyhä niin vahvasti läsnä, että muistiinpanoraaputuksista jotain siitä tähän laittaminen ei vaan tunnu minusta oikealta.
Kun Pyhä Henki on vahvasti läsnä, sanat jotka kuulee, vaikuttavat syvästi. Tuon luennon aikana  tuntui kuin taivasten valtakunta olisi laskeutunut keskuuteemme.

Hieno juttu olisi, jos myös suomenkiel. ev.lut. kirkko (tai Hgin yliopisto tai jokin muu taho) kutsuisi Peter Halldorfin pitämään kaikille avoimen seminaarin jumalanpalveluksesta ja Pyhästä Ehtoollisesta. Simultaanitulkkaus (korvakuulokkein) olisi loistojuttu.
Kulttuurikeskus Sofiassa ort. pappi, rovasti Mikael Sundkvist tulkkasi kokoavasti ja tosi tiivistetysti Peter Halldorfin luennot. Vaativa tehtävä koota lyhyeen niin runsaat ja pitkät luento-osuudet, mutta kauniilla ja hienolla tavalla hän sen hoiti.
Matteus församlingissa ei ollut tulkkausta. Varmaan sillä, ettei tullut keskeytyksiä, oli oma vaikutuksensa siihen, että Henki pääsisi vapaasti virtaamaan, suoraan kuuntelijoiden sydämiin.

Toivossa – Peter Halldorfin seminaari jumalanpalveluksesta ja Ehtoollisesta voisi tuoda lisää syvyyttä ja Pyhän läsnäoloa kirkkomme messuihin ja niihin osallistuville (niin messuntoimittajille kuin seurakuntalaisille). Voisikohan sellaisen toteuttaa? – Toivossa on hyvä elää. Valitsen toivon. 🙂

Counting Every Blessing – Rend Collective

”Olin sokea, nyt näen värit
olin kuollut, nyt elän ikuisesti
olin epäonnistunut, mutta Sinä olit lunastajani
olen tullut siunatuksi ilman määrää
olin eksyksissä, nyt olen Isän löytämä
olen muuttunut raunioista aarteeksi
minulle on annettu toivo ja tulevaisuus
lasken jokaisen siunauksen
päästän irti ja luotan kun en vielä näe
olet hyvä minulle kaikkina aikoina
olit varjojen laaksossa, olit surujeni syvyyksissä
olet voimani, huomisen toivoni
minua on siunattu vailla määrää
hyvyytesi etsii minua, sydämesi sykkii minulle
kaikkina päivinäni muistan armosi
myrskyissä ja puhureissa
ylistän iäti Sinun hyvyyttäsi
pimeässäkin, kun minuun sattuu
Sinä olet hyvä minulle, aina”

22.10.2018 – Irti päästäminen jostain vanhasta, totutusta, tutusta jutusta voi joskus tuntua haasteelliselta, oli sitten kyse jostain konkreettisesta (kuten rakkaaksi tulleesta paikasta, esineestä tms) tai vaikkapa jostain käsityksestä, asenteesta tai tunteesta, jonka on omaksunut niin vahvasti, että siitä on tullut ikään kuin osa itseä. (En nyt ajattele tässä ihmissuhteita.)
Mutta irtipäästäminen voi olla myös mielenkiintoinen ja rikas asia. Se voi myös olla prosessi, jossa voi tehdä havaintoja ja oivalluksia itsestään ja elämästään.

Hyvästi Heponiemi – Toissa viikonloppuna hyvästelin Heponiemen kurssikeskuksen. Laskeskelin äsken niitä kertoja, joita tuli siellä käytyä viimeisten 12 v:n aikana. Hiljaisuudenretriitin ohjaajakoulutus, joitakin vuosia myöhemmin ignatiaanisen retriitin ohjaajakoulutus, eräänä kesänä avustajana toimiminen ekumeenisessa karmeliittaluostarissa sen toimiessa eräässä Heponiemen rakennuksessa. Myöhemmin henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä osallistujana, ja nyt viimeksi hiljaisuudenretriitissä ohjaajana.

Jokainen Heponiemessä vietetty aika on ollut erilainen. On suuri ero siinä, onko opiskelemassa, avustamassa, ohjaamassa retriittiä tai onko vain saanut olla, heittäytyä Jumalan syliin, levätä Hänen läsnäolossaan siihen pyhitetyssä ympäristössä.
Mutta lisäksi on vaikuttanut myös se, missä kohtaa omalla hengellisellä polullani kulloinkin olen ollut.

Heponiemen toiminta hiljaisuuden keskuksena päättyy ensi viikolla.
Niin hieno ja toimiva retriittipaikka kuin Heponiemi onkin ollut, havaitsin tämän ’hyvästijättöretriitin’ aikana yllätyksekseni, ettei se paikkana olekaan minulle tunnetasolla niin erityisen tärkeä. Merkittäviä sen sijaan ovat olleet ne asiat, joita minussa on siellä ollessani sisäisesti tapahtunut.

Ehkä sen vuoksi tuntuikin helpolta hyvästellä Heponiemi. Kuinka vapauttavaa se olikaan: saatoin keveästi ja lempeästi päästää irti näistä poluista, rannoista, maisemista ja huoneista, joissa olin viettänyt aikaa Jumalan kanssa.
Sillä niinhän on – kuten Peter Halldorf totesi viime lauantain seminaarissaan siteeraten erästä kirkkoisää – että Jumala on kaikkialla. 🙂

Kiitollisin mielin ajattelen kaikkea sitä, mitä Heponiemessä olen saanut oppia ja kokea. Toivottavasti Heponiemi saa jatkossakin olla siunaukseksi monille sellaisille, jotka kaipaavat lepoa, sisäistä rauhaa ja yhteyttä Luojaansa.

Anteeksiannosta Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”  (Matt. 6: 14-15)

Kohdatessamme toisia tai eläessämme saman katon alla heidän kanssaan olemme jatkuvasti alttiina sille, että voimme tulla loukatuksi tai (tietämättämme tai tahtomattammekin) loukata toista. Se on riski, jonka kanssa on vaan elettävä.
Kun loukkaus on ollut tahatonta, on yleensä helppo antaa anteeksi. Mutta entä jos on tuotettu kipua ihan tieten tahtoen? Kun se on tuntunut ihan luissa ja ytimissä, joko henkisesti tai fyysisesti? Mistä kyky ja voima anteeksiantoon?

