28.1.2019 – Paastoa käsittelevässä nettiseminaarissa Fasting Transformation Summit (oli katsottavissa ilmaiseksi 7 päivää), useat lääkärit, tutkijat ja muut asiantuntijat kertoivat paastoamisen eduista, erilaisista paastomenetelmistä jne. Seminaarin kokooja ja isäntä, sympaattinen David Jockers, samoin kuin monet haastatelluista, toivat avoimesti esiin uskonsa Kristukseen.
Seminaarissa viitattiin Raamatun henkilöihin, jotka – Jeesus mukaan luettuna – paastosivat (ja rukoilivat). Mainittiin myös, kuinka paastoamista on harjoitettu miltei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös eräät kuulut antiikin hahmot (Hippokrates ja Sokrates jäivät mieleen) paastosivat.

Jos aikoo kokeilla paastoamista, kannattaa ensin selvittää, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Esim. kirjastoista löytyy paastoa käsittelevää kirjallisuutta. Itse en ole lukenut yhtään paastokirjaa; yhden ostin vuosia sitten pääsiäisretriittiä varten,  mutta se odottaa yhä hyllyllä avaamattomana. Ehkä tänä keväänä…

Tapahtuuko paastossa muuta kuin kehon puhdistumista? Kyllä, myös mielen, sielun ja koko olemuksen tasolla tapahtuu muutosta. Aistit herkistyvät ja fokus siirtyy (sitä halutessa) helpommin ’toisille tasoille’. Lyhyesti sanottuna: paastolla on kohottava vaikutus. (Tuo ei ollut seminaarista, vaan omaa pohdintaani.)

Lähemmäs Jumalaa? – Ensi pyhän aihe, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, sai minut miettimään, ovatko omat paastokokeiluni vieneet minua lähemmäs Kristusta ja Hänen kirkkautensa säteilyn kokemista.
Kyllähän noilla asioilla on tietynlainen yhteys; kokonaisvaltaisia olentoja kun ollaan. Fysiologisesti: kun energiaa ei tarvita ruoansulatukseen, sitä vapautuu muuhun. Ja kun kropan, mielen ja tunteiden tasolla on keveämpi olo, on helpompi keskittyä kuuntelemaan ja havaitsemaan Jumalan läsnäoloa, tai ’vain’ viipymään siinä.  

                       

Valo pimeyteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
    Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.  (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Melkein jokaista noista lauseista, tai osaakin niistä, voisi jäädä mietiskelemään, yhtä kerrallaan…
– kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta…
– kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta… muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi…
– kirkkaudesta kirkkauteen…
– tämän saa aikaan Herra, joka on Henki…
– olemme hylänneet kaiken salakähmäisen…
– emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa…
. tuomme esiin totuuden…
– Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa…
– Kristuksen, joka on Jumalan kuva…
– Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse sydämemme…
– näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan…
– se levittää valoaan…

                  

Jumalan kirkkaus – aihe, josta olen usein miettinyt, voiko siitä ylipäätään puhua tai kirjoittaa. Eikö sen äärellä tulisi vain hiljentyä? Ihmetellä itsekseen, ilman sanoja. Raamatun monet henkilöt ovat kuitenkin puhuneet ja kirjoittaneet siitä. Ehkäpä se antaa luvan meillekin mietiskellä sitä myös yhdessä muiden kanssa?
Joka tapauksessa se on aihe, joka vetää minua puoleensa aina ja yhä uudestaan… – kuvittelisin, että koko loppuelämän, kunnes sitä saa ihmetellä ei vain ’kuin kuvastimesta’, vaan – kuten Paavali kuvaa – ’kasvoista kasvoihin’…
’Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Mooses peitti kasvonsa, koska pelkäsi katsella Jumalaa, joka ilmestyi ja puhui hänelle 1. kerran tulen liekissä. Pensaassa paloi suuri, kirkas tuli, mutta itse pensas ei palanut. Voi vain kuvitella Mooseksen häkellyksen.
Myöhemmin Mooses pyysi: ”Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra vastasi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi.”
Ja: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  (2.Moos. 33)

Kunniaa ja kirkkautta – Me suomalaiset emme niin tunteile käännöksissämme; pysytellään turvallisesti kunniassa ja kirkkaudessa. Muiden kielten käännöksissä löytyy Mooseksen pyynnölle ja Jumalan vastaukselle kauniita, tunteikkaita laatusanoja:

Ihanuutta, hyvyyttä, kauneutta – ”Låt mig få se din härlighet.”. ”Jag skall låta all min godhet gå förbi framför dig.”
Toisessa käännöksessä Herra vastaa: ”Jag skall låta all min skönhet gå förbi dig där du står.”
Ihanuutta, hyvyyttä/ystävällisyyttä/laupeutta – ”So lass mich deine Herrlichkeit sehen.”  ”Ich will vor deinem Angesicht alle meine Güte vorübergehen lassen.”
Kirkkautta ja kaikkea hyvyyttä – Engl. ja ranskal. käännöksissä Mooses pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, Hän vastaa antavansa kaiken hyvyytensä kulkea Mooseksen ohi.
” Please, let me see your glory.”  ”I will make all my goodness pass before you.”
Ikuisuuden vastaus: ”Fais-moi voir ta gloire”  L’Eternel répondit: ”Je ferai passer devant toi toute ma bonté.”

Peittämättömin kasvoin – Paavalin ensitapaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa oli dramaattinen: Kristuksen kirkkaus heitti Paavalin (tuolloin Sauluksen) hevosen selästä ja sokeutti 3 päiväksi. Paavalin kirjeistä saa kuvan, ettei tuo ensikohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin hän sai katsella Kristuksen kirkkautta.
Olen usein pohtinut, miten Kristuksen on täytynyt ’säätää’ (minimoida) kirkkautensa säteilyä ihmisolennoille sopivaan määrään ilmestyessään heille.

Monet, jotka ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen ilmestyksessä, ovat kertoneet, kuinka Hänen Valonsa kirkkaus sai heidät lankeamaan polvilleen tai maahan. Mielenkiintoista minusta on se, kuinka Kristus usein ilmestyy sellaisille, jotka eivät todellakaan ole maailmankuvansa tai uskontonsa perusteella Hänen ilmestymistään osanneet odottaa. Mutta koska tuo kokemus, visio tai uni on ollut niin vahva ja todellinen, heidän käsityksensä ja todellisuutensa on sen vaikutuksesta muuttunut kertaheitolla.

Kristuksen kohtaaminen (vision, unen, pyhien kirjoitusten lukemisen tai  kuulemisen kautta tai jollain muulla tavalla) muuttaa ihmisen elämää. Voisi ehkä sanoa, että Kristuksen Valon tuoksu jää ikään kuin leijaliemaan ilmaan.. ei näkyvänä, mutta kuitenkin  läsnäolevana ja vaikuttavana.

                            

Havaitsemmepa Hänen läsnäoloaan tai emme, Hän on kanssamme, elämässämme, sen kaikissa vaiheissa –  suruissa, murheissa, vaikeuksissa, koettelemuksissa, samoin kuin valoisina, iloisina, hyvinä ja onnellisina aikoina.
Tajusin sen vasta monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun omasta mielestäni Häntä eniten tarvitsin. Paavalin sanoin: olin niin tämän maailman sokaisema, etten pystynyt näkemään. Oli kuin kipeät ja surulliset asiat olisivat painaneet liikaa päälle. Niitä sitten yritti paeta tavalla tai toisella, eri ikäkausina eri tavoin.

Jumalan todellisuus – Sen ymmärtäminen, että Jumala todella on – ei vain käsitteinä, vaan todellisena, läsnäolevana, vaikuttavana – voi saada ihmisessä melkoisen valaistumisen aikaan, ei vain mielen alueella, vaan koko elämässä.
Mutta jos se tapahtuu Jumalan Valon vaikutuksesta… – kuten Paavali sanoo: että Hänen Valonsa valaisee sydämemme ja elämämme pimeyden… – miksei Hän yksinkertaisesti anna Valonsa valaista meidän kaikkien sydämet?
Niin että voisimme nähdä elämämme, itsemme. toisemme ja Hänet Hänen Valonsa kautta?
Niin että voisimme oppia tuntemaan sen Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.

