31.8.2015                                        

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”    (Matt. 11: 25-30)

Miksi? – Joiltakin salataan mutta toisille paljastetaan? Minkä takia? Jeesus sanoo Kaikkivaltiaan toimineen oikein. Ei kai siinä sitten kannata hönkäistä että epistä, tai kiristellä hampaita (niin kuin fariseusten kerrotaan tehneen).
Kun olin tuon kirjoittanut, mietin mistä tuo hampaiden kiristely nyt tuli mieleen. Nettiraamatusta hampaidenkiristelykohtaa etsimällä selvisi, että ai, eivät fariseukset nirskutelleetkaan hammaskalustoaan Jeesukselle vaan Stefanokselle, joka oli pitänyt heille pitkän puheen:
’Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” (Ap.t. 7:54-56)

Avoimet taivaat – Jeesus haluaa johdattaa seuraajiaan Taivaallisen Isän tuntemiseen. Kun hän vielä oli opetuslastensa kanssa, he saivat nähdä taivaiden avautuvan ja Jumalan kirkkauden ympäröivän hänet.  Ylösnoussut Kristus haluaa avata meille taivaat, jotta voisimme nähdä sen pyhyyden ja kirkkauden, joka ympäröi taivaitten Jumalaa.  
Mikä esti ympärillä olevia hampaidenkiristelijöitä kokemasta sitä Jumalan vaikutusta ja voimaa, josta käsin Stefanos todisti Jeesuksesta? Sekö, että he pitäytyivät tiukasti omaksumiinsa oppeihin, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä?

Valoverho? – Onko niin, että jos mielemme on fiksoitunut aiemmin opittuun ja omaksuttuun ja tekee johtopäätöksensä aina ja vain pelkästään tästä käsin, emme pysty olemaan avoimia sellaiselle, mitä emme ole ennen kohdanneet, tai mikä ei sisälly noihin omaksumiimme käsityksiin ja oppeihin? Muodostuuko siitä  ympärillemme eräänlainen valoverho, sellainen tiivis ja paksu, jonka lävitse Valo ei pääse?
Meidän aikanamme tuohon voisi lisätä tieteen auktoriteettina pitämisen. Kun todellisuudenkäsityksemme kriteerinä on ainoastaan se, minkä  tiede (tällä hetkellä) pystyy osoittamaan todeksi, mielen on vaikea hyväksyä, käsitellä ja käsittää sellaista, mitä ei voi nähdä konkreettisesti todistetuksi.

Antautumista – Jeesus sanoi useamman kerran, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Lapsella on luontainen kyky keskittyä intensiivisesti, olla niin läsnä siinä mitä tekee, ettei hän kuule eikä näe mitään ympärillään olevaa ja tapahtuvaa. Se mitä hän tekee, on hänelle tärkeintä, se valtaa koko hänen huomionsa.
Tähän maailmaan tullessaan lapsi on täysin avoin niin sydämeltään kuin mieleltään. Hän ei ole vielä fiksoitunut joihinkin tiettyihin ajattelumalleihin tai käsitteisiin. Hän luottaa hyvään.    
Olisiko meille aikuisille mahdollista palauttaa joitain niitä ominaisuuksia, joiden kanssa olemme syntyneet tähän elämään? Tulla kaikkine tietämyksinemme ja osaamisinemme enemmän lapsenmielisiksi? Uskaltaisimmeko?

Stefanos, alkuseurakunnan jäsen, oli löytänyt niin intensiivisen olemisen ja pysymisen Jumalassa, Hänen läsnäolossaan ja vaikutuksessaan, että hän pysyi siinä vielä kuolinhetkenäänkin, vaikka se oli tuskaisa.
Stefanos keskitti mielensä, sydämensä ja koko olemuksensa täysillä Jumalaan, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutukseensa. Kun hampaidenkiristelijät kivittivät häntä, hän viimeisillä sanoillaan pyysi, että Jumala olisi armollinen hänen surmaajilleen.  