Psalmisti toteaa: Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan (Ps.121:1-2).
Herra kyllä auttaa, sivelee Valonsa ja Rakkautensa balsamia vielä aristaviin haavakohtiin tai pehmittää kovettuneita kohtia. Hän antaa Voimastaan meille voimaa.
Mutta ajattelen, että se on myös yhteistyötä Hänen kanssaan.  Vähintäänkin siinä määrin, että kertoo Hänelle: tarvitsen apuasi. Vielä parempi jos osallistuu aktiivisesti prosessiin eikä vain odota, että Hän hoitaa koko homman.

Irti päästämisestä anteeksiannossakin on kyse. Että lakkaa pyörittelemästä mielessään niitä sanoja ja tekoja, jotka ovat loukanneet. Päättää olla hautomatta sisällään niiden aiheuttamaa kirjavaa tunnekirjoa. Päättää luopua uhrimentaliteetista, jollaiseen on ehkä jumiutunut. Hellittää sisintä kalvavasta katkeruudesta. Päästää irti vihanpidosta ja kostonajatuksista, olivatpa ne minkä muotoisia tahansa. Luopuu uhriroolista, joka on ties kuinka kauan määritellyt sitä, miten suhtautuu muihin, tai ainakin värittänyt suhdetta johonkin toiseen tai useampaan ihmiseen.

Lyhyt ja ytimekäs on tämänkertainen evankeliumiteksti: yksi myönteinen lause, ja sitten tuo toinen…
Ensilukemalta nuo Jeesuksen sanat saattavat vaikuttaa tiukoilta, ehdottomilta, negatiivisiltakin. Ehdollistaako Jumala anteeksiantoaan? Eikö tuo ole jollakin lailla ristiriidassa sille ainutlaatuiselle, suurelle ja ehdottomalle  anteeksiannolle, joka tapahtui ristillä?

Saat mitä itse annat – Mutta kun tuota alkaa enemmän pohtia, voi huomata, ettei se ole mitään ’ok, jollet sinä niin en minäkään’ -kiristystä, vaan siinähän on ihan vahva logiikka. Sellainen elämän lainmukaisuus, jollaisen varmaan jokainen meistä on jossain muodossa saanut kokea.

Jos pidän itsepäisesti kiinni jostain omasta loukatuksi tulemisestani, yrittämättä edes päästä sen yli, enkö silloin ole punonut ympärilleni sellaista näkymätöntä suojamuuria, joka vaikeuttaa minua tunnistamasta niitä hyviä asioita, jotka haluaisivat tulla lävitse?
Eikö se estä minua tunnistamasta Jumalan rakastavaa anteeksiantoa omassa elämässäni siinä määrin, kuin Hän haluaisi? Ajattelen että estää.

Muistan kuinka hurjan harmistunut olin kerran, kun en jaksanut ylläpitää vihan tunteita tarpeeksi kauan yllä. Seurustelin tuolloin tulevan mieheni kanssa, ja olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut (en kyllä muista enää mistä). Joka tapauksessa olin vakaasti päättänyt, etten koskaan enää halua tavata häntä, ja sanoin sen myös hänelle.
Kuluikohan pari viikkoa (joiden aikana olin aktiivisesti ruokkinut vihantunteitani, jotta ne eivät pääsisi laimenemaan ja jotta pysyisin päätöksessäni), ja hän tuli vastoin toiveitani keskustelemaan kanssani. En pystynyt pitämään kiinni kaunastani, voi että harmitti!! Olinhan vakaasti päättänyt, että suhteemme oli lopullisesti ohi!

Näin jälkeenpäin on helppo hymyillä itselle ja nuoruuden ehdottomuudelleen. Ja sitä, miten pienestä loppujen lopuksi voi olla kiinni se, miten elämä jatkuu. Jos olisin onnistunut pitämään kiinni anteeksiantamattomuudestani, emme olisi saaneet lapsiamme ja lapsenlapsiamme.

Aina ei ole kyse siitä, että näkisi toisen tai toiset syyllisinä. Syyttäminen voi kohdistua myös itseen.
Minä olen ollut varsinainen itsesyyllistämismestari. Anteeksiantaminen toisille on ollut monin verroin helpompaa kuin itselleni. Miten usein olenkaan moittinut itseäni armottomasti milloin mistäkin, oikein jumittunut itseni syyllistämiseen. – Onneksi tuo voimia kuluttava taipumus on iän myötä laimennut huomattavasti nuoruudenajoista.

Anteeksiannon voima – Syyttäminen (hiljainen, vain mielessäkin tapahtuva) myrkyttää olemusta, sen olen joutunut kokemaan omakohtaisesti. Anteeksiantaminen (jo ajatuksen tasollakin tapahtuva) sen sijaan on parantavaa ja vapauttavaa. Kummallekin osapuolelle.

Kumman puolella? – Vastapuolta nimitetään Syyttäjäksi, toista puolta armahtavaksi ja anteeksiantavaksi Vapahtajaksi. – Tahdon valita jälkimmäisen puolella olemisen. Ja tarpeen tullen muistuttaa itselleni raamatunkohtaa ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:31)

Luojamme, kiitos että olet anteeksiantava Jumala. Opeta ja auta myös meitä antamaan anteeksi toisillemme, ja itsellemme. Sinä näet kuinka vaikeaa se meille välillä on.
Tee hyvää, parantavaa työtäsi sisimmässämme, sydämissämme. Anna meille anteeksiantava sydän. Kiitos Rakkaudestasi ja Anteeksiantosi voimasta. 🙂

En ole varma, olenko jo aiemmin laittanut alla olevan laulun blogiin, mutta laitan tämän nyt joka tapauksessa, hyvän sanoituksen vuoksi. (En siis tarkoita suomennosta. 🙂 ) 

