Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2014

Pyhien päivänä

27.10.2014. Kaupan myyntitelineessä isoja kurpitsoja, joissa mustalla teipillä merkattu silmät ja suu. Useissa maissa myydään – ei vain lapsille, vaan myös aikuisille – kummitus-, luuranko- ja muita naamiaisasuja. Karnevaalimeiningissä ’henget’ ovat liikkeellä, mitä pelottavampina, sitä parempi. Malleja otetaan kauhuleffoista. Kurpitsalyhty on niihin verrattuna tosi kesy pyhäinpäivän kaupallisen version rekvisiitta. Kun onton kurpitsanpään sisällä palaa kynttilä, sille voi jopa antaa ihan myönteisen merkityksen: ”Hei, täällä on valoa! Pimeän voimat, pysykääs loitolla!”

Mutta entä ne pyhät… Pyhäinpäivää vietetään sekä vainajien muistopäivänä että kaikkien pyhien päivänä. – Ketkä ovat kristillisen näkemyksen mukaan niitä pyhiä? Raamattu kutsuu pyhiksi sellaisia, jotka ovat seuranneet ja seuraavat Kristusta. Ortodoksisuudessa pidetään ensimmäisten vuosisatojen erämaaisiä ja -äitejä pyhinä. He lähtivät autiomaahan kuten Jeesus oli tehnyt, löytääkseen yhtä läheisen suhteen Jumalaan. – Ortodoksisessa ja katolisessa traditiossa on myös lukuisia pyhiä, joilla on omat muistopäivänsä. – Ja onhan meillä suomalaisillakin yksi oma pyhimys, 1100 -luvulla elänyt piispa Henrik.
Mutta siis että myös niitä, jotka nykyaikana seuraavat Kristusta, kutsutaan pyhiksi… se laittaa mietteliääksi. Ei tarvitse kuin tuoda mieleensä jokin ei-toivottu ajattelu- tai toimintamallinsa, niin helposti siinä pyrkii pyhyys karisemaan kuin lehtisade syystuulen puhaltamana. Mutta jos sittenkin palaisi tuohon mahdollisuuteen: voimmeko mekin olla pyhiä?
Ortodoksit puhuvat pyhittäytymisen ja kilvoittelun merkityksestä. Siihen heprealaiskirjeessäkin kehotetaan: ”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen”. Toinen painotus (Lutherin mm.) on se, että vaikka omalla pyrkimyksillämme elää Jumalalle mieluista elämää on merkitystä, ennen kaikkea on kyse Kristuksen lunastustyöstä. Jumala on meitä kohtaan niin rakkaudellinen ja armollinen, että vaikka me hänen lapsensa täällä kompastelemme tai juutumme vähän väliä omiin ja toistemme heikkouksiin ja virheisiin, Hän, joka on täydellinen, katsoo meitä Kristuksen puhtauden lävitse.
Meidän ei tarvitse muuttaa itseämme ansaitaksemme Hänen Rakkautensa. Jumala näkee meidät sellaisina kuin olemme nyt ja sellaisina, joiksi muutumme. Hän näkee, mitä kohti me, Hänen lapsensa, olemme matkaamassa, niin yksilöinä kuin suunnattoman suurena perheenä. Ja tällä matkalla me saamme muuttua, kasvaa yhdessä, yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen.

Yhteys pyhien välillä – Uskontunnustuksen mukaan on olemassa pyhien välinen yhteys. Ehtoollisella uskotaan, että vietämme Pyhää ateriaa yhdessä edellä menneiden pyhien kanssa. Taivaan ja maan välinen yhteys tulee siinäkin todeksi. Messun liturgiassa on ennen Ehtoollista kohta, jossa sanotaan, että me laulamme Jumalalle ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. – Eikö olekin aika huikea juttu?

Sanctus – Libera , albumilta Angel Voices – enkelten ääniä

Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat,
jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra!
Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme! (Ps. 89: 6–8, 16–19)

Ikuinen valo – Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet, maa on iäti oleva heidän. He ovat taimia minun tarhassani, minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni. (Jes. 60: 18–21)

Unser wandel ist im Himmel – Lumen Valo

Unser Wandel ist im Himmel, von dannen wir auch warten des Heilands,
Jesu Christi, des Herren, welcher unsern nichtigen Leib verklären wird,
daß er ähnlich werde seinem verklärten Leibe nach der Wirkung,
damit er kann auch alle Ding ihm untertänig machen.