Järjen ja uskon kamppailu – Uskon, että meissä jokaisessa länsimaalaisessa kamppailevat – enemmän tai vähemmän – nämä kaksi: kirjanoppineen kyseenalaistava, analysoiva järki ja lapsenmielinen kyky tai halu etsiä ja ymmärtää sydämellä.
Jeesus haluaa antaa levon ja rauhan niin mielellemme, sydämellemme kuin koko olemuksellemme. Hän itse vetäytyi usein yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Tästä yhteydestä Jeesus löysi kaiken tarvitsemansa voiman, virkistyksen, viisauden, johdatuksen ja innoituksen. – Tähän yhteyteen hän haluaa johdattaa meitäkin.
Näille kaikille – Uskon että Hän, Jumalan ja ihmisen Poika, sanoo Isälleen yhä uudelleen: ”Näille kaikille haluaisin ilmoittaa Sinut!” Ja Hän katselee meitä kaikkia täällä Maan päällä tallustelevia, touhuavia, ihmetteleviä ja etsiviä, odottaen sopivaa tilaisuutta kunkin kohdalla. Uskon että se on myös taivaallisen Isämme tahto ja kaipaus. Että voisimme kaikki tulla tuntemaan Luojamme, Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Tulla Hänen Yhteyteensä, kulkea Hänen kanssaan. Saada mielen ja sydämen rauha. Ja kevyet askeleet.
Uskaltaisimmeko avata sydäntämme näkemään, kuulemaan? Hakeutua Hänen yhteyteensä ja tuntemiseensa. Ja ottamaan avoimella ja kiitollisella sydämellä vastaan sitä Rakkautta, jota Hän meille niin runsaasti haluaa antaa?

Show me Your face – William McDowell

”Näytä kasvosi, haluan nähdä Sinut, Loisteesi
tahdon elää salatussa paikassa, näytä Kasvosi
en tyydy siihen, missä olen ollut
olen huutanut puoleesi aiemminkin
tahdon silti enemmän, haluan nähdä Voimasi
tällä hetkellä – vaikuta minussa”

Muut tekstit: Ps. 65:2-6,9; Neh.8:5-10 ja 1.Tess.5:16-24.

24.8.2015                                  

Arkku – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”  (Mark. 12: 41-44)

Pohjois-Ruandan Nyagataressa asui n. 8500 asukasta siellä käydessäni. Vaikea kuvitella millaista siellä nyt on, kun Ugandasta Ruandaan tulleet pakolaiset ovat kasvattaneet Nyagataren yli 52.000 hengen kaupungiksi.
Miten he kaikki tulevat toimeen? Osaan vain arvata: toisiaan tukien. Sikäläisen mentaliteetin mukaan lähimmäinen oli ykkössijalla. Hädässä olevaa autettiin, jaettiin siitä vähästäkin, mitä itsellä oli. Orvoksi jäänyt otettiin oman katon alle, vaikka oli jatkuva huoli siitä, miten oman perheen saa joka päivä ruokituksi.
Sain sellaisen vaikutelman, että mitä niukemmat olosuhteet ja toimeentulo, sitä avarampi oli sydän toisten hädälle.

Lahja – Peltikattoisessa kirkossa, jossa oli seinät savesta ja johon valo tuli ovi- ja ikkuna-aukoista, oli sunnuntaijumalanpalvelus. Tuli kolehdinkeruun aika. Nyagatarelaispastori ilmoitti, että seuraavan laulun aikana voi tulla antamaan lahjan edessä olevaan koriin. Rytmikäs ylistyslaulu alkoi ja maalattia pöllysi taas sakeana seurakunnan yhtyessä lauluun tanssien. Vuoronperään käytiin tiputtamassa kolehti koriin.
Yhtäkkiä eräs hyvin vanha, köyhä nainen tuli eteeni, painautui melkein kiinni minuun (jottei kukaan olisi huomannut, ajattelin jälkeenpäin), otti käteni ja laittoi siihen pienen, nahkean setelin ja puristi sitten nopeasti käteni lujasti sen ympärille. Olin hämmentynyt. Mitä tehdä, enhän mitenkään voisi ottaa häneltä sitä vastaan! Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta hän katsoi minua syvälle silmiin ja ymmärsin, että olisin loukannut häntä syvästi, jos olisin kieltäytynyt ottamasta vastaan hänen lahjaansa.