Voisiko olla niin, että Jumala antaa pimeyden, vaikeuksien, maailman asioiden, olla osa elämäämme, jotta me alkaisimme etsiä Häntä… Hänen kasvojaan, kirkkauttaan, ihanuuttaan, hyvyyttään, kauneuttaan, ystävällisyyttään, laupeuttaan… – kaikkea sitä, mitä Hän on… kaikkea sitä, millä Hän voi koskettaa ja muuttaa myös meidän elämäämme?
Että Hänen Valonsa voisi täyttää sisimpämme, olemisemme ja toimintamme, ja levitä joka kolkkaan tässä maailmassamme…

Paavali lupaa kirjeessään filippiläisille:
’Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa (på ett härligt sätt/ in der Herrlichkeit/ in glory / avec gloire), Kristuksessa Jeesuksessa.’ (Fil.4:19)
(Uudemman käännöksen mukaan: ’Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.’
Olkoon sitten ’kirkkaudessa’ taikka ’taivaallisen kunniansa rikkaudesta’ – eikö tuossa olekin jotain sellaista, jota haluisi vastaanottaa omaan elämäänsä?

Jumala, auttaisitko meitä näkemään Sinun todellisuuttasi, sitä kirkkautta, hyvyyttä, ihanuutta, mikä säteilee Kristuksesta.   

Kristus, Valomme, säteile elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme, tänäkin päivänä.  🙂 

Nobody Like You – Paul Wilbur (& video luomakunnan ihmeellisestä moninaisuudesta)

”Kaikkien Herra, kumarrun jalkojesi juureen
annan kaikkeni Sinulle, Herra
sieluni kaipaa nähdä, kuka Sinä olet
harso (esirippu) repeää
Pyhä on Kirkkauden Herra
kohotamme äänemme, laulamme Sinulle Kuninkaamme
vain Sinä olet arvollinen, ei ole ketään vertaistasi
laulamme Sinulle Kuninkaamme
ja Herran Kirkkaus täyttää tämän paikan”

Kynttilänpäivän muut tekstit ovat: Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10 ja Luuk. 2: 22-33.

  21.1.2019. Eilisiltana ihailtiin komeaa täysikuuta lapsenlapsen kanssa, joka otti siitä puhelimellani kuvia (joista ohessa yksi).
Tänä aamuvarhaisella koiraa ulkoiluttaessani kuusta näkyi vain pieni siivu. Ajatukset olivat kuitenkin niin muissa asioissa, etten sitä sen enempää miettinyt. Myöhemmin kuulin kuunpimennyksestä, joka olisi ollut nähtävissä kirkkaalla aamutaivaalla vain hetkeä aikaisemmin, jos vain olisin tiennyt ja osannut katsoa…
Tällaisessa ’autuaallisen’ tietämättömyyden tilassa sitä kulkee, kun lukee uutisia vain satunnaisesti. Lohdutin itseäni toteamalla, että onneksi elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaankappaleiden valonäytökset…

Jeesus hämmästyi – Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8: 5–13)

Isä(ntä) oli todella huolissaan palvelijansa puolesta. (Joh.ev:n mukaan kysessä oli hänen poikansa.) Poika tai palvelija, joka tapauksessa hän oli rakas ja tärkeä sadanpäällikölle. Tämän kiintymys ja hätä sairastuneen puiolesta herätti Jeesuksen myötätunnon. Hän oli valmis lähtemään pojan luo, mutta isä(ntä) esteli, sanoi ettei se ole tarpeen, sillä pelkkä sana Jeesukselta riittäisi parantamaan pojan.

Kuvittelen itseäni tuohon tilanteeseen. Jos poikani tai joku muu rakas läheiseni olisi halvaantunut ja kovissa tuskissa ja Jeesus tarjoutuisi tulemaan hänen luokseen parantamaan hänet… pystyisinkö sanomaan Jeesukselle että ei sinun tarvitse tulla, sano vain parantumisen sanat… – no en varmaankaan! Vaikka olisin nähnyt Jeesuksen tekevän kuinka monia ihmeitä tahansa tai kuullut niistä, olisin kyllä varmastikin hädissäni huudahtanut että oi kiitos Jeesus, tule kiireen vilkkaan hänen luokseen!

Jeesus hämmästyi tuon päällysmiehen poikkeuksellisen vahvaa uskoa, jonka kaltaista hän ei ollut maanmiestensä keskuudessa nähnyt. (Matteuksen tekstistä saa kuvan, että tuo päällikkö ei olisi ollut juutalainen, Johanneksen evankeliumissa hän oli kuninkaan virkamies).
Jeesus kohtasi arvostelua, epäluuloa, vastustusta ja vihamielisyyttä tiettyjen israelilaisten taholta – varmastikin paljon enemmän kuin mitä evankeliumeihin on kirjattu. Ja kuitenkin juuri tätä kansaa Jumala oli jo Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtien valmistanut hänen tuloaan varten.
Voisin kuvitella, että tuon virkamiehen uskonilmaisu antoi Jeesukselle voimaa kestää häneen kohdistuneita negatiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja.

Vahvaa ilmaisua – Matteus on ainoa evankelistoista, joka mainitsee Jeesuksen puhuneen israelilaisten ’ulos pimeyteen heittämisestä, itkusta ja hammasten kiristelystä’. Alkoi kiinnostaa tuo ja totesin hieman asiaa tutkittuani, että Matteus tuntui olleen erityisen ihastunut voimakkaisiin ilmauksiin, niin vertauksissa kuin yllä olevan tapahtuman yhteydessä. Matteuksen evankeliumissa itketään ja kiristellään hampaita kokonaista 5 kertaa. (Muistelen joskus lukeneeni, että hampaiden kiristely oli siihen aikaan tavallinen ilmaisu – ei siis Matteuksen itse keksimä.)

Valo, joka on tullut – Pimeydestä Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanoneen:
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”
Miten eri tavoin Matteus ja Johannes ovatkaan kokeneet Jeesuksen opetukset ja kirjoittaneet niistä.

Joillekin sopii sellainen selkeä ’jos teet noin, siitä seuraa sitä ja sitä’ -opetus, jossa on mukana uhkaa, pelotteluakin. Toisia taas koskettaa ja vetää puoleensa Jumalan Rakkauden tunnistaminen. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Mutta varmaan siksi, että Jumala tietää, miten erilaisia olemme, meille on tarjolla yllä olevasa tapahtumastakin 3 erilaista kuvausta (Matt., Luuk. ja Joh.). 

On ihana tietää, että vaikka Vapahtajamme olikin hyvillään löytäessään yhden niin vahvasti häneen uskovan, Hän ei vaadi meiltä tuollaista uskoa tullakseen luoksemme.
Hän tulee niiden luo, jotka kärsivät ja ovat hädissään. Joskus tuska estää huomaamasta Hänen läsnäoloaan, joskus se päin vastoin herkistää havaitsemaan tarjolla olevan avun.

Usko toisen puolesta – Ihana on myös tuo, kuinka Kapernaumin sadanpäällikön usko Jeesukseen riitti pojan parantumiseen. Jeesus ei kysellyt pojan omaa uskoa. Tämä selittää käsittääkseni myös sitä, kuinka henkilöt, joiden puolesta on rukoiltu ilman että he olisivat itse olleet paikalla, ovat parantuneet, tai muuten saaneet jollain ihmeellisellä tavalla avun vaikeaan tilanteeseensa.
Esirukouksissa Jumala taitaakin katsoa esirukoilijan uskoon (vaikka avuntarvitsijan oma usko tietenkin auttaa tilanteessa).

Jumala, anna meille usko Sinun ihmeelliseen, muutoksia aikaansaavaan, parantavaan Voimaasi.  Auta meitä luottamaan Rakkauteesi, joka haluaa meille hyvää, parasta, sellaista, mikä tuo meitä lähemmäs Sinua ja Rakkauttasi.