Our citizenship is in heaven, and we eagerly await a Saviour from there,
the Lord Jesus Christ, who will transform our lowly bodies
so that they will be like his glorious body, by the power that enables him
to bring everything under his control.

Vapaasti suomennettuna: Taivas on kotimaamme, ja sieltä odotamme Pelastajaamme, Jeesus Kristusta, joka tulee muuttamaan maallisen ruumiimme oman kirkastetun kehonsa kaltaisiksi, kaikkivaltiaalla voimallaan.

Uusi taivas, uusi maa – Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21: 1–4)

Autuaat – Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt. 5: 1–12)

Mount of Beatitudes – vuorelle (autuudenjulistusvuorelle) on rakennettu kaunis kappeli. Kun ensi kertaa kävin siellä, alueelle mentiin pienestä portista, jonka pielessä vanha mies myi pikkuruisesta kojustaan postikortteja ja virvokkeita. Koko paikassa oli intiimi tunnelma. Nykyään on isot parkkipaikat, myymälä, ruokapaikka jne. Mutta muuten tuo vuori (kuten koko Galilean seutu) on hyvin kaunis ja rauhallinen. Taivas kaareutuu luonnontilassa olevien rinteiden yllä, ja alla avautuu Galilean meri – Genesaretin järvi – vähän niin kuin yllä olevan videon kuvassa. Taivas tuntuu olevan lähellä. Voi helposti kuvitella, kuinka Jeesus puhui, rohkaisi ja lohdutti siellä opetuslapsiaan edellä olevilla lauseillaan.

Vaikka ajatus palkinnon saamisesta varmasti antaa monelle voimaa ja rohkaisua, jostain syystä se, saako jotain palkintoa tuolla puolella vai ei, on kuitenkin itselleni aina jäänyt vähemmän merkitykselliseksi. Vahvempana inspiraation lähteenä pidän Jumalan Rakkautta meissä – Häneltä ja Häntä kohtaan.

Näitä Jeesuksen autuaita – lauseita voisi mielestäni hyvin pohtia jokaista omana aiheenaan. – Mitä on olla hengessään köyhä, murheellinen, kärsivällinen, nälkäinen ja janoinen, armahtava, puhdassydäminen, rauhantekijä, vainottu…?

Äiti Teresa (jonka katolinen kirkko julisti autuaaksi v. 2003) eli vahvasti ja täydesti kulloisenkin päivänsä täällä maan päällä. Vuosikymmenien ajan hän auttoi kaduilla kuolemaa tekeviä, köyhiä ja sairaita. Hän määritteli elämän eri aspekteja seuraavanlaisin kehotuksin:
Elämä on – tilaisuus, käytä sitä hyväksi – kauneus, ihaile sitä – autuus, maista sitä – unelma, tee siitä totta – haaste, kohtaa se – velvollisuus, täytä se – peli, mene siihen mukaan – kallisarvoinen, varjele sitä – rikkautta, säilytä se – rakkautta, iloitse siitä – lupaus, toteuta se – suru, voita se – laulu, laula se — taistelu, suostu siihen – murhenäytelmä, näe se – seikkailu, uskaltaudu mukaan – onni, ota se kiinni – liian arvokas, älä tuhoa sitä. – Elämä on elämää, taistele sen puolesta!

Helppoa uskoa?

20.10.2014. Voi että on helppo uskoa Jumalan huolenpitoon silloin kun on juuri saanut rukousvastauksen! Sydän huokaa, hymyilee tai huudahtaa: Kiitos Jumala, olet niin ihana ja ihmeellinen! Näit tilanteeni, välität minusta, autat!
Entä kun vastausta joutuu odottamaan pitempään, joskus vuosiakin? Tai silloin kun elämä koettelee avain erityisen raskaalla tavalla?
Evankeliumi kertoo miehestä, joka oli syntymästään asti ollut sokea. Aikuisena hän kohtasi Jeesuksen, ja tämä antoi hänelle näön. Hän ei ollut antanut sydämensä katkeroitua. Ja heti saatuaan näkönsä hän ymmärsi, että Jumala oli koskettanut häntä parantavalla kädellään. Hän oli täynnä kiitollisuutta ja kunnioitusta Parantajaansa kohtaan.
Ajattelen, että se, että Jumala on antanut meille vapaan tahdon, pätee tässäkin: voin valita että luotan Jumalan hyviin suunnitelmiin elämääni varten silloinkin, kun en näe vastauksia enkä ratkaisuja. Voin valita, etten anna itseni vajota itsesääliin tai syyttelyyn.
Rankkoina aikoina se testataan: luovutanko, käännynkö pois vai tarraanko entistä päättäväisemmin kiinni Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan?