Ei Tiimari – lasien tähden – Eikä tuo ollut edes se kirkko, jossa ikkuna-aukoista tuleva valo kävi iltapäivällä ukkospilvien johdosta yhtäkkiä niin hämäräksi, että minun piti laittaa kahdet tiimaririllit päällekkäin nähdäkseni lukea Raamatusta ja muistiinpanoistani! (Tämä tuotti seurakunnassa yleistä hilpeyttä erityisesti edessä istuvissa lapsissa. Aikuiset tod.näk. ajattelivat, että ei ole tuolla varaa hankkia vahvempia laseja, kun laittaa vanhat rillit toisten päälle.)
Se, miksi tuo iäkäs nainen antoi lahjansa minulle eikä vienyt sitä koriin, jäi minulle mysteeriksi. Ehkä hän halusi näin osoittaa kiitoksensa siitä, että joku mzungu -nainen (valkoihoinen) jostain kaukaa oli tullut hänen kotikirkkoonsa.
Majapaikassa katselin tuota pientä seteliä. Monenkohan tuhannen ihmisen käsien kautta se oli kulkenut? Siinä tuskin erotti tekstiä ja numeroita, niin kulunut ja ryppyinen se oli. Mutta se, että tuo nainen antoi sen omasta vähästään, liikutti kyyneliin asti.

Mikä sai köyhän leskivaimon antamaan nuo kaksi lanttia? Jollekin tuottaa vaikeutta antaa omastaan, vaikka olisi itsellä ihan riittämiin, yllin kyllinkin. Joku taas antaa vähästäänkin.
Jeesus sanoi, että leski antoi kaiken mitä hänellä oli, kaiken, mitä hän elääkseen tarvitsi. Oliko naisella niin vahva luottamus Jumalan huolenpitoon? Siihen, että antaessaan myös saa?
Olen taipuvainen ajattelemaan, että oli. Että kun pyyteettömästi antaa omastaan, Jumala siunaa huolenpidollaan.

All that I have – Esther Mui

”Herra, jalkojesi juureen lasken elämäni ja sydämeni aarteet
polvistun uhraten edessäsi,  ota elämäni ja pyhitä se käyttöösi
kaiken  mitä minulla on olen saanut Sinulta
minulla ei ole mitään, mitä Sinä et olisi antanut minulle
kaikki mitä minulla on, on Sinun armostasi, niin, yksin Sinun armostasi
kaiken mitä olet antanut minulle haluan antaa takaisin Sinulle”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.

17.8.2015                                                                                            ”Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Nasaretilaisen nimessä – Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.   (Ap. t. 3: 1-10)