Kiitos että näet ja kuulet hätämme, tuskamme, kaikki vaikeutemme. Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun, Kristus. Kiitos että olet meitä varten, joka päivä, kaikissa tilanteissa. Kiitos että kuulet meitä, kun kutsumme Sinua apuun. – Kiitos että tulit ja tulet luoksemme. 🙂 

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel

Terve, pimeys, vanha ystäväni
olen jälleen tullut puhumaan kanssasi
sillä pehmeänä hiipivä visio
jätti siemenen itämään nukkuessani
ja aivoihini istutettu visio
pysyy yhä hiljaisuuden soinnissa
levottomissa unissa kävelin yksin
kapeita mukulakivikatuja
katuvalon loisteen alla
käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
kun silmiini iski neonvalon välähdys
joka halkaisi yön ja kosketti hiljaisuuden sointia
ja kelmeässä valossa näin
kymmenentuhatta ihmistä, ellei enemmän
ihmisiä, jotka juttelivat puhumatta
ihmisiä, jotka kuulivat kuuntelematta
ihmisiä, jotka kirjoittivat lauluja
joita äänet eivät koskaan välitä edelleen
eikä kukaan uskaltanut häiritä hiljaisuuden ääntä
”Hupsut”, sanoin, ”te ette tiedä
hiljaisuus kasvaa, kuin syöpä
kuunnelkaa sanojani niin voin opettaa teitä
tarttukaa käsivarsiini niin että voin tavoittaa teidät”
mutta sanani putosivat kuin hiljaiset sadepisarat
kaikuivat hiljaisuuden lähteissä
ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
tekemäänsä neon-jumalaa
ja kyltti väläytti varoittavat sanat
ja sanoi: ”profeettojen sanat on kirjoitettu
metrotunnelin seiniin ja vuokratalojen halleihin”
ja kuiskasi hiljaisuuden soinnuissa

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 10: 17–21, 1. Kun. 8: 41–43 ja Room. 1: 16–17.

               

15.1.2019 – Lumoavan kauniita, vaihtelelevia lumimaisemia viime päivinä täällä eteläisessä Suomessa: puiden oksat vuoroin pitsilumen kuorruttamina, vuoroin raskaiden lumipaakkujen alas painamina, välillä auringonvaloa siivilöivinä tai usvaan kätkeytyneinä, sitten paljaina … kunnes taas uusi k(i)erros…
Hauveli pomppii innoissaan kuin pupu hangilla pitäen huolen siitä, että kuvamuistoja tulee napattua sille sopivilla hetkillä, ei aina silloin kuin itse haluaisi…

Hän ilmaisi kirkkautensa – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.  (Joh. 2: 1–11)

Sa qui turo – l’Arpeggiata and King’s Singers

Ei aavistustakaan siitä, mitä kaverit laulavat (en löytänyt sanoja, joista olisi jotain voinut arvailla), mutta luultavasti jokin vanha kansanlaulu. Harmitonta ilottelua varmaan, onhan mukana Kuninkaan laulajat. Voisi vaikka kuvitella Kaanan häävieraiden iloiseksi jutusteluksi…  🙂

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7 , Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.

ps. Tarkennus siihen, kun Joulun aikaan kirjoitin, että mukavaa kun kristityt viettävät samaan aikaan Joulua ympäri maailmaa: joissain ortodoksimaissa (kuten Venäjällä) Joulun vietossa noudatetaan juliaanista kalenteria, jonka mukaan 25.12. on meidän gregoriaanisessa kalenterissamme 1.7. Näissä maissa Kristuksen syntymää siis juhlitaan meidän Loppiaisenamme. 

pps. Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo loukkaantui pahasti kaaduttuaan. Hän on nyt kuntoutussairaalassa. Esirukouspyyntö: että piispa saa mahdollisimman hyvää hoitoa ja että hän toipuu mahdollisimman hyvin. 

7.1.2019  – Loppiaiseen saakka mukavat ulkoilukelit. Eilen lapsenlapset olivat vanhempiensa kanssa hiihtoretkellä, päivittäin hiihtelivät ja luistelivat. Välillä tulivat peuhaamaan hauvelin kanssa, joka hyppeli ja juoksi riemuissaan valkealla hangella ja välillä työnsi kuononsa siihen. Se oli lapsista hassua ja hauskaa, kuten takaa-ajoleikitkin.
Tämänaamuinen sula ja märkä lumi auttoi varmaan osaltaan kouluun- ja töihinpaluuta monessa perheessä. – Kiitollinen on olo hyvistä joululomasäistä! 🙂 

                                                        

Jeesus, Johannes ja Henki – Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”   (Matt. 3: 13–17)

Jordan-joella – Tuona päivänä Jordan-joki sai uuden merkityksen. Ihmisiä oli tullut jatkuvana virtana Johanneksen kastettavaksi, mutta nyt Johannekselta tuli pyytämään kastetta se, josta hän oli sanonut fariseuksille, ettei ollut kelvollinen edes avaamaan hänen sandaalinnauhojaan.
Voi kuvitella Johanneksen hämmennyksen. Ei tämän näin pitäisi mennä! Mutta Jeesus totesi rauhallisesti, että juuri näin.

Taivaat aukenivat heidän yllään. Mahtoivatkohan Johanneksen opetuslapset ja muut joelle  tulleet nähdä, mitä siinä tapahtui? Jotain valkeaa – kuin kyyhkynen – laskeutui  taivaasta… asettui Jeesuksen ylle… – Jumalan Henki.
Entä ääni, joka kuului taivaasta. Miltä kuvittelet sen kuulostaneen? Lempeältä, jylisevältä, myhäilevältä, autoritääriseltä, rakastavalta…? 
Itse kuvittelen, että siinä yhdistyi Rakkaus ja Voima. 

Jeesus ja Taivaallinen Isä – Uskon Jeesuksen ottaneen taivaasta kuuluneet sanat vastaan kuin vahvistuksena sille, minkä jo tiesi. Olihan hänellä ollut läheinen suhde Taivaalliseen Isäänsä lapsesta lähtien. Tästä kertoo esim. hänen vastauksensa vanhemmilleen Joosefille ja Marialle, kun nämä olivat etsineet häntä 3 pv:n ajan ja löytäneet vihdoin 12-vuotiaan poikansa temppelistä:  ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”                 

Rakkauden sanat –  Joka kerran lukiessani tuon kohdan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” tulee mieleeni, kuinka Taivaallinen Isämme haluaa sanoa saman meille jokaiselle: sinä olet rakas tyttäreni/poikani, johon olen mieltynyt.
Monet asiat, mm. suhteet omiin vanhempiin ja muihin lapsuudenajan ihmisiin voivat vaikuttaa siihen, missä määrin pystyy ottamaan nuo sanat omikseen. 
Voitko uskoa, että Jumala todella rakastaa sinua? Että Hän todella on mieltynyt sinuun?

Isän rakkaus – Vaikka sain lapsena kokea isäni rakkautta ja hyväksyntää, kesti pitkään ennen kuin (aikuisena) vakuutuin siitä, että Taivaallinen Isäni rakastaa minua. Joillakin taas on aivan päinvastaiset kokemukset. – Eiväthän nämä asiat aina yksi yhteen mene.
Ja kuitenkin: miten merkityksellinen asia onkaan, että voi uskoa ja tuntea olevansa tärkeä, ainutlaatuinen ja rakas Luojalleen!
Ja kuinka kovasti Hän tahtookaan meidän tietävän, kuinka valtavasti Hän meitä rakastaa!

Pyhä Henki, Jumalan Henki, avaisitko taivaat, laskeutuisitko meidänkin yllemme? Toisitko meille jokaiselle vakuutuksen siitä, kuinka rakkaita ja kallisarvoisia me kaikki olemme Taivaalliselle Isällemme. Huolimatta siitä, mitä itse asiasta ajattelemme.
Luojamme, auttaisitko meitä vastaanottamaan sitä, mikä joskus voi tuntu niin vaikealta vastaanottaa. Sillä siinä me muutumme, Sinun Rakkaudessasi. 

Oh the Deep, Deep Love –  Audrey Assad & Fernando Ortega

”Kuinka syvä onkaan Jeesuksen Rakkaus
laaja, mittaamaton, rajaton, vapaa
se vyöryy ylitseni kuin valtameri
kaikessa täyteydessään
allani, joka puolella ympärilläni
Rakkautesi virta johtaa eteenpäin
johdattaa kotiinpäin
korkeuksiin, levon kirkkauteen
Jeesuksen syvä, syvä Rakkaus
on minulle taivaiden taivas
se kohottaa minut kirkkauteen
sillä se kohottaa minut Sinun luoksesi
levitköön ylistys rannalta toiselle
kuinka Hän rakastaa meitä
muuttumattomana, ikuisesti” 

Mitä jos… – Jeesus tuli joelle,missä Johannes teki työtään, sitä mihin hän oli saanut kutsumuksen ja johdatuksen. Jeesus pyysi Johannekselta kastetta.
Mitä jos Jeesus muuttaisi elämäsi virtaa… tulisi luoksesi – vaikka kesken päivän askareiden – ja pyytäisi sinua tekemään jotain Hänen hyväkseen?
Miten reagoisit? Mitä tekisit?
Sanoisitko Jeesukselle, että ei tämän näin pitänyt mennä.
Sanoisiko Jeesus sinulle, että juuri näin.