Menneisyyden arvoituksia julki – Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. (Ps. 78: 1–8)

Kun näkee Jumalan ihmeitä tekevän voiman toimivan, voiko siitä olla kertomatta lapsilleen tai ystävilleen? Kun mietin asiaa, tuntuu siltä, että kertomatta jättäminen on melkein samaa kuin välinpitämättömyys tai epäkiitollisuus. Kertomalla tapahtuneesta tuon omalla tavallani ilmi sen, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on; kuinka kaikki on Hänelle mahdollista.
Mietin, olisiko – ja millä lailla – elämäni ollut erilainen, jos olisin jo lapsena tai nuorena kuullut kerrottavan, että Jumala tekee ihmeellisiä asioita vielä tänäkin päivänä; meidänkin elämässämme. Olisinko alkanut jo pienestä pitäen uskoa ja pitää luonnollisena asiana, että Hän voi toimia minunkin elämässäni, ja niiden elämässä jotka tunnen tai joita kohtaan? Uskon että kyllä, ja että se olisi myös saanut minut jo silloin kääntymään Hänen puoleensa eri tilanteissa.

Sinetti – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor. 1: 18–22)

New Swing Quartet – Amen – svengaavaa meininkiä Sloveniassa, Ljubljanassa.

Hän on tässä ja puhuu kanssasi – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9: 24–38)

Tuo mies tekee minuun vaikutuksen. Luulisi että kun on ollut ikänsä sokea ja vasta saanut näkönsä, olo olisi edes hiukan hämmentynyt kun joutuu hallitusmiesten kuulusteltavaksi. Fariseukset yrittävät saada häneltä todistuksen Jeesusta vastaan, mutta mies ei suostu näiden johdateltavaksi, vaan vastaa näille totuudenmukaisesti, rohkeasti ja fiksusti.
Fariseukset käskevät: ”Anna kunnia Jumalalle”. Sen hän tekeekin, ei noita manipuloijia, vaan sydäntään kuunnellen. Hän ei kumartele juonittelevien kuulustelijoiden edessä; mutta kun hänelle selviää, kuka Jeesus on, hän lankeaa maahan kunnioituksesta.

Amazing grace – Timothy Martinin tulkinta, joka kosketti yleisöä ja kuorolaisiakin Rooman Santa Croce in Gerusalemma – basilikassa. ’…olin sokea, mutta nyt näen.’

Timothykin tuntui liikuttuvan laulaessaan. Kristuksen läsnäolo taisi olla vahvasti läsnä tuossa konsertissa. Monet – niin laulajat kuin kuuntelijat – varmaankin tunsivat: ”Hän, joka avaa silmiä ja koskettaa sydämiä, on tässä, nyt, kanssamme.”

Rakkauden kehotus

13.10.2014. Jeesus sanoi, että suurin ja tärkein käskyistä on se, että rakastaa Jumalaa koko sydämellään, sielullaan, mielellään ja voimallaan. Ja että toiseksi tärkeintä on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään.
Voiko kehotus tai käsky saada aikaan sen että alkaa rakastaa? Ja mitä jollei oikein tunne sitä jota pitäisi rakastaa? Voiko rakastaa sellaista, jota ei (vielä) tunne? Sanoisin että voi. Etenkin jos tunnet toisen rakastavan sinua. – Pidemmän päälle yksipuolinen rakkaus ei kuitenkaan toimi. Kummankin osapuolen rakkautta tarvitaan, jotta se – rakkaus siis – pysyisi hengissä, olisi elävää.
Eräässä haastattelussa urheilukirurgi Sakari Oravalta ja vaimoltaan kysyttiin, kuinka he tutustuivat. S.O. kertoi, että opiskeluaikoina hän ihastui erääseen tiettyyn tyttöön ja päätti lähestyä tätä sinnikkäästi, monin tavoin, kunnes tyttö kiinnostuisi hänestä. Lopulta rakkaus oli molemminpuolinen. Nyt nämä ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 v.

