Joonan merkki
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.  Matt. 16:1–4

Fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesukselta merkkiä taivaasta. Millaista merkkiä he mahtoivat toivoa? Salamaa, jyrähdystä, auringonpimennystä? Vai jotain sellaista, mille ei löytyisi mitään järjellä ymmärrettävää selitystä?
He halusivat saada selville, mikä Jeesus oikein oli miehiään. Hän paransi ja teki ihmetekoja, mutta miten? Ovatko nämä teot peräisin Jumalalta?
Hän oli äskettäin ruokkinut 4000 miestä vaimoineen ja lapsineen seitsemällä leivällä ja parilla pienellä kalalla (Matt.15:32-39). – Miten ihmeessä hän sen teki? Todistakoon meille taivaanmerkein, onko hänellä sellaisia voimia, joiden voisimme nähdä olevan taivaallista alkuperää.

1990-luvulla olin innostunut taivaanmerkeistä. Kävin astrologiakursseilla, hankin alan kirjallisuutta, opettelin tulkitsemaan planeettojen sijaintien ja liikkeiden merkityksiä ja laadin läheisteni syntymäkarttoja nähdäkseni, löytyisikö niistä jotain sellaista, mikä voisi auttaa minua ymmärtämään paremmin heidän elämänsuunnitelmaansa.

Olihan se mielenkiintoista. Mutta sitten elämääni tuli jotain, jonka koin monta vertaa paremmaksi, elävämmäksi, vaikuttavammaksi ja todemmaksi. Hän, joka 2000 v. sitten sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä, kutsui tielleen. Kirjat ja kartat menivät energiajätekeräykseen. Koin että olin löytänyt elämääni niitä verrattomasti paremman ja luotettavamman Oppaan.

Odotanko Häneltä jonkunlaista konkreettista merkkiä siitä, että Hän on mukanani kaikessa,  joka päivä, hyvinä ja vaikeina hetkinä? Ehkä. Olisihan se mukavaa saada jälleen jotain ihan konkreettista varmistusta.  Mutta kuitenkin riittää, että tiedän Hänen olevan. Hän on vakuuttanut minut siitä, ja olen siitä tavattoman kiitollinen. Luulen, että minun muuten olisi vaikea uskoa, sen verran minussa nääs  (valitettavasti) on epäilevää tuomasta (tai fariseusta tai saddukeusta), joka pyytää todistusta.   

Jeesus vastasi fariseuksille ja saddukeuksille, että taivasta he kyllä osaavat lukea, mutta eivät aikojen merkkejä. Erään papin saarnan mukaan aika-sana tuossa kohtaa ei tarkoita kronologista aikaa, vaan kairos-aikaa. Kreikankielisellä sanalla kairos kuvataan mm. sellaisia erityisiä hetkiä, jolloin Jumala kutsuu lähelleen, kutsuu tekemään tärkeitä valintoja tai päätöksiä elämän suhteen.
Itse olen aina ajatellut, että Jeesus viittasi Joonan merkillä siihen, että samoin kuin Joona oli 3 päivää valaan vatsassa ja tuli sieltä takaisin ihmisten ilmoille, Jeesus nousisi kolmantena päivänä kuolleista.

Joka tapauksessa toivoisin kaikille meille kykyä olla herkästi kuulolla, sydän vastaanottavaisella moodilla, kykyä havaita milloin ja miten Luojamme meitä kulloinkin kutsuu lähelleen, miten Hän haluaa meitä ohjata ja opastaa.
Hän tekee sitä niin monin tavoin. Joillekin Hän puhuu erityisesti Sanan kautta, Joitakin Hän koskettaa (ylistys)musiikin kautta. Jotkut voivat kokea, kuinka Hän on mukana, kun he palvelevat ja auttavat toisia. Jotkut voivat kokea Hänen läsnäolonsa ja ammentaa siitä voimia rukoukseen tai meditaatioon hiljentyessään. Joku voi kokea kaikkien näiden kautta uskonsa tulevan vahvistetuksi ja ravituksi. 

Tärkeintä kai olisi, että uskomme olisi niin vahvalla perustalla, etteivät sitä muiden mielipiteet tai sanomiset tai omat epäilevät ajatuksemme horjuttaisi. Niin vahva uskon perustus taitaa tulla vain Jumalan vaikutuksen kautta.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, vahvistaisitko uskoamme niin että voisimme tehdä sellaisia valintoja ja päätöksiä, joita toivot meidän tekevän. Jotta voisimme elää niin, että saisimme kokea, kuinka taivasten valtakunta on lähellä. ja keskellämme.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Mistä me saamme voimaa tehdä kaikkea hyvää, kuten Kolossalaiskirje meitä kehottaa? Entä mistä voisimme ammentaa kestävyyttä ja kärsivällisyyttä? Kirje vastaa siihen: Jumalan kirkkauden voimasta.
Miten me voisimme löytää Hänen kirkkautensa voiman? Siihen löytyy mielestäni vastaus esim. ylläolevan Pyhän kosketus -laulun sanoista. Että vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan, annamme Hänen tehdä meissä työtään; annamme Hänen koskettaa sydämiämme. 