Forgiveness – Matthew West

”Sitä on vaikeinta antaa
ja se on viimeiseksi mielessäsi tänään
sen saavat aina sellaiset, jotka eivät sitä ansaitse
se on täysin päinvastaista kuin se mitä tunnet
kun kipu joita he aiheuttivat on vain liian todellinen
vaaditaan todella kaikki jotta pystyt sanomaan sen sanan
anteeksianto
se lentää kaiken ylpeytesi pinnalle
se poistaa sisälläsi olevan suuttumuksen
se on aina vihan pahin vihollinen
jopa valamiehet ja tuomari
sanovat että sinulla on oikeus valittaa
se on kuiskaus korvaasi: päästä irti
anna anteeksi
näytä minulle kuinka rakastaa niitä joita on vaikea rakastaa
osoita minulle kuinka tavoittaa tavoittamattomia
auta nyt minua tekemään mahdoton
anteeksianto
se puhdistaa katkeruuden
se voi vapauttaa jopa vangitun
sen voima on loputon
joten päästä irti ja hämmästy
siitä mitä tulet näkemään armon silmien kautta
vanki jonka se todella vapauttaa oletkin sinä itse”

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168, Jes. 64: 3-8 ja Fil. 1: 6-11.

15.10.2018   Maan suola – Jeesus sanoo:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt. 5: 13-16)

Loistoaine – Vaikka pyrkisikin kokatessa pitämään suolankäytön vähissä mm. maustamalla yrteillä, niin kyllähän on usein tullut todettua, kuinka vasta suola on tuonut ruoalle toivotun maun.
Suola on hyvä aine muutenkin. Iät ajat sitä on käytetty säilömiseen, puhdistamiseen ja erilaisten vaivojen (mm.  palohaavojen ja hyönteisten puremien) hoitoon, kipeytyneelle kurkulle kurlausveteen lisättynä ja noidannuoleen suolakääreenä. – Täysin aito luonnontuote, ilman kemikaaleja tai lisäaineita.

Suolahoitoa l. haloterapiaa on harjoitettu eri muodoissa vuosisatoja. Iho- ja hengitystieongelmista kärsivät ovat saaneet niistä helpotusta. Puolassa hoidettiin ihmisiä mineraalikylvyillä jo 1100-luvulla.
Pienimuotoisempi, helposti toteutettu kotiversio on Jalkakylpy: meri- tai vuorisuolaa kuumaan veteen ja jalat vatiin. Ah miten rentouttava ja lämmittävä viileän sään hoito!
Ennen vanhaan astmaatikot viettivät aikaa suolaluolissa. Nykyajan kaupunkiversioita ovat suolahuoneet. Yksinkertainen hoitomuoto: istut huoneessa ja hengittelet ilmassa leijailevia suolahiukkasia.

Suolana? – Jos onkin suolan käyttö helppoa, niin miten Jeesus tuo kun sanot että haluat meidän olevan maan suolana…? 
Miten, kenelle, milloin, missä itse voisin olla suolana…? Siinä tarvitsen Sinun vinkkejäsi ja apuasi. Muistuttaisitko minua siitä aina kun maku alkaa käydä vähiin. 🙂
Usein voi olla kyse ihan pienestä asiasta, joka kuitenkin jollekin toiselle voi olla merkittävä juuri sillä hetkellä. Auta minua huomaamaan.

Kun olin (viime viikolla) tuohon saakka kirjoittanut, aurinkoinen päivä kutsui retkeilemään hauvan kanssa. Mietin matkalla tuota suolana olemista. Tuli mieleen, kuinka monesti olen saanut tehdä näitä metsäretkiä vain omaksi ja kesästä lähtien myös koiranpentuni iloksi.
Nyt pyysin, että tällä retkellä voisin olla iloksi jollekulle toiselle. (En kylläkään tiennyt miten se voisi olla mahdollista, enhän ollut juuri ketään aiemmilla retkilläni tavannut.)
Voi kuulostaa ihan kummalliselta, mutta jotenkin tuntui kuin Joku olisi ilahtunut tuosta pyynnöstä. Matka Nuuksioon tuntui sujuvan keveästi kuin siivillä.

Metsässä laskeutui toiselta polulta nainen sienikorinsa kanssa huudahtaen: ”Olen eksynyt! Olen kierrellyt pitkään enkä löydä parkkipaikalle!” Voi miten ilahduin kun pystyin neuvomaan hänelle reitin. Kerroin parin viikon takaisesta eksymisestäni ja kuinka sen jälkeen olen ottanut kartan ja kompassin mukaan metsään. Hän sanoi innostuneena hankkivansa myös kartan itselleen.  
Hän ilahtui myös koiranpennusta ja kaivoi taskusta koiranamin. Niitä kulkee kuulemma aina mukana koiraystäviä varten.
Kysyin millaisia sieniä hän oli löytänyt. Oli pieni tatti, muutamia karvalaukkuja sekä kangasrouskuja, jotka kuulemma ovat käyttökelpoisia sieniä nekin. Nainen kertoi, miten ne erottaa ei-syötävistä.
Juttelimme jonkin aikaa ja erotessamme nainen totesi että olipa ihana tapaaminen. Kyllä, sanoin.

Sen jälkeen tuli vastaan niin valtava määrä kangasrouskuja, että poimin niitä koko kassin täyteen (muita sieniä en nähnytkään).
Nauratti moinen sienisaalis, 3 kg (piti ihan punnita). En ole koskaan ollut sieni-ihminen. Kanttarelleja ja karvalaukkuja kyllä olen poiminut, kun muutamia sellaisia on eteen sattunut (= sienet jotka olen tunnistanut varmuudella).  Viime vuonna opin tunnistamaan lisäksi suppilovahveron ja mustatorvisienen. Tatit ovat saaneet jäädä metsään, mikäli mukana ei ole ollut sienituntijaa.