Taivaallista sydänkirurgiaa – Voisi sanoa Taivaallisen Sydänkirurgimmekin toimivan samaan tapaan. Jumala, joka rakastaa meitä niin valtavasti, koettaa monin tavoin kiinnittää huomiomme, jotta tajuaisimme kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Ja jotta rakkautemme Häntä kohtaan syttyisi ja syvenisi.
Kun runsaat 20 v. sitten näin vision, jossa Jeesus katsoi minuun ja sanoi rakastavansa minua, kyyneleet alkoivat virrata: kuinka Hän voisi rakastaa minua? Muita kyllä, tietenkin, muttei minua. Johtopäätökseni tästä oli, että ok, en rakasta itseäni tarpeeksi, kun en usko että Jumala voi rakastaa minua. Itsetunto-ongelma siis; ruvetaanpa työstämään asiaa. – Nyt hymyilen lempeästi itselleni ja reaktiolleni: pystyin katsomaan tilannettani vain omasta, itsekeskeisestä näkövinkkelistäni, en oivaltamaan, että Jumalalla on aivan toinen näkökulma. En myöskään tuntenut ketään joka olisi kertonut, että Jumala haluaa auttaa ja parantaa sitäkin kohtaa minussa, joka ei pysty ottamaan vastaan Hänen rakkauttaan. Ryhdyin siis itse hommiin, niillä metodeilla, joita silloin löysin.

Jumalan Suunnitelmia – Ajattelen, että Jumalalla on useita erilaisia suunnitelmia koettaessaan kutsua meitä yhteyteensä (esim. meikäläisen kaltaiselle tyypille, jotka ajatteli että täytyy itse pukertaa joka asian kanssa sen sijaan että voisi pyytää apua). – Kun suunnitelma A on kokeiltu ja todettu ettei toiminut, otetaan käyttöön suunnitelma B.
Minun kohdallani Jumala toteutti suunnitelman B vasta 14 v. myöhemmin. – Olin lähdössä kotiin eräästä konferenssista, kun yllättäen koin, että Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. Jotain kummallista minussa varmaan tapahtui, kun en edes kysynyt että miksi.
(En siihen aikaan tuntenut minkäänlaista vetoa lukea Raamattua; minulla oli vahvat ennakkoluulot koko teosta kohtaan.) Mutta nyt, yrittämättäkään esittää vastaväitteitä, kävelin suoraan kirjamyyntipöydän luo ja ostin Raamatun. Myyjä osasi heti kertoa, mikä versio olisi minulle sopiva (vaihtoehtoja kun oli vaikka kuinka, koko pöytä täynnä). – Kaikki tuntui tapahtuvani kuin ’kauko-ohjauksessa’.
Kotimatkalla olin jonkinlaisessa ihmeellisessä euforisessa tilassa: pidin Raamattua sydäntäni vasten, ilon- ja onnensekainen tunne virtasi sisälläni ja toistelin vain itsekseni: ”Tämä on kallein aarteeni!” Junassa olisin tietty iloinnut vain hiljaa sisälläni, mutta koska olin autolla liikkellä eikä muita ollut kuulemassa, tunteeni saivat virrata vapaasti. Mieleni tosin koetti ottaa tilannetta haltuun toteamalla, että tässä ei ole järjen hiventäkään: kallein aarteeni – enhän edes pidä Raamatusta! – Mutta sydän vaan lauloi.
Se oli kerrassaan merkillinen kokemus. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että Jumalan piti vähän jeesata, jotten olisi ruvennut väistelemään, tyyliin että eiku… mutku… en mä nyt taida… en oikeen tiedä… ehkei vielä…