Istuva mies – Joitakin vuosia sitten olin 2 ystävättäreni ja poikani kanssa Keniassa. Paikallinen pastori vei meitä seurakunta-alueeseensa kuuluville savimajoille, ihmisten luo, jotka eivät osallistuneet seurakunnan toimintaan. Kysyimme majojen asukkailta, halusivatko he, että rukoilisimme jonkin asian puolesta. Pastori toimi tulkkinamme ja rukoili kanssamme. Siellä, missä ei ole sairaaloita, lääkäreitä eikä sielunhoitajia, ihmiset ovat halukkaita turvautumaan Ylilääkäriin isolla Y:llä. 
Eräästä majasta kannettiin puisella tuolilla ulos vanha mies. Hänen kehonsa oli halvaantunut onnettomuudessa lantiosta alaspäin, ja jäykistynyt istuma-asentoon, niin ettei hän pystynyt lainkaan suoristamaan jalkojaan eikä liikuttamaan niitä. Ne olivat myös täysin tunnottomat. Kerroin miehelle, kuinka Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Ja kuinka ylösnoussut Jeesus Kristus tekee samaa vielä tänäkin päivänä. Halusiko mies että rukoilisimme hänen puolestaan? Kyllä hän halusi.
Rukous – Aloimme rukoilla. Vähän ajan kuluttua vanhuksen reisissä alkoi sykkiä Elämä. Kysyin pojaltani,  halusiko hän tuntea, kuinka Pyhä Henki tekee työtään miehen jaloissa, ja kehotin häntä laittamaan kätensä miehen reidelle. Poikani tunsi aaltomaiset sykähtelyt vanhuksen luisevan reiden ihon alla. Kristuksen parantava voima virtasi miehen jalkoihin. Vanhus sanoi, että tunto on palannut niihin. Hän alkoi liikutella varpaitaan. Hei, ne liikkuvat, iloitsimme! Vähitellen hän sai ojennettua jalkansa suoriksi.
Seisomaan? – Kysyimme, halusiko hän nousta seisomaan. Mies oli niin hämmentynyt, että tuskin sai vastatuksi. Pastori ja poikani nostivat hänet varovasti kainaloista pystyyn, ja hän seisoi jonkin aikaa siinä. Sitten häntä alkoi pelottaa, ja hänet laskettiin takaisin tuoliin. Ajattelin, että jollei hän olisi ollut niin vanha ja hauras ja jollei häntä olisi niin pelottanut, olisimme voineet rohkaista häntä kävelemään. Tuettuna, ja sitten ehkä vielä ihan ilman tukea. Mutta tässä näytti olevan hänelle enemmän kuin tarpeeksi sulattelemista, joten kävelemisen kokeileminen piti jättää sillä kertaa väliin ja toivoa, että perhe jatkaisi tästä. Ystäväni, fysioterapeutti, neuvoi heitä voimisteluttamaan vanhuksen jalkoja, jotta lihakset vahvistuisivat.  
Kiitimme iloisina hänen ja hänen perheensä kanssa Jeesus Kristusta, Parantajaa, joka oli tuonut elon, tunnon ja liikuntakyvyn takaisin 6 v. halvaantuneina olleisiin jalkoihin.

Voima – Tämän ja joidenkin muiden kokemusten kautta sain oppia tuntemaan, millainen Voima on Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä ja siinä, kun rukoillaan Hänen nimessään, Häneen uskoen. – Se, milloin ihminen parantuu, milloin ei, jää meille ihmisille Jumalan mysteeriksi. – Ja mistä me tiedämme, millaista työtä Parantajamme tekee meissä sisäisesti, kun puolestamme rukoillaan? Tai monennenko rukouksen jälkeen tapahtuu parantuminen? Petymmekö ja luovutammeko, jollei apua tule heti?
Uskon rukoukseen, ja siihen, että aina kannattaa rukoilla, Hänen nimessään. 🙂

Healing is in Your hands – Christy Nockels

”Ei mikään vuori tai laakso, mikään kokemamme ansio tai menetys
voi erottaa meitä Rakkaudestasi
ei mikään sairaus, salaisuus tai kahle ole niin voimakas
että se pitäisi meitä erossa Rakkaudestasi
kuinka korkea, suuri, syvä, voimakas se onkaan
olinpa missä vain – nyt Sinun armostasi seison, parantumiseni on Sinun Käsissäsi
nykyisyytemme, tulevaisuutemme, menneisyytemme
Sinun käsissäsi, Sinun veresi suojaamana
kaikissa tilanteissa tiedämme olevamme enemmän kuin valloittajia
Sinä kannattelet meitä Rakkaudellasi – kuinka syväää, syvää se onkaan
miten vahva, vahva onkaan Rakkautesi
Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Joh. 9: 1-7, 39-41

10.8.2015                              

 Mestari –  Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”   (Matt. 23: 1-12)

”sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.” – Tuttu tilanne varmaan monessa perheessä: lapsi haluaa tietää, miksi hänen pitää tehdä jokin asia, ja väsynyt tai kiireinen vanhempi vastaa: ”Älä kysele, vaan tee nyt vain niin kuin minä sanon!” Varttuneempi lapsi/nuori saattaa todeta että ethän sinä itsekään…! Johon vanhempi paremman puutteessa turvaa kuluneeseen ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!!”  – Vanhempi koettaa pitää tilannetta hallinnassa, vaikka tietää, että lapsi jäljittelee sitä, mitä näkee läheisensä tekevän pikemminkin kuin mitä kuulee sanottavan.