Kotona mietin, mitä tehdä näille kaikille kangasrouskuille. Soitin parille sieniystävälle kysyen haluaisivatko sieniä, mutta eivät kelvanneet. Kitkeränmakuisia, sanoi toinen, toinen sanoi että ovat sieniasteikossa ala-arvoisia, ehdotti että säilöisin ne suolaamalla.
En kuitenkaan innostunut suolaamisesta. Ajattelin että maistetaan. Keitin 10 min. ja sekoitin kasvissosekeittoon. Ihan kivan makuisia. Loput kuivatin, yhteen lasipurkkiin mahtuivat.
Googlaus selvitti että ovat yleisimpiä sieniä, ja että sisältävät paljon proteiinia. – Luomuproteiinia siis, ilmaiseksi ja suoraan luonnosta, jes!

Taisi käydä niin, että Joku halusi näyttää, kuinka Hän tahtoo myös meidän tulevan iloisiksi ja siunatuiksi, kun haluamme olla toisille iloksi/siunaukseksi. Ja että jo oma halukkuuskin riittää ja Hän hoitaa loput. – Muulla tavalla en osaa selittää tuon metsäkohtaamisen ajoitusta (1. kerta ikinä kun kohtasin jonkun metsään eksyneen).

 

Valona? – Hän, joka on Maailman Valo, sanoi opetuslapsilleen, että nämä olivat myöskin maailman valoja. Eikö se tarkoita, että Hänen opetuslapsinaan mekin olemme? Aikamoista – maailman valoja!
Mutta ihan automaattisestiko? Voi, olisikin niin yksinkertaista ja helppoa!
Vaikka Valo onkin meissä, tarvitaan Yhteys. Yhteys Valonlähteeseen. Lamppu valaisee vasta kun johto on pistorasiassa ja kun katkaisijasta laitetaan valo päälle…

Liiketunnistin – Nykyään on kyllä liiketunnistimia, jotka sytyttävät valon, kun joku tulee huoneeseen ja sammuttavat sen kun tilasta on poistuttu. Aika kätevä keksintö.
Sisäinen lamppumme ei kuitenkaan toimi sillä tavoin. Ja olisikin aika ikävää, jos niin olisi. Että kun joku tulee luoksemme, valo syttyisi päälle, ja kun hän lähtee pois, valo sammuisi. Siihen jäisimme sitten pimeään ihmettelemään ja odottelemaan, että joku taas tulee sytyttämään valomme.

Valot päälle – Ei vakan alle piiloon, vaan lampunjalkaan, näkyvälle tulee lamppu laittaa, neuvoo Jeesus. Niin että valosta olisi iloa monille, ei vain itselle. Ihan looginen juttu, kun ajattelee vertausta ihan konkreettisesti.
Mutta millä tavalla voimme säteillä Maailman Valon meihin antamaa valoa ympärillemme? Sitä joutuu jo miettimään. Miten se voisi toteutua omalla kohdallani, minun elämässäni?
Mikä olisi se lampunjalka, johon voisimme valomme laittaa? Onko se jo minulla olemassa? Tai onko jokin vuori, jolle olisi kavuttava? Onko sen rinteellä joitain esteitä, joita olisi siirrettävä ensin syrjään? 

Valon käytössä – Tätä on minusta mielenkiintoista miettiä. Sitä, kuinka on jotain, joka jo on meissä, vaikka olisimme aivan paikoillamme ja hiljaa. Ja kuinka siinä samalla on jotain, joka odottaa jonkinlaista liikettä, jotta valo syttyisi valaisemaan ympäristöään.

Valona ja suolana – Viime viikolla uutisissa oli juttu pojasta, 16v, joka halusi auttaa muita ikäisiään ja perusti vertaistukinettipalvelun, Apua nuorille -toiminnan. Tuhannet nuoret ovat saaneet apua sen kautta. Samu ja tiiminsä ovat todella tärkeänä valona ja suolana vaikeuksien kanssa kamppaileville nuorille. Upea juttu!
https://yle.fi/uutiset/3-10441380

On Valo, jonka läsnäolon voi aistia näkemättäkin. – Vasta Andrea ja Mattheo Boccellin, isän ja pojan, videon löydettyäni (jonka iltalial. sanoista en ymmärtänyt juuri muuta kuin että valosta nekin kertovat) minulle selvisi, että kuulu tenori Andrea Boccelli on sokea. (Olin aina aiemmin ihmetellyt, miksi hän aina – jonkun toisenkin kanssa laulaessa – pitää katseensa alas luotuna.)
Sokeus ei kuitenkaan ole estänyt häntä säteilemästä valoaan maailmaan sen lahjan kautta, jonka Luoja hänelle on antanut. 

Fall on me – Andrea & Matteo Bocelli

”Luulin että ennemmin tai myöhemmin
ylläni olevat valot
laskeutuvat spiraalina alas
ja ohjaavat minut rakkauteen
mutta en tiedä mikä on minulle oikeinta
en pysty näkemään selkeästi
olen ollut täällä liian kauan
enkä halua odottaa sitä
lennä kuin kanuunanpallo suoraan sieluuni
hajota minut palasiksi ja
anna minun tuntea itseni kokonaiseksi
olen valmis taistelemaan sen eteen
ja kantaa tätä painoa
mutta joka askeleella kysyn mikä on totta
lankea ylleni kädet avoinna
lankea ylleni kaikessa Valossasi

Presto una luce ti illuminerà
Seguila sempre, guidarti saprà
Tu non arrenderti, attento a non perderti
E il tuo passato avrà senso per te
Vorrei che credessi in te stesso, ma sì
In ogni passo che muoverai qui
È un viaggio infinito
Sorriderò se
Nel tempo che fugge mi porti con te

suljen silmäni
ja näen Sinut kaikkialla
astun ulos ja on kuin hengittäisin Sinua
voin tuntea että Sinä olet siellä”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

8.10.2018. Eilisellä iltalenkillä valo loimusi haileana taivaalla, juuri ja juuri tunnistin revontuliksi. Mutta miten upeita revontulia olikaan bongattu ja kuvattu ympäri Suomea!
https://yle.fi/uutiset/3-10444825

Valon linna – Nya SlottetBjärka Säbyssä on Kuninkaan linna. Ei sen maallisen monarkin, vaan taivaallisen.
Linnan entinen omistaja Oskar Ekman (k.1907) oli liikemies, kunnallinen vaikuttaja ja hyväntekijä, joka teki huomattavia lahjoituksia hyväksi näkemiinsä kohteisiin. Hän oli myös rukouksen mies. Joka aamu hän piti perheelleen ja palvelusväelleen yhteiseen hartaushetkeen.
V. 1980 Oskar Ekmaninin jälkeläiset lahjoittivat linnan Linköpingin Siion-seurakunnalle. Siitä lähtien linna on toiminut Ekumeniska kommunitetenin, kristillisen yhteisön, kotina ja toimipaikkana.