Mitä ja miksi? Kun tulin kotiin, kysyin Jeesukselta, onko jotain erityistä, mitä Hän halusi minun lukevan Raamatusta. En voinut ymmärtää, miksi Hän oli halunnut että ostan oman Raamatun. Olihan minulla isoäitini Raamattu ja yksi toinenkin. Eikä minulla ollut minkäänlaista suhdetta koko kirjaan. Jeesus antoi tietyn kohdan ’Korkeasta veisusta’ (Laulujen laulu). Jo nimi sai minut yllättymään: en ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta veisusta (enkä Laulujen laulusta). Luettuani jakeet ihmettelin: onko Raamatussa todella tällaista, vai oliko ostamani Raamattu jonkinlainen ekstraversio sellaisille, jotka eivät tykkää Raamatusta? Versio, johon on lisätty tällaista rakkaustekstiä?
Mutta ei siinä ollut kyse vain muutaman lauseen lukemisesta tai niiden sisällöstä. Sillä sanathan voivat jäädä vain sanoiksi, jollei niitä pysty ottamaan vastaan. Virkkeet voivat jäädä vain ajatuksiksi, joita pyörittelee, arvioi ja koettaa asettaa johonkin laajempaan kontekstiin.

Hän puhui sydämeeni – Tuossa hetkessä, lukiessani noita jakeita, Jumala kuitenkin teki jotain minussa. Hän puhui Rakkaudestaan suoraan sydämeeni niin että jokin muuttui. Sydämeni avautui. Varauksellinen, analysoiva suodatin suli ja tiesin ja tunsin, että olin tullut siihen, missä minun kuului olla. Siihen, mikä oli edeltä valmisteltu ja tarkoitettu. – Jumalan Rakkaudesta tuli minulle todellisuus, jonka kautta hengitän.
Pyysin Jeesukselta vielä toista kohtaa luettavaksi. Se oli Uudesta Testamentista. Siitä kohdasta ymmärsin, että Raamattu ei ole vain historiaa, vaan että Kristus toimii tänä aikana aivan kuin 2000 v. sitten. Kerron siitä joskus toiste.

Monella tavalla – Jumalalla on niin monenlaisia keinoja kiinnittää huomiomme itseensä ja Rakkauteensa. Ja niin varmasti tulee ollakin, sillä olemmehan kaikki niin erilaisia. Erilaiset elämänkokemukset ovat muokanneet meitä ja vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja suhtaudumme asioihin. Jumalalla on kuitenkin niin suuri tarve saada kaikki, jok’ikinen lapsensa, Rakkautensa piiriin, ettei Hän hevin hellitä, vaikka me torjuisimme. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antaa meidän valita, mutta toivoo kiihkeästi, että valitsisimme Hänen Rakkautensa.
Myös meillä on monia tapoja osoittaa Hänelle rakkautta. Itselleni se on luontevinta kiittäen, ylistäen ja palvoen. Ja hiljentyen Hänen läsnäoloonsa.

I could sing of Your Love forever

”Yli vuorten ja merten virtaa Rakkautesi minulle
Avaan sydämeni ja annan parantajan vapauttaa itseni
Totuudessa olen onnellinen ja päivittäin nostan käteni
Laulan aina siitä kuinka Rakkautesi laskeutui alas, luokseni
Voisin laulaa Rakkaudestasi ikuisesti
Haluaisin tanssia – hassua, outoa… mutta sitten kun maailma on nähnyt Valon
He tanssivat ilosta niin kuin me tanssimme nyt”

Evankeliumien kautta – Monille lukeminen tuntuu luontevimmalta tavalta tutustua Jumalaan ja Hänen Rakkauteensa. Jos alkaa lukea Raamattua nimenomaan saadakseen läheisemmän suhteen Jumalaan, kannattaa mielestäni aloittaa Uudesta Testamentista, lukea Jeesuksen elämästä ja Hänen opetuksiaan. Sillä Jeesus toteaa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9).