Opetuslasten lähettäminen 
Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.
    Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.
    Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen.
    Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’ Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”  Luuk. 10:1–12

Jeesus lupasi, että ne, jotka ottaisivat vastaan opetuslasten toivotuksen ’Rauha tälle kodille’, myös saisivat sen kokea.  Ajatella, jos voisimme noin yksinkertaisesti viedä eteenpäin rauhaa. Aina kohdatessamme toisia ihmisiä tai vieraillessamme heidän kodeissaan lausuisimme tuon saman toivotuksen, ja rauha laskeutuisi heidän sydämiinsä ja koteihinsa.

Jos se olisi noin helppoa, niin kyllä meistä varmaan moni ryhtyisi innolla rauhanlähettiläiksi. Vaan kun se oma into ei riitä, tarvitaan myös toisen osapuolen vastaanottavuus. Ja siihen tarvitaan Pyhän kosketusta. Pyhä Henki vaikuttaa ja vakuuttaa sydämen tasolla meitä siitä, mitä me emme fyysisin silmin näe, mutta mikä kuitenkin on todellista.

Tule, Pyhä Henki, kosketa meitä hiljaa. Anna meidän kokea sitä rauhaa, jota sielumme ja koko maailmamme niin kovasti kaipaa. Vahvista meitä, niin että voisimme olla taivaan valtakunnan lähettiläitä, välittää Kristuksen Rauhaa ja Valoa sinne, missä olemme, liikumme ja toimimme.   

 Pyhän kosketus – Pekka Simojoen ja kumppaneiden Ylistys -levyltä

Ihmisen Poika
Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.    Joh. 9:24–38

Joka kerran kun luen tuon kohtauksen, minua hymyilyttää. Kuvittelen mielessäni nuo  fariseukset, jotka ensin pilkkaavat tuota näkönsä saanutta miestä, ja jotka sitten kiihtyvät, kun tuo kerjäläismies osoittautuukin fiksuksi.

Fariseukset pitivät itseään hurskaina, mutta nyt tuo mies sanoo, että Jumala kuulee sellaista, joka kunnioittaa Häntä ja elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sen, joka oli hänet parantanut, täytyi siis olla nämä kriteerit täyttävä, koska Jumala oli kuullut häntä ja antanut parantumisen tapahtua hänen kauttaan.   
(Aiemmin fariseukset olivat todenneet Jeesuksesta: ”Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä.” (Jeesus oli parantanut sokean sapattina, ja kaikenlainen työnteko oli sapattikäskyn mukaan kiellettyä.) Toiset heistä sanoivat: ”Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?”)
Fariseukset hermostuivat näkönsä saaneen miehen sanoista, ja kun eivät ärtymykseltään muuta keksineet, alkoivat syyttää tätä syntymästään saakka syntiseksi ja ajoivat hänet pois. 

Kuinkakohan usein olemme huomanneet, kuinka vaikeaa on sellaisen asian kuuleminen, joka ei ole itselle mieleen, joka ei sovi omaan ajatteluumme, ei ole oman arvomaailmamme mukainen, tai jonka kuvittelemme kyseenalaistavan omaa asemaamme tai arvostustamme toisten silmissä? Eikö reaktio olekin sellaisen asian torjuminen, kieltäminen tai puolustautuminen joko hyökkäämällä (kuten nuo fariseukset) tai vetäytymällä omaan turvalliseen kuplaan, joko yksin tai toisten samoin ajattelevien kanssa?

Näkönsä saanut mies kohtasi Jeesuksen uudelleen. jolloin Jeesus esittää hänelle yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” Mies pyysi Jeesusta sanomaan, kuka Jumalan Poika on, jotta hän voisi uskoa. ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
– Muuta ei tarvittu. Mies uskoi, ja lankesi Jeesuksen jalkojen juureen.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, avaisitko meidänkin sokeat silmämme näkemään? Näkemään, tunnistamaan ja ymmärtämään, kuka Sinä olet. Kohtaisitko meidät sillä tavoin, että uskomme heräisi? Niin että uskomme voisi olla niin vilpitöntä ja välitöntä kuin tuon näkönsä saaneen miehen. Että voisimme kumartua, polvistua tai tuon miehen lailla langeta maahan edessäsi, Jumalan Pojan edessä.
Kosketa Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi sydämiämme. Sulata meissä olevat esteet, jotta voisimme avata sydämemme Sinulle ja sille kaikelle, mitä Sinä haluat meille antaa. Niin että voisimme palvella Sinua, olla Rakkautesi ja Rauhasi välittäjiä täällä maan päällä.  