Huvittava pikku juttu muistuu mieleen: tiskipöydän ääressä, toisessa kädessäni pitelen jotain, ja toisella piti laittaa jotain roskaämpäriin. Avaan jalallani alakaapin oven. Pojaltani tämä ei jää huomaamatta. Pian hän tulee tiskipöydän luo ja avaa kaapinoven jalallaan. Turha olisi ollut yrittää että kulta, ovi avataan kahvasta…
35 v. myöhemmin: mummi ei jaksa olla skarppina, vaan avaa tuon samaisen kaapinoven samalla tavoin. Pojanpoika bongaa välittömästi: ai, tuota pitää kokeilla – ihan niin kuin isänsä aikoinaan! Siitä lähtien hän avaa kaapinoven jalallaan monenmonta kertaa mummin luona käydessään, kunnes asia  lopulta menetti viehätyksensä. 

Pienten lasten äitinä ja myöhemmin eskariopena toimiessani halusin olla niin hyvä äiti ja ope kuin ikinä vain voin. Ja koska olin vahvasti tiedostanut lapsen oppivan jäljittelemällä, vaatimukset itseä kohtaan olivat melkoiset… 🙂

Jeesus laittaa asiat toisenlaiseen järjestykseen. On yksi Todellinen Isä, yksi Todellinen Mestari ja yksi Todellinen Opettaja – Jumalan ilmoitus itsestään Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mikä helpotus oikeastaan tarkastella asioita tästä näkökulmasta. Ei tarvitse niin kovasti koettaa olla maailman paras äiti tai ope (tai mummi), joka joka hetki haluaa antaa lapsille, omille ja toisten, vain sitä parasta – sitä mitä itse lapsena niin kaipasi. Riittää kun on ja tekee parhaansa. Vaikka minusta oli ihanaa äitinä ja opena tehdä asioita lasten kanssa ja olla heidän kanssaan,  ajattelen että vielä ihanampaa, helpompaa ja kevyempää olisi ollut, jos olisi silloin tiedostanut Suuremmat Kädet, joiden varassa kaikki on; minä, lapset ja kaikki. Kädet, jotka voi pyytää avuksi kun itse ei osaa, jaksa tai kykene.

Egojutuista tässä loppujen lopuksi kuitenkin on kyse. Mitä kaikkea teen ylipäätään elämässäni yrittäen kauheasti olla jotenkin hyvä? – Muistelen, että jossain kohtaa Raamattua sanotaan, että vain Jumala on hyvä. Tästäkin saa heti lohdullisen, armeliaan perspektiivin. Meissä kaikissa on hyvää, koska Jumalan Henki asuu meissä, ja Hän on hyvä. Vaikkakin Hän yksin on ihan kokonansa hyvä, Hän haluaa näyttää meille, miten hyvä meissä (Hänen vaikutuksensa meissä) voi kasvaa.

Myöhemmin tuli vielä opiskeltua kahtakin juttua, joista määrätyn kurssimäärän käytyä annettiin engl. kielinen nimitys master.  Vaikken tuon nimikkeen vuoksi aiheita opiskellutkaan, niin tulipa sitä käytettyä joissain yhteyksissä. Että silleen. On koetettu olla äitiä, opea ja mestaria. Jospa Hän, Todellinen, olisi tullut ja sanonut: ”Antaisitko minun olla Isä, Opettaja ja Mestari? Voisin myöskin ottaa tuon hyvänä olemisen taakan harteiltasi.”
Mutta kai silläkin on tarkoituksensa, että saa yrittää räpiköidä omissa voimissaan. Sitäkin merkittyksellisemmältä tuntuu sitten kun lopulta oivaltaa, kuinka pieniä juttuja loppujen lopuksi ovatkaan kaikki omat yrittämiset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kuinka Todellisen tullessa mukaan kuvaan asiat alkavat loksahdella todellisiin mittasuhteisiinsa.