Muut tekstit: Ps. 89: 19–22, 27–30, Jes. 42: 1–4 ja Tit. 3: 4–7.

1.1.2019. Selvittiin hauvelin kanssa sen ensimmäisestä Uuden Vuoden aatosta, huokaus. Kiitokset viranomaisille kehotuksesta jättää myrskyvaroituksen vuoksi aaton ilotulittamiset väliin. – Kotikylässä kyllä paukkui, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Ja kun oli riittävästi rauhallista ääntä ja läsnäoloa sisällä, ulkoa kuuluva räiske ei tuntunutkaan niin huolestuttavalta hauvan korvissa…                    

Valonäytös taivaalla – Kiitokset myös Espoon kaupungille: upea oivallus oli korvata ilotulitus lasersvaloesityksellä! Toivottavasti muutkin sellaiset kaupungit ympäri maailmaa, jotka haluavat juhlia näyttävästi Uutta Vuotta, ottaisivat mallia. – En tiedä oliko kaikkien aikojen ensimmäinen uudenvuodenaaton laservaloshow, mutta – jos nyt on pakko laittaa kalliita virityksiä taivaalle – niin oli tämä  joka tapauksessa hieno ekoteko!
Ehkä kaupungin päättäjät joskus vielä miettivät vielä fiksumpia tapoja käyttää Uuden Vuoden juhlistamiseen varatut summat kuin heittää tai heijastaa ne taivaalle. Kuten esim. ilahduttamalla ja helpottamalla jollain tavoin vähäosaisten elämää! 

                          

Kuninkaan tähti – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.   (Matt. 2: 1-12)

Hallitsija Betlehemistä – Vanhassa Testamentissa on lukuisia Messias-profetioita, jotka viittaavat Jeesus Nasaretilaiseen ja hänen elämäänsä, syntymäpaikasta lähtien, kuten yllä olevassa. – Monet aikamme juutalaiset ovat kertoneet, että noita profetioita lukiessaan heidän silmänsä avautuivat ja he ymmärsivät, että Jeesus sittenkin oli ja on Messias. 

Sydänten hallitsija – Israelin kansa torjui Jeesuksen, koska heillä oli Messiaasta toisenlainen mielikuva ja toiset odotukset. Odotettiin suurta sankaria, joka vapauttaisi kansan vieraan vallan alta.
Tulikin lähimmäisenrakkautta opettava Rauhanruhtinas, jonka vapautustyö on sisäistä, ja sitä kautta ulkoisiinkin olosuhteisiin heijastuvaa. Hän vaikuttaa ihmissydämissä, erityisesti niissä,  jotka sitä tahtovat.

                                 

Vallan valta ihmismieleen – Miten täysi vastakohta Juudean kuningas Herodes olikaan sille vastasyntyneelle Kuninkaalle, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet tervehtimään; niin  luonteeltaan, intresseiltään kuin toiminaltaan.
Suunnaton vallan- ja kontrollinhalu sekä pelko niiden menettämisestä hallitsivat Herodeksen olemusta ja johtivat hänet mielivaltaiseen toimintaan. (Jokaisella aikakaudella – meidänkin – tuntuu olevan omat herodeksensa.)

Tähti merkkinä – Idän tähtietietelijöillä oli selkeä päämäärä: he katsoivat taivaalle nähdäkseen, koska todellinen Kuningas syntyisi maailmaan. He halusivat lähteä osoittamaan kunnioitustaan taivaallisen profetian täyttäjälle. Viisautensa lisäksi heillä oli nöyrä (ei nöyristelevä) mieli: he eivät menneet kumartamaan vallassa olevaa suureen palatsiin, vaan polvistuivat yksinkertaisessa asumuksessa pienen lapsen edessä.

Taivaallista opastusta – Joku on luonteeltaan harkitsevainen, ei hätiköi tai säntäile sinne tänne, vaan katsoo ja miettii ensin. Miten hieno etu ja apu päämäärän saavuttamisessa. Mutta joskus voi olla että jää turhankin pitkään tuumailemaan. 
Toinen taas, spontaanimpi ja helposti innostuva, saattaa herkemmin tehdä nopeita päätöksiä, joita sitten myöhemmin harmittelee.
Itämaan tietäjillä oli se tähti, joka näytti tietä erämaassa. Eikö olisikin aika hieno asia, jos meilläkin olisi – ei vain suurten asioiden edessä vaan joka päivä – taivaallinen tiennäyttäjä? 
Lliikennevalot, joissa vihreä olisi merkkinä että ideasi on hyvä/jatka vaan/kaikki OK. Punainen pysäyttäisi miettimään jonkin aikeen tarpeellisuutta tai haittoja, ja ehkä saisi heti alkuunsa tai jossain vaiheessa laittamaan stopin päälle.  
Ja selkeästi tulkittavissa oleva tienviitta osoittaisi, miten päästä perille.  

Navigaattori – Kerran viedessäni ystäviä Israelin pyhiinvaellusmatkalle poikani toimi pikkubussimme kuljettajana. Heprealaisia tienviittoja katsellessaan hän totesi, että mitäs jos ostettaisiin navigaattori. Siihen hän sitten laittoi koordinaatit, joiden avulla helposti löydettiin aina päämääräämme. Koordinaatit ovat edelleen navissa (en tiedä miten ne siitä poistaisin). Kun täällä Suomessa haluan hakea jonkun siihen tallentamani osoitteen, tulee ensin lukematon liuta koordinaatteja. Ne eivät kerro minulle mitään muuta kuin että näiden avulla silloin mentiin ympäri Israelia…

Johtotähtemme – Maailman Valo, anna Valosi säteillä teillämme. Sinun Valosi voittaa synkimmänkin pimeyden. Sinun Valosi on niin kirkas ja selkeä, että se auttaa etsivää ja eksynyttäkin löytämään perille.
Ole Kristus meille liikenemerkkinä, tienviittana taivaallisena navigaattorina! Johdata elämäämme ja tekemisiämme oikeaan suuntaan tänä Uutena Vuotena! Johdata meitä hyviin, kirkkaisiin päätöksiin ja tekoihin. – Eikö tämä maailma silloin muuttuisikin enemmän Sinun mielesi mukaiseksi?
Suo meille sydän, joka etsii ja kaipaa Valoasi ja Rakkauttasi. Ohjaa meitä luoksesi, tuntemiseesi. Niin paljon pyyntöjä… – mutta kiitos että olet meitä varten. Kiitos että olet taivaallinen Oppaamme ja Johtotähtemme! 🙂

3 erilaista versiota ’Juhlimaan tulkaa’ -laulusta:

O come, all ye faithful

Juhlimaan tulkaa

ja rytmikäs a cappella -versio O Come, All Ye Faithful – Pentatonix

Muut tekstit:  Ps. 72: 1-3, 8-12, Jes. 60: 1-6 ja  Ef. 3: 2-9.

Valoisaa, kirkasta ja onnellista alkanutta vuotta! 

 

27.12.2018.  Valkea Joulu saatiin kuin saatiinkin tänne eteläiseenkin Suomeen, ihanaa – tuo se kyllä vaan oman tunnelmansa joulupäiviin! Vaikka lumet jo näyttävät jo haihtuvan, jouluaika jatkuu, ev.lut. tradition mukaan Loppiaiseen, ort. ja kat. perinteen mukaan vuoden vaihteeseen. – Hyvältä tuntuu ajatus, että huolimatta perinteiden eroista ja siitä, mikä  Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta oli, voimme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. 

                         

Alkuvoimista ja perinnäisistä käsityksistä – Ensi pyhän teksteistä haluan laittaa tähän evankeliumin lisäksi myös alla olevat kohdat Galatalais- ja Kolossalaiskirjeistä. Niissä kummassakin on evankeliumi kiteytetty vähän toisenlaiseen, mutta tiiviiseen pakettiin. Niissä on myös paljon mietiskeltävää – etenkin sellaisille, jotka (kuten minä) ovat etsineet Jumalaa erilaisilta poluilta.