Vaikkei sitä siellä ääneen sanota, on selvää, että linnan nykyinen isäntä on Kristus itse, kuninkaiden Kuningas. Linnan väki on Hänen palveluksessaan. Sen aistii monella tapaa. Eikä vähiten ateraille kokoonnuttaessa.   

Kun tämän tiedätte… – Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 16-20)

Pöydän äärellä – Jeesus istui opetuslapsineen aterialla Markuksen talon ylähuoneessa. Sillä aterialla, jolla hän asetti ehtoollisen muistoateriakseen. 
Jeesus oli juuri pessyt opetuslasten jalat ja puhui heille siitä, mitä hän heiltä toivoi ja odotti, kun he jatkaisivat sitä työtä, mitä he olivat nähneet hänen tekevän 3 v:n ajan.
Voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa opetuslapset istuivat pöydän äärellä. Mutta huolimatta hämmennyksestä, epätietoisuudesta, haikeudesta ja ties millaisista mielen- ja tunteiden vellonnasta, oli Mestari, heidän kiintopisteensä, voiman ja toivon lähteensä, heidän keskellään, heidän kanssaan; säteillen Valoaan huoneen hämärtyessä illan tullen, valaen heihin uskoa ja rohkeutta.

Minun pöydässäni – Vaikka Jeesus varmasti tiesi alusta alkaen, miten tulisi käymään, varmaankin tuntui pahalta, kun tuli se hetki, jolloin ystävä, joka söi Jeesuksen pöydässä, kääntyi häntä vastaan. Mutta niin tuli tapahtua, sillä Jumalan suunnitelman mukaan ”Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen” –

Mutta entä me? – Milloin minä olen kääntynyt Sinua vastaan, Kristus? En ehkä tietoisesti vastaan, mutta poispäin kumminkin. Voi miten monesti. Toiminut väärin, tehnyt valintoja, joita et olisi toivonut minun tekevän. – Ja kuitenkin Sinä rakastat. Käsittämätöntä Rakkautta, ihmeellistä Armoa.

Yhteinen pöytä – Sinä kutsut minut – meidät kaikki – yhteiseen pöytään, Sinun pöytääsi, aterioimaan kanssasi. Olennaista ei ole millainen pöytä on, minkä kokoinen tai muotoinen tai missä se on. Niin kuin ei sekään, minkälaisin sanoin tai menoin ateria siunataan ja tarjotaan. Vaan sillä, mitä Sinä meille tarjoat. Se on jotain sellaista, mitä emme mistään muualta voi saada. Elämän ravintoa – enemmän kuin voi ymmärtää. Mysteeri, jota saa mietiskellä koko elämänsä ajan (ja ehkä vielä taivaassakin).

Elämän Lähde – Etsiessäni psalmeista sopivia tekstejä retriittin, tulivat nämä kauniit jakeet eteen:
’Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon’ (Ps. 36:7-9).

Jonka minä lähetän – Eilen Suomessa vieraili eräs Jeesuksen lähettämä: Reinhard Bonkke, 78v. Hän on kiertänyt Afrikkaa ja muuta maailmaa 50v:n ajan levittäen hyvää sanomaa.
Muistan reaktioni joskus 14 v. sitten, kun tulin huoneeseen, jossa pyöri video, jolla R.B. saarnasi Afrikassa miljoonayleisölle. Uh millaista mesoamista, totesin, ja lähdin samantien pois huoneesta.
On se vaan kummaa kuinka asenteissa voi tapahtua muutosta. Kun tänään katselin ja kuuntelin paria videota, joilla Bonkke puhui persoonallisella saksanaksentillaan, näin ja kuulin lämminsydämisen (vaikkakin välillä äänensä korottavan), huumorintajuisen, lempeänvahvan miehen, joka havainnollisti kerrontaansa elein, tarinoin ja vertauksin. (Jostain syystä hänestä tuli mieleen – kaikella kunnioituksella – iso, ystävällinen nallekarhu.)

Hiljaisuuden ystävänä minua viehätti ehkä eniten se, että hän puhuu välillä ihan hiljaa. Luontainen vaatimattomuus yhdistettynä Kristuksen Rakkauden säteilyyn – tätä näin hänessä. (Dubain paikallissrk:n tilaisuuden osat 2 ja 3 nauhoitukset katselin.)
Reinhard Bonkke haluaa mahdollisimman monen kuulevan elävästä Jumalan Pojasta ja siitä, miten Hän on kanssamme ja toimii keskuudessamme.

Minä Olen se joka Olen. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen olemuksensa. Ne olivat sanat, joilla Jumala lähetti Mooseksen kansan luo, kun tämä kysyi, mitä hän sanoisi, kun kansa kysyy Hänen nimeään.
Minä Olen – siinä on minusta jotain aivan erityistä. Ikään kuin Jumala ilmoittaisi tuossa että Hän on jotain sellaista, mitä me emme kuitenkaan koskaan tule täysin käsittämään, vaikka kuinka haluaisimme, ja siihen on meidän tyytyminen.

Rakas Jumala, kiitos että Sinä Olet se joka Olet. Kiitos että olet meille juuri sitä, mitä me tarvitsemme.
Ja jos lähetät jonkun luo, annathan oikeat sanat. Ja jollemme kuule sanojasi, kiitos että riittää, että Sinä Olet siinä, kanssamme.