Egokurssitusta – Viime lauantain uutinen kertoi eräästä kurssista:
’Somessa kiertävä hipsterikurssi on totta: Luvassa diippiä filosofiaa. – Oletko hipsteri? Tätä kysymystä pyöritellään Vantaan aikuisopiston samannimisellä kurssilla.’
Otteita kurssiesitteestä: ’Mikä saa sinutkin rakentamaan identiteettiäsi merkkivaatteiden, muiden mielipiteiden ja yleisten trendien mukaan? Vertailun pahetessa kaverin perhetilanne tai asema työpaikalla alkaa näyttää yhä kadehdittavammalta, koska määritelmän mukaan kadehdimme vain niitä, jotka näyttävät olevan jotenkin yläpuolellamme, rikkaampia, kauniimpia, taitavampia jne.   Pohjimmiltaan hipsteriydessä, kuten muissa vastaavissa ilmiöissä (snobius jne) on kyse halusta erottautua ja korostaa omaa erikoislaatuisuutta. Itseä nostetaan muiden yläpuolelle tai vähintään trendien aallonharjalle. Näihin ilmiöihin sekä mm. statussymboleihin ja ihmisten välejä hiertäviin emootioihin pureudutaan tällä kurssilla syvälle.’

Opiskelijoita ei näkynyt – Kurssi oli tarjolla jo edellisellä opintokaudella, mutta kiinnostuneita ei ilmaantunut. Onko vähän sama juttu kuin Jeesuksen opetuksilla? Jeesus halusi laittaa aikansa hipsterit pohtimaan asioita syvemmin, mutta ei se heistä aina niin mieluista ollut. Kivempaa kun olisi löytää ja nähdä vain ne omat hyvät ja valoisat puolensa. Ego on matkakumppani, jonka tempuista on ihan hyvä tulla tietoiseksi, kunhan ei litsaannu itsesyytöksiin. Ihana on kun muistaa että voi antaa egoressukkansa(kin) heikkouksineen Todelliselle; yhä uudestaan.

Who am I – Casting Crowns

 Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18 ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.

Kuka minä olen että koko maailman Herra väittäisi tietää nimeni, välittäisi tuntea kipuni?
kuka olen, että Kirkas Aamuntähti valaisisi alati harhailevan sydämeni tien?
ei siksi kuka minä olen, vaan siksi mitä Sinä olet tehnyt
ei siksi mitä minä olen tehnyt, vaan siksi kuka Sinä Olet
olen nopeasti kuihtuva kukka, tänään täällä, huomenna poissa
kuin valtamereen heitetty aalto, tuuleen haihtuva
silti Herra kuulet minua kun kutsun, otat kiinni kun putoan
ja Sinä olet kertonut minulle kuka minä olen, olen Sinun, ja Sinä olet minun
kuka minä olen, että silmät jotka näkevät syntini katselevat minua Rakkaudella
ja katsovat kuinka nousen taas?
kuka olen, että ääni joka tyynnytti meren kutsuisi minut läpi sateen
ja tyynnyttäisi myrskyn minussa? ketä pelkäisin – olen Sinun, Sinun

3.8.2015                                           Egyptissä ottamiani kuvia minulla ei ole digimuodossa. Tässä sen sijaan kuva Pyhän Haudan kirkon (Holy Sepulchre) sivuovesta Jerusalemissa.

Empien – Silloin tällöin (kuten nytkin) mietin, millaisia asioita ei kannattaisi kirjoitella blogiin, vaan olisi parempi pitää itsellään, t. ehkä jutella niistä vain lähimpien ystävien kanssa. Sitten muistan papin, joka totesi minulle, että hän on jo sen ikäinen, että uskaltaa olla oma itsensä. Eli ettei anna toisten ihmisten mielipiteiden määritellä sitä, miten toimii; näin asian ymmärsin. (Jo se, että hän on Societas Jesu’n jäsen, kertoo, Kenelle hän on antanut elämänsä ja Kenen johdatusta hän elämässään etsii.) – Sitä minäkin haluan oppia. Joten – vähän empien tosin – painan tälle blogipäivitykselle ’julkaise’ – nappia. En Egyptiin lähdön vaan siellä kokemani vuoksi. Kokemukset ovat aina niin kovin henkilökohtaisia asioita. Kuitenkin tunsin että minun tuli tämä kirjoittaa.

