12.5.2025. Miten ihana päivä tänään onkaan ollut: heleänsininen taivas ilman ainuttakaan pilvenhattaraa. Aurinko on kutsunut lämmöllään kaikenlaisia pörriäisiä esiin; surina käy kun ne lentävät touhuissaan sinne tänne.
Tuli mieleen, kuinka paljon tuli nuorempana ’suristua’ sinne tänne, ja kuinka kaikki touhutus tuntui silloin tärkeältä. Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä enemmän mietin, mikä on todella tärkeää ja olennaista. Mihin on hyvä keskittyä, ja mistä on viisasta luopua. Siihen toivon ja pyydän Jumalan johdatusta, ja toivon että Hän muistuttaa minua tekemään niin silloin kun itse unohdan. 🙂
**********************
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126
Näitä jakeita tekee mieli lausua niin tämän päivän Israelin, Gazan ja koko Lähi-idän tilanteeseen kuin Ukrainaan, ja joka puolelle missä kyyneleet virtaavat uhkan, pelon, kärsimyksen, surun ja menetysten vuoksi. Että Herra kääntäisi näiden kohtalon, niin että kyyneleiden sijaan virtaisivat virvoittavat vedet. Että näissä maissa voitaisiin iloita uuden aikakauden, rauhan ajan, alkamisesta.
Vaikka miltä tilanteet näyttäisivät – taikka juuri sen vuoksi – voimme rukoilla, että Jumala suojelee, varjelee ja tuo Hänen rauhansa sydämiin. Että Hän johdattaa kääntymään puoleensa, kuuntelemaan ja seuraamaan Hänen johdatustaan kaikissa tilanteissa.
Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40:26–31
Mikä ihana lupaus erityisesti elämäntilanteensa uuvuttamille: Luojamme ei väsy auttamaan luotujaan; Hän virvoittaa väsyneet ja antaa voimaa heikoille.
Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, kohoavat siivilleen kuin kotkat, he eivät uuvu eivätkä väsy. Tästä Häntä kiittää myös psalmin kirjoittaja:
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. (Ps.103:5)
Kotkaan viitataan useissa raamatunteksteissä, erilaisissa yhteyksissä (myös uhkana ja varoituksena). Itseäni puhuttelee erityisesti se, kuinka Luojamme sanotaan kantavan luotujaan siivillään, kuten Mooseksen kirjassa:
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. (5.Moos.32:11)
Kun kerran (n. 18 v. sitten) olin lähdössä Afrikkaan missiomatkalle, koin tuona aamuna Taivaan Isän sanovan, että matkustaisin Hänen siivellään. Se tuntui minusta oudolta. Eihän Jumalalla ole siipiä, ajattelin epäuskoisena. Tulikohan tuo todella Jumalalta? – En tuntenut tuolloin paljoakaan Raamattua, varsinkaan Vanhaa Testamenttia, enkä ollut kuullut enkä lukenut, että siinä puhutaan Jumalan kuljettavan siivillään.
Myös koin Taivaan Isän sanovan, että Hän halusi tuolla matkalla opettaa minua luottamaan Häneen. Tuon päivän aikana sain kokea moneen kertaan, kuinka todella matkustin koko matkan Hänen siivellään. ja kuinka vaikea minun oli luottaa Häneen, kun tilanteet näyttivät mahdottomilta. Moneen kertaan Hänen piti muistuttaa minua siitä, mitä olinkaan tuolla matkalla opettelemassa. – Ehkä kerron joskus toiste tuosta luottamusopetusmatkasta. 🙂
Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
Hepr. 13:12–16
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
Joh. 16:16–23
Jeesuksen puheen tuossa evankeliumikohdassa voisi mielestäni ymmärtää tarkoittavan yhtä hyvin sitä, kuinka hän ilmestyisi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan, kuin sitä aikaa, jolloin opetuslapset olisivat jo jättäneet maallisen elämänsä. Ymmärtääkseni tuota paremmin luin, mitä Jeesus oli aiemmin sanonut ja huomasin, että hän puhuu vuoroin kummastakin.
Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan kertomalla, miten hän menisi valmistamaan sitä, mikä heitä odottaisi maanpäällisen elämän jälkeen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen, (Joh.14-1-3)
Luvatessaan opetuslapsilleen Pyhän Hengen, Jeesus viittaa heidän tehtäväänsä, johon he ryhtyisivät hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14:16-20).
Jeesus tiesi, että hänet tultaisiin kohta vangitsemaan ja että hänet surmattaisiin. Hän tiesi, millaisen murheen valtaan opetuslapset joutuisivat, Siksi oli niin tärkeää puhua heille rohkaisun sanoja.
”Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh.14:28-29)
Luin noita aiempia Johanneksen evankeliumin tekstejä, koska Jeesuksen sanat ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” ovat mielestäni lupaus siitä, että Jeesus tulisi ilmestymään opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan. Tämän viikon evankeliumiteksti on kuitenkin sijoitettu pyhään, jonka aiheena on Jumalan kansan ikävä taivaan kotiin.
Olipa miten tahansa, Jeesuksen sanat ”minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” koskettavat minua syvästi.
Ajattelen, että tuo pätee kaikkiin, jotka ovat kohdanneet ja/tai oppineet tuntemaan ylösnousseen Kristuksen. Siitä syntynyttä iloa, luottamusta ja rakkautta ei kukaan voi riistää.
Uusi paavi, Leo XIV, sanoi 1.puheessaan: ”Olemme kaikki Jumalan käsissä. Kuljemme ilman pelkoa yhdessä eteenpäin, Jumalan kädessä ja käsi kädessä toistemme kanssa. Me olemme Kristuksen opetuslapsia. Kristus kulkee edellämme, maailma tarvitsee Hänen valoaan. Ihmiskunta tarvitsee Häntä sillaksi voidakseen löytää (reach) Jumalan ja Hänen rakkautensa. —
Kulkekaamme kaikki yhdessä kohti sitä kotimaata, jonka Jumala on meille valmistanut.”
**********************
Alla olevalla videolla soi se versio, jota kuuntelin 20 v. sitten, kun olin alkanut ottaa ensimmäisiä uskonaskeleitani (vaikka olinkin tuolloin vielä osittain aktiivisena new age jutuissa).
Mutta nuo alkuvuosien ylistyskappaleiden versiot tuntuvat ”oikeilta”, koska ne resonoivat sisimmässäni. (Vähän samalla tavoin kuin tietyt sinfoniat ym. klassisen musiikin kappaleet, joista minulla on LP-vinyylilevyt ja joita kuuntelin nuorena: ainoastaan Herbert von Karajanin johtamana ne edelleen soivat korviini ”oikealla tavalla ”, sillä tavalla kuin ne upposivat nuorena sieluuni.)
Eagle’s Wings – Hillsong Worship
”Täällä minä odotan, että Sinä asuisit minussa, sitä rukoilen
täällä minä kaipaan Sinua, kätke minut rakkauteesi, niin että lankean polvilleni
tahdon tuntea Jeesuksen yhä lähemmin
tule, elä minussa, ota koko elämäni
tule, hengitä minuun, niin minä nousen ylös kotkan siivillä ”