2.3.2020. Eilen heräsimme yllätykseen: lunta maassa! Hauveli loikki riemuissaan mäellä, jonka lumipeite riitti juuri ja juuri muutamaan pulkkalaskuun. Tänään lumi oli poissa. Olisi siitä mieluusti nauttinut pitempäänkin… 🙂
*******
Jos voit – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.” (Mark. 9: 17-29)
Mikä totaalinen pudotus ihmeellisestä, pyhästä kokemuksesta takaisin maan pinnalle, tämän maailman todellisuuteen: Jeesus oli juuri palannut takaisin alas kirkastusvuorelta Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa, ja mitä siellä odottikaan: hälisevän ihmisjoukon keskellä lainoppineita väittelemässä niiden opetuslasten kanssa, jotka olivat jääneet vuoren juurelle odottamaan. Ja epätoivoinen isä, jonka poika sai rajuja, hengenvaarallisia kohtauksia, eivätkä opetuslapset olleet kyenneet auttamaan häntä.
Pelkoa ja hätää, pettymystä ja häpeää, syyttelyä ja puolustautumista – monenlaisia vahvoja tunteita oli ilmassa.
Pietari, Jaakob ja Johannes ajattelivat varmaan, että olisimmepa saaneet rakentaa ne majat sinne vuorelle ja jäädä sinne. Kauas tällaisesta vaatimusten ja tyytymättömyyden ilmapiiristä. Miten täydellinen vastakohta sille rauhalle, jota vuorella koimme; siellä tunsimme, että mitään ei puuttunut. (Mark.9:2-10)
Jeesukselle palaaminen aivan toisenlaiseen ilmapiiriin oli varmaan myös haasteellista. Eivätkä pojan isän sanat tainneet asiaa helpottaa: ” Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!”
Jos sinä jotakin voit… – isän toiveikkuudesta oli enää vähän jäljellä.
Mietin usein, millaisella äänensävyllä Jeesus mahtoi lausua sanansa ”Jos voit?” Ei varmastikaan loukkaantuneena tai uhoamalla, sillä ei hän kärsinyt heikosta itsetunnosta tai näyttämisen tarpeesta. Kärsimättömänäkö?
Joskus ajattelen, että tuo ’jos sinä jotain voit’ saattoi tuntua Jeesuksesta jopa huvittavalta (ei ylimielisesti, vaan pelkästään ajatuksena huvittavalta). Olihan hänen Isänsä juuri vahvistanut hänelle ja vuorella olleille opetuslapsille hänen taivaallisen identiteettinsä. – Mitä ei voisi Jumalan Poika, joka oli tullut tekemään Isänsä töitä?
Sairaan pojan isän sanat saattoivat tehdä Jeesuksen myös surulliseksi. Olihan hän keskustellut vuorella profeettojen kanssa siitä, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan, ja sanonut niille kolmelle kanssaan olleelle opetuslapselle: ”Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa.”
Kuuliko Jeesus pojan isän sanoissa ” jos sinä jotakin voit!” alkusoiton sille, mitä oli tulossa?
Halveksuntaa ja pilkkaa Jeesus joutui kokemaan vangittuna Herodeksen luona, kun ei suostunut tekemään jotain ihmettä Herodeksen silmien edessä ja kun tämä alkoi kohdella häntä sotilaidensa myötävaikutuksella halveksuvasti ja tehdä hänestä pilkkaa. Samaa Jeesus koki ylipappien taholta, vankityrmässä ja vielä Golgatallakin.
Se ei ollut kuitenkaan kaiken loppu, vaan uuden alku: ristiä seurasi ylösnousemus.
Ajattelen kaikkia niitä, jotka ovat kokeneet väheksyntää, halveksuntaa, pilkkaa tai kiusaa, lapsena kotona tai koulussa, aikuisena työpaikalla tai muissa ympyröissä. Niitä, jotka sen seurauksena kamppailevat masennuksen, toivottomuuden, näköalattomuuden tai jopa itsetuhoajatusten kanssa.
Kunpa mahdollisimman moni sellainen, joka on löytänyt toiveikkuuden, ilon ja voiman elämäänsä Ylösnousseen kautta, voisi olla rohkaisijana toivonsa kadottaneille kertomalla oman tarinansa.
Jeesus lohdutti pojan isää, kun näki tämän tuskan ja hädän lapsensa puolesta. Hän rohkaisi isää sanoen tälle nuo ihmeelliset sanat: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” – Johon pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Tuo on minusta niin kaunis kohta. Jeesus rohkaisee uskomaan ja haluaa auttaa uskossaan epävarmaa. Riitti, että avuntarvitsija kääntyi Jeesuksen puoleen ja pyysi tätä auttamaan häntä, epäuskoista.
Efesolaiskirjeen mukaan Jumala on uskon antaja: “Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” (Ef.2:8)
Aika moni meistä on tainnut huokaista tai huutaa Jumalalle jotain samantapaista kuin tuo pojan isä. Kun epätoivoisesti on halunnut muttei vai ole jaksanut uskoa Hänen apuunsa.
Tuo huudahdus riitti kuitenkin Jeesukselle, hän vapautti pojan vaivastaan.
Opetuslapset olivat ihmeissään:: miten me emme pystyneet auttamaan poikaa?
Jeesuksen vastaus ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella” jää vähän arvoitukselliseksi. (Matteuksen evankeliumissa on lisäys: ”Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.”).
Uskon rukousta – Ehkäpä Jeesus tarkoitti, että rukouksen intensiteetillä oli merkitystä. Ja sillä, millainen suhde on Jumalaan. Jeesus vietti paljon aikaa Isänsä kanssa, rukoillen ja kuunnellen Hänen tahtoan. Yhteisestä ajasta syntyi läheinen, luottavainen suhde taivaalliseen Isään. Jeesus rukoili uskoen ja luottaen Isän tahtoon ja sen mukaisesti.
Rakas Jumala, kiitos siitä, että Sinä voit ja tahdot auttaa meitä. Kiitos myötätunnostasi ja huolenpidostasi. Vahvista uskoamme. Kiitos että tulet luoksemme, jaksat meitä, rakastat meitä. 🙂
Muut tekstit: Ps. 25: 1-10, 2. Kun. 20: 1-7 ja 1. Kor. 10: 12-13.