Johdatin – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81: 9-17)

2 lausetta kiinnitti huomioni: ”Vierasta jumalaa älä kumarra” ja ”Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.”
Egyptiin  – 2000-luvun alussa halusin käydä Egyptissä. Sen historiasta erityisesti faarao Ekhnaton kiinnosti minua. Minuun teki vaikutuksen se, että hän johti kansansa pois monien jumalien palvonnasta. Jumalan, yhden ja ainoan, valoa ja voimaa ilmensi auringon säteily, hän uskoi ja opetti. Jumalan symbolina kuvattiin Ekhnatonin ajan taiteessa auringosta tulevia säteitä (kun aiemmin eri jumalia oli kuvattu eläinpäisillä ihmishahmoilla).
Tämä faarao arvosti erityisen paljon taiteita. Hän vastusti sotia ja halusi purkaa hierarkioiden rakenteita. Hän halusi elää lähellä kansaansa, ei sen yläpuolella. Valtaa korostava mahtipontisuus kaikissa ilmenemismuodoissaan muuttui inhimillisyydeksi ja ihmisläheiseksi tasa-arvoisuudeksi koko hänen hallintokautensa ajaksi.
Ekhnaton ei kuitenkaan ollut Egyptiin lähtöni päämotiivi, vaan halu käydä nk. Suuressa pyramidissa.

Lentokentällä tuumin, kukakohan tällä matkalla toimisi oppaanani. En olisi varmaan enempää voinut ällistyä, kun koin Jeesuksen tulevan näyssä eteeni ja sanovan, että hän tulisi pitämään huolen siitä, etten joudu siellä vääränlaisten energioiden kanssa tekemisiin. En sitten mitenkään osannut sijoittaa Jeesusta Egyptiin ja tuolle matkalle! Ehkä sen vuoksi olin pian (niin uskomattomalta ja kiittämättömältä kuin se voikin kuulostaa) unohtanut tuon lentokentällä koetun. Innostus ja mielenkiinto edessä olevaa reissua kohtaan veivät ajatukset muualle. Tai ehkä sekin, etten osannut tai halunnut ajatella voivani joutua alttiiksi jonkinlaisille väärille energioille. 
Suuri pyramidi – Pieni 6 h:n ryhmämme tutustui ensin Luxoriin, ja sieltä siirryimme Kairoon. Gizassa sijaitseva Kheopsin rakennuttama pyramidi kiinnosti minua aivan erityisesti ja odotin innolla pääseväni siellä olevaan kuninkaankammioon. Olin lukenut, että siellä oleva sarkofagi (Kheopsin hauta-arkku) toimi muinoin vihkimyspaikkana, ja että vielä nykyäänkin siellä saattaisi saada jonkinlaisen vihkimyksen nykyversiona.
Kuninkaan kammio – Pyramidin sisällä kapusimme kapeaa käytävää pitkin kuninkaankammioon. Katseeni nauliintui sarkofagiin. Olin vakaasti päättänyt, että välittämättä vartijasta ja muista huoneessa olijoista menisin makaamaan sarkofagiin nähdäkseni tapahtuisiko mitään. Tämän olin suunnitellut jo ennen matkalle lähtöä.
Sarkofagi – Tuossa kivinen arkku siis nyt oli, edessäni! Lähestyin päättäväisesti sarkofagia, kun yhtäkkiä sen ja minun väliin ilmestyi kirkas ’valoseinä’, jonka läpi en voinut astua. Samalla koin valtavan pyhyyden läsnäolon.  Tajuntaani iski selkeänä ajatus/tieto/tunne, etten saa edes koskettaa sarkofagia. Tunnistin Kristuksen tuon läpipääsemättömän valon keskeltä. Hän pyysi minua katselemaan (sieluni silmin) itseään ristillä. Uh, voi ei!!!  Kammoksuin tuolloin ajatustakin Jeesuksesta ristillä! Mutta yritin tehdä työtä käskettyä. Sitten Hän  pyysi minua katsomaan ristiä uudelleen ja näkemään, kuinka Hän ei enää ole ristillä, vaan että Hän on elävä. Hän toivoi minun päästävän irti ristiinnaulitsemistraumastani. – Jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että koko tuona aikana en havainnut ketään enkä mitään muuta ympärilläni; oli kuin siinä olisi ollut pelkästään Hän sen valon ympäröimänä ja minä.
Poistuin tuosta kammiosta aika lailla hämmentyneenä. Pyramidissa käynti ei ollut sujunut lainkaan omien suunnitelmieni mukaan. (Onnekseni, siitä olen näin jälkeen päin aika lailla vakuuttunut.)
Mikä päivä – – Vasta Suomeen palattuamme tajusin, että tuo päivää oli pääsiäislauantai, päivä, jolloin kristikunta muistaa Jeesusta, joka oli otettu ristiltä ja haudattu kallioon louhittuun hautaan. – Egyptissä ei Pääsiäinen ollut millään lailla esillä, ja tuohon aikaan suhteeni tähän juhlaan liittyi lähinnä siihen, miten vietin sitä lasten kanssa. Niinpä olin tuolla reissulla täysin unohtanut koko Pääsiäisen!