What a Beautiful Name – Travis & Lily Cottrell 

”Alussa Sinä olit, Sana,
yhtä Jumalan, kaikkein Korkeimman kanssa
Sinun kätketty kirkkautesi luomakunnassa
tullut ilmi Sinussa Kristuksemme
miten kaunis nimi
Kuninkaani nimi, Jeesus Kristus
mikään ei vedä sille vertoja
et halunnut taivasta ilman meitä
joten Jeesus toit taivaan alas
syntini oli suuri, Rakkautesi suurempi
mikä voisikaan erottaa meidät nyt?
kuolema ei voinut pitää Sinua
verho repesi edessäsi
hiljensit synnin ja haudan uhon
taivaissa raikuu kirkkautesi ylistys
sillä Sinut nostettiin takaisin elämään
Sinulla ei ole kilpailijaa, ei vertaistasi
Jumala, Sinä hallitset nyt ja ikuisesti
Sinun on Valtakunta, Sinun on kunnia
Sinun nimesi on ylitse kaikkien muiden
miten voimakas nimi se onkaan
Jeesuksen Kristuksen, Kuninkaani nimi
Pyhä Sinä Olet, Herra Kaikkivaltias”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.

24.9.2018 

Erämaavaellus – Viime viikolla lähdin hauvan kanssa retkelle Nuuksioon. Hauveli juoksi  innoissaan pitkin polkuja ja kallioita, hyppeli yli kivien ja kantojen, kanervikkoihin ja pehmeille sammalmättäille. Ilo oli katsella toisen iloa. Ja koska kummatkin pidämme veden äärellä olemisesta, veti jokainen näkemämme metsälampi luokseen levähtämään, hengittämään sisäämme luonnon rauhaa ja kauneutta.

Tielle – Vähitellen hauvaa alkoi väsyttää, niinpä se halusi kyytiin ( = syliini), siis aika palata takaisin. Mutta minne… mihin suuntaan… ei aavistustakaan. (Olimme jo aikoja sitten jättäneet merkatun reitin.)
Vihdoin erästä kalliiorinnettä alas laskeutuessamme näimme tien. Oho, tie keskellä aarniometsää! Minne se mahtoi johtaa?

Minne tie vie? – Yleensä kuljen mieluummin polkuja kuin teitä pitkin, mutta kyytiläiseni vuoksi (vaikka onkin pieni ja kevyt) nyt valittiin tie. Pyysin johdatusta siihen, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä kulkemaan, mutta vaikka valittu suunta tuntui oikealta, kaipasin varmennusta (olisihan turhauttavaa kävellä ties kuinka pitkälle väärään suuntaan). Pyysin Jumalaa lähettämään enkelinsä – miten ja millaisessa muodossa tahansa – varmistamaan että kuljimme oikeaan suuntaan. Ja jos mahdollista, auttamaan vielä perillekin…
Kuljettiin pitkään, vaan ei näkynyt enkeliä, ei lintua, perhosta, mehiläistä tai mitään muutakaan suunnanvahvistajaolentoa… 

Automobiilienkelit – Lopulta soitin pojalleni kysyäkseni, josko hän tulisi töiden jälkeen hakemaan minut ja hauvan sieltä, minne tältä tieltä nyt tultaisiinkaan. Ei ehditty puhua kuin pari sanaa, kun valkoinen auto ilmestyi mutkan takaa. Ystävällinen valkotukkainen pariskunta tarjosi meille kyydin.
Matkalla mies kertoi, että hänkin oli kerran eksynyt koiranpentunsa kanssa tässä metsässä, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. Hän oli samoillut iltamyöhään saakka hauvansa kanssa, joka myöskin oli väsähtänyt matkalla. Ja vaimo oli ollut huolissaan kotona. Lopulta mies oli kuitenkin saanut avun ja päässyt koiran kanssa kotiin.
Nyt pariskunta oli iloinen kun saattoi vuorostaan olla avuksi eksyneille lampaille. Kiitin heitä. Ja Häntä, joka huolehtii eksyneistä.
(Seuraavalla erämaaseikkailullamme on mukana suunnistusvälineet: kartta ja kompassi. :))

Paikka, jolla seisot – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.  (Joos. 5: 13-15)

Joosuan kohtaama enkeli ei ollut mikä tahansa olento, vaan Jumalan sotajoukon päällikkö. Teksti ei mainitse, oliko itse ylipäällikkö arkkienkeli Mikael, mutta oli varmaankin joka tapauksessa vaikuttava ilmestys. Joosua ei kuitenkaan tätä säikähtänyt, vaan asteli luo kysymään, kuuluiko tämä omiin vain vihollisten joukkoihin.
Joosua sai kuulla Herran enkelin lausuvan samat sanat kuin Moosekselle Horeb -vuoren juurella: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”

Pyhä paikka – Mooses oli saanut Jumalalta tehtävän johdattaa israelilaiset Egyptistä luvattuun maahan, ja Joosua jatkoi tehtävää siitä, mihin Mooses jäi. Nyt oltiin saavuttu Pyhään maahan. Mutta yhtä pyhä oli ollut se paikka Siinain erämaassa, missä enkeli ilmestyi Moosekselle tulenliekkinä palavassa pensaassa ja sanoi nuo sanat.
Mikä teki nämä paikat pyhiksi? Ei niiden maantieteellinen sijainti, vaan se, että Mooses ja Joosua kokivat niissä Jumalan pyhyyden läsnäolon.

Spesiaaleja? – Mooseksella ja Joosualla oli Jumalalta saatu spesiaalitehtävä. Siksi myös nuo kohtaamiset Herran enkelin kanssa olivat erityisen merkittäviä.
Mutta entä me tavalliset kulkijat?
Jumalalle me kaikki Hänen luotunsa olemme spesiaaleja, tärkeitä ja ainutlaatuisia. Kuten myös ne tehtävät, joita Hänellä on meille jokaiselle.
Hän haluaa kohdata meidät jokaisen, puhua meille. Mutta miten, missä Hän haluaa kohdata meidät? Miten me voimme kuulla Häntä? Pitäisikö meidän lähteä Siinain vuorelle tai Pyhään maahan tai johonkin muuhun tiettyyn pyhään paikkaan, jotta voisimme kuulla, mitä Hän haluaa sanoa meille?