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Tärkein on tämä
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?”
Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
    Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Mark. 12:28–34

Jeesuksen vastaus oli lainopettajalle mieluinen, se oli juuri sen mukainen kuin mitä hän oli kirjoituksista lukenut. Mutta Jeesus taisi nähdä tuosta lainopettajasta sen, että tälle nämä lait eivät olleet vain lauseita, kehotuksia tai käskyjä, vaan että hän oli omaksunut ne itselleen sisäiseksi ohjenuoraksi, mieleensä ja sydämeensä. Siihen viittaa Markuksen evankeliumin toteamus, että Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti.

Luojamme näkee sydämeemme, näkee kaipuumme ja pyrkimyksemme. Hän näkee myös puutteemme ja haasteemme. Miten paljon helpompaa onkaan rakastaa Jumalaa, joka on itse Rakkaus, kuin rakastaa jotakuta lähimmäistä, joka ei tunnu yhtään rakastettavalta tai jotakuta, joka on tehnyt meille jotain pahaa. Miten vaikeaa on joskus rakastaa itseään, kun on tehnyt jotain väärin tai jättänyt tekemättä jotain hyvää, tai kun tuntee itsensä jostain muusta syystä vähäpätöiseksi tai arvottomaksi.

Onneksi meillä on Jumala, joka tuntee meidät läpikotaisin, niin vahvuutemme kuin heikkoutemmekin. Ja Hänelle me olemme arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, huolimatta siitä, missä määrin me osaamme rakastaa Häntä, toisia ja itseämme. Se on minusta niin lohdullista tietää.
Hän opettaa meitä rakastamaan Rakkaudellaan. – Ehkä, toivottavasti, se jonain päivänä näkyy selvemmin tämän maailman menossa. Niin että saisimme elää maailmassa, jossa vallitsee keskinäinen rakkaus ja rauha. Silloin emme olisi kaukana Jumalan valtakunnasta, mekään. 

Sekä Israelin että Ukrainan tilanteiden puolesta rukoillen, rauhaa ja Jumalan läsnäoloa toivoen,  tuli tällainen lauluvideo tänään eteeni. Siinä on se, mitä itsekin olen kokenut, mihin taivaallinen Isäni on minua viime aikoina kutsunut (ja muistuttanut, kun kuulen tai luen järkyttävistä tapahtumista): Hän kutsuu minua istuutumaan ja keskittymään Hänen läsnäoloonsa ja Rauhaansa, 

Rauhaa sydämiin – Googlatessa selvisi, että Bria Blessing on USA:ssa syntynyt laulaja/lauluntekijä, joka on asunut suurimman osan aikuiselämästään Ukrainan Lvivissä. Hän on esiintynyt monissa hyväntekeväisyyskonserteissa. Alla olevan laulun hän on julkaissut sekä ukrainaksi että englanniksi. Hänen rukouksensa on, että laulu toisi rauhaa niin ukrainalaisten kuin meidän kaikkien sydämiin ja mieliin.

Peace, Be Still – Bria Blessing

On päiviä jolloin voin seistä ja laulaa
vuodattaa rakkauteni Sinulle, Kuninkaalleni
on aikoja jolloin voin huutaa ja kohottautua
niin että olen pelkkää ylistämistä
mutta tänään sieluni ei löydä sanoja enkä voi muuta kuin
juosta Hänen syliinsä, joka rakastaa minua
ja vain istua Sinun kanssasi
rauhaa, ole hiljaa
on päiviä jolloin sisälläni myrskyää
ja usko on vaikeaa, kun näen vain laineita
jotka kuohuvat pääni ylitse
ja hukuttavat ylistykseni
siksi tällä hetkellä suljen silmäni, en voi tehdä muuta
kuin keskittyä koko olemuksellani Sinuun, Jumala
ja vain istua Sinun kanssasi
kun rauha ympäröi minut, olen hiljaa
kun tuntuu etten jaksa enempää
rauhaa, ole hiljaa
Kristus edessäni, vierelläni, Kristus minussa, ympärilläni,
käske laineita tyyntymään ja ne tottelevat
myrsky on rauhallinen Sinun käsissäsi
vain sana Sinun huuliltasi niin luomakunta hiljenee
eikö minua luotu Sinun kuvaksesi
vapautettu ja täytetty Sinun Hengelläsi
Sinä puhut sanan ja kaaos häipyy, ajatukseni ovat kirkkaat
ja tiedän mitä minun tulee tehdä nyt:
istua vain Sinun kanssasi