Kristus puuttui peliin – Näin jälkeenpäin minua ihmetyttää, että Jeesus näki niin tärkeäksi sen, etten edes koskisi sarkofagiin. En tiedä, millainen vaikutus sillä olisi ollut, enkä edes haluaisi tietää. Mutta se koskettaa minua vieläkin, että Hän  katsoi asian sen verran olennaiseksi, että puuttui siihen noinkin vahvalla tavalla.
Vieraita jumalia? Lähtiessäni tuolle matkalle en ajatellut että olisin ’kumarrellut vierasta jumalaa’. Nyt näen asian toisessa valossa.  Olin lähtenyt etsimään vihkimystä toisia jumalia palvoneen kuninkaan kammiosta. Lähdin reissuun ihan itsekkäistä syistä: löytääkseni jotain sellaista, mikä veisi minua eteenpäin henkisellä kehitystielläni. – Jumala sen sijaan etsi minua tarjotakseen jotain paljon merkityksellisempää: yhteyttä kanssaan. ( Vaikken sitä silloin vielä oikein ymmärtänytkään.)

Maailman Valo ei ollut vielä inkarnoitunut Maan päälle Ekhenatonin etsiessä yhteyttä Häneen. Niinpä hän esitti tuon yhteyden symbolisesti auringon säteinä. Kristus, Taivaan Kuningas, haluaa johdattaa tuohon yhteyteen. Taivaallinen Isämme haluaa suojella sellaisilta vaikutuksilta, jotka eivät ole meille hyväksi.  Hän niin kovasti haluaa osoittaa meille Huolenpitoaan ja Rakkauttaan. Ja ihmeen paljon kärsivällisyyttä Häneltä löytyy (vaikka voin kyllä kuvitella Hänen meikäläisen kohdalla huokailleen monet kerrat että hohhoijaa!). 🙂 

Great and Mighty King – Elevation Worship

”Rakkautesi on pelastanut meidät
risti vapauttanut sydämemme pelosta
tässä on toivomme
Sinä tulit valmistamaan tien
Jeesus tulit herättämään kuolleet eloon
suuri ja voimallinen Kuningas, hallitset majesteettina
laulamme valtaistuimesi edessä
ikuisesti kumarramme yhdessä taivaan kanssa
ja laulamme Pyhä, pyhä
tuomme sydämemme ylösnousseen Herran eteen
Jeesus, joka pelastaa, olkoon korotettu
loisteesi täyttää tämän paikan
ylistämme lakkaamatta halleluja”

Muut tekstit: 1. Moos. 18: 20-32, Hepr. 3: 15-19 ja Matt. 11: 20-24