Jokaisella evankelistalla on oma tyylinsä. Matteus kuvaa seikkaperäisesti, Markus lyhyesti ja ytimekkäästi. Luukas kirjoittaa lääkärin kokemuksella ja ihmistuntemuksella ja Johannes kuvaa asioita ’taivaallisesti’, taivaallisesta perspektiivistä. Teologit kuvaisivat varmasti evankeliumien erot toisenlaisin perustein. Mutta kun haluaa, että Jumala koskettaa sanansa kautta, ei minusta ole niinkään tärkeää tietää, millaiselle kohdeyleisölle evankeliumit kirjoitettiin tai Jeesus kulloinkin puhui. Se on minusta olennaisempaa vasta kun haluaa ymmärtää enemmän syitä ja perusteita.
Kun haluaa että Jumala koskettaa, kannattaa lukea sydän avoinna ja antaa Jeesuksen puhua sanansa suoraan itselle. – Mitä Jeesus haluat sanojesi kautta vaikuttaa minussa juuri nyt?
Kannattaa pyytää, että Jeesus Kristus on mukana siinä kun lukee Hänen elämästään ja opetuksiaan. Hänhän on luvannut olla kanssamme. (”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, Matt.28:20).
Ehkä ensilukemalla kannattaa hypätä niiden kohtien yli, jotka tökkivät tai tuntuvat sillä hetkellä vaikeilta sulattaa. Ja antaa sellaisten kohtien vaikuttaa sydämessä, jotka tuntuvat puhuvan itselle juuri siinä hetkessä.
Alla olevat tekstit käsittelevät Jumalan rakastamista. Niitäkin voi lukea sillä tavoin, että antaa niiden vaikuttaa sydämessä – mitä ajatuksia tai tunteita ne sitten herättävätkään. Joskus jo jokin yksittäinen sana voi aiheuttaa torjuntareaktion. Ainakin itselleni on käynyt niin vaikka kuinka monta kertaa! – Mutta että uskaltaisi siitä huolimatta, vaikka tuntuisi vaikealta; uskaltaisi sukeltaa pintajännitettä syvemmälle… Jumalan Rakkauden vaikutusalueelle…
Mikä sitten itselle onkaan se luontevin tapa lähestyä Jumalaa, voi pyytää: Jumala, opeta minua tuntemaan Rakkauttasi. Haluan oppia rakastamaan Sinua.

Kunpa… – Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään. Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää! (Ps. 119: 1-8)

Koko sydämestä ja sielusta – Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. (5. Moos. 10: 12-13)

(Tuosta Jumalan pelkäämisestä, joka minulle oli yksi niistä kohdista, jotka tökkivät vahvasti, kirjoitin blogissani 21.1.)

Jumalan tahdon – Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. (1. Joh. 2: 15-17)

Oikein – Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12: 28-34)

Deeper in Love – Don Moen

https://www.youtube.com/watch?v=CwEKRZ0I7Gg

”Kaipaus, jonka vain Sinä voit täyttää, myrskytuuli jonka vain Sinä voit tyynnyttää
sieluni janoaa tuntea Sinut Herra kuten Sinä tunnet minut
vie minut syvemmälle, syvemmälle Rakkauteesi, Jeesus pidä minua lähellä, sylissäsi
vie minut syvemmälle, syvemmälle kuin koskaan aiemmin
haluan vain rakastaa Sinua yhä enemmän, rakastaa syvemmin
Auringonnoususta auringonlaskuun etsin kasvojasi
Hengen vetämänä saavun Sinun armosi piiriin
sydämeni on löytänyt Sinussa toivon, joka pysyy läsnäolossasi, tyytyväisenä, ikuisesti”

Vapaudesta

6.10.2014. Evankeliumikirja määrittelee minusta kauniisti ensi pyhän aiheen Kristityn vapaus: ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Eräs minua 3 v. vanhempi pappi, joka selvästikin toimii vahvassa Hengen johdatuksessa, ja joka varmasti palvelee Kristusta niin kauan kuin vain kunto ja voimat sallivat, totesi: ”Olen jo niin vanha, että uskallan olla oma itseni.” Hänen järjestämänsä 10-päiväisen seminaarin aikana saattoi todeta, kuinka hän elää todeksi tuota vapautta.

Toisia kuunnellen – Seminaarin aiheena oli, kuinka oppia työskentelemään yhteisöissä ja erilaisissa työryhmissä toisia kuunnellen Pyhän Hengen johdatuksessa. Ihailin tuon seminaarijohtajan herkkyyttä huomioida osallistujia niin yksilöinä kuin ryhmänä: lämpimästi, kiinnostuneesti, voimallisesti, lempeästi, rohkaisevasti… aina tilanteen ja tarpeen mukaan.