Jumalan lapsia ja perillisiä – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal. 4: 3–7)

                         

Lapsi merkkinä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
    Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
    Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. (Luuk. 2: 33–40)

Profeetat Simeon ja Hanna olivat kauan odottaneet saavansa nähdä Messiaan. Hanna oli vuosikymmenet (ehkä kaikki nuo mainitut 84 v.) palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Vihdoin uskollinen odottaminen palkittiin.                                               

Toivomista ja odotusta – Ennen joulupäiviä eräs tuttu huokaisi, ettei lapsensa tahdo pysyä nahoissaan joulunodotusjännityksessään. Aika yleinen ilmiö, eikö vaan? Mutta myös meidän aikuisten keskuudessa: vähäinenkin odotusaika voi joskus tuntua ikuisuudelta, oli kyseessä sitten pieni tai suuri asia. – Ehkäpä voisikin seuraavan kerran, kun kärsimättömyys ja hermostuminen nostaa päätään, ajatella Hannaa… 

Tähdenlento ja manteli – Ennen Joulua näin kirkkaalla iltataivaalla tähdenlennon. Koska parhaillaan mietin taivaallisia asioita, päätin ottaa tähdenlennon ikään kuin vahvistuksena ajatuksilleni (jotka siten kohosivat vielä enemmän taivaallisiin…)
Aamulla, joulupuuron äärellä ajatukset taas olivat ihan maallisissa – iloisissa hetkissä rakkaitten kanssa. – Juuri kun olin todennut, kuinka nuorimmaiseni oli niin monena perättäisenä vuotena saanut mantelin, että varmaan nytkin… tunsin jotain kovaa hampaitteni välissä – mantelin! – Nyt siis kuului toivoa – kuten tähdenlennon nähdessään. Mitä toivoisin? En ihan heti keksinyt.

Joulun rauha – Jouluaatto yllätti terveyskeskus-, klinikka- ja apteekkireissuilla. (Aattopäivässä oli kuitenkin se etu, ettei ollut pitkiä odotusaikoja.) – Silti, vaikkemme olleet aavistaneet, että tulisi tällainen käänne, se rauha, joka puoliltapäivin oli julistettu Suomen Turusta, tuntui laskeutuneen yllemme niin vahvana, ettei sitä karistanut Hkiin ajot, läheisen anteeksipyytelyt (kun koki pilaavansa aatonvieton) eivätkä toimenpiteet. Iloitsimme keskustan jouluvaloista, hiljaisesta liikenteestä ja jouluaattona työtään tekevien ihmisten ystävällisyydestä. Ja siitä, mikä loppujen lopuksi oli tärkeintä: saatiin tarpeellinen hoito.
Jouluateria maistui ehkä vielä paremmalta kuin olisi muuten maistunut, kun vihdoin iltakahdeksalta istahdettiin pöydän ääreen. – Kuten kuljettajana toiminut poikani jälkeenpäin totesi: tästähän joulussa on kyse, toisen rinnalla kulkemisesta, tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakas Jumala, antaisitko Rauhasi pysyä, kulkea mukana, sisällämme, joka päivä, kaikessa, kaikkialla… – hei, siinähän se mantelitoive tulikin!

                        

Yhdeksi – Millaisia ovat odotukseni/odotuksesi Uuden Vuoden kynnyksellä? Maallisia vai taivaallisia?  (Kumma kuinka tuntuu että pitäisi laittaa lainausmerkit tuohon taivaallisia -sanaan… ettei tuntuisi liian hurskaalta…  mutten laita. Eihän maallinenkaan tarvitse lainausmerkkiä.
Mutta ovatko asiat todella joko maallisia tai taivaallisia?
Eivätkö Joulun tapahtumat kerro juuri siitä, kuinka taivaallinen ja maallinen tulivat yhdeksi? Ja siitä, kuinka taivas on läsnä, kanssamme, silloinkin, kun emme sitä huomaa?
Kyse on siitä, mitä huomaan, mille teen tilaa sisimmässäni.

Kristus, auta ja rohkaise meitä tunnistamaan ja tunnustamaan Sinut, Lunastajamme. Jos kompastummekin, kiitos että nostat meidät ylös. Sinä tulit meitä varten, ja olet meitä varten.
Se on ihmeellinen lahja, taivaallinen lahja, annettu meille maan päällä kulkeville, hapuileville ja kompuroiville.
Jumala, auta meitä Hannan tavoin odottamaan, että saamme nähdä Sinun kirkkautesi.
Anna meille sydän, joka haluaa kiittää ja ylistää Sinua, ja kertoa – niille, jotka eivät ole vielä kuulleet – lapsesta, joka tuli merkiksi. Rakkauden, rauhan ja sovinnon merkiksi.

Alla 1600-luvulta peräisin oleva pyhiinvaelluslaulu

Maria durch ein Dornwald ging – Freiburger Spielleyt

”Maria kulki halki orjantappurametsikön  
Kyrie eleison
jossa ei ollut 7 vuoteen ollut lehtiä
Jeesus ja Maria.
Mitä Maria kantoi sydämensä alla?
Pientä lasta, vailla kärsimystä.
Kun lapsosta kannettiin metsän halki
puhkesivat ruusut oksiin.
Mikä lapsen nimeksi tulee?
Hänen nimekseen tulee Kristus.
Se oli hänen nimensä jo alun alkaen
Kuka kastaa lapsen? Pyhä Johannes.
Mitä lapsi saa kummilahjaksi?
Taivaan ja koko maailman
saa lapsi kummilahjakseen.
Kuka on vapahtanut maailman?
Sen on tehnyt tuo Kristus-lapsonen.
Hän on vapauttanut maailman”

Ja tässä linkki Lautten Compagney’n esittämään hienoon versioon (joka ei suostunut tähän tallennettavaksi):  https://www.youtube.com/watch?v=GD4Ttw0-JfA

”Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Käy halki ruusupensaikon,
joka vailla lehvää, kukkaa on. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Ketä kantaa alla sydämen?
Pyhää Vapahtajaa ihmisten. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Näin metsän halki kulkeissaan
saa kaikki ruusut puhkeemaan. Jeesus ja Maria.”

Muut tekstit: Ps. 71: 14–19, Jes. 25: 1, 4–5 ja Jes. 49: 13–16.

Valoisaa ja siunattua Uutta Vuotta 2019!

                          

17.12.2018 – Eilen ihastutti ohut puuterilumikuorrutus metsässä, tänään hurmaannuimme hauvan kanssa pehmeästä lumivaipasta, joka oli yön aikana laskeutunut maahan. – Miten iso muutos voikaan tapahtua yhdessä yössä!

– Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. (Luuk. 2: 1-20)

                              

Betlehemin paimenet – Valitessani joulutekstiä blogiin totesin, että sekä joulupäivän, – yön ja -aamun evankeliumiteksti on sama. Jouluaamun tekstissä on vain lisänä vielä, kuinka paimenet lähtivät Betlehemiin ja palasivat sieltä.

Ulkona taivasalla päivät pitkät työtään tekevillä paimenilla piti olla kaikki aistit valppaina suojellessaan laumaansa. Muuten lampaat saattoivat joutua villieläinten saaliiksi, erityisesti pimeän tullen. 
Puhuivatkohan nuo jouluyönä lampaitansa vartioivat paimenet taivaalliselle Kaitsijalleen, kuten aikoinaan samoilla laidunmailla paimentanut virkaveljensä Daavid?
Daavidista tuli urhea soturi ja kuningas, joka toi Jumalan liitonarkun Jerusalemiin. Hänen kaltaistaan jotkut juutalaiset vieläkin odottavat kansansa pelastajaksi, messiaaksi.

