19.1.2026. Mistä ammennat voimaa jokaiseen päivään? Mikä virvoittaa sinua? Mikä tuo ilon ja rauhan sisimpääsi?
Viimeaikaiset maailman tapahtumat ovat olleet sitä luokkaa, että kantautuvat jo tällaisen uutispaastoa yli 3 v. pitäneenkin korviin. Kun rukouksessa kysyin, tulisiko minun taas ryhtyä seuraamaan uutisia, ymmärsin saamastani vastauksesta ettei se tee (tunneihminen kun olen) hyvää sielulleni. Tärkeimmistä asioista saan kyllä tiedon lähimmiltäni (joista eräs vahvisti juuri äsken asian ja kannusti jatkamaan uutispaastoa).
Yhä merkityksellisemmäksi käy se, millaisten asioiden annamme vaikuttaa ja muokata ajatuksiamme ja tunteitamme. Ja sen huomaaminen ja huomioiminen, mikä vie ja mikä päinvastoin antaa voimaa. toivoa ja innostusta,
Jos voin hyvin, voin välittää hyvää oloa myös läheisilleni ja niille lähimmäisille, joita kohtaan. Sen sijaan että keskittäisin huomioni esim. maallisen vallan mittelöihin, haluan katsoa Häneen, joka sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt.28: 18).
Tämän viikon evankeliumi kertoo kuinka Jeesus kohtasi naisen kaivolla. Nainen sanoi että he, samarialaiset, odottavat Messiasta. Jeesus vastaa naiselle: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” Jeesus sanoo myös, että vedestä, jota hän antaa, tulee sen vastaanottajassa ”lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Kristus haluaa kohdata myös meidät, ja sanoa meille: ”Minä se olen.” Hän haluaa ilmaista meille, että Hän on kanssamme. Hän haluaa virvoittaa meitä ikuisen elämän vedellä.
ja Hän haluaa antaa meille oman Rauhansa. (Joh.14;27) Hän haluaa antaa sisimpäämme niin vakaan Rauhan, että sitä eivät maailman tuulet huojuta. Sellaisen Rauhan voimme löytää, kun katsomme Häneen; siihen mitä Hän on ja mitä Hän voi, ja pysymme Hänen Voimansa ilmapiirissä.
.💧💧💧💧💧💧💧
Kalliosta kumpuaa vettä – Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa! Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan. Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä. He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Ps. 105:2–5, 39–42
Koko erämaan vaelluksensa aikana israelilaiset saivat kokea, kuinka Jumala piti heistä huolta.
Hän teki ihmeitä, jotta he saivat ravintoa. Ihmeellisellä tavalla Hän tarjosi heille vettä autiomaassa, kun he olivat janoisia.
Tänäkin päivänä Hän tekee ihmeitä siellä, missä uskotaan Häneen ja käännytään Hänen puoleensa. Käsitykseni on, että Jumala haluaisi auttaa meitäkin paljon, paljon enemmän kuin osaamme pyytää, toivoa ja uskoa.
Anna meille vettä – Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: ”Anna meille vettä juotavaksi.” Mooses kysyi heiltä: ”Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?” Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!” Herra sanoi: ”Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.
2. Moos. 17:1–6
💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧
Elämän vettä – ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”
Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.
Ilm. 22:16–17
Alfa ja Omega – Johanneksen ollessa Patmos-saarella vankina hän näki monia ilmestyksiä. Niistä viimeisimmässä Johannes kuulee enkelin välityksellä suuresti rakastamansa Opettajan yllä olevat sanat. Jeesus ilmoitti siinä mm. myös, mitä tulee tapahtumaan, kun hän palaa maan päälle:
”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” (Ilm.22:12-13)
Ikuisen elämän vettä – Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”
Joh. 4:5–26
Jaakobin kaivo – Tämä evankeliumikohta puhuttelee minua joka lukukerralla eri tavoin. Tällä kertaa pysähdyin Jaakobin kaivon kohdalla. Siellä Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Mutta miksi tuota kaivoa pidettiin (ja yhä pidetään) Jaakobin kaivona?
Kantaisä Abrahamin pojanpoika ja Iisakin poika Jaakob osti aikoinaan maata läheltä Sikemiä
(= nyk. Länsirannalla sijaitseva Nablus) ja rakensi sinne asumukset perhekunnalleen sekä karjasuojat eläimilleen,
Sen maapalstan, jolle hän siellä pystytti telttansa, hän osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemiltä ja hänen veljiltään, Hamorin pojilta. (1.Moos.33:19)
Todennäköisesti Jaakob kaivautti paikalle myös kaivon, jotta hänen perhekunnallaan ja suurella karjalaumallaan olisi turvattu vedenlähde.
💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧💧
Kaivolla Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. – Mikä olikaan samarialaisten tausta?
Wikipedian mukaan samarialaisten ryhmä syntyi, kun osa muinaisista israeliiteista irtaantui juutalaisista erilliseksi kansakseen. Heidän harjoittamansa uskonto, samarialaisuus, perustuu Tooraan ja on hyvin juutalaisuuden kaltainen, mutta samarialaiset eivät itse pidä sitä juutalaisuuden suuntauksena vaan itsenäisenä israelilaisena uskontona.
Samarialaisten Toorassa on jonkin verran eroavaisuuksia juutalaisten Tooraan, joista olennaisin koskee Garissiminvuorta ja sille rakennettua temppeliä Jerusalemin sijaan.
Tästä siis johtui, että samarialaisnainen mainitsi juuri tämän seikan, kun eteen oli tullut ainutlaatuinen tilaisuus puhua juutalaismiehen kanssa, jonka hän lisäksi oli todennut profeetaksi: ”Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”
Jeesus sanoi naiselle: ”Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme.”
Lukemattomat toisuskoiset ovat kertoneet rukoilleensa vuosikausia uskontonsa oppien mukaan, mutta kyse ei ole ollut henkilökohtaisen suhteen luomisesta rukouksen kohteeseen, vaan ulkoa opittujen rukousten toistamisesta. Kunnes Jeesus on ilmaissut itsensä heille, ja näin he ovat tulleet tuntemaan Jumalan, joka haluaa olla henkilökohtaisessa suhteessa luotujensa kanssa. Ja he ovat lähteneet seuraamaan Kristuksen viitoittamaa tietä.
Jumala on henki, Jeesus totesi naiselle, ”ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Jeesus sanoi: ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.”
Taivaallinen Isämme, anna tämän olla aika, jolloin yhä useammat meistä alkavat rukoilla Sinun tahtosi mukaisesti. Ohjaa meitä Hengelläsi, auta meitä ymmärtämään Sinun suunnitelmiasi.
Kristus, suo meidän nähdä Sinun taivaallinen voimasi tänäkin päivänä, täällä, keskuudessamme, tämän maailman keskellä.
Kiitos että olet kanssamme, ja että aina voimme kääntyä puoleesi, kaikessa, kaikissa tilanteissa.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