Erämaahan – Peter Halldorf puhui retriitissään erämaahan lähtemisestä. Vetäytymisestä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa hiljaisuuteen, yksinäiseen paikkaan. Sellaiseen (sielun) tilaan, jossa ympärillä olevat asiat/ilmiöt (attraktioner) eivät vedä huomiotamme puoleensa.
Aloite, kutsu lähteä erämaahan tulee aina Jumalalta, sanoi egyptil. kristitty erakko Pyhä Antonios. Emme koskaan löytäisi Jumalaa, ellei Hän kutsuisi meitä.

Näkymättömän löytämistä – Hiljaisuudessa löydämme näkymättömän, sen mikä on näkyvää todellisempaa. Löydämme, kun olemme ja havainnoimme rakkaudellisessa tarkkaavaisuuden tilassa. Kun viivymme odotuksen ja kaipauksen tilassa (blir kvar i väntan och längtan).
Kun ajattelemme enemmän Jumalaa kuin itseämme, voimme yllättyä huomatessamme, miten paljon Hän ajattelee meitä, totesi Peter Halldorf.

Rakkaudenkielen löytyminen – Erämaan hiljaisuudessa sielu vapautuu sivilisaation, kilpailun ja korruption ym. häiriötekijöiden vaikutuksista, sanoi Pyhä Antonios (300-luvulla).
Erämaassa rakkaudenkieli Jumalan kanssa avautuu.

Muurien äärelle – Hiljaisuuteen vetäytyminen kutsuu myös kohtaamaan omia Jerikon muureja ja asioita, joita ne pitävät sisällään. Tämän olen saanut kokenut niin monesti hiljaisuuden retriiteissä, niin osallistujana omalla kohdallani kuin ohjaajana toisten kohdalla. Hiljaisuudesta voi ammentaa voimaa ja rohkeutta kohdata sisäisiä haavoja ja antaa Jumalan hoitaa ja parantaa. Hänen kanssaan hiljaisuuteen heittäytymisessä piilee aivan erityinen salaisuus.
Ja tiedä vaikka jonain päivänä voisi todeta, ettei enää tarvitsekaan niitä suojamuureja. Voisi todeta olevansa vapaa ja turvassa, juuri siinä ja sellaisena kuin on, Hänen kämmenellään.

Kiitos enkeleistäsi, Luojamme ja Auttajamme. Kiitos arkkienkeleistäsi, jotka toimittavat tärkeimpiä missioitasi, ja niistä enkeleistä, joille annat erilaisiin elämäntilanteisiimme liittyviä tehtäviä.
Kiitos niistä näkymättömistä lähettiläistäsi, jotka joskus ottavat näkyvän muodon.
Kiitos niistä enkeleistä, joita lähetät luoksemme tuomaan viestiä, auttamaan, johdattamaan ja suojelemaan meitä, ja tarvittaessa taistelemaan taisteluja puolestamme (ilman että itse olemme siitä edes tietoisia).
Ja kohdatessamme enkelin anna kykyä erottaa, onko hän Sinun lähettämäsi vai ’siitä toisesta leiristä’.
Joosuakin halusi varmistaa asian kysyessään enkeliltä ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?”
Auta myös meitä olemaan arkienkeleitä toisillemme. Olemaan herkkiä havaitsemaan, milloin haluat meidän tekevän jotain toisten hyväksi.

Jumala, Sinä kutsut meitä pyhään paikkaan. Paikkaan, jossa voimme kohdata Sinut. Auta meitä hiljentämään mielemme ja sydämemme ja koko olemuksemme tilaksi, jossa voimme kuunnella, mitä haluat meille puhua. Rakkaudenkielelläsi. Miten muuten Sinä voisitkaan meille puhua? Sillä Sinä Olet Rakkaus.

Pyhän kosketus – Petri & Paula

”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee
koskettaa meitä kuin viljaa
sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan
silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus palavan pensaan lailla
Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus kaatuvat vanhat kaavat
Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat
silloin pyhä koskettaa.”

Muut teksti: Ps. 103: 19-22, Ap. t. 12: 5-11 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.

17.9.2018

Ensi pyhän aiheena on Kristityn vapaus. Mitä se oikein merkitsee, itselle ja muille?
Jos lähtisi kiertämään maailmaa tehden galluppia aiheesta, saisi varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Aika yleinen vastaus voisi olla: vapautta ilmaista omaa uskoaan, elää sitä todeksi. Joissain maissa sanottaisiin varmaankin: vapautta lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta ylipäätään, tai vapautta kokoontua kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan yhdessä. Tai että voi seurata Kristusta joutumatta vainotuksi.
Demokraattisissa maissa, joissa nämä ovat itsestäänselvyyksiä, pohditaan oppikysymyksiä ja mietitään ja kiistellään, kenellä on ’se oikea oppi ja totuus’ erilaisissa kristinuskoon liittyvissä kysymyksissä.

Ennakkoluulottomasti – Mitä kristityn vapaus merkitsee sinulle? Itselleni se tarkoittaa (em. meille itsestäänselvien vapauksien lisäksi) mahdollisuutta tutustua eri kirkko- ja seurakuntien opetuksiin ja toimintaan sillä tavoin henkisesti/hengellisesti vapaana, etteivät ennakkoasenteeni tai jumittumiseni johonkin tiettyyn (uskon tai opin) malliin rajoittaisi tai estäisi minua etsimästä ja löytämästä niitä Jumalan aarteita, joita niin idän kuin lännen kirkon vanhat traditiot pitävät sisällään. Ja sen lisäksi myös niitä Jumalan lahjoja, joita harjoitetaan uudemmissa, karismaattisissa suuntauksissa.
Sellainen vapaus on minusta tuntunut tärkeältä siitä saakka kun aloin seurata Kristusta. Vapahtajan Tiellä ja johdatuksessa kulkeminen on minulle kuitenkin tärkeintä. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, siinä olen kokenut ja koen suurimman vapauden. 🙂

Tulin tänä aamuna Bjärka-Säbystä Ruotsista, retriitistä, jossa tällaiseen oli mahdollisuus. Retriitin ohjaajana oli Peter Halldorf, helluntailaispastori ja ekumeenikko, joka on perehtynyt erämaaisien ajatuksiin ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Ja Pyhästä Hengestä myös.