Olemalla oma itsensä – Tuohon seminaariin Roomassa osallistui 100 Jeesuksen palveluksessa olevaa miestä ja naista kaikista maanosista; luentoja, pienryhmätyöskentelyä, yhteenvetoja. – Vaati taitoa ottaa huomioon voimakkaita ja hiljaisempia noinkin isossa joukossa, säilyttää ryhmädynamiikka toimivana ja vielä pitää kiinni omasta näystään – seminaarin päämäärästä. Varmastikin samanlaisella antaumuksella ja intohimolla hän oli työskennellyt Etelä-Amerikassa köyhien parissa kuin nykyisessä työssään Vatikaanin kupeessa… – olemalla täysin oma itsensä.

Päätökseen – Sain tuolta papilta tärkeää rohkaisua ja vahvistusta päätökseen, jonka olin jo tehnyt mielessäni, mutta jota en ollut rohjennut vielä kertoa asiaan liittyvälle taholle.
”… uskallan olla oma itseni”, hän sanoi minulle. – Sitä minäkin haluan, ajattelin heti! Etten toimisi toisten mieliksi tietyllä tavoin, vaan että uskallan toimia niin kuin sisimmässäni tunnen. – Nyt heti, enkä vasta 3 v:n kuluttua!
Tuosta seminaarista on kohta kulunut 6 vuotta. Kun pohdin, miten tuon asian laita mahtaa olla nykyään (missä määrin siis uskallan olla vapaa, oma itseni), tuli mieleen, että tämän syksyn aikana olen jättäytynyt kahdesta jutusta, joissa edellisinä vuosina olin toiminut ja joissa minun toivottiin jatkavan. Ei se helppoa ollut, koska tiesin tuottavani pettymyksen ja pahoittavan toisten mieliä, mutta jotenkuten pystyin pysymään päätöksissäni, jotka koin omalla kohdallani oikeiksi. – Että jotain muutosta kai sitten on tapahtunut.

Vapaus valita – Päättääkö Jumala asioita puolestamme? Olisihan se helpompaa, jos sellaisissa tilanteissa, joissa ei todellakaan tiedä mitä tehdä, saisi Jumalalta selkeän ohjeen, että toimi näin. Kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta kun Hän on antanut meille myös vapaan tahdon valita, ajattelen, että Hän toivoo meidän opettelevan valintojen ja ratkaisujen tekoa niiden viitekehysten puitteissa, jotka Hän näkee hyväksi. Että oppisimme valitsemaan ja tekemään hyviä ja rakentavia asioita. Ja isoissa asioissa vaikka kysymällä: WWJD? – Mitä Jeesus tekisi?
Tällä hetkellä Kristuksen antama vapaus merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, ettei elä toisten odotusten mukaisesti, vaan sen mukaan, mitä Jumalan tahtoa kuunnellen tuntee sydämessään oikeaksi. Ja että tekee sen rakkaudesta Häneen.

Freedom reigns – Jason Upton

Missä Herran Henki on, on vapaus. Jos olet väsynyt ja janoinen, on vapaus
Jeesus hallitsee täällä, armon sateita laskeutuu jokaisen kasvoille
Kohotamme katseemme Jeesukseen – siinä on vapaus
Mikä sinua rasittaakin, minkä kanssa kamppailetkin – vapaus
Herran katse liikkuu Maan päällä etsien sydäntä, joka olisi täysin Hänen.

Viisautta, ymmärrystä – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! (Ps. 119: 97-104)

Vanha ja uusi liitto – Tuon psalmin kirjoittajalla oli päättäväisyyttä; Jumalan liiton säädöksiä tutkimalla ja seuraamalla hän löysi suunnan elämälleen.
Itse pohdin usein, mitkä Tanakiin (heprealaiseen Raamattuun), ts. kristittyjen Vanhaan Testamenttiin kootuista säädöksistä ovat Jumalan asettamia, mitkä ihmisten, sen ajan rabbien ja kirjanoppineiden sinne lisäämiä. – Jeesus sanoi, ettei Hän tullut poistamaan yhtäkään piirtoa laista. Ei niin, siellä ne ovat, samat tekstit kansien välissä edeleen, niin juutalaisten Tanakissa kuin meidän Vanhassa Testamentissakin. Jotkut niistä ovat itsestään selviä, pysyviä säädöksiä, kuten 10 käskyä. Mutta entä kun Jumala solmi kansansa kanssa Uuden Liiton Poikansa kautta, päivitti Testamenttiinsa? Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen kautta me elämme uudessa liitossa suhteessa Jumalaan. – Miten Uusi Liitto suhteutuu Vanhan Liiton säädöksiin?
Koska Kristuksen seuraaminen on elämäni ohjenuora, minua kiinnostaa Jumalan säädösten tutkimisessa ennen kaikkea se, miten ne suhteutuvat Uuteen Liittoon. – Miten Jeesus niistä opetti. mitä Hän niihin lisäsi, mitä Hän painotti. Kristus ilmensi – ja ilmentää – ennen kaikkea Jumalan armollista, pelastavaa ja vapauttavaa Rakkautta.