Kirkkauden ympäröimät – Jouluyönä lampaitaan vartioivat paimenet saivat nähdä kuninkaiden Kuninkaan, joka tuli tuomaan uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. Rauhanruhtinaan, josta enkelit kiittivät Jumalaa laulaen:  Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tuo yö oli noille Betlehemin edustalla työvuorossa olleille paimenille ihmeellinen: he saivat kokea taivaallisen kirkkauden. He saivat tervehtiä maailmaan syntynyttä Vapahtajaa sekä kertoa Marialle ja Joosefille, mitä enkeli oli hänestä sanonut. – Heitähän voisi oikestaan kutsua ihan ensimmäisiksi evankelistoiksi, ilosanoman tuojiksi… 

Kaipuu sisällämme – Uskon että syvälle sisimpäämme on laitettu kaipuu voida  kokea Taivaan Todellisuutta, olimmepa siitä tietoisia tai emme.  Mutta… mehän voimme! Taivaan Kirkkaus ja Jumalaa ylistävät enkelit ovat ympärillämme.
Tänäkin Jouluna me voimme yhtyä enkelten kanssa laulamaan kiitosta ja  paimenten lailla ihmetellä sitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi eläinsuojaan ja nukkui ensimmäisen yönsä härän ja aasin syöttökaukalossa.
Ja voimme myös kertoa ilon, toivon ja rauhan sanomasta niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet mutta kaipaavat kuulla…

If I Were A Shepherd – LightTheWorld

”Jos olisin paimen polvistuisin seimen eteen
vaikkakin halpana ja vieraana
lahjani olisi olisi sydämeni
jos olisin paimen löytäisin vastasyntyneen nukkumassa
ja sanoisin nöyrän rukouksen
jos olisin yksi idän viisaista matkustaisin kaukaa
seuraten tuota suurta tähteä kunnes löytäisin lapsen
jos olisin yksi idän viisaista toisin hienoimman lahjani
ja lupaukseni seurata häntä
jos olisin enkeli oi kuinka iloitsisin
laulaisin kirkkaimmalla äänelläni
”Kunnia Jumalalle”
jos olisin enkeli yhtyisin taivaalliseen kuoroon:
”ylistys Jumalalle, Hän lähetti meille Kristuksen
hoosianna Hänen nimelleen”
en ole paimen, en matkustava tietäjä
enkä laulava enkeli mutta rakastan Häntä
olen Hänen opetuslapsensa
valitsen rakastaa ja seurata Häntä
seurata Hänen käskyjään Hänen nimessään
olen opetuslapsi”

’Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä’. – Ehkäpä Luukas kirjoitti tuon kohdan innoittaakseen myös meitä tutkiskelemaan tapahtunutta sydämissämme, ihmettä, joka tapahtui tuona yönä.
Jumalan Poika tuli maailmaan tekemään kaiken uudeksi, solmimaan uuden liiton Jumalan ja meidän välille. Rakkauden liiton.

Joulun ihme – Vaikka Joulun aika olisikin täynnä elämää ympärillä, jokainen voi ehkä kuitenkin löytää myös hiljaisia hetkiä, jolloin tekemisemme lakkaa, ja puhe.  Hetkiä, jolloin voi mietiskellä sitä, mitä Jumala tekee, ja miten Hän on kanssamme. Kuulostella, miten Hän puhuu sydämiimme.
Voisimmeko – kaiken yhdessäolonkin lomassa – hiljentyä hetkisiksi mietiskelemään Marian lailla Joulun ihmettä?
Ja sitä, miten Joulun Ihme on läsnä elämässämme juuri nyt.

Eipä Maria varmaankaan osannut odottaa, että hänen lapsensa syntyisi eläinsuojassa. Olihan enkeli kertonut heti alkuun lapsesta, että ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua” (Luuk.1:32-33).
Ja nyt paimenet kertoivat enkelin sanoneen, että hän on Vapahtaja, Kristus.

Taivaallinen suunnitelma – Väliäkö maallisilla olosuhteilla, tässä on kyse taivaallisen suunnitelman toteutumisesta. Jumala tietää parhaiten, miten asiat järjestää, tämänkin. Hänen käsissään on tämäkin hetki, ja kaikki tuleva. – Jotenkin näin voisin kuvitella Marian ajatelleen.

Voisimmeko mekin – elämämme olosuhteista ja tilanteista riippumatta – Marian lailla luottaa siihen, että myös meidän elämämme on Suuremmissa Käsissä, ja osa, tärkeä osa, Taivaallista Suunnitelmaa? 

Rakas Jumala, kiitos Pojastasi, jonka annoit meille Vapahtajaksi, Valoksi koko maailmalle. Kiitos, että Hänessä ja Hänen kauttaan punoit ja punot läheisen suhteen meihin. Annoit meille niin ihmeellisen ja suuren lahjan, ettei mikään maallinen asia voi sitä ylittää. Yhteyden, Rakkauden liiton, jonka ihmeellisyyden salaisuudesta ja voimasta saatamme aavistella vain vähäsen, ikään kuin pieninä aavistuksenhippusina kerrallaan. Taivaasta laskeutuvina hiutaleina, jotka eivät sula eivätkä peitä, vaan sulattavat peitteitä ja kuorrutuksia sydämemme ympäriltä. Sillä Rakkauden aikaansaama muutos on hyvää.

Kristus, kiitos että tulit. Ja kiitos että tulet. Kiitos että teet meissä muutostyötäsi, jotta voisimme kasvaa Sinun kaltaisuuteesi.
Anna meidän tänä jouluaikana löytää Valosi itsestämme ja toisistamme.  Auta meitä välittämään sitä ja Rakkauttasi lähimmäisillemme. – Kiitos Sinulle Kristus.

What Child is This? – Mitch Fewell (?)

Muut jouluaamun tekstit: Ps. 98: 1-4, Jes. 9: 1-6, Hepr. 1: 1-6 ja Room. 1: 2-4.

Valoisaa, iloista ja siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa meille kaikille!

10.12.2018.  Kristus tulee uudelleen… – Evankeliumikirjasta: ’Hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ’hengelliseen tulemiseensa’ viittaa 3. adventtisunnuntain lat.kiel. nimitys ’adventus spiritualis et sanctificationis’.

Kertokaa mitä kuulette ja näette – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”   (Matt. 11: 2-10)

Vastauksena vankeudessa olevan Johannes Kastajan kysymykseen Jeesus pyysi kertomaan Johannekselle, mitä tämän opetuslapset näkivät tapahtuvan: perantumisia, henkiin heräämisiä, ilosanoman julistamista. Näistä Johannes saisi vahvistuksen: Jeesus, jonka hän oli tunnistanut jo äitinsä kohdussa sekä aikuisena kastaessaan tämän Jordan-joella, oli todellakin odotettu Messias.

Usko ihmeisiin voi tuntua monesta vaikealta. Epäilijät ovat taipuvaisia etsimään niille järjellä ymmärrettäviä selityksiä.
Jeesuksen tekemiä ihmeitä oli aina muita ympärillä todistamassa, mitä tapahtui.  Omaisia, kylän/kaupungin asukkaita, opetuslapsia jne.
No, jos Jeesus tekikin ihmeitä, se oli silloin, 2000 v. sitten. Mitä sitten?

Kuolleista herättäminen on ehkä ihmeellisimpiä ja vaikeimmin uskottavimpia ihmeitä.
Eräs ystäväni kertoi naisesta, joka heräsi kuolleista viime syyskuussa, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Tässä Siilinjärven paikallislehden artikkeli aiheesta:  

https://www.uutis-jousi.fi/laakarit-totesivat-eila-karjen-kuolleeksi-syyskuussa-kaksi-kuukautta-tapahtuman-jalkeen-karki-on-toipunut-hyvin/?fbclid=IwAR3ixjrcLbIG_imuWWKJYhAYnqNCBYEB7dz6EtKjkewvqwMfImBjNOlfggM#.W_EVOalNc9T.facebook

Kristuksen ilmituomista – Mitä vastaat, jos joku kysyy sinulta, miksi uskot Jeesukseen, tai kolmiyhteiseen Jumalaan? Mitä jos joku kysyy, mistä voit tietää, onko Jeesus Kristus todella Jumalan lupaama Messias?
9-osaisessa dokumenttisarjassa Christ Revealed haastateltiin eri alojen edustajia (tutkijoita, teologeja, arkeologeja jne), jotka kertoivat, kuinka olivat päätyneet uskomaan, että Jeesus Kristus on ylösnoussut, Vapahtaja ja Messias. Monet heistä (ent. ateistitkin) olivat tulleet vakuuttuneiksi tästä tutkimalla historiallisia todistusaineistoja, henkilökohtaisen kokemuksensa kautta tai Raamatun tapahtumiin liittyvien arkeologisten löytöjen perusteella.