Ekumeniska kommuniteten on Tukholmasta 200 km lounaaseen sijaitseva yhteisö, jonka ylläpitämä ekumeeninen hengenelämä oli kiinnostanut minua kauan; erityisesti se, kuinka koptilainen perinne siellä yhdistyy Pyhän Hengen toiminnan kunnioittamiseen. Pohdin, miten nuo kaksi nivoutuisivat yhteen. Ja miten ekumeenisuutta ylipäätään toteutetaan yhteisössä. Erään Peter Halldorfin Suomessa pitämän luennon yhteydessä kysyin häneltä tätä. ”Tule Bjärka Säbyhyn katsomaan”, hän vastasi.
Eräs ystäväni oli kiinnostunut samasta. Päätimme tehdä tutustumismatkan paikan päälle. Koska kummallakin oli budjetti tiukilla, ilmoittauduimme talonväeksi. Taisi olla v. 2008.
Lähtiessämme oli hyytävän kylmä talvisää (niin ulkona kuin sisällä, sillä kotini lämmitysjärjestelmä ei jaksa kovia pakkasia). Olin eräänlaisessa syväjäädytystilassa ja  toppavaatteet pysyivät päällä vielä laivallakin.
Perille tullessamme vasta lämpenin. (Mahtoiko olla kyse muustakin kuin siitä, että siellä keskuslämmitys toimi? Hengen läsnäolo kun lämmittää usein niin ihanalla tavalla.)

Peter Halldorfia olin kuunnellut aiemmin Hengen uudistus kirkossamme -kesäpäivillä v. 2007. Hänen luentonsa otsikkona oli ’Voimaa Hengestä’. Silloin ajattelin, että tästä haluan kuulla lisää. – Nyt tuli siis vihdoin tilaisuus osallistua hänen ohjaamaansa retriittiin.

Bjärka-Säby Nya Slottet oli tullut tutuksi edellisellä käynnillä, kun siivosimme ystäväni kanssa sen huoneita. Saimme tuolloin myös maistiaiset sikäläisestä jumalanpalveluselämästä, hetkipalveluksista ja messusta.
Tällä kertaa sain ’vain’ olla, syventyä Jumalan läsnäoloon, ilman mitään velvoitteita. Täysin vapaana olemaan, lepäämään ja osallistumaan. Koska kuitenkin olen täysillä mukaan heittäytyjä -tyyppiä, osallistuin kaikkeen tarjolla olevaan – aamukuuden hetkipalveluksesta (laudes) puoli yhdeksän iltarukoukseen (kompletorio) ja kaikkeen siinä välillä, ynnä eilisaamuna klo 04.45 alkaneeseen ehtoollisleivän leipomiseen. 🙂

Ennen Ruotsiin lähtöä laitoin alla olevan galatalaiskirjeen tekstin valmiiksi blogialustalle. Arvelin, että ensi pyhän teksteistä se varmaan puhuttelisi minua eniten – retriittimatkallani taikka sen jälkeen.

Hengen hedelmät – Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5: 22-26)

Runsaasti hedelmiä – Niinhän siinä sitten kävi, että juuri nämä asiat tulivat retriitissä esiin, hetkipalveluksissa, rukouksissa, messuissa, Peter Halldorfin saarnoissa ja puheissa (vägledning). Siellä jaetut Hengen hedelmät olivat kuitenkin niin runsaat, että täytyy sulatella niitä ensin vähän ennen kuin voi laittaa jotain niistä blogiin.

Rakkauden hedelmät –  Tällaista tulee nyt kuitenkin P.H:n opetuksesta mieleen (Ruotsin  kirkkovuoden viime pyhän tekstit liittyivät kuolemaan ja ylösnousemukseen; sillä tavoin myös galatalaiskirjeessä mainittuun vanhan ihmisluonnon kuolettamiseen ja uudessa elämiseen):
– Kun rakastaa Jumalaa – ja pysyy tässä rakkaudessa – siitä seuraa aivan itsestään rakkaus toisia kohtaan.
– Jos rakastat Jumalaa, rakastat toisia, riippumatta siitä millaisia he ovat.
– Rakastaessasi Jumalaa alat nähdä Hänen kuvansa heijastuksen kaikissa ihmisissä. (Siitä voit tunnistaa rakastavasi todella Jumalaa.)   
– Kun painopiste siirtyy itsestä Jumalaan, silloin Jumala pääsee vaikuttamaan kaikessa: siihen miten asennoidumme ja toimimme. Silloin omat sympatiamme eivät enää määrittele sitä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Vaikka tuntisikin enemmän sympatiaa enemmän joitakin kohtaan, ei enää anna omien mieltymysten ohjata sitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Silloin rakkaus vaikuttaa meissä samalla tavoin kohdatessamme heikommassa asemassa olevan kuin sellaisen, jolla asiat ovat paremmalla mallilla.    

Vastuumme – Ennen retriittiin lähtöä olin kirjoittanut blogialustan loppuun: ’Vapauteen liittyy myös vastuu, mutta siitäkin joskus toiste.’
Retriitissä Peter Halldorf toi ihmisen vastuun monella tavoin esiin, ilmastonmuutoksista heikoimmassa asemassa olevista (kuten maahanmuuttajat ja syrjäytyneet, joita taitaa Ruotsissa olla vielä monin verroin enemmän kuin meillä) huolehtimiseen.
Tiivistäen: pieniltäkin tuntuvilla valinnoillamme ja teoillamme on merkitystä – myös siinä Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka Hänellä on meitä varten.

Alla ort.koptil. isä Antonios Samaan soittelee koptilaissäveliä hymynkare suupielissä. Hänestä huokuu samantapaista ystävällistä, lempeää mutta samalla voimakasta levollisuutta kuin useasta Jerusalemissa näkemästäni koptilaisesta veljestä. Heistä on aina tullut mieleen, että he ovat löytäneet Jumalan rauhan ja sen, miten pysyä siinä, vaikka ympärillä olisi millainen vilinä ja hälinä. 🙂

Koptilaisia sävelmiä – Veli Antonios Samaan

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Mark. 7: 5-13.