Uuden liiton hengessä – Rakas Jumala, Sinä olet ikuisesti sama, mutta Sinä annoit meille Uuden Liiton. Auta ymmärtämään, miten Sinä sen kautta katselet tämän ajan ilmiöitä ja asioita. – Anna viisautta toimia ja tehdä päätöksiä Uuden Liittosi hengessä.

Oikeus virratkoon kuin vesi – Herra Jumala Sebaot sanoo näin:- Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne.Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan.Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan.Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää.Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. (Aam. 5: 21-24)

Kansa taisi elää melko tekopyhästi; luuli miellyttävänsä Jumalaa palvelusmenoineen, mutta toimikin epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohtaan. Oikeamielisyyttä (= vanhurskautta) Jumala haluaa. Että eletään niin kuin Hän on tarkoittanut. – Oikeuden virtaa, ihmiselämän ja -oikeuksien kunnioittamista… sitä tarvitsemme kipeästi tänäkin päivänä.

Jumalan vai ihmisten oppeja – Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2: 16-23)

Enkelinpalvontaa ja näkyihin vajoamista – Millaista mahtoi olla kolossalaisten enkelinpalvonta ja ’näkyihin vajoaminen’? (Lähinnä kiinnostaa, löytyykö yhteneväisyyksiä meidän aikamme enkeli-, selvänäkö- ym. asioihin.) – Jos joku tietävämpi haluaisi minua valistaa, niin blogin alareunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu sähköpostiosoitteeni.

Uuden edessä – Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Mark. 2: 18-22)

Paaston aika? – Johanneksen opetuslapset odottivat Messiaan tuloa, samoin fariseukset. Jeesuksen opetuslapset elivät ja kulkivat Messiaan seurassa 3 vuotta. He saivat ammentaa suoraan Lähteestä. Kristuksesta säteilevä Valo ja Elämä virtasi heissä ja ravitsi heitä. – Tuskinpa sellaisessa tilanteessa mietitään paastosääntöjä.
Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, opetuslapset joutuivat erilaisten tunnetilojen valtaan: surua, pettymystä, epätoivoa, hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunnetta. Epäilyäkin: tässäkö tämä nyt oli?!
Ja sitten suunnaton ilo kun Ylösnoussut Kristus ilmestyi heille! – Jeesus lupasi lähettää taivaaseenastumisensa jälkeen toisen Opettajan, joka selittäisi heille kaiken. Voidakseen vastaanottaa tämän Opettajan, Pyhän Hengen, heidän tuli odottaa 40 päivää. Heidän tuli puhdistautua omista jutuistaan, kuka mistäkin.
Tarvittiin uusi ’vaate’ vanhan tilalle. Ei peittelemällä, paikkaamalla vanhaa, vaan nyt oli tulossa jotain niin kallisarvoista, että tarvittiin ihan kokonaan vanhasta luopumista, täyttä itsestä tyhjentymistä, jotta sen pystyisi vastaanottamaan kaikessa täyteydessään, siinä määrin kuin sitä vuodatettiin eteenpäin jaettavaksi.
Uusi leili, uusi, puhdas astia. Tähän tarvittiin rukousta ja paastoa. Kunnes Pyhä Henki laskeutui, täytti heidät piripintaan ja ylitsevuotavasti ja alkoi tehdä tuon ryhmän kautta työtään, joka sitten levisi ympäri maailmaa. Työtä, jonka jatkajiksi Hän kutsuu meitäkin, toimimaan kanssaan eri tavoin, omassa lähiympäristössämme ja ehkä kauempanakin.