Jumala tuntee meidät – Minusta on ihanaa, kuinka monella tavalla Jumala voi vetää meitä ihmisiä tuntemiseensa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää: eikö Hän, joka on meidät jokaisen luonut erilaiseksi, ainutlaatuiseksi yksilöksi, tietäisi, miten erilaisten asioiden kautta voimme vakuuttua siitä, mitä Hän on ja mitä Hän tekee: kenelle se on loogista, älyllistä kirjoitusten ja dokumentoitujen aineistojen tutkimista, kuka tarvitsee henk.koht. kokemuksen Hänen läsnäolostaan, kuka ihmeparantumisen, kuka vakuuttuu nähdessään tai koskettaessaan jotain konkreettista Jeesukseen tai hänen elämäänsä liittyvää.
Tulivathan Jeesuksen opetuslapset ja seuraajatkin vakuuttuneiksi eri tavoin (Tuomas, Nikodemos, Paavali jne).

Christ Revealed -dokumentissa eräs haastatelluista totesi, että on hyvä miettiä ja selvittää itselleen, miksi uskoo Jeesukseen. (Ihan senkin vuoksi, ettei häkeelly, jos joku yllättäen sitä kysyy. Kun on selvittänyt itselleen asian, ei tarvitse kokea kysymystä hyökkäyksenä, jonka vuoksi asettautuu puolustusasemiin, vaan voi vastata ihan luontevasti ja levollisesti, kuin puhuisi mistä tahansa muusta elämään luonnollisena osana liittyvästä asiasta. Christ Revealed -dokkarissa annetaan eväitä tähän. Ja myös faktatietoa niille, jotka ovat halukkaita käymään keskusteluja mm. ateistien tai mormonien kanssa.
Eräs teologi kertoi, kuinka hän kutsuu näitä toisinuskovia luennoilleen, jotta hänen opiskelijansa voisivat esittää heille kysymyksiä. Opettajan mukaan tämä selkeyttää ja vahvistaa oppilaiden omaa uskoa ja vakaamusta; uskoa Jumalaan ja siihen, miten Hän on toiminut ja toimii maailmassa.
Eräässä haastattelussa todettiin, kuinka sillä on suuri merkitys, miten asiat esitetään. Jollain tavalla esitettynä asia voi saada myönteisen vastaanoton, jollain toisella tavalla esitettynä samaan asiaan saatetaan reagoida aivan toisin.  

Kristus, avaa silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, mitä ja miten Sinä haluat meidän näkevän ja kuulevan.
Auta meitä näkemään lapsen silmin, auta näkemään Valosi myös toisissamme.
Anna Valosi säteillä kaikille ja kaikkialle täällä maan päällä, myös meidän kauttamme. Kiitos, että toit meille Hyvyyden ja Valon.  🙂 

Do You Hear What I Hear – LIGHTtheWORLD

Videon alkuteksti: ”On olemassa sellaista valoa, jonka voi nähdä vain lapsen silmin” 

”Sanoi yötuuli pikku lampaalle:
näetkö mitä minä näen?
ylhäällä taivaalla, pikku lammas
näetkö mitä näen:
tähden, joka tanssii yössä
sillä on yhtä pitkä häntä kuin leijalla
sanoi pikku lammas paimenpojalle
kuuletko mitä kuulen
soiton taivaissa, paimenpoika
kuuletko mitä minä kuulen
laulun korkealla puiden yläpuolella
äänen, joka on meren kokoinen
sanoi paimenpoika mahtavalle kuninkaalle:
tiedätkö mitä minä tiedän
palatsisi seinien sisällä, mahtava kuningas
tiedätkö mitä minä tiedän
lapsi, lapsi värisee kylmässä
viedään hänelle hopeaa ja kultaa
sanoi kuningas ihmisille kaikkialla:
kuunnelkaa mitä minä sanon
rukoilkaa rauhaa ihmiset kaikkialla
kuunnelkaa mitä sanon
lapsi, lapsi nukkuu yössä
hän tuo meille hyvyyden ja valon
hän tuo hyvyyden ja valon”

3.12.2018 – ’Et saa minua kiinni’ – Lapsenlapset olivat viikonloppuna käymässä. Leikkivät koirani kanssa. Sisälläkin oli kivat leikit, mutta vasta pihalla koira oli omassa elementissään: se juoksi isoa ympyrää sellaista vauhtia lasten ympärillä, ettei sitä millään olisi voinut saavuttaa. Se ohitti heidät yhä lähempää ja nautti silminnähden voittamattomuudestaan. Sillä oli vähintäänkin yhtä hauskaa kuin meillä jotka katselimme sen menoa.

Alla olevassa evankeliumitekstissä on jotenkin samantapaista, saavuttamatonta: siitä ei oikein saa kiinni. Se kiertää ympärillä eikä oikein suostu kiinni otettavaksi. Näin ainakin itse koin. Se sisältää niin paljon sellaista, mitä tällainen pieni ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan. Taivaiden voimat järkkyvät….  tiedetään Jumalan Valtakunnan olevan lähellä… Ihmisen Poika saapuu kaikessa kirkkaudessaan… ja Hänen saapuminsensa tulee koskemaan kaikkia…  

Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
    Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”  (Luuk. 21: 25-36)

Tämä on kyllä tosi vahvaa tekstiä. Saattaa olla pelottavaakin joidenkin mielestä. Ei Jeesus siinä kuitenkaan pelottele, vaan kertoo vain tulevista tapahtumista ja kehottaa olemaan valmiina, kun ne alkavat toteutua.
Kukaan ei tiedä, milloin Ihmisen Poika saapuu. Hänen tulemisestaan on puhuttu ja sitä on odotettu jo 2000 v:n ajan. Minusta tuntuu kuitenkin, että niiden 14 v:n aikana, joina olen seurannut kristittyjen puheita ja kirjoituksia, tuntuu että mitä mielettömämmäksi tämän maailman meno muuttuu (ja miten paljon onkaan muuttunut noidenkin vuosien aikana), sitä vakuuttuneempia monet tuntuvat olevan siitä, että Hänen tulonsa on lähellä.

Joulua kohti mentäessä tulee mieleen huuruiset pikkujoulujuhlat ja valtaisa joulunalustouhotus siivouksineen, lahjojen ostamisineen/tekemisineen ja ruoanvalmistuksineen (vaikka tuntuukin siltä, että ihmiset ovat viime vuosina aika lailla rauhoittuneet em. asioiden suhteen). Miten totaalisesti ne voivatkaan viedä ajatukset pois siitä, miksi ja kenen kunniaksi me itse asiassa Joulua vietämmekään.
Miten Hänen Valonsa ja Rakkautensa pääsisi tunkeutumaan kaiken tuollaisen lävitse sydämiämme lämmittämään? 

Koetan ymmärtää Jeesuksen lausetta: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.” – Siis sekö, jolle Jeesus puhui, vai se, joka aikanaan tulee näkemään taivaiden voimien järkkyvän?
Mutta… mitä jos se olisikin – kaikkien näiden lukuisien kuluneiden vuosisatojen jälkeen – juuri nyt maan päällä elävä sukupolvi…? Mitä sitten…?

Rukouksesta voimaa – Jeesus kehottaa rukoilemaan voimaa kestää tulevat tapahtumat. Minusta se on hyvä neuvo ihan milloin vain, kaikkina aikoina. Sillä kaikki me joudumme elämässämme kohtaamaan tilanteita, joihin tarvitsemme voimaa ylhäältä.
Paras juttu minusta on, kun huomaa ja muistaa, että Voimanantajan puoleen voi aina kääntyä,  24/7. Hänen, joka rakastaa meitä niin valtavan paljon tahtoo meidän parastamme.

San Damianon osuuskunnan adventinajan toivotuksessa ollut Kyrillos Jerusalemilaisen (315-386) puhe puhutteli minua, erityisesti hänen runolliset kuvauksensa Kristuksen 1. ja 2. tulemisesta. Sain luvan laittaa sen tähän blogiin:

Kirkkauden Kuningas, auta meitä jättämään turhat touhut ja keskittymään olennaisimpaan. Näkemään kirkkaasti mikä on tärkeintä.
Kiitos että tulet! Ja kiitos että Olet! 🙂

Born on Christmas Day – One Voice Children’s Choir

”Eräänä kirkkaana tähtiyönä
maailma täyttyi rakkaudella
ihana näky, Valo joka hohti ylhäältä
enkelit kuuluttivat Kuninkaiden kuninkaan
pyhää nimeä
tämä on voiman ja kirkkauden tarina
kolme viisasta polvistui rukoilemaan
tähti oli johdattanut heitä
siinä Hän makasi, Jouluyönä syntynyt
ilon Hän toi, Kuningas
riemuitkoon jokainen laulu
ja joka sydän lauloi: kuule taivaan äänen sointi
Hän täytti maailmamme rakkaudellaan
ja taivaallinen laulu kuului ylhäältä
Kristus syntyi, Herra syntyi Joulupäivänä”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Hoos. 2: 20-22 ja 1. Piet. 1: 13-17.

Siunattua adventinaikaa!

26.11.2018 – Adventti kohta alkamassa – ihanaa! Ja miten hieno marraskuu onkaan ollut: ei tietoakaan räntäsateista. Nytkin aurinko kurkkaa pilvien välistä valkeaksi värjäytyneeseen maahan.
Tuleekohan lunta Jouluksi, tuumaili lapsenlapseni eilen kulkiessamme niityn halki kulkevaa rapisevanhuurteista polkua. Saa nähdä. Sitä odotellessa etsitään jokaisesta päivästä jotain kaunista ja jotain josta saamme iloita ja olla kiitollisia, jooko?
Palatessamme hiekkatielle tyttö teki kärrynpyöriä ja hauveli hyppeli. Kyllä, kummallakin kyky nauttia täysillä juuri tästä hetkestä! 🙂

Hän tulee luoksesi lempeänä – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
    Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!    (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika – Monikohan noista Jeesusta seuraavista ja ympäröivistä ihmisistä mahtoi tietää, että tämän nasaretilaisen puusepän kasvatti-isä oli kuningas Daavidin jälkeläinen? Kansan Pelastajan, Jumalan Voidellun, kun oletettiin kirjoitusten mukaan tulevan Daavidin suvusta.
Oli miten oli, tuossa kaupunkia lähestyvässä kulkueessa leijui vahva odotusten ja toiveiden ilmapiiri. Jännitystä, riemua: tässä saapuu Messias, kauan odotettu Jumalan lähettämä Kuningas, joka saisi aikaan sen muutoksen, jota kaivattiin.

Punaista mattoa – Wikipedian mukaan varhaisin maininta punaisen maton käytöstä löytyy Aiskhyloksen kirjoittamasta näytelmästä: kuningas Agamemnon kävelee vaimonsa Klytaimnestran yllyttämänä punaisen maton poikki, vieden näin jumalilta kunnian menestyksellisestä taistelusta.
Punainen matto oli muinoin – ja on edelleen – kunnioituksen osoitus maan hallitsijaa/päämiestä kohtaan.

Espalla – Joskus 10 v. sitten kävelin ulkomaalaisen ystävän kanssa Hgin Esplanadilla. Erään rakennuksen edessä oli musta kiiltävä auto ja ympärillä joka suuntaan tähyileviä miehiä mustissa poplareissa, tummat aurinkolasit päässä (ihan kuin jostain vanhasta amerikkal. elokuvasta). Päätimme jäädä katsomaan, kuka näin tärkeä henkilö sieltä saapuisi. Punainen matto levitettiin ulko-ovelta limusiinin eteen. – Pian ovesta astui ulos silloin presidenttimme Tarja Halonen miehensä Pentti Arajärven käsikynkässä. Pariskunta harppoi kadun poikki piittaamatta tuon taivaallista matosta, autosta ja turvamiehistä.
Näin meillä, totesin. 

Pariisiin kokoontui toissa su:na (11.11.) 70 maan johtajaa 1. maailmansodan loppumisen 100-vuotismuistopäivän pääjuhlaan. Valtiojohtajat eivät – Trumpia lukuun ottamatta – käyttäneet autokyytiä siirtyessään Élysée-palatsista muistomerkin luo, vaan kävelivät sateisessa säässä 2 km Champs-Élysées’n bulevardia Riemukaarelle. Ei punaisia mattoja, vaan sateen kastelemia katukiviä pitkin.
Trumpin edetessä autokaravaanissaan eräät protestoijat heittivät vaatteita yltään haluten siten ilmaista, etteivät näe hänen toimintaansa rauhaa edistävänä. 

Toivoa pelon sijaan – Emmanuel Macron piti vahvan puheen Riemukaarella. Sanoi mm. että historia voi joskus toistaa traagisia kuvioitaan ja heikentää rauhan perintöä. Ja että Ihmisten tulisi rakentaa mieluummin toivoa kuin pelkoa toisiaan kohtaan.

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak.9:9)

Rauhanruhtinas ei kaivannut mitään erityisjärjestelyjä kunniaansa korostamaan saapuessaan Jerusalemiin. Hän istuutui vaatimattoman työjuhdan, aasin varsan selkään. Jotta profetia täyttyisi.
Ja – vaikkeivät ihmiset Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi niin ajatelleetkaan – vaatteet ja oksat, joita he riemuissaan heittivät hänen eteensä, toimittivat punaisen maton virkaa – eivät ihmisen kunniaksi, vaan Jumalan, joka oli lähettänyt heille Vapahtajan. Ja meille. 

Millaisena sinä  haluaisit Jeesuksen tulevan luoksesi? Viisaana, voimakkaana, turvallisena, rakastavana, kaikkitietävänä, häikäisevänä, opastavana, vapauttavana, puolustavana, suojelevana, parantavana, lohduttavana… ? Jos sinun pitäisi valita yksi adjektiivi (noista tai jokin muu), mikä se olisi?
Vaikka nuo kaikki ovat hänen ominaisuuksiaan, juuri nyt minua puhuttelee tuo profeetan sana ’lempeänä’.

Hän tuntee meidät – Ajattelen, että Kristus tulee luoksemme juuri meille tarkoitetulla tavalla, meidän tarpeidemme mukaisesti. Hän näkee ja tuntee meidät jokaisen. Hän tietää toiveemme ja kaipuumme, puutteemme ja tarpeemme. Ja kaiken lisäksi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Se on minusta melkoisen verraton juttu!

Adventin ilo – Millaiset sitten ovatkaan ajatuksemme ja toiveemme Jeesuksen tulemisesta luoksemme, on kyse merkittävästä asiasta. Joidenkin mielestä ei olekaan sen tärkeämpää kuin henkilökohtainen suhde Kristukseen.
Jumala haluaa olla meihin läheisessä yhteydessä. Hän lähetti Poikansa punomaan ehjäksi jälleen tuon katkenneen yhteyden ja kaiken, mikä on särkynyt yhteyden katkeamisen vuoksi. Siinä ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta tämänkin adventin ajaksi. – Hoosianna! 🙂

11408 jaetta armoa – Kun hain Raamattu.uskonkirjat. net -sivustosta Jesajan tekstiä nähdäkseni, olisiko siinä juuri nuo profeetan sanat lempeästä ratsastajasta, tapahtui sama, joka joskus aiemminkin on sattunut:
Jes.62:10-12:n sijasta ilmestyi  sivulle otsikko Johanneksen ilmestys 22. Ja alle jae: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa (Ilm.23:21), toistuen yli 11 tuhatta kertaa:
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa………………………
11408 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.

Tuota jaetta edeltävä jae liittyy – kuinka ollakaan – Jeesuksen tulemiseen:
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!  (Ilm. 23:20)

Kiitos Jeesus että tulit ja tulet Valoksemme, Vapahtajaksemme, Ystäväksemme. Kiitos Rakkaudestasi.
Kiitos että kuljet kanssamme. Opeta meille kulkemaan Sinun mielesi mukaisesti. Auta meitä löytämään sydämistämme ilo ja kiitollisuus, juuri nyt ja joka päivä, olosuhteistamme huolimatta, tai niiden vuoksi. Hoosianna! 🙂 

In Dulci Jubilo – Mike Oldfieldin sovituksena ja esittämänä:

Ja tässä Johann Sebastican Bachia vähän perinteisemmin:

 Muut 1. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

ps. Aloitin tänään taas uutispaaston, kun totesin että tuppaa tulla noita poliittisia juttuja tähän blogiinkin…